Browsing by Title
Now showing items 5384-5403 of 5644
-
(2022)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupunkien toimijuuden rooleja alueellisten vihreää siirtymää tukevien innovaatioekosysteemien rakentamisessa ja vahvistamisessa. Perinteisesti innovaatioekosysteemien on nähty rakentuvan suuryritysten ympärille. Innovaatioiden systeeminen näkökulma on kuitenkin tuonut tarkasteluun paitsi alueelliset julkishallinnon toimijat, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset, myös kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurin. Vihreä siirtymä eli yhteiskunnan rakenteellinen murros kohti hiilineutraalia kiertotaloutta on keskeinen elementti nykyisessä hallitusohjelmassa ja keskeisissä kansallisissa strategioissa. Samalla Suomi pyrkii nostamaan TKI-politiikan intensiteettiä merkittävänä osana vihreän siirtymän toteuttamista. Kaupunkien ja muiden alueellisten toimijoiden rooli tässä murroksessa on tunnistettu ja ne omaksuvat yhä suurempaa vastuuta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tutkimus toteutetaan kolmen tapauksen laadullisena tapaustutkimuksena. Analyysi perustuu kaupunkien strategioihin, niitä tukeviin keskeisimpiin toimintasuunnitelmiin tai hankekokonaisuuksiin sekä innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksiin. Teoreettinen viitekehys rakentuu Henry Etzkowitzin ja Loet Leydesdorffin kehittämän kolmoiskierremallin ja siitä Patrizia Lombardin ym. jalostaman laajennetun kolmikierremallin sekä Elias Carayannisin ja David Campbellin edelleen kehittämän nelikierremallin pohjalta. Kolmois- ja nelikierremallit auttavat tulkitsemaan paitsi ekosysteemin toimijoiden välisiä suhteita, myös alueellista innovaatiokulttuuria. Lisäksi viitekehystä rakennetaan kestävyyskeskustelun siirtymisestä kohti markkinaehtoisempaa käsitteistöä, jota rakennetaan nykyisin vihreän siirtymän ja kestävän kasvun termein. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin, Lahden ja Oulun kaupunkien toimijuutta. Tutkimuksen perusteella kaupungit ovat kyllä omaksuneet aktiivisen roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kestävän kehityksen perusperiaatteet ja integroineet ne strategiatasolle saakka, mutta vihreän siirtymän ja sitä toteuttavien innovaatioekosysteemien sisällyttäminen toimintaa ohjaaviin aineistoihin vaihtelee selvästi. Ekosysteemiajattelu ohjaa kaupunkien strategista toimintaa hyvin eri tavoin. Kaikista tapauksista oli kuitenkin mahdollista tunnistaa useita innovaatioekosysteemejä vahvistavia rooleja, joista selkeimpiä olivat ekosysteemien käytännön mahdollistaja ja innovaatiomyönteisen kulttuurin rakentaja. Lisäksi kaupungit näyttäytyivät innokkaina ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka konkretian taso strategioissa vaihtelikin. Kaupunkien aktiivinen rooli paitsi ilmastotoimissa myös kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa tunnistetaan yhä laajemmin ja niiden itsenäisen toimijuuden rooli on selvästi omaksuttu tutkittujen kaupunkien strategioihin. Ilmastotoimet ja erityisesti innovaatioekosysteemitoiminta on kuitenkin yhä sidottu pitkälti erilaisiin hankkeisiin. Avoimen innovaation ja ekosysteemien merkitys tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa, kun globaaleihin haasteisiin tarvitaan uusia ratkaisuja. Samalla kaupungeilta ja muilta alueellisilta toimijoilta vaaditaan yhä ketterämpää toimijuutta.
-
(2018)Föreliggande pro gradu-uppsats är en studie om politiska partiers kvinnoförbund och deras presenterade jämställdhetsfrågor. Studien omfattar fem kvinnoförbund som medverkar i partierna Socialdemokraterna, Samlingspartiet, Centern, de Gröna och Sannfinländarna. Jämställdhetsfrågornas innehåll studeras från kvinnoförbundens målprogram. Intresset ligger däri att studera kvinnors organisering utanför valda församlingar. Politiska partiers kvinnoförbund har blivit ringa uppmärksammade inom studier om kvinnointressen. I pro gradu-uppsatsen avses dock att studerandet av politiska partiers kvinnoförbund kan ge givande kunskap om kvinnointressen och i synnerhet om ideologins inverkan på frågornas innehåll. Utgångspunkten i studien är tanken om kvinnors mångformighet, och syftet är att granska hur samhället består av olika kvinnogrupper som betraktar jämställdhet från olika aspekter. Forskningsresultaten är givande. För det första kan man utifrån teoristyrd innehållsanalys särskilja sex olika teman av jämställdhetsfrågor. Frågorna motsvarar både gamla traditionella kvinnofrågor men kvinnoförbunden presenterar även nya jämställdhetsfrågor. För det andra påvisar innehållet av jämställdhetsfrågorna ideologins inverkan på kvinnointressen. Därmed problematiserar forskningsresultaten antagandet om kvinnor som en homogen grupp, och i stället lyfter fram kvinnors mångformighet i samhället. Forskningsresultaten påvisar även inverkan av tidens ideologi på jämställdhetsfrågornas innehåll. Detta å sin sida bekräftar hur kvinnointressen omformas med tiden och får ideologiska betoningar i enlighet med samhällets konfliktdimensioner.
-
(2020)Tutkimus käsittelee Outokummun kaivoksen (1910 1989) ja sen rikastamon jätevesien synnyttämää paikallista jätevesikiistaa arkistoaineistoihin sekä kerättyyn muistitietoon nojautuen. Pohjois Karjalan Sysmäjärvi ja lähivesistöt sekä Outokummun kuparikaivoksen läheiset pohjavedet pilaantuivat 1930 luvulta alkaen kaivoksen ja sen rikastamon happamien ja raskasmetallipitoisten jätevesien seurauksena. Paikalliset maanviljelijät ja kalastajat järjestäytyivät vesiliikkeeksi vaatiakseen jätevesihaittojen selvittämistä, vesistöpäästöjen lopettamista ja parempia korvauksia aiheutuneista haitoista. Tutkimuksessa kuvataan, miten haitankärsijät korostivat järjestäytymisessä omien elinkeinojensa ja niiden tulevaisuuden edellytysten puolustamista. Liikkeen toiminta synnytti uudenlaisia jännitteitä kaivosyhteisön sisällä sekä kaivosyhtiön ja maaseutuväestön välille että maaseutuväestön keskuuteen. Vesiliikkeen toimijat vaikuttivat myös kansallisen vesilain muotoutumiseen. Liikkeen toimijat hyödynsivät ensimmäisten joukossa uuden vuoden 1961 vesilain tarjoamia juridisia välineitä. Kiistassa erityisesti luonnonvesistä riippuvainen karjatalous ja kalastus sekä kaivosteollisuuden päästöt asettuivat vastakkain, ja aineiston valossa tätä jännitettä voi pitää perustavana ajan suomalaiselle vesilainsäädännön kiristämiselle. Tapaus tuo näkyville paikallisen luonnonvarojen käyttöä puolustavan yhteiskunnallisen toiminnan muodon, jota voi pitää luontopolitiikan muotona ja joka osoittaa ympäristöhistoriallisia ja sosiaalihistoriallisia jatkuvuuksia luonnonvaroista käydyissä kiistoissa eri aikoina. Outokummun jätevesitapauksen vaiheita jäljittämällä osoitetaan, että teollisuuden haittavaikutukset olivat paikallisesti ja kansallisesti kiisteltyjä 1940 luvulta eteenpäin, siis jo paljon ennen tutkimuskirjallisuudessa kuvattujen ympäristöliikkeiden, politiikan tai hallinnon syntyä 1970 luvulta eteenpäin. Vaikka vesistöhaitta muistetaan paikallisesti hyvin, sen luonne kiistana ja liikkeen vaatimukset muistetaan heikosti. Outokummussa vesien pilaantuminen nähdään muisteluaineistossa sekä välttämättömänä kaivosteollisuuden seurauksena että surun ja paikan menetyksen kokemusta korostaen.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan Bolivian Cochabamban kunnallisen vesihuoltoyhtiön yksityistämisestä seurannutta väkivaltaista konfliktia vuosina 1999-2000. Tarkoituksena on selvittää ennen kaikkea konfliktiin ja sen väkivaltaistumiseen johtanut mutta myös siitä laajemmin seurannut yhteiskunnallinen kausaliteetti. Koska uusliberalistinen talouspolitiikka oli konfliktiin johtaneille ja siitä seuranneille tapahtumille olennainen konteksti, tutkielmassa on laaja aikarajaus bolivialaisen uusliberalismin käsittelyyn 1985-2009 sekä fokusoitu aikarajaus konfliktin käsittelyyn 1999-2000. Taloudellisen rakennesopeutusohjelman ja valtio-omisteisten yritysten laajan yksityistämisen jälkeen Bolivian hallitus pyrki ratkaisemaan Cochabamban krooniset vesiongelmat yksityisen sektorin osallistumisella. Ratkaisuun liittyi merkittävästi Maailmanpankin painostus. Ainoan tarjouksen kunnan vesihuollon toimilupasopimuksesta esitti pitkälti ulkomaisessa sopimuksessa ollut Aguas del Tunari. Toimilupasopimuksen allekirjoittamisen syyskuussa 1999 ja uuden vesilain säätämisen lokakuussa 1999 jälkeen hajanaiset sosiaaliset liikkeet perustivat kattojärjestökseen La Coordinadora departamental de defensa del agua y de la vidan. Protestoinnista huolimatta veden hintaa korotettiin tuntuvasti, mikä laukaisi vastakkainasettelun tammikuussa 2000. Konflikti väkivaltaistui helmikuun alussa. Tätä seuranneet neuvottelut epäonnistuivat, ja Cochabamba luisui kaaokseen huhtikuussa, jolloin hallitus määräsi kansallisen poikkeustilan. Turvallisuudestaan huolestuneen Aguas del Tunarin poistuttua maasta hallitus hyväksyi uuden vesilain, mikä toi muodollisen päätöksen konfliktille. Hallituksella ja protestiliikkeellä oli vastakkaiset muttei yhteensovittamattomat näkemykset veden yhteiskunnallisesta luonteesta. Poikkeavat käsitykset veden problematiikasta tai sosioekonomiset olosuhteet ilman toimijuutta eivät kuitenkaan selitä väkivaltaa. Tutkielmassa analysoidaan konfliktiosapuolten toimijuutta ns. Kööpenhaminan koulukunnan kehittämän turvallistamisajattelun kautta. Tätä varten tukeudutaan protestiliikettä johtaneen järjestön ja Bolivian hallituksen tuottamiin diskursiivisiin aineistoihin. Konfliktin aikana esitettyjä diskursseja tarkastellaan ns. turvallisuussektoreiden ja niiden perustavoitteiden kautta. Kansalaisten syvällinen ekskluusio bolivialaisesta päätöksenteosta saavutti kliimaksinsa vesipolitiikassa. Coordinadoran johdolla protestiliike muutti asian demokratiakysymykseksi ja loukkasi hallituksen fyysistä loukkaamattomuutta, poliittista legitimiteettiä ja taloudellista itseriittoisuutta. Tästä provosoituneena hallitus teki ratkaisevan virheen turvallistaa liikehdintä ja käsitellä sitä hätätilapolitiikalla väkivalloin. Koska liikehdintä ei ollut uhka kansalliselle turvallisuudelle, yritys käsitellä sitä sellaisena sai cochabambalaisen kansan hylkäämään hallituksen entistä jyrkemmin. Konfliktin kierre oli valmis: jo valmiiksi legitimiteetiltään heikon hallituksen provosoituessa epäoikeutettuun väkivaltaan kansa kääntyi radikaalimmin sitä vastaan ja ryhtyi toimiin, joihin hallitus reagoi entistä ankarammalla repressiolla. Vesikonflikti ei kuitenkaan tuonut parannusta Cochabamban kehnoon vesihuoltoon. Tästä huolimatta ja ehkä osittain tämän takiakin siitä tulikin voitto itse uusliberalismista ja täten merkittävä käänne maan historiassa. Bolivian poliittisessa kehityksessä kokemus laukaisi laajan protestiaallon, joka johti tulevina vuosina kahden presidentin ulkoparlamentaariseen syrjäyttämiseen ja kulminoitui lopulta uuteen perustuslakiin vuonna 2009. Perustuslaki loi nimeä myöten ”uuden Bolivian”, jossa uusliberalismille ei enää ollut sijaa.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Perun ja Ecuadorin välistä aluekiistaa on kutsuttu läntisen maailman pitkäkestoisimmaksi kansainväliseksi konfliktiksi. Kiista juontaa juurensa 1800-luvulle, ja aseellisia konflikteja maiden välillä oli vuosina 1941, 1981 ja 1995. Vuonna 1998 valtiot allekirjoittivat rauhansopimuksen, ja 1999 raja-alue määritettiin ja merkittiin. Konfliktia ja rauhanprosessia on tutkittu paljon, mutta rauhansopimuksen jälkeistä aikaa vähän. Ecuadorin ja Perun välisissä suhteissa alkoi uusi ajanjakso vuonna 2007, kun toimintansa aloitti Gabinete Binacional, jossa presidentit tapaavat vuosittain yhteistyön kehittämisen merkeissä. Tässä työssä tutkitaan, millaisia diskursseja turvallisuudesta ja identiteeteistä Ecuadorin ja Perun valtionjohdossa vuosina 2007–2017 käytetään. Työn teoreettinen viitekehys on konstruktivistisen Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisen teoria. Teorian mukaan puheakteilla turvallistetaan asioita, ja eksistentiaalisen uhkakuvan luomisen kautta tapahtuu turvallistamisen prosessi, joka voi johtaa erityislaatuisiin vastatoimiin – jopa sotaan. Rauhanprosessi nähdään tässä teoriassa turvallistamisen purkamisena, jolloin ongelman turvallistaminen puretaan puheaktein. Tutkimuksen analyysi pohjautuu Lene Hansenin turvallistamisen purkamisen malleihin, jotka ovat stabilisaatio, korvaaminen, reartikulaatio ja hiljentäminen. Lisäksi analyysissa hyödynnetään Alexander Wendtin teoriaa kollektiivisten identiteettien syntymisestä sekä Bahar Rumelilin teoriaa ontologisesta ja fyysisestä turvallisuudesta. Analyysissa tutkitaan Ecuadorin ja Perun presidenttien virallisia puheita kansakunnalle ja vuosittaisten Gabinete Binacional -tapaamisten yhteydessä pidettyjä puheita ja solmittuja sopimuksia. Aineistoja tutkitaan hyödyntäen teoreettista viitekehystä, diskurssianalyysia ja puheaktiteoriaa. Analyysi osoittaa, että Perun ja Ecuadorin presidenttien diskursseissa vuosina 2007–2017 ei ole jäljellä valtionvälisten suhteiden turvallistamista. Muihin uhkiin liittyen turvallistamisen liikkeitä löytyy niin Perun ja Ecuadorin valtiojohdon puheissa kansalle kuin Gabinete Binacional -tapaamistenkin yhteydessä. Valtiotapaamisten yhteydessä presidentit määrittelevät myös yhteisiä turvallisuusuhkia, ja puheiden keskiössä on diskurssi valtioiden välisestä samankaltaisuudesta ja onnistuneesta yhteistyöstä. Ecuadorilaisessa kansallisessa turvallisuusdiskurssissa suurin uhka löytyy valtion ulkopuolelta, perulaisessa diskurssissa valtion sisältä. Kollektiivisten identiteettien kaikkia päämuuttujia löytyy Ecuadorin ja Perun presidenttien puheista valtiotapaamisten yhteydessä. Tutkimus osoittaa, että kiistassa turvallistettu amazonilaisuus on edelleen vuosina 2007–2017 tärkeä osa Ecuadorin valtiojohdon identiteettidiskurssia. Perun vaatimukset kiistassa perustuivat suvereniteettiin ja rajan määrittämiseen vuoden 1942 Rion sopimuksen mukaisesti. Vuoden 1998 sopimus noudatti monilta osin näitä vaatimuksia, joten ratkaisu ei haastanut perulaista identiteettiä merkittävästi. Jäljelle jäi entisen vihollisen muuntaminen ystäväksi, ja tutkimus osoittaa tämän reartikuloivan diskurssin olemassaolon. Turvallistamisen purkaminen on tapahtunut etenkin reartikulaationa molemmissa maissa ja Ecuadorissa joissain määrin myös korvaamisena. 20 vuotta rauhansopimuksen jälkeen konfliktin uusiutuminen vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Tulokset antavat osviittaa siitä, että valtionvälisissä suhteissa on tapahtunut muutos ainakin hobbeslaisesta lockelaiseen anarkian kulttuuriin ja vuosien 2007–2017 aikana ehkä jopa kantilaiseen anarkian kulttuuriin. Ecuadorin ja Perun rauhanneuvotteluiden onnistunut prosessi ja rauhansopimuksen eri osat kuten myös Gabinete Binacional -yhteistyön malli antavat arvokasta tietoa rauhan- ja konfliktintutkimuksen teorioiden soveltamiseen ja kehittämiseen.
-
(2017)Digiaalinen pelaaminen on merkittävä osa länsimaista nykykulttuuria ja lasten ja nuorten arkea. Vaikka digitaalisella pelaamisella on pitkä historia, sitä ymmärretään vielä puutteellisesti. Sosiaalityössä digitaalista pelaamista on tutkittu toistaiseksi hyvin vähän, vaikka asiakkaiden runsas pelaaminen on tunnistettu. Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan uppoutuvaa digitaalista pelaamista viiden nuoren aikuisen elämänkertomuksen pohjalta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitä uppoutuva digitaalinen pelaaminen on merkinnyt pelaajille eri elämänvaiheissa ja miten pelaamisen merkitykset ovat muuttuneet eletyn elämän varrella. Tutkimusaineistona on viiden työelämän ulkopuolella olevan 21–26 -vuotiaan nuoren aikuisen pelaamista koskevat elämänkertomukset, jotka on saatu käyttämällä narratiivista yksilöhaastattelua. Tutkimuksen käsitteellis-teoreettinen viitekehys on rakennettu aineistolähtöisesti relationaalisen hyvinvointikäsityksen luomalle perustalle. Tutkimuksen keskeiset käsitteet ovat osallisuus ja toimijapositio. Tutkimusaineisto on analysoitu soveltaen viisivaiheista narratiivista voice centered relational method -menetelmää. Tulokset kuvataan viiden nuoren aikuisen pelitarinoina edeten lapsuudesta nykyhetkeen ja tulevaisuuden näkymiin. Pelitarinoissa esitellään keskeiset kutakin vaihetta koskevat pelaamisen merkitykset. Kunkin tarinan lopuksi pelaamisen merkityksiä ja niiden muutoksia käsitellään tekemällä yhteenveto aineistolähtöisesti rakennetun käsitteellis-teoreettisen viitekehyksen pohjalta tulkitusta pelaajakertojasta ja hänen toimijapositionsa muutoksista ulkoisen ja sisäisen elämismaailman välisissä suhteissa. Pelitarinoissa uppoutuvan digitaalisen pelaamisen merkitykset vaihtelevat yksilöllisesti. Pelaamisen saamat merkitykset ovat tarinoissa yhteydessä pelaajan elämänhistoriaan, sosiaalisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin sekä sosiaalisiin suhteisiin ja muuttuviin olosuhteisiin, joissa tarinoiden pelaajat arkeaan elävät. Pelaamisen merkityksen korostuminen pelaajan tarinassa vaikuttaa pohjautuvan reaali- ja pelimaailman kokemukselliseen eroon. Tulokset tukevat aikaisempien tutkimusten näkemystä pelaamisen merkitysten ja pelaamistapojen vaihtelusta sekä niiden kietoutumisesta yksilön elämänhistoriaan, elämäntilanteeseen ja merkityksellisiin sosiaalisiin suhteisiin. Pelaamista voidaan ymmärtää merkityksellisenä toimintana ja ilman uppoutuvaa pelaamista tarinoiden pelaajakertojat olisivat voineet kamppailla vielä vaikeampien sisäisten ristiriitojen kanssa.
-
(2023)Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita viittomakielen tulkkien asenteista Kansaneläkelaitosta (Kela) kohtaan. Tutkielman tavoitteena on saada selville, miten tulkit kommentoivat Kelan oikeudenmukaisuutta ja luottamusta koskevia väittämiä ja millaisia asenteita kommenteissa syntyy. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, käsittelevätkö tulkit oikeudenmukaisuutta ja luottamusta tutkimuskirjallisuuden olettamissa merkityksissä. Maisterintutkielman teoreettismetodologisena lähestymistapana on laadullinen asennetutkimus. Laadullinen asennetutkimus on Vesalan ja Rantasen (2007) kehittämä tutkimusmenetelmä, joka pohjaa Michael Billigin (1996) retoriseen sosiaalipsykologiaan. Laadullisessa asennetutkimuksessa asennetta lähestytään relationaalisena, argumentaatiossa tunnistettavana ilmiönä. Tutkielman aineisto kerättiin keväällä 2021 haastatellen kahdeksaa viittomakielen tulkkia eri puolilta Suomea. Osa haastateltavista identifioi itsensä tulkin ohella tulkkiyrittäjäksi. Tutkielman aineisto koostui viiden virikeväittämän kommentointiaineistosta. Väittämät oli muodostettu organisaatioiden oikeudenmukaisuutta koskevan teoretisoinnin pohjalta. Väittämissä käytetyt käsitteet liittyivät menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen ja etenkin päätöksentekoprosessin sisältämiin vaikutusmahdollisuuksiin. Aineiston analyysissä erottui kaksitoista asennetta, joissa korostui kielteinen tai varauksellinen suhtautuminen Kelaa kohtaan. Tulkkien ja tulkkiyrittäjien asennoitumisessa Kelaan ei havaittu eroja. Asenne 1 muodostui aineiston läpileikkaavaksi asenteeksi, joka syntyi jokaisen väittämän kohdalla. Asenteessa 1 arvotettiin kielteisesti sitä, että Kela ei argumentoijien puheessa muodostuneen kuvan mukaan antautunut vuorovaikutukseen tulkkialan kanssa vaan sivuutti alan asiantuntemuksen. Asenteessa 1 Kelan visioon tulkkauspalveluista suhtauduttiin kielteisesti. Tutkielmassa esitellään kaikki kaksitoista asennetta käsitellen osaa niistä tarkemmin. Tutkielman keskeinen tulos on aineistosta konstruoitunut kuva tulkkialan rajaamisesta pois tulkkauspalveluihin liittyvästä päätöksenteon prosessista. Tämä rajaaminen näyttäytyi aineistossa kahdella tasolla: laajemmalla Kelan hankintaa koskevien päätösten tasolla sekä Kelan tulkkivälityksen tekemien päätösten tasolla. Aineistossa rakentui kuva jännitteestä Kelan ja tulkkialan välillä. Kiista kietoutui näkemykseen tulkkauspalveluiden visiosta ja työnjohto-oikeudesta. Tutkielmassa oikeudenmukaisuus konstruoitui menettelytapojen oikeudenmukaisuutta koskevalle tutkimuskirjallisuudelle tutuissa merkityksissä. Vaikutusmahdollisuudet konstruoituivat tulkeille merkitykselliseksi asiaksi. Oikeudenmukaisuus rakentui tulkkien puheessa yhdistyen Kelan hankinnan sääntöihin sekä Kelan tulkkivälitykseen näitä sääntöjä toimeenpanevana. Oikeudenmukaisuuden yhteys luottamukseen konstruoitui yhdistyen Kelan toiminnan epävarmuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohteluun liittyviin tekijöihin. Tutkielma on ensimmäinen tutkimus tulkkien asennoitumisesta Kelaan. Tutkielma tuo tietoa tulkkien asenteista Kelaa kohtaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyvästä arvottamisesta, jota on mahdollista hyödyntää jatkotutkimuksissa.
-
(2021)En organisations framgång påverkas alltid av ledarskapet, av de beslut som fattas inom organisationen och av chefers personliga värdegrund och tankevärld. Både operativa mindre beslut som allmänna stora linjedragningar, påverkar organisationens slutresultat. En chef har med andra ord ett stort ansvar för organisationen. Magisteravhandlingen fokuserar på ledarskap inom den tredje sektorns barnskyddsorganisationer. Genom att rikta fokus på ledarskap inom den tredje sektorns barnskyddsorganisationer har strävan varit att bidra med sådan kunskap som behövs för att kunna stöda ledarskap inom social- och hälsovårdens organisationer, specifikt inom barnskyddsorganisationer. Vilka egenskaper är viktiga för en bra ledare inom en barnskyddsorganisation? Vilka faktorer stöder ledarskapet? Vad skiljer detta ledarskap från ledarskapet i andra kontexter? Genom empirisk analys närmas frågan om det är möjligt att beskriva ledarskap inom social- och hälsovården, och då ännu specifikt inom den tredje sektorns barnskyddsorganisationer, genom att relatera till den allmänna litteraturen om ledarskap. Materialinsamlingen är utförd genom en semistrukturerad fokusgruppintervju. Avhandlingens syfte och forskningsfrågor har besvarats genom tillämpning av kvalitativ innehållsanalys. Det empiriska materialet har analyserats med hjälp av abduktiv innehållsanalys. Avhandlingens övergripande slutsatser visar att barnskyddsorganisationernas ledarskap kännetecknas av att ledarskapserfarenhet och kännedom om organisationsfältet framstår som viktigare och uppskattas i större utsträckning än substanskunnande inom området eller formell utbildning. Stödet för ledarskap består av välfungerande samarbete med styrelser, styrelseordförande, ledningsgrupper och formella och informella nätverk. Vidare visar undersökningen också att det samtidigt som framtiden för organisationen uppfattas som osäker och det är svårt att balansera i ett välfärdslandskap präglat av krav på ekonomisk effektivitet, den ekonomiska resursering är osäker och samhällets värderingar hårdnar, är alla informanter eniga om att själva grunduppgiften och uppdraget med att hjälpa barn motiverar mest och ger arbetsglädje. Att ”missionen bär” trots allt karaktäristiskt för arbetet inom den tredje sektorn.
-
(2019)Efter att den nya socialvårdslagen trädde i kraft år 2015 har arbetet inom barnskyddet förändrats. Tyngdpunkten i arbetet har flyttat från det korrigerande barnskyddet till det tidiga stödet enligt socialvårdslagen. Efter lagförändringen har socialarbetarna inom barnskyddet enligt tidigare forskning upplevt oklarheter gällande avgörandet att inleda endera ett socialvårdsklientskap eller ett barnskyddsklientskap. Finlands lagstiftning möjliggör rum för tolkning och därav har kommunerna kunnat implementera lagförändringen på olika sätt. Syftet med denna studie är att granska hur kommunerna implementerat den nya socialvårdslagen och ifall det finns kommunala skillnader. Mitt främsta intresse är att få veta vilka faktorer är avgörande då socialarbetare besluter att inleda ett barnskyddsklientskap och min forskningsfråga är hur motiverar socialarbetarna inledandet av barnskyddsklientskap. De teoretiska utgångspunkterna för forskningen är socialarbetarens kunskap och makt, bedömningsarbete och utvärderingsforskning. Det empiriska materialet i min studie består av webb enkäter som besvarats av socialarbetare och socialhandledare inom barnskydd och socialvård i tre kommuner. Enkäten har bestått av både slutna och öppna frågor. Den centralaste analysmetoden som använts är innehållsanalys. Resultaten i studien visar att oro över barnet är den avgörande faktorn för inledande av barnskyddsklientskap. Resultaten visar även att lagen implementerats på olika vis i olika kommuner och detta leder till ojämlikhet för invånarna. Resultaten visar även att socialarbetare inom socialvården och barnskyddet arbetar klientcentrerat och har en stor kunskap men även att den enskilda socialarbetaren har stor makt. Resultaten tyder på att det finns möjligheter till utveckling inom arbetet och det finns ett behov av gemensamma riktlinjer både inom och mellan kommunorganisationerna.
-
(2020)För den här avhandlingen har äldre personer som fått fysioterapi av föreningen De Sjukas Väl i Huvudstadsregionen r.f. intervjuats. Föreningen är verksam i Helsingfors och har sedan 2011 erbjudit fysioterapi eller rådgivning i hemmet åt äldre som bor ensamma, eller vårdas av närstående i hemmet. De äldre personerna väljs ut av den svenska äldreomsorgen vid Social- och hälsovårdsverket i Helsingfors. Åldrandet har en inverkan på individers funktionsförmåga på många olika plan. Det verkar finnas en grupp äldre som är i behov av fysioterapi, samtidigt som det inte finns någon statlig aktör som erbjuder det. Hemvården har begränsat med tid och har nödvändigtvis inte resurser att hjälpa till med annat än grundläggande vårdbehov. Finland är ett välfärdssamhälle, där välmående kan påstås vara en grundläggande värdering. Studier tyder på att livskvaliteten sjunker för finländare som fyllt 80 år. Därför har det i den här avhandlingen givits en röst åt ensamboende äldre personer med nedsatt funktionsförmåga. I intervjuerna har de äldre fått berätta vad de anser sig behöva för att må bra, eller för att känna att de har en god livskvalitet. Livskvalitet kan definieras på många olika sätt. Världshälso-organisationen WHO brukar benämna fyra olika dimensioner av livskvalitet; fysisk, social, psykisk och miljö. Mer övergripande beskriver WHO från en subjektiv synvinkel att livskvalitet är individens syn på sitt eget liv, i den kultur- och värdekontext som hen lever i, i förhållande till de egna värderingarna, målen och förväntningarna som individen själv tillskriver betydelse. Syftet med den här avhandlingen var att öka kunskap kring faktorer som är av betydelse då det gäller ensamboende äldre personers livskvalitet. Målet var även att öka förståelse kring hur informanterna upplevde den typen av stöd som föreningen bistått med och vad de själva ansåg att de var i behov av. Materialet bestod av fem stycken djupgående intervjuer. Som informanter fungerade ensamboende äldre personer med olika svårigheter i vardagen. Svårigheterna var delvis en följd av den nedsatta funktionsförmågan, vilket var orsaken till att de hade fått fysioterapi från föreningen. Intervjuerna analyserades med kvalitativ innehållsanalys. Det som informanterna uttryckte som viktigt för deras livskvalitet och välmående var; fungerande relationer och kontakter till andra människor, möjlighet till att vara aktiv på olika sätt och en känsla av trygghet i vardagen. Alltså ganska långt det man kan tänka sig vem som helst behöva för att må bra. Konkreta faktorer som informanterna ansåg ha en inverkan på deras livskvalitet var; livsstil och händelser under livsloppet, personliga styrkor och resurser i vardagen samt samhällets stödformer. Slutsatsen var att individuell fysioterapi i hemmet som stödform var mycket uppskattad av informanterna, eftersom det hjälpte dem vara aktiva, få en bättre funktionsförmåga och lära sig förvalta de egna resurserna. Fysioterapin hade även fungerat som ett psykosocialt stöd. Sammanfattningsvis ansåg sig informanterna gynnas av mer personligt stöd på olika plan i vardagen.
-
(2021)Avhandlingen gör en kvalitativ innehållsanalys på Greta Thunbergs inlägg taggade med hashtaggen #fridaysforfuture mellan september 2018 och mars 2021. Den här hashtaggen har blivit en del av hennes varumärke, och även lett till grundandet av organisationen Fridays For Future. I analysen undersöker avhandlingen vilka känslor som signaleras genom de här inläggen, för att få svar på vilka känslor som används i spridning av en hashtagg och därmed budskapet bakom hashtaggen. Teorin baserar sig på affektteori om hur känslor används i media och teori om spridning inom bland annat marknadsföring. Dessutom grundar avhandlingen sig på en del teori om e-aktivism samt tidigare forskning på hashtaggar och sociala medier. I analysen används kvalitativ innehållsanalys och bildanalys för att undersöka både instagraminläggens bilder och texter. Sammanlagt analyseras 296 inlägg på Instagram. Dessa kan delas in i tre kategorier, som sedan presenteras var för sig. Den första kategorin är inlägg som innehållsmässigt har att göra med Gretas skolstrejk för klimatet varje fredag. Inläggen i den andra kategorin är från olika demonstrationer och kampanjer runt om i världen. Den tredje kategorin bildas sedan av de övriga inläggen som inte passar in i någon av de två första kategorierna. Denna kategori är mer varierande än de två första och har därför även analyserats noggrannare och djupare för att undersöka speciellt intressanta inlägg närmare. Inläggen som analyserats har även kategoriserats enligt de känslor de riktar sig till, där fem känslokategorier tydligt kan hittas. Dessa är glädje, respekt, ilska och sorg, rädsla samt skuld och skam. De centrala resultaten är att känslor används mycket och signaleras ut i Greta Thunbergs inlägg på Instagram taggade med #fridaysforfuture, och det är främst är respekt som signaleras genom inläggen, men även skuld och skam.
-
(2019)Tiivistelmä/Referat – Abstract Åren 1939-1944 genomled Finland två krig mot Ryssland. Då utfördes en omfattande barnevakuering under vilken omkring 80 000 barn evakuerades till olika nordiska länder, främst Sverige. Denna barnevakuering har gått til historien som den största genom tiderna. Mycket har skrivits om hur evakueringen logistiskt sköttes, av vem och hur det politiska läget i Finland gentemot övriga Norden påverkade den. Mindre har dokumenterats om hur de evakuerade finländska barnen upplevde evakueringen och allt den medförde i form av separationer från den egna famliljen, hemmet, vänner samt möte med fosterföräldrar, nytt hem, skola och språk. Syftet med denna uppsats är att utreda krigsbarnens egna, unika upplevelser, minnen och tankar angående fosterföräldrarna och fosterhemmet i Sverige och genom forskningsfrågorna belysa hurudan mening krigsbarnen tillskriver sina fosterföräldrar, sitt fosterhem och sin vistelse i Sverige samt hur deras språk påverkades emedan mitt forskningsmaterial enbart består av finskpråkiga krigsbarn. Materialet utgörs av en enkätundersökning utlyst år 2010 av Centralförbundet för krigsbarnsföreningarna i Finland rf. Det insamlade materialet består av omkring 550 enkätsvar på ett frågeformulär med 41 öppna frågor. I denna magisteravhandling har jag utnyttjat mig av 110 av dessa enkätsvar gällande 10 av de 41 enkätfrågorna. Teoretiskt stöder sig avhandlingen på Alfred Schützs begrepp ”hem”, i vilket hemmet inte enbart utgör en fysisk plats utan står även för symboliska och känsloladdade aspekter som inbegriper bland annat familj, vännner, modersmålet, men också alldagliga saker såsom mat och seder. Uttrycket att ”känna sig hemma” står för ett tryggt och intimt mönster. Även begreppet ”anknytning” (Bowlby 1907-1990) ) )och speciellt en emotionell anknytning är vägledande i mitt arbete. Analysen bygger metodologiskt främst på en kvalitativ innehållsanalys vilka kompletteras med en kvantitativpresentation. Studiens resultat visar att krigsbarnen, då de beskriver och minns sin vistelse i Sverige under krigstiden, rör sig mellan två olika kontexter. Dels en där minnena och upplevelserna styrs av återgången till krigsbarnstiden och komponenter sammankopplade med den, såsom kriget, hemmet och fattigdomen i Finland, de finländska föräldrarna och syskonen samt fosterföräldrarna, fosterhemmet och ett nytt språk; dels till det levda livet efter krigsbarnstiden. I det studerade forskningsmaterialet ger krigsbarnen överlag uttryck för positiva minnen. I materialet återfinns få synpunkter som bottnar i negativitet eller ett svart-vitt synsätt. Krigsbarnen behandlar frågeställningarna ur ett brett perspektiv och resultaten visar att de de flesta krigsbarn som besvarat enkäten uppger att de blev väl bemötta; många kände sig även som ”riktiga” familjemedlemmar i sina svenska fosterfamiljer. I materialet kastar dock hemkomsten och språksvårigheterna i samband med den en skugga på evakueringen. Det gör även de uppslitande separationerna från fosterhemmet även om resultaten i denna studien visar att för många krigsbarn var separationen inte slutgiltig utan kontakten till fosterhemmet i Sverige fortsatte även efter hemkomsten till Finland. Krigsbarnen tillskriver även en betydelse åt det skedda genom att reflektera över hur man i dag gör - eller kanske borde göra - med tanke på aktuella krig och frågor om ”barnets bästa” i krig och vid evakueringar.
-
(2013)Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan villin luonnon (engl. wilderness) käsitehistoriaa. Villin luonnon käsitettä on käytetty uskonnollisissa yhteyksissä, eri aatteissa ja filosofian suuntauksissa. Se liittyy filosofiassa 1800-luvun amerikkalaiseen transsendentalismiin ja 1960-luvullla syntyneeseen ympäristöfilosofiaan. Ympäristöfilosofian piirissä käsitettä on varsinkin 1990-luvulta alkaen kritisoitu vanhentuneeksi. Historiallisesti se on kytköksissä myös luonnonsuojeluliikkeen syntyyn ja leviämiseen sekä ympäristötietoisuuden nousuun. Työn päälähteet ovat amerikkalaisen transsendentalismin teokset, villin luonnon historiaa käsittelevät teokset sekä sen 1990- ja 2000-lukujen ympäristöfilosofinen vastustus ja puolustus. Työssä käydään läpi villin luonnon käsitehistoriaa ja käsitettä vastaan esitettyä kritiikkiä. Siinä eritellään tapoja, joilla käsitettä on käytetty filosofiassa vuosisatojen aikana. Lopuksi siinä esitetään arvio siitä, mistä syistä käsitteen sisällöt ovat vaihdelleet ja miksi se on kohdannut niin suurta kritiikkiä ja on joutunut epäsuosioon nykyisissä ympäristökeskusteluissa. Työssä pyritään selkeyttämään villin luonnon käsitehistoriaa. Villin luonnon käsite sijoittuu sekä ympäristöfilosofiaan että sitä edeltävään aikaan. Ympäristöongelmat ovat olleet suurena syynä ympäristöfilosofian syntymiselle. Täten villin luonnon käsitteen ympärillä käydyssä keskustelussa näkyy, kuinka ihmisten aiheuttamat ympäristöongelmat ovat vaikuttaneet ymmärrykseemme ihmisyydestä, luonnosta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Työssä esitetään, että ihmisen ja luonnon erottelun tavat sekä muutokset luontokäsityksissä ovat usein syynä erimielisyyksiin villin luonnon käsitteestä. Luonto on nähty staattisena, pahana, hyvänä, uhkaavana, pelottavana, muuttuvana sekä suojeltavana. Lisäksi työssä esitetään, että keskusteluissa villistä luonnosta ihmisen ja luonnon ero on usein ymmäretty pelkästään dikotomiana.
-
(2019)Unga lagöverträdare behandlas mildare i domstolen då beslut om vad den straffrättsliga påföljden skall vara för den unge som har begått ett brott. Detta betyder att unga lagöverträdare även blir dömda till mildare straffrättsliga påföljder för de brott de har begått, brott som begås av unga är oftast mildare och lindrigare än vuxna lagöverträdares brott. Till dessa straffrättsliga påföljder hör samhällspåföljder som innebär straff som avverkas i frihet. Det finns en samhällspåföljd som är speciellt riktad till unga lagöverträdare som har begått diverse brott då de har varit under 21 år, denna är övervakning av villkorligt fängelse för unga. Huvudsyftet med denna samhällspåföljd är att främja ungdomarnas sociala färdigheter och minska återfallsrisken i brott. Straffet går i huvudsak ut på övervakningsmöten med en tjänsteman på Brottspåföljdsmyndigheten som är de unga lagöverträdarnas övervakare för den tiden som domstolen har dömt den unga till övervakning. Syftet med denna studie är att studera slumpmässigt utvalda ungdomar som är dömda till övervakning av villkorligt fängelse för tillfället, deras allmänna erfarenheter av övervakningen, vad för betydelse övervakningen har för dem med tyngdpunkt på övervakningsmötena samt även studera ungdomarnas upplevda erfarenheter av övervakarnas bemötande. Detta studeras med hjälp av två forskningsfrågor som är 1. Vilken betydelse tillskriver de intervjuade ungdomarna den övervakning som de får? samt 2. Hur upplever ungdomarna den egna övervakarens bemötande? Jag har med hjälp av semistrukturerade intervjuer intervjuat sex (6) myndiga ungdomar som är dömda till övervakning av villkorligt fängelse och som regelbundet har övervakningsmöten med sin övervakare. Intervjuerna bestod av följande tre teman; bakgrundsfakta, övervakningsmötena och relationen till övervakaren. Materialet jag fick från intervjuerna analyserade jag med hjälp av materialbaserad innehållsanalys. Den teoretiska infallsvinkeln i studien är betydelsen av bemötande med inslag av teori om växelverkan samt empowerment. Studiens resultat var positivt lagda, informanterna hade lyckade erfarenheter av hela övervakningen. Informanterna tyckte att övervakningsmötena har gett och ger dem hjälp, stöd och nya perspektiv på livet. Informanterna hade även positiva upplevelser av övervakarnas bemötande och tyckte att de har blivit bemötta med respekt och med ett ärligt intresse för deras livssituation samt framtid. Informanterna kände att de inte blir dömda av deras övervakare på basen av brotten de har begått, informanterna betonade övervakarens bemötande som extra viktigt på grund av tidigare sämre erfarenheter av andra myndigheter som de har haft att göra med tidigare i livet.
-
(2023)Sosiaalisen median vaikuttajat ja heidän kytköksensä kaupalliseen toimintaan ovat ajankohtainen aihe, joka on viime aikoina noussut esiin esimerkiksi politiikassa sekä uutismediassa. Yrityksissä itsessään vaikuttajat ovat nousseet merkittäväksi osaksi viestinnän ja markkinoinnin kokonaisuutta, ja heidän ympärilleen on muodostunut oma viestinnän kenttänsä. Samaan aikaan yrityksiltä edellytetään yhä kokonaisvaltaisemmin vastuullista yritystoimintaa sekä sen läpinäkyvää viestintää omille sidosryhmilleen. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, millainen vaikuttajien rooli on yritysten vastuullisuusviestinnässä. Tutkielmassa pyrin laadullisen sisällönanalyysin keinoin havainnollistamaan, millaisia tavoitteita ja mittareita yrityksillä on vaikuttajille vastuullisuusviestinnässään, millaisia mahdollisuuksia ja toisaalta riskejä vaikuttajat yritysten vastuullisuusviestinnälle asettavat sekä millainen sekä millaisia prosesseja yhteistyöhön liittyy. Tutkielmassa tarkastelen aihetta yritysten näkökulmasta ja käytän aineistona viiden eri yrityksen kanssa käytyjä haastatteluja. Analyysissani havaitsin, että yrityksissä vaikuttajien rooli vastuullisuusviestinnän kanavana koetaan eri tavoin riippuen siitä, millaisia tavoitteita yrityksillä on vastuullisuuden saralla laajemmin sekä miten vahvasti vaikuttajan koetaan olevan osa yritystä. Eroista huolimatta vaikuttajien tuomat mahdollisuudet ovat kuitenkin selkeät ja samankaltaiset kaikissa yrityksissä: vaikuttajat toimivat kolmannen osapuolen suosittelijoina, jotka pystyvät persoonansa, ammattiosaamisensa sekä vuorovaikutustaitojensa ansiosta tuomaan vastuullisuusviestinnän mielenkiintoisella, autenttisella ja uskottavalla tavalla lähelle omia kohdeyleisöjään. Vastuullisuusviestinnän osana vaikuttajat ovat osa yritysten viestinnän ja markkinoinnin kokonaisuutta, ja sellaisena heidän on palveltava yrityksen tavoitteita kokonaisvaltaisesti ja edustettava niitä asioita ja arvoja, joita yritykset haluavat tuoda julki. Riippumatta siitä, tavoitteleeko yritys vaikuttajien kautta tarkkoja strategisia tavoitteita vai yleistä näkyvyyttä vastuullisuustoimilleen, yhteistyö edellyttää yrityksiltä rohkeutta luopua osasta viestinnällistä autonomiaansa. Asetelma tuo mukanaan riskejä, mutta myös merkittäviä mahdollisuuksia.
-
(2014)Våld mot barn och samarbetet mellan de olika professionella har varit ett aktuellt ämne i Finland speciellt under de senaste åren. Olika myndigheter har strävat till att utreda ifall de tragiska händelserna som skett kunde ha förhindrats genom ett bättre fungerande samarbetet mellan de professionella. Syftet i min studie är att genom ett fenomenografiskt förhållningssätt beskriva hur professionella uppfattar mångprofessionellt samarbetet gällande barn som blivit utsatta för våld. Jag har i min forskning utgått från våld mot barn, där förövaren är barnets förälder eller vårdare, eftersom det är den vanligaste formen av våld mot barn som professionella i Finland stöter på. Jag vill veta vad olika yrkesmänniskor har för professionella representationer gällande fenomenet våld mot barn och i fall att det påverkar deras samarbete. Min forskning bygger på temaintervjuer med sju professionella, som representerade fyra olika yrkesgrupper; socialarbetare, hälsovårdare, sjukskötare och polisen. De professionella uppfattade som viktigt i den professionella representationen i arbetet med barn som blivit utsatta för våld att de professionella har sakkunskap om barn och barns utveckling, våldsprocessen och lagstiftningen. Speciellt den juridiska aspekten steg fram i flera av de professionellas svar. De professionella såg också den professionellas sociala färdigheter, förmåga att bemöta barnet och dess familj, samt erfarenhetsbaserad kunskap som viktigt. Enligt de intervjuade kan våld mot barn bero på många olika orsaker kopplade till barnet eller till ett bristande föräldraskap. Det bristande föräldraskapet såg man att berodde på bl.a. förälderns personliga problem och ork, brister i uppfostringsmetoder eller hur föräldern själv hade blivit uppfostrad, missbruk eller mentala problem. De professionella ansåg att föräldrarna inte får i tid det stöd de behöver till sitt föräldraskap. Ett växande problem är de nya formerna av familjer, då barnets föräldrar skiljer sig och bildar nya familjer. Livet i de nya familjerna är inte alltid så enkelt. Likaså orsakar vårdnadstvister många problem och de ligger allt oftare som orsak bakom anmälningar till myndigheter om våld mot barn. Både polisen och barnskyddet upplever det som problematiskt och önskar mera alternativa sätt att lösa dessa problem - både i förebyggande syfte, samt då de är aktuella. De professionella var positivt inställda till samarbete med andra professionella. Problem i samarbetet kan bero på att de olika professionella ser på samma problem, men endast ur den egna synvinkeln. Hjälparbetet påverkas också av hurdana de anställdas attityder är och vilka färdigheter de har att ta itu med problemet. Utmaningarna, som de professionella upplevde som orsaker till att samarbetet inte alltid fungerar såsom önskat, kan delas i tre kategorier: brist på resurser, brist på kunnande hos professionella och brist på informationsutbyte. Ur de professionellas svar steg fram förslaget om en lagförändring gällande mångprofessionellt samarbete och utbyte av information, som skulle underlätta problemet gällande informationsutbyte och för att komma loss från det föråldrade sättet att arbeta. Speciellt ansåg man att en kontaktperson i de olika yrkesgrupperna, skulle främja samarbetet. Det skulle också behövas mera utbildning, rutiner och klar ansvarsfördelning. Av de professionella var de endast polisen som regelbundet förde statistik om våld mot barn, som var under uppföljning. De professionella i olika organisationer måste kunna urskilja när samarbete kan vara aktuellt. Eftersom samarbete kräver både tid och resurser, så är det viktigt att de professionella kan urskilja när samarbete är lösningen och när det kan gynna barnet eller de professionella. Att som professionell kunna göra dessa bedömningar är avgörande. Min forskning visar att själva utredningsprocessen vid våld mot barn verkar fungera i stort sett, men uppföljningen och hjälpen till barnet och familjen är bristfällig. Det skulle behövas anvisningar på nationell nivå, för att samla in uppgifter om våld mot barn, som man kan följa upp och jämföra. Om man skulle på ett fungerande och effektivt sätt förebygga våld mot barn, skulle det också minska behovet av sjukhusvård, rehabiliterings- och terapitjänster. Våld mot barn berör inte bara det enskilda barnet utan även de närstående.
-
(2024)The study investigates, what kind of political operating environment Instagram is for young female politicians from the point of view of online harassment and how the experienced online harassment manifests in Instagram`s private messages. The study looks at what kind of harassment occurs in Instagram comment fields and private messages and what kind of effects it has. In addition, the study observes the effects of Instagram’s technical features and platform culture on the experience of online harassment. The research utilizes a socio-technical perspective and both feminist and affordance theories. Qualitative content analysis is used as the analysis method and the material consists of four transcribed interviews of young female politicians from different parties and the comment sections of their public Instagram accounts from the period surrounding the 2023 parliamentary elections. The analysis of online harassment reveals many forms of gendered harassment, such as comments on appearance, sexual harassment and age-related belittling. Private messages are highlighted as a channel for online harassment. According to the study, the effects of online harassment vary individually, but self-censorship and anxiety, as well as tiring extra effort, often appear. The affordance analysis shows that the platform`s moderation features have developed and the discussion culture is relatively permissive for women`s and equality issues. According to the material, Instagram appears to be a welcoming environment for young female politicians from the online harassment point of view, although combating harassment on the platform requires effort and success is influenced by the individual characteristics and abilities of each participant.
-
(2015)Tutkielmassa tarkastellaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimien virallisten ravitsemussuositusten saamaa vastaanottoa sosiaalisessa mediassa. Uusimmat pohjoismaiset ravitsemussuositukset julkaistiin syksyllä 2013 ja niihin perustuvat suomalaiset suositukset vuoden 2014 alussa. Ravitsemussuosituksilla pyritään vaikuttamaan kansanterveyteen ravitsemuksen avulla ja ne on tarkoitettu koskemaan koko väestöä. Vaikka suomalaiset pitävät terveyttä tärkeänä asiana elämässään ja pääosin käsitykset terveellisestä ruokavaliosta myötäilevät ravitsemusasiantuntijoiden näkemyksiä, eivät suomalaisten ravitsemusasiantuntijoiden tutkimustulokset ole kuitenkaan vakuuttaneet kaikkia kansalaisia. Suositusten julkaisua seurannut keskustelu julkisuudessa on osittain ollut hyvin emotionaalista ja kiivasta. Ravitsemusasiantuntijoita on syytetty niin ammattitaidottomuudesta kuin valehtelusta. Tutkielmassa puretaan tätä keskustelua ja selvitetään, miten ihmiset sosiaalisessa mediassa puhuvat ravitsemussuosituksista. Toisin sanoen, miten he suhtautuvat suositukset laatineisiin asiantuntijoihin, suosituksiin ja niiden terveysväitteisiin sekä suositusten noudattamiseen. Kysymysten avulla tutkielmassa pohditaan myös sitä, millaista terveyskansalaisuutta keskusteluissa rakennetaan. Tutkielmassa keskustelijoita kutsutaan some-kirjoittajiksi. Aineistona tutkielmassa on mediaseuranta-aineisto, joka sisältää kirjoituksia sosiaalisesta mediasta ravitsemussuosituksiin ja syömiseen liittyen. Aineistoon sisältyy 29 blogia mahdollisine kommenttipalstoineen, 21 keskustelupalstojen keskusteluketjua, 76 Twitter-päivitystä sekä 47 Facebook-päivitystä. Analyysimenetelmänä hyödynnetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistoa tutkimuskysymysten kautta tarkasteltaessa huomattiin, että some-keskusteluiden teemat rakentuivat neljän jännitteen varaan. Ensimmäinen jännite syntyi siitä, miten suomalaiset asiantuntijat asetettiin toistuvasti vastakkain ulkomaalaisten tutkijoiden kanssa. Ulkomaalaiset tutkijat koettiin suomalaisia pätevimmiksi ja rehellisemmiksi. Toinen jännite syntyi ravitsemusasiantuntijoiden ohjeiden mukaan toimimisen ja omien tuntemusten ja arvioiden mukaan toimimisen välille. Some-kirjoittajat kokivat, että ihmiset ovat yksilöitä, joilla on erilaisia tarpeita eri ruoka-aineita kohtaan. Kolmas jännite syntyi syömiseen rennosti suhtautuvien ja liian tiukkapipoisesti suhtautuvien välille. Joidenkin somekirjoittajien mukaan, ei ollut terveellistä noudattaa kurinalaisuutta ruokatottumuksisssaan. Neljäs jännite rakentui vastuullisten ja terveellisen syömisen periaatteita noudattavien sekä kohtuuttomasti mässäilevien kansalaisten välille. Osa some-kirjoittajista katsoi, ettei kansansairauksien lisääntymisen syy ollut ravitsemussuosituksissa, vaan joidenkin ihmisten kyvyttömyydessä noudattaa terveellisiä ruokatottumuksia. Jännitteet kertovat yksilöiden terveyden imperatiivin sisäistämisestä ja kuvastavat terveydestään vastuuta kantavan yksilön kipuilua. Osa ihmisistä kiihtyy, kun kokee olevan asiantuntijoiden vallan alla tai määräiltävinä. Lisäksi keskusteluissa rakennetaan yhden sijaan monenlaista terveyskansalaisuutta. Some-kirjoituksissa joko erottauduttiin tai oltiin samoilla linjoilla asiantuntijoiden ohjeiden suosimisessa. Aineistosta löytyi tutkijoita kritisoiva terveyskansalainen, omaa kehoa kuunteleva terveyskansalainen sekä rento ja kohtuullisesti nautiskeleva terveyskansalainen. Vaikka nämä enemmän tai vähemmän pyrkivät erottautumaan asiantuntijoiden tarjoamasta terveyskansalaisesta, löytyi aineistosta myös suosituksia suosiva terveyskansalainen, joka pyrki erottautumaan itsehallinnassa epäonnistuneista ihmisistä. Vaikka omaa kehoa kuunteleva terveyskansalainen ja suosituksiin luottava terveyskansalainen voidaan käsittää toistensa vastinpareiksi, on niillä yhteistäkin: molemmat suosivat vastuullista toimijaa, joka huolehtii terveydestään. Keskusteluissa rakentuville terveyskansalaisille yhteistä on halu hyvään terveyteen. Tässä mielessä some-kirjoittajat ja ravitsemusasiantuntijat ovat samalla puolella. Tulevaisuuden kansanterveystyössä onkin tärkeää ottaa yhä paremmin huomioon se, että ihmiset miettivät, millainen syöminen on itselle hyväksi.
-
(2012)Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on noussut kansainväliseen ja keskusteluun ja rantautunut sitä kautta Suomeen 1990-luvun puolivälin jälkeen. Euroopan neuvoston määritelmän mukaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on 'politiikkaprosessien (uudelleen)organisoimista, parantamista, kehittämistä ja arviointia niin, että sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulma sisällytetään kaikkiin politiikkoihin kaikilla tasoilla ja kaikissa vaiheissa siten, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistajina toimivat ko. politiikka-alueella muutoinkin toimivat toimijat'. Suomen tasa-arvolakiin on kirjattu valtavirtaistamisvelvoite, eli jokaisen viranhaltijan velvollisuus edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Käytännön toteutusten tasolla valtavirtaistaminen ottaa edelleen ensiaskeleitaan. Tutkielma käsittelee suomalaisten ministeriöiden viranhaltijoita sukupuolinäkökulman valtavirtaistajina ja näiden asioiden parissa työskentelevinä asiantuntijoina. Tutkimuksen keskeinen jännite muodostuu viranhaltijan aseman ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisvelvoitteen yhdistämisestä. Oletuksena on, että velvoitteen sisällyttäminen byrokraatin rooliin ei tapahdu ongelmattomasti, vaan haastaa kunkin viranhaltijan pohtimaan omaa rooliaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistäjänä. Tutkielmassa pyritään vastaamaan siihen, miten viranhaltijat mieltävät sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen osana työtään ja mitä muutoksia velvoite on siihen tuonut. Lisäksi tarkastellaan, mitä ristiriitoja ja ongelmia velvoitteen toteuttamiseen mahdollisesti liittyy. Aineiston perusteella pyritään myös hahmottelemaan erilaisia viranhaltija−valtavirtaistaja –tyyppejä. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu kymmenestä sosiaali- ja terveysmisteriössä ja oikeusministeriössä toteutetusta viranomaishaastattelusta. Kummastakin ministeriöstä haastateltiin viittä erilaisissa työtehtävissä toimivaa viranhaltijaa, jotka kaikki ovat oman ministeriönsä tasa-arvotyöryhmän jäseniä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkielmassa käytetty tutkimusmenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi, jossa aineisto on teemoiteltu. Teemoittelussa korostuu, mitä kustakin teemasta on sanottu. Aineiston analyysin perusteella voidaan todeta, että viranhaltijat mieltävät sukupuolinäkökulman pieneksi osaksi työtään. Olennainen osa työnkuvaa se on vain niille viranhaltijoille, joiden työtehtäväksi on erikseen määritelty tasa-arvon edistäminen tai sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen edistäminen omassa ministeriössään. Sukupuolinäkökulman huomioiminen on lähinnä ajattelun tasolla tapahtuvaa toimintaa, jota on hyvin vaikea määritellä tai kuvailla tarkasti. Toisaalta konkreettisemmalla tasolla valtavirtaistaminen ilmenee viranhaltijoiden puheessa yksinkertaisina tai selkeästi rajattuina tehtävinä, kuten sukupuolittain eriteltyjen tilastojen hankkimisena. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisvelvoite ei ole muuttanut tavallisen viranhaltijan työtä merkittävästi esimerkiksi lisäämällä työmäärää, vaikkakin virnahaltijoilla on kokemus, että valtavirtaistamisen myötä todella tehdään jotain aiempaan verrattuna. Kokonaisuudessaan viranhaltijat antavat valtavirtaistamisen prosessista melko ongelmattoman kuvan. Yksilötasolla ongelmat liittyvät lähinnä siihen, että aikaa, konkreettisia malleja tai työkaluja ei ole. Yksikään viranhaltija ei myöntänyt, että hänellä olisi asenteellisia epäluuloja tai tietoisia pyrkimyksiä vältellä valtavirtaistamisvelvoitetta, eikä tällaisia oltu havaittu myöskään muilla työyhteisön jäsenillä. Viranhaltijoilla näytää olevan hyvin yhdenmukainen suhtautuminen sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen. Lojaalin byrokraatin ihanne ministeriöissä on vallitseva. Viranhaltijat korostavat toteuttavansa heille annetut työtehtävät ja määräykset, eikä työhön liity voimakkaita henkilökohtaisia intohimoja tai sitoumuksia. Tutkielman tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen käytännöt ovat toistaiseksi vakiintumattomat, minkä vuoksi yksittäisillä viranhaltijoilla on suuri merkitys sille, miten ja missä laajuudessa sukupuolinäkökulma otetaan huomioon erilaisissa hallinnon prosesseissa.
-
(2021)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sosiaalitoimessa, työvoimatoimistossa ja Kansaneläkelaitoksessa työskentelevien viranhaltijoiden kokemuksia virastojen välillä tapahtuvasta yhteistyöstä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten eri viranhaltijat toimivat yhteistyössä pyrkiessään auttamaan asiakasta saamaan tarvitsemansa palvelu. Lisäksi selvitettiin, minkälaisia vaikutuksia viranomaisten välisellä yhteistyöllä on asiakkaaseen. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty teorioita tiimien välisestä toiminnasta. Tutkimusaineistona on käytetty yhteensä seitsemän eri asiantuntijan haastattelua, jotka toimivat mainituissa kolmessa virastossa. Lisäksi aineistona on käytetty Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomusta. Aineisto on analysoitu käyttämällä sisällön analyysiä, sekä yhdistämällä tulokset tutkijan omaan autoetnografiseen lähestymistapaan. Tutkimustulosten mukaan viranhaltijoiden välinen yhteistyö on pääsääntöisesti toimivaa. Yhteydet viranhaltijoiden välillä syntyvät yleensä toisen viraston ylläpitämien nettisivujen kautta. Lisäksi käytössä on joitakin virastoille yhteisiä tietojärjestelmiä, joiden avulla tiedonsiirto tapahtuu. Joissakin tapauksissa viranhaltijoiden välille on rakentunut suoria henkilökohtaisia yhteyksiä, joiden avulla viranhaltijat hoitavat asiakkaidensa asioita. Tiedonsiirto ja päätöksenteko ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, mikä johtuu yhteisten toimintatapojen ja käytäntöjen puutteellisuudesta. Tämä aiheuttaa tehottomuutta ja päällekkäistä työtä, viranhaltijoiden turhautumista ja kokemuksen yhteistyön joustamattomuudesta. Joissakin tapauksissa asiakkaalle ei pystytä järjestämään riittävää tukea, tai hän ei muuten saa tarvitsemaansa palvelua.
Now showing items 5384-5403 of 5644