Browsing by discipline "Social Work"

I takt med att världen har blivit mindre och ett stort antal människor befinner sig på flykt så har behovet av olika åtgärder för integration ökat. I denna studie har jag undersökt hur fotboll kan fungera som ett verktyg och stöd i integrationsprocessen. Sport och i synnerhet fotboll anses vara en fungerande integrationsform, men vad är orsakerna till detta? Är fotboll en bättre sport när det gäller integration än andra sporter? En orsak till att fotboll kan vara mer lämpad än många andra sporter är att det är en så kallad global sport som de flesta människor är bekanta med. För att undersöka de här frågarorna har jag studerat tidigare forskning om ämnet och sammanställt det i en litteraturöversikt. De forskningsfrågor som jag har använt mig av för att undersöka detta fenomen är tre till antalet och består av. 1) Hur har fotboll, utgående från tidigare forskning använts som en integrationsform? 2) Hur har man, utgående från tidigare forskning definierat fenomenet integration? 3)Inom vilka dimensioner, kan fotbollen öka möjligheterna till en lyckad integration? Som analysmetod till mitt material har jag använt mig av innehållsanalys. Denna metod valdes för att finna sådana teman i materialet som svara på mina forskningsfrågor. Materialet är stort och består av 17 vetenskapliga artiklar och får att komma åt de delar i materialet som behandlar aspekter som är väsentliga med tanke på syftet med den har pro gradu-avhandlingen var det viktigt att metoden utesluter delar i materialet som är irrelevant. Såväl materialbaserad, -som teoribaserad innehållsanalys har använts, beroende på forskningsfråga. Forskningen kring fotboll som integrationsverktyg är ett relativt nytt ämne och i Finland så finns det inte många studier kring ämnet. Därmed är det viktigt att sammanställa den aktuella forskningen för att eventuellt finna metoder som även kan vara användbara vid integrationsarbetet här hemma i Finland.

I denna pro gradu avhandling behandlas socialarbetares samt socialhandledares uppfattningar om hembesök som praktik. De centrala forskningsfrågorna för pro gradu avhandlingen är: 1) Hur beskriver socialarbetare och socialhandledare dessa hembesök inom vuxensocialarbete? 2)Hur förhåller sig socialarbetare och socialhandledare till hemmet som arena för professionellt arbete inom vuxensocialarbete? samt 3) Vilka betydelser läggs i arbetet och hur ser socialarbetare och socialhandledare på sin roll och de utmaningar de idag möter? Syftet med studien är att bidra till en större förståelse för hembesökens betydelse i vuxensocialarbete under ekonomiskt pressade tider då kraven på effektivitet ökar. Avhandlingen är en kvalitativ studie. Fyra socialarbetare samt fyra socialhandledare inom vuxensocialarbete intervjuades om deras uppfattningar av hembesök som praktik. Intervjuerna har analyserats med hjälp av innehållsanalys. Som teoretisk referensram har jag använt mig av Lipskys teori om gräsrotsbyråkrater samt Högströms teori om rum och diskurs. Lipskys (1980) teori om gräsrotsbyråkrater har främst legat till grund för att få en mera övergripande förståelse för hur vuxensocialarbetet organiseras samt hur olika faktorer som exempelvis ekonomiska aspekter, direktiv samt antal klienter påverkar hur socialarbetare diskuterar om sitt handlingsutrymme samt om hembesök som praktik. Med hjälp av Högströms (2012) teori om rumstriangeln visar jag hurudan betydelse hemmet och dess materiella rumsliga aspekter har för hur socialarbetare uppfattar hembesök som praktik samt som professionell arena. Analysen har kodats i tre olika huvudkategorier med vilka jag besvarar mina centrala forskningsfrågor: 1) hembesök som praktik 2) beskrivningar av hemmet, och 3) Spända relationer – intrång i hemmet. Varje huvudkategori är indelad i underteman. Dessa tre kategorier besvarar mina centrala forskningsfrågor. I resultaten framkommer det att hembesökens värde ligger i att de ger en realistisk och omfattande bild av klientens livssituation, som fördjupar kunskapen och bedömningen av klientens situation och kan därmed öka effektiviteten och kvaliteten på vuxensocialarbete. Hembesöken skapar betydelsefulla insikter i klientens vardag. Ett annat centralt resultat i studien är att hembesök betraktas som en intervention i de fall där klienten har mångfacetterade problem som exempelvis fysiska eller psykiska hinder, hyresskulder, vräkning, missbruksproblem, samlarmani och utkomststödsrelaterade frågor. Ett central resultat i studier är att hembesök inverkar positivt och gynnsamt på klientrelationen. Klienterna känner sig mer avslappnad i det egna hemmet och det har en positiv inverkan på mötet, i motsats till om klienten och socialarbetaren träffas på byrån. Studien visar att hemmiljön är ett tryggt ställe för klienten. Hemmet kan ändå upplevas som en begränsande arena för att utöva det professionella arbetet eftersom hembesök kan innebära intrång i klienternas vardagsliv och dess rutiner. Socialarbetarnas arbete styrs av direktiv, som inverkar konfliktfyllt på möjligheterna att göra hembesök. Stränga direktiv och krav på effektivitet leder till att man prioriterar att göra utkomststödsbeslut framför att göra ett hembesök. Studien visar dock att det finns vilja i framtiden att göra betydligt mera hembesök.

Interaktionen mellan ledarskap och arbetshälsa är ett mindre utforskat område och speciellt studier om ledarskap inom socialt arbete är ovanliga. Socialbyråns arbetsmiljö är ett återkommande forskningsområde inom socialt arbete. Tidigare forskning är inriktad på hur de anställda på socialbyrån hanterar den utmanande arbetsmiljön och de problem som finns där. Intresset för välbefinnandet hos personer i arbetslivet har ökat samtidigt som psykisk ohälsa blivit allt vanligare. Syftet med föreliggande pro gradu-avhandling är att undersöka arbetshälsa och gott ledarskap inom vuxensocialarbete samt vilka positiva effekter ett gott ledarskap kan ha på anställdas arbetshälsa. Genom att tillämpa positiv psykologi som perspektiv i avhandlingen möjliggörs ett fokus på det som är bra och gott i denna interaktion mellan ledarskap och arbetshälsa utan att helt förbise de utmaningar som finns. Forskningsfrågorna som ställs är 1: Hur beskrivs bra arbetshälsa inom vuxensocialarbete? 2: Hur beskrivs bra ledarskap inom vuxensocialarbete? och 3: Vilken betydelse tillskrivs ett gott ledarskap för en god arbetshälsa? Att studera ledarskapets positiva inverkan på arbetshälsan hos de anställda i kontexten av en socialbyrå ökar förståelsen för hurdant ledarskap de anställda anser att är gott. De anställda på en socialbyrå består av socialhandledare, socialarbetare och ledande socialarbetare. Materialet består av fyra gruppintervjuer med anställda på en socialbyrå, totalt åtta informanter. Som analysmetod används kvalitativ innehållsanalys. Resultaten har visualiserats i tre bilder enligt de forskningsfrågor som ställs i föreliggande avhandling. Fyra aspekter som informanterna i avhandlingen anser höra till en bra arbetshälsa är kompetens, arbetsgemenskap, flexibilitet och autonomi. I ett gott ledarskap ser de substanskunskap, flexibilitet, närvarande och förtroende som centrala aspekter. Slutligen i ett gott ledarskap för arbetshälsan återfinns fyra aspekter: flexibelt, skapar arbetsgemenskap, närvarande och kompetent. Resultaten visar på betydelsen för de anställdas arbetshälsa då en socialbyrå som arbetsplats har en funktionell dialog och närvarande kolleger och närchefer. De kontinuerliga förändringarna i samhället gör också att det sociala arbetets utformning ständigt förändrar sig. Det medför nya utmaningar för den offentliga socialservicens arbetsprocesser och socialbyråns anställda. De anställda på socialbyrå behöver tillräckligt med tid för sina egna relationer med sina kolleger och närchefen, inte enbart tillräcklig tid för arbete med klienter. Den ledande socialarbetaren har möjlighet att utgöra ett stort stöd och starkt bidra till sina medarbetares arbetshälsa om den ledande socialarbetare får tillräckligt med tid och utrymme för det. Ett gott ledarskap tillskrivs en stor betydelse för en bra arbetshälsa.

Street children´s life situations have received a lot of attention both in the media and in research in the recent years. In the literature street children are often defined as being under the age of 18. In this thesis, the focus group is the street youth, meaning the adolescents and young adults who either live full-time in the streets or are otherwise strongly connected with the street life. The research interest was to study how poverty is present in the lives of the street youth, and how their experiences of poverty in the streets and their own agency change when they grow older. A further interest was to find out how street life enables transition into adult roles in the society. The theoretical background of the thesis consists of introducing the discussion of structure and agency in social sciences as a way to understand the social life, then introducing the relevant concepts of poverty and social exclusion. Poverty in this thesis is understood in its widest sense, as Amartya Sen has defined it: deprivations of basic capacities that a person has to live the kind of life he or she has a reason to value. Also, the contemporary research on street children is introduced, where the agency perspective has gained space. The thesis also takes a look at some situational factors of the case study country Zambia, which affect the lives of the country’s vulnerable children and youth. This thesis is an ethnographic research consisting of two field work periods in Zambia’s capital city Lusaka. These field work periods took place in July-August 2011 and 2012 in an organization working with street children and youth. The informants were a heterogeneous group of street youth, aged between 14 and 28 and connected to the street life from different positions. The data consists of field notes and 33 recorded interviews with the informants. The results show that most of the street youth expressed reluctance towards their current life in the streets with little prospects for change. Income-wise their poverty seemed to vary, but the money was spent to meet one’s instant needs. Poverty was further expressed in terms of experienced public disrespect and vulnerability to violence and abuse by other street youth as well as police authorities. It also meant remoteness and mistrust in one’s social relationships. Poverty in the streets caused dependency of substances leading to decreased ability to take care of oneself as well as violent behavior. Growing older in the streets seemed to bring increased feelings of wasted years and frustration in one’s life situation, which was in contrast to adult roles in the society. Prolonged street life brought a risk of adopting illegal means and violent and harmful conduct. However, this was not necessarily so, and some of the youth had taken distance to the street life abandoned many of their earlier street behaviors. As chances for employment were small, they were, however, still stuck in the streets to earn living.

Tutkimus selvitti toimeentulopäätöksistä ilmennyttä harkintavaltaa ja sen perusteluita Espoon kaupungin sosiaali-työssä vuonna 2016. Vuoden 2016 toimeentulotuen myöntäminen valaisee säätelyyn ja harkintaan perustuvan työskentelyn suhdetta toimeentulotuen myöntämisessä ja siten aikuissosiaalityössä yleensä. Harkinnanvaraisen toimeentulotuen merkitys on kasvanut. Harkintavallan käytön tutkiminen kertoo paljon myös sosiaalityöstä, sillä juuri harkintavalta antaa sosiaalityön professiolle merkittää valtaa. Kun toimeentulotukea myönne-tään harkintaperiaatteilla, luodaan standardeja, jotka voivat olla ristiriidassa tuen hakijan tarpeiden ja elinolojen kanssa. Harkintavaltaa käyttävän viranomaisen tulisi pyrkiä tosiasialliseen tasa-arvon toteutumiseen, mutta yhdenvertaisen kohtelun vaatimus saattaa evätä hakijalta tämän tarvitseman tuen. Tietoa harkinnanvaraisista tuista ja niiden perusteista tarvitsevat paitsi kuntien aikuissosiaalityö ja Kela, myös tukia hakevat asiakkaat. Asiakastyötä tekevät sosiaalialan ammattilaiset tarvitsevat tietoa harkintavallan käytöstä ja sen perusteluista, sillä heidän tulee reflektoida omaa toimintaansa. Tieto on tarpeen myös henkilöstölle, jonka tehtävänä on ohjata asiakkaita hakemaan tarvitsemiaan palveluita oikealta viranomaiselta. Vaikka tieto harkinnan käytöstä ja sen perusteluista on henkilöstölle ja hallinnolle tarpeellista, tärkein syy ovat asiakkaat ja heidän oikeutensa. Asiakkaan oikeusturva on vaarantunut aina, jos perusteluita ei ole esitetty. Koska harkintaa kuitenkin käytetään, eikä se saisi perustua mielivaltaan, tarvitaan reflektointia varten apuvälineitä. Sosiaalityöntekijät reflektoivat sitä, kuinka he harkintaa käyttävät, sillä sosiaalityö yhdistää harkintavaltaa käyttämällä byrokraattisen, professionaalisen toiminnan sekä asiakkaiden kanssa käydyn vuorovaikutuksen toisiinsa. Aineisto muodostui satunnaisotannan perusteella valikoitujen 60 asiakkaan toimeentulotukipäätöksistä ja asiakaskirjauksista. Satunnaisotanta myönteisistä päätöksistä sisälsi 128 asiakasta ja kielteisistä 22 asiakasta. Asiakirjat olivat sosiaalitoimen etuuskäsittelijöiden, sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden laatimia. Tutkimuksessa harkinnanvaraisen toimeentulotuen perusteluita analysoitiin teorialähtöisesti. Aineiston päätöskohtien perustelut luokiteltiin rakenteellisen ja episteemisen mittarin alle. Episteemisen ulottuvuuden alle luotiin tarkemmat luokat muodollisia, kannustavia ja osallistavia mittareita varten. Päätöskohdan perustelut luokiteltiin myös Ian Taylorin ja Josie Kellyn normeihin, arvoihin ja toimintaan perustuen. Asiakaskohtaisen työskentelyn kirjauksista etsittiin byrokraattisen perspektiivin lisäksi myös terapeuttista lähestymistapaa. Päätösteksteihin ja kirjauksiin vietiin tietoa harkinnasta erittäin paljon toimeentulotukea käsiteltäessä ja myönnettäessä. Sen käyttö ei rajoittunut vain täydentävän ja ehkäisevän tuen myöntämiseen. Ehkäisevän toimeentulotuen myöntäminen oli lähes olematonta. Eri asiakkaiden kanssa työskenneltiin eri tasoilla. Aineisto perustui 60 asiakkaan asiointiin. Näistä asiakkaista 30 kanssa harkintaa tehtiin episteemisten mittareiden mukaisesti. Näissä tilanteissa päätöksentekijä oli perehtynyt myös asiakkaan tilanteeseen, eikä päätöstä tehty vain lain tai viranomaisohjeiden perusteella. Käytetyimpiä normeja olivat viranomaisen omat ohjeet. Erityisesti sähkölaskun suuruutta sekä kotivakuutuksen tasoa perusteltiin Espoon kaupungin sisäisellä ohjeella. Käytetyin laki oli laki toimeentulotuesta. Arvoperustaisesta harkinnasta esille nousevat perustelut, joilla tuetaan selviytymistä. Itsenäinen suoriutuminen ja täydentävä tuki, asiakkaan jaksamisen ja hyvinvoinnin tukeminen, terveydelliset syyt sekä lapsen kasvu ja kehitys pyrkivät kaikki turvaamaan asiakkaan ja tämän perheen tulevaa selviytymistä. Työntekijät tekevät todennäköisesti paljon toiminnallista harkintaa, jota ei kirjata ylös. Tavallisesti toiminnallinen harkinta näkyi perustelussa, kun se koski myönnytystä hakijalle. Päätöskohdista 16 prosentista puuttui perustelu. Episteemisten mittareiden mukainen harkintavallan tarkastelu osoitti, että työntekijöille oli jäänyt runsaasti mahdollisuuksia käyttää harkintaa. Osallistava työskentelytapa mahdollisti asiakkaiden tilanteen arviointia sekä heidän mieli-piteittensä kuulemista. Moniammatillinen yhteistyö oli kapea-alaista. Sosiaalialan ammattilaiset olivat auktoriteetteja toimeentulotuen myöntämisessä. Päätöksentekijät turvautuivat lääkäreihin ja optikoihin hakiessaan tieteellistä näyt-töä päätöksen perusteluksi. Perusteluissa käytetyt normit olivat laki ja viranomaisen omat ohjeet. Sosiaalityön eettisiä ohjeita tai muita alakohtaisia perusteluita ei löytynyt päätöksistä. Arvot, jotka näkyivät perusteluissa, olivat harvoin asiakkaan asettamia. Työskentely perustui lainsäätäjän, viranomaisen ja päätöksentekijöiden asettamille arvoille. Päätöksissä oli paljon kohtia, joita ei ole perusteltu lainkaan. Asiakkaat hakivat tukea moneen asiaan, johon ei ollut subjektiivista oikeuta. Kielteisten ja myönteisten päätöskohtien perustelujen eroista ei selviä, mihin erilaiset ratkaisut perustuivat. Kielteisen päätöksen perusteluksi riitti perusosan määrittäminen myös silloin, kun asiakas oli hakenut harkinnanvaraista tukea. Päätösten teksti oli usein suoria lainauksia laista, tai niitä perusteltiin kaupungin omilla ohjeilla. Tuolloin asiakaskohtaiset perustelut puuttuivat. Tämän tutkimuksen valossa asiakkaiden oikeusturva oli heikko. Perusteluissa on niin paljon puutteita, että niiden perusteella ei voi luoda kuvaa yhdenvertaisuuden toteutumisesta.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen osallisuus ja tiedollinen toimijuus näkyvät lastensuojelun kirjallisissa asiakassuunnitelmissa. Tutkimusaihe liittyy lapsilähtöisyyden vahvistamiseen lastensuojelussa, mikä on ollut voimistuva ajattelutapa 2000-luvulla niin suomalaisessa lastensuojelussa kuin kansainvälisestikin. Tutkimusaineistona on otos vuoden 2016 aikana laadituista lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmista, 128 lapsen asia-kassuunnitelmat eli yhteensä 176 suunnitelmaa. Kyseessä on asiakastietojärjestelmään tallennettu asiakasasiakirja-aineisto. Tutkimusaineiston analyysissä käytettiin sekä laadullisia että tilastollisia tutkimusmenetelmiä. Lapsen osallisuuden ja tiedollisen toimijuuden tunnistaminen asiakassuunnitelmatekstistä edellytti laadullisia tutkimusmenetelmiä sekä osallisuuden ja toimijuuden käsitteiden operationalisointia. Tutkimuksessa tarkastellaan lapsen osallisuutta erityisesti tiedollisena toimijuutena sekä prosessi- ja kohtaamisosallisuutena. Lapsen tiedollisen toimijuuden tunnistamisessa hyödynnettiin Hanna Tulensalon kehittämää jäsennnystä lapsen tiedollisen toimijuuden positioista lastensuojelun tiedon rakentamisen käytännöissä. Lisäksi lapsen osallisuutta tarkasteltiin kohtaamis- ja prosessiosallisuutena, mitä jäsennystä Tiina Muukkonen on käyttänyt omassa tutkimuksessaan. Asiakirja-aineiston aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tarkasteluun nousivat lapsen osallisuuden käytännöt asiakassuunnitelmien laadinnassa. Teorialähtöisen sisällönanalyysin tuottaman lapsen tiedollista toimijuutta kuvaavan summamuuttujan ja toimijuuteen mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden yhteyttä tutkittiin lineaarisella regressioanalyysillä. Lapsen tiedollista toimijuutta selittävinä muuttujina regressiomallissa käytettiin lapsen ikää ja lastensuojelutarpeen syitä sekä sitä, oliko lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tavannut lapsen asiakassuunnitelmaa laadittaessa. Vaikka lapsikeskeinen lastensuojelu ja lapsen osallisuus ja toimijuus ovat olleet lastensuojelun kehittämistyön kohteina jo varsin pitkään, näyttää aineiston perusteella siltä, että varsinkin kaikkein pienimmät lapset voivat jäädä työskentelyn ulkopuolelle. Tutkimusaineiston perusteella voidaan kuitenkin huomata, että pientenkin lasten on mahdollista olla aktiivisessa tiedollisen toimijan positiossa lastensuojelun asiakkaana, jos lapsen hennolle tiedolle annetaan tilaa ja tukea tulla huomatuksi. Erityisesti niissä asiakasperheissä, joissa on useita pieniä lapsia, vanhemmilla monia omia vaikeuksia tai vanhempien välillä ristiriitoja, on lastensuojelun sosiaalityön kohdennetuilla toimilla huolehdittava perheen kaikkien lasten osallisuuden toteutumisesta. Yhteistyö aikuissosiaalityön ja muiden moniammatillisten verkostojen kanssa voisi vapauttaa lastensuojelun voimavaroja lapsikeskeiseen työskentelyyn. Lapsen osallisuuden näkökulmasta on oleellista, että lapsi on tavattu asiakassuunnitelmaa laadittaessa. Erityinen merkitys osallisuuden näkökulmasta on lapsen ja lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tapaamisilla. Tutkimusaineistossa on esimerkke-jä siitä, miten moniammatillinen verkosto- ja yhteistyö voivat tarjota ratkaisuja lapsen tiedon ja toiveiden kuulemiselle ja siten luoda puitteita ja antaa tukea lapsen tiedolliselle toimijuudelle ja osallisuuden toteutumiselle ja lastensuojelussa.

Huolipuhe erään eteläsuomalaisen kaupungin lastensuojeluilmoituksissa vuosina 2006 ja 2010.

Ett reflektivt arbetsgrepp har i socialt arbete blivit allt viktigare i takt med utvecklingen mot en mera fragmentarisk samhällsstruktur som kännetecknas av osäkerhet, föränderliga krav och individuellt ansvar. Kritisk reflektion innebär att socialarbetare kritiskt granskar de perspektiv, antaganden och emotioner som styr deras arbete samt prövar om de ramar de handlar inom är diskriminerande, förtryckande eller orättfärdiga. Syftet med denna studie är att genom semistrukturerade intervjuer undersöka den kritiska reflektionens roll bland socialarbetare i barnskyddet. Den centrala utgångspunkten är att socialarbetarens reflektion påverkas av både individuella faktorer och socialt samspel i en historisk och kulturell kontext. Utifrån bl.a. Jan Fooks och Fiona Gardners (2007) definition av kritisk reflektion och Patricia King och Karen Kitcheners (1994) modell om reflektivt omdöme granskas hur socialarbetare reflekterar kring sitt arbete och sina bedömningar i komplexa situationer. Särskild vikt läggs vid hur kritisk reflektion och eventuella reflektionsskillnader förekommer i socialarbetarnas reflektioner. Av intresse är också när och i vilka sammanhang socialarbetare har möjlighet att reflektera. Det empiriska materialet består av individuella semistrukturerade intervjuer med elva socialarbetare i barnskyddet. Intervjun var designad som en reflektionsprocess, vari ingick en kritisk händelse och två vinjetter. Analysen av det empiriska materialet utfördes i två skeden. En materialbaserad innehållsanalys gjordes för att utreda kring vad socialarbetarna reflekterar och en abduktiv analys, som influerats av forskning i reflektivt omdöme, gjordes för att utreda på vilket sätt de reflekterar. Studiens resultat tyder på att socialarbetares bedömningar påverkas av såväl yttre faktorer, t.ex. tidbrist, arbetsmängd och klienters reaktioner, som olika underliggande känslor; otillräcklighet, ensamhet, rädsla och osäkerhet. Utifrån sättet att reflektera kring osäkra och komplexa situationer kan socialarbetarna kategoriseras i fyra olika reflektionstyper; defensiv, principfast, reflektivt osäker och säkert osäker. Kritisk reflektion, så som den har beskrivits i litteraturen, förekommer i liten skala. Socialarbetarna framhåller betydelsen av en trygg, accepterande och stödjande omgivning för att reflektionen skall fungera i arbetet.

Pro gradu -tutkielmani aiheena on päihteitä käyttäville ihmisille suunnattu matalan kynnyksen sähköinen palvelu ja tämän palvelun sisällöliset kehittämismahdollisuudet sosiaalityöllisestä näkökökulmasta. Keskeisenä tutkimuskohteena ovat huumeita käyttävien ihmisten näkemykset suhteessa sähköisten palveluiden käyttöön päihehoidon tukena. Tutkimusympäristönä tutkielmassa on Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Mobiiliapu-hankkeen sähköiset palvelut. Aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, sillä sähköiset palvelut lisääntyvät kaikilla yhteiskunnan eri osa-alueilla, eivätkä päihdehoito ja sosiaaliala ole poikkeuksia tässä kehityksessä. Tietoyhteiskunnan lupaukset ja visiot näyttäytyvät myös sosiaalialalla erilaisina palveluina ja sovelluksina. Tutkielma on laadullinen ja tutkielman tietoteoreettinen lähtökohta on sosiaalitieteille tyypillisesti sosiaalinen konstruktionismi. Tutkielman kiinnostus liittyy siihen kuinka palvelun kohderyhmänä olevat ihmiset määrittelevät itse tuen tarvettaan. Sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvassa ajattelussa pyritään huomioimaan nykymaailman moniulotteiset ja pirstaleiset totuudet ja näkemään useiden eri tulkintojen mahdollisuudet. Sosiaalinen konstruktionismi pyrkii samalla myös kiinnittämään huomiota yhteiskunnassa oleviin epäkohtiin ja epätasa-arvoisuuksiin. Tutkielman keskeinen käsite on sosiaalisen tuki, jonka kautta tarkastelen huumeita käyttävien ihmisten tuen tarpeita. Aineistona tutkielmassa ovat huumeita käyttävien ihmisten teemahaastattelut. Haastattelut on toteutettu kahdessa eteläsuomalaisessa terveysneuvontapisteessä. Keskeinen ideologia sekä terveysneuvontapisteiden työn, että Mobiiliapu-palvelun taustalla on haittojen vähentäminen. Tutkielmassa selvitetään huumeita käyttävien ihmisten itse määrittelemiä tuen tarpeita ja analyysissä etsitään sellaisia kohtia tuen tarpeista, missä heitä pystyttäisiin tukemaan sähköisen palvelun kautta. Analyysimenetelmänä tutkielmassa on laadullinen sisällönanalyysi. Analyysissä tarkastellaan huumeita käyttävien ihmisten näkökulmasta sähköisten palveluiden mahdollisuuksia toimia sosiaalisen tuen tarjoajana. Huumeita käyttävät ihmiset muodostavat erityisen kohderyhmän sähköisille palveluille. Huumeita käyttävien ihmisten tukemiseen liittyy erityisiä haasteita palvelun kohderyhmän ollessa yhteiskunnan marginaalissa elävät ihmiset. Perinteisellä palvelujärjestelmälläkin on haasteita vastata huumeita käyttävien ihmisten tuen tarpeisiin, eikä näitä haasteita voida pelkän sähköisen palvelun kautta ylittää. Tuen tarpeet ovat yksilöllisiä ja sosiaalityöllisestä näkökulmasta tarjottavan tuenkin tulisi siis olla yksilöllistä ja yksilön omista tarpeista nousevaa Huumeita käyttävien ihmisten palveluissa matalan kynnyksen merkitys korostuu. Mobiilivinkki välittää tiedollista sosiaalista tukea sähköisenä palveluna haittojen vähentämisen viitekehyksessä. Sähköisellä palvelulla voitaisiin myös tukea ihmisten välistä viestintää toiminnallisena tukena, esimerkiksi päihdehoidon kontekstissa tai vertaistukena.

Ihmiskauppa on vapauteen kohdistuva ja ihmisoikeuksia loukkaava rikos. Ihmiskauppaa on opittu tunnistamaan jatkuvasti yhä paremmin, ja ihmiskaupan uhrien määrä suomalaisessa palvelujärjestelmässä on kasvanut viime vuosien aikana. Yhdeksi ihmiskaupan vastaisen työn edellytykseksi on nimetty toimiva yhteistyö viranomaisten ja kolmannen sektorin välillä. Ihmiskaupan uhrien parissa työskenteleekin moniammatillinen joukko eri alojen ammattilaisia. Yksi ihmiskaupan uhrien parissa työskentelevä toimija on Rikosuhripäivystys, jonka tehtävänä on muun muassa rikoksen uhrin aseman parantaminen tukitoimia tuottamalla. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy Suomessa tehtävään ihmiskaupan uhrien auttamistyöhön sekä Rikosuhripäivystyksen ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön tarkasteluun. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa ihmiskaupan uhrien palvelutarpeista sekä tämänhetkisestä auttamistyön tilanteesta. Tutkimustehtävänä on analysoida, miten Rikosuhripäivystyksen työntekijät tulkitsevat ihmiskauppaa sosiaalisena ongelmana. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Millaisia palvelutarpeita Rikosuhripäivystyksen työntekijät ovat havainneet asiakkainaan olleilla ihmiskaupan uhreilla? 2. Miten ihmiskaupan uhrien palvelutarpeisiin on voitu vastata Rikosuhripäivystyksen työntekijöiden näkemyksen mukaan? ja 3. Millaisena Rikosuhripäivystyksen työntekijät näkevät moniammatillisen työn roolin ihmiskaupan uhrien auttamistyössä? Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu kahdeksasta Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaajan teemahaastattelusta. Haastateltavat työskentelivät Rikosuhripäivystyksen toimipisteissä eri puolilla Suomea. Analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on toiminut sosiaalisten ongelmien tulkintatyön teoria. Tutkimuksen perusteella Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaajat kokivat ihmiskaupan uhrien eroavan muista asiakkaistaan monella eri tavalla. Ihmiskaupan uhrien palvelutarpeet olivat usein hyvin kokonaisvaltaisia, ja etenkin heti avun piiriin pääsemisen jälkeen uhrit tarvitsivat yleensä paljon apua elämänsä uudelleen rakentamiseksi. Rikosprosessi oli usein hidas, ja odotus ja epätietoisuus tulevaisuutta kohtaan leimasivat usein ihmiskaupan uhrien parissa tehtävää työtä. Myös ihmiskaupan uhrien traumaattiset kokemukset vaikuttivat työskentelyyn, ja esimerkiksi luottamuksen syntymiseen liittyvät haasteet nousivat haastatteluissa esiin. Ihmiskaupan uhreilla oli usein ympärillään paljon eri alojen ammattilaisia, mutta ammattilaisten tietämys ihmiskaupasta ja ihmiskaupan uhreille kuuluvista palveluista vaihteli suuresti. Tietämättömyys liittyen ihmiskaupan uhrien oikeuksia ja ylipäätään ihmiskauppailmiötä kohtaan nähtiin joissain tapauksissa hidastavan asiakkaille kuuluvien palveluiden saamista. Rikosuhripäivystyksen asiakkaina olleet ihmiskaupan uhrit olivat kuitenkin hitaudesta huolimatta yleensä lopulta saaneet tarvitsemansa palvelut. Eri toimijoiden välisen yhteistyön tärkeyttä korostettiin haastatteluissa, ja asiakkaiden moninaisten palvelutarpeiden vuoksi yhteistyön nähtiin olevan välttämätöntä ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumisen kannalta. Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaajat kokivat ihmiskaupan olevan uhrin elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttava rikos. Uhrin auttamiseksi ja toipumisen edistämiseksi vaaditaan pitkäjänteistä työskentelyä ja asiakkaan monipuolista tukemista. Ihmiskaupan uhrien tilanteet ovat usein haasteellisia ja ihmiskaupan uhrit eroavat muista asiakasryhmistä palvelutarpeidensa lisäksi muun muassa palveluiden saamiseen liittyvien oikeuksiensa puolesta. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että ammattilaisten koulutukset, ajankohtainen ihmiskauppaa koskeva tieto sekä verkostotyöskentelyn osaaminen ovat keskeisiä tekijöitä ihmiskaupan uhrien auttamistyössä.