Browsing by Title

Tämä maisterintutkielma käsittelee rauhanvälityksestä käytyä poliittista keskustelua Suomessa Kosovon sodan jälkeen. Rauhanvälitys on yksi Suomen ulkopoliittisista tavoitteista. Martti Ahtisaarelle vuonna 2008 myönnetty Nobelin rauhanpalkinto toimi alkusysäyksenä julkiselle keskustelulle Suomen rauhanvälityspotentiaalista, jonka jälkeen Suomi alkoi aktiivisesti kehittää rauhanvälitystoimintaansa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista poliittista keskustelua Suomen rauhanvälittäjän roolista käytiin Kosovon sodan jälkeen ja Suomen vuosina 2008–2012 toteutuneen YK:n turvallisuusneuvostokampanjan aikana. Tutkimus sijoittuu ajallisesti vuosiin 1999–2012. Tutkimus vastaa kolmeen tutkimuskysymykseen: Millaista keskustelua Suomen rauhanvälittäjän roolista käytiin, millaisena Suomen rauhanvälittäjän rooli nähtiin ja millaisia historiallisia narratiiveja Suomen rauhanvälittäjän roolista käydystä eduskuntakeskustelusta ja presidentin ja ulkoministerin puheista on tunnistettavissa. Tutkimus toteutetaan hyödyntäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa James Wertschin narratiiviteorian mukaiset spesifit narratiivit ja kerronnallinen malliskeema, sekä Sirkka Ahosen esittelemä Suomen rauhanvartijan myytti. Tutkielman primääriaineisto koostuu eduskuntakeskusteluista ja silloisten presidenttien ja ulkoministerien puheista. Koodauksen myötä aineistosta muodostuu rauhanvälityksestä käytyyn keskusteluun liittyviä temaattisia kokonaisuuksia, kuten Suomen aktiivisuus ja aloitteellisuus rauhanvälityksessä, Suomi osana kansainvälisiä järjestöjä, Suomi naisten aseman edistäjänä, Suomi neutraalina ja sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona, presidentti Martti Ahtisaaren perintö sekä Suomi rauhanturvaamisen suurvaltana ja matkalla rauhanvälittämisen suurvallaksi. Wertschin ja Ahosen ajatuksiin nojaava teoriaohjaava sisällönanalyysi paljastaa aineistosta toistuvia narratiiveja. Tutkimuksen keskeisinä löydöksinä tunnistetaan narratiivit Suomen historiallisesta roolista neutraalina ja sotilaallisesti liittoutumattomana maana, Suomen pitkä historia rauhanturvaamisessa sekä presidentti Martti Ahtisaaren perinnön ja esimerkin vaaliminen.

Tutkielma tarkastelee ravitsemusalan työntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa. Tutkimukset osoittavat, että yrityksiin kohdistuva rikollisuus on paljon yleisempää kuin yksityishenkilöihin kohdistuva rikollisuus. Työpaikkaväkivallan yleistyvyys ja kasvu vaikuttavat sekä yhteiskunnallisesti että yksilöllisesti henkilön henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Erityisesti ravitsemusalan toimipaikkojen pitkät aukioloajat, alkoholin myynti sekä suuret asiakasmäärät lisäävät työntekijöiden ja asiakkaiden riskiä kokea rikoksia. Tutkielman tavoitteena on selvittää ravintolatyöntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa. Tutkielma kartoittaa työntekijöiden kokemia eri väkivallan muotoja ja väkivaltaisiin tilanteisiin liittyviä yhteisiä tekijöitä ja olosuhteita. Tutkimuksen aihepiirin kuuluu myös selvittää, miten väkivallan kokemukset ovat vaikuttaneet työntekijöiden työkykyyn, työsuhteisiin, ja heidän tuntemaansa turvallisuuden tunteeseen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa Lawrence E. Cohenin ja Marcus Felsonin rutiinitoimintojen teoriaan. Sen keskeisenä olettamuksena on, että rikollisuus ja häiriökäyttäytyminen ovat sidoksissa ihmisten arkirutiinien kanssa. Rikosten tekemisen edellytyksenä on motivoitunut tekijä, sopiva uhri ja valvomaton tila. Tutkielma on laadullinen empiirinen tutkimus, joka on toteutettu haastattelemalla kahdeksaa ravitsemusalan työntekijää pääkaupunkiseudun ravitsemusalan toimipisteissä. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty temaattista sisällönanalyysiä, jonka perustana on rutiinitoimintojen teoreettinen viitekehys. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työntekijät ovat kokeneet työssään fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Alkoholin ja päihteiden käytön vaikutus rikoskäyttäytymiseen ja häiriökäyttäytymiseen oli merkittävää. Pohjautuen rutiinitoimintojen ja tilannetorjunnan teoriaan alueen ja paikan siisteydellä koettiin olevan merkitystä siihen, minkälaisen vaikutuksen toimipaikka antoi, sekä minkälaista asiakaskuntaa tietty ravitsemusalan toimipiste veti puoleensa. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös työntekijöiden keskeisen ja kaksijakoisen roolin estää väkivaltaiset tilanteet monimuotoisilla vuorovaikutusmenetelmillä, sekä toimimalla tilan ja paikan valvojina. Työntekijöiden kokema eriarvoisuus verrattuna muihin asiakaspalvelutoimijoihin nähtiin johtuvan heidän kokemastaan solvailusta, henkisestä väkivallasta ja asiakkaiden vähättelevästä suhtautumisesta ravitsemusalan työntekijöitä kohtaan. Johtuen heidän kokemastaan väkivallasta työntekijät kokivat, että tämä oli vaikuttanut heidän omanarvontuntoonsa sekä henkiseen hyvinvointiinsa. Tulokset osoittavat myös, että tilan ja paikan siisteydellä ja sen valvonnalla on keskeinen vaikutus väkivaltaisten tilanteiden syntyyn. Ehkäistäkseen väkivaltatilanteita, työntekijät omaksuivat erimuotoisia rikoksentorjunnallisia menetelmiä. Kuitenkin työntekijöiden asema tilan valvojina asetti heidät myös vaaralliseen tilanteeseen suhteessa heidän asiakaskuntaansa, jotka saattoivat kokea, että heidän oikeuksiaan asiakkaina loukataan. Vaikka kaikki tutkimukseen osallistuneet työntekijät olivat kokeneet väkivaltaa, oli työntekijöiden tekemät ilmoitukset viranomaisille heihin kohdistuneesta väkivallasta pieni.

Tutkielma tarkastelee John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa ja sen haasteita Gerald Allan Cohenin esittämän kriittisen argumentaation kautta. Se keskittyy erityisesti Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian oikeudenmukaisuuden perusperiaatteiden ongelmallisuuteen, sekä niistä johdettavan eroperiaatteen ja sen oikeutuksen haasteisiin. Tavoitteena on luoda katsaus siihen, miksi Rawlsin oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet eivät Cohenin mukaan oikeastaan ole periaatteita oikeudenmukaisuudesta, ja miten siitä johtuen eroperiaatteelta puuttuu perusta. Eroperiaatteen tuottama epätasa-arvo on ongelmallista eroperiaatteen itsensä puutteellisuuden vuoksi sekä siksi, että yritykset periaatteen soveltamisen oikeuttamiseksi epäonnistuvat. Cohenin ajatus egalitaristisesta eetoksesta osoittaa, miksi oikeudenmukaisuusteorian pitäisi huomioida instituutiotason lisäksi myös yksilötaso. Keskeinen osa tutkielmaa on myös Cohenin argumentaation kriittinen tarkastelu. Tutkielman metodina on filosofinen argumentaatioanalyysi, jonka kautta tarkastellaan esitetyn argumentaation paikkansapitävyyttä, loogisuutta ja johdonmukaisuutta. Analyysi tehdään esittelemällä Rawlsin yhteiskuntasopimusteoreettinen oikeudenmukaisuusteoria tutkielman lähtökohtana ja pohtimalla, miten Cohenin argumentaatio yhtäältä onnistuu ja toisaalta epäonnistuu näyttämään Rawlsin teorian puutteet. Cohenin kriittinen argumentaatio on valikoitunut kritiikin osalta päälähteeksi siksi, että hänen argumentaationsa on keskeinen osa laajaa filosofista debattia aiheen ympärillä. Cohen kuljettaa kriittisen argumentaationsa ohessa myös muuta olennaista kommentaarikirjallisuutta, josta on poimittu tutkielmaan täydentävää kirjallisuutta. Tutkielman aluksi esitellään Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian keskeisimmät piirteet ja ne lähtökohdat, joille Cohen kriittisen argumentaationsa rakentaa. Seuraavaksi esitellään Cohenin kritiikin kannalta keskeiset kannustin- ja Pareto-argumentit, joilla eroperiaatteen aiheuttamaa epätasa-arvoa yritetään oikeuttaa. Eroperiaatteen tuottaman epätasa-arvon tarkastelun jälkeen syvennytään siihen, mitä Rawls tarkoittaa yhteiskunnan perusrakenteella ja miksi teorian soveltaminen vain perusrakenteeseen ei ole riittävää. Näiden jälkeen tutkielma esittelee eroperiaatteen itsensä ongelmia ja luo katsauksen siihen, miksi oikeudenmukaisuuden ei voida nähdä synnyttävän oikeudenmukaisuutta sellaisenaan. Tutkielma luo myös tiiviin katsauksen siihen, miten oikeudenmukaisuus on Cohenin mukaan yhdistettävissä muihin yhteiskunnallisiin hyveisiin ja miten tämä luo tarpeen egalitaristiselle eetokselle. Viimeisenä argumentaatiota kehittelevänä lukuna tutkielma tarkastelee sitä, miksi Rawlsin oikeudenmukaisuuden perusperiaatteet ovat oikeastaan vain toimintaa ohjaavia periaatteita, eivätkä perusperiaatteita oikeudenmukaisuudesta sellaisenaan. Viimeinen luku kokoaa yhteen tutkielmassa esitettyä argumentaatiota. Johtopäätöksinä pohditaan, miten Cohenin kritiikki suopeasti tulkittuna onnistuu osoittamaan Rawlsin oikeudenmukaisuuden perusperiaatteiden, niistä johdettavan eroperiaatteen ja sen soveltamisen ongelmakohtia. Tämän myötä Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria ei onnistu epätasa-arvon oikeuttamisessa eikä oikeudenmukaisuuden esittämisessä. Eroperiaatteen hylkääminen on perusteltua oikeudenmukaisuusteorian leksikaalisuuden perusteella, oikeudenmukaisuuden itsensä sekä tasa-arvon vuoksi. Cohenin argumentaatio johdattelee kohti näkemystä, jonka perusteella on myös syytä huomioida yhteiskunnan mikro- ja makrotasot. Cohenin argumentaatio on kuitenkin ongelmallista sikäli, että se yrittää lähtökohtaisesti yhteensovittaa yhteiskunnan mikro- ja makrotasojen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon, kun taas Rawlsin teoria on teoria nimenomaisesti institutionaalisesta oikeudenmukaisuudesta, eikä siitä, mihin Cohenin kritiikki syvimmin perustuu. Mikäli halutaan samanaikaisesti säilyttää oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, tulisi luoda ohjaavien periaatteiden yhteiskuntasopimusteoria, jossa nämä hyveet ovat arvotettu samanarvoisiksi yhteiskunnallisiksi hyveiksi ja joka huomioi yksilön merkityksen yhteiskuntaan.

Theories of endogenous growth aim at finding the sources of productivity growth inside an economy. According to R&D-based endogenous growth theories, total factor productivity (TFP) growth is driven by innovations that improve existing technologies. This thesis studies Finnish TFP growth from 1955 to 2008 by concentrating on two recent theories of R&D-based growth. In the semi-endogenous theory, a steady growth rate of R&D input is required for a sustained TFP growth rate. In the second generation model, also called the Schumpeterian model, a steady level of R&D intensity defined as R&D input adjusted with a measure of product variety, is required for steady TFP growth. These two frameworks are used to analyse a dataset that has been collected and combined from various sources. A nonstationary multivariate time series model (VECM) is used to study the two models in a nested framework which enables the comparison of the models in a robust manner. As far as we know, the nested model approach has not been conducted before in similar empirical studies. The findings of this thesis are that R&D input, using seven different measures, and TFP are cointegrated as suggested by the semi-endogenous model. However, the product variety assumption presented by the Schumpeterian model is not fully rejected although the steady state assumption of strict proportionality between R&D input and product variety is firmly rejected. These findings are in accordance with empirical studies supporting R&D-induced growth in a wider sense. However, they are contradictory with articles that compare semi-endogenous and Schumpeterian models, which have found support for the latter but not for the former. In conclusion, this thesis argues that Finnish TFP has in fact been affected by R&D already when Finland was still lagging behind the world’s high technology frontier.

The purpose of this master´s thesis is to analyze how NATO Secretary General Anders Fogh Rasmussen is trying to justify the existence of the military alliance through the use of security arguments. I am puzzled by the question: why does NATO still exist – what is NATO’s raison dêtre. The New Strategic Concept (2010) forms the base for his argumentation. This thesis focuses on the security argumentation of NATO which is examined by analyzing the speeches the Secretary General. The theoretical framework of this study is based on constructivist approach to international security examining the linguistic process of securitization. Issues become securitized after Anders Fogh Rasmussen names them as threats. This thesis focuses on the securitization process relating to NATO and analyses what issues Rasmussen raises to the security agenda. Research data consists of the speeches by Anders Fogh Rasmussen. They are analyzed through J.L. Austin’s speech act taxonomy and Chaïm Perelman’s argumentation theories. The thesis will concentrate on the formulation and articulation of these threats which are considered and coined as 'new threats' in contemporary international relations. I am conducting this research through the use of securitization theory. This study illustrates that the threats are constructed by NATO’s member-states in unison, but the resolutions are sounded through Rasmussen’s official speeches and transcripts. . Based on the analysis it can be concluded that Rasmussen is giving reasons for the existence of NATO. This takes place by making use of speech acts and different rhetorical techniques. The results of the analysis indicate that NATO remains an essential organization for the West and the rest of the world according to the Secretary General.

Lobbaus voidaan laajasti ymmärrettynä määritellä kaikiksi pyrkimyksiksi vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon. Tässä tutkimuksessa on omaksuttu kapeampi käsitys, jonka mukaan lobbaus rajautuu epäviralliseen ja henkilökohtaiseen yhteydenpitoon päätöksentekijöiden kanssa. Lobbaus on osa toimivaa demokratiaa, mutta siihen liittyy myös demokratiaa ja hallinnon läpinäkyvyyttä vaarantavia tekijöitä. Päätöksentekoa kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta on erityisen tärkeää tuoda lisävaloa virkamiesten lobbaukseen, sillä vaikka sen merkitys on osoittautunut suureksi, kansainvälinenkin tutkimus asiasta on varsin vähäistä ja Suomessa aihetta on toistaiseksi vain sivuttu. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä onkin selvittää, mitä lobbaus on virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkökulmista ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja näkemyksissä esiintyy. Tavoitteena on avata uutta uraa suomalaisessa intressiryhmätutkimuksessa tarkastelemalla kansainvälisen kirjallisuuden avulla meillä hyvin vähän tutkittua ilmiötä. Tutkimuskohteena on sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto, sillä budjettiosuudeltaan merkittävän hallinnonalan osasto käsittelee paljon voimakkaiden intressiristiriitojen kohteena olevia asioita. Aineisto koostuu eliitti- ja lumipallo-otannan yhdistelyllä kerätyistä kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joista puolet toteutettiin virkamiesten ja puolet intressiryhmien edustajien kanssa. Ryhmittäin anonymisoitua aineistoa analysoidaan teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettinen viitekehys yhdistää kahta Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin kontekstissa kehitettyä näkökulmaa, neopluralismia ja vaihtoteoreettista lähestymistapaa. Toisena tutkimustehtävänä onkin selvittää, missä määrin nämä kansainväliset teoriat kuvaavat suomalaisia näkemyksiä lobbauksesta. Tutkimuksen perusteella virkamiesten lobbauksen viitekehys muodostuu virallisista kuulemismenettelyistä, ja vaikutusvallan kannalta keskeistä on vaikuttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa politiikkaprosessia. Vaihtoteorialle ominaisesti lobbausta voidaan mallintaa poliittisten hyödykkeiden vaihdantana, jossa intressiryhmät tarjoavat virkamiesten tarvitsemaa tietoa, asiantuntemusta ja päätöksenteon legitimiteettiä, ja pyrkivät vastineeksi saamaan mukaanpääsyn prosessiin. Neopluralismin kannalta mukaanpääsy kuitenkin riippuu asia- ja tilannesidonnaisista tekijöistä, joista tärkeimpinä asian tyyppi, intressiryhmärakenne ja institutionaaliset tekijät. Intressiryhmien mahdollisuudet edistää mukaanpääsyään ja siten vaikutusvaltaansa ovat kuitenkin sidoksissa myös niiden resursseihin. Tärkeimmiksi lobbausresursseiksi osoittautuivat myös poliittisena hyödykkeenä vaihdettava asiantuntemus, taloudelliset resurssit ja suhteet. Nämä ovat myös tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Virkamiesten ja intressiryhmien edustajien näkemykset muodostivat hyvin yhtenäisen kuvan lobbauksesta toimintana, joka kansalaisten intressejä ja tietoa välittämällä voi parantaa päätöksenteon laatua. Intressiryhmien kannalta lobbaus nähtiin osana edunvalvontaa. Esille tuli myös viitteitä lobbauskentän muuttumisesta. Eroja esiintyi näkemyksissä lobbauksen määritelmän kattavuudesta ja suhteiden ja asiantuntemuksen painoarvosta. Lobbauksen riskit liitettiin erityisesti avoimuuden vaarantumiseen. Sitä pyritään edistämään itsesäätelyllä, mutta osa kaipasi myös keskustelua lobbauksen pelisäännöistä. Sääntely ja esimerkiksi lobbarirekisteri ei saanut juuri kannatusta, mutta osa ehdotti päätöksentekijöille kirjausvelvollisuutta tapaamisista. Toisaalta huomautettiin Suomessa jo olevan avoimuutta edistäviä elementtejä, joita tulisi voida hyödyntää paremmin.

This study examines an online counter media publication in Finland. The 800 sample articles were collected during the spring 2016. Articles address social, political and cultural issues on national and international levels. This study examines how the publication aims to construe a sense of reality. The theoretical framework of the study is presented through a variation of global media and communication perspectives such as media life, mediatisation, fragmentation and the public sphere. These theories demonstrate that in a mediated society readers and media consumers face daily challenges in evaluating media content. Constructing factuality and detecting fakeness in the media have become a global talking point in the media, academia and public discussions. Moreover, in fragmented media life consumers are divided into small segments and consumption patterns are based on individual preferences and lifestyles. These aspects may also have further consequences to the ideal of the public sphere. Through the means of quantitative content analysis and qualitative frame analysis this case study reveals that the style of presentation and linguistic framing methods together construct a troubled sense of reality by manifesting on mutual feelings of uncertainty, unfairness and untrustworthiness towards mainstream media and traditional power structures in the Finnish context. The publication employs familiar journalistic conventions in the style of presentation, but distinctive components are absent, such as clear style and valid referencing as well as transparent reporter identities and reporting methods. The large number of published articles per day on one hand may create a sense of continuity, but on the other hand, indicates that planning, production, publishing and broadcasting may be practiced carelessly resulting in errors and repetition. By combining the traditional news-like format with an unconventional style of representing the outlet aims to establish a form of social reality which is driven by all-consuming uncertainty. The findings reveal that the publication does not focus on rationalising or explaining complex problems with exhaustive solutions, but rather circulates speculative frames that potentially aim to reinforce the state of dubiety already exciting in the publication’s readers’ media lives. Finally, the findings underline the importance of open public discussion as well as media literacy and media technology education. This study demonstrates that new media outlets do not necessarily fit in to the traditional theoretical and practical research conventions but instead require hybrid approach and explanations. The study offers a view point to the current media landscape that consists of traditional mainstream media but also of non-professional and semi-professional content producers and providers as well as social media sites and online networks. The study takes part in the ongoing discussion about the state of pseudo professional online publications and argues that the everyday essence of the digital media content impacts how the sense of reality is established. In addition to traditional media producers and political actors, alternative and counter publications, as well as users themselves, take part in the battle to define the social world in the mediated society.

This study addresses the security situation in Tunisia from the perspective of emancipatory security. In the field of world politics, it adopts the position that security should be studied on various levels, including enquiry into how individuals and groups politically negotiate their security concerns vis-à-vis the state. This phenomenon is addressed through the police-citizen relations in Tunisia with a particular focus on the dynamics of secularism and political Islam, approached through the two student unions in the country. Through an exclusive interview case study and various supporting data, the study seeks to answer how the respondents construct constraints to their security in their discourses about the police, how these notions of security are politically negotiated, and what alternative ways to frame security emerge from the analysis. The main theoretical framework is security as emancipation in the field of critical security studies, with a particular focus on the ideas of Ken Booth. The study employs reflexive methodology combined with selected discourse analytical tools. The study finds that the respondents’ discourses of the police and security constraints are deeply connected to political negotiation, expressed in how accepting they are of the transition government that they view as advancing political Islam. The police as the face of the state are used as a narrative tool for constructing political identities and for legitimising or delegitimising the state. A divide between the respondents of the two student unions is found, but when the respondents construct their own ideal notions of security, this divide is bridged and similar emancipatory notions emerge. These findings bring about suggestions for both the practice and the study of security. The study points to the importance of understanding the political nature of security construction in reforming the police and other in acute processes in Tunisia and other states undergoing a transition to democracy. For the study of security, the results show way to how security as emancipation can be applied to different levels of world security and suggest further research on how various value communities negotiate security.

The research is centered on the problem of redevelopment of the grey belt of derelict and underused industrial land around the city centre of St. Petersburg. The redevelopment process in St. Petersburg, although lasting for more than 15 years, is described as being still in its initial phase due to extremely large scope of industrial heritage. Obstacles that hinder redevelopment of old industrial areas in St. Petersburg include multiple land ownership in industrial zones, economic risks for developers that make them avoid complex and long-lasting projects and a variety of administrative and institutional barriers in the bureaucratic system of construction approval. After a decade of very pro-development and pro-investment entrepreneurial policy that included declarations about necessity of redevelopment of old industrial areas, the city government shifted to a conservative policy of keeping the industry on its current location. Currently the city does not initiate any projects itself due to lack of finances and does not encourage any changes in status quo of industrial enterprises. There is a lack of cooperation between city government and business community, therefore common projects and partnerships are inexistent, and the overall institutional capacity for strategic planning of the future of the city is very low.

Tiivistelmä – Referat– Abstract Covid-19 conspiracy theories have figured actively in the media and the public debate during the first two years of the pandemic. One of the main functions that such conspiracy theories of society and politics perform is cultural work – they create new representations of reality that give rise to new identities and collectivities. Researchers are increasingly interested in exploring how conspiracy theories come to be so compelling and how people through them create meaning and construct their identities. Qualitative studies that examine the contents of these conspiracy theories and the possibilities for identity construction that they provide are of crucial importance in forming such an understanding. This thesis responds to appeals from researchers to investigate the ways in which gendered identities are implicated in modern conspiracy theories. Critical discursive psychology is employed as a theoretical framework to explore the ways in which men and women are positioned in a Covid-19 conspiracy theory discourse. The material consists of video recordings of two online conferences where 29 influential actors of 9 different nationalities discuss the pandemic as a conspiracy. The results indicate that the Covid-19 conspiracy theory, as represented in the seminars, largely possesses similar characteristics as modern conspiracy theories more generally, blending political subject matter with spiritual or religious descriptions. The pandemic is depicted as confirmation for the existence of a global totalitarian conspiracy that is escalating into an apocalyptic scenario, a development that can only be averted if humanity undergoes a spiritual awakening, collectively reclaiming their individuality and agency. Men and women are positioned differently within this story. Women are positioned primarily as mothers, whose duty it is to protect their children from the conspiracy, as well as to inspire other women to do the same. This maternal identity is depicted as empowering, spiritual and influential, representing a compelling subject position. In addition, the pandemic, that has placed restrictions on the public sphere, is depicted as a threat to a hegemonic masculinity that emphasizes the role of men as providers and (violent) protectors. Men are positioned as effeminate weaklings who have capitulated to the Covid-19 conspiracy without putting up a fight. A return to traditional, heteronormative gender roles is thus represented as central to resisting the conspiracy. The study provides insight into the ways in which gender identity contributes to the formation of modern conspiracy theories and collectives, and particularly into how feminine identities may be engaged in a right-wing populist, anti-conspiratorial political project.