Browsing by Title
Now showing items 3858-3877 of 5644
-
(2020)Tutkielma käsittelee poliittisen eliitin korruptiotapauksia 1950- ja 1990-luvun Suomessa. Kiinnostuksen kohteena ovat valtakunnanoikeuteen ja siellä langettavaan tuomioon pääty-neet tapaukset, jotka olivat omana aikanaan myös laajaa julkisuutta saaneita poliittisia skandaaleja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää Suomen poliittisen eliitin asenteita korruptiota kohtaan ja niissä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi tutkin sanomalehdistön osuutta näihin korruptioskandaaleihin ja suhtautumista korruptioon yleensä. Korruptiota on Suomessa tutkittu vähän ja aiempi tutkimus on keskittynyt pääosin vain uusimpaan aikaan. Tutkitut tapaukset ovat niin sanottu salaputkijuttu, jonka tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun alkuun sekä Kauko Juhantalon tapaus 1990-luvun alusta. Aineistona olen käyttänyt eduskunnan valtiopäiväasiakirjoja, joista olen käynyt läpi tapauksiin liittyvät täysistuntojen pöytäkirjat sekä valiokuntamietinnöt. Sanomalehdistön osalta olen käynyt läpi valikoitujen lehtien pääkirjoituksia ja uutisointia tapahtumien ajanjaksolta. Tutkimukselle keskeisiä käsitteitä ovat eliitti, korruptio ja skandaali. Teoreettisen viitekehyksen olen lainannut Ari Adutin ja John B. Thompsonin skandaalintutkimuksista sekä Ilkka Ruostetsaarelta, joka on tutkinut suomalaisia eliittirakenteita. Tutkimustulokset paljastavat 1950-luvun poliittisen eliitin yllättyneen ministeriin kohdistuneesta korruptioepäilystä ja käsitelleen sitä yksittäistapauksena, joka ei kosketa koko eliittiä. Tapaus oli myös leimallisesti poliittinen ja kohdistettiin yksittäisten henkilöiden sijaan koko heidän puolueeseensa. Julkisuus kohteli vielä tuolloin poliitikkoja arvokkaasti kilapailevien puolueiden lehtiä lukuun ottamatta, mutta taitava poliittinen peluri pystyi hyödyntämään tuonkin ajan julkisuutta tehokkaasti korruptiosyytösten eteenpäinviemisessä. Tilanne oli muuttunut 1990-luvulla, jolloin lehdistöllä oli jo selvästi aktiivinen rooli korruptioskandaalin synnyssä ja ministerin erossa. Itsestäänselvyyksiä nämä eivät kuitenkaan olleet vielä 1990-luvullakaan, minkä tutkimukseni osoittaa. Poliittinen eliitti näyttäytyi 1990-luvulla yhtenäisempänä eikä korruptioskandaali saanut ollenkaan puoluepoliittisen ajojahdin piirteitä. Jakolinja asettui tuolloin ”uuden” ja ”vanhan” poliittisen järjestelmän edustajien väliin. Tutkimukseni johtopäätökset antavat osittain tukea aiemman tutkimuksen havainnoille tiedotusvälineiden merkityksen kasvusta poliittisissa skandaaleissa 1970-luvulta lähtien. Tutkimukseni kuitenkin osoittaa, että lehdistöllä oli ratkaiseva merkitys korruptioskandaalin kehityksessä jo 1950-luvulla, vaikka lehdistön rooli ei ollutkaan yhtä itsenäinen, kuin 1990-luvulla. Eliitin ja tiedotusvälineiden suhtautumi-nen korruptioon näyttää myös käyneen läpi muutoksen tarkasteltujen tapausten välillä. Siinä missä tapaukseen suhtauduttiin vielä 1950-luvulla ensimmäisenä ja yksittäisenä valitettavana tapauksena, puhuttiin 1990-luvulla yleisesti koko eliittiä koskevasta ”maan tavasta”.
-
(2020)Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Rajavartiolaitoksessa 1990-luvulta nykypäivään käytyä muutosprosessia avoimuuden näkökulmasta laadullisen tutkimuksen metodein. Vaikka Suomessa onkin pitkä lainsäädännöllinen historia viranomaisten toiminnan julkisuusperiaatteen osalta, avoimuus on kuitenkin noussut nykyisessä muodossaan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi juurikin 90-luvulta eteenpäin. Rajavartiolaitos taas osaltaan profiloitui kylmän sodan aikana erittäin hiljaiseksi organisaatioksi, jonka prioriteettina oli pitää hiljaisuuden linjaa toiminnastaan mm. ulkopoliittisten paineiden vuoksi – tutkimuksen tarkoitus on avata muutosprosessia tuosta tilasta nykypäivään institutionalismin keinoin, selvittäen syitä ja mekanismeja avoimempaan linjaan siirtymisen taustalta. Avoimuus hahmotetaan usein eräänlaisena universaalina hyveenä, joka tekee organisaatioista tehokkaampia, tulosvastuullisempia ja luotettavampia. Toisaalta avoimuuden implementoinnissa on myös omat riskinsä ja haasteensa, jotka ovat erityisen relevantteja valtiollisen turvallisuusorganisaation toimintaa tarkastellessa. Tutkimus avaa teoriaosiossaan avoimuuden käsitteen historiaa ja teoreettisia havaintoja pyrkiessään selventämään, mitä odotuksia ja tavoitteita avoimuuteen liittyviin kysymyksiin liittyy. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 6 teemahaastattelua, joissa on keskusteltu organisaation kokemista muutoksista 90-luvulta eteenpäin Rajavartiolaitoksen sotilas- ja siviilihenkilöstön kanssa. Aineiston analysointi suoritettiin teoriasidonnaisen analyysin metodein, tulkiten aineistoa ja sen kautta esiin nousevia teemoja institutionalististen teorioiden, kuten isomorfismin ja soveliaisuuden logiikan kautta. Isomorfian teoria selventää syitä sille, miksi organisaatiot päätyvät muistuttamaan toisiaan pidemmällä aikavälillä, siinä missä soveliaisuuden logiikka taas selittää toimijoiden käyttäytymistä opittujen roolien ja sääntöjen kautta. Analyysi nostaa esiin kolme pääasiallista tapaa avoimuuden tarkasteluun: julkisen, sidosryhmällisen ja sisäisen avoimuuden, joiden kaikkien osalta oli havaittavissa muutoksia Rajavartiolaitoksen toimintamalleissa. Aikaisempi ”salavartiolaitoksen” kutsumanimellä tunnettu, hiljaisuuteen pyrkivä linja on korvautunut aktiiviseen viestintään kannustavilla linjauksilla, viranomaisyhteistyö on tehostunut ja muuttunut luottavaisemmaksi sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla ja organisaation sisällä on tunnistettu tarve myös sisäisen tiedottamisen tehostamiseksi. Merkittävänä havaintona voidaan pitää, että vaikka moni muutoksen taustalla vaikuttava tekijä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, käytännössä konkreettiset muutokset ovat syntyneet hyvin orgaanisesti Rajavartiolaitoksen itsensä sisällä. Soveliaisuuden logiikan ja isomorfismin teoriamallit osoittautuvat tehokkaiksi linsseiksi organisaatiomuutoksen tarkasteluun ja auttavat selventämään yksilöiden roolia muutoksen toteuttamisessa ja sen juurisyiden ymmärtämisessä.
-
(2023)Populistisen radikaalin oikeiston vastakkainasetteluja luova diskurssi on vakiintunut osa suomalaista julkista keskustelua. Poliittisessa kentässä radikaali oikeisto on kallistunut yhä tiukkarajaisempiin etnisyyteen perustuviin jakoihin ”meidän” ja ”muiden” välillä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella radikaalioikeistolaisessa diskurssissa rakentuvaa suomalaisuutta ja siihen liittyviä erontekoja ja normatiivista järjestystä. Pyrin tuomaan esille, millaisia rajoja ja toiseuksia suomalaisuuden määritelmillä tuotetaan. Lisäksi tavoitteenani on tarkastella, millainen rooli affekteilla on suomalaisuuden ja sosiaalisen järjestyksen tuottamisessa. Tutkielman teoreettisina lähtökohtina toimivat dekoloniaali teoria, kriittinen kansallisuuden, etnisyyden ja rodullistamisen tutkimus sekä affektiteoria. Tutkielma asettuu myös osaksi populistisen radikaalin oikeiston tutkimuskenttää. Tutkielman aineisto on kerätty Hommaforum-verkkokeskustelupalstalta, joka on profiloitunut maahanmuuttovastaisen ja radikaalioikeistolaisen keskustelun alustaksi. Valikoin aineistoksi yhden keskustelulangan, joka koostuu kaiken kaikkiaan 1636 viestistä. Analysoin aineistoa kategoria-analyysin keinoin. Kategoria-analyysi on etnometodologiseen tutkimusperinteeseen nojaava lähestymistapa, jonka avulla voidaan jäsentää, kuinka ihmiset tuottavat ympäröivää todellisuutta kulttuurisidonnaisten kategorioiden avulla. Radikaalioikeistolaisen keskustelun kategorioilla tuotetaan samanlaisuuteen, erityisyyteen ja ulossulkemiseen perustuvaa suomalaisuutta, johon liittyy odotus kielellisestä, kulttuurisesta ja rodullisesta homogeenisyydestä. Siinä missä suomalaisuutta tuotetaan samanlaisuutena, suomalaisuuden ulkopuolelle rajattujen kategorioiden nimeäminen tuottaa puolestaan poikkeavuutta. Rodullistavilla rajanvedoilla tuotetaan koloniaalia valtarakennetta ja länsimaisen valkoisuuden normatiivista asemaa. Affektit liittyvät osaksi kategorioiden kulttuurisia merkityssisältöjä ja tuottavat suomalaisuuteen liittyviä normatiivisia odotuksia muun muassa yhteenkuuluvuudesta, ulossulkevasta solidaarisuudesta ja rakkaudesta. Tunnekylmyys on affektiivinen keino ylentää sekä keskustelijoiden että heidän välittämiensä viestien arvoa. Tulkitsen radikaalioikeistolaisen keskustelun kategorisointia neuvotteluna symbolisista rajoista ja normatiivisen järjestyksen tuottamisena. Erontekojen avulla tunnistetaan ja jäsennellään erilaisuutta, mutta analyysissani korostuu ennen kaikkea erilaisuuden hallinta. Radikaalioikeistolainen keskustelu performoi affektiivisesti normatiivista kansallista järjestystä, joka perustuu rodullistaville eronteoille. Suomalaisuus kategoriana ja kuviteltuna yhteisönä rakentuu etnonationalistiselle ymmärrykselle ja essentialisoiville kategorisoinneille.
-
(2021)Syftet för denna magisteravhandling har varit att beskriva och förstå samarbetet mellan daghem och barnskydd ur daghemsföreståndares, specialbarnträdgårdslärares och barnskyddets socialarbetares synvinkel. I denna avhandling betraktas samarbete från ett systemteoretiskt perspektiv som ett utbyte inom och mellan olika system. Hur samarbete sker i praktiken kan beskrivas antingen som en följd av strukturer (samverkan) eller som ett uttryck för den individuella professionellas aktörskap (relationellt aktörskap och växelverkansexpertis). Materialet består av tre transkriberade gruppintervjuer (N=10) där varje grupp var sammansatt av professionella i samma yrkesroll dvs. en grupp med daghemsföreståndare, en med specialbarnträdgårdslärare och en med socialarbetare från barnskyddet. Materialet samlades in i en medelstor stad i Finland. Materialet analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. I magisteravhandlingen besvaras följande forskningsfrågor; 1) Hur beskriver daghemsföreståndare, specialbarnträdgårdslärare och barnskyddets socialarbetare strukturerna för samarbetet mellan daghem och barnskydd? 2) Hur beskriver och upplever daghemsföreståndare, specialbarnträdgårdslärare och barnskyddets socialarbetare sina roller i samarbetet mellan daghem och barnskydd? Det fanns tydliga riktlinjer för daghemmets inledande kontakttaganden till barnskyddet i form av t.ex. barnskyddsanmälningar. Strukturerna upplevdes dock bristfälliga framförallt vad gäller samarbetet i de fall då barnskyddsklientskapen redan är påbörjad. Ett fungerande samarbete kunde bibehållas med hjälp av t.ex. regelbundna nätverksmöten. Informanterna lyfte fram att en hel del står och faller på professionellas eget initiativ för samarbete i brist på klara riktlinjer. Att känna varandra sedan tidigare beskrevs som en stor fördel i samarbetet. Informanterna beskrev en gemensam vilja till att samarbeta som motverkas av faktorer såsom en stor arbetsbörda, personalutbyte, tystnadsplikt och en bristande kunskap om varandras roller. Daghemspersonalen beskrev en maktasymmetri gentemot barnskyddet som upplevdes som en ojämlikhet i rollerna. Barnskyddets socialarbetare upplevde att deras roll ibland innebar att möta en motsträvan från daghemspersonalens håll. Den professionellas aktörskap påverkar hennes roll i samarbetet då samarbetet till viss mån innebär att de hinder och svårigheter som nämns ovan bör övervinnas. Samarbete sågs som värdefullt då det möjliggör utbytandet av information, resurser och perspektiv vilka ansågs bidra till att familjerna blir förstådda och väl bemötta och stödet som erbjuds familjen blir verkningsfullare. I denna magisteravhandlings material framgår ett tydligt missnöje från daghemspersonalen över barnskyddets initiativ till samarbete. Ett viktigt fynd i intervjumaterialet med daghemspersonalen är erfarenheten av att verkningsfullheten av daghemmens stöd till familjerna med barnskyddsklientskap ingalunda är statiskt utan det påverkas av tillgången till information och graden av dialog med familjen och barnskyddet. Socialarbetaren har en möjlighet att för varje klientskap öppna upp en arena för dialog mellan familj, daghem och barnskydd. Materialet tyder på att det största hindret för detta är resursbrist.
-
(2014)Syftet med denna pro gradu-avhandling är att få mera kunskap om socialarbetares motiveringar till och erfarenheter av samarbete inom barnskydd. Avhandlingen fokuserar på socialarbetares beskrivningar av situationer där socialarbetare samarbetar. Samarbetsprocessen undersöks och likaså de faktorer som anses påverka processen. Det redogörs också för konsekvenserna av samarbetet samt för den konsensus som finns i de svar socialarbetarna har angivit. Materialet i denna pro gradu-avhandling är uppbyggt av tre olika typer av material. Materialet är både kvantitativt och kvalitativt och allt material har samlats in på en och samma barnskyddsbyrå i huvudstadsregionen under våren och sommaren år 2013. Materialet består av en vinjettundersökning, en fokusgruppsintervju och fem individuella semistrukturerade intervjuer. Tolv socialarbetare besvarade vinjettundersökningen som består av två fiktiva klientfall. De fiktiva klientfallen handlar om 'Maria' och 'Nadja'. Båda vinjetterna består av tre olika delar (faser). Konsensusen inom socialarbetarnas svar uppmärksammas speciellt i vinjettundersökningen, men även olikheter och likheter i samarbetet, beroende på de fiktiva klientfallen, undersöks. Fokusgruppsintervjun utfördes med hjälp av en grupp på fem socialarbetare, som alla besvarade vinjettundersökningen. Under fokusgruppsintervjun diskuteras vinjettundersökningens resultat, men tyngdpunkten ligger på en djupare förståelse av samarbetet, på vad som påverkar samarbetet och på samarbetets konsekvenser. Den sista delen av materialet utgörs av fem individuella semistrukturerade intervjuer med socialarbetare. Under de individuella intervjuerna presenterar socialarbetarna verkliga klientfall och dessa diskuteras med fokus på samarbetet. Vinjettundersökningen analyseras främst kvantitativt. Fokusgruppsintervjun analyseras med hjälp av tematisk analys medan de individuella intervjuerna analyseras med hjälp av innehållsanalys. Resultaten diskuteras också i förhållande till de olika metoderna. Resultaten från delstudierna som genomförts med olika metoder kompletterar varandra och fördjupar kunskapen om samarbetets skiftande karaktär inom barnskyddet. Vinjettundersökningen illustrerar att socialarbetarna i en fiktiv 'idealsituation' har relativt varierande uppfattningar beträffande samarbetets roll och betydelse inom barnskyddet. Av fokusgruppintervjun och speciellt av de individuella intervjuerna framgår däremot på att samarbete 'på riktigt', det vill säga i barnskyddets praktik, långt formas av etablerade strukturer och handlingsmönster, där enskilda socialarbetare upplever sitt handlingsutrymme ifråga om samarbete som relativt begränsat. Fokusgruppsintervjun och de individuella intervjuerna lyfter vidare fram informationsutbyte, delegering av arbetsuppgifter, sakkunnighet hos andra professioner och kontrollredskap som samarbetets positiva sidor. Samarbetet anses fungera om samarbetsparterna har gemensamma och tydliga mål, kommunicerar öppet med varandra och respekterar varandra. Samarbetets byråkratiska natur och orealistiska förväntningar på barnskyddsarbetet upplevs som samarbetets negativa sidor. Samarbetet anses även försvåras på grund av att tjänsterna ofta av organisatoriska skäl är splittrade, av att samarbetsparterna ofta hårt håller fast i sina egna revir och inte tänjer på gränserna samt av personalomsättningen inom det sociala arbetet. De samarbetsformer som framkommer av det empiriska materialet är konsultation, koordinering och samverkan.
-
(2011)Tutkimuksen kohde on toisen sähkömarkkinadirektiivin 2003/54/EY toimeenpano Suomessa ja Ranskassa. Direktiivin tavoitteena oli tarjota eurooppalaisille kuluttajille mahdollisuus valita sähköntoimittajansa heinäkuusta 2007 alkaen ja antaa kaikille energiayhtiöille mahdollisuus päästä kilpailemaan EU:n jäsenvaltioiden kansallisille markkinoille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten Suomi ja Ranska toimeenpanivat tärkeimmät direktiivin vähittäismarkkinoita koskevat vaatimukset. Vaatimukset liittyvät markkinoiden avaamiseen, sähköverkkoon pääsyyn, verkkoliiketoiminnan valvontamalliin, julkisen palvelun velvoitteisiin sekä verkkoliiketoimintojen eriyttämiseen sähkön tuotannosta ja myynnistä. Tutkimuksessa selvitetään, missä määrin kyseiset vaatimukset saavutettiin ja miten tätä voidaan selittää. Toimeenpanot analysoidaan kolmen EU-toimeenpanotutkimuksen teorian avulla, jotka ovat yhteensopimattomuus, veto-pisteet ja kuuliaisuuden maailmat. Teoreettinen viitekehys rakennetaan yleisen toimeenpanotutkimuksen top-down -lähestymistapojen pohjalta. Tutkimusstrategiana on tapaustutkimus. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat viisi teemahaastattelua, sähkömarkkinoita koskeva akateeminen kirjallisuus, Euroopan unionin toimielinten raportit ja kohdemaiden viranomaistekstit. Tutkimuksen mukaan sekä Suomi että Ranska siirsivät direktiivin vähittäismarkkinoita koskevat vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöönsä hieman määräajasta myöhässä. Kuitenkin maiden välillä on huomattavia eroja vaatimusten todellisessa toteutumisessa. Suomessa vaatimukset toteutuvat pääasiallisesti hyvin. Ranskassa tosiasiallinen markkinoiden avoimuus ja toimivuus voidaan kyseenalaistaa hintasääntelyn ja valtionyhtiö Électricité de Francen (EDF) hallitsevan markkina-aseman takia. EU-toimeenpanotutkimuksen teorioista Suomen ja Ranskan toimeenpanojen kulkua selittävät parhaiten yhteensopivuus ja kuuliaisuuden maailmat. Yhteensopivuuden teoriaa käyttämällä havaitaan, että molempien maiden toimeenpanoja selittää merkittävästi maiden sähkömarkkinoiden historia ja toimeenpanoa edeltänyt kehitys markkinoiden avaamisessa. Suomen toimeenpanon sujuvuudessa oli pitkälti kysymys siitä, että olennaisimmat direktiivin vaatimukset oli jo toteutettu ennen toisen sähkömarkkinadirektiivin toimeenpanoa. Suomalaisilla sähkönkäyttäjillä on ollut mahdollisuus valita vapaasti sähköntoimittajansa jo vuodesta 1997. Ranskan toimeenpanossa vanha monopolijärjestelmä tuli sopeuttaa uusien EU-sääntöjen mukaiseksi, mikä näkyi erityisesti monopoli-toimija EDF:n asemaan ja säädeltyihin sähkönhintoihin liittyvinä muutospaineina. Euroopan komission painostuksella havaittiin olevan merkittävä rooli Ranskan toimeenpanon käynnistymiselle. Tutkimus vahvistaa Suomen kuuluvan myös sähkömarkkinalainsäädännön toimeenpanon osalta kuuliaisuuden maailmat -typologiassa lainkuuliaisuuden maailmaan ja Ranskan toimeenpanon laiminlyönnin maailmaan. Typologian oletukset siitä, että EU-lainsäädännön toimeenpanoa Suomessa ohjaa kuuliaisuuden kulttuuri ja Ranskassa olettamus kansallisten toimintatapojen paremmuudesta, vahvistuivat. Veto-pisteet -teorian avulla havaittiin, että molemmissa maissa tärkeimmät toimeenpanon sisältöön liittyvät ratkaisut tehtiin käytännössä lakia valmistelleessa ministeriössä. Teorian vastaisesti toimeenpanon kesto ei tutkittavissa tapauksissa kuitenkaan riippunut instituutioiden tarjoamien päätöksenteon vaiheiden lukumäärästä, kuten lainsäädäntöprosessin vaiheiden paljoudesta vaan poliittisista tekijöistä, kuten hallituspuolueiden enemmistöstä parlamentissa.
-
(2017)Tarkastelen tutkimuksessani viittä vuosina 1987-2015 julkaistua aikakauslehtitutkimusta tarkastelevaa metatutkimusta. Metatutkimukset hyödyntävät samaa tutkimusasetelmaa, suurin osa tutkimuksista viittaa samaan lähteeseen ja jokaisen tutkimuksen aineisto on koottu vähintään kymmenen vuoden ajalta. Pyrin kirjallisuuskatsauksellani havainnoimaan, kehittääkö saman tutkimusasetelman toistaminen tieteenalaa. Tutkin myös keskinäisten viittausten vahvuutta ja aikakauslehtiteorian hyödyntämistä. Tarkastelen sitä, minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä samankaltaista tutkimusasetelmaa hyödyntävät metatutkimusartikkelit sisältävät ja sitä, miten aikakauslehtitutkimus näyttäytyy alaa tarkastelevalle tutkimukselle. Tutkielmani on tutkimusalan sisäistä kehitystä ja toimintaa tarkasteleva tutkimus, jonka tavoitteena on vastata kysymykseen siitä, miten aikakauslehtitutkimusta on tällä tutkimusasetelmalla tutkittu ja miten aikakauslehtitutkimus on aineistoni tapauksessa kehittynyt tai muuttunut. Toiveenani on metatutkimusta tarkastellessani myös saavuttaa aineistoni tutkimusasetelmien rajaama näkemys aikakauslehtitutkimuksen kehityksestä ja tilasta. Hypoteesini on että aikakauslehtitutkimuksen tutkimus on jokseenkin tietoinen aiemmasta tutkimuksesta, mutta hyödyntää sitä hyvin fragmentaarisesti, eikä tutkimuksen tutkimukselle ole rakentunut kantavaa teoriaa. Tutkimuskohteideni tarkasteleman tutkimuksen puolesta arvelen etukäteen, että aikakauslehtitutkimusta tehdään sisältöanalyysin keinoin mutta poikkitieteellisesti.
-
(2024)Syftet med denna magisteravhandling är att undersöka om inkomster påverkar hur villig man är att göra ekonomiska uppoffringar för att värna om miljön i Finland. Det är viktigt att förstå hur villiga människor är att göra ekonomiska uppoffringar för miljön för att de politiska miljö- och klimatåtgärderna kan uppnå legitimitet bland medborgare. I och med att kostnader för de politiska miljö- och klimatåtgärderna verkar falla oproportionerligt mycket på de fattiga grupperna i samhället är det också samhälleligt relevant att utreda om det finns inkomstskillnader i viljan att göra ekonomiska uppoffringar för att värna om miljön. Även om frågan om människors vilja om att göra ekonomiska uppoffringar för att värna om miljön har utforskats i flera länder världen över, har den inte fått lika mycket uppmärksamhet i Finland. Därmed fyller min avhandling en kunskapslucka genom att bidra till förståelsen av viljan att göra ekonomiska uppoffringar för miljön i den finländska kontexten. För att undersöka sambandet mellan inkomster och viljan att göra ekonomiska uppoffringar för miljön utförde jag en kvantitativ enkätundersökning. Som forskningsdata använde jag mig av International Social Survey Programme (ISSP) och dess Environment modul från året 2020. ISSP är ett internationellt samarbetsprojekt av 44 länder runt om i världen. Dess Environment modul samlar in data om människors attityder till miljörelaterade frågor. Mina resultat visade dock att inkomster inte hade någon statistiskt signifikant effekt på viljan att göra ekonomiska uppoffringar för att värna om miljön i Finland. Trots att tidigare studier oftast har funnit att högre inkomster är associerade med en ökad benägenhet att göra ekonomiska uppoffringar för miljön, har vissa forskare också rapporterat icke-signifikanta effekter av inkomster. Således är mina resultat delvis överensstämmande med tidigare forskning. Däremot visade min studie att ideologi och utbildningsnivå hade statistiskt signifikanta effekter på viljan att göra ekonomiska uppoffringar för miljön, vilket är i linje med tidigare forskning. Enligt mina resultat är de som har högskoleutbildning eller som har vänster, mitten eller liberal ideologi mer villiga att göra ekonomiska uppoffringar för att värna om miljön jämfört med de som inte har högskoleutbildning eller som har höger eller konservativ ideologi. Effekten av ideologi och utbildning kan förklaras med att liberal ideologi och högre utbildning har kopplats till mer postmaterialistiska värderingar, vilket i sin tur ökar viljan att göra ekonomiska uppoffringar för att värna om miljön. Postmaterialistiska värderingar betyder att personen prioriterar livskvalitetsfrågor som miljön framför olika materialistiska frågor som ekonomi. Den icke-signifikanta effekten av inkomster i min studie kan delvis förklaras av att Finland är ett relativt välmående land, vilket kan innebära att effekten av inkomster på viljan att göra ekonomiska uppoffringar för miljön är mer beroende av individens ideologi än ekonomisk status. Framtida forskning kan fördjupa förståelsen av hur inkomster påverkar viljan att göra ekonomiska uppoffringar för miljön i olika nationella och kulturella kontexter.
-
(2020)Stillasittande beteende, det vill säga tiden som individen tillbringar sittandes och liggandes, har ett samband med allvarliga hälsoproblem. Stillasittande beteende ökar stadigt i barndomen och 15-åriga ungdomar sitter i medeltal nio timmar per dag. Med hjälp av självbestämmandeteorin kan man öka förståelsen för vilka motivationsprocesser som reglerar stillasittande beteende. Enligt självbestämmandeteorin kan individen ha en viss motivationstyp, som beror på hur självbestämmande individens beteende är och i vilken grad individen har internaliserat omgivningens värderingar. Let’s Move It är en teoribaserad intervention för yrkesskolor, med syftet att öka elevernas fysiska aktivitet och begränsa deras stillasittande beteende. Interventionen har visat sig minska stillasittande tid i högre grad hos interventionsgruppen än kontrollgruppen. Den här magisteravhandlingen kommer att granska om motivationsprocesser kan förklara skillnaden i stillasittande tid mellan grupperna efter interventionen. Syftet med den här magisteravhandlingen är att undersöka om stillasittande beteende har ett samband med typen av motivation att begränsa stillasittande beteende samt hur interventionen påverkar motivationstyperna genom att jämföra interventionsgruppen (n = 834) med kontrollgruppen (n = 810) efter interventionen. Data analyseras med korrelations- och variansanalys samt chi-kvadrat. Resultaten tyder på att stillasittande beteende i interventionsgruppen har ett svagt, negativt samband med integrerad motivation och ett svagt, positivt samband med amotivation genast efter interventionen samt ett medelstarkt, negativt samband med integrerad motivation och ett svagt, negativt samband med amotivation ett år efter interventionen. Resultaten tyder även på att Let’s Move It-interventionen inte har påverkat typen av motivation att begränsa stillasittande beteende i interventionsgruppen jämfört med kontrollgruppen varken genast efter interventionen eller ett år efter interventionen. De förändringar som Let’s Move It-interventionen har orsakat i stillasittande beteende har inte skett på grund av förändringar i motivationen att begränsa stillasittande beteende, utan på grund av andra skillnader mellan grupperna. Interventionsgruppens minskning i stillasittande tid kan ha skett på grund av förändringar i klassmiljön och lärarnas beteende eller motivationen att öka lätt fysisk aktivitet. Fortsatt forskning kunde fokusera på att undersöka skillnader i motivationen att begränsa stillasittande mellan olika utbildningslinjer och bland ungdomar med olika socioekonomisk bakgrund.
-
(2020)Organisationer strävar till att stöda sina anställda till att må bra och prestera på ett önskat sätt som gynnar organisationens framgång. Med den så kallade HR-verksamheten erbjuder organisationer verktyg och olika åtgärder för att personalen ska klara av sina arbetsuppgifter och trivas i arbetsmiljön. Denna kvantitativa studie undersöker samband mellan anställdas upplevelser om fyra olika HR-praxis och teamprestation samt hur sambanden påverkas av engagemang och stress. De fyra HR-praxis som studeras är rekrytering, belöning, skolning och utvecklingssamtal. Då tidigare studier om HR-praxis ofta talar om ett optimistiskt eller pessimistiskt perspektiv då man studerar verksamhetens effekter, kommer också denna avhandling att behandla dessa två perspektiv. Data till avhandlingen har samlats in i oktober år 2017 genom en enkätundersökning i ett multinationellt företag. Anställda i företaget har besvarat påståenden om nöjdhet med de fyra verksamhetsområden samt subjektiva upplevelser om teamprestation, engagemang och stress. Med fyra medierande analyser studeras upplevelser om varje praxis skilt och sambanden mellan teamprestation undersöks via de medierande variablerna stress och engagemang, som representerar anställdas välmående i modellen. Resultaten visade att det finns positivt samband mellan upplevelser om HR-praxis och teamprestation via engagemang. Å andra sidan fanns det också signifikanta samband mellan upplevelser om HR-praxis och teamprestation via stress, men dessa var negativa. Det innebär att verksamheten ökar på upplevelser om teamprestation via engagemang, men försämrar upplevelser om teamprestation via stress. Därmed stöder resultaten det optimistiska perspektivet som menar att både individen och organisationen gynnas av en välfungerande HR-praxis. Avhandlingen bidrar med mer kunskap om betydelsen av verksamheten för organisatorisk framgång och välmående anställda.
-
(2019)Inom identitetsforskningen resoneras det att identitetsutformandet under det senaste seklet blivit en mera utmanande och osäker utvecklingsuppgift i industriellt utvecklade samhällen. Den personliga identiteten tillskrivs bidra med känsla av kontinuitet i vardagen, förutsatt att individen engagerar sig i sina livsval och sina framtidsplaner. De sociokulturellt och samhälleligt strukturerade måttstockarna som fungerat som riktlinjer för individen har dock avtagit, medan valfriheten ökat markant. Den västerländska samhällsutvecklingen har lett till att unga vuxna uppnår de traditionella milstolparna för vuxenhet (självständigt boende, äktenskap, föräldraskap, utbildning och arbete) i allt senare ålder. Denna förskjutning har lett till att man numera hänvisar till den framträdande vuxenåldern: en förlängd ungdomstid. Bland annat har behovet av högskoleutbildning drastiskt ökat och familjebildande äger rum senare än någonsin förr. DIDS (The Dimensions of Identity Development Scale) -mätinstrumentet bygger på den rikaste kvantitativa forskningstraditionen inom identitetsforskningen. DIDS mäter personlig identitet på basis av fem olika identitetsdimensioner: engagemang, identifikation med engagemang, vidsträckt utforskande, djupgående utforskande och grubblande utforskande. I en finländsk kontext har senaste empiriska forskningsresultat påvisat att unga vuxna uppger relativt hög grad av utforskande av, samt låg grad av engagemang i identitetsrelaterade frågor. Därmed var syftet i denna undersökning att granska det eventuella sambandet mellan identitetsdimensionerna i DIDS (inom domänen för allmänna framtidsplaner) och traditionella milstolpar för vuxenhet hos dagens finländska unga vuxna. Målet var att granska ifall graden av engagemang och utforskande signifikant varierar i relation till de olika milstolparna, samt vilken av dessa milstolpar under kontroll av de övriga har det starkaste sambandet med identitetsdimensionerna. Därtill inkluderades ålder och kön som kontrollvariabler i analysen. Med ett sampel på 751 finländska unga vuxna (Medelålder=24.6, 60.3 % kvinnor) visade det sig med multipel linjär regressionsanalys att ålder hade ett negativt samband med grubblande utforskande av allmänna framtidsplaner. Arbete/studier på heltid hade ett positivt samband med engagemang och identifikation med engagemang samt ett negativt samband med grubblande utforskande. Äktenskap/samboende hade ett positivt samband med dimensionerna för engagemang och ett negativt samband med grubblande utforskande. Kön, föräldraskap, avklarade studier/utbildning och självständigt boende hade ett icke-signifikant samband med identitetsdimensionerna. Arbete/studier på heltid och därefter äktenskap/samboende hade det starkaste sambandet med identitetsdimensionerna i samplet. Resultaten diskuteras i relation till tidigare forskning. Centrala begränsningar och förslag på framtida forskning lyfts också fram.
-
(2017)Prosocialt beteende, som alltså syftar till beteende som främjar andras väl, har länge varit av stort intresse inom flera vetenskapsområden. Ett flertal olika förklaringar har föreslagits för varför människor beter sig prosocialt eller antisocialt. En möjlig förklaring är de olika rättviseperspektiv som individen kan tillämpa när hen försöker avgöra om en situation är rättvis. De olika perspektiven delas ofta in i egoistiska, självcentrerade, empatiska och annan-orienterade. I denna avhandling granskas samband mellan individens rättviseperspektiv och prosocialt beteende. Syftet är att replikera tidigare resultat gällande dessa samband. Det empiriska data som används i denna studie samlades in i Kölns universitet år 2012. Tyska universitetsstuderande (N = 58) fyllde först på internet i Justice Sensitivity Inventory-mätinstrumentet (JSI). Ett halvt år senare bjöds de in till universitetet för en synbart orelaterad studie där de spelade en omgång av det så kallade diktatorspelet. I spelet fick de dela en åt dem given summa pengar (10 €) mellan sig själva och en annan deltagare. Andelen pengar deltagarna delade med sig indikerade prosocialt beteende. Faktoranalys visade att JSI mätte rättviseperspektiv på ett förväntat och pålitligt sätt. Men i regressionsanalys, där JSI användes för att förutspå prosocialt beteende, uppstod det problem med multikollinearitet; de ovan uppräknade fyra JSI faktorerna korrelerade för starkt med varandra för att kunna användas samtidigt som oberoende variabler i regressionsanalys. Modellen förenklades därför till två faktorer: offerkänslighet och annan-orienterad känslighet. Den förenklade modellen undvek problemet med multikollinearitet. Resultaten visade att annan-orienterad känslighet förutspådde prosocialt beteende. Resultaten tydde på att individers rättviseperspektiv kan bidra till att förklara skillnader i prosocialt beteende. Resultaten stöder även tankegången om empati som en av drivkrafterna för prosocialt beteende. Ett annan-orienterat rättviseperspektiv har i tidigare studier visats ha en stark koppling till affektiv empati. Detta är naturligt eftersom en central del av detta perspektiv är individens förmåga att föreställa sig hur andra känner sig i orättvisa situationer. Men det är även värt att påpeka att nästan hälften av deltagarna valde att inte alls dela med sig, vilket tyder på vikten av egoistiska motiv. Individer kan ta olika perspektiv angående rättvisefrågor i olika situationer. Ett mycket annan-orienterat rättviseperspektiv betyder alltså inte att individen alltid kommer att bete sig empatiskt eller prosocialt i situationer där andra möter orättvisa.
-
(2012)Sociala och miljömässiga faktorer har fått allt större betydelse för företag överallt i världen. Medvetenheten kring företagens samhällsansvar har ökat också i de nordiska välfärdsstaterna där det sociala traditionellt har skötts av staten. I november 2011 publicerades statsrådets principbeslut om ägarstyrning i vilken företagens öppenhet, långsiktighet och ansvarsfullhet lyftes upp som centrala punkter för statens ägarpolitik. Enligt principbeslutet bör företag som ägs helt av staten eller där staten är majoritetsägare redovisa sin ansvarsfullhet på ett ingående och jämförbart sätt. Utgångspunkten för denna studie är statliga företag och deras sätt att redovisa sitt samhällsansvar före principbeslutet publicerades. I Finland finns ingen forskning som specifikt fokuserat på de statliga företagens sätt att redovisa sitt samhällsansvar. Syftet är att beskriva i vilken utsträckning företagen på frivillig basis redovisat sitt samhällsansvar och vad förklarar skillnaderna mellan företagens engagemang i samhällsansvarsfrågor. Studien syftar till att mäta i vilken utsträckning företagen redovisar sitt samhällsansvar. Som utgångspunkt för samhälls- och företagsansvar används definitionen som utgår från de ekonomiska, sociala och miljömässiga indikatorer som företagen bör ta i beaktande i sin verksamhet. I undersökningen används Global Reporting Iniative riktlinjer som utgångspunkt. Vidare ställs 2 hypoteser utifrån kontingensteorin med syfte att förklara variationen mellan företagens engagemang i samhällsansvarsfrågor. Det empiriska materialet består av de statliga företagens årsberättelser, hemsidor samt samhällsansvarsrapporter. För att få en djupare förståelse i vad samhällsansvar betyder för företagen har tre intervjuer med sakkunniga inom området utförts. Intervjuerna är utförda i Helsingfors hösten 2011. Resultaten fastslår hur de statliga företagen skiljer sig från varandra på basen av verksamhet, omgivningens externa faktorer och företags storlek. Stora företag som befinner sig i en dynamisk och ostabil omgivning har engagerat sig i samhällsansvarsfrågor medan SMF-företag inte ännu gjort det. År 2010 redovisade ungefär en tredjedel av de statliga företagen sitt samhälls- och företagsansvar medan en femtedel inte lyft upp samhällsansvarsfrågor överhuvudtaget. På basis av studiens resultat tydliggörs det att det fortfarande finns mycket att göra från statens sida om målsättningen är att öka antalet företag som redovisar sitt samhällsansvar. Att ta samhällsansvarsfrågor i beaktande i verksamheten är naturligtvis en resursfråga, men att rapportera om dessa kräver också kunskap, tid och pengar av företaget. Därför är det viktigt att finna lösningar som främjar också SMF-företagens engagemang i samhällsansvarsarbetet.
-
(2019)Avhandlingens syfte är att synliggöra socialarbetares erfarenheter av att arbeta med samspelsrelaterade frågor i föräldra-barn relationer inom barnskyddet. Syftet är också att ta reda på hur socialarbetare ser på sin egen yrkesroll i dessa ärenden. Avhandlingens centrala begrepp är anknytning, mentalisering och reflekterande förmåga. Forskningsfrågorna i avhandlingen är: Hur identifierar och jobbar socialarbetare med samspelsrelaterade ärenden? Hur ser socialarbetare inom barnskyddet på sin egen yrkesroll i att arbeta med svårigheter i samspelet mellan föräldrar och barn? Avhandlingen är en kvalitativ intervjustudie. Två fokusgruppintervjuer har gjorts med socialarbetare som har erfarenhet av arbete inom barnskyddet. Intervjuerna baserades på två case. I studien framkom att samspel är ett fenomen som är svårt att konkretisera. Socialarbetarna ansåg det vara svårt att bedöma samspel mellan föräldrar och barn eftersom det är tidskrävande. Ett gott samspel grundar sig på ett gott bemötande, respekt och att barnet och föräldern möts. Samspel grundar sig på att en relation har skapats. Arbetet med samspelsrelaterade svårigheter handlar mycket om handledning och stöd i föräldraskapet. Socialarbetarna upplevde att samspelsrelaterade svårigheter i adoptionsärenden är svåra att arbeta med. Till dessa ärenden behöver socialarbetarna ta hjälp av andra professionella som har mera kunskaper om adoption.
-
(2017)Avhandlingen granskar diskussionstrådar på nätet som behandlar ämnet depression och var det innebär att vara deprimerad. Nätdiskussionerna analyseras genom Faircloughs kritisk diskursanalys och med fokus på hur depression representeras och konstrueras i diskussionernas vardagsspråk. Avhandlingen behandlar temat kring depression och hur en medikalisering av individens psyke ändrat samhällets och individens uppfattning kring mentalhälsa. Huvudteman som avhandlingen tar upp, tillsammans med tankar av bland annat Michel Foucault och Alain Ehrenberg, är den ökade individualiseringen i samhället samt hur det är kopplat till människans uppfattning kring sin egen kropp och hälsa. Vidare kommer temat kring en ökad individualisering behandlas genom att granska behovet av kontroll över sitt liv som tydligt framkommer i nätdiskussionernas inlägg. Det vill säga kan man urskilja en tendens för självreglering som tar sig uttryck i bland annat en justering av beteende samt livs vanor. Medikaliseringsteorin fungerar som en teoretisk utgångspunkt för avhandlingen genom att ifrågasätta den ökade förekomsten depressions diagnoser. Ytterligare lyfter detta fram frågan kring hur normalt och avvikande beteende definieras. Medicinen har skapat en stark position inom processen att definiera och förklara människans psyke. Detta har även inneburit att dra en gräns mellan normalt och patologiskt beteende. Därmed, för att bättre belysa detta fenomen tar avhandlingen även upp ämnet ur ett social konstruktionistiskt perspektiv för att förklara hur individens uppfattning kring vad som är ”normalt” alltid är bunden till dess kontext. Perspektivet tar även fasta vid hur starkt människans tolkningar av kroppen är starkt kopplade till vetenskaper samt kunskap som dessa skapar. Således kommer avhandlingen behandla temat kring hur diskussionerna på nätet starkt för fram ett behov hos skribenterna av att sträva efter ett slags normalläge. Ytterligare kommer analysen att behandla temat kring depression som diagnos och hur behovet av denna kategorisering syns i nätdiskussionernas inlägg.
-
(2019)Min utgångspunkt för denna studie har varit de tidiga kvinnliga pionjärskapet i det sociala arbetet. Genom min studie har jag velat belysa det samtida pionjärskapet och på så sätt kunna bidra till med ett inlägg till studiet av det sociala arbetets historia. Jag förstår en ”samtid pionjär” som en person verksam inom ledarskap, forskning eller undervisning på det sociala området. Syftet med min pro gradu-avhandling har varit att, med avstamp i det sociala arbetets ”feministiska historiska arv” belysa det sociala området ur ett genusvetenskapligt perspektiv. Detta har jag gjort genom att besvara tre forskningsfrågor enligt följande: 1) på vilka sätt tar sig genusstrukturer uttryck i informanternas narrativ? 2) ett hurudant handlingsutrymme beskrivs av informanterna i narrativen? Och 3) vilken typ av kompetenser framstår i narrativen som relevanta på det sociala området i en nutida kontext? Jag har intervjuat fem personer som verkar i ledarskapspositioner, inom undervisning eller inom forskning på det sociala området och analyserat intervjumaterialet genom en narrativ analys och på basen av materialet har jag skapat det jag kallar ”de samtida pionjärernas narrativ”. Jag har analyserat mitt material utgående från Donna Haraways (1988) koncept om situerad kunskap, Judith Butlers (1990) teoretisering av genus som performativt och Joan Ackers (1990;2012;2006) teoretisering om könade processer i organisationer. I analysresutaten framstår att genus, kunskap och handlingsutrymme är sinsemellan överlappande dimensioner som sammansatta skapar det jag kallar för ”den samtida pionjärens verklighet”. Genusstrukturer tar sig uttryck i narrativet som en ”kultur av förbiseddhet” både i formen av en utifrån påklistrad fördom om det sociala områden men även genom internaliserade uppfattningar. I praktiken syns detta t.ex. i mötet med andra sektorer där det sociala området stundvis ses som ett ”tilläggselement” till övrig serviceproduktion. Handlingsutrymmet beskrivs i narrativet som präglat av mydighetsutövning som ibland innebär friktioner både mellan det privata/det offentliga men också mellan olika aktörer på fältet. Myndighetsansvaret betonas även som en naturlig del av en demokratisk process. Handlingsutrymmet präglas även av kollektiva ageranden där man genom grupper beskriver en möjlighet att påverka i olika frågor. I narrativet beskrivs både kunskapsproduktion och kunskapstillämpning som praktikbundna fenomen inom det sociala området. Kunskapen och implementeringen av den i praktiken bör ske i dialogiskt samarbete med brukare och övriga professionella för att skapa relevanta, ändamålsenliga och varaktiga goda resultat. Här talar pionjären om vikten av att behärska en parallell-kunskap som innefattar så väl områdesspecifik kompetens (vad) som ett förmågan att arbeta dialogiskt (hur). Det är dock i intersektionen mellan alla tre dimensioner: genus-kunskap-handlingsutryme, som vi kan säga att den samtida pionjärens verklighet finns och tar sig uttryck. Syftet för studien har varit att föra fram ett möjligt sätt att förstå hur genusstrukturer verkar på det sociala området. ”Den samtida pionjärens verklighet” skulle inte ha samma uttryck eller djup om man avlägsnade genusperspektivet. Förklaringsmodellen låter därför förstå att genusstrukturer genomsyrar handlingsutrymmet så väl som kunskapen på det sociala området. Genusstrukturerna i narrativet kan ses som performativa (Butler 1990, 77) genom olika könade processer (Acker 2012, 215). Dessa processer föregår på såväl organisations- som individnivå och synliggörs i friktioner och förhandlingar. Förklaringsmodellen ”den samtida pionärens verklighet” förstås i samspel med dess kontext i tid och rum, precis som kunskap är situerad, d.v.s. lokalt förankrad (Haraway, 581). På basen av mina analysresultat ser jag att det finns skäl upprätthålla en diskussion om betydelsen av genus inom det sociala området. Genom att förbise genus finns en risk att utvecklingsarbetet inom området stagnerar vilket även kan komma att ha konsekvenser för klientarbetet (Kullberg et al. 2012, 100).
-
(2013)Sankari vai syntipukki -tutkielma kuvaa Ilta-Sanomien Lukijan ääni -palstan verkkokeskustelua Anneli Jäätteenmäen Irak-oikeudenkäynnistä 2.3−16.3.2004. Tutkielman teoreettisia viitekehyksiä ovat deliberatiivinen demokratiateoria ja julkiso sen vaalijana, oikeidenkäynnin mediareseptio ja narratiivinen sisällönanalyysi. Tutkimusongelmana on ollut verkkokeskustelun muodon ja sisällön hahmottaminen ja verkkokeskustelun tutkimusmenetelmien ideointi ja kehittäminen. Roman Jakobsonin (1958) viestintämallia on sovellettu viiden ahkerimman kirjoittajan tekstianalyysissä. Kuvittaminen on tiedon visualisointia. Viisi ahkerinta kirjoittajaa on profiloitu kirjoittamistyylin mukaan ja heistä on piirretty muotokuvat. Tutkielma on tapaustutkimus politiikan, median ja kansalaisten suhteesta. Puheenvuoroissa keskustellaan oikeudenkäynnistä, sananvapaudesta, ulkopoliittisen tiedon luottamuksellisuudesta, poliitikon moraalista ja uutisoinnista mediassa. Saako kansanedustaja valehdella, käydä eduskuntavaalikampanjan yhteydessä valtataistelua ja käyttää oppositiojohtajana hankkimiaan tietoja televisioväittelyssä? Saako pääministeri takellella sanoissaan tai olla hämmentynyt? Mikä tarkoittaa virkamiehen salassapitovelvollisuus ja toimittajan lähdesuoja? Mitä käytännössä on poliittisen päätöksenteon avoimuus, toisaalta ulkopolitiikkaan liittyvä valtioiden välinen luottamuksellisuus ja diplomatia? Parlamentarismiin kuuluu väittely, mutta se mielletään kotikatsomoissa riitelyksi. Politiikan uskottavuus ei kestä valehtelua tai huonomuistisuutta. Jäätteenmäki-keskustelussa kirjoittajat eivät kaihtaneet esittää eriäviä näkökulmia. Verkkofoorumi on pikemminkin erimielisten julkiso kuin yksimielisten yhteisö. Kolmannes nimimerkeistä, noin sata kirjoittajaa, puolusti Anneli Jäätteenmäen toimintaa Irakin sotaa edeltäneiden keskusteluiden esilletuomisessa. Enemmistö verkkokeskusteluun osallistuneista kirjoittajista piti hänen toimiaan moitittavana. Sotakoalition käsiteanalyysiä jatketaan Jäätteenmäen oikeudenkäynnin yhteydessä. Jotain olennaista oli siis jäänyt käsittelemättä ja raportoimatta Paavo Lipposen ja Yhdysvaltain presidentti Bushin joulukuussa 2002 käymistä keskusteluista, kun valtiomiehet neuvottelivat Suomen osallistumisesta Irakin sodan jälleenrakentamiseen. Jäätteenmäen oikeudenkäynnistä verkkokeskustelu selkeyttää näkemyksiä siitä, miten kansalaiset keskustelevat politiikasta, mediasta ja julkisuudesta yleensä. Verkkokeskusteluun osallistujat tulkitsevat Jäätteenmäen oikeudenkäynnin mediaspektaakkelia ikään kuin he katsoisivat televisiodraamaa. Oikeudenkäynnin havainnoinnissa huomioidaan pääesiintyjien uskottavuus, elekieli, äänensävy, sanoman sisältö ja tyyli. Se on silkkaa poetiikkaa. Olisi väärin pelkistää, että naiskirjoittajat puhuvat moraalista ja miehet aseista ja sotakoalitiosta, sillä naiskirjoittajat latelevat tiukkaa tekstiä asekauppojen oikeutuksesta. Miehet etäännyttävät tekstinsä ja käsittelevät aihetta pikemminkin asia-argumentaation keinoin. Naiskirjoittajat tuntevat myötähäpeää tai empatiaa Anneli Jäätteenmäkeä kohtaan. Hänen katsottiin epäonnistuneen nimenomaan naispoliitikkona. Ilta-Sanomien Lukijan äänen verkkokeskusteluun Jäätteenmäen oikeudenkäynnistä osallistui 350 nimimerkkiä, he julkaisivat yhteensä 1858 puheenvuoroa parin viikon kuluessa. Verkkokeskustelun aineistolähtöisten analyysimenetelmien päämääränä on tiivistää kirjoitusten keskeinen sisältö ja hahmottaa keskustelun muotoutumista dialogiksi. Keskustelijoiden näkemykset lieventyvät vierustoverin kanssa väitellessä. Keskustelu on aktiivista, mutta harvainvaltaista.
-
(2020)Aikakauslehti ”Kansa taisteli – miehet kertovat” -lehden (jatkossa KT) ensimmäinen numero näki päivän valon keväällä 1957. Väinö Linnan kiistelty teos Tuntematon sotilas oli ilmestynyt pari vuotta aikaisemmin synnyttäen kiivaan keskustelun Linnan kuvauksen aitoudesta ja totuudenmukaisuudesta. KT:n perustaminen oli julkilausutusti reaktio Tuntemattomasta sotilaasta käytyyn keskusteluun suomalaisen sotilaan ominaisuuksista ja siihen kytkeytyvästä sankaruuskuvasta. Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee Kansa Taisteli – miehet kertovat -lehden sankaruuskuvaa. Yhteiskuntahistoriallisena kehyksenä on Suomen Neuvostoliittoa vastaan käymien sotien muistamisen kulttuuriin liikkumatila ja sen ongelmallisuus Suomessa 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Tutkieman tavoitteena on selvittää minkälaisia elementtejä KT:n sankaruuskuva pitää sisällään ja minkälaisin kerronnallisin keinoin se rakentuu lehden sotamuistelukertomuksissa. Alkuperäisainestona on KT:n julkaistut lehdet. Tutkielman rajaus perustuu lehden ensimmäisen päätoimittajan Aarne Blickin toimikauteen. Rajaus sisältää lehdet vuosilta 1957-1960 sekä kolme ensimmäistä numeroa vuodelta 1961. Aineisto käsittää yhteensä 357 KT:ssa julkaistua kirjoitusta, jotka koostuvat toimituskunnan omista sotamuisteluista, yksittäisistä jutuista sekä kirjoituskilpailujen tuloksena toimituksen saamista muistelukertomuksista. Kaskut on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkielman metodisena lähtökohtana on suhtautua lehden julkaisemiin sotamuisteluihin lehden valitsemana ja muokkaamana otoksena, joka edustaa lehden linjaa siitä, mitä haluttiin kertoa ja millä tavalla, jotta se palvelisi tavoiteltua ideaa tai kuvaa sodasta ja sankaruudesta siinä. Tarkastelun keskiössä on lehti sankaruuskuvan tuottajana, eivät sen kirjoittajat. Tutkielman metodi on aineistolähtöinen ja KT:n tekstejä lähestytään kahdesta näkökulmasta: sankaruuskuvan elementtien hahmottelussa tutkimuksen kohteena on muistelu sinänsä. Tarkoituksena on selvittää mikä merkityksellistyy poikkeuksellisen ihailun kohteena sankaruudeksi. Toisessa näkökulmassa tutkimuksen kohteena on kerronta sinänsä. Tavoitteena on analysoida niitä kerronnallisia keinoja, joilla sankaruuskuva tuotetaan. Analyysissä hyödynnetään Kirsti Salmi-Niklanderin soveltamia kirjallisuustieteen metodisia työkaluja. Kiinnostukseen kohteena on tekstin kertojan suhde tapahtumiin, joita hän kuvaa ja se, minkälaisia sankaruuteen linkittyviä puhetapoja kerronnasta on erotettavissa. Tutkimustuloksena on KT:n sankaruuskuvan luokittelu neljään pääkategoriaan, sankaruustyyppiin, jotka ovat uhrivalmis sankari, taistelutaitoinen sankari, moraalinen sankari ja jermuileva sankari. Luokittelu sisältää 129 kirjoitusta, joissa on viiteittä yhdestä tai useammasta määrittellystä neljästä sankaruuden tyypistä. Sankarityyppien väliset erot ovat häilyvät ja ne eivät ole kategorisesti toisensa poissulkevia. KT:n sankaruuskuvan eri tyyppejä läpileikkaavana taustatarinana toistuu mahdottomuuden ympäristössä selviäminen, mikä luo kontekstin sankaruudelle. Vaikka asetelma alleviivaa pakon edessä toimimista toiminnan motiivina, taistelutahtonsa säilyttävästä suomalaisen sotilaan abstraktista ideasta muodostuu ihailun kohde, johon linkittyy KT:n sankaruuden eri tyypit uhrivalmiudesta, taistelutaidosta, moraalisuudesta. Tutkimustulos osoittaa, että KT:n sankaruustyyppien välillä ei ole merkittäviä sisäisiä ristiriitaisuuksia perustavanlaatuisissa arvopohjaisissa kysymyksissä, kuten sotien ja väkivallan käytön oikeutuksessa, Suomen armeijan legitimiteetissä tai isänmaallisuudessa. KT:n sankaruuskuva on eheä. Siinä missä Tuntemattoman sotilaan on tulkittu asettavan kyseenalaiseksi 1920- ja 1930-lukujen valkoisen Suomen arvomaailman ihanteet, KT:n sankaruuskuva on Linnaa armollisempi kyseisiä arvoja kohtaan - joskaan ei niitä yksiulotteisesti sellaisenaan toisintava. KT:n tekstien kerronnalliset siirtymät näyttävät tarjonneen kirjoittajille puhetavan ja keinon arvioida omien sotakokemusten linkittymistä laajempaan kollektiiviseen narratiiviin, jossa toimijana on suomalainen sotilas. Sankaruus kytkeytyy tämän puhetavan kautta usein suomalaisen sotilaan abstratkiin ideaan, josta varsinaisen ihailun kohteena olevat miehet ovat representaatioita. Puhetapa on mahdollisesti ollut myös keino osallistua keskusteluun siitä, minkälainen suomalaisen sotilaan ideaali on ja minkälaisia ihanteita siihen liittyy. Suomalaisen muistamisen kulttuurin kontekstista tarkastellen kerronnallisten siirtymät ja eri merkityksellistämisen tasot yksilön, ryhmän ja koko kansan tasolla kertovat varmasti myös KT:n yhteisön tavoista vaalia kollektiivisia kokemuksia samoissa joukoissa sotineiden kesken ja selvitä muistoista psyykkisesti.
-
(2014)Den ökande konkurrensen, kommersialiseringen och takten i nyhetsarbetet har lett till en ökande oro för mediernas ansvar och pålitlighet. Rättelser är ett viktigt redskap i journalisternas strävan efter sanning och i kampen om publikens tillit. Journalister upplever ändå rättelser som ett tveeggat svärd och trots trovärdighetsfördelar är rättelser inget medier vill stoltsera med. Nya tekniska förutsättningar och problematiken kring bristande förfaranden har lett till att regleringen gällande rättelser har skärpts och kommer att skärpas ytterligare från början av år 2014. Då görs en uppdatering i journalistreglerna för att göra medierna mer skyldiga att rätta sina fel öppet och synligt. Avhandlingens syfte är att beskriva hurdana förhållningssätt och principer olika mediers rättelsepraxis grundar sig på. Sju producenter/nyhetschefer på olika redaktioner har intervjuats för att undersöka hur de hanterar fel och rättelser samt hurdana uppfattningar och inställningar journalister har gällande rättelser. Centralt för undersökningens teoretiska inramning är bland annat mediernas självreglering, journalistikens ideal och normer samt mediernas ansvarstagande eller media accountability. Studien visar hur rättelsetröskeln varierar medierna emellan. Tidningar och webb strävar efter att rätta alla sakfel, medan det i tv och radio inte är lika självklart. I etermedier finns också en tydlig tendens att rätta utan att medge att ett fel förekommit. Skillnaderna förklaras långt med de ofrånkomliga begränsningar formen ställer. Inställningen till rättandet har också att göra med utgivningstakten. Vid de snabbare medierna webb och radio karakteriseras rättandet mer som en process, medan de mer produktinriktade medierna, tv och dagstidning ser det som ett redskap för att korrigera sig i efterhand. Avhandlingen visar att journalister har klart olika uppfattningar av journalistiska ideal som objektivitet, autonomi och aktualitet, samt hur rättandet hör ihop med dessa. Studien har också praktisk och framåtblickande fokus gällande de utmaningar som uppstår gällande rättandet i takt med att medieinnehållet blir allt mer mångsidigt, snabbt och digitalt samt kravet på transparens allt starkare. Inom medierna finns en stor utvecklingspotential gällande rättandet och öppenheten överlag, men framstegen bromsas av att journalisterna inte upplever att det finns behov för skärpt praxis och redan ser sig som öppna och aktiva gällande rättandet.
-
(2018)Data-aineistojen merkitys kasvaa jatkuvasti: datasta on tullut liiketoiminnan keskeistä raaka-ainetta ja jopa sen elinehto. Alati digitalisoituvassa maailmassa mahdollisuudet datan keräämiseen ja hyödyntämiseen ovat monipuolisia. Arkiset palvelut ja sovellukset tuottavat huomaamattamme henkilökohtaista tietoa yritysten hyödynnettäväksi. Uuden teknologian mahdollistama nopea kehitys datan keräämisessä ja hyödyntämisessä on jättänyt aukkoja siitä viestimisessä ja nostanut samalla esiin siihen liittyvän eettisen problematiikan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaupallisten organisaatioiden asiantuntijoiden käsityksiä yksityisyydestä sekä sitä, miten yksityisyys ja läpinäkyvyys liitetään toisiinsa liiketoiminnallisessa kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esiin asiantuntijoiden puheessa ilmeneviä tyypillisiä näkökulmia aiheeseen eli yksityisyyden ja läpinäkyvyyden kehyksiä. Tutkimus edustaa laadullista tutkimusta. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksasta, eri aloilla työskentelevien viestinnän, markkinoinnin, lainsäädännön ja IT-alan asiantuntijoiden teemahaastatteluista. Aineisto on kerätty keväällä 2018. Tutkimuksen aineiston analyysissa sovelletaan Erving Goffmanin (1974) tunnetuksi tekemää kehysanalyysia. Tutkimustulosten mukaan kuluttajien data näyttelee merkittävää roolia yritysten liiketoiminnan kehittämisessä. Dataa hyödynnetään yrityksissä muun muassa tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä, markkinoinnin ja viestinnän kohdentamisessa sekä uusien innovaatioiden luomisessa. Yksityisyys-aihe on ollut aiempaa näkyvämmin esillä Euroopan unionin uuden tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä. Asetuksessa Euroopan unioni ottaa kantaa kuluttajien henkilötietojen käsittelyyn ja pakottaa yritykset viestimään aiempaa läpinäkyvämmin datan keräämisestä ja hyödyntämisestä. Sekä kaupallisessa liiketoiminnassa että lainsäädännössä siis piirretään uusia reunaehtoja yksityisyydelle. Tutkimuksessa lähestytään yksityisyyden ja läpinäkyvyyden teemoja laaja-alaisesti sekä monitieteisen yksityisyyden tutkimuksen että läpinäkyvyyden teorian kautta. Kuten aiemmassakaan tutkimuksessa, ei tässäkään tutkimuksessa päästä yhteisymmärrykseen yksityisyyden ja läpinäkyvyyden syvimmistä merkityksistä. Tutkimuksessa kuitenkin erottuu viisi yksityisyyden ulottuvuutta, jotka edustavat tyypillisiä näkökulmia aiheeseen. Nämä ovat yksityisyys oikeutena, yksityisyys tunnistettavuutena, yksityisyys velvollisuutena, yksityisyys kauppatavarana ja yksityisyys kilpailuetuna. Kuluttajien yksityisyyden ja organisatorisen läpinäkyvyyden välillä nähtiin vahva yhteys: datan hyödyntämiseen yrityksissä kuuluu elimellisesti myös läpinäkyvyyden vastuu, jonka mukaan yritysten tulee viestiä toiminnastaan kuluttajille ymmärrettävästi. Läpinäkyvyys toimii raaka-aineena luottamukselle, joka asiakassuhteessa on puolestaan edellytys yrityksen kilpailuedun saavuttamiselle. Asiantuntijoiden puheesta nousi esiin viisi pääkehystä, joiden kautta keskustelua yksityisyydestä ja läpinäkyvyydestä käydään: lainsäädännön kehys, muutoksen kehys, teknologian kehys, kaupallisuuden kehys ja monimutkaisuuden kehys. Tutkimuksessa korostuu erityisesti lainsäädännön merkitys käsitteiden määrittelyssä ja puheen sanoittamisessa: nopeasti muuttuva teknologialähtöinen toimintaympäristö sekä aiheen kompleksinen luonne ajavat yritykset suuntaamaan toimintaansa ja käsityksiään ensisijaisesti lainsäädännön yksityisyystulkinnan mukaisesti. Toisaalta yksityisyyden ja läpinäkyvyyden puheesta erottuu perinteistä lainsäädäntölähtöistä ajattelutapaa konfliktoiva näkökulma, jossa yksityisyyttä ei nähty vain suojattavana asiana, vaan sillä nähtiin olevan myös kaupallista arvoa. Kaupallisista lähtökohdista ponnistavassa puheessa kuluttajien yksityisyyden ja yritysten liiketoiminnallisten intressien nähdään voivan elää tasapainossa ilman lainsäädännön tulkinnasta tuttua jännitteisyyttä. Yksityisyyden kunnioittaminen on uusi normi, mutta mahdollinen kilpailuetu ei rakennu vain yksin sen päälle. Kilpailuedun saavuttaminen vaatii kohderyhmälähtöistä viestintää, sillä sen nähdään syntyvän ennen kaikkea yksityisyyden kunnioittamisen ja organisatorisen läpinäkyvyyden synergiassa. Aiemmissa tutkimuksissa vahvana ilmenevää näkemystä siitä, että sidosryhmien vaatimukset organisaatioita kohtaan ovat kasvaneet, ei jaettu tämän tutkimuksen teemojen kontekstissa. Tilannetta voi jopa kuvailla päinvastaiseksi: yritykset odottavat kuluttajilta aktiivisuutta ja kiinnostusta oman yksityisyytensä suojelemiseen.
Now showing items 3858-3877 of 5644