Browsing by study line "Sociology"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työllisen syntyperän yhteyttä prekaariin työmarkkina-asemaan Suomessa. Prekaarilla työllä viitataan työnsosiologisessa keskustelussa epävarmuuteen, arvaamattomuuteen ja turvattomuuteen työssä, jossa on heikot luontaisedut ja lakisääteiset oikeudet. Uudenlaisen prekaarin työn syntyyn on vaikuttanut uusliberaaliksi globalisaatioksi kutsuttu työn ja talouden rakenteellisten muutosten kirjo, joka on johtanut työmarkkinoilla esimerkiksi kasvavaan vaatimukseen työntekijän joustavuudesta. Haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ihmiset saattavat olla työnantajan näkökulmasta houkuttelevia työntekijöitä prekaareihin töihin, joissa työntekijältä vaaditaan erityistä joustavuutta ja jotka mahdollistavat työvoiman helpomman kontrolloinnin. Ulkomailta uuteen maahan muuttaneet ihmiset ovat aiempien tutkimusten valossa tulomaan syntyperäiseen väestöön nähden yliedustettuina prekaareissa töissä. Siirtolaiset ajautuvat prekaareihin töihin esimerkiksi siksi, että he suostuvat tekemään töitä matalammalla palkalla ja huonommilla työehdoilla syntyperäiseen väestöön nähden. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, onko Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalaistaustainen väestö tilastojen valossa syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa. Tämän lisäksi tutkielmassa selvitetään, millaiset taustatekijät ovat yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa. Tutkielma linkittyy yhtäältä osaksi keskustelua suomalaisten työmarkkinoiden prekarisaatiosta, ja toisaalta työnsosiologiseen keskusteluun ulkomailta muuttaneen väestön tekemästä prekaarista työstä. Aineistona tutkielmassa käytetään vuosina 2014–2015 kerättyä Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi - eli UTH-kyselytutkimuksen aineistoa, joka on tutkimuksen ulkomaalaistaustaisen väestön otannan kattavuuden ansiosta toistaiseksi laajin Suomessa tehty kyseistä väestöä käsittelevä kyselytutkimus. Prekaari työ on tässä tutkielmassa operationalisoitu siten, että työllinen on prekaarissa työmarkkina-asemassa, mikäli hänen kohdallaan täyttyy vähintään kolme viidestä eri työelämän prekaarisuutta kuvaavasta kriteeristä. Ensisijaisen selittävän muuttujan eli syntyperän yhteyttä prekaaria työmarkkina-asemaa mittaavaan vastemuuttujaan tarkastellaan logistisen regressioanalyysin avulla, ja syntyperän yhteyttä elaboroidaan regressiomallissa vakioimalla demografisia ja sosioekonomisia muuttujia. Syntyperäryhmien välisiä eroja tarkastelevan mallin lisäksi taustamuuttujien yhteyksiä prekaariin työmarkkina-asemaan tarkastellaan osa-aineistossa, joka sisältää pelkän työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön. Analyysien tulosten perusteella syntyperä on selkeässä yhteydessä prekaariin työmarkkina-asemaan: Suomessa vakituisesti asuva työllinen ulkomaalaistaustainen väestö on syntyperäistä suomalaistaustaista väestöä prekaarimmassa työmarkkina-asemassa, kun työllisen väestön demografiset ja sosioekonomiset tekijät on vakioitu. Työllisen ulkomaalaistaustaisen väestön keskuudessa muita suhteellisesti prekaarimmassa työmarkkina-asemassa ovat tulosten perusteella 15–29-vuotiaat, korkeakoulutetut sekä palvelu- ja myyntityöntekijöinä työskentelevät työlliset. Tämän tutkielman tulosten perusteella ulkomaalaistaustaisen työllisen sukupuoli, asuinalue, maahanmuuton syy, kielitaito, maassaoloaika ja taustamaaryhmä eivät ole tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työmarkkina-aseman prekaarisuuteen. Tulos syntyperän ja prekaarin työmarkkina-aseman välillä havaitusta yhteydestä on linjassa aiemman työnsosiologisen tutkimuskirjallisuuden kanssa. Jotkin analyysien tulokset eivät kuitenkaan vastaa aiemman kirjallisuuden perusteella asetettuja hypoteeseja, mikä herättää kysymyksiä esimerkiksi vastesummamuuttujan validiteetista ja mahdollisista työmarkkina-aseman prekaarisuuteen vaikuttavista latenteista tekijöistä, jotka saattavat selittää syntyperän ja vastemuuttujan välillä havaitun yhteyden.

This thesis takes an affective approach to studying the meanings and mobilisations of women’s bodies in the artwork of the Woman Life Freedom movement in Iran and Kurdistan. The Woman Life Freedom (‘Jin Jiyan Azadi’ in Kurdish) movement was born following the death of Jina (Mahsa) Amini on September 16th, 2022. Amini, a 22-year-old woman, was arrested for improperly wearing her veil, and was later abused by Iranian security forces. She suffered fatal wounds which led to her eventual passing. Widespread protests erupted across Kurdistan and Iran, demanding justice for Amini, and for other women and people who have been victims of the Iranian state. The protests quickly morphed into a sustained movement, which is still ongoing at the time of writing. The movement is referred to as the JJA movement in this thesis, an acronym of ‘Jin Jiyan Azadi’. Artists have taken part in the movement by creating and sharing artwork on social media. Women’s bodies feature heavily in this artwork and are significant tools of political resistance. The research question is the following: How is the female body mobilised as a political symbol in visual art of the JJA movement? The methodology consisted of combining compositional analysis and affective analysis to study the representation of women’s bodies in thirty artworks of the JJA movement. This visual data was collected from the social media site Instagram. Multiple criteria were used to select appropriate artworks, and the chosen artworks went through many stages of manual coding on the ATLAS.ti software. A variety of Iranian, Kurdish, and diasporic literature was used to enrichen the image analysis and draw nuanced conclusions on the role of women’s bodies in the artwork. Additionally, existing scholarship on affect has been used and applied to the analysis. Throughout the project, it was seen that many artists have creatively represented women’s bodies in interaction with other bodies as well as specific symbolic objects (including national flags, landmarks, hair, fists, and blood). These visual connections were affectively decoded to draw out larger political and social meanings of the body. Based on the analysis, two main conclusions are presented. First, it is argued that women’s bodies are mobilised as political symbols of Iranian and Kurdish nationhood and transnational solidarity, and second, that they have become embodied sites of liberation, strength, dreaming and memory in the artwork of the JJA movement. This thesis contributes to the growing body of academic research on the JJA movement, as well as research on visual and digital representations of bodies in Sociology. Three directions for future research are outlined in the final chapter.

Syftet med denna avhandling är att undersöka hur diskursen kring antirasism lyder på Black Lives Matter Sweden Instagram-konto, vilken typ av konstruktioner av rasism och antirasism hägrar i samhället enligt kontoinnehavarna samt belysa förslag på strategier för hur rasism kunde bekämpas i samhället? Genom att använda kritisk diskursanalys analyseras inlägg vilka är publicerade under en två veckors period under sommaren 2020. Analysen innefattar bilder och bildtext. Avhandlingen har en kort diskussion kring sociala mediers roll i antirasismens mobilisering samt besvarar frågan om vem som bär ansvar och anses vara makteliter när diskurser kring rasism och antirasism formuleras och produceras. I avhandlingen får vi ta del av teoretiska perspektiv på antirasism, rasism, ras, rasifiering och vithet och detta har gjorts ur en samhällsvetenskaplig synvinkel. Bakgrund, forskning och analytiskt perspektiv på antirasism fungerar som avhandlingens teoretiska bas samt tidigare forskning kring rasism i Sverige. Centrala frågorna i avhandlingen lyder: Vilka är de mest dominerande antirasistiska diskurserna utgående från Black Lives Matter Swedens inlägg på Instagram? Vilka antirasistiska handlingar förespråkas i bekämpningen av rasism? Vem har och bör ta ansvar för antirasistiska handlingar och diskurser?

Maahanmuuttajataustaisten lähihoitajaksi kouluttautumisessa kietoutuvat yhteen monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset ilmiöt. Hoiva on ollut arvostamatonta työtä, ja hoivapulan myötä on edetty kohti maahanmuuttajien ohjaamista alalle, sen sijaan, että työehtoja parannettaisiin. Lisäksi ammatillinen koulutus on nostattanut huolta siitä, millä ehdoin sieltä voi valmistua. Samalla nais- ja maahanmuuttajavaltaiset alat muodostavat työmarkkinoiden alaluokan. Tämä on tutkielman yhteiskunnallinen konteksti, jota vasten somalitaustaisten naisten lähihoitajaksi kouluttautumista peilataan. Tutkielman aineisto koostuu viidestä saman lähihoitajakoulun käyneistä somalitaustaisten naisten haastatteluista. Aineistoa analyysi pohjautuu aineistolähtöiseen grounded theory -menetelmään, jota on kuitenkin täydennetty yhdellä työvaiheella eli jäsenkategoriatasojen lisäämisellä. Tutkimus antaa tietoa siitä, miten haastateltavat päätyivät lähihoitajiksi ja mikä merkitys työlle annetaan nykyisenlaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Lisäksi se antaa tietoa siitä, minkälaista on lähihoitajaksi opiskelu, ja mitä sen aikana opitaan. Tulosten mukaan tiedonpuute tai ristiriitainen tieto vaatii opiskelijoilta vahvaa toimijuutta. Itseohjautuvuuden vaatimus näyttäytyy haastateltaville niin, että heitä pidetään vastuussa sellaisistakin asioista, joihin he eivät voi vaikuttaa. Tällaiset käytännöt, jotka voidaan nimetä institutionaalisen rasismin ilmentymiksi, heikentävät opiskelijan tunnetta siitä, että häntä arvostetaan ja että hän voi luottaa kouluinstituutioon. Haastateltavia yhdistää sama somalitausta, joka on Suomessa erityisen leimattu. Haastateltavat ovat sekä Suomessa syntyneitä että tänne myöhemmin muuttaneita, mikä antaa hyvän kokonaiskuvan siitä, millä tavoin etnisyys näyttäytyy kouluttautumisessa. Yhtäältä opiskelijoiden eri kielitaidot vaikuttavat siihen, kuka hyväksyy ymmärtämättömyytensä, ja uskaltaako pyytää apua. Toisaalta maahanmuuttajakategoria näkyy instituutioiden käytänteissä tukea tarvitsevana taakkana, sillä koulutus on näennäisestä monikulttuurisuudesta huolimatta suomalaisuuteen kasvattaja. Työelämässä etnisyys näkyy ennakkoluuloissa ja rasismin kohtaamisina, joihin ei kuitenkaan puututa, vaan selviämistä varten täytyy jälleen rohkaistua puhumaan vääryyksistä ja painottaa omia oikeuksia. Selviytyäkseen haastateltavat ovat saaneet tukea omilta verkostoiltaan koulun ulkopuolella. He joustavat, raatavat, poissulkevat, ja hakeutuvat paikkoihin, joissa he voivat tehdä töitä yksin tai hyväksyvässä työympäristössä. Tämä kaikki vaatii valtavan määrän tunnetyötä, mikä on lähtökohtaisestikin yksi lähihoitajan tärkeimmistä kompetensseista.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan oppivelvollisuuden laajentamisen oikeuttamista sitä käsittelevissä valtionhallinnon asiakirjoissa. Tutkielman taustalla on Marinin hallitusohjelmaan kirjattu koulutuspoliittinen uudistus, jolla on haluttu varmistaa jokaisen peruskoulun päättävän suorittavan toisen asteen koulutuksen osana koulutus- ja osaamistason nostamisen, oppimiserojen kaventumisen ja koulutuksen tasa-arvon lisääntymisen strategista tavoitetta. Laajennettu oppivelvollisuus astui voimaan 1.8.2021. Tutkielman aineisto koostuu oppivelvollisuuden laajentamista käsittelevästä hallituksen esityksestä sekä vuoden 2021 valtioneuvoston koulutuspoliittisesta selonteosta ja Marinin hallitusohjelmasta. Oikeuttamisen toteutumista paikannetaan aineistosta kriittisen diskurssianalyyttisen luennan kautta, jonka mukaan kielenkäytön nähdään ilmentävän ja ylläpitävän sosiaalisia rakenteita ja valtasuhteita. Teoreettista viitekehystä täydentää hallinnan analytiikan tutkimussuuntauksen keskeiset käsitteet ja analyysitapa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella millaisten representaatioiden eli esittämisen ja kuvaamisen tapojen varassa oppivelvollisuuden laajentamisen oikeutuksen diskursseja rakennetaan sekä tunnistaa, miten kyseiset diskurssit sekä ilmentävät että ylläpitävät hallinnan toteutumista. Tutkielman tutkimuskysymys on: millaisten ongelmarepresentaatioiden varassa oppivelvollisuuden laajentaminen oikeutetaan? Oppivelvollisuuden laajentamisen oikeutusta rakennetaan aineistossa kytkemällä se koulutuksen nykytilaa koskeviin haasteisiin, kouluttautumista koskeviin arvostuksiin sekä oppivelvollisen nuoren toimijuutta koskeviin diskursseihin. Oikeutus konkretisoituu osoittamalla puutteet koulutuksen tasavertaisuuden toteutumisessa sekä työelämän osaamis- ja koulutustason vaatimuksiin vastaamisessa, jotka näyttäytyvät ongelmallisina kouluttautumisen arvostusta ja välttämättömyyttä korostavan rationalisoinnin valossa. Oppivelvolliset nuoret näyttäytyvät uudistuksen keskeisenä kohderyhmänä, jotka yhtenäistetyn koulutuspolun myötä tuodaan peruskoulun päätyttyä osaksi koulutussysteemiä ja yhteiskunnallista osallisuutta. Tarve toisen asteen koulutukseen hakeutumiseen ja osallistumiseen asetetaan nuoren itsenäisen harkintakyvyn ulkopuolelta koulutuksen ulkopuolisuuden yksilölle ja yhteiskunnalle aiheuttamiin negatiivisiin seurauksiin vedoten. Laajennettu oppivelvollisuus näyttäytyy nuoren elämän siirtymävaiheessa valtion ylläpitämänä turvaverkkona, jonka tavoitteena on koulutukseen kiinnittymisen kautta ohjata ja kannatella nuorta turvatuksi ja sujuvaksi nähtyyn elämänkulkuun sekä osallistuvaan kansalaisuuteen.

Aiemmassa muuttoliikettä ja integraatiota käsittelevässä empiirisessä ja teoreettisessa tutkimuskirjallisuudessa on peräänkuulutettu integraation tutkimista monipaikkaisena ja -ulotteisena ilmiönä ylirajaisesta näkökulmasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä Suomessa pysyvästi asuvia, vähintään 50 vuotta täyttäneitä venäjänkielisiä siirtolaisia kyseisestä näkökulmasta. Tutkielmassa integraatio ymmärretään minkä tahansa ryhmän – siis myös ei-siirtolaisten – integraationa mihin tahansa sosiaaliseen järjestelmään. Tarkastelu kuitenkin rajataan aiemman tutkimus- ja teoriakirjallisuuden perusteella kolmeen sosiaaliseen järjestelmään tai integraation kohteeseen: Suomen valtayhteiskuntaan, venäjänkieliseen paikallisyhteisöön sekä ylirajaiseen tilaan. Ne eivät tarkoita lopullista tai tyhjentävää kokonaisuutta, mutta mahdollistavat perustellun rajauksen monipaikkaisen integraation empiiriseen ja kvantitatiiviseen tarkasteluun. Integraatiosta tarkastellaan myös neljää eri ulottuvuutta: rakenteellista, sosiaalista, kulttuurista ja identifikationaalista. Aineistona on vuonna 2019 CHARM-hankkeessa (Care, Health and Ageing of Russian-speaking Minority in Finland) kerätty ainutlaatuinen, määrällinen kyselyaineisto (N=1082), joka tarjoaa ensi kertaa väestöllisesti edustavaa tietoa ikääntyvistä siirtolaisista. Menetelmänä käytetään moniulotteista korrespondenssianalyysia (MCA) tarkastelemaan Suomen valtayhteiskuntaan suuntautuvan integraation, venäjänkieliseen paikallisyhteisöön suuntautuvan integraation sekä ylirajaisen integraation taustalla vaikuttavia piiloisia rakenteita. Valtayhteiskuntaan ja ylirajaiseen tilaan suuntautuvan integraation taustalta löydetään kaksi ulottuvuutta: konsonantti sekä dissonantti integraatio. Konsonantissa integraatiossa siirtolaisen identifikaatio on yhdenmukaista rakenteellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen integraation kanssa. Dissonantissa integraatiossa puolestaan havaitaan identifikationaalista erottautumista tai välimatkaa muusta integraatiosta. Lineaarisessa regressioanalyysissa perehdytään tarkemmin Suomen valtayhteiskuntaan suuntautuvan integraation konsonanttiin ja dissonanttiin ulottuvuuteen ja katsotaan, miten valitut taustatekijät – sukupuoli, ikä, maahanmuuton ajankohta, maahanmuuton peruste, asuinsijainti, tulot sekä koettu syrjintä – ovat yhteydessä niihin. Havaitaan, että naissukupuoli sekä varhaisempi maahantulon ajankohta ovat yhteydessä sekä konsonanttiin että dissonanttiin integraatioon valtayhteiskuntaan. Tulos voi selittyä sillä, että miehillä ja vähemmän aikaa maassa olleilla integraation taso on matalampi, ulottuvuudesta riippumatta. On myös mahdollista, että pidempi maassaoloaika moninaistaa integraatiopolkuja, mistä syystä se on positiivisessa yhteydessä kumpaankin ulottuvuuteen. Maahanmuuton perusteista perhesyistä muuttaminen on positiivisessa yhteydessä vain dissonanttiin integraatioon. Voi olla, että jos päätös muutosta ei välttämättä ole ollut oma vaan toisen perheenjäsenen, voi identifikationaalinen integraatio olla vähäisempää tai hitaampaa kuin rakenteellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen integraatio, mikä selittäisi tulosta. Syrjintä on negatiivisessa yhteydessä konsonanttiin integraatioon, mikä puolestaan saattaa selittyä sillä, että valtaväestön taholta koetun syrjinnän on aiemmissa tutkimuksissa havaittu lisänneen kielteisiä kokemuksia ja vähentäneen siksi identifikaatiota kielteiseksi koettua valtayhteiskuntaa kohtaan. Väestön moninaisuuden pitäisi olla yhteiskuntapolitiikan lähtökohta. Mikäli siirtolaisten integraatiota valtayhteiskuntaan halutaan yhteiskunnallisella tasolla tukea, on syytä tarkastella, onko sille joitain rakenteellisia esteitä tai syrjäyttäviä ominaisuuksia, jotka saattavat aiheuttaa osattomuutta. Mikäli näin on, voitaisiin kyseisiä rakenteita muuttaa inklusiivisimmiksi ja syrjintään puuttua. Omankieliseen yhteisöön kiinnittymistä ja ylirajaisen elämäntavan toteutumista on myös tärkeää tukea, sillä nämä eivät ole pois integraatiosta valtayhteiskuntaan. Pohjimmiltaan integraatio ja syrjimättömyys lisäävät siirtolaisten hyvinvointia ja osallisuutta.

Sosiaalista mediaa hyödyntävistä naisten uraverkostoista on tullut suosittuja Suomessa, mutta niitä on ehditty tutkia vasta vähän. Tutkielma kysyykin, millaisesta ilmiöstä näissä ryhmissä on kyse. Kysymystä lähestytään käyttäen esimerkkinä lähes 34 000 jäsenen Facebook-ryhmää Ompeluseuraa, jossa naiset ja sukupuolivähemmistöt keskustelevat työelämään liittyvistä kysymyksistä. Ompeluseura on myös esimerkki siitä, miten vapaaehtoisilla ylläpitäjillä on keskeinen rooli verkkoyhteisöjen rakentajina. Viime vuosina ylläpitämisen tutkimus on keskittynyt sosiaalisen median alustojen vastuuseen sekä kaupalliseen moderointiin. Tutkielma paikkaa tätä aukkoa kysyessään, miten naisten uraryhmiä ylläpidetään sosiaalisessa mediassa ihmisen ja teknologian yhteistyössä. Tutkielman keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimi Jenny Preecen määritelmä verkkoyhteisöjen luonteesta. Tätä määritelmää täydennetään muun muassa Barry Wellmanin verkostotutkimukseen perustuvalla lähestymistavalla. Ompeluseuraa tarkastellaan osana sosiaalista mediaa hyödyntävää feminististä aktivismia käyttäen erityisesti Katie Blevinsin määritelmää sosiaalisen median feminististä tietoisuutta levittävistä yhteisöistä. Vapaaehtoista ylläpitämistä tarkastellaan hoivan logiikan käsitteen kautta. Käsite perustuu Annemarie Molin työhön, jota Minna Ruckenstein ja Linda Lisa Maria Turunen ovat kehittäneet tutkiessaan kaupallista moderointia. Hoivan logiikkaa noudattavassa ylläpitämisessä päätöksiä pohditaan vuorovaikutuksessa ajatellen yhteisön kulttuuria. Tutkielman aineistona toimivat Ompeluseuran perustajien, ylläpitäjien ja jäsenten teemahaastattelut. Analyysimenetelmänä toimi teemoittelu, jonka avulla pyrittiin tarkastelemaan erityisesti Ompeluseuran luonnetta, tavoitteita, ryhmän merkitystä haastateltaville, osallistumisen motiiveja sekä ylläpidon logiikkaa. Myös sukupuolen ja alustan merkitystä analysoitiin omina teemoinaan. Ompeluseuraa voi pitää luonteeltaan verkkoyhteisönä, joka on muovautunut yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille. Ryhmän jäsenet hakivat Ompeluseurasta vertaistukea ja tietoa. Vuorovaikutusta ohjasi vahvasti Nancy Baymin kuvaama ystävällisyyden etiikka, jossa jäsenet pyrkivät välttämään konflikteja. Ompeluseuraa voi pitää myös sosiaalista mediaa hyödyntävänä feminististä tietoisuutta levittävänä yhteisönä. Ryhmän selvä yhteinen tarkoitus oli tasa-arvon edistäminen työelämässä. Tähän pyrittiin erityisesti tukemalla yksilöitä, vaikka toiminnan toivottiin edesauttavan myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Vaikka voimaannuttamisen kohteena olivat yksilöt, ylläpitämisen kohteena oli yhteisö. Ylläpitämisen keskeiseksi tavoitteeksi oli muodostunut Ompeluseuran hyvähenkiseksi kuvaillun kulttuurin vaaliminen hoivan logiikan keinoja noudattaen. Myös jäsenet osallistuivat tähän hoivaamiseen aktiivisesti. Tutkielma laajentaa kuvaa erityisesti tavoista, joilla vapaaehtoiset ylläpitäjät hoivaavat yhteiskunnallista yhteisöä, joka ei ole järjestäytynyt. Feministisyys oli keskeinen osa ryhmän luonnetta, mutta liian poliittisuuden pelättiin myös vaarantavan hoivan kohteen eli Ompeluseuran hengen. Hoiva oli tässä suhteessa monimutkaista tasapainoilua. Tutkielma täydentää myös kuvaa verkkoyhteisöjen ylläpitäjien, jäsenten ja alustan välisestä vuorovaikutuksesta. Facebook nähtiin Ompeluseuran synnyn ja kasvun mahdollistaja, mutta se loi myös haasteita hoivalle. Haastateltavat halusivat suojella ryhmää Facebookin kehnona pitämältään keskustelukulttuurilta. Alustan algoritmit taas näyttäytyivät arvaamattomana toimijana hoivan prosesseissa.

This thesis examines the effects of the legal framework of the indigenous peoples defined in the study on different aspects of the lives of the Kola Sámi living in the Kola Peninsula. In Russia, both the Constitution and Federal laws guarantee the protection of indigenous peoples’ way of life through various rights. Despite this, several scholars and the media have increasingly written about the challenges related to the realization of the rights of indigenous peoples, especially during the last decade. In this thesis, the effects of Sámi rights are examined by using the theory of legal pluralism, which takes into account the colonial nature of laws and their outcome. The data of the study consists of f interviews, 21 news articles and one podcast. Due to the restricting political atmosphere in Russia in 2022 and the research pressure on the Sámi people, the data has been compiled using different, mutually supporting and reinforcing qualitative methods. The research topic is approached with content analysis, which emphasizes the three main themes identified from the background literature, in light of which the effects of Sámi rights are discussed. These three themes are bureaucracy, environment and economy. In addition to the three main themes, the analysis identifies three different fields of influence of Sámi rights: control of rights through self-governance and self-determination; obstacles related to the pursuit of traditional livelihoods; and contradictions in the existence of rights de jure. The results show that the realization of Sámi rights is secondary to the interests of the state and local actors. The colonialist attitude of the Russian Federation towards its Arctic regions manifests itself in the primacy of the capitalist benefit of the Kola Peninsula at the expense of the rights and traditions of the Kola Sámi. The results show that during V. V Putin’s current administration, the nature of the rights of the Kola Sámi has become repressive and further limiting. In order to fulfill Arctic interests, the Sámi are controlled and assimilated through their legal framework. Obstacles and difficulties in the exercise of rights as well as harassments against the Kola Sámi contribute to the alienation of the population from their environment and traditions. Thus, in this thesis, the effects of Sámi rights are seen as intentional, oppressive and suppressing the population instead of their protection.

Tämän nuorisotutkimuksen kentälle asettuvan laadullisen tutkielman kohteena ovat koulua käymättömät nuoret. Koulua käymättömyydellä tarkoitetaan tässä tutkielmassa erittäin runsaita poissaoloja koulusta. Koulua käymättömyyden tarkastelujakso rajautuu peruskoulun viimeisille vuosiluokille (7.-9.). Koulupoissaoloja sivutaan useissa eri tieteenalojen tutkimuksissa ja niissä näkökulma koulua käymättömyyteen on usein yksilön ongelmista kumpuava; nuori asetetaan kouluun sopeutumattoman tai koulunkäynnistä kieltäytyvän toimijan rooliin. Tässä tutkielmassa aihetta tarkastellaan relationaalisemmin sosiaalisten suhteiden sekä muun muassa syrjäytymiskeskustelun kautta ja paneudutaan koulua käymättömyyden katveeseen jääneeseen näkökulmaan eli siihen, millaisia kokemuksia nuorilla itsellään on tapahtumien kulusta runsaiden koulupoissaolojen taustalla. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sekä kasvatussosiologinen että kulttuurintutkimuksellinen. Tutkimusstrategisesti tutkielma noudattaa narratiivista tutkimusta, jonka mukaisesti yksilölliset, tarinoina kerrottavat kokemukset nähdään merkityksellisinä ja aineisto rakentaa todellisuutta. Aineisto koostuu seitsemän nuoren tarinasta, joita jäsennetään ensin sisällönanalyysilla, ja toiseksi nuorten kerronnasta rakennetaan kolme tyyppitarinaa narratiivisen kerronnan ulottuvuuden analyysilla. Tutkielman olennainen tulos on havainto, ettei koulua käymättömyys ole nuorten kertomuksissa keskiössä, vaan osa suurempaa kokonaisuutta, jota nimitetään tässä tutkielmassa kumulatiiviseksi marginaalisuudeksi. Analyysin mukaan yhteistä kaikille aineiston nuorten kertomuksille on prosessin eteneminen erilaisten marginaaliin työntävien ja siellä pitävien tekijöiden episodeina. Koulukiusatun tyyppitarinan, tuetta jääneen nuoren tyyppitarinan sekä peruskoulusta selviämisen sankaritarinan kautta pyritään luomaan ymmärrystä koulua käymättömien nuorten tarinoiden päämääristä sekä niitä vastustavia tekijöitä, joiden selättäminen olisi olennaista kouluun palaamiseksi.

Kysymys parisuhdeväkivallasta osana yleistä väkivalta-alttiutta tai erityisenä väkivallan muotona liittyy kahteen parisuhdeväkivaltaa tutkivaan tutkimussuuntaukseen, joiden käsitykset parisuhdeväkivallan luonteesta eroavat toisistaan. Sukupuolittuneen parisuhdeväkivallan tutkimussuuntauksen mukaan parisuhdeväkivalta on patriarkaaliseen sukupuolijärjestelmään perustuvan syyrakenteensa vuoksi erilainen ilmiö kuin muunlainen väkivalta, siinä missä konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan tutkimussuuntauksen mukaan parisuhdeväkivallan taustalla vaikuttavat samanlaiset kausaliteetit kuin muun tyyppisessä väkivallassa. Tämä tutkielma pyrkii empiirisesti koettelemaan näiden tutkimussuuntausten erilaisia näkemyksiä parisuhdeväkivallan luonteesta. Tutkielman aihe liittyy parisuhdeväkivallan tutkimussuuntausten lisäksi laajempaan kriminologiseen keskusteluun koskien sitä, tuleeko erilaisia rikollisuuden muotoja käsitellä yhtenäisenä ilmiönä vai ymmärtää toisistaan erillisiksi ilmiöiksi. Parisuhdeväkivallan ja yleisen väkivalta-alttiuden yhteyttä on tässä tutkielmassa tarkasteltu uhrinäkökulmasta. Aineistona on käytetty kansallisen rikosuhritutkimuksen (KRT) vuosien 2013–2017 yhdistettyä aineistoa (N = 31 314). Tutkimuskysymystasolla on haluttu selvittää, ovatko parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen yhteydessä toisiinsa ja ovatko näiden väkivaltatyyppien riskitekijät samanlaisia. Sitä, ovatko parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät samoja naisille ja miehille, on tarkasteltu erikseen. Lisäksi on pyritty arvioimaan, ovatko parisuhdeväkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät selitettävissä yleisten kriminologisten teorioiden kautta ja missä määrin kriminologisen teoriakehyksen avulla on mahdollista selittää sukupuolten eriävää riskiä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Analyysimenetelminä on käytetty multinomiaalista logistista regressioanalyysia, binääristä logistista regressioanalyysia sekä Karlson-Holm-Breen (KHB) -mediaatioanalyysia. Tutkimuksen tulosten perusteella parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutuminen ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi parisuhdeväkivallan ja muun väkivallan uhriksi joutumisen riskitekijät ovat analyyseissa huomioitujen muuttujien osalta samanlaisia, ja nämä riskitekijät ovat selitettävissä kriminologisten teorioiden kautta. Tulosten perusteella parisuhdeväkivallan riskitekijät ovat naisille ja miehille pitkälti samoja. Mikään analyyseissa huomioitu parisuhdeväkivallan riskitekijä ei kuitenkaan mediaatioanalyysin tulosten perusteella selitä naisten miehiä suurempaa riskiä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi. Tästä huolimatta sukupuolten välinen ero riskissä joutua parisuhdeväkivallan uhriksi on mahdollistaa selittää kriminologisten teorioiden kautta. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat kriminologisen teoriakehyksen hyödyllisyyteen parisuhdeväkivaltatutkimuksessa ja tukevat konfliktilähtöisen parisuhdeväkivallan näkökulman mukaista käsitystä parisuhdeväkivallasta osana yleistä väkivalta-alttiutta. Tämä on merkityksellistä myös rikoksentorjunnan näkökulmasta, sillä eri tutkimussuuntauksien ehdottamat politiikkasuositukset parisuhdeväkivallan vähentämiseksi voivat olla hyvin erilaisia. Käsitykset rikollisuuden syistä ohjaavat yhteiskuntapoliittista päätöksentekoa, joten parisuhdeväkivallan syyrakennetta koskeva tutkimus on tehokkaan rikoksentorjunnan kannalta tärkeää.