Browsing by department "Institutionen för socialvetenskaper"
Now showing items 61-80 of 1862
-
(2012)Tutkielman tavoitteena on kartoittaa vaikeasti työllistettävien alle 25-vuotiaiden helsinkiläisnuorten kokemuksia viranomaiskontrollista sekä TE-toimistossa että sektorirajat ylittävää viranomaisyhteistyötä toteuttavassa työvoiman palvelukeskuksessa. Aihe on ajankohtainen, sillä parhaillaan valmistellaan työvoiman palvelukeskusten lainsäädäntöä sekä uudistetaan kuntouttavan työtoiminnan lainsäädäntöä. Myös nuorten yhteiskuntatakuun uudistaminen on aloitettu syksyllä 2011. Laadullista tutkimustietoa nuorten palveluista on kuitenkin niukasti, ja tutkimusten vaikutukset politiikkaan ovat olleet vähäisiä. Tutkimuskysymykset käsittelevät nuorten työttömien kokemuksia institutionaalisesta vuorovaikutuksesta, koetusta sosiaalisesta tuesta ja kontrollista sekä luottamuksen tai luottavaisuuden vaikutusta asiakkaan roolissa toimimiseen. Tutkimus pohjautuu sosiaalisen pääoman teorioihin, joista nousevat ydinkäsitteet sosiaalinen tuki, sosiaalinen kontrolli, luottamus sekä luottavaisuus. Tutkimuksen aineisto on kerätty Helsingin työvoiman palvelukeskus Duurissa. Nuorten tiimin asiakkaat ovat alle 25-vuotiaita vaikeasti työllistettäviä nuoria, jotka on ohjattu moniammatilliseen palvelukeskukseen työ- ja elinkeinotoimistosta tai sosiaaliasemalta peruspalvelujen osoittauduttua riittämättömiksi. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen asiakkaan teemahaastattelusta sekä yhdestä ohjaajaparihaastattelusta. Analyysimenetelmä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysiä ohjaa refleksiivinen tutkimusote, joka pyrkii huomioimaan tutkimustilanteeseen vaikuttavat tekijät ja tutkijan position. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että työhallinnon palvelukulttuurilla on merkittävä vaikutus nuoren työttömän pärjäämiseen palvelujen asiakkaana. TE-toimistossa nuoriin kohdistuva kontrolli on sekä suoraa, kuten etuuksia koskevaa, mutta myös epäsuoraa. Piilokontrolli noudattaa normatiivista ajattelutapaa, jolloin nuori tulkitaan syrjäytymisuhan alaiseksi ja pyritään sosiaalistamaan palkkatyöhön keinolla millä hyvänsä. TE-toimistossa esitetyt vaihtoehdot näyttäytyvät nuorten kertomuksissa pakkotyöllistämisenä, usein eri ammattialalle tai täysin epämielekkääksi koetulle paikalle. Kritiikkiä herättävät toimenpiteiden pakottavuuden lisäksi riittämätön tiedotus sekä palvelun vaihtelevuus. Myös työttömän omaa vastuuta ja aktiivisuutta korostava palvelukulttuuri aiheuttaa vaikeuksia niille nuorille, jotka kärsivät näköalattomuudesta tai elämänhallintaa varjostavista henkilökohtaisista ongelmista. Nuorten palvelutarve on vaarassa jäädä tunnistamatta, mikäli työhallinnon ja nuorten työttömien tavat määritellä työttömyyden taustalla piilevät ongelmat ovat ristiriidassa keskenään. Palvelukeskuksessa sosiaalisena tukena näyttäytyvä palvelukulttuuri korostaa yksilöllistä työotetta, johon sisältyy elämäntilanteen kokonaisvaltainen selvittely, pidemmät asiakasajat sekä asiointi samojen virkailijoiden kanssa. Virkailijat pyrkivät kohtelemaan nuoria tasavertaisesti, jolloin asiantuntijuutta rakennetaan yhdessä nuorten kanssa. Palvelukeskuksessa tapahtuvassa institutionaalisessa vuorovaikutuksessa nuorten kokemaa luottamusta ja luottavaisuutta lisäävät yhdessä sovitusta kiinni pitäminen, työntekijöiden reilu ja johdonmukainen toiminta sekä toimenpiteiden oikeudenmukaiseksi kokeminen. Nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa toimenpiteiden ajoittamiseen ja sisältöön, ja onnistumisen kokemukset kasvattavat itsetuntoa ja auttavat nuoria orientoitumaan tulevaisuuteen. Nuorten halukkuus ratkaista työttömyytensä liittyy vahvasti nuorten käsitykseen itsestään toimijoina. Tutkielman aineiston perusteella TE-toimiston palvelu vahvistaa nuorten kokemusta ajautumisesta, kun palvelukeskuksessa nuoret tunnistavat oman tekemisensä arvokkuuden ja merkityksellisyyden. Työttömyyden ratkaisemisessa olennaiseksi muodostuu palvelujen piiriin pääsy ja erityisesti riittävä tiedotus, jolla on vaikutus motivaatioon ja sitoutumiseen. Mikäli nuori työtön kohdataan arvostavasti, ja tämän omiin kykyihin ja resursseihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti, on tuloksena nuoren toimijuuden ja osaamisen tunnustaminen, joka parhaimmillaan tukee nuoren elämänhallintaa sekä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.
-
(2014)In this thesis the main idea is analyse bacterial data obtained with specific technology called phenotype microarrays. The goal is to implement statistical methods and model cell respiration over period of 48 hours. The data are a bacterium called yersinia enterocolitica, which is a pathogen mainly carried by animals. Data was originally published in a scientific journal called Proceedings of the National Acedemy of Sciences of the United States of America and a small part of strain was chosen for thesis. Data consists about 110 000 rows of observations and it is divided to two experimental setups that are tested in two different temperatures. Data analysis consists three steps: cluster analysis, data normalization and comparing experimental setups. Statistical methods used are k-means clustering, Michaelis-Menten kinetics for growth curves, linear mixed effects models, restricted maximum likelihood estimation, random walk Metropolis-Hastings algorithm and highest posterior density intervals. Main results are there is a recognizable cluster for substrates implying grow and there are no differences between experimental setups. In conclusion statistical methods used in thesis are satisfactory for modelling data and while there are noticeable clusters, there lies no differences between experimental setups. In further analyses it should be better to include more experimental setups in one analysis.
-
(2011)Since begging East European Roma became a common view in the streets of larger Nordic cities, vivid discussions about their presence and activities have been carried out in the mass media. This thesis examines the public debates in Finland and Norway through a discursive analysis and comparison of press content from the two countries. The aim of the study is firstly to identify the prominent discourses which construct certain images of the beggars, as well as the elements and internal logics that these discourses are constructed around. But in addition to scrutinizing representations of the Roma, also an opposite perspective is applied. In accordance with the theoretical concept of ‘othering’, debates about ‘them’ are assumed to simultaneously reveal something significant about ‘us’. The second research question is thus what kind of images of the ideal Finnish and Norwegian societies are reflected in the data, and which societal values are salient in these images. The analysis comprises 79 texts printed in the main Finnish and Norwegian quality newspapers; Helsingin Sanomat and Aftenposten. The data consists of news articles, editorials, columns and letters to the editor from a three-month period in the summer of 2010. The analysis was carried out within the theoretical and methodological framework of critical discourse analysis as outlined by Norman Fairclough. A customized nine-step coding scheme was developed in order to reach the most central dimensions of the texts. Seven main discourses were identified; the Deprivation-solidarity, Human rights, Order, Crime, Space and majority reactions, Authority control, and Authority critique discourse. These were grouped into two competing normative stances on what an ideal society looks like; the exclusionary and the inclusionary stance. While the exclusionary stance places the begging Roma within a frame of crime, illegitimate use of public space and threat to the social order, the other advocates an attitude of solidarity and humanitarian values. The analysis points to a dominance of the former, although it is challenged by the latter. The Roma are 'individualized' by quoting and/or presenting them by name in a fair part of the Finnish news articles. In Norway, the opposite is true; there the beggars are dominantly presented as anonymous and passive. Overall, the begging Roma are subjected to a double bind as they are faced with simultaneous expectations of activity and passivity. Theories relating to moral panics and ‘the good enemy’ provide for a deepened understanding of the intensity of the debates. Helsingin Sanomat, Aftenposten, Norman Fairclough
-
(2016)This case study investigates how Angelina Jolie’s overall mediated persona is constructed as ideal in the media. Following this, there is an attempt to display what are the ideological implications, impact and consequences of this construction for the women in different strata of society by bringing an ideological discussion and critique to the analysis material. In addition to the concept of double entanglement provided by Angela McRobbie, where feminism to some degree transforms into a Gramscian common sense, as a theoretical framework, the concept of the neo-liberal entrepreneurial female subjectivity correlates well to the mediated persona of Angelina Jolie. Before moving onto the current conjecture of feminism in order to elaborate this concept of double entanglement and the post-feminist female figure’s relation with neo-liberalism, the different phases of second wave feminism will be presented. As its methodology, this case study adopts critical discourse analysis, which is a discourse analytical research that primarily studies the way social power, dominance and inequality are enacted, reproduced and resisted by text and talk in the social and political context (Van Dijk, 2001: 352). The selected media data for analysis stretches across a timeline of Angelina Jolie’s public presence, beginning from her journey to Cambodia as a self-transforming experience until the media coverage regarding the removal of her ovaries. Online magazine and newspaper interviews and articles are main sources of data for this case study. Results of the research show that there are different dimensions which most of the time integrate together in very prudent ways and construct Angelina Jolie’s subjectivity as ideal through the discourse of post-feminism. While this form of feminism is inclusive towards women belonging to middle and upper classes, it has the tendency to undermine women coming from underprivileged backgrounds.
-
(2013)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan internetissä 2000-luvulla kehkeytynyttä anonyymia verkkokulttuuria. Kulttuuri syntyi kuvalaudoilla, jotka ovat keskustelupalstan tyylisiä internet-sivustoja, joiden käyttäjät ovat toisilleen anonyymeja. Suomalainen vastine maailman suurimmalle kuvalaudalle 4chanille on vuonna 2011 perustettu Ylilauta, jolla vierailee kuukausittain yli miljoona käyttäjää. Suosio perustuu sääntelemättömään ja nimettömään keskusteluun, joka tuottaa räävitöntä ja arvaamatonta sisältöä. Tutkimuksessa pohditaan sitä, millainen alusta Ylilauta on verkkokulttuurin toiminnalle sekä millaisia teemoja keskustelussa esiintyy. Lopulta tarkastellaan myös sitä, miten anonymiteetti vaikuttaa verkossa olemisen kokemiseen. Teoreettinen viitekehys sisältää ontologisen ja epistemologisen pohjan verkkokulttuurin tutkimiselle. Anonyymin yhteisön katsotaan olevan kasvoton joukko, joka ymmärtää olemisensa ryhmän kautta. Ontologinen pohdinta ammentaa Martin Heideggerin filosofiasta, jonka teoria kulminoituu Dasein-käsitteeseen. Daseinin avulla oleminen selittyy universaalin subjektin kautta, aivan kuin Ylilaudan käyttäjät ymmärtävät olemisensa anonyymina subjektina. Epistemologinen teoria perustuu Deleuzen ja Guattarin rihmaston käsitteelle. Ylilaudan ja internetin rakenne on kuin rihmasto, jossa informaatio liikkuu loputtomasti miljoonien anonyymien käyttäjien välillä. Rihmasto on vastakohta hierarkkiselle tietomallille, jossa informaatio liikkuu alhaalta ylöspäin ennalta määrättyjä polkuja pitkin. Tutkimusmetodina käytetään etnografiaa. Menetelmä tarkentuu netnografiaksi, joka on Robert Kozinetsin muotoilema osallistuvan havainnoinnin menetelmä internet-ilmiöiden tutkimiseen. Aineisto koostuu havainnoista, joita kerätään syksyllä 2012 seitsemän viikon aikana yhtenä päivänä viikossa. Lisäksi keskustelujen sisällöstä tehdään teemoittelua, jonka tuloksena on yhdeksän erilaista teemakategoriaa. Havainnoinnin eettisinä perusteina on verkkosivun julkisuus ja käyttäjien anonymiteetti. Vaikka havainnot perustuvat ihmisten teksteihin, ei niistä paljastu kirjoittajan identiteettiä. Tutkimustulokset johdetaan netnografialla tehdyistä havainnoista. Ylilaudan keskustelu koostuu viestiketjuista eli langoista. Langat vanhenevat nopeasti, sillä uusia lankoja perustetaan jatkuvasti. Ylilauta onkin kulttuurin alustana hektinen ja nopeasti muuttuva. Teemoittelun perusteella Ylilaudalla keskustellaan fokusoiduista teemoista, kysytään neuvoja ja jaetaan internet-sisältöä. Anonyymin verkkokulttuurin käyttäjät nimeävät itsensä Nyymeiksi. Käyttäjät eivät tiedä toisistaan mitään, sillä kirjoittajan alkuperä ei ole koskaan tiedossa. Autenttisuuden dilemmaksi kutsuttavaan ongelmaan on kehitetty Ylilaudalla mekanismeja, joilla kirjoittajan identiteettiä anonymiteetin takana pyritään selvittämään. Johtopäätöksenä anonyymin verkkokulttuurin nähdään edustavan postmodernia alakulttuuria, joka on täysin virtuaalinen, mutta sisältää silti kulttuurisia elementtejä kuten yhteisöllisyyttä, traditiota ja omaa kieltä. Anarkistinen alakulttuuri vastustaa sosiaalista mediaa ja internetin sääntelyä.
-
Apua Amerikan kansalta? : Kulttuuriset piirteet USAID:n Afganistania koskevissa lehdistötiedotteissa (2014)Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten yhdysvaltalainen kulttuuri näkyy Yhdysvaltojen julkishallinnon viestinnässä, joka koskee valtion toimia Afganistanissa 2000-luvulla. Pro gradussa tutkitaan Yhdysvaltojen kehitysavusta vastaavan organisaation USAID:n Afganistania koskevaa lehdistöviestintää. Lähtöoletuksena on että pääasiallisesti yhdysvaltalaiselle lehdistölle ja sitä kautta Yhdysvaltojen kansalaisille suunnattujen lehdistötiedotteiden yhtenä päämääränä on vakuuttaa kansalaiset Yhdysvaltojen toimien järkevyydestä Afganistanissa ja jopa kulttuurisia piirteitä hyödyntämällä hakea oikeutusta näille toimille. Tutkimuksessa käytetään teoriataustana ja tutkimusmenetelmänä kulttuurista diskurssianalyysia. Kulttuurisella diskurssianalyysilla viestinnästä pyritään löytämään kulttuurisesti tunnusomaisia tapoja, elementtejä ja merkityksiä. Tämän tutkimuksen tutkimuskysymyksenä onkin, miten USAID:n Afganistania koskeva lehdistöviestintä on rakentunut kulttuurisesti. Tarkentavia tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Mitkä ovat USAID:n lehdistöviestinnän kulttuuriset elementit ja ominaispiirteet? 2) Millaisia kulttuurisia diskursseja USAID:n lehdistöviestinnästä on löydettävissä? Tutkimuksen aineistona on 25 USAID:n lehdistötiedotetta vuosilta 2007 ja 2008. Näitä aineistotekstejä analysoitiin diskurssianalyysille ominaiseen tapaan yksityiskohtaisesti tarkastellen ja huomioiden niihin vaikuttaneet eritasoiset kontekstit. Tässä työssä aineiston sosiokulttuuriseksi kontekstiksi määritellään Yhdysvaltojen humanitaarinen ulkopolitiikka ja siihen liittyvä arvomaailma sekä luonnollisesti Yhdysvaltojen toimet Afganistanissa 2000-luvulla. Välitason kontekstina, eli diskursiivisina käytäntöinä on yhdysvaltalainen viestintäkulttuuri ja eritoten yhdysvaltalainen julkishallinnon viestintä ja poliittinen suhdetoiminta. Kulttuurisiksi elementeiksi lehdistötiedotteista nousee koulutuksen, terveydenhuollon ja naisten aseman parantamisen tärkeys, viestinnän faktapitoisuus, talouden kehitys, edistys ja menestys, unikon viljelyn vastaisuus, tasa-arvo, yhteistoiminta ja valtauttaminen sekä Yhdysvallat johtajana. Kulttuurisiksi diskursseiksi aineistosta eroteltiin hyvän hallinnon diskurssi, uusliberalistinen diskurssi, edistysdiskurssi, valtauttamisdiskurssi sekä hegemoninen johtaja –diskurssi. Diskursseja voidaan selittää kulttuurisilla premisseillä, eli päätelmillä siitä, mitkä ovat viestinnän osapuolten yhteisiä, jaettuja käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Tutkimuksessa löydettyjä kulttuurisia elementtejä ja diskursseja pystytään selittämään pääasiallisesti yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan pohjautuvilla premisseillä sekä aineistoteksteihin vaikuttaneilla diskursiivisilla käytännöillä. Aineisto ilmentää tasapainoilua yhdysvaltalaisen julkishallinnon viestinnän ja poliittisen suhdetoiminnan eli PR:n välillä. USAID:n lehdistötiedotteet ovat julkishallinnon viestintää, mutta huomioiden niiden tavat vedota yhdysvaltalaiseen arvomaailmaan, voidaan niiden väittää olevan myös poliittista suhdetoimintaa. Tutkittujen tiedotteiden tarkoituksena on yhdysvaltalaisen kulttuurin mukaisesti palvella demokratiaa, mutta aineistosta ilmenevät useasti siihen vaikuttaneet diskursiiviset käytännöt - esimerkiksi se, että julkishallinnon viestintä tapahtuu aina poliittisilla areenoilla. Afganistanin 2000-luvun sota ja Yhdysvaltojen osallisuus siinä on väistämättä poliittinen kysymys, ja siten humanitaarisiin toimiin keskittyneen USAID:n viestintääkään ei pystytä irrottamaan sen poliittisesta kontekstista. Kulttuurinen diskurssianalyysi tutkimuksen teoriataustana ja analyysimenetelmänä mahdollisti aineistotekstien tarkastelun laajassa kulttuurisessa viitekehyksessä. Täten se toi tutkimukseen voimakkaan kulttuurisen sensitiivisyyden, jota useat muut diskurssintutkimuksen menetelmät eivät huomioi. Samalla se antoi uudenlaisia keinoja ja näkökulmia käsitellä julkishallinnon viestinnän tapoja vakuuttaa, selittää ja hakea oikeutusta poliittisille toimille.
-
(2012)This study examines the relationship between Corporate Social Responsibility (CSR) and a company’s image as an employer. This theme was chosen because CSR has, according to several scholars, become an increasingly important way for companies to both attract and retain employees. The study was conducted in co-operation with Stora Enso and it focuses on the impact of CSR on Stora Enso’s perceived image as an employer among its current and prospective employees. The study also examines which aspects of CSR are most important to the company’s employees, as well as the similarities and differences between Finland and Sweden in this respect. The theoretical framework of the study is based on previous research on the relationship between CSR and organizations’ ability to attract and retain employees. The data consists of six focus group interviews of which three were conducted in Finland and three in Sweden. The participants of the interviews were Stora Enso’s employees with various backgrounds. Thematization was used to analyze the contents of the data. The principal result of the study is that CSR does not have a direct impact on the company’s perceived image as an employer but instead, perceptions of CSR are strongly influenced by a current or prospective employee’s position and history in the company. For blue-collar employees, CSR serves as an important trust-builder, whereas among white-collar employees, CSR can be used as a tool for strengthening commitment. Young, prospective employees are interested in their own personal development, thus the company can benefit from CSR by finding innovative ways to combine CSR and employee development. According to the research results, employees value a company’s responsibility of its employees higher than other forms of responsibility. All in all, Finnish employees were more critical of the company’s CSR endeavors than Swedish employees. It is concluded that communication targeted to specific employee groups may help in minimizing stakeholder skepticism and generating affirmative CSR perceptions instead.
-
(2014)I föreliggande avhandling studeras om och hur det sociala arvet haft en roll i hur fyra arbetslösa ungdomars liv har utformat sig. Avhandlingen bygger på narrativa intervjuer med arbetslösa ungdomar och deras föräldrar i syfte att hitta eventuella spår av ett negativt och/eller av ett positivt socialt arv. Avhandlingens forskningsfrågor är följande; 1. Finns det likheter mellan ungdomarnas och föräldrarnas liv? Hur berättar de om sina liv? Kan man se spår av ett negativt och/eller av ett positivt socialt arv? 2. Hur ser de unga själva på sin situation? Vilka hinder ser de för en etablering på den öppna arbetsmarknaden; är det individuella eller strukturella orsaker? 3. Kan man upptäcka gemensamma bakgrundsfaktorer i ungdomarnas liv som kunde förklara deras nuvarande situation som arbetslös? Avhandlingens teoretiska referensram består i teorin om det sociala arvet och teorin om de sociala domänerna med särskild fokus på den psykobiografiska domänen. Avhandlingens metod består av ett kvalitativt tillvägagångssätt med speciell fokus på narrativ metod och analys. Materialet består av nio narrativa intervjuer eller livsberättelser som har analyserats genom en narrativ analys enligt ett läsningssätt som fokuserar på helhet-innehåll i enlighet med Lieblich, Tuval-Masciach och Zilber (1998). I avhandlingen konstateras att det positiva sociala arvet har varit framträdande i alla intervjupersoners liv medan det negativa sociala arvet inte haft en så synlig andel i hur intervjupersonernas liv har utformat sig. Ett förvånande forskningsresultat är att ingen av de fyra ungdomarnas arbetslöshet kan sägas vara ett resultat av ett negativt socialt arv utan det ligger andra orsaker bakom deras arbetslöshet. Ett annat forskningsresultat ger vid handen att en yrkesexamen inte är någon garanti för en etablering på den öppna arbetsmarknaden utan här behövs det vidare forskning om hur man kunde få ungdomarna och arbetsmarknaden närmare varandra. Forskningsresultaten ger vid handen att för de fyra ungdomarna utgjorde det största hindret för att få arbete i det faktum att det inte fanns arbete som motsvarade deras utbildning i den stad där de bodde. De hade med andra ord 'fel' utbildning. Om man ser till forskningsresultaten borde man i allt större grad fokusera på och lyfta fram det positiva sociala arvet och koncentrera sig på de goda långtgående effekterna av denna aspekt av det sociala arvet och inte enbart fokusera på det negativa sociala arvet. Genom att lyfta fram de goda sidorna i en persons liv och förstärka dessa får detta långtgående positiva effekter som kan överföras från en generation till en annan.
-
(2012)Arbetsrelaterat välmående är väsentligt för att upprätthålla arbetstagares psykiska och fysiska hälsa. Målet med denna avhandling är att undersöka hur forskare upplever arbetsrelaterat välmående. Fokus ligger på det psykiska välmåendet. Forskningsmaterialet består av intervjuer med sju forskare, vilka arbetar i ett finskt, statligt forskningsinstitut som år 2008 har övergått till en matrisstruktur. Materialet analyseras enligt teoristyrd innehållsanalys. Som teoretisk bakgrund används Edward Decis och Richard Ryans teori om självbestämmande samt Arnold Bakkers och Evangelia Demeroutis modell om arbetets krav och arbetets kraftkällor. Vid den tidpunkt då intervjuerna gjordes verkar kraven överväga kraftkällorna i de intervjuade forskarnas arbete. Dessa forskare upplever att faktorer som balans mellan arbete och fritid, en positiv arbetsgemenskap, omväxling i arbetet och i karriären, arbetets meningsfullhet samt ett kontrollerbart arbete främjar arbetsrelaterat välmående. I den matrisorganisation där forskarna arbetar upplevs dock resursbrist, ökande rollförväntningar, flerprojektarbete samt organisationsförändringar och oklara mål öka arbetspressen och minska arbetsmotivationen samt arbetsglädjen. Då forskningsresultaten speglas mot de ovan nämnda teorierna kan det konstateras att teorierna lyfter fram flera aspekter som verkar vara väsentliga också för dessa forskares arbetsrelaterade välmående. Exempelvis behovet av självbestämmanderätt, tillhörighet och en känsla av kompetens, vars betydelse för välmående lyfts fram i teorin om självbestämmande, syns även i de analyserade forskarintervjuerna. Det som teorierna dock inte betonar är betydelsen av organisationens aktuella situation för det arbetsrelaterade välmåendet. Teorierna lägger inte heller stor vikt vid den betydelse som arbetstagarens personliga egenskaper kan ha för hur faktorer påverkar hans arbetsrelaterade välmående. I intervjuerna framgår också vikten av att arbetet känns som en naturlig del av vardagen och att det finns en balans mellan arbete och fritid. Speciellt i modellen om arbetets krav och arbetets kraftkällor betonas inte betydelsen av arbetsrelaterade faktorers relation till fritidsrelaterade faktorer. Denna relation kan dock i hög grad påverka vilken inverkan olika faktorer har på det arbetsrelaterade välmåendet.
-
(2013)I dagens samhälle finns det mycket diskussion angående de faktorer som bidrar till att orka arbeta och arbetshälsa. I denna avhandling presenteras några av dessa faktorer. I denna kvantitativa pro gradu-avhandling lades tyngdpunkten välmående på arbetsplatsen utgående från arbetsutmattning och arbetsrelaterad stress. Undersökningen ämnade belysa försäljarnas och butikschefernas arbetsutmattning inom en organisation i Helsingforsregionen och Nyland och hur olika stressfaktorer påverkar denna utmattning. Utgående från tvärsnitsundersökningen, som utfördes med en elektronisk enkät, som bestod av mätarna Bergen Burnout Indicator – 15 och Työstressikysely, framgick det att omkring hälften av arbetstagarna kände sig utmattade. Det framgick även att den mest framstående formen av arbetsutmattning bland dessa arbetstagare var en cynisk inställning till arbetet. Undersökningen påvisade även att det finns ett samband mellan arbetstagarnas arbetsutmattning och upplevelserna av stress. Detta samband ökade då andra stressfaktorer, som till exempel möjlighet att påverka arbetet och belåtenhet, inkluderades.
-
(2016)Finland has gained a reputation worldwide as a leader both in educational performance and equality of outcomes. In the last decade, however, the results of Finnish schools have grown more unequal. This trend is particularly visible in urban areas: both the bottom and top performing schools in the country are found in Helsinki (Kuusela, 2010). The current 'positive discrimination' (PD) funding model has provided additional support to schools in certain areas of Helsinki since 2008. The PD funding policy breaks from the universalist approach typical to Finnish education policy as one of the first policies to explicitly target existing inequalities. This thesis examines the institutional characteristics and impact of the PD funding policy. The theoretical framework for this thesis situates the PD funding model in Helsinki against a backdrop of Nordic welfare state policies more broadly before approaching the PD funding policy through a framework centered on governance, particularly education governance. This thesis employs mixed-methods, combining data from stakeholder interviews with a difference-in-differences econometric model. Semi-structured interviews conducted with municipal policy-makers, school principals, and teachers in spring 2016, and quantitative data from both Statistics Finland and the Helsinki Department of Education provide the empirical backbone for this research. The quantitative analysis in this thesis finds increased rates of enrollment in post lower-secondary education amongst students from schools that receive PD funding. Equally important, the stakeholder interviews suggest that the high levels of local autonomy and trust between stakeholders combined with a notable absence of performance-based accountability are central to the operation of PD funding in Helsinki.
-
(2013)In recent years, Cambodia has endured a siege of land conflicts, notably land grabbing. Land grabbing is a serious issue as it violates fundamental human rights and denies land from local communities. Moreover, the question of land ownership tends to exhaust informal dwellers as they have no legal documents to their land. Various international donors, especially the World Bank supported the Land Management Administrative Project (LMAP) in order to establish land titling in Cambodia. An important figure behind such proposal is Hernando De Soto. This research is primarily focused upon four crucial aspects of land and housing situation in informal settlements: the Cambodians conceptions of land ownership and their perceptions on land titling; the effects of private development; land disputes cases; and housing wishes/needs or recommendations from the locals. I seek to close the gap of previous research on landownership and land tenure in Cambodia. I have conducted a qualitative research that is based on twenty-one semi-structured interviews in Phnom Penh. In the literature review I draw on the history of land ownership in Cambodia and the Land Law, as well as land titling theory by De Soto (2000) and previous studies on the effect of land titling. The major findings are based on people’s conceptions of land ownership that were shaped by the 2001 Land Law. Although 18 of the 20 interviewees are without land titles, they still consider themselves as owners of their land. The interviewees referred to the 2001 Land Law, states that anyone who has occupied their land for five consecutive years prior to the Land Law has the right to apply for a definite title. Thus, the interviewees are inspired to obtain land title as they believe that land titling will prevent them from eviction. Only two of the twenty interviewees viewed land titling as insignificant and inefficient, this is mainly because the Government/authorities are corrupted and does not obey the Land Law. Such feelings stems from the corrupted and violent nature of the Cambodian Government/authorities. Land disputes in Phnom Penh mainly revolve around resettling/eviction of poor dwellers in informal settlements. Informal dwellers are often alienated from socioeconomic seriously hampered them from integrating into the society, thus, preventing them from finding formal jobs. As interviewees from the outskirt of the city confirmed relocation would mean that their living condition and housing situation will be significantly reduced. The interviewees want to stay in the city due to the great locations, proximity to services, and work. Interviewees stated that private development is 'making the poor poorer and the rich richer.' In general, slum dwellers are happy and satisfied to live in city center.
-
(2017)Vuonna 2015 uudistuneen sosiaalihuoltolain tavoitteena on siirtää lasten ja perheiden palveluiden painopistettä lastensuojelun erityispalveluista peruspalveluihin ja madaltaa lapsiperheiden kynnystä hakea apua. Ratkaisut siitä, tarvitseeko lapsi lastensuojelun tukitoimia, vai onko tarvittava tuki järjestettävissä muissa palveluissa, tehdään sosiaalihuoltolaissa määritetyllä lapsen palvelutarpeen arvioinnin jaksolla. Pro gradu -tutkielma selvittää, minkälaisia johtopäätöksiä ja perusteluita sosiaali-työntekijät esittävät lapsen ja perheen tilanteesta sekä tuen tarpeesta lasten palvelutarpeen arvioinnin kirjallisissa yhteenvedoissa. Tutkimus lähestyy aihetta argumentoinnin teorian näkökulmasta. Argumentoinnin teoriassa pyritään löytämään sisällöltään ja muodoltaan vakuuttavan argumentoinnin piirteitä ja analysoimaan esitettyjä argumentteja. Tutkimuksessa palvelutarpeen arvioinnin asiakirjat määritetään tekstigenreksi, jolla on ammattikielen tekstilajina yhteneväisiä tavoitteita ja piirteitä. Tutkimuksen aineisto muodostuu 23 lapsen palvelutarpeen arvioinnin kirjallisesta yhteenvedosta. Aineisto analysoitiin johtopäätösten osalta Fahnestockin ja Secorin stasis teoriaa ja sisällönanalyysia hyödyntäen. Perustelut analysoitiin Carl Wellmanin konduktiivisen argumentin teorian avulla. Sosiaalityöntekijät esittävät palvelutarpeen arvioinnin asiakirjoissa johtopäätöksiä lapsista, vanhemmista, perheen sisäisestä vuorovaikutuksesta sekä perheen tukiverkostoista. Pääpaino johtopäätöksissä on palveluihin ohjaamisessa. Vanhempia koskevissa johtopäätöksissä korostuvat arviot vanhemman emotionaalisesta suhtautumisesta lapseen sekä kyvystä ylläpitää turvallisuutta, säännöllistä arkea ja rajoja lapselle. Sosiaalityöntekijät esittävät johtopäätöksinä vanhemmille myös toimintaehdotuksia, joiden tavoitteena on vanhempien muutostarpeiden osoittaminen. Lapsista esitetään arvioita käytöksestä, persoo-nasta, ikätasoisesta kehityksestä ja ulkoisesta olemuksesta. Asiakirjatekstien johtopäätöksistä muodostuu lapsuutta ja vanhemmuutta normittavia kannanottoja. Sosiaalityöntekijät perustelevat tekemiään johtopäätöksiä tuomalla esiin sekä perhettä kuormittavia tekijöitä, että voimavaroja. Esitetyistä perusteluista on luettavissa lasten ja perheiden kanssa työskentelevän sosiaalityöntekijän jännitteinen rooli toisaalta lapsen edun ja oikeuksien puolustajana ja toisaalta vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön rakentajana. Sosiaalityöntekijät toimivat myös palvelujärjestelmän portinvartijoina palveluita myöntäen, mutta myös niitä eväten. Osa lapsista rajautuu lastensuojelun ja sosiaalihuollon asiakkuuden ulkopuolelle ja perheiden tuki jää näissä tapauksissa vanhempien oman toimintakyvyn ja muutosmotivaation varaan. Sosiaalityöntekijöiden argumentoinnissa painottuu asiakirjateksteissä vanhempien mielipiteen kunnioittaminen. Sosiaalityöntekijöiden argumenteista ei ole useinkaan eksplisiittisesti luettavissa, minkälaisia painoarvoja perheen tilanteen ongelmille ja toisaalta voimavaroille annettaan argumentoinnin prosessissa ja minkälaisen vaihtoehtojen punninnan perusteella tehtyyn ratkaisuun päädyttään. Tämä on sosiaalityön argumentoinnin keskeinen kehittämiskohde. Argumentoinnin laadun parantaminen on tärkeää, sillä ratkaisujen avoin perusteleminen ja muutostarpeiden eksplisiittinen nimeäminen lisäävät vanhempien ymmärrystä omasta tilanteestaan ja edesauttavat jatkotyöskentelyn tavoitteiden suunnittelua perheen kanssa. Eksplisiittinen perustelu mahdolllistaa myös tehtyjen ratkaisujen perusteluiden arvioinnin. Argumentoinnin teoria on käyttökelpoinen väline kirjallisen argumentoinnin laadun parantamiseen. Argumentin muotoilu voi toimia myös sosiaalityön-tekijän ammatillisen reflektoinnin ja kriittisen ajattelun välineenä sosiaalityön arjessa.
-
(2017)Monet kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat muiden ihmisten apua arjen perusasioiden suorittamisessa, kuten siivoamisessa tai ruuanlaitossa. Suomessa aikuisista kehitysvammaisista suuri osa asuu asumisinstituutioissa, joissa he saavat hoitohenkilökunnan apua arjen askareisiin. Apu ja hoito pohjautuvat kehitysvammaisen ja ammattilaisen väliseen sosiaaliseen suhteeseen ja vuorovaikutukseen heidän välillään. Historian valossa katsottuna tämä suhde on perinteisesti ollut hyvin hierarkkinen ja ammattilaisen auktoriteettiasemaa korostava. Ammattilainen on määritellyt ja toteuttanut hoitoon liittyvät toiminnot, ja vammainen henkilö on ollut hoidon kohde, vailla kontrollia. Kuitenkin tämän päivän vammaispoliittiset arvot, erityisesti YK:n vammaisyleissopimus, korostavat yhä selvemmin vammaisten henkilöiden toimijuutta ja vahvaa itsemääräämisoikeutta omaan arkeen ja vastaavasti ammattilaisen roolia neuvon- ja tuenantajana auktoriteettiaseman sijaan. Muutos kohti kehitysvammaisten korkeampaa toimijuutta näkyy muun muassa laitosasumisen purkamisena, mutta asumismuodon muuttaminen ei vielä yksin takaa kokonaisvaltaista muutosta. Huomio tulee suunnata myös ammattilaisen ja kehitysvammaisen henkilön suhteeseen ja siihen tapaan, miten hoitotyötä tehdään. Tässä tutkimuksessa avataan empiirisesti sitä, miten asumisinstituution arjen askareita suoritetaan vuorovaikutuksen tasolla ja millaisena kehitysvammaisen henkilön ja ammattilaisen välinen suhde näyttäytyy näiden vuorovaikutuksen mikroilmiöiden näkökulmasta. Tutkimus osallistuu siihen keskusteluun, jota Suomessa tällä hetkellä käydään vammaisten ihmisoikeuksien toteutumisesta ja kehitysvammaisten asumispalveluiden muutoksesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdesta kehitysvammaisten perhekodista, joissa tutkija asui kymmenen päivän ajan. Perhehoito instituutiona tarjoaa uudenlaisen vertailukohdan aiemmin tehdyille tutkimuksille kehitysvammaisten ja ammattilaisten suhteesta. Tutkimusaineisto koostuu video- ja audionauhoituksista, joihin on tallennettu perhekodin arjen tapahtumia, sekä havaintopäiväkirjasta, johon tutkija on tallentanut taustatietoja perhekodin asukkaista ja toimintakulttuurista. Tarkemmiksi tutkimuskohteiksi on valittu neljä aterianvalmistuskatkelmaa, joissa jokaisessa osallisena ovat kehitysvammainen asukas ja perhehoitaja. Analyysiosiossa esitellään aineistoesimerkkejä aterianvalmistuksen aloituksista ja siirtymistä eri työvaiheiden välillä. Aineistoa on analysoitu keskustelunanalyysin keinoin, mikä tarkoittaa vuorovaikutuksen mikrotason ilmiöiden avaamista. Tässä tutkimuksessa on analysoitu erityisesti osanottajien valtasuhteita, suhdetta tietoon ja kyvykkyyteen sekä emootioita. Analyysissa on haettu vastauksia siihen, millaisina kehitysvammaisen henkilön ja ammattilaisen roolit näyttäytyvät, miten ammattilainen suhtautuu kehitysvammaisen henkilön haasteisiin suoriutua työvaiheista ja miten kehitysvammaisen henkilön toimijuus (toimintakyky, osallisuus ja valinnanmahdollisuudet) tulee esiin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kehitysvammaisen henkilön ja ammattilaisen rooleissa on vaihtelua. Aineistosta on nähtävissä sekä ammattilaisen auktoriteettiasemaa korostavia vuorovaikutustilanteita että kehitysvammaisen henkilön korkeaa toimijuutta osoittavia tilanteita. Roolit ja niissä ilmenevät erot johtuvat sekä aterianvalmistuksen organisointitavoista että osallistujien asemista ja kyvyistä suhteessa aterianvalmistukseen. Tuloksista ilmenee myös erilaisia käytäntöjä, joilla ammattilainen pyrkii nostamaan kehitysvammaisen henkilön toimijuutta haastavien työvaiheiden kohdalla, kuten ajan antaminen, toisto ja kognitiivisen toiminnan sanallistaminen. Tulokset esittävät myös kehitysvammaisen henkilön toimijuuden eri asteita, joissa toimintakyky ja valinnanmahdollisuudet suhteessa aterianvalmistukseen vaihtelevat, kun taas osallisuus aterianvalmistukseen pysyy vakiona. Tutkimuksen tuloksissa painottuu se, kuinka moniulotteisena kehitysvammaisen henkilön ja ammattilaisen välinen suhde näyttäytyy, kun sitä tarkastellaan vuorovaikutuksen mikrotasolla. Suhde ei ole stabiili, vaan se rakentuu ja uudistuu vuorovaikutuksessa. Tutkimus osoittaa, kuinka kehitysvammaisella henkilöllä voi olla korkea toimijuuden aste omassa arjessaan. Toimijuuden asteeseen vaikuttavat sekä henkilön toimintakyky että toimijuuden mahdollistava tai estävä konteksti. Työssä pohditaan myös perhehoitoa erityisenä asumismuotona, joka tämän tutkimuksen aineiston perusteella näyttää perustuvan läheisille sosiaalisille suhteille ja tukevan kehitysvammaisen henkilön osallisuutta arjessa. Tutkimus ottaa kantaa myös keskustelunanalyyttisen tutkimuksen käsitteistöön. Tutkimuksessa nousee esiin osanottajien orientaatio kyvykkyyteen yhtenä vuorovaikutuksen ulottuvuutena ja resurssina, mutta tälle ei ole vielä vakiintunutta käsitettä keskustelunanalyysin teoriassa.
-
Arjen kestävä kehitys : Tutkimus vastuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta arjen ympäristöpuheessa (2013)Viime vuosina yhteiskuntapoliittisessa tutkimuksessa on voimistunut vaatimus siitä, että sosiaalipolitiikan ja ympäristöpolitiikan tulisi lähentyä toisiaan. On katsottu, että ihmisten hyvinvointia ja sen politiikkaa tulisi toteuttaa ekologisesti kestävissä rajoissa ja ettei sosiaalipolitiikka nykyisellään ota riittävästi huomioon tuotannon ja kulutuksen globaalia ekologista ulottuvuutta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan arjen hyvinvointia ympäristönäkökulmasta. Tutkimusta taustoitetaan esittelemällä suomalaisen sosiaalipolitiikan lähtökohtia sekä ympäristöpolitiikan ja sen tutkimuksen lähtökohtia ja tarkastelemalla, mitä annettavaa näillä kahdella alueella voisi olla toisilleen. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii Ilmo Massan ja Risto Haverisen (1998) suomalaiseen ympäristöpoliittiseen tutkimukseen tuoma käsite arkielämän ympäristöpolitiikka, jolla normatiivisesti tarkoitetaan ihmisten arkielämän ekologisesti kestäviä valintoja. Tutkimuksessa selvitetään, miten kestävä kehitys käsitetään arjessa ja minkälaista kritiikkiä kestävää kehitystä kohtaan esitetään. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan minkälaiset asiat edistävät ympäristövastuullista toimintaa ja toisaalta minkälaisia esteitä ympäristövastuulliselle toiminnalle on. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, mitä annettavaa arjen tasolla, pienellä ympäristöpolitiikalla on makrotason suurelle ympäristöpolitiikalle. Tutkimusaineiston muodostaa kuusi Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus Oy:n toteuttaman 4V-hankkeen parissa kerättyä ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui edellä mainituissa kaupungeissa vuokralla asuvia henkilöitä. Metodina tutkimuksessa käytetään diskurssianalyysia. Aineistoa tarkasteltiin aineistolähtöisesti, eli tutkimuksen aluksi pyrittiin selvittämään, minkälaisia diskursseja aineistosta on löydettävissä. Aineistosta nousikin esiin yllättävä diskurssi maahanmuuttajista asuinyhteisön jäseninä. Tämän diskurssin avulla tutkimuksessa tarkastellaan eriarvoistamisen ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiä. Aineiston perusteella yksi suurimmista haasteista ekologisesti kestävämmälle yhteiskunnalle on kestävän kehityksen monitulkintaisuus ja sen monet määritelmät. Mitään yksiselitteistä määritelmää kestävästä kehityksestä ei ole saatu niin mikro- kuin makrotasollakaan ja näin ollen arjen tasolla ei ole lainkaan selvää, mitkä toimet edesauttaisivat kestävyyttä luonnon kannalta. Analyysissa osoitetaan, että pienen ympäristöpolitiikan toimijoilla on halua vaikuttaa suureen ympäristöpolitiikkaan. Johtopäätöksenä todetaan, että kestävä kehitys käsitteenä olisi hyödynnettävissä erityisesti, jos se sidottaisiin arkielämän ympäristöpolitiikkaan ja sitä kautta yksilön vastuuseen arjen käytännöissä. Tutkimuksessa osoitetaan, että arjen tasolla yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ovat erittäin vahvoja hyvinvointia tukevia tekijöitä. Myös ympäristövastuullinen toiminta koetaan ainakin osittain merkitykselliseksi, ja tätä kautta myös hyvinvointia lisääväksi tekijäksi. Analyysissa osoitetaan, että keskeistä tulevaisuuden kannalta on se, kuinka makrotason politiikalla voitaisiin tukea laajempaa osallisuutta ja antaa tarvittavia resursseja osallistumiseen ja toimimiseen yhteiskunnassa ja pienemmissä yhteisöissä.
-
(2015)Tässä tutkimuksessa selvitetään, mitä parisuhteessa keskusteleminen on miehille. Tutkimuksessa keskitytään miesten käsitykseen asiasta, koska parisuhteen kommunikaatiosta puhutaan tavallisesti erottelematta miesten ja naisten kokemuksia. Kysymys miesten käsityksestä parisuhteessa keskustelemisesta on jaettu kolmeen osa-alueeseen: miesten taidot ja tarpeet, puolison kanssa parisuhteessa keskustelemisen merkitys miehille ja muutos miehissä suhteessa keskustelemiseen. Tutkimuksen tavoite on selvittää, mikä parisuhteessa puhumisessa on miehille vaikeaa ja mikä helppoa ja minkälainen parisuhteen osa-alue puolison kanssa keskusteleminen on miehille. Yleisesti käytetty termi 'kommunikaatio' jaetaan pienempiin osiin Tutkimusaineisto hankittiin etsimällä haastateltaviksi miehiä, joilla oli kokemusta puolison kanssa keskustelemisesta parisuhteessa ja jotka osasivat sanoittaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan parisuhteessa keskustelemisesta. Kymmenen tällaista miestä haastateltiin. Haastattelumuotona oli strukturoitu teemahaastattelu. Litteroinnin jälkeen aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla ryhmittelemällä se teemojen mukaisesti. Aineiston analysoinnin apuna käytetään puheen jakamista eri tasoihin. Niistä tarkemmin keskitytään arkipuheeseen ja syvälliseen puheeseen Tutkimuksen lähtökohtana ovat Riitta Jallinojan ja Jaana Maksimaisen tutkimukset sekä Eva Illouzin, Elisabeth Beck-Gernsheimin ja Ulrich Beckin kirjoitukset avioliiton ja parisuhteen muuttumisesta niin, että kommunikaatio on parisuhteen keskeinen ja välttämätön osa. Voimakkaimmillaan sen ilmaisee Maksimainen esittämällä, että ilman kommunikaatiota ei ole parisuhdetta. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on myös terapiakulttuurin ajatus siitä, että kaikki reflektoivat tunteitaan. Anthony Giddensin esittelemää puhdasta suhdetta käytetään mallina terapiakulttuurin parisuhteesta. Tutkimusta varten haastatelluille miehille parisuhteessa keskusteleminen on tärkeää. Arkiasioista puhuminen on kaikille helppoa ja sujuvaa. Helpoiten keskustelu alkaa muun tekemisen ohessa. Kolme haastatelluista miehistä kaipaa puolison kanssa keskustelemiselta enemmän, kuin mitä siinä on. Kaikki haastatellut miehet ovat lapsuudessaan sosiaalistuneet sellaiseen kulttuuriin, jossa mies ei ilmaise tunteitaan eikä puhu tunteista puolisolleen. Miesten elinaikana ilmapiiri liittyen parisuhteessa keskustelemiseen on muuttunut: keskustelusta on tullut tärkeä asia ja siitä puhutaan paljon. Miehet ovat eri tavoilla oppineet keskustelemaan parisuhteessa: osa vähitellen opiskelun ja työn kautta, osa kriisin ja muutoksen kautta. Kaikki miehet eivät kuitenkaan reflektoi tunteitaan yksin tai puolisonsa kanssa. Parisuhteessa keskustelemisen merkityksestä selvisi, että arjen asioista puhuminen lähentää miestä ja puolisoa ja nostaa pintaan hyviä tunteita. Syvällinen puhuminen syventää miehen ja puolison välistä suhdetta. Syvällinen puhuminen on myös edellytys syvälle parisuhteelle. Haastatelluille miehille kommunikaatio on parisuhteessa tärkeä osa. Osalle haastatteluista miehistä se on välttämätön osa parisuhdetta.
-
(2016)Under de senaste åren har många mediebolag skapat specifika applikationer för mobilplattformer, som är designade och optimerade för att man på ett snabbare och smidigare sätt ska kunna ta del av nyheter på mobilens lilla skärm. Så även rundradiobolaget Yle, som år 2014 lanserade mobilapplikationen Uutisvahti (Nyhetskollen). I avhandlingen undersöks om Nyhetskollen är den skräddarsydda nyhetstjänst som den är tänkt att vara för sina användare. Den huvudsakliga forskningsfrågan lyder så här: Vad får användarna ut av en skräddarsydd nyhetstjänst i mobilen? Huvudforskningsfrågan besvaras med följande hjälpfrågor: Är Yles applikation Nyhetskollen användarvänlig? Motsvarar nyhetsprioriteringarna som användarna gjort det utbud av nyheter som erbjuds? Är utbud på svenska viktigt i Nyhetskollen? Både kvantitativt och framför allt kvalitativt undersöks hur Yles nyhetstjänst Nyhetskollen upplevs av både finsk- och svenskspråkiga användare. Det huvudsakliga materialet är en stor användarundersökning som gjorts av Yles aktualitets- och nyhetsredaktion och kompletteras av en mindre enkätundersökning med specifikt svenskspråkiga användare. I materialet ingår också en kvalitativ forskningsintervju med Nyhetskollens projektledare. Enkätundersökningarna visar att användarna genomgående är väldigt nöjda med applikationen. Användarvänligheten, utseendet, nyhetsinnehållet och helheten får höga poäng av både finsk- och svenskspråkiga användare. De svenskspråkiga användarna uppskattar att det finns material på svenska i Nyhetskollen, men flera av dem uppgav ändå att de skulle använda applikationen även om det inte fanns svenspråkigt innehåll i den. Resultatet visar att det finns en tydlig beställning för en skräddarsydd nyhetstjänst för mobilen. Användarna kom ändå med många förbättringsförslag som kan vara till nytta för Nyhetskollens utvecklare. I avhandlingen framgår också att Nyhetskollen i nuläget främst är en nischprodukt för teknikinsatta nyhetsälskare, så en av de största utmaningarna ligger i att göra applikationen mer intressant för de stora massorna.
-
(2018)Seksityöntekijät kohtaavat väkivaltaa ja syrjintää kaikkialla maailmassa. Viime vuosina älypuhelimien ja internetin käyttö on yleistynyt nopeasti seksityöntekijöiden keskuudessa, mikä mahdollistaa erilaisten turvasovellusten kehittämisen heidän tarpeisiin soveltuviksi. Parhaimmillaan teknologian avulla on mahdollista edistää ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta globaalisti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan seksityöntekijöille suunnatun mobiililaitteella toimivan turvasovelluksen kehittämisprosessia. Tutkimustehtävänä on analysoida, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöille suunnattuun turvasovelluksen kehittämiseen liittyy. Tutkimus on toteutettu Sosiaaliasema X:n alaisuudessa toimivan Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä. Sovellusprojektin tavoitteena on kehittää vertaisuuteen pohjautuva turvasovellus seksityöntekijöille. Sen suunnitteluun ja kehittämiseen on osallistunut Sosiaaliasema X:n lisäksi teknologia- ja sosiaalialan asiantuntijoita sekä seksityöntekijöitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys kiinnittyy teknologian sosiaalisen muotoutumisen viitekehykseen, seksityön tutkimukseen sekä sellaiseen sosiaalityön tutkimukseen, jossa tarkastellaan teknologian kehittämistä sosiaalialalla. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa hyödynnetään etnografista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto on tuotettu Artemiksen sateenvarjo -hankkeen yhteydessä vuosina 2017–2018. Hanke ja aineiston tuottaminen ulottuvat maantieteellisesti Suomeen ja Intiaan. Tutkimuksessa hyödynnetään aineistotriangulaatiota, jossa yhdistyvät teemahaastattelut, havainnointi, kyselylomakeaineisto sekä muu projektin ohessa tuotettu materiaali. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Ainutlaatuisen aineiston kautta etsitään vastauksia siihen, millaisia erityispiirteitä seksityöntekijöiden teknologian kehittämisprosessiin liittyy ja miten nämä erityispiirteet on huomioitu sovelluksen toteutuksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että seksityöntekijöiden turvasovelluksen kehittämisprosessiin liittyvät erityispiirteet kytkeytyvät yhteistoiminnalliseen kehittämisprosessiin, seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen sekä käyttäjäryhmään liittyviin erityispiirteisiin. Yhteistoiminnallisessa kehittämisprosessissa korostuvat sidosryhmien välinen yhteistoiminta, aktivismi ja vapaaehtoistoiminta sekä vuorovaikutteinen oppiminen. Seksityön toimintaympäristöön ja sovelluksen kansainväliseen käytettävyyteen liittyvät erityispiirteet nousevat esiin sovelluksen turvaratkaisussa, tietoturvassa ja anonymiteetissa, laitekantaan ja verkkoyhteyksiin liittyvissä kysymyksissä sekä vertaisturvassa. Käyttäjäryhmään liittyvät erityispiirteet kytkeytyivät käyttäjien kielitaitoon, luku- ja kirjoitustaidottomuuteen sekä mobiiliteknologian käyttötaitoihin.
-
(2012)Tutkimuksessa selvitettiin kuinka yhteneväisiä ovat kahdeksasluokkalaisten nuorten ja heidän vanhempiensa arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista. Lisäksi tarkasteltiin nuoren sukupuolen merkitystä arviointien yhteneväisyyteen ja tutkittiin sosiodemografisten tekijöiden vaikutusta nuorten terveyden ja hyvinvoinnin arviointeihin. Tutkimuksessa painotetaan sukupuolinäkökulmaa ja teoreettisena viitekehyksenä toimii sosialisaatioteoria. Aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että vanhempien ja nuorten arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista ovat ristiriitaisia (Upton, Lawford, Eiser, 2008). Vanhemmat tekevät käytännössä usein päätökset nuorten terveydenhoitoon liittyvissä asioissa. Erot nuorten terveyden ja hyvinvoinnin arvioinneissa voivat pahimmillaan pitkittää nuoren subjektiivista kärsimystä ja viivyttää avun saamista. Tutkimuskysymykset muodostettiin aiemman tutkimustiedon pohjalta seuraavasti: 1. Ovatko vanhempien arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista optimistisempia kuin nuorten omat arviot? 2. Eroavatko vanhempien arviot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista tyttöjen ja poikien osalta? ja 3. Vaikuttavatko sosiodemografiset tekijät (vanhempien siviilisääty, koulutustaso ja perheen taloudellinen tilanne) nuorten ja vanhempien arvioihin nuoren terveydestä ja hyvinvoinnista? Tutkimusaineisto liittyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamaan Lasten ja nuorten terveysseurannan kehittämishankkeeseen (LATE 2006–2011) ja hankkeessa toteutettua tutkimusta vuosina 2007–2009 (N= 6509). Tutkimusaineisto oli osa LATE-hankkeessa vuonna 2007 kerättyä aineistoa ja kohderyhmänä olivat suomalaiset kahdeksasluokkalaiset nuoret (N= 1002) ja heidän vanhempansa (N= 1002). Tutkimuksen otos analyyseissä koostui 994 vanhempi-lapsi parista. Otoksesta oli tyttöjä 53 prosenttia. Aineiston analysoinnissa käytettiin PASW18 tilasto-ohjelmaa ja kvantitatiivisia menetelmiä. Nuoren terveyttä ja hyvinvointia mitattiin kolmen indikaattorin kautta, jotka olivat koettu terveys, mieliala ja somaattiset oireet ja vaikeudet. Arvioiden yhteneväisyyttä ja yhteneväisyyden voimakkuutta tutkittiin korrelaatiokertoimien (Pearson) kautta ja lisäksi korrelaatioiden yhtä suuruutta tarkasteltiin nuorten sukupuoliryhmien välillä. Ryhmätasolla arviointien yhteneväisyyksiä ja eroavuuksia tutkittiin Studentin t-testillä ja ristiintaulukoinnin sekä χ²-testien kautta. Sosiodemografisten tekijöiden yhteyttä vanhempien ja nuorten arvioihin tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA). Kaikissa analyyseissä huomioitiin nuoret sukupuoliryhmittäin. Tutkimuksen päätuloksena oli, että poikien eriasteinen somaattinen oireilu ja vaikeudet jäävät niin äideiltä kuin isiltäkin helpommin huomaamatta. Vanhempien heikompi kyky tunnistaa poikien kuin tyttöjen oireilua ja vaikeuksia sekä mielialaa voi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa ongelmat kasautuvat ja poikien pahoinvoinnin tunnistaminen ja avun saanti viivästyvät. Lisäksi perherakenteiden muutokset ja perheiden sosioekonomisen tilanteen heikkeneminen näyttävät heijastuvan nuorten arvioihin heikompana terveytenä ja hyvinvointina. Tutkimustulosten mukaan kahdeksasluokkalaisten nuorten terveyden ja hyvinvoinnin arvioinneissa tulee ensisijaisesti kuunnella nuorten omaa arviota. Lisäksi poikien omaan arvioon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Näin voidaan vähentää nuorten subjektiivista kärsimystä ja luoda myönteisemmät edellytykset aikuisiän parempaan hyvinvointiin.
-
(2014)Tämä opinnäytetyö on tutkimus kenialaisesta teestä ja sen saamista erilaisista historiallisista, sosiaalisista ja moraalisista arvoista. Näiden arvojen kautta voidaan peilata teen ja siihen liittyviä kehityksen merkityksiä kenialaisten ajatuksissa. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään sitä, miten käsitykset teestä yhdistyvät ajatuksiin ja toiveisiin kehityksestä. Teelle annettujen negatiivisten ja positiivisten arvojen kautta työssä analysoidaan teen laajempia implikaatioita kenialaisessa yhteiskunnassa. Teen ja teemaiden asemaa yhteiskunnassa on tunnettava ymmärtääkseen teen kontekstin, minkä vuoksi tässä työssä käydään läpi myös Kenian siirtomaahistoriaa, itsenäistymisen jälkeistä aikaa ja maanomistuksen muotoutumista. Lopuksi syvennytään kehityksen käsitteeseen ja tehdään katsaus myös Reiluun kauppaan, joka lupaa kehitystä osanottajilleen. Tutkimus perustuu ennen kaikkea Keniassa vuoden 2012 lopussa tehdylle neljän kuukauden pituiselle antropologiselle kenttätyölle. Aineisto sisältää osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja maan eri teentuotantoalueilla. Mukana on myös yleistä havainnointia kenialaisten kanssa käydyistä keskusteluista teealueiden ulkopuoleltakin. Oleellisena osana ovat myös antropologiset tutkimukset teestä, arvosta, kehityksestä, modernista ja historiasta. Tärkeimpiä teoreetikkoja tälle työlle ovat antropologit Sidney Mintz, James Ferguson, Ira Bashkow ja arvon käsitteellistämisen osalta Nancy Munn. Minztin kautta tulkitaan historian oleellisuutta nykypäivän merkitysten ymmärtämiselle, Fergusonin ja Bashkowin avulla tarkastellaan kehitystä, joka on toisaalta kuva ja ideaali ihmisten ajatuksissa, mutta toisaalta hyvin realistinen tavoite, jota kohti pyritään. Tutkimuksessa päädytään siihen, että tee saa erilaisia moraalisia arvoja, jotka liittyvät tekoihin ja käytökseen, jolla voidaan pyrkiä kohti kehittyneempää Keniaa niin yksilöinä kuin valtiona. Teen arvot voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin arvoihin. Tärkeimpiä positiivisia arvoja ovat helppous, turvallisuus, kestävyys, puhtaus ja laadukkuus. Negatiivisten arvojen joukkoon kuuluvat vaikeus, turvattomuus, katoavaisuus, epäpuhtaus ja laaduttomuus. Teen helppous ja vaikeus liittyvät oleellisesti siihen, missä niitä kasvatetaan; vanhoilla, siirtomaa-ajasta periytyvillä teealueilla tee nähdään helppona. Niille tee on tuonut kehitystä ja vaurautta. Pienillä teentuotantoalueilla tee koetaan vaikeammaksi, eikä teehen liitetä samanlaista kehityksen positiivista kehystä. Myös Reilu kauppa lupaa kehitystä viljelijöilleen, mutta silläkin on vaarana ajautua tukemaan vanhoja rakenteita. Tuotanto ei ole vailla sosiaalisia merkityksiä, ja arkisenkin ruoka-aineen tuotantoa ja sen historiaa tutkimalla voi saada lisää ymmärrystä noista merkityksistä. Yksi tällaisista merkityksistä on tässä tutkielmassa kehitys, jonka käsite on punoutunut instituutioihin ja ajatuksiin tiukasti monissa köyhissä maissa. Historian tutkiminen ja tunnistaminen osana sosiaalisia ilmiöitä on erityisen tärkeää, koska historiantulkintojen kautta rakennetaan jatkuvasti nykyisyyttä ja tulevaa.
Now showing items 61-80 of 1862