Browsing by discipline "Sosiaalipsykologia"
Now showing items 61-80 of 326
-
(2014)Syftet med denna pro gradu –avhandling var att undersöka hur faktorer hos föräldrarna samt barnets kön påverkar barnets målorientering. Som teoretisk referensram användes målorienteringsteorin och Diana Baumrinds typologi om föräldraskapsstilar. Målorienteringar är de mål, resultat och följder som eleven föredrar i skolan. Det handlar inte om mängden motivation, utan kvaliteten och innehållet. De tre vanligaste målorienteringarna är inlärningsorientering, prestationsorientering och undvikande orientering, varav inlärningsorientering är den mest fördelaktiga med tanke på elevens skolgång. Forskning kring föräldraskapsstilar har huvudsakligen fokuserat på auktoritativ, auktoritär och tillåtande föräldraskapsstil, vilka skiljer sig från varandra och har olika effekter på barnets utveckling. Tidigare undersökningar tyder på att barnen ofta är inlärningsorienterade då föräldrarna har hög utbildningsnivå, auktoritativ föräldraskapsstil och är engagerade i barnets skolgång. Detta var utgångspukten för forskningsfrågorna och hypoteserna i denna avhandling. Den första forskningsfrågan var hur föräldrarnas utbildningnivå, deras engagemang i barnets skolgång och auktoritativ föräldrskapsstil påverkar barnets målorientering, och om det finns både direkta och indirekta effekter. Den andra forskningsfrågan berörde könets inverkan på målorienteringen. Materialet som användes för analyserna var insamlat av Centret för utbildningsevaluering inom ramen för Att lära sig att lära –projektet. Datainsamlingen skedde under våren 2013 i alla finskspråkiga grundskolor i Vanda. För denna avhandlings syfte användes elever i årskurs sex (N=1545) och deras föräldrar (N=1170) som respondenter. Respondenterna deltog genom att fylla i frågeformulär och utföra uppgifter med syfte att bedöma elevernas inlärningsförmåga. Undersökningens huvudsakliga analysmetoder var stiganalys och MANOVA. Med hjälp av stiganalysen hittades inga indirekta effekter mellan variablerna, d.v.s. föräldrarnas utbildningsnivå påverkade inte målorienteringen via auktoritativ föräldraskapsstil eller engagemang. Föräldrarnas utbildningsnivå påverkade engagemanget, men inte auktoritativt föräldraskap. Auktoritativ föräldraskapsstil påverkade alla målorienteringar; förhållandet till inlärningsorientering och prestationsorientering var positivt, medan förhållandet till undvikande orientering var negativt. Föräldrarnas engagemang påverkade ingen av målorienteringarna. MANOVAns resultat tydde på att pojkar i högre grad var prestationsorienterade och undvikande orienterade än flickor, medan det inte fanns någon skillnad mellan könen för inlärningsorienterings del. Undersökningar på det aktuella forskningsområdet ger information, med hjälp av vilken man kan försöka utjämna skillnader som uppstår mellan elever p.g.a. kön och bakgrund samt arbeta för en bättre skolmotivation och högre presationsnivå för eleverna.
-
(2019)Det finns lite forskning om hur livsförändringar, såsom inträdandet i föräldraskap, kan ha samband med förändring i personlighetsdrag. Målsättningen för denna studie var att utreda om det sker en förändring i personlighetsdrag när man blir förälder. Utgående från femfaktorteorin och den nya socialanalytiska modellen för personligheten ställdes följande forskningsfrågor: 1. Sker det en förändring i personlighetsdrag hos de blivande föräldrarna enligt femfaktorteorin? 2. Sker det en förändring i personlighetsdrag i riktning av större mognad hos de blivande föräldrarna enligt den nya socialanalytiska modellen för personlighet? Denna studie utgör en del av ett större forskningsprojekt om föräldraskapets inverkan på personliga värderingar och personlighetsdrag vid Helsingfors universitet. Samplet för denna studie består av 146 heterosexuella par i Helsingfors, som blivit föräldrar för första gången. Självskattning av personligheten mättes i början av graviditeten och då babyn var två månader gammal, med det finskspråkiga personlighetsinventariet, Extra Short Five med 30 item. Resultaten pekade på att inga förändringar skedde i kvinnors självskattningar. Resultaten för kvinnor är i linje med femfaktorteorin, enligt vilken livshändelser som att bli förälder inte har samband med förändring i personlighetsdrag. Männens resultat visade på en minskning i emotionell stabilitet, extraversion, vänlighet och samvetsgrannhet. Resultaten för männen stöder varken femfaktorteorin eller den nya socialanalytiska modellen för personligheten. Männens resultat kan delvis förklaras med hänvisning till tidigare forskning, som har påvisat att en minskning i emotionell stabilitet, samvetsgrannhet och vänlighet kan ha samband med psykologisk stress, som kan förhindra en mognad av personligheten.
-
(2015)För att öka elevers välmående i skolan och för att höja elevernas socioemotionella kompetens har program i social och emotionell färdighetsträning (SET) utarbetats. SET har visats inverka positivt på elevers sociala, personliga och akademiska utveckling genom att minska problembeteende, öka positiv socialanpassning, förstärka positiva attityder till sig själv, andra och skolan samt förbättra akademiska prestationer. För att veta ifall ett enskilt SET-program är ändamålsenligt att använda krävs det att effekten utvärderas. Syftet med denna pro gradu–avhandling var att utvärdera Barnavårdsföreningens program Vi i klassen (VIK), som här definierades som ett SET-program. Programmets effekt har inte tidigare undersökts. Den övergripande forskningsfrågan var: uppnår VIK-programmet de mål som ställts för programmet; har programmet en önskad effekt på elevernas välmående i klassen? Välmående i skolan byggs upp av både faktorer i omgivningen och elevernas personliga resurser. Välmående undersöktes i denna avhandling på både klassrums- och elevnivå. Klassen som omgivning mättes med variabeln klassrumsklimat och elvernas personliga resurser mättes med variablerna social kompetens och självkänsla. Undersökningen var en kvantitativ interventionsstudie; en enkätstudie med longitudinell undersökningsdesign. Materialet samlades in i fem svenskspråkiga lågstadieskolor i Nyland. I undersökningen deltog 163 elever från årskurs 5 och 6 samt nio lärare. Frågeformulären fylldes i både av test- och kontrollklasser före och efter VIK-programmet. Materialet analyserades i huvudsak med t-test för beroende grupper och variansanalys med upprepad mätning (ANOVA). Analyserna av frågorna med fasta svarsalternativ visade inte att VIK-programmet skulle ha vare sig en positiv eller en negativ effekt på elevernas egen bedömning av vare sig klassrumsklimatet eller sin sociala kompetens och självkänsla i jämförelse med kontrollgruppen. Enligt lärarnas bedömning hade elevernas sociala och emotionella uttrycksfullhet förbättrats av VIK. I elevernas öppna svar framkom att 61 % av eleverna som deltagit i VIK tyckte att något förändrats i klassen under programmets gång. Motsvarande procent i kontrollklasserna var 24 %. Detta tyder på att VIK har någonslags effekt på eleverna och klassen men att denna effekt inte syntes i frågorna med fasta svarsalternativ. Resultaten diskuterades i relation till SET-studier utförda av bland annat Durlak m.fl. (2011), Kimber m.fl. (2008), Payton m.fl. (2008) och Rivers m.fl. (2013).
-
(2015)I denna pro gradu-avhandling undersöktes förvärvsarbetande småbarnsmödrars tankar kring att kombinera förvärvsarbete och moderskap. I avhandlingen behandlades tre forskningsfrågor. För det första, hur formulerade småbarnsmödrar sitt modersideal i Gunilla Halldéns (1992) efterföljd, dvs. barnet som varande eller projekt? För det andra, vilka tankar hade mödrarna kring att kombinera moderskap och arbete? För det tredje, hur beskrevs arbetsfördelningen i familjen av mödrarna? Ifall modern uppfattade barnet främst som projekt antogs, i Oechsle och Zolls (1991) efterföljd, att hon skulle uppleva mindre konflikter mellan de krav som förvärvsarbete och moderskap ställde. Fem mödrar intervjuades med halvstrukturerad temaintervju. Analysen av det empiriska materialet utfördes med hjälp av teoribunden innehållsanalys. Undersökningens teoretiska referensram var främst Halldéns tankar kring barnet som varande och barnet som projekt. Undersökningsresultaten rapporterades utgående från frågorna. I Gunilla Halldéns efterföljd uppfattade de flesta mödrarna sitt barn som projekt. Kvinnor med projektsyn ansåg det vara självklart att kombinera moderskap med karriär och de höll på lika roller vid omvårdnad av också det späda barnet. Mödrarna betonade faderns insats i primärvården av sitt barn och de tyckte att faderns insatser i vården av barnet och i hushållsarbeten underlättade kombinerandet av moderskap och förvärvsarbete.
-
(2014)Pitkittäistutkimuksessa selvitettiin organisaatiofuusiota edeltävän menettelytapojen oikeudenmukaisuuden vaikutusta organisaatiofuusion jälkeiseen kokemukseen esimiehen sisäryhmäprototyyppisyydestä sekä fuusiota edeltävän menettelytapojen oikeudenmukaisuuden vaikutusta fuusion jälkeiseen uuteen organisaatioon samastumiseen. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu organisaatiofuusiotutkimuksen, sosiaalisen identiteetin viitekehyksen ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Tutkimuksessa hyödynnetään sosiaalisen identiteetin teorian mukaista lähestymistapaa johtajuuteen, jossa ryhmä näkee sisäryhmäprototyyppisen esimiehen esimerkiksi vaikutusvaltaisena, luotettavana ja karismaattisena. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sosiaalisen identiteetin teoriaan pohjautuvaa organisaatioon samastumisen käsitettä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on löydetty yhteys esimiehen sisäryhmäprototyyppisyyden ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuden väliltä sekä menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja organisaatioon samastumisen väliltä. Teoreettinen tausta tukee oikeudenmukaisuuden ja samastumisen välistä yhteyttä, sillä esimerkiksi ryhmäarvomallin ja ryhmään kiinnittymisen mallin mukaan yksilöt tekevät oikeudenmukaisen kohtelun perusteella arvioita ryhmäjäsenyyksistään. Tutkimuksen aineisto on osa Helsingin kaupungille toteutettavaa 'Uhat, mahdollisuudet ja yhteinen tulevaisuus. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen fuusio henkilöstön kokemana' -hanketta, jossa tarkastellaan Helsingin kaupungin organisaatiofuusiota, jossa sosiaalivirasto ja terveyskeskus yhdistyivät sosiaali- ja terveysvirastoksi 1.1.2013. Aineisto kerätään kolmessa osassa (2012 - 2014), ja tässä tutkimuksessa hyödynnetään kahta ensimmäistä. Ensimmäinen kysely lähetettiin kaikille sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen työntekijöille ennen fuusiota vuonna 2012 ja toinen kysely fuusion jälkeen vuoden 2013 lopulla. Molempiin kyselyihin vastasi yhteensä 1152 henkilöä. Tutkimuskysymykset koskevat fuusiota edeltävän menettelytapojen oikeudenmukaisuuden kokemuksen vaikutusta sekä esimiehen sisäryhmäprototyyppisyyteen sekä uuteen organisaatioon samastumiseen. Tutkimushypoteeseina oli, että menettelytapojen oikeudenmukaisuus vaikuttaisi positiivisesti molempiin muuttujiin. Keskiarvojen ja korrelaatioiden tarkastelun jälkeen suoritettiin kaksi regressioanalyysiä hypoteesien testaamiseksi. Hypoteesit saivat tukea, kun fuusiota edeltävä menettelytapojen oikeudenmukaisuus vaikutti merkitsevästi sekä fuusion jälkeiseen kokemukseen esimiehen sisäryhmäprototyyppisyydestä että uuteen organisaatioon samastumiseen, kun analyyseissä huomioitiin myös fuusiota edeltävä kokemus esimiehen sisäryhmäprototyyppisyydestä ja vanhaan organisaatioon samastuminen. Varsinaisten analyysien lisäksi suoritettiin neljä lisäanalyysiä, joissa tarkasteltiin päämuuttujien suhdetta niiden henkilöiden keskuudessa, joiden esimies oli muutoksessa pysynyt samana ja niiden henkilöiden keskuudessa, joiden esimies oli muutoksessa muuttunut. Tulos lisäanalyyseissä oli, että fuusiota edeltävä menettelytapojen oikeudenmukaisuus vaikutti merkitsevästi esimiehen sisäryhmäprototyyppisyyteen ainoastaan silloin kuin esimies oli muutoksessa vaihtunut. Lisäanalyysit eivät tuoneet eroja menettelytapojen oikeudenmukaisuuden vaikutukseen uuteen organisaatioon samastumisessa. Tutkimus tukee organisaatioon samastumisen osalta aikaisempaa tutkimustaustaa sekä tarjoaa tulevaisuuden tutkimukselle jatkoehdotuksia liittyen menettelytapojen oikeudenmukaisuuden vaikutukseen kokemukseen esimiehen sisäryhmäprototyyppisyydestä esimerkiksi esimiehen vaihtuessa fuusiossa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksessa sekä esimerkiksi esimiesten koulutuksessa.
-
(2017)Fyysisellä kosketuksella on tutkittu olevan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Kosketuksen on huomattu vaikuttavan koehenkilöiden mielialaan ja itsetuntoon sitä kohottavasti sekä lisäävän yhteyden tunnetta ja positiivisia tunteita muita kohtaan. Ikäihmisille suunnattu päivätoiminta on toimintaa, jonka tavoitteena on edistää hyvinvointia tarjoamalla heille virikkeitä, liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Päivätoiminnan avulla pyritään parantamaan ikäihmisten osallistumismahdollisuuksia ja ehkäisemään yksinäisyyttä. Tutkielman tavoitteena on tutkia, vaikuttaako ikäihmisille suunnatussa keskusteluryhmässä saatu ja annettu kosketus osallistujien mielialaan, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen positiivisesti. Tutkimus toteutettiin kokeellisena asetelmana ikäihmisille suunnattun palvelukeskusken tiloissa, missä koehenkilöt osallistuivat keskusteluryhmiin neljän viikon ajan kerran viikossa. Kaikki osallistujat (N=37) olivat eläkkeellä olevia pääkaupunkiseudulla asuvia naisia. Osallistujien ikäjakauma oli 59–91 vuotta iän keskiarvon ollessa 75 vuotta. Osallistujat jaettiin koeryhmiin (n=20) ja kontrolliryhmiin (n=17). Keskusteluryhmien varsinaiseksi tapaamisajaksi oli varattu aina yksi tunti. Keskusteluryhmissä koehenkilöt antoivat pareittain toisilleen hierontaa sisältävää käsihoitoa 10 minuutin ajan vuorollaan sekä keskustelivat samalla valmiiksi annetusta aiheesta. Kontrolliryhmän koehenkilöt vuorostaan keskustelivat samasta valmiiksi annetusta aiheesta 20 minuutin ajan ilman fyysistä kosketusta. Loppuaika keskusteltiin yhteisesti. Tutkimusaineistö kerättiin kyselylomakkeilla ennen ja jälkeen koetilanteen. Kyselylomakkeet sisäl-sivät itsearviointimittareita, joilla mitattiin mielialaa, itsetuntoa ja ryhmäytymistä. Koehenkilöiltä tiedusteltiin myös heidän arvioitaan keskustelutilanteen ja keskustelukumppanin mielekkyydestä. Aineisto analysoitiin testaamalla kosketuksen vaikutusta mielialaan, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Kosketuksen vaikutusta keskustelukumpanin ja keskustelutilanteen mielekkyyteen testattiin riippumattomien otosten t-testillä. Kosketuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta itsetuntoon, negatiiviseen mielialaan tai ryhmäytymiseen. Imputoidulla aineistolla saaduissa tuloksissa, positiivinen mieliala nousi neljän viikon aikana tilastollisesti merkitsevästi enemmän koeryhmän jäsenillä kuin kontrolliryhmän jäsenillä (F(4,436) = 3.64, p < .006, η² = .115). Havaitulla aineistolla ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, (F(3,221) = 2.20, p = .09, η² = .136). Kosketuksen vaikutus oli kuitenkin melko suuri. Kosketus selitti 13,6 % positiivisen mielialan vaihtelusta. Negatiivinen mieliala laski molemmilla ryhmillä tilastollisesti merkitsevästi neljän viikon aikana (F(2,219) = 6.80, p = .003 , η² = .327). Tutkielman perusteella näyttää siltä, että kosketus osana keskusteluryhmän toimintaa saattaa käsiin kohdistettavana hierontana voimistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen positiivisia vaikutuksia eläkeikäisillä naisilla kohottamalla heidän mielialaansa ja siten edistämällä terveyttä ja hyvinvointia. Tuloksia tulkitessa huomioitavaa kuitenkin on, että puuttuvien tietojen takia otos jäi luotettavan tilastollisen testauksen kannalta pieneksi.Tutkimus olisikin jatkossa mielenkiintoista toistaa suuremmalla otoskoolla ja paremmalla koeasetelman kontrolloinnilla.
-
(2016)More studies are needed to analyse eating related behaviours due to the health and wellbeing related outcomes of unhealthy eating habits. In addition, choosing between multiple food items and different diets has become more complicated, because selection of foods available has increased. As a result, the importance of individual factors affecting food choices has increased. Individual factors that have found to be associated with food choices and food include gender and food choice motives. Therefore, the aim of this study was to examine the potential changes in food choice motives from the year 2007 to year 2014 between genders, and examine whether changes in food choice motives predict relative vegetable and fruit intake in 2014. Additionally, one aims was to test whether differences in changes in food choice motives mediate the gender differences in vegetable and fruit intake. This study is based on data from on-going population-based prospective study called DIetary, Lifestyle, and Genetic determinants of Obesity and Metabolic syndrome (DILGOM). DILGOM is a sub-study of national FINRISK study. The data was analysed with quantitative methods. The main findings of this study were: (a) the importance of ethicality and price motives increased but the importance of health and pleasure food choice motives decreased between years 2007 and 2014 in all participants, (b) the importance of ethicality motive was the only food choice motive that increased more in women than in men from 2007 to 2014. Female gender, being married and change in health and ethicality motive predicted higher vegetable and fruit intake in 2014. Furthermore, change in the importance of ethicality motive mediated partly the associations between gender and vegetable and fruit intake in 2014. As health and ethicality motives predicted higher use of vegetables and fruit, influencing to these motives could be used in promoting higher vegetable and fruit intake in the future. More precisely, if the target is to decrease the disparity of vegetable and fruit intake between genders, should the target be on increasing importance of ethicality motive for men in respect of the results of this study. More studies should be conducted to gain more information about this topic. The methods should be improved and widen in the future if more and more reliable information about the associations and trends in food choice motives and food choices are needed.
-
(2018)The low proportion of women among attorneys-at-law in Finland is striking, particularly among attorneys-at-law in partner positions. Previous research has shown that female attorneys-at-law in Finland, although not working in the prestigious positions of power or financial decision-making, can express a belief in gender equal career opportunities. However, the idea of equal opportunities has been shown to be a myth, which ignores for instance how women are faced with greater expectations concerning family caretaking than men. Overall, the traditionally masculine norms of the legal field have been shown to carry a male advantage. While previous research on the topic has focused on the experiences of female attorneys-at-law, this thesis aims to study also men’s perspectives. The objective of this thesis is to understand better how attorneys-at-law, women and men, talk about gender equality and inequality within their profession, and what kind of attitudes towards the topics are being expressed. The theoretical framework for this thesis draws from social constructionism, rhetorical social psychology and the qualitative attitude approach. Altogether 13 women and men, of different age and living in different parts of Finland, were interviewed in October-November 2017. Three topics were discussed within the interviews: 1) career development as an attorney-at-law, 2) gender and gender equality, and 3) professional success. The analysis of this thesis focused only on the second theme of the interviews, gender and gender equality, and more precisely, on argumentative talk generated by five attitude statements concerning the role of gender, work and family reconciliation and gender inequality. The analysis revealed three different attitudes towards gender equality or inequality in the legal field: 1) gender inequality as women leaving the legal field, 2) gender equality as gender-neutral attitudes and treatment, and 3) men’s gender inequality as an upcoming problem. In addition, an important finding was how work and family reconciliation was constructed as a women’s concern. The attitudes drew from the discourses of individual choice, equal opportunities, and gender neutrality, the idea of work and family reconciliation concerning women, low amounts of boys in faculties of law, as well as a belief in the proportion of female partners changing. Functions of the attitudes included, among others, representing women or oneself as making justified choices over family caretaking or as having opportunities to leave or stay in the legal field, representing oneself as a supporter of gender neutrality or as a person who sees the situation from a larger perspective. Overall, the attitudes represented gender inequality as a problem or not as a problem in varying degrees. The most important references for this thesis were Choroszewicz’s (2014a) Managing Competitiveness in Pursuit of a Legal Career: Women Attorneys in Finland and Poland and Vesala’s & Rantanen’s (2007) Argumentaatio ja tulkinta.
-
(2017)The aim of this Master’s thesis was to study the social representations of global inequality. The theory of social representations studies how people understand new and unfamiliar things. Social representations are phenomena that people use to make sense of the reality in the social interaction with other people. Thus, the idea was to examine how global inequality is understood and perceived. In this thesis the concept of global inequality is used to refer to the global situation in which people are in unequal positions regarding wealth, welfare and possibilities. More specifically this research studied the social representations of global inequality of persons who volunteer in non-governmental organizations. The NGOs that were contacted for the recruiting of interviewees were ones that are working with themes that are somehow related to global inequality. The research questions of the thesis are: What kind of issues volunteers point out when talking about global inequality? How global inequality is anchored and objectified? What kind of themata and structure of global inequality can be recognised? Is it possible to interpret social representations of global inequality from the talk of the volunteers? Eleven volunteers were interviewed individually. The data was first categorised using thematic analysis. Fourteen themes were recognised from the data in the thematic analysis. After this the formation of social representations was analysed by interpreting anchorings and objectifications from the data. The occurrence of the social representations was examined by analysing themata and structure. Global inequality was anchored to different crises and to the exploitation between people or countries. The objectifications of global inequality were suffering people, for example poor children and people working in harsh conditions, Africa and the “gap” that was used as a metaphor for inequality. Two themata, “Western countries / other countries” and “right / wrong”, were interpreted from the data. The structure was analysed by recognising core elements, like poverty and exploitation of poor countries, and peripheral elements, like structure of global trade and lack of food and clean water. The potential of social psychology for studying global inequality in general is also discussed in the thesis.
-
(2013)Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kahden minätietoisuustunteen, häpeän ja syyllisyyden, rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Häpeää ja syyllisyyttä on usein kirjallisuudessa ja tutkimuksessa tarkastelu yksilön henkilökohtaisena tunnekokemuksena, kun taas sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen näkökulma näihin emootioihin on ollut harvinaisempaa. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata niitä vuorovaikutusprosesseja, joissa häpeä ja syyllisyys syntyvät. Tutkimuksen aineisto koostui yliopisto-opiskelijoiden kirjoittamista kertomuksista, joissa pyydettiin vastaajaa kuvailemaan omin sanoin tilannetta, jossa oli viimeksi kokenut syyllisyyttä, häpeää tai muuta minätietoisuustunnetta. Kertomuksia analysoitiin laadullisella temaattisella analyysilla (Braun & Clarke, 2006). Kertomukset nähtiin kuvauksena eletystä ja koetusta elämästä, mutta samalla huomioitiin kokemusten ja emootioiden sosiaalinen rakentuminen. Analyysin tulokset liittävät häpeän ja syyllisyyden ihmisten välisiin suhteisiin. Suurin osa kertomusten tilanteista sijoittuu vuorovaikutustilanteisiin, ja usein myös läheisiin ihmissuhteisiin. Häpeä näyttäytyy kertomuksissa kivuliaampana ja voimakkaampana emootiona kuin syyllisyys. Syyllisyyttä koetaan erityisesti ihmissuhteissa tehtyjen rikkomusten takia. Häpeä syntyy tilanteissa, kun vuorovaikutus on jollain tavalla epätasapainossa, ja yksilö kokee erillisyyttä suhteessa muihin ihmisiin. Häpeää koetaan myös kun minä paljastuu sosiaalisesti, ja esimerkiksi epäonnistuu vaikutelmanannossaan. Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan häpeän ja syyllisyyden kokemuksessa on tärkeää se, miten yksilö ajattelee muiden ihmisten näkevän hänet (Leary, 2007). Muiden ihmisten arviot itsestä ovat tärkeitä, sillä ihminen pyrkii olemaan hyväksyttävä muiden ihmisten silmissä (Gilbert, 2007). Ihminen kaipaa hyväksyntää, rakkautta ja vastavuoroisuutta, joita hän saa toisilta ihmisiltä. Häpeä ja syyllisyys kertovat, että yksilön suhde muihin ihmisiin on vaakalaudalla.
-
(2018)Mindfulness definieras som ett mentalt tillstånd i vilken individen medvetet befinner sig i nuet genom att observera och beskriva, utan att döma eller värdera. Mindfulness interventioner har i senmodern tid blivit populära i både behandlande och förebyggande syfte. Mindfulness har visat sig ha en positiv inverkan på uppmärksamhet, kroppsmedvetenhet, reglering av emotioner samt i att skapaförändringar i självperspektiv och inlärning i vuxna sampel. Mindre undersökningar har utförts med barn och ungdomar, men till följd av de positiva resultaten interventioner har visat hos vuxna, förväntas dessa även framkomma i studier med barn och ungdomar. Fokus inom mindfulness forskning med barn och ungdomar har speciellt varit på förbättring av emotionell reglering. Emotionell reglering innebär att individen på ett målinriktat sätt kan varsebli, utvärdera och anpassa sig till emotionellt betingat stimuli. Emotionell reglering har visat sig ha ett positivt samband med individens välmående över lag, samt ett negativt samband med olika former av psykisk ohälsa. Avhandlingens syfte var att undersöka vilken inverkan mindfulness har på elevernas emotionella reglering. Intresset ligger också i möjliga könsskillnader, med antagandet om att flickor har större nytta av interventionen. Samt i möjliga skillnader mellan årskurserna 6-8, med antagandet att sjunde klassister skulle ha större nytta av mindfulness interventionen jämfört med sjätte och åttonde klassister. Avhandlingens material baserar sig på en interventionsstudie utförd av Terve Oppiva Mieli. Forskningsgruppen utförde en klusterrandomiserad mindfulness interventionsstudie för skolelever i årskurserna 6-8, i 56 skolor i södra Finland (N=3519). Deltagarna randomiserades i en Mindfulness interventionsgrupp, en aktiv- och en passiv kontrollgrupp. Deltagarna fyllde i ett frågeformulär med 21 standardiserade frågeformulär. Avhandlingen behandlar resultat uppnådda från ett av dessa, Cognitive Emotion Regulation Questionnair. Som analysstrategi i avhandlingen användes blandad ANOVA med jämförelse mellan grupp och inom grupp för att undersöka ifall mindfulness har en inverkan på emotionell reglering. Möjliga könsskillnader samt skillnader mellan årskurser analyserades med tvåvägs ANCOVA. Ingen signifikant skillnad gick att finna mellan de olika grupperna gällande mindfulness inverkan på emotionell reglering. Det gick inte heller att finna skillnader mellan kön eller årskurs. Resultaten stämmer i stor grad överens med tidigare forskning inom området. Mindfulness interventioner med ungdomar har generellt sett varit bristfälliga. Till exempel har sampelstorlekarna och effektstorlekarna varit små. Det behövs mer standardiserade interventioner och mätmetoder för mindfulness studier med barn. Detta bör iakttas i vidare studier.
-
(2017)Kansallisen historian näkökulmasta vuosi 2017 oli Suomen kansakunnalle suuri muistojen vuosi. Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä muistettiin ja juhlittiin valtioneuvoston kanslian asettaman Suomi 100 -organisaation johdolla rakentamalla laaja juhlavuoden ohjelma yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tässä pro gradu -tutkielmassa esitellään sosiaalisten representaatioiden dialogiseen lähestymistapaan pohjautuva tutkimus, jossa tarkastellaan kollektiivista muistelua ja historian sosiaalisten representaatioiden rakentumista Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmassa. Tavoitteena on tutkia, millaisilla historian representaatioilla Suomen kansallista historiaa juhlavuoden ohjelmassa rakennetaan sekä millaisista merkityksistä ja mielikuvista historian representaatiot muodostuvat. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalisten representaatioiden ja kollektiivisen muistin teoriat. Sosiaalisten representaatioiden teoria on Serge Moscovicin (1961/2007) luoma teoreettinen lähestymistapa yhteisössä jaetun arkiymmärryksen ja sosiaalisen tiedon muodostumiseen. Kollektiivisen muistin teorian juuret ovat Maurice Halbwachsin (1925/1980) työssä koskien muistin sosiaalisia kehyksiä. Tutkimuksen keskiössä on historian arkiymmärryksen pysyvyyden ja muutoksen tematiikka sosiaalisten representaatioiden dialogisen lähestymistavan näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu juhlavuoden ohjelmahankkeista (N = 745), jotka esitellään juhlavuoden ohjelmassa sanoin ja kuvin. Aineisto analysoitiin ensin aineistolähtöisellä temaattisella analyysillä historian representaatioiden sisällön hahmottamiseksi. Toiseksi analyysiä täydennettiin historian representaatioiden muotoon keskittyvällä teorialähtöisellä temaattisella analyysilla soveltamalla sosiaalisten representaatioiden teorian avainkäsitteitä – ankkurointia ja objektivointia. Kuvien kohdalla sosiaalisten representaatioiden teorian tarjoamia työkaluja täydennettiin Roland Barthesin (1977) semioottisella lähestymistavalla koskien kuvien kolmea merkitystasoa – denotaatiota, konnotaatiota ja myyttiä. Tutkimuksen päätulosten mukaan Suomen kansallista historiaa rakennetaan juhlavuoden ohjelmassa erityisesti suomalaisen kulttuurin, hyvinvointiyhteiskunnan ja ympäristön historian kautta. Sota ja politiikka jäävät analyysin tuloksena teemoista pienimmiksi. Erityisesti taide, hyvinvointi ja terveys sekä suomalaisia ympäröivä luonto näyttäytyvät muistamisen arvoisena osana kansallista historiaa. Suomen kansallinen historia saa merkityksensä myös suhteessa arvoihin, kuten tasa-arvoon, yhteisöllisyyteen, monikulttuurisuuteen ja kansainvälisyyteen. Analyysin pohjalta keskeisimmät Suomen kansallisen historian naturalisoituneet symbolit ja henkilöinnit ovat kansalliseepos Kalevala, säveltäjä Jean Sibelius ja sinivalkoinen värimaailma. Vaihtoehtoisiksi symboleiksi ja henkilöinneiksi nousevat muun muassa suomalaisen taiteen, tasa-arvon ja seksuaalivähemmistöjen historiaa edustava kuvataiteilija Touko Laaksonen ja Tom of Finland -teokset sekä monikulttuurisuutta symboloiva monivärinen värimaailma. Tutkimustulokset osoittavat, että Suomen kansallista historiaa rakennetaan niin hegemonisilla kuin vaihtoehtoisillakin representaatioilla, jotka vastaavat ennen kaikkea kansakunnan nykyhetken ja tulevaisuuden tarpeisiin. Dialogisen lähestymistavan (Marková, 2003) näkökulmasta Suomen kansallista historiaa koskevaa sosiaalista tietoa ja arkiymmärrystä rakennetaan pysyvyyden ja muutoksen, vallan ja vastarinnan dynaamisessa suhteessa dialogisen ajattelun, kielen ja kommunikaation kautta.
-
(2015)Tämän pro gradu -työn tutkimuskohteena on toimijuus Helsingin Diakonissalaitoksen asumispalveluissa. Asunto ensin -periaatteella toimivien asumisyksiköiden tukityöhön sisältyy käsityksiä hyvästä ammatillisuudesta ja tavoiteltavasta asukastoimijuudesta. Viime vuosina asumispalveluiden työntekijöitä ja asukkaita on valmennettu Kaapeli-yhteisövalmennuksissa, joihin liittyy pyrkimyksiä uudistaa asukkaiden, ammattilaisten ja koko yhteisön toimintaa. Tutkimuksen tavoite on tuottaa uutta tietoa näistä teemoista sekä havainnollistaa sosiaalipsykologista lähtökohdista käsin toimijuuden merkityksiä ja rakentumista tutkimusaineistossa. Tutkimuksen aineisto koostuu laadullisen asennetutkimuksen virikemenetelmällä tehdyistä puolistrukturoiduista ryhmä- ja yksilöhaastatteluista. Haastateltavia, joista 10 oli asumisyksiköiden työntekijöitä ja 6 asukkaita, pyydettiin kommentoimaan yhdeksää asumisyksiköiden arkeen ja yhteisövalmennukseen liittyvää väittämää. Kaikki tutkimusta varten haastatellut sekä tutkimuksen tekijä osallistuivat Kaapeli-yhteisövalmennukseen ennen haastatteluaineiston keruuta. Tutkimusasetelmassa yhdistyy kaksi lähestymistapaa toimijuuteen. Tutkimuksen lähtökohtana ovat asukastoimijuuden määritelmät sosiaalipoliittisissa tavoitteissa ja asumispalveluiden kontekstissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys, symbolinen interaktionismi ja laadullisen asennetutkimuksen metodologia painottavat vuorovaikutuksen sekä argumentatiivisen ajattelun roolia merkitysten ja yksilöllisen toimijuuden lähteenä. Teoreettis-metodologisten viitekehysten pohjalta tutkimuksessa otetaan käyttöön refleksiivis-retorisen toimijuuden käsite, jota hyödynnetään aineiston tulkinnassa. Tutkimuksen analyysi näyttää, millaiseksi asukastoimijuus rakentuu asumispalveluiden asukkaiden ja työntekijöiden puheessa ja millaisin refleksiivis-retorisin välinein haastateltavat asukastoimijuutta rakentavat. Haastateltavien tuottamassa asukastoimijuuden kuvassa korostuu valinnanvapaus, joka kuitenkin määrittyy institutionaalisen viitekehyksen eri tavoin rajaamaksi. Asukastoimijuus on vajavaista toimijuutta, jota institutionaalinen tuki korjaa ja paikkaa. Asukastoimijuuden elementit näyttäytyvät työntekijöiden ja asukkaiden puheessa lähes toisiaan vastaavina, mutta institutionaalisella roolilla on vaikutusta siihen, millaisina toimijuuden rakennusaineiden suhteet ja sävy näyttäytyvät. Tutkimus osoittaa, että haastateltavat rakentavat asukastoimijuuden merkityksiä aktiivisen kannanottamisen ja perustelemisen kautta. Aineiston analyysi näyttää toimintaa ohjaavien merkitysten syntymisen dialogisessa ja refleksiivisessä prosessissa, jossa hyödynnetään sosiaalisen todellisuuden kiistanalaista luonnetta, merkityksellisten toisten näkökulmia sekä toisiin toimijoihin kohdistuvia responssiodotuksia – eli refleksiivis-retorista toimijuutta. Tämän ohella tutkimus tuo näkyväksi asunto ensin -periaatteeseen, Kaapeli yhteisövalmennukseen ja yhteisöllliseen asumiseen liittyviä merkityksiä asumispalveluiden arjen toimijoiden näkökulmista. Tutkimus tuottaa siten välineitä asumispalveluiden kehittämistyöhön ja uusia tutkimusongelmia jatkotutkimuksissa selvitettäväksi. Tutkimuksen keskeisiä teoreettis-metodologisia lähteitä ovat George Herbert Meadin, Herbert Blumerin, Michael Billigin, Kari Mikko Vesalan ja Teemu Rantasen tekstit.
-
Henkilökunnan kokema samastuminen ja menettelytapojen oikeudenmukaisuus Aalto-yliopiston fuusiossa (2012)Pitkittäistutkimuksessa selvitettiin organisaatioon samastumisen ja menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden prosesseja suomalaisen korkeakoulufuusion edetessä. Pitkittäisaineisto on osa Aalto-yliopistossa tehtävää kolmevuotista 'Kolmen yliopiston yhdistymisen lähteet, voimat ja haasteet' -tutkimusprojektia. Tämän tutkielman aineisto koostui projektin kahdesta ensimmäisestä osa-aineistosta. Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun työntekijöille lähetettiin sähköpostitse kyselylomake ensimmäisen kerran vuoden 2009 helmikuussa, jolloin Aalto-yliopisto oli saanut nimensä. Yliopisto aloitti toimintansa virallisesti 1.1.2010, ja seurantakysely lähetettiin samoille henkilöille toukokuussa 2010. Molempiin kyselyihin vastasi yhteensä 765 henkilöä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalisen identiteetin teoria ja siihen läheisesti liittyvä sosiaalisen samastumisen tutkimus sekä proseduraalisen eli menettelytapojen oikeudenmukaisuuden lähestymistapa. Tarkempana viitekehyksenä tutkimuksessa toimi ryhmään kiinnittymisen malli, jonka mukaan ihmiset tekevät ryhmäjäsenyyttään koskevia päätöksiä oikeudenmukaisuusarvioiden perusteella. Tutkielman teoriaosiossa käsiteltiin näiden lähestymistapojen lisäksi organisaation statusta eli arvoasemaa ja dominanssia eli vaikutusvaltaa sekä niiden suhdetta muihin tutkielmassa tarkasteltuihin ilmiöihin. Tutkimuskysymykset koskivat ensinnäkin vanhaan korkeakouluun samastumisen ja uuteen yliopistoon samastumisen välistä yhteyttä eli organisaatioon samastumisen jatkuvuutta. Oletuksena oli, että vanhaan organisaatioon samastuminen siirtyy uuteen organisaatioon samastumiseen eli toisin sanoen tutkittavat kokevat jatkuvuutta edesmenneen organisaationsa ja uuden organisaation välillä. Toinen tutkimuskysymys kohdistui menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja uuteen organisaatioon samastumisen väliseen yhteyteen, ja hypoteesi oli, että oikeudenmukaisiksi koetut menettelytavat vaikuttavat positiivisesti uuteen yliopistoon samastumiseen. Toisaalta tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kysymykseen menettelytapojen oikeudenmukaisuuden vaikutuksesta samastumisen jatkuvuuteen, ja oletus oli, että samastumisen jatkuvuus on vahvempaa niillä vastaajilla, jotka ovat samaistuneet vahvemmin aikaisempaan korkeakouluunsa. Riippumattomien muuttujien yhteyksiä tarkasteltiin suhteessa alkuperäisten korkeakoulujen statukseen ja dominanssiin fuusioprosessissa. Tausta-analyysien jälkeen suoritettiin yhteensä neljä hierarkkista regressioanalyysiä, joiden avulla tarkasteltiin kontrollimuuttujien, riippumattomien muuttujien ja interaktioiden tilastollista vaikutusta uuteen organisaatioon samastumiseen. Vanhaan organisaatioon samastuminen ja menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus vaikuttivat uuteen organisaatioon samastumiseen kaikkien analyysien kaikissa vaiheissa. Tämä antoi viitteitä siitä, että niin vanhan organisaation säilyttäminen uuden organisaation sisällä kuin oikeudenmukaiset menettelytavat prosessin kuluessa saattavat edesauttaa fuusion onnistumista. Myös hypoteesille, jonka mukaan oikeudenmukaisiksi koetut menettelytavat vaikuttivat samastumisen jatkuvuuteen, saatiin tukea. Tämän perusteella oikeudenmukaiset menettelytavat olivat tärkeämpi uuteen organisaatioon samastumista selittävä tekijä niille vastaajille, jotka samastuivat vahvasti vanhaan organisaatioonsa. Myös vastaajien sukupuolella, työssäoloajalla ja henkilöstöryhmällä todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä vaikutus Aalto-yliopistoon samastumiseen. Statuksella ja dominanssilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta riippuvaan muuttujaan, mikä saattaa johtua pienistä havaituista eroista organisaatioiden välisessä arvoasemassa ja vaikutusvallassa.
-
(2020)Teknologisen kehityksen ja työn intensifikaation myötä työn ja perheen rajat ovat hämärtyneet ja elämänalueiden integroituminen on yhä yleisempää. Teknologian mahdollistama joustavuus on tutkimusten mukaan yhtäältä helpottanut työn ja perheen yhteensovittamista, mutta samalla johtanut työn liialliseen läikkymiseen perheen alueelle. Työn ja perheen rajateoria tarkastelee yksilöä työn ja perheen välisiä joustavia ja läpäiseviä rajapintoja ylittävänä toimijana, joka pyrkii tasapainottamaan omaa elämäänsä näiden välillä. Työn ja perheen suhdetta on tutkittu lähinnä realistisesta näkökulmasta ja kvantitatiivisin menetelmin. Tässä tutkielmassa aihetta lähestytään konstruktionistisesta viitekehyksestä käsin. Tavoitteena on valottaa työn ja perheen rajapintaa diskursiivisesta näkökulmasta, sosiaalisesti konstruoitavana ilmiönä. Kiinnostuksen kohteena on, millaiseksi työn ja perheen suhde ja työntekijän toimijuus rajanylittäjänä rakentuvat sekä millaisin retorisin keinoin rajoista neuvotellaan. Aineisto koostuu kolmesta ryhmähaastattelusta, joissa samassa organisaatiossa asiantuntijatyötä tekevät työntekijät kommentoivat työnantajansa perheystävällisyyttä. Teoreettismetodologinen lähestymistapa on laadullinen asennetutkimus. Aineistosta jäsentyi neljä diskurssia, joiden kautta työn ja perheen yhteensovittamista koskevaa puhetta tuotetaan: itseohjautuvuuden, ahkeruuden, kuuliaisuuden ja syyllisyyden diskurssit. Työntekijän toimijuus rakentuu diskursseissa eri tavoin. Itseohjautuvuuden diskurssissa toimijuus rakentuu yrittäjämäisenä orientaationa, jossa korostuu työntekijän vapaus ja autonomia rajojen määrittäjänä. Ahkeruuden diskurssissa toimijuus rakentuu toimijuutena suhteessa itseen, jolloin korostuu ahkeruus ja työntekijän joustaminen työnantajan suuntaan jopa perheen kustannuksella. Kuuliaisuuden diskurssissa rakentuu versio työntekijän heikosta toimijuudesta, jolloin korostuu työnantajan rooli rajojen asettajana silloin, kun se on työntekijälle itselleen vaikeaa. Haastateltavat käyttävät syyllisyyden diskurssia tasapainotellessaan eri roolien ja identiteettien välillä sekä tilanteissa, joissa hyväksyttävää käyttäytymistä määrittävät sosiaaliset normit eivät välttämättä ole selkeät. Kaiken kaikkiaan työn ja perheen suhde rakentuu monitahoisena ilmiönä, jota määritellään ja josta neuvotellaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Elämänalueiden integroituminen rakentuu luonnollisena osana nykyaikaista työelämää, ja integroimiseen myös kuvataan koettavan normatiivista painetta. Integroituminen rakentuu kuitenkin kiistanalaisena ilmiönä: yhtäältä yhteensovittamista helpottavana yksilöllisenä joustavuutena, sekä toisaalta täydellisenä ajallisten, fyysisten ja psykologisten rajojen hämärtymisenä. Käytännön tasolla johtopäätöksenä todetaan, että organisaatioissa tulisi kiinnittää huomiota niihin vuorovaikutuksen ja kielenkäytön käytäntöihin, joissa rakennetaan työn ja perheen yhteensovittamista, rajojen joustavuutta ja hyvää työntekijyyttä määrittäviä normeja. Työn ja muun elämän rajojen hämärtyminen on edelleen kiihtyvä trendi. Lisää laadullista ja konstruktionistista tutkimusta tarvitaan monipuolisemman ymmärryksen luomiseksi ilmiöstä.
-
(2013)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka suomalainen historiankirjoitus esittää kansallista menneisyyttä kuvituksensa kautta. Tutkimuksessa selvitetään millaisilla kuvilla historiaa esitetään, millaisia merkityksiä kuvat sisältävät ja millaisiksi narratiiveiksi eli tarinoiksi kuvalliset merkitykset rakentuvat. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu Maurice Halbwachsin (1950) esittämästä kollektiivisen muistin teoriasta, jonka mukaan käsitys historiasta muokkautuu yhteisön kulloisenkin yhteiskunnallis-kulttuurisen tilanteen luomien tarpeiden mukaiseksi. Nykypäivän lisäksi historia sisältää aina orientoitumisen ryhmän tulevaisuuteen. Historiakäsityksiä tuottava kollektiivinen muisteleminen toimii ryhmäläisten sosiaalisen identiteetin vahvistajana. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Serge Moscovicin (1961) sosiaalisten representaatioiden teoriaa, joka kuvaa arkitiedon sosiaalista muodostumisprosessia. Kolmas teoreettinen väline on narratiivisuus, ajatus siitä, että tiedon muodostuminen ja kommunikointi perustuu tarinallisille rakenteille. Tutkimusaineisto koostuu kolmen 2000-luvulla julkaistun historiateoksen kuvituksesta. Tutkimuksen menetelmällinen osuus sisältää kolme vaihetta. Ensimmäiseksi kuvat (N=541) analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Toiseksi kirjojen kansikuvat (N=4) analysoitiin Erwin Panofskyn (1955) ikonografis-ikonologisen kuva-analyysin avulla. Kolmanneksi sisällönanalyysin ja kuva-analyysin tulokset analysoitiin Jovchelovitchin (2012) historiarepresentaation ytimen narratiivista järjestymistä koskevan mallin mukaan. Tutkimuksen päätulosten mukaan Suomen kansallisen historian tärkeimmät sisällöt muodostuvat politiikasta, kulttuurista (taide, tiede ja urheilu) sekä sodasta. Esimerkiksi kansainvälisyyden, uskonnon tai vähemmistöjen rooli jää historiarepresentaatiossa marginaaliseksi. Maantieteellisesti historia on hyvin Etelä-Suomi- ja Helsinki-keskeistä. Yksittäisistä ajanjaksoista sisällissota ja talvisota ovat kuvatuimpia. Yksittäisillä historian henkilöillä on tärkeä rooli historian tarinassa. Useimmin kuvattu henkilö on Urho Kekkonen. Ajallisesti 1900-luvun ensimmäisen puolen historia korostuu aikaisemman ja myöhemmän historian kustannuksella. Vaikka historian kuvitus voi näyttää objektiivisuuteen pyrkivältä, osoittaa tutkimus, että tietyt teemat ovat hegemonisia ja toisilla ilmiöillä ei ole kansallisessa historiassa lainkaan sijaan. Samalla kuvitus kuitenkin ilmentää historiaa koskevan representaation monitulkintaisuutta, kognitiivista polyfaasiaa, joka tarjoaa mahdollisuuksia erityyppisille ja ristiriitaisille historian tulkinnoille.
-
(2017)Syftet med denna avhandling är att granska könsskillnaderna mellan manliga och kvinnliga superhjältar i filmer och tv-serier. Frågorna jag ville ha svar på var om de kvinnliga och manliga hjältarnas dygder och karaktärsdrag skiljde sig från varandra och på vilket sätt i så fall. Som material fungerar 20 stycken superhjältefilmer och tv-serier, med både en manlig och en kvinnlig superhjälte i huvudrollen. Superhjältarnas karaktärsdrag analyserades med hjälp av fyra assistenter som skattade filmkaraktärernas egenskaper. Därefter följde en variansanalys av hjältarnas karaktärsdrag för att undersöka hur de manliga hjältarna skattades i jämförelse med de kvinnliga hjältarna. Avhandlingen tar avstamp i Susan Fiskes Stereotype Content Model, enligt vilken kvinnor kan antingen skattas som varma eller kompetenta, men inte både och, medan män kan uppfattas som både varma och kompetenta. Utgående från denna teori var mina förväntningar att de manliga hjältarna skulle skattas positivare i alla karaktärsdrag. Mina hypoteser var följande: 1. Män skattas som varmare än kvinnor. 2. Män skattas som mer kompetenta än kvinnor. Resultaten i avhandlingen visar att de manliga superhjältarna skattas positivare än de kvinnliga superhjältarna. Männen skattas som varmare och mer kompetenta än kvinnorna.
-
(2011)Tutkielma keskittyy hoivahenkilöstön työhyvinvoinnin merkityksiin ja sen ongelmakohtiin erään vanhusten hoivalaitoksen henkilökunnan kertomana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Blumerin (1969) teoria symbolisesta interaktionismista, sekä Strykerin strukturaalinen symbolinen interaktionismi (2008). Tutkimuskohteena ovat sosiaaliset prosessit siltä osin kuin ne haittaavat tai tukevat työhyvinvointia hoivalaitoksissa. Tutkielman tavoitteena ei ole käyttää grounded theorya uuden teorian löytämiseen, vaan uusien työhyvinvoinnin tekijöiden kartoittamiseen. Tutkimuskysymykset käsittelivät sitä, millaisena työhyvinvointi näyttäytyy haastateltavien kertomana. Ja lisäksi tarkasteltiin sitä, miten sosiaaliset suhteet työyhteisössä kytkeytyvät työhyvinvoinnin eri aspekteihin. Vanhustenhoidon erityispiirteitä ja aikaisempia työhyvinvoinnin tutkimuksia käydään läpi, sekä kartoitetaan vanhustenhoidon tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työhyvinvoinnin käsitettä tarkastellaan sekä yleisesti että vanhustenhoidon osalta. Tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen aineistolähtöinen symboliseen interaktionismiin perustuva grounded theory. Aineisto koostui puolistrukturoiduista haastatteluista ja käsitti yhteensä 24 haastattelua, joista 12 valittiin tähän tutkielmaan. Kaikki haastateltavat olivat naisia, johon kuului 8 lähi- ja perushoitajaa, 2 sairaanhoitajaa ja 2 osastonhoitajaa. Haastateltavien valinnan kriteerinä oli työskentely pitkäaikaispotilaiden osastolla. Aineisto analysoitiin glaserilaista grounded theory metodologiaa käyttäen hyödyntäen abduktion logiikkaa. Haastattelut analysoitiin grounded theory metodologian mukaisesti avoimen ja selektiivisen koodauksen avulla CAT-ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimustulosten perusteella havaittiin, että työhyvinvointi koostuu dynaamisista työyhteisön prosesseista, joita säätelevät luottamuksen ja vallankäytön tasapainottelu. Työhyvinvointia kannatteleviin tekijöihin lukeutui avoin kommunikaatio, kollegiaalinen tuki, tasavertaisuus ja yhteiset pelisäännöt. Työhyvinvointia haittaaviksi sosiaalisiksi prosesseiksi fokusoitui vallankäyttö, joka oli selkein työhyvinvointia uhkaava kategoria haastateltavien puheessa. Se oli yhteydessä lukuisiin suoriin ja epäsuoriin interaktion muotoihin, kuten vaientamiseen, syyllistämiseen ja nonkommunikaatioon. Hoivaorganisaation keskeinen dynaaminen elementti oli hoivaorganisaation jähmeys, joka näkyi monella tapaa työyhteisön arjessa vaikeuttaen koko organisaation toimintaa. Organisaation johdolla on merkitystä hoivaorganisaation toiminnan kannalta sekä puheen kulttuurin että konservatiivisen johtamisen muodossa. Merkityssisältöjen erilaisuus johdon ja alaisten välillä aiheutti vuorovaikutuksen vaikeutumista. Sosiaaliset suhteet olivat odotetusti tärkeässä asemassa hoivahenkilöstön työn arjessa. Analyysin tulokset tukivat hoivalaitoksien työntekijöiden työhyvinvointitutkimuksen aikaisempaa linjaa, joissa on korostettu sosiaalisten suhteiden, luottamuksen ja vallankäytön merkitystä työhyvinvointiin. Työn tarkoituksena oli tuottaa uusia työhyvinvoinnin tekijöitä. Tällaisena voidaan pitää nonkommunikaation merkitystä organisaation vuorovaikutusprosessien kannalta. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat: Blumer, H.: Symbolic Interactionism: Perspective and Method; Utriainen, K.: Arvostava vastavuoroisuus ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ytimenä hoitotyössä, sekä Stryker, S.: From Mead to a Structural Symbolic Interactionism and Beyond.
-
(2013)Yrittäjyys on liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamisen ja toteuttamisen prosessi (Gartner, 1989; Shane, 2003), jossa tapahtuu oppimista. Yrittäjän kokemuksellinen oppimisympäristö käsittää yrityksen päivittäisen taloudellisen ja sosiaalisen toimintakontekstin. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee hyvinvointialalla toimivien pienyrittäjien kokemuksellista oppimista. Oppimista lähestytään kolmen keskeisen ulottuvuuden kautta: 1) millaisessa toimintaympäristössä yrittäjän oppiminen tapahtuu, 2) miten yrittäjä oppii kokemuksistaan ja 3) mitä yrittäjä oppii kokemuksistaan. Työ tarkastelee yrittäjien kokemuksellista oppimista sellaisena kuin se tapahtuu yritysten sisäisten sidossuhteiden puitteissa. Oppimisprosessia tarkastellaan sosiaaliskonstruktionistista avaintapahtuma-lähestymistapaa (Chell, 1998; 2004) hyödyntäen, ja Gregory Batesonin (1972) kontekstuaalisen oppimisteoriaan nojaten tulkitaan, millaisia yrittäjätoimijuutta koskevia premissejä yrittäjät oppivat koskien itseään ja kanssatoimijoitaan itselleen merkityksellisissä avaintapahtumissa. Tutkimukseen valikoitui harkinnanvaraisen otoksen perusteella seitsemän suomalaista hyvinvointialalla toimivaa pienyrittäjää. Aineisto koostuu puolistrukturoiduista virikemenetelmällä kerätyistä sidossuhde- ja avaintapahtumahaastatteluista. Ensimmäisessä analyysivaiheessa tutkimushaastatteluja tarkasteltiin tapauskohtaisesti. Analyysin pohjalta tuotettiin tulkinnalliset kuvaukset kunkin yrittäjän kanssatoimijoista ja yrityksen sisäisistä sidossuhteista sekä sidossuhteisiin liittyvistä avaintapahtumista. Tapauskohtaisen analyysin jälkeen yrittäjien avaintapahtumaselonteot ryhmiteltiin läpi aineiston tunnistettaviin tapahtumajoukkoihin. Tapahtumajoukkoja tarkasteltiin Batesonin (1972) kontekstuaalisen oppimisteorian näkökulmasta tunnistaen ja tulkiten niissä ilmeneviä yrittäjätoimijuuspremissejä. Hyvinvointialalla viime vuosina yleistyneet sopimusyrittäjyyteen perustuvat työsuhdemuodot ovat luoneet vakiintuneempiin palkkatyösuhteisiin verrattuna uudenlaisen kokemuksellisen oppimisympäristön pienyrittäjille. Aineistosta oli tunnistettavissa kolmenlaisia yrityksen sisäisiä sidossuhteita käsitteleviä tapahtumajoukkoja: 1) yrityksen perustaminen ja kasvattaminen, 2) henkilöstön muutokset ja kasvu sekä 3) sidossuhteiden kriisit. Avaintapahtumat eivät yrittäjien puheessa piirtyneet selvärajaisiksi käännekohdiksi, jollaisiksi niitä on aiemmassa yrittäjyystutkimuksessa luonnehdittu, vaan näiden ohella mainittiin niin arkipäiväisiä sattumuksia kuin yhteen jaksottuvia tapahtumasarjoja. Avaintapahtumien yhteydessä yrittäjät ovat oppineet jäsentämään yrittäjätoimijuuttaan hyödyntäen sekä individualistista että relationistista puhetapaa. Yrittäjät ovat oppineet premissejä liittyen yhtäältä oman toimeenpanovoimansa rajattomuuteen ja toisaalta reunaehtoihin, joita kanssatoimijat asettavat heidän tavoittelulleen. He ovat oppineet arvioimaan kanssatoimijoitaan tuki – uhka -ulottuvuuksilla ja säätelemään näiden asettamaa uhkaa neuvottelemalla luottamuksesta. Tutkimuksen perusteella keskeinen käytännön haaste yrittäjyyskasvatuksen piirissä on tukea yrittäjien oppimista tavoilla, jotka huomioivat yrittäjien päivittäisen kokemuksellisen toimintaympäristön vaatimukset ja edellytykset.
-
(2017)Tutkielman aiheena on selvittää, millaiseksi työntekijöiden kehittämisideoiden esittäminen ja taustatekijöiden koettu suhde määrittyy haastateltavien kommentoidessa kyseistä suhdetta kuvaavia asenneväittämiä. Tarkastelun kohteena ovat työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvat asenteet. Kehittämisideoiden esittäminen määrittyy aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen tässä tutkielmassa osaksi muutosorientoituneen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymisen (change-oriented organizational citizenship behavior), eli CO-OCB:n, käsitettä. Taustatekijöillä viitataan haastateltaville esitettyihin tutkimuskirjallisuudesta nostettuihin tekijöihin, joiden voidaan mahdollisesti nähdä vaikuttavan kehittämisideoiden esittämiseen. Työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvia asenteita tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisesta lähestymistavasta käsin. Laadullinen asennetutkimus on lähestymistavaltaan konstruktivistinen ja pohjaa retoriseen sosiaalipsykologiaan, jolloin asenteita tutkittaessa otetaan huomioon argumentaation sosiaalisesti rakentunut luonne. Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite nähdään relationistisesta lähestymistavasta käsin, eli asenne käsitetään argumentaatiossa rakentuvaksi ilmiöksi. Puheessa esiintyvää argumentaatiota tutkimalla saadaan uutta tietoa kehittämisideoiden esittämisestä sosiaalisena ilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostui julkisen alan organisaatiossa toteutetusta kahdeksasta yksilöhaastattelusta, joihin rekrytoitiin osallistujia yhden toimialan asiantuntijatehtävissä toimivista työntekijöistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa käytettiin kuutta asenneväittämää, joihin pyydettiin kommentointia. Kussakin asenneväittämässä haastateltaville tarjottiin valmiina yksittäinen kehittämisideoiden esittämiseen väitetysti vaikuttava taustatekijä, kuten esimerkiksi esimiehen tuki. Haastateltavat ottivat puheessaan kantaa esitettyihin väittämiin ja tarkentaviin kysymyksiin. Tutkimustuloksissa nousi esiin kymmenen eri asennetta liittyen kehittämisideoiden esittämiseen ja taustatekijöihin. Asenteet muodostettiin aineistosta esiin nousseista kannanottojen ja perusteluiden luokitteluista. Työntekijöiden asennoituminen kehittämisideoiden esittämisen ja taustatekijöiden koettuun suhteeseen näyttäytyi monipuolisena ja olevan sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippuvaa. Koettu taustatekijöiden ja työntekijöiden kehittämisideoiden suhde ei näyttäytynyt yksiselitteisenä. Kehittämisideoiden esittämiseen asennoiduttiin puheessa ryhmätoimintana sekä muutoksen välineenä. Jatkotutkimuksissa CO-OCB:ta tulisi tutkia huomioiden käyttäytymisen sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti sekä erityisesti sosiaalisen identiteetin tutkimusnäkökulma. Lisäksi tärkeää on huomioida muuttujien monimutkaiset vuorovaikutussuhteet ja yhteyttä välittävät tekijät. Organisaatiot voivat pyrkiä tukemaan työntekijöiden kehittämisideoiden esittämistä usealla eri tavalla.
Now showing items 61-80 of 326