Browsing by study line "Media and Communication"

Uudenlainen informaatioympäristömme on muodostunut älykkäiden viestintävälineiden ja -teknologioiden kehittymisen, perinteisen median murroksen sekä ihmisten mediankäyttötapojen muutoksen myötä. Tiedon määrä ja merkitys toimintaympäristössämme on lisääntynyt huomattavasti, ja tietoa on alettu hyödyntää yhä enemmän myös vaikuttamisen välineenä. Informaatiovaikuttamiseksi kutsutaan strategista toimintaa, jonka tavoitteena on saada kohde tekemään itselleen haitallisia päätöksiä ja toimimaan omaa etuaan vastaan. Informaatiovaikuttamista hyödyntävät erityisesti erilaiset valtiolliset toimijat ja vaikuttamista kohdistuu tätä kautta myös Suomeen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisena ilmiönä Suomen valtionhallinto, erityisesti ministeriöissä työskentelevät virkamiehet, kokevat informaatiovaikuttamisen sekä sen teknologisen kehityksen. Tutkielma tarkastelee erityisesti sitä, miten informaatiovaikuttaminen näkyy ministeriöiden viestintätyössä. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu sekä suomalaiseen että kansainväliseen tutkimukseen informaatiovaikuttamisesta, sen kehityksestä sekä sen suhteesta propagandan käsitteeseen. Valtionhallinnon viestintätyötä tarkastellaan puolestaan valtionhallinnon julkaisujen kautta. Tutkielman aineisto on kerätty laadullisen teemahaastattelun avulla, jonka lisäksi aineistona toimii valtioneuvoston julkaisu informaatiovaikuttamiseen vastaamisesta. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman tuloksista käy ilmi, että informaatiovaikuttaminen nähdään vakavana uhkana valtiolle, mutta tällä hetkellä sen ilmaantuvuus ei ole kovin suurta. Teknologian kehitys on kuitenkin lisännyt informaatiovaikuttamisen määrää sekä siinä käytettäviä keinoja. Ministeriöiden viestintätyössä informaatiovaikuttaminen, ja erityisesti sen teknologinen kehitys, näkyy lähinnä lisääntyneenä ennakointina ja yhteiskunnallisen keskustelun seuraamisena. Informaatiovaikuttaminen on kietoutunut tiiviisti yhteiskunnallisten puheenaiheiden, päätöksenteon sekä ulkopoliittisten suhteiden ympärille. Informaatiovaikuttaminen nähdään osana kaikkea valtionhallinnon toimintaa, ja esimerkiksi koronaviruksen myötä on nähty, miten erilaiset tapahtumat ja käännekohdat yhteiskunnassa vaikuttavat informaatiovaikuttamisen esiintymiseen. Ilmiöön vastaaminen nähdään koko yhteiskunnan yhteisenä työnsarkana, jossa keskinäisellä yhteistyöllä ja luottamuksella on suuri merkitys.

Törmäämme yhä useammin arjessamme henkilöbrändeihin, jotka herättävät kiinnostusta meissä ja mediassa. Tämän tutkielman tarkoitus on luoda käsitystä siitä, millainen henkilöbrändien ilmiö on 2020-luvun Suomessa ja suomalaisessa mediajulkisuudessa sekä osana uraa. Henkilöbrändien ilmiötä ja merkitystä tarkastellaan kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1) Miten julkisuudessa esiintyvät suomalaiset käsittävät henkilöbrändin merkityksen? 2) Miten julkisuudessa esiintyvät suomalaiset kuvaavat omaa henkilöbrändiä erityisesti osana omaa työtään tai uraansa? 3) Miten henkilöbrändiä rakennetaan suomalaisessa mediajulkisuudessa? Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aihetta on lähestytty haastattelemalla suomalaisia julkisuudenhenkilöitä, joita voidaan mediajulkisuudessa käsitellä henkilöbrändeinä. Aineisto koostuu seitsemän Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen vuosien 2021–2023 aikana henkilöhaastatellusta julkisuudenhenkilön haastattelusta. Maisterintutkielma osoittaa, että henkilöbrändeillä on haastattelujen perusteella kasvava merkitys niin yhteiskunnallisesti kuin osana uraa, sillä se erottaa heidät muista ja tuo heille lisäarvoa eri tavoin. Lisäksi henkilöbrändi tuo yksilöille valtaa, mikä tekee niistä yhteiskunnallisesti relevantteja. Promootiokulttuurissa henkilöbrändit sekä niitä rakentava ja ylläpitävä mediajulkisuus tarvitsevat toinen tosiaan toimiakseen omien intressiensä mukaisesti.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaisia diskursseja nuorisorikollisuudesta syntyy uutisten asiantuntijapuheessa ja millaisia ongelmia sekä ratkaisuja näissä diskursseissa esiintyy. Tutkimusaineisto koostuu 38 uutisartikkelista, jotka on kerätty 1.1.2023-31.12.2023 aikavälillä Helsingin Sanomien ja Ylen verkkomedioista. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytetään kriittistä diskurssianalyysia. Tutkielmassa havaittiin kolme diskurssia, jotka ovat polarisoitumisen, katujengiytymisen ja rikollisuuden glorifioinnin diskurssit. Polarisoitumisen ja katujengiytymisen diskurssit ovat hallitsevammassa asemassa kuin rikollisuuden glorifioinnin diskurssi. Polarisoitumisen diskurssissa nuorisorikollisuuden nähdään raaistuneen ja vakavoituneen pienen rikosaktiivisen joukon keskuudessa. Katujengiytymisen diskurssissa keskustellaan suhteellisen uudesta rikoskäyttäytymisen muodosta, katujengiytymisestä, jota voidaan pitää normaalista rikoskäyttäytymisestä poikkeavana. Rikollisuuden glorifioinnin diskurssissa nuorten parissa havaitaan rikollisen elämäntavan ja rikollisuuden ihannointia. Asiantuntijat peräänkuuluttavat kulttuurituotannon vastuuta ja pohtivat, millaisia vaikutuksia esimerkiksi rap-musiikilla ja true crime -sisällöllä on nuorten rikoskäyttäytymiseen. Muodostuneet diskurssit vaikuttavat siihen, millainen representaatio nuorista ja nuorisorikollisuudesta syntyy. Tutkielmassa otetaan huomioon myös uutismedian rooli näiden mielikuvien tuottajana, kuten toimittajien tekemät journalistiset valinnat.

Tiivistelmä Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän koulutusohjelma Opintosuunta: Viestintä Tekijä: Iitu Leinonen Työn nimi: Ongelmana hyvinvointi. Kehysanalyysi hyvinvointi-osaston teksteistä Helsingin Sanomissa. Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Marraskuu 2022 Sivumäärä: 55 + 15 Avainsanat: hyvinvointi, kehysanalyysi, lifestyle-journalismi, sosiaalinen konstruktionismi, terveysviestintä, wellness Ohjaaja: Tuomo Mörä Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: - Tiivistelmä: Pro gradu -tutkielmani perustuu hyvinvointi-käsitteen kompleksisuuden ja yhteiskunnalliseen merkittävyyden väliseen jännitteeseen. Sekä arjessa että julkisessa keskustelussa puhe hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä on yleistynyt parin viime vuosikymmenen aikana. Mediassa termin käyttö on yleistä, ja hyvinvointi-sateenvarjotermin alle liitetään mitä moninaisin joukko erilaisia aiheita ja esittämisen tapoja. Hyvinvointi voi kontekstista riippuen viitata yksilön, yhteisön tai yhteiskunnallisen tason hyvinvointiin. Hyvinvointi on politiikan, julkishallinnon, sosiaali- ja terveyspalveluiden ydinkäsite, jota käytetään kuin se olisi itsestäänselvyys, vaikka näissä konteksteissa tai tutkimuskentällä ei ole yksiselitteistä tapaa määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Tutkielmassa tarkastelen hyvinvointi-käsitettä ja hyvinvoinnin kehystämisen tapaa Helsingin Sanomien verkkosivujen hyvinvointi-osastolta kerätyssä aineistossa. Viitekehys rakentuu hyvinvointi-käsitteen konstruktionistisen luonteen, terveysviestinnän tutkimusperinteen, kriittisten yhteiskuntateorioiden (Michel Foucault, Nikolas Rose) sekä lifestyle-journalismin tutkimuksen avulla. Aineisto koostuu teksteistä ajalta syyskuu-lokakuu 2021. Tekstit esittävät hyvinvointiin liittyvinä ongelmina sekä yksilön elämänpiiriin liittyviä asioita, kuten ongelmat perheessä, työpaikalla ja sosiaalisissa suhteissa, sekä yhteiskunnallisia, laajempia yhteisötason ilmiöitä, kuten ongelmat liittyen luokkayhteiskuntaan, huumepolitiikkaan tai sosiaalisen median käyttöön. Tutkimusmetodina on kehysanalyysi, jonka avulla hain tietoa hyvinvointiongelmien kehystämisen piirteistä. Analyysissa erottui kolme painottuvaa kehystä, jotka olen nimennyt itsehoidon kehykseksi, ilmiön kehykseksi sekä selviytymisen kehykseksi. Näistä kolmesta sekä itsehoidon että selviytymisen kehys asettuvat niin sanotun wellness-hyvinvoinnin eetokseen, jossa yksilö toimii ennakoivasti ja aktiivisesti hyvinvointivalintojen markkinoilla. Ilmiön kehyksessä yhteiskunnallisten rakenteiden piirteet ovat voimakkaammat, mutta yksilön kokemuksellinen hyvinvointi on silti tarkastelun keskiössä. Kehyksien elementeistä heijastuu yhteiskunnan uusliberalistinen kehityssuunta, jossa yksilön vastuu omasta hyvinvoinnistaan painottuu.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia näkemyksiä ja käsityksiä alkuvaiheen startup-yritysten perustajilla on strategisen viestinnän roolista. Tutkielma paneutuu siihen, minkälaista viestintää alkuvaiheen yritykset tekevät ja nähdäänkö strategisella viestinnällä olevan rooli startup-yrityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Viestinnän alalla on keskusteltu aikaisemminkin strategisen viestinnän merkityksestä: viestintä ei ole vain “somettamista”, vaan yrityksen ydinfunktio, jolla on merkittävä rooli organisaation toiminnassa. Juuri siksi onkin mielenkiintoista selvittää, minkälaisena viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksissä ja minkälaista viestintää alkuvaiheen startup-yrityksissä tehdään – tiedostaen tai tiedostamatta. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii strategian ja strategisen viestinnän käsitteet. Strategian käsitettä lähestytään strategia käytäntönä-suuntauksen kautta, kun taas strategista viestintää tarkastellaan neljän teeman avulla: viestinnän tavoitteet, viestinnän suunnittelu, viestinnän mittaaminen ja viestinnän resurssit. Tutkimus pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Minkälaisena strategisen viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksen toiminnassa? 2) Mistä alkuvaiheen startup-yrityksen viestintä rakentuu ja onko viestintä strategista? Tutkimuskysymyksiin vastataan aikaisemman tutkimuksen ja kerätyn aineiston perusteella. Tutkimusaineisto koostuu viiden suomalaisen alkuvaiheen startup-yrityksen perustajan haastattelusta. Aineisto kerättiin käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä puolestaan laadullista sisällönanalyysia. Tutkimus osoittaa, että vaikka viestinnän roolilla nähdään olevan merkitystä yrityksille yleisellä tasolla, ei se kuitenkaan heijastu alkuvaiheen startup-yritysten toimintaan. Viestintä nähdään organisaation toimintojen väliinputoajana, jolla ei ole suoraa vaikutusta yrityksen menestykseen. Tutkimuksen perusteella kyse on pitkälti siitä, että viestinnän merkitystä ja potentiaalia ei täysin ymmärretä ja siksi sitä ei tehdä strategisesti. Strategisuuden puutteen myötä viestinnän rooli jää epämääräiseksi eikä sen hyödyt koko organisaatiolle ja sen toiminnalle konkretisoidu. Viestinnän rooli nähdään alisteisena muille organisaation toiminnoille, eikä sillä nähty olevan painoarvoa alkuvaiheen yrityksen menestymisen kannalta. Tutkimus tuo osaltaan lisäymmärrystä siihen, millaisena viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksissä. Tutkimus osoittaa, että viestinnän pienen roolin ja strategisuuden puutteen nähtiin piilevään startup-yritykselle tyypillisissä pienissä resursseissa. Tutkimuksen perusteella viestintäosaamisen kasvattaminen yrityksen sisälle jo alkuvaiheessa olisi kannattavaa, sillä parhaimmillaan strateginen viestintä on yritykselle voimavara ja kilpailuetu, jonka vaikutus näkyy läpi organisaation ja nostaa yrityksen haluttavuutta niin potentiaalisten asiakkaiden, sijoittajien kuin työntekijöidenkin silmissä.

Internetin ja sosiaalisen median myötä tapamme kommunikoida ja välittää tietoa ovat muuttuneet merkittävällä tavalla (Meikle 2016; Burgess et al. 2018). Nykypäivänä teknologia ja sosiaalisen median palvelut kulkevat mukanamme niin töissä kuin kotona, ja myös organisaatioissa niitä hyödynnetään monin eri tavoin. Teknologian myötä rajat työ- ja yksityiselämän välillä ovatkin hämärtyneet entisestään. Sosiaalisen median alustoilla voimme sekä edistää työhön liittyviä asioita että seurata ajankohtaisia tapahtumia ja vaihtaa kuulumisia tuttavien kanssa. (Ollier-Malaterre & Rothbard 2013; Chen & Karahanna 2018.) Tässä tutkielmassa tarkastelen tieto-organisaatioissa työskentelevien asiantuntijoiden työhön kiinnittyvää sosiaalisen median käyttöä ja heidän kokemuksiaan. Tutkimusaineiston kautta pyrin selvittämään 1) Miten asiantuntijat käyttävät sosiaalista mediaa osana työtään 2) Millaisin tavoin asiantuntijat työllistävät organisaatiot ohjaavat ja tukevat sosiaalisen median käyttöä 3) Millaisia kokemuksia asiantuntijoilla on sosiaalisen median käytöstä ja miten kokemukset vaikuttavat heidän toimintatapoihinsa sosiaalisen median alustoilla. Tutkielmani viitekehys rakentuu sosiaalisen median, organisaatioviestinnän ja asiantuntijuuden käsitteiden ympärille. Sosiaalista mediaa voidaan pitää kattokäsitteenä, jonka alle kuuluu monia erilaisia teknologiavälitteisiä verkkoympäristöjä. Vaikka nämä alustat ovat usein kaupallisten suuryritysten hallinnassa, sosiaaliselle medialle on ominaista käyttäjälähtöisyys ja käyttäjien tuottama sisältö (Spier 2017). Erityisesti yhteisöpalveluissa käyttäjä usein rakentaa itselleen profiilin, verkostoituu muiden alustaa käyttävien kanssa ja jakaa heille sisältöä (Ellison & boyd 2013; Jordan 2020). Nykypäivänä työntekijät, esimerkiksi tietotyön asiantuntijat, voivat hyödyntää persoonallisia sosiaalisen median profiilejaan myös työssään. Sosiaalisessa mediassa asiantuntijat voivat esimerkiksi etsiä ja jakaa tietoa, verkostoitua työkontaktien kanssa sekä jakaa tietoa organisaationsa toiminnasta (Jordan 2020; Oksa et al. 2023). Aiempi tutkimus on myös osoittanut, että sosiaalisen median työhön kiinnittyvä käyttö voi olla työntekijöille sekä resurssi että rasite (van Zoonen & Rice 2017; Oksa et al. 2023). Yhtäältä käyttö voi auttaa edistämään niin työn tavoitteita kuin omaa uraa (Oksa et al. 2023), toisaalta se voi esimerkiksi tuottaa kuormitusta (Zivnuska et al. 2019) tai altistaa häirinnälle (Veletsianos et al. 2018). Tutkimusaineistoni koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka olen toteuttanut helmikuussa 2023. Haastattelujen analysoinnissa olen käyttänyt menetelmänä teoriasidonnaista analyysia. Teoriasidonnainen analyysi ei pohjaudu pelkästään teoriaan, mutta sitä ei ole myöskään tehty pelkästään aineistolähtöisesti (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109). Tekemäni analyysi osoittaa, että sosiaalisen median yhteisöpalveluissa asiantuntijat tekevät päätöksiä niin sisällön kuin yleisön rajaamisen suhteen (Ollier-Malaterre et al. 2013). Useimmilla haastattelemillani asiantuntijoilla nämä päätökset olivat enimmäkseen autonomisesti tehtyjä, eikä organisaatio ollut velvoittanut heitä käyttämään sosiaalista mediaa tietyllä tavalla. Sosiaalisesta mediasta asiantuntijat tunnistivat saavansa erilaisia resursseja niin oman työn tekemiseen kuin ammatillisen identiteetin rakentamiseen. Useat heistä kuitenkin kertoivat myös kuormittuvansa sosiaalisen median käytöstä. Kuormituksen hallinnassa asiantuntijoita auttoivat toimintatavat, joilla he pyrkivät ehkäisemään käytön kielteisiä vaikutuksia.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen Plan International Suomen ja Suomen World Visionin Instagram-kuvia globaalin etelän naisista ja tytöistä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten globaalin etelän naisia ja tyttöjä esitetään kehitysyhteistyöjärjestöjen visuaalisessa viestinnässä sekä miten järjestöjen visuaalinen viestintä naisten ja tyttöjen osalta on muuttunut vuosien 2018 ja 2023 aikana. Tutkielman metodologisena käsitteenä toimii representaatio ja teoreettinen viitekehys pohjautuu humanitaarisen visuaalisen viestinnän tutkimukseen. Tutkielmassa tarkastellaan järjestöjen vuosien 2018 ja 2023 aikana Instagramissa julkaisemia kuvia globaalin etelän naisista ja tytöistä. Aineistoon kuuluu yhteensä 228 kuvaa vuodelta 2018 ja 180 kuvaa vuodelta 2023. Aineistoa analysoidaan visuaalisella sisällönanalyysilla sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulosten perusteella on havaittavissa viisi roolia, joissa naiset ja tytöt esitetään: 1) toiveikas nainen, 2) nainen avuntarvitsijana, 3) vahva nainen, 4) nainen äitinä sekä 5) nainen toiseutettuna. Nämä roolit ovat päällekkäisiä ja muodostavat naisten ja tyttöjen representaatiosta moniulotteisen. Representaatiossa korostuu positiivisuus ja vahvuus mutta myös stereotyyppiset sukupuoliroolit ja heikkous. Tulokset osoittavat, että järjestöjen visuaalinen viestintä ei ole olennaisesti muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana. Suurin muutos koskee julkisuuden henkilöiden käyttöä visuaalisessa viestinnässä, sillä kritiikkiä herättäneet kuvat julkisuuden henkilöistä hyväntekeväisyysmatkoilla ovat jääneet pois järjestöjen Instagram-tileiltä. Johtopäätöksenä todetaan, että suomalaiset järjestöt esittävät naisia ja tyttöjä monipuolisemmin kuin aikaisempi tutkimus antaa ymmärtää. Siitä huolimatta naiset ja tytöt esitetään järjestöjen visuaalisessa viestinnässä edelleen useammin passiivisina kuin aktiivisina toimijoina, joten kehitysyhteistyöjärjestöjen työ globaalin etelän naisten ja tyttöjen aktiivisemman roolin puolesta on yhä kesken.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee perustuloa koskevaa mediakirjoittelua Iso-Britannian lehdistössä sosiaalisten mielikuvitusten teorioiden kautta. Tutkimuskohteena ovat The Guardianin ja Daily Mailin perustuloa käsittelevät artikkelit kolmen vuoden ajalta, tammikuusta 2015 joulukuuhun 2017. Yhteensä artikkeleita on 286 kappaletta. Tutkielman aihe sijoittuu osaksi laajempaa keskustelua työn ja yhteiskunnan välisestä suhteesta. Tutkimustehtävänä on tarkastella kehysanalyysin keinoin, mihin työelämän ongelmiin The Guardianin ja Daily Mailin artikkelit perustulon yhdistävät, ja millä tavalla lehdet muokkaavat ymmärrystä perustulosta ratkaisuna näihin ongelmiin. Tämän lisäksi tutkielma analysoi, minkälaisia mielikuvituksia Daily Mail ja The Guardian perustulosta rakentavat. Perustulokeskustelun tuottamia mielikuvituksia käsitellään kansallisen, globaalitalouden sekä globaalin oikeudenmukaisuuden mielikuvitusten kautta. Kehysanalyysin avulla hahmottuu kolme perustuloa puolustavaa sekä kaksi vastustavaa kehystä. Puolustavat kehykset nimetään robottien uhkaksi, hitailun filosofiaksi sekä tasa-arvon edistäjäksi ja vastustavat kehykset puolestaan sosialistiseksi utopiaksi sekä eriarvoisuuden lisääjäksi. Robotit uhkana -kehyksessä perustulon tarve esitetään teknologian kehityksen aiheuttaman työttömyyden uhan kautta. Hitailun filosofia -kehyksessä perustulon nähdään luovan hyvinvointia yhteiskuntaan vapauttamalla ihmiset työnteon pakosta. Tasa-arvon edistäjä -kehyksessä perustulon tulkitaan vähentävän köyhyyttä ja purkavan eriarvoisuutta luovia rakenteita. Sosialistinen utopia -kehyksessä perustulo taas näyttäytyy uhkana Iso-Britannian kansalliselle identiteetille. Eriarvoisuuden lisääjä -kehyksessä korostuvat perustulon käytännön toteutukseen liittyvät ongelmat, ja sen todellisten vaikutusten uskotaan kasvattavan yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Robottien uhka -kehys läpäisee kummatkin lehdet, vaikka ne muilta osin suhtautuvat perustuloon eri näkökulmista. Kyseisen kehyksen ohella Daily Mail käsittelee perustuloa pääasiallisesti sitä vastustavan sosialistinen utopia -kehyksen kautta, kun The Guardian taas perustuloa kannattavan tasa-arvon edistäjä -kehyksen kautta. The Guardianissa kriittinen näkemys esitetään eriarvoisuuden lisääjä -kehyksen kautta, eikä sosialistinen utopia -kehystä esiinny lehdessä lainkaan. Hitailun filosofia -kehys esiintyy pääsääntöisesti The Guardianissa. Aineistossa on selkeästi havaittavissa globaalitalouden mielikuvitus, joka esiintyy kaikissa kehyksissä: sitä joko rakennetaan tai vastustetaan. Sen keskeisenä tuottajana on robottien uhka -kehys, jossa korostuu muun muassa tuottavuusnäkökulma sekä globalisaation ja uuden teknologisen vallankumouksen pysäyttämättömyys. Globaalitalouden mielikuvitusta taas vastustavat tasa-arvon edistäjä sekä eriarvoisuuden lisääjä -kehykset, jotka kummatkin rakentavat globaaliin oikeudenmukaisuuteen nojaavaa mielikuvitusta, vaikka niillä on vastakkaiset näkemykset perustulosta. Tämä tulkitaan tutkielmassa merkityskamppailuna saman mielikuvituksen sisällä. Hitailun filosofia puolestaan rakentaa sekä globaalitalouden että globaalin oikeudenmukaisuuden mielikuvituksia, sillä se tavoittelee globaalin oikeudenmukaisuuden mielikuvituksen tavoitteita globaalitalouden mielikuvituksen keinojen kautta. Kansallisesta mielikuvituksesta neuvottelevat etenkin sosialistinen utopia sekä tasa-arvon edistäjä -kehykset, sillä ne käsittelevät perustuloa valtion ja kansalaisen suhteen sekä kansallisen identiteetin kautta. Aineistossa yksi kehys saattaakin rakentaa useampaa mielikuvitusta, mikä kertoo mielikuvitusten kietoutuneisuudesta toisiinsa. Johtopäätöksenä todetaan, että perustulokeskustelu näyttäytyy aineistossa eri toimijoiden merkityskamppailun kenttänä työn ja yhteiskunnan tulevaisuudesta.

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan sitä, millaisia diskursseja Helsingin Sanomien toimittajat käyttävät puhuessaan viestinnästä ja viestijöistä. Journalismin perusarvoihin kuuluvat riippumattomuus, puolueettomuus ja objektiivisuus, jotta se voi täyttää julkispalvelun tehtävänsä. Median murros on kuitenkin vaikuttanut journalismin toimintatapoihin, kun uutisten ansaintalogiikka on muuttunut, journalistien määrä vähentynyt ja viestintäala kasvanut. Onkin mahdollista, että myös toimittajien suhtautuminen viestintään on muuttunut. Tutkimuskysymykseni on: Miten toimittajat puhuvat suhteestaan viestintään ja viestijöihin? Tutkielman viitekehyksenä on aiempi journalismin ja viestinnän välisestä suhteesta tehty tutkimus, erityisesti diskurssintutkimus, ja tutkimusmetodina kriittinen diskurssianalyysi. Käsitteenä diskurssi ymmärretään foucault’laisen diskurssikäsityksen mukaan: ympäröivä yhteiskunta muokkaa diskursseja ja diskurssit yhteiskuntaa, ja käytetyillä diskursseilla on valtaa. Tämän takia sillä, millaisia diskursseja toimittajat viestijöistä ja viestinnästä käyttävät, on vaikutusta journalismiin ja siten laajemmin yhteiskuntaan. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja sen aineisto koostuu kahdeksasta Helsingin Sanomien toimittajan teemahaastattelusta. Haastattelujen analyysissa aineistosta tulkittiin seitsemän erilaista diskurssia: aikaisemmin tutkimuskirjallisuudessa esitellyt ja tässä tutkimuksessa entisestään tarkentuneet kieltämisen, spinnauksen, uhriutumisen ja rehellisen välittäjän diskurssit sekä tämän tutkimuksen aineistosta esiin nousseet palvelemisen, symbioosin ja ammattimaistumisen diskurssit. Siinä missä aiemmin tutkimuskirjallisuudessa esitetyissä diskursseissa toimittajien suhtautuminen viestintään on kielteistä eikä viestinnän journalismille tuottamaa hyötyä tunnusteta ääneen, palvelemisen, symbioosin ja ammattimaistumisen diskursseissa toimittajat suhtautuvat viestintään positiivisesti ja myöntävät viestinnän hyödyttävän journalismia. Diskursseista on tulkittavissa alojen välinen valtakamppailu julkisuuden hallinnasta: osassa diskursseista vallassa on selkeästi journalismi, osassa viestintä, ja osassa valta jakautuu. Tutkielman tulosten perusteella voidaan tulkita, että toimittajat suhtautuvat aiempaa positiivisemmin viestintään. Toisin kuin aiemmin, viestinnän tunnustetaan tuottavan hyötyä journalismille. Aikaisemmin viestinnän ja journalismin välillä on korostunut valtakamppailu, mutta nyt toimittajat näkevät viestinnän ja journalismin tekevän myös yhteistyötä. Monessa diskurssissa suhtautuminen viestintään on yhä negatiivista ja viestijöitä kohtaan harjoitetaan vahvaa lähdekritiikkiä, mutta erityisesti julkisten organisaatioiden ja kolmannen sektorin tekemään viestintään suhtaudutaan yritysviestintää vähemmän kriittisesti. Toimittajat kokevat viestinnän viime vuosina ammattimaistuneen, mutta diskursseista käy myös ilmi ymmärtämättömyys viestijöiden tosiasiallisesta työnkuvasta.

Vuodesta 2016 lähtien monissa länsimaissa on käyty vilkasta yhteiskunnallista keskustelua Venäjän valtion vaalivaikuttamisesta. Venäjän valtioon kytkeytyviä tahojen on usein nähty pyrkineen vaikuttamaan vaalien lopputuloksiin. Yksi Venäjän vaikuttamispyrkimysten pääkohteista on vaikuttanut olevan Yhdysvaltain presidentinvaalit. Venäjä onkin asettautunut vahvaan vastakkainasetteluun Yhdysvaltojen kanssa ulkopoliittisissa asiakirjoissaan ja retoriikassaan jo noin 16 vuoden ajan. Näitä taustoja vasten tämän maisterintutkielman tavoitteena on osallistua tutkimuksen keinoin keskusteluun vaalivaikuttamisesta Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentinvaaleissa. Julkisuusdiplomatia ja ulkomaille suuntautuva propaganda ovat usean tutkimuksen mukaan Venäjän ulkopolitiikan työkaluja, joilla Venäjä pyrkii vaikuttamaan toisiin valtioihin varsinkin niiden kansalaisten kautta. Tutkielman aineiston lähde Russia Today (RT) on yksi merkittävin Venäjän valtioon kytkeytyvä ja ulkomaisille yleisöille suunnattu media. Tutkielman aineisto koostuu RT:n englanninkielisillä verkkosivuilla Yhdysvaltain presidentinvaalien demokraattien esivaalien aikaan 1.2.–4.3.2020 julkaistuista 139 tekstistä. Aineiston analyysiin käytettiin kehysanalyysiä, jota sovellettiin presidentinvaaliehdokkaiden mukaan teemoiteltuun aineistoon. Kehysanalyysissä pyrittiin tiivistämään eri presidentinvaaliehdokkaisiin liittyviä yleisimpiä kuvaus- ja tulkintatapoja eli kehyksiä. Tutkielman tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) miten RT kehystää Yhdysvaltain presidentinvaalien ehdokkaat ja 2) miten RT:n kehystys asettuu suhteessa julkisuusdiplomatiaan ja propagandaan. Kehysanalyysin tuloksissa erottuu selkeimmin demokraattiehdokas Bernie Sandersin suuri esiintyvyys aineistossa sekä Sandersin ja muista demokraattiehdokkaista ja heidän tukijoistaan koostuvan joukon välille rakennettu jyrkkä vastakkainasettelu. Sanders on aineiston eniten kehystetty ehdokas. Sanders kehystetään vastapuoleksi demokraattijoukolle, jonka RT kuvaa ”demokraattieliittinä”. Niin kutsuttu demokraattieliitti yhdistetään RT:n kehystyksissä järjestelmällisesti vaalivilppiin, likaiseen poliittiseen peliin ja lukuisiin muihin negatiivisiin määreisiin. Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että RT pyrki edistämään Bernie Sandersin valintaa demokraattien presidentinvaaliehdokkaaksi aineistoon sisältyvissä mediateksteissä. Sanders-kehys poikkesi vahvasti sisällöltään muiden demokraattiehdokkaiden kehyksistä. Sanders kuvattiin demokraattieliitin kohtuuttomien hyökkäysten uhrina ja kansasta välittävänä ehdokkaana. Muiden demokraattiehdokkaiden kuvaus sen sijaan säännönmukaisesti jopa pilkallista ja mustamaalaavaa. Donald Trump toimi RT:n rakentamissa kehyksissä lähinnä ”demokraattieliitin” kritisoinnin, pilkan ja mustamaalauksen eräänlaisena vahvistajana ja oikeuttajana. Aineistoni perusteella propagandan käsite soveltuu julkisuusdiplomatiaa paremmin RT:n teoretisoimiseen, vaikkakin propagandan käsitteeseen ja määrittelyyn sisältyy tutkimusmielessä haasteita. Julkisuusdiplomatia ei näytä erityisen soveltuvalta RT:n toiminnan määrittelyyn ainakaan aineistoni osalta, sillä se mielletään useimmiten sen harjoittajavaltion pyrkimykseksi brändätä oma maakuvansa myönteisemmäksi ja siihen lasketaan kirjallisuudessa harvemmin toisen valtion negatiiviseen valoon saattamista.