Browsing by study line "Social Psychology"

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia niitä kirjoitetuista omaelämäkerrallisista negatiivisten tunnekokemusten narratiiveista eriteltäviä ominaisuuksia, jotka osallistuvat negatiivisen tunnenarratiivin ja lopulta siihen liittyvän merkityksen luomiseen. Teoreettisina viitekehyksinä tutkimuksessa on narratiivinen ja fenomenologinen tutkimus. Tutkimustulokset ovat tukeneet ajatusta siitä, että narratiivinen tutkimusmetodi soveltuu erilaisiin negatiivisiin tunnetiloihin vaikuttamisen välineeksi ja että terveyttään parantaneilla henkilöillä on esiintynyt narratiiveissaan itsereflektioon, tunteellisuuteen ja ajattelevaisuuteen liittyvää sisältöä. Narratiivin on tutkimusten valossa sanottu olevan jotain sellaista, jonka kautta on mahdollista ymmärtää itseä ja omaa sosiaalista tilannetta, luoda tätä vastaava asenne ja antaa sille lopulta merkitys. Koska narratiivisen tunnetutkimuksen kohdalla on korostunut lingvistisen tutkimusotteen vaatimus, lähestyn tutkimusaineistoani narratiivisen näkökulman ohella lingvistisesti. Koska tutkin ennen kaikkea kognitiivisen adaptaation teorian mukaista merkityksen käsitettä narratiivisesta ja holistisesta näkökulmasta, pyrin ottamaan huomioon erilaiset mainitut narratiivin luonnin prosessiin liittyvät tekijät, sillä ne rajaavat merkityksen luonnin toimintakehystä. Näihin kuuluvat myös kognitiivisen integraation ja asenteen käsitteet. Pyrin siis tässä tutkimuksessa tavoittamaan ne kognitiivis-fenomenologiset aspektit, jotka osallistuvat kognitiivisen adaptaation mukaiseen merkityksen tuottamiseen negatiivisista tunnekokemuksista. Menetelminäni käytän narratologisia subjunktiivien ja epifanian käsitteitä, subjunktiivin tapaluokkaa sekä kognitiivisen arvioinnin ja narratiivisen taustoituksen analyysiä. Tutkimuksessa on mukana 10 tarinaa. Tutkimuksen tuloksena on, että asenteellinen epifania tai narratiivinen lopputulema on löydettävissä subjunktiivisella luokittelulla ja suuntaa narratiiville annettavan merkityksen näkymistä narratiivista.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset poliitikot joutuvat tasapainottelemaan erilaisia heidän vähemmistötaustaansa liittyviä odotuksia ja toisiaan leikkaavia ryhmäjäsenyyksiä. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on perehtyä tähän maahanmuuttajataustaisen poliitikon erityiseen asemaan yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten maahanmuuttajataustaiset poliitikot rakentavat diskursiivisesti etnistä ja kansallista identiteettiään poliittisissa blogeissaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmen maahanmuuttajataustaisen poliitikon – Abdirahim Husseinin, Nasima Razmyarin ja Ozan Yanarin – 37 poliittisesta blogikirjoituksesta. Maisterintutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusaineistoa lähestytään kriittisen diskursiivisen psykologian ja retorisen psykologian tarjoamien käsitteellisten ja menetelmällisten työkalujen avulla. Kriittisen diskursiivisen psykologian näkökulman mukaisesti identiteettiä lähestytään diskursiivisena toimintana ja neuvotteluna, ei yksilön sisäisenä ominaisuutena. Analyysin apuna käytetään subjektiposition käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia diskursiivisia resursseja ja retorisia keinoja poliitikot käyttävät rakentaessaan subjektipositioita. Retorisen psykologian näkökulman mukaisesti tutkielmassa otetaan huomioon kielenkäytön argumentatiivinen luonne ja se, että poliitikot kirjoittavat blogeja poliittisten viestien välittämiseksi. Poliittisen ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin huomioiminen tarkoittaa myös sitä, että tutkielmassa tarkastellaan poliitikkojen blogikirjoituksissaan rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita. Poliitikkojen etniseen identiteettiin liittyvä puhe jakautui aineistossa kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kyseessä itse määritelty vai ulkopuolelta määritelty identiteetti. Poliitikot rakensivat etnistä identiteettiään aktiivisesti itse määritellyllä tasolla, mutta torjuivat sen ulkopuolelta määritellyllä tasolla. Itse määritelty etninen identiteetti rakennettiin monipuolisesti muun muassa olemisen, tietämisen, tekemisen, tuntemisen ja haluamisen tasoilla sekä rinnakkain suomalaisen kansallisen identiteetin kanssa. Lisäksi poliitikot tekivät paljon diskursiivista työtä suomalaisen kansallisen identiteetin rakentamiseksi. Aineistossa kuitenkin korostuivat erilaiset diskursiiviset ja retoriset keinot, joilla poliitikot haastoivat ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä. Poliitikot siis rakensivat sekä etnistä että kansallista identiteettiään usein ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin haastamisen kautta. Poliitikot haastoivat ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin muun muassa kritisoimalla suomalaisuuden kiistämistä ja maahanmuuttajien toiseuttamista. Lisäksi poliitikot vastustivat etnisen identiteetin ensisijaisuutta ja erityisen arvioinnin kohteeksi joutumista. Kriittinen suhtautuminen ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä kohtaan näkyi myös yleistämisen, arvottamisen, luokittelun ja stereotyyppisen ajattelun vastustamisena. Poliitikkojen rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita olivat rasismin osoittaminen Suomea yhä vaivaavaksi ongelmaksi, tavallisten suomalaisten mobilisoiminen syrjintää ja oikeistopopulististen puolueiden ideologiaa vastaan sekä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Muita subjektipositioiden funktioita olivat yhteiskunnan jakautumisen ehkäiseminen ja suomalaisuuden käsitteen laajentaminen sellaiseksi, joka tukee eri etnisten ryhmien sisällyttämistä yhteisen suomalaisuuden alle. Tutkielman tulokset asetetaan vuoropuheluun Petterssonin ym. (2016) tutkimuksen kanssa, sillä molemmissa tutkimuksissa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen identiteettineuvotteluja poliittisissa blogeissa. Erot tutkimusten tuloksissa osoittavat sen, miten joustavasti ihmiset rakentavat identiteettejään ja miten diskursiivisesti rakennettuja identiteettejä on mahdollista käyttää erilaisten diskursiivisten funktioiden aikaansaamiseksi ja erilaisten poliittisten viestien välittämiseksi.

Maisteritutkielmassa tarkastellaan identiteettiä ja sosiaalipsykologisia ryhmäprosesseja kahden entisen liivijengijohtajan, Riku Aallon ja Janne ”Nacci” Tranbergin, elämäkerroissa. Tarkastelun keskiössä ovat kysymykset siitä, miten entiset jengijohtajat rakentavat identiteettiä elämäkertojen avulla sekä miten kyseiset jengijohtajat hyödyntävät sosiaalipsykologisia ryhmäprosesseja narratiivisen identiteetin rakentamiseen. Tutkielma asettuu tematiikaltaan ja teoriataustaltaan monitieteiseen, sosiaalipsykologian ja kriminologian, risteymään. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Henry Tajfelin ja John Turnerin sosiaalisen identiteetin lähestymistapa sekä tämän eri sovellukset johtajuuden ja rikollisuuden kentällä. Näiden lisäksi teoriakehyksenä käytetään myös hegemonisen maskuliinisuuden teoriaa, sosiaalisen dominanssin teoriaa sekä sosiaalipsykologisia tutkimuksia jengien ryhmäprosesseista. Tarkastelussa apuna käytetään narratiivisen identiteetin käsitettä, jonka rakentamiseen elämäkerrat tarjoavat yhden keskeisen väylän. Tutkielma edustaa laadullista, sosiaalipsykologista elämäkertatutkimusta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty reflektiivistä temaattista analyysiä, jonka avulla aineistosta on tunnistettu neljä pääteemaa sekä näille alateemoja. Analyysin pääteemat ovat 1) ”Veljet ensin – sosiaaliset normit ryhmän toiminnan edellytyksenä”, 2) ”Meitä ei hakkaa kukaan muu kuin me – väkivalta jengitoimintaa ylläpitävänä voimana” 3) ”Jotain glamouria siinä on – status ja hierarkia itsetunnon kohottajana” sekä 4) ”Kunnon äijä – hegemoninen maskuliinisuus ryhmän prototyyppinä”. Analyysin pohjalta keskeisimpiä identiteetin rakentamiseen käytettyjä narratiiveja Aallon elämäkerrassa ovat ”oikea, lojaali raskaan sarjan rikollinen” sekä ”suvaitsevainen ja kaikkitietävä valkoinen heteromies”. Tranbergin elämäkerrassa keskeisimmiksi narratiiveiksi nousevat erilaiset sankaritarinat, kuten ”ota kiinni, jos saat – mestaririkollinen” sekä ”Robin Hood – rikkailta köyhille”. Elämäkertojen valossa väkivalta ja hegemoninen maskuliinisuus ovat jengitoiminnan keskiössä, joita ilmentämällä on mahdollisuus saavuttaa valtaa ja sosiaalista dominointia sekä rakentaa identiteettiä rikollismaailmassa. Erilaiset käyttäytymiskoodit, kuten lojaalius ja ”veljeys” näyttäytyvät jengielämän keskeisinä periaatteina, joiden rikkomista pidetään eräänlaisena ”perisyntinä”. Korkea status ja hierarkia puolestaan tarjoavat elämäkertojen perusteella väylän hyvän itsetunnon saavuttamiseksi jengien keskuudessa. Rikollisuuteen liittyvät elämäkerrat tarjoavat mahdollisuuden rikollisen identiteetin tutkimiseen sekä rikollisen populäärikulttuurin eettisten ongelmien tarkasteluun. Monitieteinen sosiaalipsykologiaa ja kriminologiaa yhdistävä lähestymistapa on tärkeä rikollisuuden ilmiöiden ymmärtämiseksi ja tiedon lisäämiseksi kyseisellä tutkimusalueella tulevaisuudessa.

Työelämän muuttuessa yhä epävarmemmaksi ja projektiluontoisemmaksi on yksilön oman osaamisen jatkuvan kehittämisen sekä myymisen rooli korostunut. Jotta yksilö voi myydä osaamisensa, on tämän myös tunnistettava se ja osattava viestiä siitä. Tällaiseen työkulttuuriin siirryttäessä on etenkin uransa aloittavien opiskelijoiden oman osaamisen ymmärtämisen ja sanoittamisen tukeminen erityisen tärkeää. Tilanne korostaa opiskelijoille tarjottavan uraohjauksen merkitystä. Yksi uraohjauksen tärkeimmistä tehtävistä onkin auttaa opiskelijoita tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan. Tutkielman tarkastelun kohteena olivat uraohjauksessa tapahtuva opiskelijoiden oman osaamisen kyseenalaistaminen ja analyysi keskittyi ohjaajien tapoihin käsitellä ongelmaa. Aihetta lähestyttiin keskustelunanalyysin teoreettismetodologisen viitekehyksen avulla tutkien, mitä osallistujat vuorovaikutuksessa tekevät. Keskustelunanalyysi näkee vuorovaikutuksen sosiaalisena toimintana ja yhteisen toiminnan koordinointina. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto käsittää seitsemän Helsingin yliopistolla vuoden 2020 aikana tallennettua uraohjauskeskustelua, joissa paikalla ovat ohjaaja ja ohjattava opiskelija tai vastavalmistunut alumni. Analyysi keskittyi erityisesti uraohjaajien tapoihin vastaanottaa ja käsitellä ohjattavan ilmaisemaa osaamiseen liittyvää ongelmaa. Analyysiä ohjasi siis seuraava kysymys: Miten uraohjaaja vastaanottaa ongelman ja lähtee käsittelemään sitä? Aineistosta oli havaittavissa ohjaajien käyttävän monipuolisesti eri ongelmankäsittelytapoja, jotka liittyivät pääasiassa ongelman uudelleentulkitsemiseen, opiskelijan vahvuuksiin sekä toimijuuden korostamiseen. Yksi uraohjaukselle tyypillinen periaate on ajatus ohjattavasta oman tilanteensa asiantuntijana, ja ensisijaisesti aineistossa suhtauduttiin ohjattavan kertomaan ongelman selontekoon totena. Vastoin tätä periaatetta aineistossa esiintyi kuitenkin esimerkkejä myös sellaisista tilanteista, joissa ohjaaja eksplisiittisesti tai implisiittisesti haastoi ohjattavan kertoman todellisuuden. Analyysissä kiinnitettiin erityistä huomiota tilanteisiin, joissa ohjattavan kertoma haastettiin eksplisiittisesti. Tutkielman tuloksista on pääteltävissä uraohjaajien hyödyntävän osaamisen puutteen todellisuuden haastavaa käsittelytapaa erityisesti tilanteissa, joissa haastaminen voidaan rakentaa ohjattavan itse kertomaan tietoon pohjaten. Aineisto sisälsi kuitenkin myös esimerkin, jossa haastaminen ei perustunut ohjattavan välittämään tietoon. Tutkielman tulokset valottavat osaltaan vuorovaikutustilanteita, joissa ohjauksen ideaalien vastaisesti haastetaan ohjattavan ilmaiseman tiedon todellisuus. Analyysi aloittaa pohdinnan tällaisen haastamisen tarpeellisuudesta ohjattavan ilmaistessa osaamisensa puutteellisena. Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotan syventymistä tarkemmin etenkin sellaiseen tiedon haastamiseen, joka tehdään ilman että haaste perustellaan ohjattavan itse kertomalla tiedolla. Tärkeä suunta jatkotutkimukselle olisi myös syventyä siihen, mitä haastamisen jälkeen tapahtuu ja miten ohjattava osapuoli haasteen käsittelee.

Tässä tutkielmassa tarkastelen ylimmän johdon suorahakukonsulttien toimijuuden rakentumista suhteessa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen. Suorahakukonsultilla tarkoitetaan asiantuntija- ja johtotehtäviin erikoistuneita rekrytoinnin ammattilaisia. Määrittelin tässä tutkimuksessa toimijuuden käsitteeksi, jonka avulla vastuuta voidaan tarkastella kielen käytön valintojen kautta. Aineistonani hyödynnän Tuija Koivusen keräämää haastatteluaineistoa, joka oli osa sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvoa johtajien urakehitykseen (TASURI) – hanketta. Aineisto koostui pörssiyhtiöiden ja valtionomisteisen yhtiöiden johdosta sekä ylimmän johdon parissa työskentelevien suorahakukonsulttien haastatteluista. Rajasin aineiston kuuteen suorahakukonsultin haastatteluun tutkimusintressieni pohjalta. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on diskursiivinen psykologia, joka nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin. Diskursiivisessa psykologiassa keskeistä on kielen käytön tulkitseminen aktiivisesti maailmaa rakentavana. Hyödynnän tutkielmassani toimijuuden tarkastelussa positiointiteoriaa. Positiolla tarkoitetaan sijaintia, johon puhuja asettuu vuorovaikutustilanteessa. Tunnistin analyysini pohjalta kolme positioita, jotka nimesin seuraavasti: suorahakukonsultti asiantuntijana, suorahakukonsultti haastajana ja suorahakukonsultti työkaluna. Kussakin positiossa suorahakukonsultit rakensivat toimijuuttaan suhteessa tasa-arvon edistämiseen hyvin eri tavoin. Tulokseni osoittivat, että ainoastaan haastajan positiossa suorahakukonsultit olivat valmiita edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa kyseenalaistamalla asiakkaan näkemyksiä. Asiantuntijan ja työkalun positioissa suorahakukonsultit palvelivat toiminnallaan asiakkaan intressejä tasa-arvon edistämisen sijaan. Tutkielman tulosten pohjalta voidaan argumentoida, että suorahakukonsultit pystyivät halutessaan oikeuttamaan osallistumattomuutensa tasa-arvon edistämiseen.

Migrants may find themselves in a vulnerable position after migration due to the new social structure (e.g., labor market opportunities, language problems, migration legislation, or networks in the new country). Since they lose their power in the society at large, this change may also affect power relations in their families. As a result, gender roles at home may also change. While existing studies on migration focus on migrants' socio-economic integration into host societies, their family formation and gender roles at home are not well explored. Rather than attributing these roles solely to 'cultural' reasons, I attempt to find answers through an exploration of the immigration experiences. This study has the potential to fill a gap in the literature on migration and gender studies and to contribute to this field in Finland. In this qualitative study, I attempt to explore how Turkish married migrants experience their gender roles and power relations at home after migration. Through thematic analysis of six interviews with three male and three female Turkish migrants, I identified four themes: "status loss after migration," "status loss and willingness to move back," "loneliness after migration," and "rejection of traditional gender roles." One of the most important findings of the study is that those who moved to Finland through family reunification experience a strong sense of status loss, which lead to marital dissatisfaction or a desire to leave the country. Furthermore, labor market opportunities push Turkish women to more traditional roles, while language barriers and a lack of networks hinder their integration into the country. It is important to note that most of the participants reject traditional gender roles as an ideology. However, there are other factors that contribute to their adherence to these roles.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, mitä vaikuttavuussijoittaja voi oppia vanhoilta viisausperinteiltä. Vaikuttavuussijoittaminen on osa paitsi sijoitustoiminnan evoluutiota myös osa kapitalistisen järjestelmän evoluutiota. Vaikuttavuussijoittamista on kuitenkin kritisoitu hyväntekeväisyyskolonialismiksi, joka vahvistaa siirtomaavallan jälkeisiä konteksteja. Yritysetiikka on menettämässä kriittistä potentiaaliaan. Sijoitustoiminnassa on havaittavissa rituaalisia piirteitä. Työssäni tarkastelin ja vertailin islamin suufilaisuuden ja Pohjois-Amerikan cherokee-kansan arvoja sekä käsityksiä uhraamisesta, tulevaisuudesta, vastuusta ja hyvästä elämästä, joiden on nähty vaikuttavan sijoitusintentioon. Tutkielman teoreettisen taustan muodostivat Schwartzin teoria arvojen universaalista rakenteesta ja sisällöstä sekä sijoitustoiminnan tematiikka. Lopuksi analyysin tuloksia tarkasteltiin Rockefeller Philanthropy Advisorsin vaikuttavuussijoittamisen kehämallin valossa. Aineistonani toimivat 20 viisausperinteiden kansantarinaa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Cherokee-kansan yhteisiä päämääriä edistävät biosentriset säilyttämisarvot heijastelivat cherokee-kansan yhteisöllisen harmonian etiikkaa. Muutosorientoituneet ja individualistisemmat suufilaiset arvot puolestaan heijastelivat suufilaista yksilöllisen vapautuksen tavoitetta. Viisausperinteitä yhdistivät itsensä ylittämis-arvot. Sijoitustoiminnan tematiikka heijasteli viisausperinteiden arvoprofiilien poikkeavia painotuksia Schwartzin arvokehällä. Cherokee-kansan uhripuhe paljasti yhteisönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui säilyttämiseen ja jatkuvuuteen. Suufilainen uhripuhe paljasti yksilönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui muutokseen. Cherokee-tarinat vihjaavat, että on arvokonsepteja, jotka asettuvat hyvin kauas antropomorfisesta käsityksestä siitä, mikä on arvokasta. Ihminen ei voi mitata sitä, minkä arvoa tämä ei ymmärrä. Vaikuttavuussijoittamisessa tulisi omaksua yhteistyön lähestymistapa. Omistajuusajattelusta tulisi siirtyä kohti pääoman haltijuusajattelua. Suufi-tarinat kannustavat sijoittajaa astumaan oman aikansa merkitysmatriisin ulkopuolelle ja kehittämään uusia tapoja ajatella. Viisausperinteissä hyödynnetään systeemiajattelun periaatteita. Kokemus tunnustetaan tietämisen tapana ja tavoiteltavia arvoja viestitään yhteisön sisällä kokemuksellisuuden kautta. Kummankin tarinaperinteen diskurssissa nousi esiin epälineaarinen ajattelu tietämisen tapana. Voivatko suufi-tarinoiden paradoksit auttaa operoimaan arvopohjaltaan kahtiajakautuneen konseptin kanssa, jossa kahteen tai useampaan vastakkaisena ymmärrettyyn tavoitteeseen pyritään yhden keinon avulla? Tutkielmani edustaa ainakin Suomessa sosiaalipsykologian alan ensikosketusta aihepiiriin. Tutkielma pyrki laajentamaan varsin rajoittunutta vaikuttavuussijoittamisen tutkimuskenttää, sekä vastaamaan tarpeeseen vastuullisen liiketoiminnan aiempaa monitieteisemmälle tutkimukselle.

The Moral Foundations Theory strives to explain human morality and political differences on the individual and the group level. According to the theory there are five core moral foundations that humans intuitively rely on in the process of moralising. There has been research into how the moral foundations profile with regards to political identities. Here liberals and conservatives tend to rely on different foundational values when moralising. However, there is no previous research on how the Moral Foundations Theory and political identity works in military samples. Researching this facet of values in the military has an inherent value for military education but also in exploring how the MFT replicates in military populations. This study uses data from a survey (N = 167) among military cadettes at the Finnish National Defence University to compare the results from the Moral Foundations Questionnaire with political identification measured on a two-dimensional self-placement instrument. A two-step cluster analysis on the MFT material identified four distinct clusters of moral profiles within the sample. Variance analysis on the clusters using the political self-placement measure confirmed that the liberal and the libertarian clusters hold significantly more liberal values than the two conservative clusters, the loyal-conservative and the authoritarian-conservative, on the social political measure. The sample data suggests that loyalty and authority are the most important values for this population while harm, sanctity and fairness score lower and display a greater degree of variation between the clusters. It appears that the MFT does not replicate fully in the FNDU sample. The clusters are loosely identifiable as previous research would suggest, but they display significant anomalies in the form of exceptionally high loyalty and authority, which is unique in any WEIRD population. The skewed gender representation (93.4 % men) of the sample, the translated MFQ and the NDU context are probable contributing factors to this phenomenon. However, the political self-placement measure replicated as expected on social values with regards to the MFT profiles even if the differences were small.

Välmående och motion är ämnen som har varit väldigt aktuella under de senaste åren. Det har varit tal om att unga både mår sämre (åtminstone flera söker hjälp) samtidigt som de inte motionerar tillräckligt. Tidigare forskning visar att det finns både positiva och negativa aspekter i motion, det verkar luta mot det positiva, till exempel mindre ångest- och depressionssymtom och högre nöjdhet med sitt liv. Tidigare forskning visar att det kan finnas skillnader i sambandet mellan motion och nöjdhet beroende på ålder, kön, och huruvida man motionerar ensam eller i grupp. Det finns inte så mycket forskning om skillnaden i nöjdheten med sina relationer om man motionerar ensam eller i grupp. Det sociala, möjligen nöjdheten med relationer kan vara orsaken till att de som motionerar i grupp möjligen mår bättre, åtminstone finns det teorier som stöder tanken om detta, såsom aktivitetsteorin och självbestämmandeteorin. Tidigare forskning utförts i andra länder än Finland, så det är ändamålsenligt att undersöka det i finsk kontext. Allmänt vore det vara viktigt att veta mera om ämnet, då man skulle kunna komma på sätt att förbättra ungas hälsa. Syftet med min studie är därmed att undersöka vilket samband det finns mellan hur mycket man motionerar och nöjdhet med sitt liv, om det finns någon skillnad mellan könen i nöjdhet med livet beroende på motionsmängden, om det finns någon skillnad i nöjdhet med sitt liv om man motionerar ensam eller i grupp och om det finns skillnad mellan könen i nöjdhet med livet beroende på motion ensam eller i grupp, samt om det finns någon skillnad i nöjdheten med sina sociala relationer mellan dem som motionerar ensam och dem som motionerar i grupp. Jag använder data från ”Lasten ja nuorten vapaa-aika 2018” – undersökningen. Samplet är 931 finländska 15 - 29-åringar. Analysmetoden är envägs- ANOVA samt kovariansanalys med ålder samt socioekonomisk status som kovariater. Som välmåendemätare används allmän nöjdhet med sitt liv på skalan 4 – 10 och allmän nöjdhet med sina relationer på skalan 4–10, väldigt allmänt subjektivt mående. Det är frågan om en tvärsnittsstudie, så jag kommer inte fram till kausalitet, utan samband. Resultaten visade att de som motionerade mera och de som motionerade i grupp var nöjdare med sitt liv och de som motionerade i grupp var även nöjdare med sina relationer, vilket stöder delvis tidigare forskning och teorier. Det fanns inga signifikanta skillnader mellan könen, så det fortsätter vara lite oklart om det finns skillnader eller om det är ungefär samma för olika kön. Det fortsätter också vara oklart ifall motion leder till välmående eller välmående till motion, men hur som helst kan resultaten vara viktiga då man tänker på hur man skulle kunna förbättra ungas psykiska hälsa, nöjdhet med livet och relationer.

Sosiaalisen median käyttö on lisääntynyt yhteiskunnallisesti räjähdysmäisesti. Erityisesti sen käyttö on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Käytön lisääntymisen myötä myös sosiaalisen median ongelmakäytön, ja jopa riippuvuuden määrä kasvaa jatkuvasti. Sosiaalisen median käyttöä voidaankin pyrkiä vähentämään erilaisten rajoituskeinojen myötä. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella nuorten henkilökohtaisia kokemuksia sosiaalisen median ongelmakäytöstä ja sen omaehtoisista rajoittamiskeinosta. Tutkielman teoreettis-metodologisena lähtökohtana on tulkinnallinen fenomenologinen analyysi eli IPA, jonka avulla tarkastelen nuorten subjektiivisia kokemuksia sosiaalisen median ongelmakäyttöön ja sen omaehtoiseen rajoittamiseen liittyen. Aineisto koostuu kuudesta 20–25 vuotiaan nuoren puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Haastatteluaineisto on kerätty vuonna 2021. Haastateltavien ryhmä on IPA-menetelmän mukaan homogeeninen, ja he ovat kaikki työmarkkina- asemaltaan opiskelijoita. Tutkimustulosten myötä nuorten kokemukset sosiaalisen median ongelmakäytöstä ja sen omaehtoisesta rajoittamisesta voidaan luokitella neljään eri teemaan: sosiaalinen paine, some selviytymiskeinona, liiallinen ajankäyttö ja omaehtoisen rajoittamisen rajallisuus. Tuloksissa sosiaalinen paine pitää sisällään nuorten kokemuksia ulkopuolisuuden tunteesta ja läsnäolon pakollisuudesta somessa. Kokemus somesta selviytymiskeinona sisältää kokemuksia somesta ikään kuin pakokeinona ja turvapaikkana. Liiallisen ajankäytön kokemukset perustuvat tunteja kestävään selaamiseen, arkisten asioiden hoitamisen vaikeutumiseen ja negatiivisten tuntemuksien kokemiseen. Omaehtoisen rajoittamisen rajallisuus sisältää nuorten kokemuksia rajoituskeinojen heikkoudesta ja tilapäisyydestä, itsekontrollin puuttumisesta ja rajoituksien toimivuudesta keinona päästä irtautumaan somesta.