Browsing by department "Department of Political and Economic Studies (2010-2017)"

This Master’s thesis examines youth engaged in climate activism in movements that are a part of the recent global wave of protests centered around demands for climate justice. Building on a notion of youth in climate movements as actors consciously engaged in emancipatory action, this study seeks answers to three related question: What kind of future would youth participating in current climate movements hope to see? How are these desirable images of the future formed for the youth in the movements? What is the relationship of these desirable futures to the present in terms of the youth as individuals and the strategies and tactics of the movements they are a part of? The study looked at the experiences of 10 different young activists from different European countries. The research was built on a grounded theory approach informed by critical realism, ideas from new social movement studies and conceptions of utopia not as a blueprint out of time and place, but as “concrete” visions of a desirable future that is realizable. The analysis showed that the desired futures of the youth in climate movements were varied and not only built around climate change. Rather, they saw climate change as a symptom of multiple on-going crises and interconnected system level failures, such as capitalism. While there was no single specified “concrete utopia”, their visions of the future built on ideas of climate justice, a newfound connection between people and nature, democracy and community. A further examination showed that these ideas are not merely shared at an individual level to inform action, but that concrete utopian tendencies are constructed within the movement through several processes and relations between the movement groups on local, national and global levels. Finally, it was found that these concrete utopias are realized in the present through two different manners: strategies based in raising awareness of the issues central to the concrete utopias and prefigurative action in the present within the movements themselves.

The aim of this thesis is to explore how the Finnish state has adopted knowledge branding as a way to improve Finland’s competitiveness during the 21st century, and simultaneously examine what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work due to challenges posed by climate change. In policy spheres, knowledge branding refers to the act of knowledge being packaged into saleable and user-friendly “toolkits”, i.e. knowledge brands, by renowned consultants, policy experts and academics. These knowledge brands are manifested through international ranking institutions, which are assessing countries according to various performance areas. This has only enhanced the global competition between nations. Today, the long predominance of market-liberal imaginaries around globalization, competitiveness and the knowledge-based economy has been seriously contested due to the climate crisis demanding a greener economy. These green ideas have translated into new knowledge brands such as ’sustainability’, ’carbon neutrality’ and ‘circular economy’. However, despite the apparent clash of two contradictory sets of beliefs, capitalist growth aims have continued to thrive, showing flexible adaptation in the form of hybridization. As a result we see phenomena such as climate capitalism, carbon compensation and carbon trading. Since I find that the CPE field lacks a collective notion describing different degrees of such hybridization of ideas, I introduce the concept of ‘hybrid imaginary’ to denote the dynamic alignment of traditional capitalist, consumerist ideas with the more altruistic worldview of global responsibility and environmental sustainability. Theoretically, I support myself on the cultural political economy (CPE) approach, which regards imaginaries as necessary for us to be able to structure and make sense of the complexity of the world. More recently, CPE has explored the adoption of knowledge brands in public policy spheres. Considering the fact that Finland, branding itself as “A land of solutions”, has received much positive attention in recent years due to its success in international rankings, and today also aspires to be the world’s first fossil-fuel free country by 2035, I find my home country to be an interesting case to examine in terms of increased use of knowledge branding in the state sector. Methodologically, I approach this topic by conducting a combined qualitative content and discourse analysis on the fairly new state operator Business Finland and its predecessor Finpro (1999-2017). The operator promotes Finnish competitiveness in the fields of internationalization of enterprises, investments and the travel industry by the help of its huge network of consultants, thus making it fit for knowledge branding. Hence, my research question is as follows: “How has Business Finland adopted knowledge branding as a way to improve Finland's competitiveness during the 21st century and what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work?”. The analysis consists of three dimensions: 1) organizational reforms during the 21st century enabling knowledge branding; 2) nation branding as an example of a knowledge brand applied by the travel promotion unit Visit Finland; and 3) Business Finland’s use of hybrid imaginaries in response to the climate crisis. The results of the analysis show that Business Finland has become increasingly dynamic in response to global pressure, while the operator’s current focus on climate innovations shows how ‘responsibility’ and ‘sustainability’ are treated as competitive factors. Thus, my main conclusive argument is that when environmental values are utilised for national competitiveness purposes, their morally good nature may become distorted. This observation resonates with the fact that sustainability and responsibility have become performances measured through global indexes. So, paradoxically, the good intentions of government strategies for mitigating climate change are in danger of being held back due to the excessive focus on individual performance, instead of finding ways to join forces for more collaborative transnational efforts. Ultimately, hybrid imaginaries in combination with an increased commercialization of knowledge raises concerns for the long-term effects on our human ability to imagine alternative futures in writing the narrative of climate change.

This study investigates the relationship between policy and practice of access to education within the architectures of humanitarian action. The importance of education as a human right has been internationally widely acknowledged, and more recently it has gained more foothold in discussions about humanitarian action practices. The thesis deploys a research approach that is based on discourse analysis. To analyse policy, internationally and universally recognized and applicable key documents dealing with access to education have been selected for further inspection. Practice is approached through semi-structured interviews with practitioners in the field of humanitarian action and education, and through a case study of Za’atari refugee camp in the Hashemite Kingdom of Jordan. Theoretically this thesis is inspired by poststructuralist development theory (PSDT) and its hyponym discursive institutionalism (DI). Based on these influences, I treat education as an institution that is subject to interventions by different actors and phenomena. The findings of this thesis demonstrate, on one hand, that education has become a more central aspect of policy regarding humanitarian action. On the other hand, the results sheer light on various challenges that actors on the practical side face while intending to implement and follow through on policies and principles of the before mentioned documents in the field. Actors that operate in the field are especially facing challenges with unstable financial resources and shortcomings in bringing policy closer to the needs of the field. The findings of this study also suggest that the importance of education as a central element of humanitarian action in crisis and conflict situations need to be realized further. This applies to both policy and practice, for education is now realized as a mean of protection rather than additional good or service.

The market size of the European professional football market grew from 13,6 billion to 25,5 billion euros during the time-period 2006 – 2017. While the overall market size is constantly growing, the market sizes of some football clubs seem to grow faster than the other ones. Several studies on the field of sports economics suggest that the bigger clubs tend to get bigger and the smaller stay small. One potential explanation for this is so-called glory hunter effect that means a phenomenon where people suddenly form a strong connection to a certain club when the club is enjoying a spell of increasing success. In terms of consumer theory, glory hunting would mean that a football game as a good is more attractive to the customers when their favorite team is doing good in the competition, which would mean higher stadium attendances when a team is higher in the league standings and thus increase the market size for the company that in this case is a football club. In this thesis the glory hunter effect will be studied by a question: How does the competitive success affect the stadium attendance levels in the English Football League Championship during the seasons 2013/2014 – 2017/2018. Competitive success in this thesis is measured by the league standings that the teams had before a game took place. The research question is studied using three different models that use OLS and Prais Winsten methods and are based on both the earlier literature on the field and the dataset used in this thesis. The dataset consists of match by match data from the five seasons that are studied and it contains game-related, club-related and socio-economic variables. The variables that are found to have an effect of some signifficance on the stadium attendance in the earlier literature are included in the regressions with some modifications since the earlier literature on this field mainly focuses on the top-5 national leagues in Europe and there are few earlier studies that consider the case of lower league football. Results obtained with the three models used in this thesis strongly indicate that there is a significant relationship between competitive success and the attendance levels. Depending on the model, the results suggest that one position higher league standing of a home team means a bit over or under a one percent more attendance to the stadium. The effect appears to be highest in the model that does not use a habit variable and has the lowest explanation level from the three models. A high effect that the average attendance level of a team, which is used as a habit variable in the two other models, has on the explained variable that is the actual attendance level at a game suggests that eventhough the competitive success has a significant effect on the stadium attendance, most of the people that go to English Football League Championship games are not that sensitive for short term changes in their teams´ performance in the league. These two findings give support for a theory presented by Sass (2016) which proposes that a longer period of great competitive success has a significant positive effect on the market size of a football club.  

Pro gradu-tutkielmani käsittelee Neuvostoliitossa ja Venäjällä vuosina 1986-2018 tehtyä Gulag-historiapolitiikkaa julkisen historiakulttuurin näkökulmasta ja sitä, miten Gulag-historiaa on käytetty poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tarkoituksiin. Tässä työssä Gulagia käytetään sen arkikielisessä merkityksessä sateenvarjokäsitteenä, jolla tarkoitetaan Neuvostoliiton aikaisten vankileirien lisäksi myös kaikkea Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmään sisältynyttä poliittista väkivaltaa. Historiapolitiikalla tarkoitetaan tietoisesti tapahtuvaa historian poliittista käyttöä, jonka avulla pyritään saavuttamaan tiettyjä yhteiskunnallisia tavoitteita. Julkisella historiakulttuurilla viitataan julkisessa tilassa tapahtuvaan historian poliittiseen käyttöön, esimerkiksi erilaisiin muistomerkkeihin ja muistopäiviin. Aikarajaukseni alkaa vuodesta 1986, jolloin glasnost-periaatteen käyttöönotto mahdollisti ensimmäistä kertaa avoimen keskustelun Neuvostoliiton vankileirihistorian kaltaisesta aiemmin vaietusta aiheesta. Aikarajaukseni päättyy vuoteen 2018, johon mennessä on mielestäni ollut kestävää tarkastella Gulag-historiapolitiikan pitkäkestoisten suhdanteiden lisäksi myös 2010-luvun Venäjän yhteiskunnallisen tilanteen uudenlaista heijastumista vankileirihistorian tulkintaan. Tutkimukseni näkökulma perustuu siihen, että Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän yhteiskunnalliset olosuhteet ovat vaikuttaneet ratkaisevasti siihen, miten Gulag-historiaan on suhtauduttu. Tutkimuskysymykseni mukaisesti tarkastelen, millaista Gulag-historiapolitiikkaa Neuvostoliitossa ja Venäjällä on tehty, ja miten sitä on hyödynnetty poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tarkoituksiin. Gulag-historiapolitiikan ajallisten painotusten ja ominaispiirteiden lisäksi kiinnostukseni kohdistuu historiapolitiikan taustalla olevien historiapoliittisten motiivien havainnointiin. Hypoteesini on, että Gulag-historiapolitiikka on luonteeltaan ja sisällöiltään alueellisesti ja sosiaalisesti jakautunut ilmiö, jonka ilmenemisessä on paikallistasolla suuria eroja. Oletus perustui siihen, että historiapolitiikan kentällä ovat vaikuttaneet melko tasaisesti muutamat keskenään erilaiset toimijat, joiden historiakulttuuri on lähes poikkeuksetta ollut tiiviisti sidoksissa poliittisten repressioiden historian kannalta tärkeisiin paikkoihin. Tästä voisi päätellä, että Gulag-historiapolitiikka olisi luonteeltaan epäyhtenäistä, ja että tämä epäyhtenäisyys näkyisi venäläisessä yhteiskunnassa kollektiivisen muistamisen ja yleisen Gulag-historiatietoisuuden puutteellisuutena. Tutkimusmetodini on lähdeaineiston laadullinen sisällönanalyysi, jonka perusteella analysoin Gulag-historiapolitiikan ilmenemistä ja Gulag-historialle aineistossa annettavia merkityksiä. Tekemäni johtopäätelmät kontekstoin Neuvostoliiton ja Venäjän yhteiskunnallisiin kehitysprosesseihin. Aineiston sisällönanalyysin perusteella käy ilmi, että tutkimushypoteesini toteutui osittain. Gulag-historiapolitiikka osoittautui hypoteesini mukaisesti yhteiskunnallisesti jakautuneeksi ja monimuotoiseksi ilmiöksi. Tätä perustelee ennen kaikkea sen historiapoliittisten toimijoiden monimuotoisuus: voidaan katsoa, ettei koko aikarajauksen aikana ole ollut olemassa yhtä yhtenäistä Gulag-historiapolitiikkaa, vaan pikemminkin useiden yksittäisten toimijoiden suhteellisen tarkasti rajattuja historiapoliittisia näkemyksiä ja niiden perusteella tuotettua historiakulttuuria. Etenkin kansalaisjärjestö Memorialilla ja ortodoksisella kirkolla on ollut omat selkeän yhtenäiset näkökulmansa, jotka ovat näkyneet niiden historiakulttuurien erilaisuutena. Niiden historiakulttuurit osoittautuivat omiksi, yhtenäisiksi kokonaisuuksikseen, joiden vaikutukset vastoin hypoteesiani ylittävät paikkakuntakohtaiset rajat, ja joilla on molemmilla ollut huomattava vaikutus Gulag-muistamiseen valtakunnallisella tasolla ympäri Venäjää. Kaikkia historiapolitiikkoja yhdisti niiden motiivien sisäpoliittisuus, pyrkimys kansallisen yhtenäisyyden luomiseen ja Stalinin hallintokauden aikaisten repressioiden suhteellinen korostaminen. Tästä huolimatta Venäjällä ei ole yksiselitteistä, kollektiivista käsitystä siitä, kuinka Gulag-historiaan tulisi suhtautua ja kuinka sitä tulisi julkisesti muistaa ja käsitellä. Tulevaisuuden kannalta huomionarvoista on etenkin valtion 2010-luvulla Gulag-historiaa kohtaan herännyt kiinnostus, jonka taustalla näyttäisi olevan pyrkimys rajoittaa ja kontrolloida valtiosta riippumatonta Gulag-historiapolitiikkaa. Tämä koskee etenkin sellaista historiapolitiikkaa, jonka taustalla on pyrkimys liberaalidemokraattisten arvojen edistämisestä. Nähtäväksi jää, tuleeko Gulag-historiasta tosiasiallinen osa kollektiivista kansallista muistia, ja missä määrin mahdollisesti valtion uusi historiapoliittisen vallankäytön väline.

House prices have a very important role in the economy. House prices have strong influence to the economy especially in Finland, where around one-half of the value of households' total assets is coming from households' own dwellings. The real estate investment market is large in proportion in Finland when compared internationally to the size of the economy. Surprisingly, there are not many papers discussing the relationship between house prices and output in Finland. This paper intends to enrich the recent literature about this topic. Primary research question in this paper was do house prices affect output in Finland. Secondary interests were transmission mechanisms. The methods used in this thesis are typical in vector autoregression (VAR) analysis in recent literature. First, the time series are analysed visually and with unit root tests. Then, the optimal VAR model was chosen by using different information criterion tests and correlation tests. After selecting the optimal VAR model, Granger causality was tested with Toda-Yamamoto causality test. Other methods utilized in this paper were cointegration tests, forecasting, impulse responses and forecast error variance decomposition. These empirical methods were computed in intention to answer the research question. The most important empirical results of the paper were following. The results of Toda-Yamamoto causality test suggested that there are unidirectional Granger causality going from real house prices to real GDP per capita. This indicates that house prices could have significant explanatory power for GDP. Cointegration tests implied that the series are not cointegrated. This suggests that the series do not share a common stochastic trend for the long-run. The results of forecasting supported the results of Toda-Yamamoto causality test and it seemed that house prices might be a useful predictor when forecasting output. This result implied that the house prices have an effect on output. The analysis of impulse responses suggested that a house price shock have a positive and persistent effect on output. Forecast error variance decomposition intimated that after 15 quarters 63 percent of the output variation can be explained by the house price shock which was suspiciously strong result. The conclusion were made based on the results of the empirical analysis. Answer to the primary research question were house prices seem to have effect on output in Finland. The results of this paper supported the theory behind the wealth effect. If policy makers have a desire to stabilize output in Finland, they might need to consider stabilizing the house prices to further the stabilization of the output. It is necessary to understand the effects of housing prices to the business cycle for an efficient housing policy strategy.

Valmisvaateteollisuuden toimitusketjujen ihmisoikeuksiin liittyvät epäkohdat ovat olleet kriittisen tarkastelun kohteena vuosikymmenten ajan. Sääntelyn puute, tietämättömyys omista oikeuksista, valtava työvoiman ylitarjonta ja naisten heikko asema altistavat vaateteollisuuden toimitusketjujen työntekijät haitallisille ihmisoikeusvaikutuksille. Yritysten vapaaehtoinen itsesääntely ja lukuiset valtioita sitovat ihmisoikeus- ja työlainsäädäntöön liittyvät kansainväliset instrumentit ovat osoittautuneet hampaattomiksi työntekijöiden oikeuksien suojelemisessa. Siksi monissa pohjoisen valtioissa aletaan kallistua yrityksiä sitovan ekstraterritoriaalisen ihmisoikeuksiin ja ympäristöön keskittyvän huolellisuusvelvoitesääntelyn suuntaan. Suomessa yrityksiä sitovaa huolellisuusvelvoitelakia on ajanut laaja yrityksistä ja kansalaisjärjestöistä muodostuva koalitio, joka kampanjoi Ykkösketjuun-nimellä. Kampanjan seurauksena Sanna Marinin hallitusohjelmaan saatiin kirjaus, jonka mukaan Suomessa tehdään yritysvastuulakia koskeva selvitys, tavoitteena säätää laki. Tämän tutkielman tarkoitus on syventää ymmärrystä sitovan yritysvastuulain soveltuvuudesta valmisvaateteollisuuden sosiaalisen vastuun sääntelyyn Suomessa, lakiin liittyvistä taustaoletuksista sekä odotuksista ihmisoikeushuolellisuusvelvoitteen vaikutuksista ja ulottuvuudesta. Tutkimusmetodina on laadullinen tutkimusote, joka perustuu viiteen haastatteluun ja dokumenttianalyysiin. Aineistoon kuuluvia dokumentteja ovat Sanna Marinin hallitusohjelma, oikeudellinen selvitys yritysvastuulaista, YK:n ohjaavat periaatteet sekä Ykkösketjuun-kampanjan dokumentit. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu kahdesta akateemisesta keskustelusta, joista toinen on keskittynyt vaateteollisuuden tuotantoketjujen globalisaation syihin, seurauksiin ja logiikkaan mm. Gary Gereffin ja David Harveyn tutkimustyön pohjalta. Toinen keskustelu muodostuu toimitusketjujen sääntelyn kehittymisestä mm. Lance A. Compan, John Ruggien ja Richard Appelbaumin johdolla. Tutkimuksessa todetaan, että globaalit toimitusketjut perustuvat sääntelyn puutteeseen pohjautuviin kustannushyötyihin ja eriarvoisuuteen. Huolellisuusvelvoitelain tavoitteena on toimia painostuskeinona tuottajamaille toimeenpanna ja valvoa ihmisoikeusvelvoitteitaan. Tuottajamaiden kannustimeksi toimeenpanna ja valvoa ihmisoikeuksia oletetaan riittävän sen, että yrityksiä sitovan huolellisuusvelvoitelain seurauksena vastuullisuudesta muodostuu kilpailuvaltti. Tässä on kuitenkin ristiriita, sillä työn halpa hinta on heikon sääntelyn yksi seuraus ja halpa työvoima on etelän valtioiden suhteellinen etu.

Pro gradu -tutkielma käsittelee identiteettiä solidaarisuuden perustana identiteettipoliittisessa kontekstissa. Kysymystä käsitellään sekä käytännön poliittisella tasolla, että teoreettisesti. Tutkimuksen lähtökohtana on kysymys siitä, onko kollektiiviseen vähemmistöidentiteettiin perustuva solidaarisuus hyvä politiikan lähtökohta, jos tavoitteena on aidosti inklusiivinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Tutkimuskysymystä käsitellään feministisessä ja jälkistrukturalistisessa viitekehyksessä. Tutkielman teoreettisena perustana on Judith Butlerin teoria performatiivisesta sukupuoli-identiteetistä sekä Michel Foucault’n valta-analytiikka, joka muodostaa subjektiviteetin mahdollisuusehdot sosiaalisessa todellisuudessa. Tutkielmassa tehdään käsitteellinen erottelu yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin, sekä subjektin ja identiteetin käsitteisiin liittyvän olemusajattelun ja sosiaalisen rakentuneisuuden välillä. Tutkielmassa esitetään hypoteesi, että esimerkkinä käytetyn sukupuoli-identiteetin ohella performatiivisuuden teoria on tietyin ehdoin sovellettavissa myös muiden identiteettikategorioiden analysoimiseen. Tutkielmassa peilataan jälkimodernin subjektikäsityksen ja sen pohjalta ymmärretyn identiteetin muodostumisen suhdetta poliittisen liberaalin humanismin yksilökäsitykseen, vapaaseen tahtoon, determinismiin ja toimijuuteen. Tutkielmassa yhdistetään teoreettinen viitekehys käytännön poliittiseen tasoon, ja tuodaan esiin Wendy Brownin näkemykseen perustuen, että liberaalissa poliittisessa kontekstissa kollektiiviseen identiteettiin perustuva identiteettipolitiikka paradoksaalisesti päätyy vahvistamaan niitä samoja sortavia rakenteita, joita alun perin oli tarkoitus vastustaa. Tätä mekanismia Brown kutsuu haavoittuneeksi kiinnittymiseksi identiteettiin. Tutkielmassa esitetään, että tämän haavoittuneisuuden kaiun voi kuulla myös Butlerin ajattelussa. Tutkielmassa pohditaan lisäksi inkluusioon ja solidaarisuuteen liitettyjä epistemologisia vaatimuksia, sekä sitä, ratkeaako olemusajatteluun yhdistetyt ongelmat sillä, että kollektiivisiin identiteetteihin liitetty olemuksellisuus käsitetään strategisena. Lisäksi esitellään Allison Weirin teoria transformatiivisesta identiteettipolitiikasta. Tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että mikäli hyväksymme ajatuksen subjektista sosiaalisesti rakentuneena, ajallis-historiallisesti muuttuvana, emme voi samaan aikaan toisaalla vedota sen olemuksellisuuteen, joten näin ollen identiteettipolitiikka, ja laajemmin identiteettiin kiinnitetty solidaarisuuspyrkimys on sisäisesti ristiriitainen ja paradoksaalinen, mikäli se perustaa itsensä johonkin olemukselliseen identiteettiin tai suljettuun identiteettikategoriaan. Tutkielmassa esitetään, että identiteetti tulisi käsittää alkuperäisen ja olemuksellisen sijaan eräänlaisena funktiona; toimintana, joka pyrkii purkamaan epätasa-arvoisia rakenteita. Tällaisen ryhmäytymisen taustalla olisi jaetut tiedolliset viitekehykset luonnollisten ja muuttumattomien ominaisuuksien sijaan. Näin ollen toiminnan motivaationa olisi epäoikeudenmukaisuuden tunnistaminen ilman samuuden vaatimusta. Tutkielman lopuksi tehdään yhteenveto, jossa arvioidaan tutkielman onnistumista sekä pohditaan identiteettipolitiikan merkitystä laajemman yhteiskunnallisen keskustelun kontekstissa.

Understanding intending is crucial to the understanding of purposeful human action. In the philosophy of action beliefs and desires are usually taken to be the necessary conditions of intending. The disagreement over how intentions specifically are related to beliefs and desires, is often put in terms of whether intentions are independent mental states or not. Belief-desire accounts of intending don’t feature intentions as independent mental states, whereas belief-desire-intention accounts of intending do. The goal of most accounts of intentional action is to account for three senses of intentionality: intentional action, intention-with-which and intending. Intentional action and intention-with-which are usually taken to be explicable in terms of belief and desire. Thus the focus of this thesis is on intending. This thesis aims at providing a more comprehensible picture of the kinds of arguments that have been given for and against the reducibility of intentions. It also provides an overview to reductivist belief-desire accounts and nonreductivist belief-desire-intention accounts and a tentative classification of arguments against reduction. Finally a recent Humean reductivist belief-desire account of intending is explored more thoroughly.

Copper mining has characterized the Keweenaw Peninsula, in the Upper Peninsula of Michigan, from the 1840s. The industry that lasted in the region over 100 years has been profoundly studied, but the industrial heritage has received less attention. This study is interested in the memory of mining and in the future prospects of locals right after the closure of the mines in 1969. This study is data-driven, using the interviews conducted within the Finnish Folklore and Social Change in the Great Lakes Mining Region Oral History Project by the Finlandia University in 1973-1978. The method is thematic analysis, which is used to identify, analyze and report themes related to talk on the mines, mining, the 1913 Strike, and the future. Two main themes are negative and positive talk. Within negative talk, three sub-themes are identified: insecurity, disappointment and loss. There is more negative talk within the data set, especially because of the 1913 Strike and the Italian Hall Disaster, which were still commonly remembered. In addition, insecurity is present with topics like working conditions, copper mining operations and workers’ organization. The theme of disappointment is most clear in parts where the interviewees are talking about the economic heritage of mining and strikes that were organized after 1913 too. Loss is felt with the dying industry itself, with environmental heritage, but also when discussing the many men who died in the mines. The sub-themes of positive talk are paternalism, comfort and communality. Paternalism is mostly seen positively: the mining companies took care of the people and the communities. Keweenaw was a single-industry area and the interviewees found comfort in having the mines operating, as this was all they had. The theme of communality includes talk on achievements outside the mining shafts. Interestingly, the region was able to maintain a stable, yet smaller population. Education in particular became important, and many interviewees saw hope in the future even without the mines. The themes within future talk respond well with the themes identified within the remembrance of mining. The history of mining in the Copper Country has largely followed the grand narrative of mining sites. This study focuses on what happens after mining activities come to an end, which is always the case with boom-and-burst industries. It brings to the forefront the locals that have been recognized as important actors in mining operations. In a broad meaning, industrial heritage can comprise the experiences, beliefs and attitudes of locals. In this case, the regionality of industrialization, modernity and de-industrialization is clear, and it can be taken as an example of the industrial heritage of mining