Browsing by Issue Date

Tässä tutkielmassa selvitetään, millaisia näkemyksiä kokoomuksen ja SDP:n koulutuspoliittisilla vaikuttajilla on koulutuksen tasa-arvosta yliopistojen opiskelijavalintauudistuksessa. Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus toteutettiin Suomen korkeakouluissa vuosina 2018–2020. Uudistuksen tavoitteina oli nopeuttaa ja helpottaa toiselta asteelta korkea-asteelle siirtymistä sekä selkeyttää opiskelijavalinnan prosessia, tarkoituksenmukaistaa opiskelupaikkojen kohdentumista ja luopua pitkäkestoista valmentautumista vaativista pääsykokeista sekä vähentää maksullisten valmennuskurssien roolia. Vaikka kyseinen uudistus toteutettiin kaikissa Suomen korkeakouluissa, keskitytään tässä tutkielmassa yliopistoihin. Opiskelijavalintaa ollaan kehittämässä ja vuonna 2026 tulee voimaan uusi pisteytysmalli yliopistojen todistusvalintaan. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla yhteensä kuutta kokoomuksen ja SDP:n koulutuspoliittista vaikuttajaa, kolmea kustakin puolueesta. Haastattelujen avulla kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen ja tutkimusongelmaan pyritään saamaan vastaus neljän tutkimuskysymyksen avulla. Tutkimuksen keskeisimpänä käsitteenä toimii koulutuksen tasa-arvo. Tutkimuksen teoreettinen kehys rakentuu koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvon, koulutuksen ehtojen tasa-arvon ja koulutuksen lopputulosten tasa-arvon ympärille. Tutkimusaineistosta esiin nousevia näkökulmia peilataan aiempaan tutkimukseen koulutuksen tasa-arvosta ja sen eri ulottuvuuksista sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) Opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraporttiin, joka toimii tutkimuksen tausta-aineistona. Tutkielmassa havaitaan, että erityisesti koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvoon liitettävät näkökulmat korostuvat koulutuspoliittisten vaikuttajien näkemyksissä koulutuksen tasa-arvosta. Lisäksi kaikki haastatellut molemmista puolueista olivat huolissaan koulutuksen eriarvoistumisesta. Erityisen huolissaan molemmissa ryhmissä oltiin ammattiin opiskelevien mahdollisuuksista hakeutua yliopistoon. Koulutuksen tasa-arvosta yliopistojen opiskelijavalintauudistuksesta nousi esiin myös etninen-, taloudellinen-, alueellinen- ja sukupuolten koulutuksellinen tasa-arvo sekä sosioekonomisen aseman yhteys koulutukseen. Kokoomuslaiset korostivat erityisesti taloudelliseen tasa-arvoon ja SDP:läiset puolestaan etniseen tasa-arvoon liitettäviä näkemyksiä. Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa koulutuspoliittisten vaikuttajien näkemyksistä koulutuksen tasa-arvoon liittyen sekä siitä, millaisia ongelmia heidän mielestään yliopistojen opiskelijavalinnassa tällä hetkellä ilmenee ja miten he kehittäisivät sitä koulutuksen tasa-arvoa edistävämmäksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että koulutuksen mahdollisuuksien tasa-arvosta on tullut yleinen diskurssi koulutuspoliittisella kentällä ja samalla koulutuksen eriarvoistumiskehitys huolestuttaa laajalti.

Tiivistelmä Tiedekunta:: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma:: Sosiaalitieteet Opintosuunta:: Yhteiskuntapolitiikka Tekijä:: Eija Holmström Työn nimi:: Eläkkeelle siirtyneiden kokemuksia sosiaalisesta aktiivisuudesta, osal-lisuudesta ja eristymisestä Työn laji:: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi:: Helmikuu 2024 Sivumäärä:: 56 sivua, lähteet 5 sivua ja liitteet 2 sivua Avainsanat:: kolmas ikä, eläkeläisten aktiivisuus, osallistuminen, osallisuus, ikäsyrjintä, sosiaalinen kuolema OhjaajaT:: Anne Kouvonen ja Jari Pirhonen Säilytyspaikka:: Helsingin yliopiston kirjasto Lähtökohtana on tunnistaa kolmannen iän eläkeläisten kokemuksia eläkkeelle siirtymisestään ja sen tuomista muutoksista sosiaalisiin kontakteihin ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa kolmannen iän eläköityneisiin kohdistuva ikäsyrjintä sekä mahdolli-set viitteet sosiaalisesta kuolemasta, joka ilmiönä yleensä liitetään ikääntyneempään vanhus-väestöön. Eläkkeelle siirtyneiden osuus koko väestöstä on suomalaisessa yhteiskunnassa kas-vamassa, mistä syystä olisi tärkeä tunnistaa heidän hyvinvointiinsa vaikuttavia tekijöitä ja tun-nistaa keinoja heidän osallisuutensa parantamiseksi aktiivisina yhteiskunnan jäseninä. Tutkimusaineisto koottiin 19 viime aikoina eläköityneen henkilön haastatteluista. Aineisto lit-teroitiin 109 sivua käsittäväksi tekstiaineistoksi. Analyysi suoritettiin Atlas.ti-ohjelmistoa hy-väksi käyttäen sisällönanalyysimenetelmällä. Ensimmäinen havainto tuloksista oli, että vaikka eläkkeelle siirtyminen mielletään positii-viseksi asiaksi ihmisen elämänkaarella, todellisuudessa kyseessä on iso elämänmuutos, jonka seuraukset eivät ole yksinomaan myönteisiä. Elämän muuttumisen seuraukset tulisi tunnistaa nykyistä paremmin, ja niihin olisi hyödyllistä valmistautua hyvissä ajoin etukäteen. Tutkielmaa varten haastateltavat henkilöt olivat rakentaneet uutta sosiaalista verkostoaan suunnitelmalli-sesti sosiaalisella aktiivisuudella erilaisissa harrastuspiireissä ja vapaaehtois- ja auttamistyössä. Osallistuminen erilaisiin aktiviteetteihin lisäsi osallisuuden tunnetta ja auttoi sosiaalisen identi-teetin säilymisessä. Ikäsyrjintää ei tunnistettu omakohtaisesti, vaikka sen ilmiöt näyttäytyvät yhteiskunnassa yleisesti. Viitteitä sosiaaliseen kuolemaan liitettävistä tunnusmerkeistä oli nähtävissä, vaikka ne kaikki eivät olleet vielä toteutuneet omalla kohdalla. Huoli terveyden heikkenemisestä ja toisten hoi-dettavaksi joutumisesta tulevaisuudessa, sekä yhteiskunnassa eläkeläisiin kohdistetut ulkopuo-lisuutta viestivät asenteet olivat aktiivista kolmatta ikää elävien haastateltavien hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Eläkkeelle siirtymistä seuraavaa sosiaalisen identiteetin menettämistä haastateltavat olivat kompensoineet luomalla uutta identiteettiä aktiivisina toimijoina harras-tuksissa ja perheen parissa.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen sosiaalihuollon asiakkaiden kategorisaatiota rakenteellisen sosiaalityön toimintamalleihin kuuluvan sosiaalisen raportoinnin kontekstissa. Tutkielma tuottaa uutta tietoa toistaiseksi vähän tutkituista rakenteellisen sosiaalityön sisällöistä. Tutkielman aineisto koostui Varsinais-Suomen alueella vuosina 2019–2022 kerätyistä, sosiaalialan ammattilaisten tuottamista sosiaalisista raporteista. Sosiaalisen raportoinnin avulla kerätään tietoa sosiaalityön asiakastyössä esiin nousevista ilmiöistä ja raportteja hyödynnetään sekä alueellisessa kehittämisessä että valtakunnallisessa vaikuttamistyössä. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi kategoria-analyysi. Kategoria-analyysi on Harvey Sacksin alun perin kehittämään jäsenkategoria-analyysiin pohjautuva analyysimenetelmä, joka kohdistuu ihmisten, asioiden ja ilmiöiden luokitteluun. Kategoria-analyysin keskiössä ovat arkisen kanssakäymisen, kulttuurin ja moraalin yhteenliittymät. Käsitys todellisuudesta kielellisen toiminnan seurauksena rakentuvana kokonaisuutena liittää tutkimukseni sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteeseen. Analyysissäni olen tunnistanut raporteista seitsemän asiakaskategoriaa, jotka ovat palvelujärjestelmän armoilla oleva asiakas, ongelmainen asiakas, aktiivinen asiakas, puolustettu asiakas, tarvitseva asiakas, toiminnan kohteena oleva asiakas sekä osallistuva asiakas. Rakenteellisen sosiaalityön ydintä on ymmärrys siitä, että sosiaalityössä kohdatuilla ilmiöillä on perusta yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavissa ja uusintavissa rakenteissa. Analyysini perusteella tämä rakenteellisen sosiaalityön ydinajatus ei ole kaikissa raporteissa läsnä, vaan asiakkaiden kategorioita rakennetaan osin sisäsyntyisten ongelmien kuvauksena. Rakenteellisen sosiaalityön tekstien tutkimus on jatkossakin tarpeen, sillä niillä on merkittävää valtaa sosiaalityön asiakastodellisuuden viestimisessä sekä palvelujärjestelmän sisällä että laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

This thesis is guided by the research question, how is policy to reduce homelessness influenced by the principles of the Housing First approach? The research explores how public policy is informed by the principles of Housing First nationally in the United States and Finland, and particularly in two cities, New York City and Helsinki. Housing First is an approach used both in Finland and the United States to reduce homelessness. The approach requires immediate housing once someone becomes homeless, without any preconditions and with the ability to choose supportive services. As defined in the Housing First Europe Guide, there are eight main principles of Housing First. The principles are housing is a human right, choice and control for service users, separation of housing and treatment, recovery orientation, harm reduction, active engagement without coercion, person-centered planning, and flexible support as long as is required. Research data is collected from national reports published in the United States and Finland during 2022-2023, supplemented by reports from New York City and Helsinki. The interest in examining Housing First in recent reports is to see if and how the principles are present and whether they have any influence on policy recommendations. Reports are supplemented by interviews with actors from different levels of governance and practice. Using Esping-Andresen’s welfare regime types as a theoretical framework, a thematic analysis is used to inquire into how the principles of Housing First are present in the data and what their application means for ending homelessness in each context. The analysis finds that Housing First principles are indeed present and their articulation is embedded within societal values, which align with the country’s welfare regime type. The discussion offers how this research can support the work being done to end homelessness, by presenting a perspective on the importance of societal value systems, and how by aligning these systems to Housing First principles, ending homelessness becomes possible. Conclusions are drawn on the research process and possibilities for future research are presented.

Tutkielman aiheena on asiakasvaikuttavuuden huomioiminen julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa. Asiakasvaikuttavuudella tarkoitetaan tavoitellun suuntaisen vaikutuksen aikaansaamista asiakkaan hyvinvoinnissa. Laadun käsite linkittyy asiakasvaikuttavuuteen, koska laadukkaan palvelun nähdään edesauttavan vaikutusten aikaansaamista. Tutkielma kytkeytyy tieteelliseen keskusteluun julkisen palvelutuotannon tulos- ja vaikutusperusteisuudesta, palvelutuotannon johtamisesta sekä julkisen hallinnon reformeista. Tutkielman tarkoitus on ymmärtää asiakasvaikuttavuuden mittaamista ja sitä koskevan tiedon hyödyntämistä julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa. Tutkielma on tapaustutkimus Hämeenlinnan ikäihmisten tehostetun palveluasumisen ja välimuotoisten asumispalvelujen hankinnasta vuodelta 2020. Tutkimuskysymys on, miten tapauksessa on huomioitu asiakasvaikuttavuus. Alakysymyksinä tarkastellaan, mitä laatu ja asiakasvaikuttavuus merkitsevät hankinta-asiakirjoissa ja hankintaan osallistuneiden ammattilaisten näkökulmasta, miten asiakasvaikuttavuutta mitataan ja mitkä asiat edistävät ja rajoittavat asiakasvaikuttavuuden huomioimista hankinnassa. Tutkielman aineistona ovat hankinta-asiakirjat sekä hankitaan osallistuneiden tilaajan edustajien ja palveluntuottajien edustajien haastattelut. Aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin laadullista sisällönanalyysia. Tapauksena olevassa hankinnassa laatua ja vaikuttavuutta arvioidaan asiakastyytyväisyyskyselyn ja RAI-vertailutiedon perusteella. Laadun ja vaikuttavuuden arviointia hyödynnetään vuosittaisessa minikilpailutuksessa, jossa määritetään hankintajärjestys. Vaikuttavuus koostuu haastattelu- ja asiakirja-aineiston perusteella toimintakyvystä ja voimavaroista, terveydestä, ravitsemuksesta ja hyvinvoinnista, omannäköisestä elämästä, sosiaalisesta elämästä sekä kuntoutumisesta ja palvelutarpeen vähenemisestä. Oman näköinen elämä nousi analyysissä esiin tärkeänä teemana, johon liittyvät asiakkaan tapojen ja tottumusten huomioiminen, arvokkuus ja merkityksellisyys, kodinomaisuus ja viihtyisyys sekä asiakkaan toimijuus. Saman kaltaisia havaintoja kunnioituksen tarpeesta ja autonomiasta on tehty hoivakotien asukkaiden kokemuksia kartoittavissa tutkimuksissa. Asiakasvaikuttavuuden huomioimista edistävät haastattelujen perusteella hankintayksikön osaaminen, tahto ja kokemus, hankintojen strategisuus, yhteistyö palveluntuottajien kanssa, luotettavat mittarit, palveluntuottajien kannusteet sekä osaltaan myös julkisuus ja asiakkaan valinnanvapaus. Palvelun järjestäjä voi kannustaa palveluntuottajia eri tavoin tuottamaan laadukasta ja vaikuttavaa palvelua. Tapauksessa taloudellisina kannusteina ovat rahalliset sanktiot ja bonukset sekä ostojärjestyksen määrittäminen vuosittain laatupisteiden perusteella. Myös yrityksen maine potentiaalisten työntekijöiden ja asiakkaiden silmissä on merkittävä kannustin hyvälle ja vaikuttavalle toiminnalle. Bio-psyko-sosiaalinen ihmiskäsitys on tutkielman tulosten ja aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella keskeistä ikääntyneiden hoivan asiakasvaikuttavuutta määritettäessä. Hoivan vaikutukset näkyvät kaikilla ihmiselämän osa-alueilla, joten myös vaikutusmittareiden kehittämisessä pitää huomioida hyvinvointi ja elämänlaatu laajasti. Käytössä olevia vaikutusmittareita tulisi kehittää, jotta ne tunnistaisivat paremmin asiakkaan autonomian, elämän merkityksellisyyden ja ympäristön kodinomaisuuden. Asiakastyytyväisyyskyselyn ja RAI-vertailutiedon yhdistäminen mahdollistaa eri näkökulmien huomioimisen vaikutusten arvioinnissa. Kehittämiskohteena on yhteisen käsityksen muodostaminen mittarien luotettavuudesta tilaajan, palveluntuottajien ja asiakkaiden välillä.

Maisterintutkielmassani tarkastelen suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ilmastotoimia ja niiden taustalla olevia motiiveja. Tutkimus hyödyntää teoreettista viitekehystä, joka perustuu yritysten yhteiskuntavastuuseen ja sidosryhmäteoriaan. Analyysi perustuu Suomen Yrittäjien, Finnveran ja Työ- ja elinkeinoministeriön pk-yritysbarometrin aineistoon, joka tarjoaa kattavan kuvan 5201 suomalaisen pk-yrityksen näkemyksistä ja toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tutkimustulokset osoittavat, että yritysten ilmastotoimet ovat monipuolisia, ja ne keskittyvät erityisesti energiatehokkuuden parantamiseen, päästöjen vähentämiseen ja kierrätyksen edistämiseen. Vaikka ilmastonmuutoksen hillitseminen on merkittävä globaali haaste, vain osa pk-yrityksistä näkee sen vaikuttavan suoraan liiketoimintaansa. Tulosten perusteella pk-yritysten ilmastotoimia ohjaavat useimmiten yrityksen arvot ja strategia, kustannussäästöt ja tehokkuuden lisääminen, sekä yrityskuvan rakentaminen. Vaikka lähes puolet pk-yrityksistä ei näe ilmastonmuutoksen hillitsemistoimilla olevan merkitystä liiketoiminnalleen, on joukossa yrityksiä, jotka näkevät toimissa myös liiketoimintamahdollisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä pk-yritysten roolista ilmastonmuutoksen torjunnassa ja tarjota tietoa siitä, miten pk-yrityksiä voidaan tukea kestävämpiin toimintatapoihin siirtymisessä. Vaikka pk-yritysten panos ilmastonmuutoksen torjunnassa on merkittävä, vain pieni osuus niistä on asettanut itselleen ilmastopäästöjen vähennystavoitteita. Tulokset korostavat tarvetta poliittisille toimenpiteille, jotka kannustavat ja tukevat pk-yrityksiä ilmastotoimien toteuttamisessa. Tutkimustulokset tarjoavat arvokasta tietoa pk-yritysten ilmastotoimien nykytilasta ja niiden taustalla vaikuttavista motiiveista. Tämä tieto voi auttaa suunnittelemaan tehokkaita kannustimia ja ohjauskeinoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jatkotutkimus aiheesta voisi keskittyä tarkemmin yksittäisiin toimialoihin tai yrityskokoluokkiin ja syventyä yksityiskohtaisemmin yritysten sisäisiin ja ulkoisiin motivaatiotekijöihin.

This thesis explores state aid’s role in the EU’s political economy. The central research question is: should the EU foster its state aid approach? The thesis focuses on an in-depth analysis of the debate within the EU on the possible relaxation of the state aid framework and its potential impact on fair competition in the single market. The theoretical framework deals with neoclassical economics, Keynesian economics, and geopolitics from a realist perspective assessing states’ power relations. This combination provides a basis for comparing the research problem within the EU and globally. The research methodology is based on qualitative content analysis in an attempt to explain the state aid critique, the motives, and the profitability. Lastly, I apply Mariana Mazzucato’s moonshot-like approach to policy formulation in the light of state aid and harmonise Keynesian thinking into the argument. The findings show the need for the EU to reframe its state aid policy. State aid resources vary across EU Member States and empirical evidence suggests that attitudes towards state aid differ. The clear upward trend in the use of state aid over the last decade suggests an opportunity to move from a ‘temporary’ to a more permanent approach. Such a change should include the creation of a separate body to harmonise state aid and monitor its effective targeting, allaying concerns about possible Single Market violations imposed on the Single Market. The thesis concludes by seeing from a heterodox perspective that there is a strong implication that state aid will continue to be used when situating the EU within great power politics between West and East: USA and China. Hence, the solutions needed are in reframing the approach to how the EU currently considers state aid. It is important to recognize the global challenges that the EU faces when assessing what is normatively worth pursuing. State aid could be a double-edged sword hurting its Single Market while boosting EU’s competitiveness in the global markets, hence the task is to focus on keeping the blade directed to the global markets and silencing the worry of state aid hurting EU internally if it ought to be continued to use.

I avhandlingen analyseras fyra nordiska högerpopulistiska partier varav två av partierna har kvinnoorganisationer och två har inte kvinnoorganisationer. Partierna som analyseras är Sverigedemokraterna, Sannfinländarna, Dansk Folkeparti och Fremskrittspartiet. Kvinnoorganisationerna som analyseras är Sverigedemokraternas kvinnoorganisation SD-kvinnor och Sannfinländarnas kvinnoorganisation Sannfinländska Kvinnor. De nordiska högerpopulistiska partierna hör enligt tidigare forskning till den så kallade PRH-partifamiljen. Avhandlingens syfte är se om det förekommer en skillnad mellan de nordiska högerpopulistiska partierna som har en kvinnoorganisation och de nordiska högerpopulistiska partierna som inte har kvinnoorganisationer i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik för att se om det förekommer en påverkan av existensen av en kvinnoorganisation. Avhandlingens material utgörs av politiska program publicerat på nätet av de fyra nordiska högerpopulistiska partierna och politiskt material och stadgar publicerat på nätet av de båda kvinnoorganisationerna. Metoden som har använts i avhandlingen är kvalitativ textanalys med analysfrågor som tar avstamp i tidigare teori och forskning om kvinnoorganisationer och jämställdhetspolitik. Tidigare forskning visar att populism som ideologi inte är intresserad av kön som särskiljande faktor människor emellan men att PRH-partier använder sig av kön och jämställdhet som retoriska verktyg i sin politik. Det teoretiska ramverket som analysen baserar sig på handlar om delmål för en effektiv jämställdhetspolitik i en Nordisk kontext. Delmålen för jämställdhetspolitik handlar om: en jämn fördelning av makt och inflytande, ekonomisk jämställdhet, jämställd utbildning, jämn fördelning, jämställd hälsa och att mäns våld mot kvinnor ska upphöra. Avhandlingens analys visar att kvinnoorganisationernas existens har en påverkan på de nordiska högerpopulistiska partiers integrering av jämställdhet i sin politik. Analysen visar att alla fyra partier integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik men att de partier som hade kvinnoorganisationer integrerade jämställdhet på de flesta nivåerna av de fyra partierna. Dock varierar de konkreta uppgifter som kvinnoorganisationerna har och avhandlingen visar att det finns en skillnad på den påverkan av integrering av jämställdhet som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift substantiell representation har och som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift deskriptiv representation har. Avhandlingens analys visar att även om partierna integrerar jämställdhet i sin politik så finns det en underliggande agenda i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik. Partierna integrerar jämställdhet och ramar in kön och jämställdhet i sin politik på ett sätt som enligt tidigare forskning och teori är typiskt för partier som hör till PRH-partifamiljen. Eftersom alla de högerpopulistiska partierna integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik är det inte en fråga om nordiska högerpopulistiska partier integrerar jämställdhet i sin politik utan frågan om hur partierna integrerar jämställdhet. Därmed har det en betydelse om kvinnoorganisationernas egna politik integrerar jämställdhet på ett sätt som främjar jämställdhetspolitik och vad kvinnoorganisationernas huvudsakliga uppgifter är eftersom kvinnoorganisationer med en verksamhet som främjar jämställdhet och en substantiell påverkan som uppgift kan påverka hur det högerpopulistiska partiet i fråga integrerar jämställdhet i sin politik.

Niin Suomessa kuin muissa länsimaissa alueellisista eroista on tullut uudella tavalla poliittisia vastakkainasetteluja määrittävä jakolinja. Vuoden 2019 eduskuntavaaleista lähtien Suomessa on puhuttu ”alueiden kostosta”, eli Perussuomalaisten keräämästä kannatuksesta suurten kaupunkien väliin jäävillä reuna-alueilla. Näistä alueista voidaan käyttää yleisnimitystä Väli-Suomi. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset voitti Keskustan kilpailussa Väli-Suomen pienten ja keskisuurten kuntien kannatuksesta. Samalla Keskusta menetti kokonaisuudessaan eniten kannattajia Perussuomalaisille. Tässä maisterintutkielmassa analysoidaan populismin alueellista kannatusta 2020-luvun Suomessa. Populismin kannatusta ja sen alueellista painottumista käsitellään Keskustan ja Perussuomalaisten välillä tapahtuneen kannatussiirtymän kautta. Tutkielmassa selvitetään, miksi Perussuomalaisten kaltainen radikaalioikeistolainen populistipuolue nousi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa suosituimmaksi puolueeksi niin monessa Keskustan perinteisesti hallitsemassa kunnassa. Tutkimuskohteena on Etelä-Pohjanmaan maakunta, joka edustaa monessa mielessä hyvin “perussuomalaista Väli-Suomea”, unohtamatta kuitenkaan alueellisia erityispiirteitä. Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset voitti Etelä-Pohjanmaalla monta kuntaa, joissa Keskusta on ollut aiemmin suosituin puolue. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään populismin tutkimusta. Populismi määritellään ensin käsitteellisesti, jonka jälkeen vertaillaan populismin kannatuksen taloudellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia selitysmalleja. Teoreettista osuutta syvennetään David Goodhartin anywheres- ja somewheres-käsitteillä, jotka auttavat hahmottamaan, miten populismin kannatus liittyy paikallisiin identiteetteihin. Lopuksi populismin kannatusta taustoitetaan länsimaisen äänestyskäyttäytymisen muutoksella ja kertomalla, millaisilla alueilla populistinen politiikka on ollut erityisen suosittua ja mitkä kehityskulut tätä alueellista suosiota selittävät. Tutkielman aineistona käytetään Vaasan vaalipiirin perussuomalaisehdokkaiden vastauksia Ylen vuoden 2023 eduskuntavaalien vaalikoneeseen ja Vaasan Perussuomalaisten vuoden 2023 eduskuntavaalien vaalilehteä. Eduskuntavaaleissa Etelä-Pohjanmaa on osa Vaasan vaalipiiriä, joten vaalikonevastausten ja vaalilehden sisältö sopii myös Etelä-Pohjanmaan tilanteen tarkasteluun. Aineiston analyysissa sovelletaan tutkimusmenetelmänä laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta käsitellään niitä ajatuksia, asenteita ja arvoja, joista Perussuomalaisille tärkeät poliittiset teemat koostuvat ja arvioidaan niiden perusteella, miksi Perussuomalaiset nostivat niin paljon kannatustaan Etelä-Pohjanmaalla ja ylipäätään Väli-Suomessa. Analyysityössä korostuvat käytetyn tutkimuskirjallisuuden ja Etelä-Pohjanmaan aluekehityksestä kerätyn tilannekuva- ja tilastotiedon merkitys. Tutkielmassa päädytään tulokseen, jonka mukaan Perussuomalaisten kannatukseen Etelä-Pohjanmaalla ja muualla Väli-Suomessa vaikuttavat niin pitkäaikainen arvo- ja väestökehitys, talouden rakennemuutokset kuin kaupungistumiseen ja aluekehitykseen kytkeytyvät jännitteet. Lisäksi alueelliset erityispiirteet koskien paikallisia elinkeinoja ja äänestäjien laajempaa arvopohjaa vahvistavat entisestään Perussuomalaisten vetovoimaa Etelä-Pohjanmaalla. Yhteenvetona esitetään, että Perussuomalaisten kannatuksen kasvussa Etelä-Pohjanmaalla on lopulta kyse identiteeteistä ja elämäntavoista. Näyttää siltä, että Perussuomalaiset pystyivät vaalikampanjassaan vastaamaan Etelä-Pohjanmaan äänestäjien toiveisiin vakaasta identiteetistä ja yhteisöön kuulumisesta. Kansallista ja paikallista identiteettiä korostava politiikka menestyi maakunnassa, jossa tulevaisuuteen suhtaudutaan pikemminkin uhkien kuin mahdollisuuksien kautta. Keskustan ja Perussuomalaisten välistä kannatussiirtymää Etelä-Pohjanmaalla ja Väli-Suomessa voidaan selittää yksinkertaisesti sillä, että Perussuomalaiset pystyivät vuoden 2023 eduskuntavaaleissa tarjoamaan pitkään hallituksessa istuneelle Keskustalle uskottavan vaihtoehdon. Väli-Suomen alueiden äänestäjiin tehosi ajatus uudenlaisesta kansallisvaltiosta, joka Perussuomalaisten mukaan hyödyttäisi myös näiden alueiden asukkaita. Tutkielman lopussa annetaan kolme ehdotusta jatkotutkimukselle. Ensinnäkin tarvitaan kattavampaa empiiristä tutkimusta niistä syistä, joiden vuoksi Perussuomalaisten kannatus on noussut ja Keskustan kannatus on laskenut Väli-Suomessa. Olisi myös tärkeää tutkia, miten tyytymättömyys poliittiseen päätöksentekojärjestelmään vaikuttaa populismin kannatukseen Väli-Suomessa. Lisäksi populismin alueellista kannatusta olisi mahdollista tutkia ilmentymänä kulttuurisista luokkaeroista.

Maisteritutkielmani aiheena on lasten ja sosiaalityön kentällä toimivien työntekijöiden välinen kosketus. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda vähän tutkitusta aiheesta yleiskuva ja laajentaa ymmärrystä kosketuksesta ja sen käytöstä sosiaalityön kontekstissa. Tavoitteena on tarjota aineksia ammatillisten kosketuskäytänteiden kriittiselle reflektoinnille. Tutkimus tehtiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen lähestymistapa perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja siinä hyödynnetään Lorraine Greenin (2017) esittämää laadullista jakoa hyvään, pahaan ja puuttuvaan kosketukseen tutkimustulosten analysoinnissa. Tutkimusaineisto koostuu kahdestatoista vertaisarvioiduista artikkelista, jotka ovat julkaistu vuosina 2003–2022. Kosketuksen määrittely tarpeelliseksi tai tarpeettomaksi, hyväksi tai paheksuttavaksi on kontekstisidonnaisen, tietyssä ajassa ja paikassa tapahtuvan neuvottelun tulos. Aikuisten ja lasten välisen kanssakäymisen uhkia korostava kulttuurinen diskurssi ja riskienhallinnan vaatimus heijastuvat myös sosiaalityön kontekstissa näkemykseen kosketuksesta riskialttiina toimintana. Kosketukseen liitettyjen riskien ja turvattomuuden kuvaukset paikantuvat aineistossa asymmetrisen vallan väärinkäytön epäilyksiin, yksilöllistettyyn vastuun kantamiseen viranomaisena sekä pelkoon ammatillisten rajojen huokoistumisesta ja ammatillisen objektiivisuuden vaarantumisesta. Työyhteisön ja alan eettiset ohjeistukset ohjaavat välttelemään kosketusta, joka on nykykulttuurissa vahvasti seksualisoitu. Pelko joutua syytetyksi epäammattimaisesta toiminnasta sekä epävarmuus kosketuksen oikeanlaisesta käytöstä sosiaalityön kontekstissa muokkaavat kosketuksen käyttöä koskevia asenteita, arvoja ja käytänteitä. Sosiaalinen ympäristö ja kosketukseen osallistuvien keskinäiset roolit ja suhde luovat osaltaan odotuksia kosketustapahtumalle, sen oikeutukselle ja sen turvalliseksi kokemiselle. Kosketuksen avulla pyritään vastaamaan erityisesti pienten lasten tunnetarpeisiin ja tunteiden- ja toiminnansäätelyyn. Riski- ja ongelmakeskeinen suhtautuminen kosketukseen voi heikentää ammattilaisen omaa harkintaa kosketuksen käyttämisestä tilanteissa, jossa se voisi olla lapsen tai nuoren etu. Lapsen tarpeista ja suostumuksesta lähtevä näkökulma korostaa lapsen ja nuoren toimijuutta ja arviointikykyä intervention käytössä. Eettisesti kestävän kosketuksen käytön perustana tulee huomioida vahvemmin lapsen oikeuksien ja lapsen kokonaisvaltaisen edun näkökulma.