Browsing by discipline "Sosiaalipsykologia"

Suomessa maahanmuutto on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja maahanmuuttajat kohtaavat huomattavasti syrjintää. Yksi tapa parantaa ryhmän asemaa on kollektiivinen toiminta ryhmän hyväksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan identiteettien, syrjinnän ja kollektiivisen toiminnan välisiä suhteita. Identiteetit ja syrjintä vaikuttavat ihmisten halukkuuteen parantaa oman sisäryhmän asemaa kollektiivisen toiminnan avulla. Etninen ja kansallinen identiteetti ovat yhteydessä kollektiiviseen toimintaan sekä itsenäisesti että yhdysvaikutusten kautta. Syrjinnän oletetaan vaikuttavan identiteettien yhteyksiin kollektiiiviseen toimintaan ja sillä oletetaan olevan itsenäinen yhteys kollektiiviseen toimintaan. Tässä tukimuksessa tarkastellaan myös etnisen identiteetin ja kansallisen identiteetin muodostaman kaksoisidentiteetin vaikutusta kollektiiviseen toimintaan, sekä syrjinnän vaikutusta tähän yhteyteen. Tässä tutkimuksessa selvitetään identiteettien, syrjinnän ja kollektiivisen toiminnan suhteita venäjänkielisten maahanmuuuttajien joukossa Suomessa. Tämän tutkimuksen aineistona on 317 MIRIPS-FI kyselyn vastaajaa, jotka ovat kaikki syntyneet joko Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa, ja muuttaneet Suomeen ennen vuotta 2008. Vastaajista 228 (76,3%) oli naisia ja 71 (23,7%) miehiä. Keski-ikä oli 45,1 vuotta. Tutkimuksen teoreettinen tausta on sosiaalisen identiteetin lähestymistavassa. Sosiaalisen identiteetin teoria sekä itsensä kategorisoinnin teoria tarjoavat lähtökohdan identiteettien ja kollektiivisen toiminnan suhteen analyysille. Politisoitunut kollektiivinen toiminta on toinen tapa käsitellä identiteettien ja kollektiivisen toiminnan suhdetta, ja syrjintää tähän suhteeseen vaikuttavana tekijänä. Näistä teorioista johdetaan hypoteesit identiteettien ja syrjinnän vaikutuksista kollektiiviseen toimintaan. Tutkimuksen tulosten mukaan etninen identiteetti ja havaittu syrjintä ovat yhteydessä halukkuuteen toimia kollektiivisesti oman sisäryhmän aseman parantamiseksi. Syrjinnän vaikutusta erillisesti etnisen ja kansallisen identiteetin, sekä kollektiivisen toiminnan välisiin yhteyksiin ei aiemmin ole juuri tarkasteltu. Etnisen identiteetin ja kollektiivisen toiminnan yhteyteen kuitenkin saattaa vaikuttaa kansallinen identiteetti. Syrjintä puolestaan moderoi kansallisen identiteetin yhteyttä kollektiiviseen toimintaan. Tutkimuksen lopuksi pohditaan aineiston ja menetelmien rajoitteita, jotka osaltaan saattavat vaikuttaa siihen, että useita hypotetisoiduista yhteyksistä ei havaittu tässä aineistossa. Vähemmistöjen kollektiivinen toiminta voidaan monien mielestä nähdä yhteiskunnan vakautta uhkaavana tekijänä, mutta tutkimuksen lopussa käsitellään myös näkökulmia, joiden mukaan vähemmistöjen toiminnassa ei ole mitään ongelmallista. Jatkotutkimuksen aiheina ainakin on tarpeellista selvittää enemmän syrjinnän vaikutusta identiteettien yhteyksiin kollektiiviseen toimintaan. Lisäksi on epäselvää, miten kaksoisidentiteetti tulisi operationalisoida. Tässä tutkimuksessa käytetyistä lähteistä keskeisimmät ovat seuraavat: Simon, B. & Klandermans, B. (2001). Politicized Collective Identity: A Social Psychological Analysis. American Psychologist, 56, 319–331. Tajfel, H. & Turner, J. (1979). An Integrative Theory of Intergroup Conflict. Teoksessa W. G. Austin & S. Worchel (toim.), The Social Psychology of Intergroup Relations (s. 33–47.). Monterey: Brooks/Cole. Turner, J. (1987). A self-categorization theory. Teoksessa J. Turner, M. Hogg, P. Oakes, S. Reicher & Turner, J. C., Hogg, M. A., Oakes, P. J., Reicher, S. D. & Wetherell, M. S. (1987). Rediscovering the Social Group: A Self-Categorization Theory. Oxford: Blackwell.

Enligt Erikson (1988) utvecklar individen en känsla av inre identitet under ungdomsåren. Marcia (1966) var den första som utarbetade ett empiriskt sätt att mäta identitetsutvecklingen utgående från Erikssons utvecklings- och socialisationsteori. Marcia utvecklade en teori om fyra olika identitetsstatuslägen, uppnådd identitet, moratorium, lånad identitet och förvirrad identitet. Marcias identitetsmodell har kritiserats, bl.a. för att den inte tar hänsyn till en mer rörlig identitet i det samtida samhället. Ett flertal forskare (t.ex. Luyckx och Berzonsky) har även försökt utvidga Marcias identitetsstatusmodell. I denna undersökning replikeras Luyckx m.fl (2008) undersökning mellan perfektionism och identitetsstatustyp. Jag valde att göra undersökningen med ett sampel som kunde antas uppleva problem med identitetsbildningen och har därmed utfört undersökningen på Krisjouren för unga. Mitt sampel bestod av 30 unga kvinnor. Frågeformuläret DIDS samt frågeformulär angående den psykiska hälsan användes. DIDS mäter identitetsutveckling angående framtidsplaner på fem kontinuerliga skalor, engagemang, identifikation med engagemang, vidsträckt och fördjupat utforskande samt grubblande utforskande. DIDS har validerats av Mannerström 2011 med ett studerandesampel vid Helsingfors universitet. En hög reliabilitet uppnåddes på de flesta skalor förut vidsträckt och fördjupat utforskande. De fem identitetsdimensionerna korrelerade på ett förväntat sätt, men endast fem av sambanden var signifikanta. Hypoteserna angående ett positivt samband mellan funktionell perfektionism och engagemang och identifikation med engagemang fick inte stöd. Detta kan bero på sampelstorleken. En stiganalys utfördes med depression och ångest som de beroende variablerna. De fem identitetsdimensionerna fungerade som medierande variabler och som oberoende variabler fungerade funktionell perfektionism och dysfunktionell perfektionism. Modellen var inte signifikant vad gällde depression, fast än effektstorleken var hög. Modellen förklarade 17% av variationen av depression. Detsamma gällde ångest, modellen var inte signifikant. Ett större sampel skulle sannolikt ha gett signifikanta resultat i Luyckx och kollegers (2008) efterföljd.

For almost two decades now, there has been a buzz around creative industries and creative professionals. The research on creative professionals, such as architects and copywriters,suggests that one of the biggest challenges for the creatives is the relationship and collaboration with others, particularly with clients. Yet, there has been only few research that illuminate the perspective of creative professionals themselves. The central aim of this study is to offer a new perspective to the work of creative professionals and to the client relationship,which forms an integral part of that work. In addition, the problems with defining creative industries and creative work are highlighted. The research material was generated with seven semi-structured artefact-based interviews, and the analysis was conducted using the Interpretative Phenomenological Analysis (IPA), which attends to the individual’s sensemaking of events and experiences and the meaning assigned. The research subjects were industrial designers working in design consulting agencies and the material for the artefact-based interviews was gathered from the respective research subject’s work projects. The research task was above all to offer a new perspective. The data-driven analysis found common ground with Identity Process Theory (IPT) and the theory of threatened identities. The central finding of the analysis was that the detected unease among industrials designers can be interpreted as resulting from a threat to professional identity caused by the interactions with the client. Moreover, the coping strategies for dealing with the identity threat are reported. The most central references: Breakwell, G.M.: Coping with Threatened Identities (1986). Jaspal, R., & Breakwell, G. M.: Identity Process Theory: Identity, Social Action and Social Change (2014). On IPA: Smith, J. A., Flowers, P., & Larkin, M.: Interpretative Phenomenological Analysis: Theory, Method and Research (2009). Smith, J. A., Jarman, M., & Osborn, M.: Doing Interpretative Phenomenological Analysis (1999).

This study seeks to understand the role and impact of different types of organizational justice and multi-level identification on employees’ discretionary behavior. At the workplace, requirements of a job are typically defined by the role one is performing. Extra role behavior is understood as that part of employee’s discretionary contribution, which is not driven by explicit job description or rewarding structure, but still benefits the organization. Social Identity is considered to be that part of individual’s personality which is defined by a group membership. In this study, three levels of identification are proposed: career, team and organization. Previous research has shown that organizational justice and organizational identification are linked to extra role behavior. The purpose of this study is to further understand what drives extra role behavior in the organizational context. In order to research the relationship of justice types, identification and extra role behavior, a survey instrument is developed and a cross sectional study conducted. Multiple regression analysis is used to explore the relationships between justice types, multi-level identification and multi foci extra role behaviors. Procedural justice is linked organizational identification and to extra role behavior toward the organization. Interactional justice is linked to team identification and extra role behavior toward the team. Bootstrapping method is used to explore mediation. Organizational identification is found to fully mediate the relationship between procedural justice and extra role behavior toward the organization. Team identification is found to partially mediate the relationship between interactional justice and extra role behavior toward the team. The study helps to understand the mechanisms that trigger extra role behavior in organizations.

By launching a laboratory experiment, this study seeks to examine how a computer-mediated Virtual Interpersonal Touch (VIT) influences people’s perceptions of decision-making in interpersonal strategies within a scenario of economic bargaining in Ultimatum Game. According to previous findings, the results so far indicated that fair offers were almost always accepted, but the rate of acceptance declined with increasing degrees of unfairness regardless of computer-mediated modalities and group differences. The mediated touch had little effects on people´s decision-making, but it generally served to increase the acceptance rate compared to no touch condition. Interaction between groups and offer sizes implied a significant contribution to recipients’ response. Basically, individuals accepted more offers from an in-group member than they did from an out-group member; unfair offers in particular were accepted more often when they were made by friends, not strangers. Gender also showed different impacts when offer size changed: compared to male participants, female tended to accept more offers when they were not extremely unequal.

Avhandlingen syftar till att utreda gruppens betydelse för ledarskap och makt inom organisationer. Eftersom ledarskapsforskningen lagt mera tyngd på gruppmedlemskapets betydelse för ledning och makt, är det motiverat att inom organisationsvärlden forska i fenomenet och via bättre förståelse av grupper sträva till utveckling inom organisationsväsendet. Ledarskap och makt som uppfattats som liknande fenomen sitter i fokus i denna avhandling. Syftet är att forska inom ingrupp-prototypiska ledarskapet och acceptansen av användning av en viss form av makt. En gruppmedlem som är ingrupp-prototypisk förkroppsligar de värden, mål och uppfattningar gruppmedlemmarna har om gruppen. Den ingrupp-prototypiske ledaren motsvarar alltså i medelvärde mest gruppen. Tidigare forskning har visat att ingrupp-prototypiska ledare har mer frihet att handla på mindre rättvisa sätt än en ledare som inte är ingrupp-prototypisk. Speciellt om gruppmedlemmarna identifierar sig med gruppen. Inom maktforskningen finns det olika typer av makt som utövas av ledare. Dessa maktformer är uppdelade i hårda och mjuka, varav de hårda anses vara mindre iakttagande av andra och de mjuka mer människovänliga. Eftersom makt har dessa olika dimensioner är det motiverat att utforska i maktmetoders användning och dess relation till ingrupp-prototypiskhet, makt som är en central del av ledning och grupper. I denna forskning undersöks hurdan form av makt är mer acceptabelt för ingrupp-prototypiska ledare att använda. Forskningens material samlades in från organisationer där största delen av respondenterna arbetar som experter. Frågeformuläret skickades via e-post i elektronisk form. Frågeformuläret bestod av fyra mätare samt bakgrundsfrågor. I mätaren för makt svarade respondenterna på påståenden angående sin närförman dennes användning av makt. Den andra mätaren mätte närförmannens ingrupp-prototypiskhet. Identifikationsmätaren mätte respondentens grad av identifikation till sin organisation och den sista mätaren för legitimitet mätte hur acceptabel eller legitim närförmannen ansågs vara. I analysen kom man fram till att identifikation är centralt för accepteringen av ledarens maktbeteende. Resultaten visade också att ju mer accepterande en person är av närförmannens användning av hård makt, desto mindre legitim anses närförmannen vara. Resultaten kom också fram till att närförmannens ingrupp-prototypikalitet och accepteringen av användning av mjuka maktformer förklarar tillsammans närförmannens legitimitet. Alltså ju mer ingrupp-prototypisk närförmannen är och ju mer acceperande man är av närförmannens användning av mjuk makt, desto mer legitim anser man att närförmannen är. Utav denna forskning kan man komma till den slutsatsen att en ingrupp-prototypisk närförman accepteras använda makt på sina medarbetare. Betydelsen av identifikationen med ingruppen blev förstärkt i denna analys och närförmannens legitimitet fick också en starkare betydelse. Gruppmedlemmarnas roller inom organisationer och skillnader inom organisationskulturer i Finland kan ha varit betydande för dessa resultat, och är därför motiverade framtida forskningsområden.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjällä asuvien inkerinsuomalaisten näkemyksiä inkeriläisyhteisön nykytilasta ja tulevaisuudesta Venäjällä. Lisäksi analysoidaan potentiaalisten inkerinsuomalaisten maahanmuuttajien jäsennyksiä syistä jäädä Venäjälle tai muuttaa Suomeen henkilökohtaisella ja yleisellä tasolla. Huomiota kiinnitetään myös siihen, koetaanko muutto vapaana valintana vai olosuhteiden seurauksena tapahtuvana toimintana. Tutkimuksen teoreettisena taustana käytetään Leen (1996) vetävien ja työntävien tekijöiden mallia, Richmondin (1993) reaktiivisen ja proaktiivisen puheen tarkastelutapaa, Mchitarjanin ja Reisenzeinin (2014) teoriaa kulttuurin välittymisestä vähemmistöillä sekä etnolingvistisen vitaliteetin käsitettä (Giles, Bourhis & Taylor, 1977). Lisäksi tulokisa heijastetaan aiempaan tutkimukseen maahan jäämiseen ja lähtemiseen vaikuttavista tekijöistä etnisen ja työperäisen paluumuuton kontekstissa. Tutkimusaineisto koostuu neljästä puolistrukturoiduista fokusryhmä-, pari- ja yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu Petroskoin yliopistossa, petroskoilaisessa koulussa ja Inkerin liitossa Pietarissa osana Suomen Akatemian rahoittamaa LADA – The Longitudinal Analysis of Diaspora Migration from Russia to Finland -projektia. Menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja tutkimuskysymyksiä lähestytään kriittisen realismin näkökulmasta. Kulttuurin eteenpäin viemistä rajoittavina tekijöinä inkerinsuomalaiset kokivat valtion tuen puutteen, paluumuuton sekä ihmisten vähäisen aktiivisuuden kulttuurin ylläpitämistä tukevassa toiminnassa. Toisaalta ihmisten aktiivisuus nähtiin myös tärkeänä kulttuurin säilymistä edistävänä tekijänä. Tämän lisäksi perheellä ja yhteisöllistä toimintaa tukevilla tahoilla koettiin olevan tärkeä rooli inkeriläiskulttuurin säilymisessä. Inkeriläisten muuttopäätöksiin vaikuttavat syyt luokiteltiin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin syihin. Kaikissa kolmessa kategoriassa oli sekä jäämistä, että lähtemistä käsittelevää puhetta. Sosiaalisia syitä olivat mm. Suomessa tai Venäjällä asuvat perheenjäsenet, perhetilanne ja eläkeikä tai sen lähestyminen. Kulttuurisiin syihin luokiteltiin omia juuria käsittelevät kommentit ja ne ilmaukset, joissa puhuttiin yhteenkuuluvuuden tunteesta Suomeen, Venäjään tai Inkerinmaahan. Tähän luokkaan liitettiin myös puhe, jossa syynä Suomeen muuttamiseen kerrottiin olevan halu oppia tuntemaan suomalaista kulttuuria tai parantaa suomen kielen taitoa. Taloudellisista syistä keskeisimmiksi nousivat työllistymis- ja kouluttautumismahdollisuudet Suomessa tai Venäjällä. Työn pohjalta voidaan sanoa, että paluumuuton ja Venäjälle jäämisen taustalla olevat syyt ovat puheen tasolla huomattavasti monisyisempiä ja limittäisempiä kuin kvantitatiivisen tutkimuksen ja kuvailevien demografisten tunnuslukujen perusteella voisi arvioida. Diasporakontekstisessa maahanmuutossa kulttuuriset syyt nousivat taloudellisten ja sosiaalisten syiden ohella voimakkaasti esiin, mitä vetävien ja työntävien tekijöiden malli ei huomioi. Reaktiivisuus ja proaktiivisuus eivät korostuneet kaikissa kommenteissa, mutta usein samoista tekijöistä puhuttiin sekä reaktiiviseen että proaktiiviseen sävyyn. Puhe inkeriläiskulttuurin nykytilasta ja tulevaisuudesta oli kokonaisuudessaan lähinnä kielteistä ja monissa haastatteluissa tuli esiin huoli kulttuurin säilymisestä. Inkeriläisten nykytilaan liittyen tuotiin esiin myös paljon tekijöitä, joiden voidaan tulkita kuvaavan heikentynyttä etnolingvististä vitaliteettia. Puhe inkeriläisestä identiteetistä ja kulttuurin säilymisen tärkeydestä esiintyivät usein yhdessä ja lisäksi moraalinen näkökulma paluumuuttoon ja kulttuurin välittämiseen korostui.

This paper examines how ethnic minority youth in Finland discuss group relations, establish boundaries and construct difference in ethnic minority-minority contexts. Analytically this study draws on discourse psychology while examining mainstream social psychological theories on intergroup relations and identity formation. While these issues have traditionally been approached in majority-minority contexts, this has proven to be problematic, as it tends to ignore existing conflicts and diversity among ethnic minorities. By giving a voice to ethnic minority youth themselves, this paper demonstrates how these youth talk about their relations to other ethnic minorities. Although the core interest is group relations, these are strongly affected by the social identity as it plays a significant role when differentiating between in- and outgroups. The relevance lies in how the youth use language to construct difference, create boundaries, and distinct positively from others. The data consists of six ethnic minority youth with whom semi-structured interviews were conducted. Based on a detailed analysis of the material, five dominating discourses were identified that both intersect and contradict when minority youth struggle to construct belonging, distinction, and group relations. These discourses are: the biological one within which physical appearance played a significant role; the spatial discourse which emphasizes territorial groups and differences; the minority discourse within which struggles of belonging are explained; the ethnic discourse in which ethnic groups are differentiated from others, and, lastly, the multicultural discourse within which the youths moved flexibly between belonging to different categories while emphasizing the importance of integration.

Tutkimuksessa selvitettiin kahden mindfulness-ohjelmissa yleisesti käytetyn avoin monitorointi -meditaatiotekniikan (istumameditaatio ja kehomeditaatio) kahden kuukauden päivittäisen harjoittamisen vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin, jota mitattiin Center for Epidemiolic Studies Depression Scale (CESD) -masennusmittarilla ja Maailman Terveysjärjestön (WHO) elämänlaatumittarin lyhennetyllä versiolla (WHOQOL-BREF). Tutkimus toteutettiin itsehoitomenetelmällä, jossa osallistujat opettelivat meditoimaan kirjallisten ohjeiden ja meditaatioääninauhan avulla ilman kasvokkaista opetusta. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi oli meditaatioryhmiä ja kolmas passiivinen kontrolliryhmä. Meditaatioryhmiin valittujen tuli harjoittaa kahden kuukauden ajan, ryhmästä riippuen, joko kehomeditaatiota tai istumameditaatiota 20 minuuttia päivittäin. Meditaation vaikutusta selvitettiin kolmella internetkyselyllä. Ensimmäinen kysely tapahtui tutkimukseen ilmoittautuessa ja toimi lähtötasomittauksena. Tämän jälkeen suoritettiin kaksi seurantakyselyä, joista ensimmäinen oli kuukauden meditoinnin jälkeen ja toinen tutkimuksen lopussa kahden kuukauden meditoinnin jälkeen. Tutkimuksen 1182 osallistujasta 584 (49.4 %) suljettiin analyyseistä pois, koska he eivät vastanneet molempiin seurantakyselyihin (n=579) tai eivät noudattaneet tutkimuksen ohjeita (n=5). Analyyseissa (n=598) kaikilla tutkimusryhmillä havaittiin positiivista muutosta psyykkisessä hyvinvoinnissa ja tämä muutos oli meditointiryhmiin kuuluvilla merkitsevästi suurempaa kuin kontrolliryhmään kuuluvilla. Meditaatioryhmiin kuuluvien psyykkisen hyvinvoinnin muutokset olivat kuitenkin kontrolliryhmää suurempia vain lähtötason ja kuukauden meditoinnin jälkeen toteutetun 1. seurantakyselyn välillä. 1. ja 2. seurantakyselyn välillä tapahtunut positiivinen muutos ei eronnut meditaatioryhmillä merkitsevästi kontrolliryhmällä havaituista positiivisista muutoksista. Erot ryhmien välille syntyivät siis tutkimuksen ensimmäisellä puoliskolla ja pysyivät sen jälkeen stabiileina. Koko tutkimuksen aikana meditointiin käytetyn ajan havaittiin olevan heikossa yhteydessä koko tutkimuksen aikaiseen psyykkisen hyvinvoinnin muutokseen istumameditaatioryhmällä, kun taas kehomeditaatioryhmällä yhteys ei ollut merkitsevä. Kun kumpaakin tutkimuskuukautta tarkasteltiin erikseen, kuukauden aikana meditointiin käytetty aika ei ollut merkitsevässä yhteydessä saman kuukauden aikaisiin psyykkisen hyvinvoinnin muutoksiin kummallakaan meditaatioryhmällä.

Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalitieteiden maisteriopiskelijoiden kuvauksia heidän opintojen aikaisesta urasuunnittelustaan. Työmarkkinoiden epävarmuuden ja työn muutoksen vuoksi erityisesti generalistialojen opiskelijoiden on aiemmin todettu olevan hankalaa suunnitella omaa uraansa. Tutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten opiskelijat pyrkivät puheessaan vastaamaan heihin kohdistuviin urasuunnittelun odotuksiin ja millaisia kuvauksia urasuunnittelulle ja toimijuudelle urasuunnittelun kontekstissa rakentuu. Tutkielman teoreettis-metodologinen lähestymistapa on laadullinen asennetutkimus, minkä lisäksi tutkielma nojaa relationaaliseen ja retoriseen sosiaalipsykologiaan sekä sosiaaliseen konstruktionismiin. Aineisto koostuu yhdeksän yhteiskuntapolitiikan ja sosiologian opiskelijan haastatteluista. Opiskelijoiden puhetta tarkastellaan itse-esityksinä ja teoreettisinä analyysikäsitteinä hyödynnetään lisäksi tulkintarepertuaarin ja toimijuuden käsitteitä. Analyysin perusteella todetaan, että urasuunnittelu rakentuu opiskelijoiden puheessa monitulkintaisena ilmiönä. Lisäksi todetaan, että kaikki opiskelijat hyödyntävät omaa urasuunnitteluaan arvottavassa puheessa sekä ilmaisullisen individualismin että utilitaristisen individualismin tulkintarepertuaaria. Näistä ensimmäisessä korostuvat tehtyjen valintojen kohdalla kiinnostusten seuraaminen ja itsen toteuttaminen, kun taas jälkimmäisessä painotetaan valintojen kautta saatuja hyötyjä suhteessa omiin tavoitteisiin ja tulevaan uraan. Haastateltavien toimijuus rakentuu aineistossa edelleen erilaisena sen mukaan kumpaa tulkintarepertuaaria he ensisijaisesti hyödyntävät omien valintojensa kuvauksessa sekä riippuen siitä kuvaavatko he valintojensa kautta voivansa profiloitua jonkin tietyn aihepiirin osaajina. Erilaisia aineistosta tunnistettuja toimijuustyyppejä ovat tavoiteorientoitunut toimijuus, toimijuus geneerisen osaamisen hankkimisena, toimijuus itsen toteuttamisena ja toimijuus osaamisen tunnistamisena. Opiskelijoihin kohdistuva odotus omaa uraa ohjaavien valintojen aktiivisesta tekemisestä opintojen aikana merkityksellistyi aineistossa ensisijaisesti utilitaristisena uran optimointiin tähtäävänä tavoiteorientoituneena toimijuutena. Muuttuvien työmarkkinoiden ja yksilöityvien urapolkujen kontekstissa voi olla, että juuri konkreettisten valintojen kautta työllistyvyyden optimointiin tähtäävä urasuunnittelu koetaan vaikeana. Sen sijaan oman osaamisen tunnistamisena rakentunut toimijuus näyttää aineiston valossa linkittyvän joustavuuteen uraa koskevia valintoja tehdessä. Tässä toimijuustyypissä korostuvat erilaisten valintojen kautta saatujen hyötyjen ja osaamisen monipuolinen ja jatkuva reflektointi sekä kyky sanoittaa omaa osaamista tarvittaessa eri tavoin ja tilannesidonnaisesti.