Browsing by study line "Sociology"

Tutkielma tarkastelee Al Jazeera Englishin ja BBC Newsin tuottamia uutisdiskursseja Välimeren pakolaistilanteesta ja rajojen rakentumisesta sen kontekstissa. Tutkielmani taustalla on EU:n viime vuosikymmeninä harjoittama rajapolitiikka sen ulkorajoilla, joka on ollut vahvasti mediatisoitu tapahtuma myös globaalisti. Unioni on myös ottanut konkreettisia askeleita turvapaikanhakijoiden tulon estämiseksi. Näistä yksi on EU:n ja Turkin yhteinen pakolaissopimus, jonka mukaan jokainen pakolainen, joka ylittää rajan Turkista Kreikkaan sääntöjen vastaisten keinoin, tullaan palauttamaan Turkkiin. Sopimus joutui koetukselle helmikuussa 2020, kun Turkki päätti olla estämättä turvapaikanhakijoiden pääsyä EU:n alueelle. Koska pakolaisuus ja siirtolaisuus ovat transnationaaleja ilmiöitä, ja koska kyse on ihmisistä maantieteellisten ja kulttuuristen alueiden rajoilla,haluan selvittää sitä, kenen ääni uutisoinnista kuuluu ja millaisia representaatiota se synnyttää? Tutkielmani pyrkii tuomaan kriittistä keskustelunavausta siihen, jääkö turvapaikan- hakijoiden ääni globaalin median tuottavuuden, eurooppalaisen syrjivän politiikan ja turvallistetun maailmanpolitiikan puristukseen. Tutkimuskysymykseni muodostuu tämän perusteella seuraavasti: Miten EU:n rajat ja Välimeren pakolaistilanne rakentuvat globaaleissa uutisdiskursseissa? Avaan tutkielmani teoreettista taustaa representaation ja diskurssin käsitteiden kautta. Nykyiset representaatiot mediassa ovat historiallisen prosessin tulos, jolle länsimainen imperialismi ja orientalismi on asettanut ehdot. Aineistoni puolestaan rajautuu yllä mainittuun uutistapahtumaan keväältä 2020: Turkin rajojen avaamiseen ja sitä seuranneisiin tapahtumiin. Se koostuu Al Jazeeran ja BBC Newsin uutisartikkeleista sekä niihin liitetyistä kuvista. Analyysimenetelmäksi valitsin diskurssianalyysin,jossa hyödynnän pääosin Carol Bacchin (2009) WPR-analyysimenetelmää (”mikä ongelman representoidaan olevan?”). WPR-analyysi perustuu ajatukseen siitä, että meitä ohjataan problematisointien kautta ja näitä problematisointeja tulee kyseenalaistaa ja tutkia niiden tuottamien vaikutusten ja representaatioiden kautta. Analyysini perusteella keskeinen “ongelman” representaatio, jota WPR-analyysi pyrkii selvittämään, on rajakontrollin poistuminen. Pakolaisuuden näkeminen ongelmana kohdemaille sekä rajan suojelun tärkeys eurooppalaisille viranomaisille, jotka olivat aineiston pinnan alla piilevät oletukset, johtivat siihen, että koko ilmiön ”ongelmaksi” muodostui rajakontrollin poistuminen ja siihen liitetty turvallistamisdiskurssi. Aineiston ”ongelma” ja sen ratkaisuehdotukset keskittyivät siten miltei yksinomaan siihen, miten pakolaisten tulo saadaan estettyä, ja hiljaisuudeksi jäi näin ollen se, että turvapaikanhakijat otettaisiin EU:hun. Sekä Al Jazeeran että BBC:n uutisdiskurssit ja niiden kautta syntyneet representaatiot ovat loppujen lopuksi samanlaisia, joskin ne rakennetaan eri keinoin kummassakin mediassa. Vallan vaikutus aineistossani vallitseviin diskursseihin ja niistä syntyneisiin representaatioihin on moniulotteinen. Ensinnäkin, turvapaikanhakijoiden oma ääni jää mediassa kuulumattomiin ja muodostaa heille ahtaan subjektiposition, jonka kautta heidät nähdään mediassa vain uhrina tai uhkana. Toiseksi, rajat näyttäytyvät turvallistettuina, valtaa tuottavina paikkoina, jossa väkivalta marginalisoituja vastaan normalisoituu. Viimeiseksi, uutisten tuottama koventunut rajadiskurssi naamioi alleen vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja valtioille kuuluvan vastuun oikeudesta hakea turva- paikkaa sekä inhimillisestä kohtelusta rajalla.

Yritysten vastuullisuus on yhä merkittävämmässä osassa julkisessa keskustelussa, ja yrityksiltä odotetaan vastuunkantoa sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristökysymyksiin liittyen. Yritysten on toimittava yhteiskunnan normien ja odotusten mukaisesti, jotta ne voivat säilyttää legitimiteettinsä ja varmistaa toimintansa jatkuvuuden. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Suomessa toimivien pankkien yhteiskuntavastuuta ja selvitetään, miten ne legitimoivat raporteissaan vastuullisuustoimintaansa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös raportoinnissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Näkökulma tutkimuksessa on diskursiivinen, ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat yhteiskuntavastuun ja legitimiteetin käsitteet ja niistä tehty diskursiivinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona on OP Ryhmän, Nordean ja Danske Bankin vuosien 2011 ja 2021 vastuullisuusraportit ja vuosikertomusten vastuullisuusosiot. Aineistoa analysoitiin Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin avulla, ja analyysin ja aineiston jäsentelyssä hyödynnettiin van Leeuwenin legitimoinnin argumentointistrategioita. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme keskeistä legitimoinnin argumentointistrategiaa, auktorisointi, rationalisointi ja normalisointi. Vastuullisuudesta raportoitaessa pankit viittaavat erilaisiin auktoriteetteihin, omaan asiantuntijuuteensa ja asiantuntijuuden tuomaan edelläkävijän rooliin sekä vastuullisuustoimista saatavaan yleiseen hyötyyn. Pankit pyrkivät esittämään vastuullisen toiminnan myös normaalina osana niiden jokapäiväistä liiketoimintaa ja strategiaa. Narratiivisuus ja moraalisiin arviointeihin viittaaminen toimivat legitimoinnissa yleisenä kehyksenä muille strategioille. Pankkien yhteiskuntavastuuta ohjaavat yhteiskunnan ja sidosryhmien odotukset sekä sääntelyssä tapahtuvat muutokset. Näiden odotusten ja muutosten myötä pankit ottavat raportoinnissaan yhä suurempaa roolia koko yhteiskunnan ja muiden yritysten ympäristövastuun edistämisessä. Muutoin pankkien yhteiskuntavastuun raportointi on kohtalaisen vakiintunutta ja yhtenäistä. Tutkimuksen havainnot ja tulokset tukevat aikaisempaa aiheesta tehtyä diskursiivista tutkimusta.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan pienten lasten vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta. Pääasiallisena tarkastelun kohteena on perherakenteen yhteys pienten lasten vanhempien psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Perherakenteen lisäksi tarkastelussa otetaan huomioon eroavaisuudet vanhempien sosiodemografisessa taustassa sekä yksinäisyyden kokemuksessa. Pienten lasten vanhempien psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tutkiminen mahdollistaa tietoon perustuvan päätöksenteon sekä yhteiskunnallisten palvelurakenteiden kehittämisen lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimuksen aineisto on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama ja 4-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnattu FinLapset-tutkimuksen kyselyaineisto vuodelta 2018. Vanhemmat rekrytoitiin tutkimukseen lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa 1.2.–31.10.2018. Tiedonkeruussa oli mukana yhteensä 290 Manner-Suomen kuntaa ja aineisto koostuu yhteensä 10 737 vanhemman vastauksesta. Pienten lasten vanhempien psyykkistä kuormittuneisuutta mitattiin aineistossa Mental Health Inventory (MHI-5) -mittarin avulla. Vanhempien kokeman psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä perherakenteeseen, muihin sosiodemografisiin taustaominaisuuksiin ja yksinäisyyden kokemukseen tarkasteltiin tutkimuksessa ristiintaulukoinnin sekä logististen regressioanalyysien avulla. Tutkimuksen mukaan yli kuusi prosenttia pienten lasten vanhemmista kertoo olevansa merkittävästi psyykkisesti kuormittuneita. Psyykkistä kuormittuneisuutta havaittiin useammin niillä vanhemmilla, jotka olivat perheensä ainoita aikuisia, iältään nuorempia, matalammin koulutettuja sekä työelämän ulkopuolella olevia. Yksinäiset vanhemmat kokivat usein myös merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. Perherakenteen ja psyykkisen kuormittuneisuuden välillä oli havaittavissa selvä yhteys. Tämän yhteyden mukaan, pienten lasten vanhemmat uus- sekä yhden vanhemman perheissä osoittautuivat psyykkisesti kuormittuneemmiksi, kuin ydinperheiden vanhemmat. Yhden vanhemman perheiden kohdalla, vanhempien psyykkinen kuormittuneisuus osoittautui kuitenkin selvästi yleisimmäksi. Perherakenteen yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen oli selkeä myös silloin, kun huomioon oli otettu vanhemman muut sosiodemografiset taustaominaisuudet. Kun huomioon otettiin sosiodemografisten tekijöiden lisäksi myös yksinäisyyden kokemus, perherakenteen merkitys katosi ja yksinäisyyden tunteen yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen osoittautui vahvimmaksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat vanhempien tukemisen merkityksellisyyden psyykkisen kuormittuneisuuden ehkäisemisessä sekä heidän hyvinvointinsa tukena. Erityisesti yhden vanhemman perheiden vanhempien tukeminen sekä yleisesti vanhempien yksinäisyyden ehkäiseminen, voidaan nähdä tärkeänä psyykkisen kuormittuneisuuden ennaltaehkäisyssä pienten lasten vanhempien kohdalla.

Port-cities and ports are globally in transition due to urbanisation, which as one of today’s complex challenges brings questions of the production of urban spatiality, urban identity, and the culture of governance to the strategic development of cities. In port-cities, founded as and around port functions, strategic urban development focuses often on the use of port areas, neglecting or sidelining the port’s value as part of the current and past urban heritage. By exploring strategies and urban plans as narratives, this master's thesis examines port-related spatial representations in port-cities, and how the port as an urban actor is either valued and legitimised, or excluded and stigmatised in the strategic discourse of the port-cities. Utilising Foucauldian discourse analysis, this thesis asks what kind of value ports have in the spatiality of the port-cities, how the value is presented in the discourse, what kind of arguments are made and what is the nature of the dialogue between the port and city in the discourse. The values can be presented and manifested by acknowledging the port as an urban actor, legitimising the port functions, and by giving appreciation and prestige to the current and past port-related heritage such as tangible objects and intangible references and meanings. Studies show that there are several ways to approach ports in port-cities, and that the approach can be reflected in the culture of the governance in the port-cities, in the social practises and relations between the city and the port, and in the symbolic representations of the port within the strategic and planning narratives. The specific objective of this thesis is to bring diversity and understanding to the discussion of spatial production and how various spatial layers can be utilised in the construction of urban narratives, and how the port-related discourses are both structured and structuring. The qualitative research material was collected from two port-cities, Helsinki and Rotterdam, and the material is openly available on the Internet. The primary material consists of politically approved city strategies, urban spatial plans, and port strategies from 2016 to 2023. The discursive contextualising was done by utilising previous research and the theory of Foucauldian discourse analysis. The results of the study show that the construction of the discourse follows two temporally recognisable patterns, which both affect the legitimacy of the port heritage: that of a transforming urban identity, and that of an identity continuum. The pattern is identifiable in three inter-connected discourses, which are the discourse of power and governance, the discourse of urban identity and the discourse of port-related symbolic representations. The discourse of power and governance constructs a picture of the governing of the urban sphere in the port-cities, and is reflected in the discourse of urban identity, which shows the temporal pattern of the identity narrative, and finally, the discourse of port-related symbolic representations, which finds references in the culture of governance and the identity discourses. This thesis shows that urban values are not mutually exclusive, and that the production of sustainable urban spatiality has value when it is place-related and locally acknowledged and legitimated, and when the values are structured into the strategic urban narratives.

The camera recognises the face, the bank card connects to the payment terminal, and the database aggregates the consumer profile. Digital and cybernetic machines change society, but they also change the production premises. For a code to connect with another code, the unclear must become clear and the indefinite definable. The trend, however, is not recent: for instance, a bureaucrat has demanded to fill out forms for a long time. Likewise, language has always required syntax. Such productions demand a component, and it increasingly determines the terms of the overall production. I examine the social, affective, and ecological effects of such production premises (definability, reliability, predictability), and I assert that their unifying factor is a crisis of creativity. My essay examines the possibility of creativity in a society produced under componential logic. I address this issue by applying Franco ‘Bifo’ Berardi's dichotomy of connective and conjunctive concatenations. Connection refers to the definable, repeatable, and predictable (i.e., componential) production. Conjunction, in turn, refers to the production of unrepeatable, ambiguous and open-ended qualities. I assert that the crisis of creativity unwraps when the poetic openness gets closed, contradictions resolved, and the undefinables defined. In other words, when connection overtakes conjunction. In the increasingly connective society, general production turns repeatable and predictable, and poetic flights and qualitative mutations become rare. Interestingly enough, qualitative mutations are a prerequisite for capitalism, as capitalism must constantly expand on new territories. It needs to establish new markets, as Rosa Luxembourg has theorised, and to capture decoded desire, an argument known from Gilles Deleuze and Félix Guattari. Therefore, a paradox determines the social system: on the one hand, capitalism demands qualitative mutations for its expansion, but on the other hand, the componentised production slows the creative production down. I argue that by examining this contradiction, we can understand some of the most central pathologies of modern capitalism, such as burning out, depression and concentration disorders. Namely, modern capitalist culture has produced the spectacle to substitute qualitative mutations with a large amount of quickly consumable ephemeral production.

Tutkielma tarkastelee ravitsemusalan työntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa. Tutkimukset osoittavat, että yrityksiin kohdistuva rikollisuus on paljon yleisempää kuin yksityishenkilöihin kohdistuva rikollisuus. Työpaikkaväkivallan yleistyvyys ja kasvu vaikuttavat sekä yhteiskunnallisesti että yksilöllisesti henkilön henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Erityisesti ravitsemusalan toimipaikkojen pitkät aukioloajat, alkoholin myynti sekä suuret asiakasmäärät lisäävät työntekijöiden ja asiakkaiden riskiä kokea rikoksia. Tutkielman tavoitteena on selvittää ravintolatyöntekijöihin kohdistunutta väkivaltaa. Tutkielma kartoittaa työntekijöiden kokemia eri väkivallan muotoja ja väkivaltaisiin tilanteisiin liittyviä yhteisiä tekijöitä ja olosuhteita. Tutkimuksen aihepiirin kuuluu myös selvittää, miten väkivallan kokemukset ovat vaikuttaneet työntekijöiden työkykyyn, työsuhteisiin, ja heidän tuntemaansa turvallisuuden tunteeseen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa Lawrence E. Cohenin ja Marcus Felsonin rutiinitoimintojen teoriaan. Sen keskeisenä olettamuksena on, että rikollisuus ja häiriökäyttäytyminen ovat sidoksissa ihmisten arkirutiinien kanssa. Rikosten tekemisen edellytyksenä on motivoitunut tekijä, sopiva uhri ja valvomaton tila. Tutkielma on laadullinen empiirinen tutkimus, joka on toteutettu haastattelemalla kahdeksaa ravitsemusalan työntekijää pääkaupunkiseudun ravitsemusalan toimipisteissä. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa on käytetty temaattista sisällönanalyysiä, jonka perustana on rutiinitoimintojen teoreettinen viitekehys. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työntekijät ovat kokeneet työssään fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Alkoholin ja päihteiden käytön vaikutus rikoskäyttäytymiseen ja häiriökäyttäytymiseen oli merkittävää. Pohjautuen rutiinitoimintojen ja tilannetorjunnan teoriaan alueen ja paikan siisteydellä koettiin olevan merkitystä siihen, minkälaisen vaikutuksen toimipaikka antoi, sekä minkälaista asiakaskuntaa tietty ravitsemusalan toimipiste veti puoleensa. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös työntekijöiden keskeisen ja kaksijakoisen roolin estää väkivaltaiset tilanteet monimuotoisilla vuorovaikutusmenetelmillä, sekä toimimalla tilan ja paikan valvojina. Työntekijöiden kokema eriarvoisuus verrattuna muihin asiakaspalvelutoimijoihin nähtiin johtuvan heidän kokemastaan solvailusta, henkisestä väkivallasta ja asiakkaiden vähättelevästä suhtautumisesta ravitsemusalan työntekijöitä kohtaan. Johtuen heidän kokemastaan väkivallasta työntekijät kokivat, että tämä oli vaikuttanut heidän omanarvontuntoonsa sekä henkiseen hyvinvointiinsa. Tulokset osoittavat myös, että tilan ja paikan siisteydellä ja sen valvonnalla on keskeinen vaikutus väkivaltaisten tilanteiden syntyyn. Ehkäistäkseen väkivaltatilanteita, työntekijät omaksuivat erimuotoisia rikoksentorjunnallisia menetelmiä. Kuitenkin työntekijöiden asema tilan valvojina asetti heidät myös vaaralliseen tilanteeseen suhteessa heidän asiakaskuntaansa, jotka saattoivat kokea, että heidän oikeuksiaan asiakkaina loukataan. Vaikka kaikki tutkimukseen osallistuneet työntekijät olivat kokeneet väkivaltaa, oli työntekijöiden tekemät ilmoitukset viranomaisille heihin kohdistuneesta väkivallasta pieni.

Syftet med denna avhandling var att bilda en uppfattning om HBTQIA+- personers erfarenheter av mödrarådgivningen. Jag valde att fokusera föräldrar i regnbågsfamiljers upplevelser eftersom tidigare forskning om ämnet är begränsad men den forskning som finns visar att det fortfarande finns heteronormativa normer inom mödrarådgivningen. Det har skett förändringar bland annat familjeledighetreformen vars syfte är att bland annat att inkludera olika familjekonstellationer. En annan förändring som skett är att moderskapslagen som trädde i kraft den första april år 2019. Vilket gör det möjligt för bland annat kvinnliga par att fastställa att båda är förälder till barnet innan födseln, ifall de skaffat barnet tillsammans genom assisterad befruktning (Justitieministeriet, 2019). I avhandlingen tolkas resultaten med hjälp av queerteorin eftersom queerteoretisk ansats belyser bland annat hur normerna kring sexualitet och kön påverkar regnbågsfamiljers upplevelser av mödrarådgivningen. Resultaten i avhandlingen bekräftar tidigare forskning om regnbågsfamiljers upplevelser av mödrarådgivningen. Generellt sett är föräldrarna nöjda med vården, men resultaten tyder också på att mödrarådgivningens struktur fortfarande präglas av heteronormativa normer och antaganden. Detta syns bland annat i enkäterna som blivande föräldrarna ombeds fylla i.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin desistanssia eli rikollisuudesta irtautumista. Tutkielmassani olen määritellyt desistanssin ajallisesti pitkäkestoiseksi prosessiksi, jonka seurauksena rikollinen ei enää palaa rikolliselle polulle. Tutkimuksessani kävi ilmi, että desistanssi vaatii jonkin käännekohdan, joka laittaa rikollisuudesta irtautumisen liikkeelle. Irtautuminen onnistuakseen vaatii kuitenkin motivaation ja sopivat ympäristön ja sosiaalisen tuen. Yhtenä kysymyksenä nostankin esille sen, päättyykö desistanssi prosessina ikinä vai vaatiiko se jatkuvaa ylläpitoa. Tutkielmani teoriaosuudessa esitelen keskeisimmät rikollisuudesta irtautumista selittävät teoriat. Teoriat ovat pääsääntöisesti kriminologisia teorioita, joista heijastuu monitieteellisyys. Olen kuitenkin jakanut teoriat yksilöllisiä ja sosiaalisia syitä korostaviin teorioihin. Tämä jako korostaa sosiologista näkökulmaa tähän ilmiöön. Lisäksi tutkimuksessani korostuu se, miten sosiaaliset suhteet edesauttavat tai estävät rikollisuudesta irtautumista. Tämä tutkielma on haastattelututkimus, jossa olen haastatellut entisiä rikoksentekijöitä, jotka haastatteluhetkellä ovat jättäneet rikollisen elämän taakseen. Olen analysoinut aineiston sisällönanalyysin ja tapaustutkimuksen menetelmin. Haastatteluissa kävi ilmi, että rikollisuuden syyt liittyvät hyvin paljon lapsuuden huonoihin oloihin, mutta tämä seikka ei varsinaisesti liity siihen, miten rikollisuudesta irtautuminen on onnistunut. Rikollisuuden syihin liittyvä pohdinta on yhteydessä rikollisuuden ennaltaehkäisemiseen. Analyysissäni irtautumisen pääkategoriaksi olen määritellyt käänteentekevän tapahtuman, jonka seurauksena irtautuminen on alkanut. Jotta irtautumisprosessi on jatkunut ja onnistunut on se kuitenkin vaatinut rationaalisen päätöksen, motivaation ja päihteidenkäytön lopettamisen. Lisäksi toimijuus, taloudellinen tilanne ja vankilatuomion aikainen kuntoutus ovat tärkeitä tekijöitä rikollisuudesta irtautumisen onnistumisessa.

Populistisen radikaalin oikeiston vastakkainasetteluja luova diskurssi on vakiintunut osa suomalaista julkista keskustelua. Poliittisessa kentässä radikaali oikeisto on kallistunut yhä tiukkarajaisempiin etnisyyteen perustuviin jakoihin ”meidän” ja ”muiden” välillä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella radikaalioikeistolaisessa diskurssissa rakentuvaa suomalaisuutta ja siihen liittyviä erontekoja ja normatiivista järjestystä. Pyrin tuomaan esille, millaisia rajoja ja toiseuksia suomalaisuuden määritelmillä tuotetaan. Lisäksi tavoitteenani on tarkastella, millainen rooli affekteilla on suomalaisuuden ja sosiaalisen järjestyksen tuottamisessa. Tutkielman teoreettisina lähtökohtina toimivat dekoloniaali teoria, kriittinen kansallisuuden, etnisyyden ja rodullistamisen tutkimus sekä affektiteoria. Tutkielma asettuu myös osaksi populistisen radikaalin oikeiston tutkimuskenttää. Tutkielman aineisto on kerätty Hommaforum-verkkokeskustelupalstalta, joka on profiloitunut maahanmuuttovastaisen ja radikaalioikeistolaisen keskustelun alustaksi. Valikoin aineistoksi yhden keskustelulangan, joka koostuu kaiken kaikkiaan 1636 viestistä. Analysoin aineistoa kategoria-analyysin keinoin. Kategoria-analyysi on etnometodologiseen tutkimusperinteeseen nojaava lähestymistapa, jonka avulla voidaan jäsentää, kuinka ihmiset tuottavat ympäröivää todellisuutta kulttuurisidonnaisten kategorioiden avulla. Radikaalioikeistolaisen keskustelun kategorioilla tuotetaan samanlaisuuteen, erityisyyteen ja ulossulkemiseen perustuvaa suomalaisuutta, johon liittyy odotus kielellisestä, kulttuurisesta ja rodullisesta homogeenisyydestä. Siinä missä suomalaisuutta tuotetaan samanlaisuutena, suomalaisuuden ulkopuolelle rajattujen kategorioiden nimeäminen tuottaa puolestaan poikkeavuutta. Rodullistavilla rajanvedoilla tuotetaan koloniaalia valtarakennetta ja länsimaisen valkoisuuden normatiivista asemaa. Affektit liittyvät osaksi kategorioiden kulttuurisia merkityssisältöjä ja tuottavat suomalaisuuteen liittyviä normatiivisia odotuksia muun muassa yhteenkuuluvuudesta, ulossulkevasta solidaarisuudesta ja rakkaudesta. Tunnekylmyys on affektiivinen keino ylentää sekä keskustelijoiden että heidän välittämiensä viestien arvoa. Tulkitsen radikaalioikeistolaisen keskustelun kategorisointia neuvotteluna symbolisista rajoista ja normatiivisen järjestyksen tuottamisena. Erontekojen avulla tunnistetaan ja jäsennellään erilaisuutta, mutta analyysissani korostuu ennen kaikkea erilaisuuden hallinta. Radikaalioikeistolainen keskustelu performoi affektiivisesti normatiivista kansallista järjestystä, joka perustuu rodullistaville eronteoille. Suomalaisuus kategoriana ja kuviteltuna yhteisönä rakentuu etnonationalistiselle ymmärrykselle ja essentialisoiville kategorisoinneille.

The United States has been built on centuries of oppression of incarcerated people alongside systemic racism toward minorities. Once again these inequities entered the public discourse following a pandemic, rising unemployment, political uncertainty, and several high-profile police killings of unarmed Black people. Millions of Americans protested in the streets and called attention to the necessary criminal justice reforms on social media. Suddenly, terms like prison abolition, defund the police, #BlackLivesMatter, and police brutality entered everyday conversations. The American criminal justice system was built in the aftermath of the Civil War to disenfranchise and oppress Black Americans, and later other racial minorities, as well. Racist media and political campaigns furthered the myth of Black criminality resulting in widespread support for harsh criminal penalties. This led to the United States having the highest incarceration rate in addition to one of the highest recidivism rates in the world. The question remains, “How should systemic racism in the American criminal justice system be addressed?” Finland, with its focus on rehabilitating offenders and establishing a strong welfare state, serves as a point of inspiration. The hypothesis of this study was that the reasoning behind Finnish people’s support of a rehabilitative approach was that incarceration status was less stigmatized in Finland. Interviews with formerly incarcerated people in Finland appeared to indicate that this is the case. However, studies with more participants and greater diversity are needed to add to this research. Moving forward, America should institute reforms to reduce the stigma attached to incarceration like automatically expunging criminal records for those eligible or establishing employment programs that begin upon release from prison.