Browsing by discipline "Media and Communication Studies"

Internet on läsnä kaikkialla elämässämme. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että pelkkä verkon olemassaolo tekee siitä kaikille saavutettavan. Digitaalisten palveluiden suunnittelussa on otettava huomioon käyttäjien erilaisuus – on olemassa eri erityisryhmiä, jotka eivät pysty käyttämään digitaalisia palveluita ongelmitta, jollei heidän tarpeitaan ole otettu huomioon jo palveluiden suunnitteluvaiheessa. Selvitän tässä työssäni, mitkä ovat nämä erityisryhmät, joilla on haasteita verkon käytössä, ja minkälaisia verkkosivujen tulisi olla, jotta he pystyisivät niitä käyttämään. Kiinnitän huomiotani myös yritysvastuuseen ja yrityksiin, jotka ovat tuoneet esiin haluunsa olla vastuullisia toimijoita yritysmaailmassa. Lähtökohtanani tässä työssä on vammaisuuden yhteiskunnallinen malli, jonka mukaan vammaisten kokemat ongelmat eivät johdu heidän vammoistaan, vaan yhteiskunnan kyvyttömyydestä tehdä elinympäristöstä esteetön. Haluan työlläni tuoda esiin, että vammaisten elämänlaatua voidaan parantaa esteettömän suunnittelun periaatteita noudattamalla, ja että nämä periaatteet tulee huomioida myös alati digitalistoituvassa maailmassa. Tällä työllä on kaksi eri tavoitetta.Haluan työssäni koota esiin eri lähdeaineistoista erityisryhmät, jotka käyttävät verkkosivuja eri tavalla normaaleista käyttäjistä. Lisäksi halusin saada selville, onko vastuullisten yritysten toiminta kuluttaja-asiakkaina toimiviin yksilöihin kohdistuvaa vastuullisuutta, jossa ihmisten erilaisuus otetaan huomioon. Tutkimuksessani halusin selvittää, toimivatko vastuulliset yritykset eri tavalla paperilla kuin käytännössä – onko yritysten vastuullisuusraporteissa tuotu esiin erityisryhmiä ja huomioidaanko nämä erityisryhmät verkkosivujen suunnittelussa. Työssäni tutkin esteetöntä suunnittelua kahdesta eri lähestymiskulmasta. Sukellan ensin esteettömän suunnittelun teoriaan ja selvitän sisällönanalyysin keinoin, mitkä ovat ne erityisryhmät, jotka verkkosivujen suunnittelijoiden tulisi ottaa työssään huomioon. Sen jälkeen tutkin kolmen suomalaisen suuryrityksen yritysvastuuraportteja ja tarkastelen, onko niissä mainintoja näistä erityisryhmistä vai nähdäänkö kaikki asiakkaat ja muut sidosryhmät yhtenä homogeenisenä joukkona. Lopuksi tein Web Content Accessibility Guidelinesin (WCAG) mukaisen esteettömyysanalyysin tutkimukseeni valikoituneiden yritysten verkkosivuista, jolla sain näkemyksen, ovatko vastuuliset yrityksen huomioineet erityisryhmiä verkkosivujensa suunnittelussa. Tutkimukseni tuloksissa esittelen eri erityisryhmät, jotka verkkosivujen suunnittelussa tulisi huomioida. Aineistoanalyysini perusteella vastuulliset yritykset eivät ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta maininneet näitä erityisryhmiä yritysvastuuraporteissaan. Esitän tutkimuksessani myös, että erityisryhmien tarpeita ei ole huomioitu verkkosivujen suunnittelussa. Vastuullisten yritysten verkkosivuilla on paljon elementtejä, jotka tekevät niistä erityisryhmille haastavia käyttää. Johtopäätökseni on, että havaintojeni perusteella julkisen sektorin tekemistä ponnisteluista huolimatta erityisryhmien tarpeisiin ja verkkosivujen esteettömyyteen ei edelleenkään kiinnitetä riittävää huomiota. Verkkosivujen suunnittelijat suunnittelevat verkkosivuja usein itsensä kaltaisille käyttäjille. Tuon työssäni esiin, että esteettömien verkkosivujen kehittämiseksi tarvitaan verkkosivujen suunnittelijoille enemmän tietoutta ihmisten erilaisuudesta ja eri tavoista käyttää verkkopalveluja.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Brasilia-uutisointia Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen artikkeleissa vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita ja diskursseja Brasiliaa käsittelevistä verkkoartikkeleista löytyy, ja millainen kuva Brasiliasta muodostuu verkkojulkaisujen uutisoinnissa. Tutkielma sijoittuu osaksi ulkomaan uutisten ja verkkojournalismin tutkimusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja jälkikoloniaalinen teoria. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat representaatio, länsi, toiseus ja diskurssi. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen 1.1.-31.12.2017 julkaistuista artikkeleista. Määrällisellä osiolla on kartoitettu otsikoissa useimmin esiintyviä sanoja ja uutisten vallitsevia teemoja. Teemoittelun kautta analyysin fokukseen on valikoitu vallitsevia teemoja edustavat artikkelit. Tutkimuksessa nimetään Brasilian representaatioiksi Etelä-Amerikan jättiläinen, moniongelmainen ja koeteltu maa ja presidenttijohtoinen maa. Brasilian presidentit ovat aineistossa vahvasti esillä. Brasilia esitetään aineistossa vahvasti osana Etelä-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa maantieteellisenä ja kulttuurisena alueena. Brasilian identiteetiksi muodostuu aineiston perusteella Latinalaisen Amerikan veturi ja vastuunkantaja. Diskursseina nousevat esiin suuruus, maan tapa, uhka, maine ja skandaali sekä globalisaatio. Diskurssien todetaan kietoutuvan yhteen. Suuruuden diskurssi korostaa asioiden suuren mittakaavan luomaa merkityksellisyyttä. Vahva ja hegemoninen maan tapa-diskurssi painottaa ongelmien pitkää historiaa sekä kulttuurisia ja rakenteellisia juuria. Uhan diskurssissa korostuu väkivalta ja rikollisuus. Maineen ja skandaalin diskurssissa korostetaan maan maineen merkittävyyttä ja skandaalien yleistymistä. Globalisaation diskurssi osoittaa Brasiliaa koskevia asioita pidettävän kansainvälisesti merkittävinä. Johtopäätöksenä todetaan uutisoinnin aiheiden olevan melko yksipuolisia ja negatiivisesti painottuneita. Brasilia-uutisoinnissa korruptio ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen levottomuus todetaan yleisiksi stereotypioiksi. Uutisoinnissa korostuu talouden ja globalisaation merkitys. Uutisointi todetaan paikoitellen sävyltään myös positiiviseksi ja myönteisiä muutoksia huomioivaksi. Suomen todetaan asemoivan itseään uutisoinnin kautta osaksi lännen yhteisöä ja rakentavan omaa identiteettiään. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten Brasiliasta uutisoidaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen. Suomalaisen median todetaan kaipaavan monipuolisempia aiheita brasilialaisesta arjesta, tieteestä ja kulttuurista. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään laajemman aineiston tutkimista määrällisellä menetelmällä, printtilehtien tutkimusta ja vertailevaa tutkimusta uutisoinnin muutoksista eri vuosikymmenillä. Brasiliaa käsitteleviä uutisia olisi mahdollista tutkia myös suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin ja BRICS-maihin.

The European Union is often argued to be an elite project with which common citizens are not associated. One of the problems is claimed to be the absence of a common public sphere where Europeans can debate societal issues. However, recent developments in communication technology call for rethinking on the European public sphere. The internet provides solutions to many technical obstacles often presented as barriers to transnational debate. The development has beared fruit: There are an increasing number of online publications dealing with the EU or Europe in general. However, the online media’s potential for the European public sphere has not been much researched. This research attempts to fill the gap. The object of this research are European online media that write about the EU or Europe. The main interest is in discovering their possibilities to promote debate on European issues, and the research question is: What kind of a European public sphere do online publications construct? To answer the question, a test model of the European public sphere is constructed based on the descriptive models developed by Erik Eriksen and Marianne van de Steeg. The theory of deliberative public sphere of Jürgen Habermas forms the normative background of this study. In addition, ideas of Chantal Mouffe on agonistic public sphere are elaborated. The developed model is tested in the empirical part. As thorough research has not been conducted previously on the European online media, first a general categorization is made. Fifty online publications are researched and grouped in eight categories. The second phase of empirical research consists of qualitative content analysis. Twelve publications from four categories are analysed. The material comprises news articles on the European sovereign debt crisis. Text samples are analysed with the aid of four indicators actors, topics, sources and virtual contact. One of the most important observations of both categorisation and analysis of the European online media is its diversity in topics, actors or political opinions. The analysis also shows that the debt crisis is a very political topic and holds conflict of interests on the left-wing and right-wing level, contrary to the common claim that the EU is lacking such a political tension. There are only a few references to particular European values even though Europe is the main frame. Also, international news media such as Reuters is often used as a source what indicates to common Western features rather than European features. This applies especially to the online dailies covering the EU issues. Another observation is a sign of an emerging European civic society discovered in the European volunteer and opinion media both of which operate mostly on a volunteer basis. Yet, as citizens play as small role in the debt crisis news coverage, the ideal European public sphere is far from being realised. The European online media is believed to gain more importance and reputation as the online media will develop furher. This research reveals the abundance of it and demonstrates that there is plenty to explore in the Europe Wide Web.

Journalismi on muuttunut viime vuosien aikana muun muassa digitalisaation, resurssitilanteen muutoksen ja sosiaalisen median takia. Faktantarkistus on iso osa journalismia ja siksi on mahdollista olettaa, että myös faktantarkistus on muuttunut samalla. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten ja mitkä journalistisen alan muutokset ovat vaikuttaneet faktantarkistukseen ja mitä faktantarkistus merkitsee journalismissa. Aihe on tärkeä kartoittaa, koska toimittajien tekemä faktantarkistus on kaikkien nähtävillä ja voi vaikuttaa siihen miten journalististen sisältöjen kuluttajat näkevät maailman. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu journalistisen muutoksen teemojen kartoituksesta aikaisemman tutkimuksen avulla. Teoriaosuudessa käydään läpi tärkeimmät muutoksen tekijät eli resurssien muutos, digitalisoitumisen kautta mahdollistunut sosiaalisen median nousu ja portinvartijuuden muutos, valeuutisten ja disinformaation tulo sekä journalismin etiikan merkitys. Lisäksi kappaleessa avataan faktantarkistuksen määritelmä sekä käsitellään aikaisempaa faktantarkistuksen tutkimusta. Tutkimuksen metodi on puolistrukturoitu haastattelututkimus. Tutkimusaineistona on kahdeksan suomalaisen toimittajan yksilöhaastattelut. Haastatelluista toimittajista seitsemän edustaa Suomen suurimpia mediataloja (YLE, Sanoma, Alma) ja yksi on freelance-toimittaja. Seitsemän haastatelluista on aikaisemmin osallistunut erityiseen faktantarkistusprojektiin ja yksi on erikoistunut faktantarkistukseen työnsä kautta. Erityinen tuntemus faktantarkistuksesta nähtiin tärkeäksi ominaisuudeksi haastatelluille toimittajille, jotta he pystyivät keskustelemaan faktantarkistuksesta mahdollisimman laajasti. Tutkielmassa kuitenkin käsitellään enimmäkseen toimittajien jokapäiväiseen työhön liittyvää faktantarkistusta. Haastatteluissa kävi ilmi, että faktantarkistuksesta on alettu puhumaan enemmän toimituksissa ja toimittajien mielestä faktantarkistus on noussut niin sanotusti ilmiöksi. Tähän ilmiöksi nousemiseen ja faktantarkistukseen ovat vaikuttaneet resurssit, sosiaalinen media ja portinvartijuuden muutos sekä disinformaatio eli samat teemat kuin journalismiin muutenkin. Resurssien tekemä muutos ei ole toimittajien mielestä kovin suuri vaan vaikka toimituksissa onkin kiire, faktantarkistus pitää aina tehdä hyvin. Sosiaalisen median ja digitalisoitumisen takia lukijoilla on enemmän mahdollisuuksia antaa toimittajille palautetta ja kommentoida sekä kritisoida heidän tekemiään valintoja. Disinformaation nousun myötä taas toimittajilla on yhä enemmän tarvetta pitää kiinni faktojen laadukkaasta tarkistamisesta. Toimittajat eivät kuitenkaan nähneet kilpailevansa vaihtoehtoisten medioiden kanssa vaan näkivät faktapitoisen journalismin tarjoamisen kilpailuetuna. Faktantarkistus on aina ollut suuri rooli journalismissa ja vaikka journalismi on muuttunut, faktantarkistuksen merkitys ei ole muuttunut. Faktantarkistus on toimittajille työn punainen lanka, jota noudatetaan kysymättä, vaikka siihen ei olekaan koskaan tehty tarkkoja sääntöjä. Faktantarkistus on osa toimittajien ammattietiikkaa, joka on edelleen toimittajille tärkeimpiä työn arvoja. Korkeasta etiikasta kertoo myös se, että haastatellut toimittajat suhtautuivat reilusti journalismin alan muutoksiin ja siihen, että heitä haastetaan nykyään enemmän ja vaaditaan paljon, koska kaikki mikä tekee journalismista parempaa, on hyvä asia. Toimittajilla oli myös mietteitä faktantarkistuksen kehityksen suhteen ja heidän etiikasta kertoo se, että he olivat myös valmiita kehittämään prosessejaan. Toimittajat toivoivat faktantarkistuksen yhteisistä säännöistä ainakin keskustelua sekä faktantarkistusorganisaatiot osaksi jokapäiväistä toimitusta. Haastateltavat toivoivat myös, että faktantarkistus kehittyisi analyyttisempään suuntaan, jossa avattaisiin esimerkiksi enemmän väitteiden taustalla olevia agendoja niiden pelkän kumoamisen sijaan. Tähän he kuitenkin näkivät tarvitsevansa panosta myös esimiehiltä. Faktantarkistukseen panostaminen on kannattavaa, koska se on erinomainen tapa erottautua suoraselkäisyydellä muista toimijoista. Lisäksi faktantarkistuksen kehittäminen palvelee myös kuluttajia, koska keskustelevampi tapa käsitellä asioita voi auttaa tulkitsemaan väitteitä paremmin eikä mustavalkoinen väitteiden tarkistaminen ole enää välttämättä tehokasta kenenkään kannalta. Faktoista on nykyään tullut mielipideasioita, jolloin ei pelkkien virheiden huomioiminen riitä.

Although there are a multitude of different aspects to the Western beauty standard, being thin has become the most important condition. These norms and standards of beauty are transported through mass media such as the television, which plays an important role in the reproduction of ideologies and beliefs. Makeover shows as a subgenre of reality TV shows reveal stereotypical expectations and subtle dynamics of power through the implication that the participants body is defective and has to be altered for her to fit in with society. Through production techniques and the contents of these makeover shows, dynamics of power between the genders become visible and they are reinforced and maintained through stereotypical representations. This thesis analyses the implications of the thin ideal for women and how these are portrayed, distributed and reinforced in the Canadian makeover TV shows Bulging Brides and My Big Fat Revenge. The main question guiding the research is: To what extent can the thin body standard for women be understood as a tool in the process of supporting gender hierarchies and reinforcing unequal power dynamics between the genders? A detailed analysis of five scenes of one episode of each show revealed that being thin is portrayed as the most important aspect for each female candidate to be happy in her life, to be successful, and to have a husband – in other words, to be a ‘proper’ woman. The representations are stereotypical and there is no room for individual deviations from the narrow beauty and body standard. Ostensibly, women have become more powerful in society. The thin ideal however serves to reinforce gender hierarchies. Fat bodies are bigger than thin bodies and pose more resistance; these characteristics are not commonly valued in women, who are expected to be small, fragile and powerless. In addition, working on and worrying about the perfection of their bodies keeps women occupied, thus making it difficult for them to dedicate their mental and financial resources on other issues. The thin ideal can thus potentially be seen as an important means of keeping women under control by keeping them mentally occupied, physically powerless and not allowing them to take up space with their bodies.

Avhandlingen undersöker hurudana kulturella identitetskonstruktioner och konstruktioner av kulturell tillhörighet som uppstår då andra generationens somaliska ungdomar talar om sin medieanvändning. Kulturer och identitetsprocesser existerar i en ny globaliserad omgivning som präglas av massinvandring och massutvandring. I Finland har det aldrig tidigare funnits en lika stor grupp av andra generationens invandrare. Det förändrade medielandskapet med nya kommunikationsteknologier i spetsen, och den allt mångkulturellare kontexten utgör utgångspunkten för undersökningen. I undersökningen intervjuades sju finlandssomaliska ungdomar i gymnasie- och yrkesskoleåldern. Somalierna utgör den största enskilda invandrargruppen från Afrika och somaliskan är den tredje största främmande språkgruppen i Finland. Materialet samlades in genom semistrukturerade intervjuer. För att tolka intervjumaterialet användes kritisk diskursanalys (CDA) enligt Norman Faircloughs modell som teoretisk referensram. I intervjumaterialet uppstod fem diskurser av kulturell identitet: 'Jag e somalier', 'vilken klan', 'jag e somalier' där den somaliska diasporan formar den finlandssomaliska kulturella identiteten; Islam som kommer från hjärtat där identiteten formas av religionen islam; 'Kvinnor har också en plats i världen' där i sin tur genderperspektivet formar den kulturella identiteten; Flyktingaktig men ingen flykting formas av socioekonomiska faktorer, normer och språkliga uttryck; och i Beyoncé, fotboll och Kevin Hart formar ungdomskulturen i allmänhet den kulturella identiteten genom fritidsintressen och språkliga uttryck. Undersökningen visar att andra generationens somaliska ungdomar utgör en mycket heterogen grupp som karakteriseras av en mångfald av personligheter, sociala bakgrunder och mediavanor. Ungdomarna identifierar sig inte bara på basen av traditionella uttryck för kulturell identitet som exempelvis etnicitet och religion utan till stor del på basen av olika kulturella och socioekonomiska faktorer. Unga människor använder sig aktivt av vänner och bekanta, och kända personligheter från musik- och idrottsvärlden för att definiera sig själv och sina kulturella värderingar. Med hänsyn till processer av identitetskonstruktion spelar nya kommunikationsteknologier, framförallt sociala medier, en central roll för att hålla kontakt, följa med och diskutera, och för att diskursivt konstruera nya kulturella betydelser som överstiger tid och plats. Ungdomarnas tal präglas av motstridigheter, vilket speglar kulturella förändringar såväl inom det finlandssomaliska samfundet som inom det finländska samhället över lag. Trots att samhället blir mer mångkulturellt och tolerant vill ungdomarna uttrycka sin kulturella säregenhet på ett eller annat sätt, vilket sociala medier tillåter. Undersökningen påvisar att mångfaldigare medieinnehåll behövs för att skapa goda förutsättningar och fler plattformar för diskussion om kulturell identitet och tillhörighet. Detta möjliggör deltagande i samhällelig debatt och senare i beslutsfattandeprocesser.

Tutkielman aihe liittyy yhteisöviestinnän formatiiviseen, ennakoivaan arviointiin. Toinen tutkielman keskeinen teema on profilointi eli tavoitekuvan rakentaminen. Tavoitekuvan rakentamisen rinnalla tarkastellaan myös maineen rakentamista. Profilointi on maineen rakentamiseen liittyvää viestinnällistä toimintaa, ja tavoitekuvan rakentaminen on yksi strategisen viestinnän tehtävistä. Tutkielman painotus on viestinnän strategisessa suunnittelussa ja johtamisessa. Viestinnältä vaaditaan strategista tukea organisaation toiminnalle. Viestintä on siirtynyt monissa organisaatioissa perinteisestä tukitoiminnasta yhdeksi ydintoiminnoista. Viestinnän tulee tukea koko organisaation strategian ja tavoitteiden saavuttamista. Viestinnän mittaamisen kytkeytyminen organisaation tavoitteisiin ja strategiaan ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Edellä mainittuja viestinnän ilmiöitä tutkitaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittaman Älybussi-projektin yhteydessä. Älybussin ideana on turvata lähipalvelut kunnissa ja tuoda ne harvemmin asutuille alueille liikkuvina palveluina Päijät-Hämeessä. Kuntasektori on suurten muutosten äärellä, johtuen muun muassa pitkään vireillä olleesta Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksesta (Sote-uudistus). Tutkielman tavoitteena on tutkia, millainen tavoitekuva täysin uudenlaiselle älybussille halutaan yhteistyössä, monen eri toimijan ja yhteistyötahon kesken luoda ja miten formatiivisen arvioinnin avulla voidaan hyvään maineeseen tähtäävää tavoitekuvaa rakentaa. Tutkielman tarkoituksena on tutkia ja antaa suuntaviivoja tavoitekuvan rakentamiselle ja formatiiviselle arvioinnille, joiden perustella valintoja ja yhteistä näkemystä on helpompi lähteä Älybussi-projektissa yhteisesti muodostamaan ja systemaattisesti rakentamaan. Toinen keskeinen tutkimustavoite on formatiivisen arvioinnin ja hyvään maineeseen tähtäävän tavoitekuvan synteesin rakentaminen teorian pohjalta ja sen soveltaminen käytäntöön haastatteluaineiston avulla. Tutkimuksen keskeisinä lähteinä ovat Elisa Juholinin ja Leif Åbergin kirjat ja tutkimus liittyen erityisesti tavoitekuvan rakentamiseen ja viestinnän formatiiviseen arviointiin. Mainetutkimuksen puolella keskeisinä lähteinä toimivat Pekka Aulan, Jouni Heinosen ja Saku Mantereen näkemykset. Kansainvälistä tutkimusta keskeisesti edustavat Paul Argenti, Anne Gregory, Paul Noble, Tom Watson ja Paul Willis. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmä on teemahaastattelu. Tutkimusaineisto koostuu 11 haastattelusta: 10 Älybussi-projektin ohjausryhmän jäsenen haastattelusta ja yhdestä viestinnän asiantuntijan haastattelusta. Työn analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi. Tutkielman haastatteluaineiston perusteella määriteltiin formatiivista arviointia hyödyntäen hyvään maineeseen tähtäävän tavoitekuvan rakentamisen tärkeitä osatekijöitä: 1) keskeiset sidosryhmät ja palvelut, 2) menestystekijät, 3) tavoitekuvan avainsanat ja 4) määrälliset sekä laadulliset arvioinnin mittarit älybussille. Tutkielman keskeisenä tuloksena muodostetussa formatiivisen arvioinnin ja hyvään maineeseen tähtäävän tavoitekuvan synteesissä organisaation tavoitteet ovat hyvään maineeseen tähtäävän tavoitekuvan rakentamisen lähtökohtana. Formatiivisen arviointi mahdollistaa tarkoituksenmukaisten ja tosiasioihin perustuvien suunnitelmien muodostamisen ennen varsinaista toteuttamista. Sen avulla voidaan paremmin varmistaa, että tehdään oikeita asioita oikein. Tavoitekuvan rakentaminen vaatii tärkeimpien sidosryhmien määrittämistä ja heidän tarpeidensa tunnistamista sekä keskeisten avainmenestystekijöiden täsmentämistä, joissa organisaation tulee olla hyvä menestyäkseen. Menestystekijöiden pohjalta voidaan määrittää tavoitellun tavoitekuvan avainsanat ja perusviestit, jotka tulee testata sidosryhmien keskuudessa. Testausvaiheen jälkeen tehdään varsinainen viestintästrategia ja -suunnitelma ja siirrytään toteutusvaiheeseen. Toteutusta seuraa muutoksen seuranta ja arviointi suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja mittareihin formatiivisen suunnittelun vaiheessa. Tavoiteltava muutos tapahtuu asenteissa, tunteissa tai käyttäytymisessä. Arvioinnin jälkeen siirrytään jatkuvan seurannan ja arvioinnin syklin mukaisesti takaisin organisaation strategisiin tavoitteisiin. Malli korostaa formatiivisen arvioinnin tärkeyttä ja arvioinnin jatkuvaa luonnetta viestinnän johtamismallien mukaisesti. Muutokset maineessa kehittyvät hitaasti. Nimensä mukaisesti kehitetty malli tähtää hyvään maineeseen, ja formatiivisella arvioinnilla on merkittävä rooli hyvän maineeseen tähtäävän tavoitekuvan rakentamisessa.

Syftet med den här avhandlingen är att se på hur svarta brottsoffer har representerats i tidningen New York Times under åren 1955, 1991, samt 2020. I avhandlingen ligger fokus på tre uppmärksammade brottsfall, mordet på Emmett Till 1955, misshandeln av Rodney King 1991 samt mordet på George Floyd 2020. Jag ser i avhandlingen på hur svarta brottsoffer representerats i New York Times under tre olika tidsperioder, samt hur rapporteringen kring de tre olika fallen skiljer sig från varandra. Tidigare studier visar att svarta män sällan ses som legitima offer och att svarta överlag representeras stereotypt i medier. Avhandlingen baserar sig på en kvalitativ undersökning av tre händelser som alla ledde till demonstrationer mot rasism och övervåld och som fick stor medieuppmärksamhet. Materialet i analysen består av tjugo artiklar per fall. De har analyserats utgående från ett kodningssystem som tar fasta på vem som får komma till tals i artiklarna, hur offren benämns, samt huruvida en bredare samhällsdiskussion går att skönja i artikeln. I materialet går att se hur representationen av svarta går från att vara schablonartad och stereotyp 1955, till att bli bredare och mer nyanserad 1991 och 2020. Samhällsdiskussionen är också bredare och mer balanserad i de senare fallen. Det amerikanska samhället har förändrats mycket mellan 1955 och 2020 och det syns också i materialet. Offren representeras mindre stereotypt i de senare fallen och representationen blir allt mer mångfacetterad och nyanserad. Däremot finns en del stereotypa tendenser kvar också 1991 och 2020, bland dem hur våldet mot svarta kroppar beskrivs.

The aim of this thesis is to examine the representations of Russian-European relations in the articles covering the Pussy Riot case in four Russian newspapers: Rossiyskaya Gazeta, Kommersant, Vedomosti, and Izvestia. The subject matter is relevant due to the fact that in recent years relations between Russia and Europe have become stagnant and unproductive. There are a variety of reasons that underpin the deterioration of Russian-European relations, including the world economic crisis and NATO expansion. However, coverage of these changes in the Russian press is influenced not only by the actual situation, but also by the discourses of political parties as well as by Russian national political culture. Because media representations convey values, beliefs, and meanings, the representations in Russian newspapers play a crucial role in shaping the way people see themselves and the country they live in. Media representations also have potential to influence how people perceive their relations with others and have an impact on their behavior. It means that Russian-European relations are eventually partly constructed by the way they are represented in the Russian press. The main research question is: how are relations between Europe and Russia represented in the articles covering the Pussy Riot case and in the context of Russian political culture and the discourses of different Russian political powers? The Pussy Riot case and associated events are a suitable angle for the research because they have invoked wide spread discussion in mass media and demonstrated some fundamental differences in Russian and European cultures. The Pussy Riot case is a criminal process of three members of the punk band Pussy Riot who were charged with hooliganism. The research is conducted within the theoretical frames of media discourse and international relations theory. The basic supposition implies that media discourse is, to a large extent, shaped by the discourses of diverse political forces and by a national political culture. In order to answer the research question, a critical discourse analysis of the relevant texts has been conducted on three levels: linguistic, intertextual, and the macro level of social structures. In the course of the analysis, it has been possible to retrieve a variety of representations of Russian-European relations. These representations are: political, cultural, and religious collision, Europe as a mentor, Europe as a savior, Europe as an economic partner, Russia as an integral part of Europe. The first one is more widely employed by the pro-government publications. The second and the third seem to be more relevant for the liberal press, while the last two representations are associated with the opinions of particular experts and politicians. Overall, the results enable us to conclude that the representation of Russian-European relations as a collision is hegemonic. It purports that regardless of what Putin’s government states in official papers and speeches meant for the European audience, it still does not consider Europe as a friend.

Modern China has entered an era of risk society. The emerging public crises are challenging the government's reactions including the openness and speed of information, the reconstruction of credibility and reputation. On the other hand, the media environment has changed enormously. Despite the tight censorship of China's traditional media, social media provide both opportunities and challenges for government crisis communication in terms of its fast speed of transmitting and instantaneous sharing of information, reliance on user-generated content, and openness of public opinions and easiness to access. Since social media are empowered to reshape the public opinion field, media manipulation from the government changes accordingly. Therefore, this study focuses on the way social media was used actively in the crisis communication in the 2013 Ya'an earthquake by the Chinese government and respond from the public. Mixed research methods are used in the study, including content analysis as quantitative method, and frame analysis as qualitative method. This research first identifies how did the state-owned media presented the crisis. Subsequently, it explores what crisis communication strategies the state-owned media applies on social media during the earthquake, and how effective those strategies are based on attitudes of the public. As an authoritarian country, the Chinese government used to cover crisis and suppress discussions to maintain stability of the society, which caused distrust among the public. However, different from the stereotype, the Chinese government tends to guide public opinion to the positive direction rather than hiding the truth nowadays. Based on the analysis, the conclusion can be drawn clearly how the Chinese government managed and responded to the crisis through the state-owned media.