Browsing by Title

Tämän tutkielman kiinnostuksen kohde on siinä, miten Suomessa on otettu huomioon etiikan ja integriteetin vaatimukset julkisten hankintojen hallinnassa. Suomessa ei juuri esiinny perinteisiä korruption näkyvimpiä muotoja kuten suoraa lahjontaa, mutta eettisen hallinnon kokonaisuuteen mahtuu monimutkaisempia ongelmia. Uhkia eettiselle hankintatoimelle aiheuttavat esimerkiksi rakenteellinen korruptio. avoimuuden laiminlyönti, Avoimuuden toteutuminen ja virkavastuun hämärtyminen. Tutkielmassa hahmotellaan eettisen hankintatoimen ideaalimalli, joka on lainattu OECD:n määrittelystä, ja pohditaan miten Suomessa olisi mahdollista päästä tähän ja millaisia integriteetin ja eettisen hallinnon toteutumisen uhkia tai ongelmia on havaittavissa. Tutkimus seuraa systeemiteoreettista traditiota, ja metodina käytetään pehmeää systeemimetodologiaa. Tutkimuksen tuloksena nähdään, että Suomi noudattaa jo osittain ansiokkaasti OECD:n mallia ja mallin toteutuminen tai siihen pyrkiminen olisi realistinen tavoite, jos tiettyihin toimintoihin kohdennettaisiin varoja (integriteettiin ja etiikkaan liittyvä koulutus, kansalaisyhteiskunnan sitominen prosesseihin). Eettisen osaamisen kehittäminen ei selkeästi ole ollut osa julkisen hankintatoimen strategiaa tai ohjeistuksia. Eettisesti korkeatasoisen toiminnan voidaan nähdä toteutuvan julkisen hankintatoimen mallissa, vaikka sitä ei suoraan etiikaksi kutsuta. Etiikan voidaan myös olettaa olevan virkamiesten sisäistämää, jolloin he toteuttavat sitä automaattisesti. Kehittämiskohtia löytyi esimerkiksi julkisen hankintatoimen valvontamekanismien yhteistyön suunnittelusta ja ulkoisesta valvonnasta. Myös sidonnaisuuksien ilmoittamisessa olisi Suomessa parannettavaa. Tutkimuksessa tuodaan esiin myös kehittämiskohteena, se miten voitaisiin edistää kolmannen sektorin, median ja kansalaisten mahdollisuuksia tarkastella julkista hankintaa

Pro gradu —tutkielmassa tarkastellaan sodanjälkeisiä vuosia 1945-1949, jolloin Suomeen kehittyi työmarkkinajärjestelmä. Työmarkkinajärjestelmän syntyminen kytketään yhteen poliittisen järjestelmän siirtymiseen vasemmalle yhteiskunnassa vuoden 1945 eduskuntavaalien jälkeen sekä taloudelliseen tekijään, eli inflaatioon. Keskeiseen asemaan nousee taloudellisen tulonjaon mukana tuoma työmarkkinajulkisuus, joka aiheutti palkansaajaryhmien välisen kamppailun. Kyseisessä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa työmarkkinajärjestöt nousivat huomattavaan asemaan työehtosopimuksista neuvoteltaessa. Valtion hallinto pyrki omalta osaltaan hillitsemään palkkavaatimuksia valtiojohtoisella hinta- ja palkkasäännöstelyllä, joka murtui keväällä 1947. Tutkimuksen kohteeksi nostetaan Virkamiesliitto, sen ollessa silloisessa poliittisessa tilanteessa epäsuosiossa hallituksen kokoonpanon johdosta. Tulonjakokamppailu johti myös virkamiesten keskuudessa vertailutyytymättömyyden puhkeamiseen. Näiden syiden johdosta tutkitaan vuoden 1947 virkamieslakkoa Virkamiesliiton näkökulmasta. Keskeisin tutkimuskysymys on: Miten virkamieslakko 1947 ilmensi aikansa työmarkkinasuhteita ja poliittista järjestelmää? Virkamiesliitto lähti ajamaan jäsenistölleen yleisen palkkakehityksen mukaista palkkatasoa, vaikka liiton johdossa tiedettiin tämän nostavan vastarintaa sekä työläisiä edustavissa ammattijärjestöissä, että hallituspuolueissa. Kyseisten seikkojen vuoksi virkamieslakko nousee erityiseksi aikakaudella, jolloin lakoilla ajettiin avoimesti työntekijöiden etuja. Virkamieslakko 1947 oli konflikti, jonka ytimenä oli tapa, jolla osapuolet vetosivat kansalaisiin. Metodologisena tapana tutkielmassa käytetään argumentaatiota ja retoriikkaa eli luetaan aineistoa vakuuttamisen kamppailun kannalta. Tämä sen takia, että keskiöön nousee kysymys legitimiteetistä eli oikeutuksen hakemisesta omille toimillaan, jota virkamieslakon molemmat osapuolet käyttivät hakemalla kolmannen osapuolen tukea ja hyväksyntää. Tutkielmassa perehdytään Virkamiesliiton sekä hallituksen ja eduskunnan käyttämään argumentaation ja retoriikkaan virkamieslakon aikana sekä sitä ennen ja jälkeen. Lehdistö osallistui myös keskusteluun virkamieslakon laillisuudesta ja oikeutuksesta vaikuttaen näin osaltaan siihen, miten kansalaiset suhtautuivat lakkoon. Tämän vuoksi tulen tutkielmassani käymään läpi lehdistössä näkynyttä argumentaatiota sekä retoriikkaa. Tutkielmani primääriaineiston muodostavat Helsingin Toimihenkilöarkistossa sijaitsevat Virkamiesliiton toimesta tuotetut dokumentit ja kuvaukset. Tärkeimmäksi arkistolähteeksi nousi Virkamiesliiton monivuotisen sihteerin Yrjö Tammisen laatima laaja ja julkaisematon Virkamiesliiton historia 1917-1947, joka koostuu viidestä n. 300-sivuisesta kirjasta. Tässä Virkamiesliiton historiikissa on kootusti käyty läpi kaikki Virkamiesliiton toimintaan liittyneet tapahtumat ja aloitteet. Historiikista löytyy kaikki Virkamiesliiton hallituksen kokouksista tehdyt pöytäkirjat, jäsenistölle tarkoitetut tiedotteet sekä kaikki julkisuuteen annetut tiedonannot. Lisäksi historiikissa on referoitu yksityiskohtaisesti yleistä lehdistömielipidettä virkamiesasioissa esittämällä lehtiartikkelit kokonaisuudessaan kaikilta ajanjaksoilta. Oleellisena arkistolähteenä ovat myös Virkamiesliiton hallituksen pöytäkirjat, Virkamiesliiton järjestölehti Virkamies sekä liiton itsensä kokoamat kansiot virkamieslakosta 1947, jotka pitävät sisällään lehdistökatsauksen sekä kaikki Virkamiesliiton taholta tehdyt lakkoon liittyvät tiedonannot. Kansioiden sisältö on koottu aikaväliltä tammikuu 1946 — 1948 vuoden alku. Lisäksi käytetään aikaisempaa Väinö Luoman, Aarne Mattilan ja Tapani Paavosen tekemää tutkimuskirjallisuutta työmarkkinatutkimuksesta. Aikaisemmasta tutkimuksesta nostetaan esille myös Tapio Bergholmin työmarkkinatutkimukset. Lähdeaineistoon perehtyminen vaatii huomattavaa lähdekriittisyyttä, jotta oman tutkielman kannalta merkitykselliset ja oleelliset seikat nousevat esille. Tutkielmassa osoitetaan lähdeaineiston perusteella, että Virkamiesliiton organisoima lakko sai osakseen yhteiskunnallisen paheksunnan hallituksen ja lehdistön välityksellä. Virkamieslakko osoittautui erityiseksi juuri sen takia, että hallitus ei osannut odottaa valtion virkamiehistön lähtevän työläisten tavoin avoimen palkkataistelun tielle. Hallituksen suhtautumiseen virkamieslakkoon vaikutti täysin selvästi virkamiesten yhteiskunnallinen asema, jonka nojalla virkamiesten odotettiin toimivan arvovaltaisemmin kuin työläisten. Virkamieskunnan sisällä vaikuttanut sukupolven vaihtuminen nuorempaan johti kuitenkin osaltaan myös virkakunnan mentaliteetin vaihtumiseen, jolloin etujen ajaminen avoimesti tuli hyväksytymmäksi silloisessa Yhteiskunnallisessa tilanteessa. Lehdistö jakautui mielipiteissään puoluepoliittisten näkökulmien perusteella, mutta yleisesti yhteiskunnassa mikään poliittinen puolue ei hyväksynyt lakkoa, vaikka virkamiesten jälkeen jääneisyys yleisestä palkkakehityksestä tunnustettiin. Varsinkin kommunistien yllätykseksi virkamieslakko päättyi sovintoratkaisuun kolmantena lakkopäivänä, jolloin molemmat osapuolet olivat valmiita tekemään kompromissin. Lakolla oli vaikutus tulevaisuuden kannalta sillä se osoitti, että järjestövoimalla virkamiehetkin pystyvät käyttämään avointa palkkataistelua viimeisenä keinona ajaa omia etujaan.

Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuolen merkitystä massiivisen monen pelaajan verkkoroolipeli World of Warcraftin (WoW) maailmassa. Pelaajien omia kokemuksia sukupuolen merkityksestä tarkastellaan suhteessa pelisuunnittelijoiden tuottaman maailman asettamiin rajoituksiin ja mahdollisuuksiin. Päätutkimuskysymys on: kokevatko pelaajat sukupuolen vaikuttavan pelaamiseen ja jos kokevat, millä tavoilla se vaikuttaa? Merkityksensä on myös Blizzard Entertainmentin ratkaisuilla pelin suunnittelussa. Siksi tutkimuksessa selvitetään myös Blizzardin roolia sukupuoleen liittyvien pelikokemusten tuottajana. Minkälaisen kuvan Blizzardin luoma maailma antaa naisen ja miehen rooleista? Tutkimus nojaa sukupuolentutkimuksessa esitettyihin teorioihin sukupuolesta sekä aiempaan pelitutkimukseen. Tärkeimpiä valittuja käsitteitä ovat sukupuolijärjestelmä, sukupuolisopimus ja hegemoninen maskuliinisuus. Tutkimuksen pääaineistona ovat katkelmat World of Warcraftin virallisten internetsivujen keskustelupalstan viestiketjuista. Tausta-aineistona ovat kuvakaappaukset tietokoneen liikuttamista pelihahmoista. Työssä sovelletaan grounded theory -menetelmää eli lähestymistapa on aineistolähtoinen. Aineistosta nousseita kategorioita selitetään teoreettisella viitekehyksellä. Tutkimuksen tuloksena esitetään, että sukupuolella on suuri merkitys pelimaailmassa, sillä naiset ovat alisteisessa asemassa miehiin nähden. Taistelua sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi ja stereotyyppistä ajattelua vastaan kuitenkin esiintyy sekä naisten että miesten keskuudessa. Sukupuoliin liitetyt stereotypiat vaikuttavat pelaajakokemuksiin. Blizzardin luomat hahmot antavat pukeutumisen suhteen lähes tasa-arvoisen kuvan naisista ja miehistä pelimaailmassa, mutta hahmojen ulkonäöstä voidaan kuitenkin lukea viittauksia siitä, että miehen rooli on olla vahva ja naisen rooli on olla miestä heikompi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että reaalimaailman kulttuurisia stereotypioita uusinnetaan virtuaalimaailmassa.

I denna avhandling studeras förvaltningsprocessen bakom omprövningsförfarandet i viseringsärenden i Finland. Schengenvisering möjliggör att personer från viseringspliktiga länder kan resa till Schengenområdet. Ifall en viseringssökande är missnöjd med sitt viseringsbeslut, ska hen enligt Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 810/2009 art. 32 p. 3 ha rätt att överklaga beslutet. Rätten att överklaga har i praktiken organiserats på varierande sätt i Schengenstaterna. I centrum av analysen är lagförändringen av utlänningslagen som trädde i kraft 1.5.2019. Lagförändringen ledde till att behandlingen av begäran om omprövning i viseringsärenden centraliserades till utrikesministeriet. Dessutom infördes en behandlingsavgift för begäran om omprövning. Till följd av lagförändringen förändrades förvaltningsprocessen och denna organisationsförändring möjliggör en före och efter-analys av fallet. Förvaltningsprocesser i Finland är långt lagstadgade och lagarna sätter ramarna för utförandet av processerna. I den internationella diskussionen lyder ingen konsensus om principerna för god förvaltning, utan olika principer har utnyttjats i olika kontexter. I studien förs en diskussion om internationella förhållningssätt till god förvaltning och god förvaltning i finländsk kontext. Diskussionen används för att konstruera en idealtyp för god förvaltning som går att tillämpa på det empiriska materialet och som sedan används som analysinstrument. I avhandlingen granskas hur omprövningsförfarandet organiserades i praktiken både före och efter lagförändringen. Dessutom granskas vilka konsekvenser lagförändringen hade utgående från ideala kännetecken för god förvaltning. Omprövningsförfarandet både före och efter lagförändringen jämförs med den idealtyp som konstrueras för att utvärdera konsekvenserna av lagförändringen. Avhandlingen bidrar till förståelsen av offentliga organisationer och förvaltningsprocesser genom att analysera förvaltningens kvalitet.

Andra världskriget pågick i Finland mellan åren 1939 – 1944, vilket bland annat resulterade i en omfattande evakueringsoperation av tusentals finländska barn. Omkring 70 000 barn uppskattas ha evakuerats till Sverige, Danmark och Norge genom organisationer, men det verkliga antalet är svårt att fastställa då det även förekom evakueringar genom privata initiativ. Studien behandlar barndomsminnen hos finländska krigsbarn med en (primärt) positiv uppfattning om sin krigsbarnstid som valts ut ur ett omfattande enkätmaterial, genom en metodkombination där kvantitativa och kvalitativa resultat integreras. Syftet med studien är att utreda vad respondenternas upplevelser och minnen av krigsbarnstiden består av. Därtill utreds vilka främjande (och hämmande) förhållanden för respondenternas välbefinnande som framkommer och vilken mening de tillskriver sin tid som krigsbarn. Studien har för avsikt att besvara följande tre forskningsfrågor: 1) Hur minns respondenterna tiden innan, under och efter att de evakuerades och hur såg omständigheterna ut för dem? 2) Hurudana förhållanden var främjande (och hämmande) för respondenternas välbefinnande under krigsbarnstiden? och 3) Vilken mening tillskriver respondenterna sin tid som krigsbarn? Studien utfördes som två separata analyser och är därav uppdelad i två delar. Del I utgörs av den kvantitativa analysen, vars resultat presenteras i form av deskriptiv statistik, och del II utgörs av den kvalitativa analysen som utförs som en kvalitativ innehållsanalys. Studiens resultat visar att respondenternas positiva uppfattning om krigsbarnstiden till stor del bottnar i deras tillgång till trygga relationer innan, under och efter evakueringen. Majoriteten uppgav att de förstod varför de evakuerades och vissa av dem stod till och med själva bakom initiativet till evakueringen. Respondenterna bedömde att krigsbarnstiden hade gynnat dem på flera olika plan i livet. Erfarenheten beskrevs som unik och värdefull, och de upplevde att den gett dem lärdomar och kunskap som de haft nytta av senare i livet. Många upplevde att de på grund av krigsbarnstiden hade ett öppet förhållningssätt till människor och kulturer , samt kände en öppenhet inför världen.

Tutkimuksen lähtökohtana ovat rasistisen väkivallan yleistyminen ja muukalaisvihamielisyyden julkisen esittämisen rutinoituminen Venäjällä. Tutkimuksen huomio kiinnittyy siihen, mitä uutisten ja tilastojen takana on, mitä liikkeet itse puhuvat. Päätutkimuskysymys on, millä tavoin liikkeet oikeuttavat toimintaansa. Lisäksi aineiston avulla pyritään selvittämään, löytyykö teksteistä viitteitä voiman ja väkivallan käyttöön. Tätä kautta problematisoidaan kysymys äärioikeiston väkivaltaisuudesta. Tutkimuksen aihetta taustoitetaan käymällä läpi nuorisokulttuurin historiaa ja nuorten poliittisen aktiivisuuden vaiheita Neuvostoliitossa ja Venäjällä, venäläistä nationalismia sekä Venäjän radikalisoituvaa äärioikeistoa. Tutkimuksen aineisto koostuu yhden antifasistisen liikkeen ja antifasistisen keskustelufoorumin sekä yhden äärinationalistisen liikkeen teksteistä. Työn pääpaino on äärinationalismissa, ja antifasistinen liike on asetettu vastapariksi huomioiden julkisessa keskustelussa käyty keskustelu liikkeiden keskinäisestä vihollisuudesta. Aineisto on analysoitu teemoittelemalla, mikä on mahdollistanut keskeisten aihepiirien esille nostamisen. Aineiston pohjalta muodostuneita teemoja on analysoitu Luc Boltanski ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisteorian kuuden alkuperäisen oikeuttamisen maailman kautta pohtien oikeuttamisen tapoja, joita liikkeiden teksteissä esiintyy. Äärinationalistinen Soprotivlenie -liike ei rohkaise jäseniään väkivaltaan, vaan puhuu valmiudessa olemisesta ja puolustautumisesta. Toiminnan tärkeys korostuu läpi koko aineiston. Kaikkia näitä ajatuksia sitoo kurinalaisuuden sekä terveen ja voimakkaan kehon ihannoiminen. Voiman käyttöä oikeutetaan Soprotivlenien jäsenten keskuudessa nojautumalla historialliseen traditioon; teksteissä korostuvat esi-isien saavutukset ja perinteiden vaaliminen. Kansan tahto ja yhteinen hyvinvointi ovat tärkeimpiä toiminnan moottoreita. Näistä päämääristä johtuen myös kamppailu ja sotiminen ovat oikeutettuja. Väkivallasta liikkeen piirissä ei suoranaisesti puhuta, mutta annetaan ymmärtää, että itseä ja lähipiiriä on osattava puolustaa fyysisesti. Fyysisyyden ja maskuliinisuuden ihannointi dominoi aineistoa siinä määrin, että vitalismi on nostettavissa omana oikeuttamisen maailmanaan. Antifasistit puhuvat suorasta väkivallasta oikeuttaen sen käytön solidaarisuudella ja ilmaisunvapaudella. Väkivalta on ensisijaisesti puolustautumiskeino, keino suojella omaa yhteisöä uhalta, eli äärioikeistolta ja viranomaisilta. Liikkeitä yhdistävät oman yhteisönsä suojelu sekä venäläisen yhteiskunnan epäkohtien huomioiminen.

Diskussion kring marginalisering av ungdomar är aktuellt tema i dagens Finland. Vi vet att det finns en hel del ungdomar utanför utbildning och arbetsmarknad och att insatser så som ungdomsgarantin blivit implementerad till det finska systemet. Trots åtgärder har vi forskning kring att det vi erbjuder barn och ungdomar inte är tillräckligt. Samhällets strukturer, institutioner, organisationer med deras processer, familjers boendeorter och sociala gemenskaper påverkar alla på sitt sätt barns och ungdomars liv. (Järventie 2001, 105.) Det behövs nya innovationer och åtgärder för att förbättra deras ställning. Icehearts är en tredje sektors förening som jobbar med barn och ungdomar med förebyggande socialt arbete med fokus på motverkande av utslagning och utanförskap. Föreningen kallar sig för en social idrottsförening och är prisad också utomlands för en innovativ lösning på förebyggande barnskyddsarbete. (Se Icehearts 2014.) Jag har i min studie bekantat mig med sju unga mäns berättelser. De sju unga männen har alla varit med i Icehearts verksamhet i närmare 10 års tid. Jag har velat ge de unga männen en chans att berätta fritt om deras liv och upplevelser därmed valt att lyssna till dem för att lära mig om hur de upplevt sina år med föreningen. Enligt forskarna Lars-Christer Hydén (2008, 125) och Fritz Schütze (2009, 14-15) är den narrativa intervjun en ypperligt bra metod om forskaren intresserar sig för sociala händelser över tid., och intervjuat de unga männen med den biografiska intervjutekniken. Jag har i min studie varit speciellt intresserad av att få tag på hur det förebyggande sociala arbetet framstår i de unga männens liv. Jag ville i studien söka svar på mina forskningsfrågor: Hurdan position i livet tar de unga männen utgående från typberättelserna? Hur beskrivs Icehearts i berättelserna? Vad har varit risker eller skyddande faktorer i de unga männens liv? Jag har utgående av en analys på de sju intervjuerna vidare konstruerat fyra nya typberättelser med hjälp av typologisering. De fyra typberättelserna var: den samhällskritiska unga mannens typberättelse, den aktiva idrottarens typberättelse, den tacksamma unga mannens typberättelse, och en typberättelse om en ung man med upp till bevis-attityd. Den aktiva idrottaren tog sin position som idrottare och reflekterade kring sitt liv som en medlem i en idrottsförening och såg på sitt liv utgående från den stora passion han kände för ishockeyn. Den tacksamma unga mannen tog sig en position som en medlem av samma förening, men ur ett tacksamt perspektiv, han funderade kring det sociala Icehearts hämtat med sig, den lojalitet och de vänskapsband han hunnit knyta i flera års tid. Den samhällskritiska unga mannen tog en position som kritisk tänkare som ifrågasatte att bli dömd att misslyckas. Den unga mannen med upp till bevis-attityd antog en position som en ung man med en stark vilja att visa att han klarar sig bra i livet. Icehearts roll i de unga männens liv kunde ses ur olika synvinklar. I vissa typberätteler var Icehearts roll mer synlig än i de andra. Särskilt den aktiva idrottarens typberättelse representerade Icehearts som en möjlighet att spela ishockey. Också den tacksamma unga mannens typberättelse såg Icehearts roll som en viktig plats där man mötte sina vänner och en plats där det fanns vuxna människor som verkligen brydde sig, en plats där man lärde sig vad som är rätt och fel. Icehearts representerade tillit och respekt. Den tacksamma unga mannens typberättelse och den samhällskritiska unga mannens typberättelse har vidare analyserats med hjälp av Elina Pekkarinens modell (2010) som beskriver aktörens position definierad på aktion och strukturer i dynamik med individens yttre och inre levnadsvärld. Med modellen försökte jag närmare granska de risker eller skyddande faktorer de unga männen hade stött på. Den samhällskritiska unga mannens typberättelse betonade viktiga ärenden så som den socioekonomiska ställningens påverkan som en determinerande egenskap på livet, skolans och medians roll i den unga mannens liv och den förutbestämda modellen som måste följas. Det kritiska tänkesättet har också lett honom långt, och kan definieras som en skyddande faktor i livet, så också Icehearts, gemenskapen och den känsla av verkligt intresse för barn och ungdomar och förutsättningen för det långvariga sociala arbetet. Jag anser att det är viktigt att lyfta fram skolans och medians roll som i typberättelsen fall representerar risker i den unga mannens liv. I den tacksamma unga mannens typberättelse fungerade gemenskapen i Icehearts, vänskapen och fostrarnas roll i de unga männens liv som skyddande faktorer. Dessa unga män har inte accepterat att de skulle vara något avvikande av resten av befolkningen utan ser sig själva som aktörer i det samhälle vi lever i.

Tutkielmassa tarkastellaan Vladimir Putinin operationaalista koodia, jota tutkitaan Putinin historiaviittausten avulla. Historiaviittaukset sisältävät filosofisia uskomuksia. Valittu menetelmä heijastaa opiskelijan itsensä kehittämää menetelmää. Menetelmässä jatkokehitetään operationaalista koodia tekemällä siitä tarkempi niin, että puheessa tarkastellaan vain historiaviittauksia. Oletettavasti fokusoituminen historiaviittauksiin auttaisi menetelmää havainnoimaan kvantitatiivisesti tarkemmin valitun johtajan uskomusjärjestelmässä tapahtuneita muutoksia. Tutkielman teoreettinen viitekehys heijastaa Michael C. Williamsin ’wilful realism’-teoriaa. Operationaalinen koodi nivotaan tutkielmassa lähemmäksi maailmanpolitiikan tutkimusta ottamalla teoreettiseksi viitekehykseksi Williamsin edellä mainittu käsite. Teoria sallii tutkijan tehdä uusia tietoväittämiä ja mahdollisesti kehittämään diplomaattisempaa maailmanjärjestystä. Tutkimuksessa ei siis oteta kantaa Putinin ajatteluun, vaan esitetään uusia tietoväittämiä, joiden avulla voidaan ymmärtää Ukrainan-kriisiä entistä paremmin. Suoritin tutkielmani avulla Putinin historiaviittausten kartoituksen, kvalitatiivisen operationaalisen koodin ja muodostin koodin aikaväliltä 1.12.2013 – 15.3.2016. Koodi osoitti, että Putin syyttää kriisissä Ukrainan hallituksen tekemiä toimenpiteitä ja pienempiä väkivaltaisia ryhmittymiä. On totta, että Ukrainassa ovat vaikuttaneet lännestäkin katsottuna kyseenalaisia organisaatioita ja aloitteita. Samalla tutkielmassa havainnollistetaan, kuinka kahtiajakautunut Ukraina todellisuudessa on, sekä kuinka monimutkainen Ukrainan historia on. Ukrainassa myös länsivaikutteet ovat päässeet osaksi paikallista kulttuuria. Jatkotutkimuksessa tulisi tutkia yksityisluontoisemmin demarkaatio-ongelmia, mikä toisi operationaalisen koodin tutkimusta lähemmäksi politiikan tutkimusta. Tutkielmani uutuusarvo on sen ajankohtaisuudessa, koska Putin voi uuden perustuslain myötä jatkaa edelleen presidentinvirassa. Seuraavassa tutkielmassa voisi lisäksi tutkia saman aineiston avulla Putinin historiaviittauksia mutta kvantitatiivisesti, sekä verrata kvantitatiivisesti toteutetun tutkimuksen operationaalisen koodin pisteytystä aikaisempiin tutkimuksiin. Jatkotutkimuksissa voitaisiin lisäksi tutkia länsimaisten johtajien operationaalista koodia heidän käyttämiensä historiaviittausten avulla.

Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yläkouluikäisten ryhmienvälisiin asenteisiin kohdistuvan kouluintervention vaikuttavuutta. Tutkimus oli osa laajempaa Monni — Monikulttuurisempi koulu -projektia, joka toteutettiin Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineessa vuosina 2009-2012. Projektia hallinnoi Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Paimenia ja se oli Euroopan sosiaalirahaston rahoittama. Interventiotutkimus tehtiin lukuvuoden 2010-2011 aikana viidessä helsinkiläisessä ja yhdessä espoolaisessa yläkoulussa. Sen kohteena olivat näiden koulujen perusopetukseen osallistuvat 7-9-luokkalaiset suomalaiset ja maahanmuuttajataustaiset oppilaat. Tutkimus oli kenttäkokeellinen pitkittäistutkimus, jossa hyödynnettiin kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Kenttäkoetta varten tutkimukseen osallistuneiden koulujen luokat jaettiin koe- ja kontrolliluokiksi. Kummatkin luokat täyttivät asennekyselyn kaksi kertaa ja kyselyiden välissä koeluokkalaiset osallistuivat kolmelle interventio-oppitunnille kerran viikossa. Intervention teoreettinen lähestymistapa perustui välillisen kontaktin hypoteesiin, jonka mukaan tieto oman sisäryhmän jäsenen ystävyyssuhteesta ulkoryhmän jäsenen kanssa muuttaa asenteita myönteisemmiksi ulkoryhmää kohtaan. Välillinen kontakti toteutettiin interventiossa käyttämällä behavioral journalism — tarinamenetelmää. Interventio kehitti eteenpäin Karmela Liebkindin ja Alfred McAlisterin 1990-luvulla toteuttamaa ryhmienvälisiin suhteisiin kohdistuvaa kouluinterventiota. Tutkimuksen aineisto koostui yhteensä 797 yläkoululaisesta (suomalaiset n = 583 ja maahanmuuttajataustaiset n = 214). Tutkimuksessa tarkasteltiin intervention vaikutusta yläkoululaisten ryhmienvälisiin asenteisiin kolmen eri asennemuuttujan avulla: tunteina ulkoryhmää kohtaan, kontaktihalukkuutena ja ulkoryhmäkontaktin tärkeyden kokemuksena. Tämän lisäksi selvitettiin onnistuiko interventio parantamaan kaveripiirin sisäryhmänormeja ja vähentämään ryhmienvälistä ahdistusta. Lopuksi tutkittiin moderoivatko sukupuoli, ryhmästatus, luokka-aste tai suoran ystävyyskontaktin määrä intervention vaikuttavuutta. Tutkimuksen aineisto analysoitiin käyttämällä toistettujen mittausten varianssianalyysia. Tärkeimpänä tutkimustuloksena havaittiin kolmisuuntaista interaktiotarkastelua (aika Tl-T2 x tutkimusryhmä x luokka-aste) hyödyntämällä, että interventio onnistui lisäämään ulkoryhmäkontaktin tärkeänä pitämistä 7- ja 8-luokkalaisilla koeryhmän vastaajilla. Samalla havaittiin myös, että 9-luokkalaisten kontrolliryhmäläisten kohdalla ulkoryhmäkontaktin tärkeänä pitäminen lisääntyi. Syynä tähän saattoi olla koe- ja kontrolliryhmäläisten keskinäinen vuorovaikutus intervention ulkopuolella, sillä sekä koe- että kontrolliluokat oli valittu samoista kouluista. Vaikka intervention vaikuttavuus oli vähäistä, tutkimuksessa onnistuttiin tuottamaan tietoa interventiolle sopivasta kohderyhmästä, jolle interventiota voidaan jatkossa suunnata. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat välillisen kontaktin teorian osalta Wright, ym., (1997), Turner, ym., (2008), Mazziotta, ym., (2011) ja interventiotutkimuksen osalta Liebkind & McAlister, (1999), Paluck & Green, (2009) ja Stephan & Stephan, (2001).

Tämän tutkimuksen kohteena on vuoden 1971 seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen yhteydessä käyty keskustelu avioliitossa tapahtuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Vuosina 1966–1970 Suomessa oli käynnissä seksuaalirikoslainsäädännön uudistamistyö, jossa seksuaalirikoksia koskevat lait päivitettiin ja koottiin saman rikoslain luvun alle siirtämällä rikoslain 25 luvun pykälät 4–6 osaksi rikoslain lukua 20, jonka alle muut seksuaalirikokset oli jo aikaisemmin koottu. Seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen yhteydessä keskusteltiin avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisoimisesta, mutta lopulta eduskunta päätti kapealla äänten erolla teon rikoslain ulkopuolelle jättämisestä. Tutkimuksessa huomion kohteena on avioliitossa tapahtuva seksuaalinen väkivalta ja siihen kohdistuvat asenteet, normit, uskomukset ja käsitykset. Tutkimuksen aineiston muodostavatkin tästä lainsäädäntöprosessista kertovat asiakirjat: seksuaalirikoskomitean asiakirjat 1966–1967, seksuaalirikoskomitean valmis mietintö ja siihen sisältynyt eriävä mielipide, hallituksen esitykset uudeksi seksuaalirikoslaiksi, asiaan kantaa ottaneen suuren valiokunnan ja lakikomitean mietintö sekä jälkimmäiseen jätetyt vastalauseet, eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjat, joissa seksuaalirikoslainsäädännön uudistamista puidaan, sekä korkeimman oikeuden hallituksen vuoden 1969 lakiesityksestä antama lausunto. Gradun tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi, joka voidaan ymmärtää väljänä teoreettisena viitekehyksenä, jolla tutkimusta lähestytään. Diskurssianalyysissä kielen ei ajatella heijastavan suoraan todellisuutta, vaan kielenkäytön avulla sosiaalista todellisuutta konstruoidaan eli merkityksellistetään. Diskurssien ilmentämät asenteet, merkitykset, uskomukset ja käsitykset seksuaalisesta väkivallasta kertovat siis paitsi siitä todellisuudesta, joka vaikuttaa seksuaalisen väkivallan syntymiseen, myös uusintavat niitä puhetapoja, jotka myös osaltaan mahdollistavat seksuaalisen väkivallan jatkumisen. Avioliitossa tapahtuvan seksuaalisen väkivallan kriminalisoinnin vastustajat vetosivat kriminalisoinnista seuraaviin todistusvaikeuksiin, väärinkäytöksien mahdollisuuksiin, mahdollisuuteen viedä avioliitossa tapahtuva seksuaalinen väkivalta eteenpäin pahoinpitelynä tai pakottamisena, kriminalisoinnin haitalliseen vaikutukseen perhe-elämään ja avioliittoon sekä siihen, että avioliitossa tapahtuvan seksuaalisen väkivallan marginaalisuuteen ilmiönä. Lisäksi tärkeäksi esteeksi kriminalisoinnin tiellä muodostui kriminalisoinnin vastustajien mielestä se, että avioliitossa tapahtuva seksuaalinen väkivalta ei ollut siveellisyysrikos. Kriminalisoinnin kannattajat puolestaan vetosivat lainsäädännön periaatteelliseen tärkeyteen vaimojen suojelijana, seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja ihmisoikeuksiin. Moni kriminalisoinnin kannattajista allekirjoitti myös kriminalisoinnin vastustajien näkemyksen todistusvaikeuksista, mutta ei pitänyt sitä tarpeeksi hyvänä syynä avioliitossa tapahtuvan seksuaalisen väkivallan kriminalisoimatta jättämiseen. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on se, että vuoden 1971 seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen aikaan seksuaalinen väkivalta nähtiin vielä vahvasti tuomittavana teon siveellisen loukkaavuuden vuoksi eikä niinkään sen takia, että teko loukkasi seksuaalista itsemääräämisoikeutta.