Browsing by department "Department of Political and Economic Studies"

Tutkielman aiheena on arabikevään syttymisestä esitettyjen teorioiden muokkaaminen esittämällä ne kausaalikompleksin muodossa, ja ottamalla huomioon myös kyseisen kausaalikompleksin kontingenssi eli sattumanvaraisuus. Työssä keskitytään etenkin Tunisian ja myös Egyptin protestien syttymisestä esitettyihin teorioihin, sillä arabikevät käynnistyi näissä kahdessa arabimaassa alkaneesta liikehdinnästä joulukuun 2010 ja tammikuun 2011 välisenä aikana. Arabikevään syttymissyistä esitettyjä teorioita kritisoitiin liian yksikertaistavina, sillä ne keskittyivät vain muutamiin syihin tai vain tiettyjen analyysin tasojen tutkiskeluun. Tästä seurasi, ettei arabikevään syttymisen teorioissa huomioitu ilmiön syttymisen syitä tarpeeksi kokonaisvaltaisella tavalla. Tutkielmassa väitetään, että arabikevään syttymissyistä esitettyjä teorioita voi parantaa kahden käytetyn välineen, kausaalikompleksin ja kontrafaktuaalisen analyysin, avulla. Pyrkimyksen taustamotiivina vaikuttaa käsitys siitä, että tiede etenee debattien ja kritiikin avulla kohti parempaa, kattavampaa ja toimivampaa synteesiä. Kriittisen realismin kausaliteettikäsityksen mukaan tapahtumat aiheuttaa aina joukko keskenään toisiinsa vaikuttavia syitä, jotka muodostavat kausaalikomplekseja. Kausaalikompleksin käsitteen avulla voi rakentaa tapahtumille selitysmalleja identifioimalla ja järjestämällä kausaalikompleksin viisi eri elementtiä, toimijat, säännöt, resurssit, käytännöt ja toiminnan, ikoniseksi malliksi, joka on tulkinnallinen kuvaus tutkittavan tapahtuman tai ilmiön mahdollisesti aikaansaaneesta kausaalikompleksista. Arabikevään syttymisen kausaalisen kompleksin luomisessa havaittiin, että osa arabikevään syistä oli ikään kuin kontekstia taustoittavia, osa tiettyjä kausaalisessa kompleksissa tapahtuneita muutoksia esiin tuovia syitä. Yksittäiset teoriat rekonstruoitiin synteesiin, arabikevään syttymisen kausaaliseksi kompleksiksi, josta muodostui yksi mahdollinen askel kohti pluralistisempaa ja holistisempaa teoriaa arabikevään syttymisen syistä. Tutkielmassa pohjustetaan kontrafaktuaalisen analyysin käyttöä ja kontrafaktuaalisten väitteiden esittämiselle asetettuja vaatimuksia maailmanpolitiikan tutkimuksessa. Arabikevään syttymisen satunnaisuutta painotetaan havaitsemalla arabikevään syttymisestä esitetyn kausaalisen kompleksin kontrafaktuaalisia potentiaaleja eli mahdollisuuksia aktualisoitua eli toteutua toisin. Sosiaalisessa maailmassa, jossa monet tieteen konventioiden perusteella tosiksi olettamamme teoreettiset konstruktiot eivät voi tuottaa paikkansapitäviä lopputuloksia, voi kontrafaktuaalista ajattelua käyttää laajentamaan käsitystämme kausaliteetin todellisesta luonteesta avoimessa, epälineaarisessa ja hyvin sattumanvaraisessa maailmassa.

This research explores how Russian national identity is constructed through political discourses pertaining to the Arctic. Theoretically this thesis addresses how national identity is constructed through these discourses and subsequently how this identity is used to justify Russia’s Arctic policy to a domestic as well as an international audience. In order to achieve this a hybrid methodology combining critical discourse analysis and political discourse analysis was applied to two forms of political discourses; speeches by politicians and policy papers. This research has identified five discourses through which a Russian national identity is constructed and policy legitimised. These are international cooperation, security, governance, Russia as Arctic, and environment.

Vuonna 1996 perustettu Arktinen neuvosto on yksi keskeisimmistä kansainvälisistä yhteistyöfoorumeista arktista aluetta koskevissa asioissa. Arktisessa neuvostossa käsitellään ennen kaikkea arktisen alueen ympäristönsuojeluun sekä kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudet noudattavat ennalta määrättyä kiertoa, jossa kukin arktinen jäsenvaltio toimii vuorollaan Arktisen neuvoston puheenjohtajana kahden vuoden ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Arktisen neuvoston institutionaalisia toimintatapoja kahden eri jäsenvaltion puheenjohtajuuskausien kautta. Tarkasteltavat puheenjohtajuuskaudet ovat Kanadan vuosille 2013–2015 ajoittunut Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskausi sekä Suomen vuosille 2017–2019 ajoittuva puheenjohtajuuskausi. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia asiakokonaisuuksia kyseisten kahden maan arktisten puheenjohtajuuskausien suunnitelmien ja toteutusten taustalla on, mitä nämä asiat kertovat Arktisen neuvoston virallisista ja epävirallisista institutionaalisista toimintaperiaatteista sekä miten puheenjohtajan on mahdollista käyttää valtaa Arktisessa neuvostossa. Tutkimuskysymys alakysymyksineen on seuraava: - Miten puheenjohtajamaa pyrkii käyttämään valtaa Arktisessa neuvostossa? - Miten puheenjohtajamaa pyrkii edistämään kansallisia intressejään Arktisessa neuvostossa? - Miten puheenjohtaja huomioi muut toimijat toteuttaessaan Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden toimia? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii rationaalisen valinnan institutionalismi. Tutkimuksen menetelmä on teorialähtöinen sisällönanalyysi, joka pohjautuu käsiteltävien Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskausien prioriteettiohjelmiin sekä puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin. Tutkimuksen mukaan Arktisen neuvoston puheenjohtaja pyrkii edistämään omia kansallisia intressejään puheenjohtajuuskautensa aikana. Kansallisia intressejä ei kuitenkaan tule edistää ilmiselvästi, vaan aloitteet tulisi muovata siten, että ne voidaan tulkita koko arktista aluetta palveleviksi. Tutkimuksesta selviää myös, että jatkuvuuden varmistaminen toisiaan seuraavien puheenjohtajuuskausien välillä on ensiarvoisen tärkeää Arktisen neuvoston toiminnan jatkuvuuden, tehokkuuden ja toimintakyvyn varmistamisen kannalta. Tutkimuksesta selviää myös, että viime vuosina lisääntyneet jännitteet Venäjän ja lännen välillä eivät ole liiemmin vaikuttaneet Arktisen neuvoston jokapäiväiseen toimintaan.

This study relates to the conflict in Nepal and its peace process in particular, which is examined from the perspective of discourse theory. The conflict started in 1996 when a group calling themselves ‘Maoists’ launched their ‘people’s war’. Over the years, the conflict was marked by several negotiation rounds, intermittent ceasefires and a power-political struggle between the king, the mainstream political parties and the Maoists. The peace process can be deemed to have started upon the signing of a 12-Point Understanding between the Seven Party Alliance and the Maoists in November 2005. Despite its promising start, it is still too early to talk about the peace process in the past tense since researchers have considered the promulgation of a new constitution as a necessity for its closure. The conflict and its peace process have provided an interesting topic of inquiry for instance because Nepal’s Maoist insurgency has been considered the most successful one among other contemporary Maoist rebellions. The purpose of this study is to analyse how a ‘new Nepal’ was articulated in discourses of transformation during the peace process between 2005 and 2012 and determine potential shifts or changes in the discourses. Since the peace process is understood as a discursive process, a further objective is to evaluate the process and the prospects of sustainable peace on the basis of the discourses. Following the theory of conflict transformation, this study understood the peace process as a long-term project where sustainable peace necessitates addressing the root causes of conflict. The motive for choosing the discourse-theoretical perspective was that discourses have been suggested to have a significant role in conflict transformation. In their discourses, political actors may seek cooperation and consensus or reproduce the antagonistic relationship that existed between them during conflict. This study utilised the post-structuralist theory of discourse developed by Laclau and Mouffe as it has been considered suitable for studying political conflicts and changes. According to the fundamental premises of the theory, discourses are historically constructed and contingent systems of meaning in which signifiers receive their meaning in relation to other signifiers and which are susceptible to change. The empirical data of this study consisted of three official documents that have been said to provide a blueprint for a new Nepal as well as of newspaper articles published in The Kathmandu Post. Temporally the study was limited to a period between November 2005 and June 2012. The concept of new Nepal was understood as referring to the political, social, economic and cultural transformation of the country needed to address the root causes of the conflict, for which reason the analysis concentrated on discourses dealing with these aspects. Furthermore, the main focus was on the discourses of the political actors who were the chief adversaries during the conflict, i.e. the mainstream political parties, the Maoists and the king. The empirical analysis utilised the key concepts of Laclau and Mouffe’s theory of discourse, including articulation, floating signifier, nodal point, empty signifier, hegemonic practice, dislocation, social antagonism, political frontier, and the logics of equivalence and difference. According to the analysis, the discourses of the political actors were arranged around political transformation, which was closely linked with social, economic and cultural transformation. The discourses of transformation can be deemed to have formed a discourse on new Nepal, where the meaning of new Nepal was constructed around such salient signifiers as democracy, republic, federalism, secularism, peace, development, progress, change, social justice and inclusiveness. A chain of equivalence was articulated between these signifiers to establish a clear frontier between the past and the future. A significant finding was that the Maoists and the mainstream political parties were able to combine their particular interests into a common discourse by articulating the king as a common enemy and a threat to a new Nepal, which would appear to have made the peace process possible. However, this discursive unity seems to have dissolved after the king was removed and Nepal declared a republic. Since then the Maoists and the non-Maoist parties appear to have reproduced the previous antagonistic relationship between them and the situation has begun to resemble the circumstances before and during the conflict. Due to the discursive struggles between the actors, the Constituent Assembly failed to promulgate the new constitution that was articulated as a document which could bring peace and socio-economic transformation, and consequently it is argued that the prospects of achieving sustainable peace still seem rather bleak. The discursive struggles also pose a threat to the hegemonic discourse on new Nepal and to the new Nepal articulated therein. As regards sustainable peace, it would be important for the actors to find again the consensus that existed between them at the initial stages of the peace process.

Tutkielma käsittelee yhteiskunnallista yrittäjyyttä ja yhteiskunnallisia yrityksiä sidosryhmäteorian näkökulmasta. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on ajankohtainen aihe ja nouseva trendi liike- ja arvolähtöisen toiminnan yhdistämisessä etsittäessä kestäviä ratkaisuja yhteiskunnan sosiaalisiin ja ekologisiin ongelmiin. Yhteiskunta on murroksessa, perinteinen ajattelumalli julkisen ja yksityisen sektorin rajapinnasta ja niiden tehtävistä alkaa sekoittua. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimus on vielä melko tuoretta ja käsitteistö elää. Tämä tutkielma pyrkii tuomaan keskusteluun yhden näkökulman suomalaiseen yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen: sidosryhmien merkityksen yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tutkielmassa tarkastellaan yhteiskunnallisten yritysten sidosryhmiä ja niiden vaikutuksia yhteiskunnallisen yrittäjyyteen. Mitä merkityksiä yritykset antavat sidosryhmille ja miten sidosryhmät vaikuttavat yrityksen toimintaan. Taustalla on yhteiskunnalliseen yrittäjyydessä esiintyvät teemat: arvot ja eettisyys, voitontavoittelu- ja tavoittelemattomuus, resurssien hallinta ja riskinotto, innovatiivisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tutkielma on jaettu kahteen osioon, ensin aineistosta on tunnistettu yrityksen sidosryhmät, joilla on merkitystä yrityksen toiminnalle. Toisessa osiossa sidosryhmiä tarkastellaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden kontekstissa. Tutkielman aineisto sisältää 8 teemahaastattelua, joissa haastattelun kohteena ovat olleet yhteiskunnallisten yritysten toimitusjohtajia, liiketoiminnanjohtajia sekä omistajia. Haastattelut on äänitetty marraskuun 2015 aikana, jonka jälkeen ne litteroitiin. Aineiston analyysi koostuu laadullisesta sisällönanalyysistä, jossa on hyödynnetty puolistrukturoitua teemoittelua sekä osittain QCA-metodia. Teemoittelu perustuu aikaisempaan yhteiskunnallisen yrittäjyyden tutkimukseen, mutta toteutettu dialogissa aineiston kanssa yhtenäiseksi analyysiksi. Analyysistä voidaan havaita eri sidosryhmien tärkeyden yritysten toiminnassa ja toiminnan kehittämisessä. Sidosryhmät ovat olennainen osa menestyvää liiketoimintaa ja sidosryhmien tunnistamista pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset korostavat jatkuvaa kommunikaatiota sidosryhmien kanssa. Yhteistyö ja uusien ratkaisumallien löytäminen yhdessä sidosryhmien kanssa koetaan jopa elinehtona. Yhteiskunnalliset yrityksille arvolähtöisyys ja eettisyys ohjaavat kaikkea toimintaa liiketoiminnasta johtamiseen. Yritykset pyrkivät liiketoiminnallaan pysymään kannattavana ja hengissä, voitokas liiketoiminta nähdään välineenä yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseen, ei itseisarvona. Jatkuva innovatiivisuus ja toiminnan kehittämistä pidetään tärkeänä. Yhteiskunnalliset yritykset tunnistavat kilpailutalouden ja toimivat sen ehtojen mukaisesti. Erilaisissa vaikutuselimissä tai tutkimushankkeissa toimitaan laajasti. Liiketoiminta ja yhteiskunnalliset arvot kulkevat käsi kädessä. Tuloksia tulkittaessa ei pidä unohtaa rajoituksia, jotka liittyvät aineistoon ja teoreettiseen viitekehykseen, eikä tuloksista voi vetää kovin pitkälle vietyjä päätelmiä. On huomioitavaa, että tutkielman aineisto ei ole kovin laaja ja se edustaa yksittäisten henkilöiden näkemyksiä ja mielipiteitä.

Tutkielma pureutuu sodankäynnin muutoksiin ja sääntelyyn ja siihen millainen rooli uudella teknologialla voi tässä kentässä olla. Tutkielma keskittyy aseellisiin miehittämättömiin lennokkeihin , niiden vaikutuksiin sodankäyntiin ja pyrkimyksiin säädellä lennokkien käyttöä. Historiallisesti teknologiset mullistukset sodankäynnissä ovat usein herättäneet kysymyksiä niiden suhteesta olemassa oleviin sodankäynnin sääntöihin. Samoin erityisen merkittävät konfliktit ovat johtaneet aiempaa ponnekkaampiin yrityksiin vahvistaa edellytyksiä rauhalle. Aseellisten miehittämättömien lennokkien käyttö on liittynyt leimallisesti Yhdysvaltojen sotaan kansainvälistä terrorismia vastaan. Lennokki-iskujen käyttö on herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä niin tutkijakentässä kuin kansainvälisen yhteisön piirissä. Lennokkeja koskevasta asesääntelystä on tehty ehdotuksia eri tahojen toimesta. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää mitkä tekijät vaikuttavat aseellisten miehittämättömien lennokkien sääntelyyn ja minkälaisia tulevaisuudenskenaarioita näiden tekijöiden pohjalta voidaan hahmottaa. Tutkielman metodina käytetään tulevaisuusskenaarioita. Sskenaariot voidaan nähdä tulevaisuutta koskevina kontrafaktuaaleina. Kontrafaktuaaleja on hyödynnetty kansainvälisen politiikan tutkimuksessa jonkin verran. Tulevaisuusskenaarioiden osalta esimerkkejä on vähemmän. Menetelmä on kuitenkin laajalti hyödennetty muilla tieteenaloilla; esimerkiksi yritysmaailmaa koskevassa tutkimuksessa skenaariot ovat yleisessä käytössä. Tulevaisuusskenaariot soveltuvat metodina hyvin aseellisten miehittämättömien lennokkien mahdollisen sääntelyn tutkimukseen, sillä varsinaista lennokkeja koskevaa sääntelyä ei ole vielä olemassa. Tarkastelemalla lennokkien sääntelyä koskevia tulevaisuusskenaarioita voidaan lisätä ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka vaikutta sääntelyn muodostumiseen. Samoin skenaariot antavat osviittaa siitä, millaista sääntelyä voidaan odottaa erilaisissa tilanteissa. Tutkielman aineiston kautta pyritään luomaan yhdessä kattavan kirjallisuuskatsauksen kanssa selkeä pohja tulevaisuusskenaarioille. Tästä syystä aineistossa käsitellään lennokkeja sekä kansainvälisen yhteisön että Yhdysvaltojen näkökulmasta. Tutkielman aineistona käytetään Yhdistyneiden kansakuntien tutkielmaa aseellisista miehittämämistä lennokeista ja niiden mahdollisista sääntelytarpeista; Yhdysvaltojen korkeassa asemassa olevien virkamiesten sekä presidentti Barack Obaman lausuntoja aseellisiin miehittämättömiin lennokkeihin liittyen; ja Euroopan parlamentin kahta päätöslauselmaa, jotka liittyvät lennokkien sääntelyyn ja laajemmin asesääntelyyn. Kirjallisuuskatsauksen ja aineiston pohjalta rakennetut neljä tulevaisuuskenaariota muodostavat nelikentän, jonka avulla voidaan kartoittaa miehittämättömien aseellisten lennokkien sääntelyä suhteessa sodankäynnin muutoksiin ja kansainvälisen yhteisön vahvistumiseen ja heikentymisiin. Tulevaisuuskenaarioiden kautta nähdään, että suurin vaikutus lennokkien sääntelylle syntyy sodankäynnin muutosten kautta. Lennokkiteknologian merkitys on sidottu sen hyödyllisyyteen sitä käyttävien maiden turvallisuusstrategiassa. Mikäli sodankäynti muuttuu sellaiseen suuntaan, että lennokkiteknologia ei tarjoa merkittäviä etuja strategisten tavoitteiden saavuttamiseen, on todennäköisempää, että lennokkien käyttö voitaisiin jopa kieltää. Mikäli aseelliset miehittämättömät lennokit pysyvät tulevaisuudessakin tärkeinä esimerkiksi taistelussa terrorismia vastaan, on todennäköistä että niiden käyttöön liittyvistä läpinäkyvyys-, valvonta- ja vastuullisuusongelmista johtuen syntyy asesääntelyä, joka pyrkii ratkaisemaan lennokkien käyttöön liittyvät epäselvyydet. Tämä voi olla luonteeltaan sopimuspohjaista virallista asesääntelyä tai epämuodollista itsesääntelyä. Tutkielman johtopäätöksistä käy ilmi, että teknologialla itsessään ei välttämättä ole keskeistä merkitystä sodankäynnin muutoksille ja asesääntelyllä. Tärkeää on miten teknologiaa käytetään. Teknologian merkitys kasvaa suhteessa sen mahdollisuuksin vastata sodankäynnin muutoksiin ja strategisiin tarpeisiin. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä teoretisoida, syventää ja tuoda paremmin esiin sodankäynnin, asesääntelyn ja uusien teknologioiden välisiä yhteyksiä. Tulevaisuudenskenaarioiden laajemman käytön kannalta olisi hyödyllistä entisestään kehittää metodologiaa sekä ottaa menetelmää käyttöön, mikä voisi johtaa sen vielä nykyistä helpompaan ja hedelmällisempään hyödyntämiseen kansainvälisen politiikan tutkimuksessa.

The European Union (EU) is faced with a continuous decrease in public support. There is a tension between the growing Euroscepticism and the concurrent academic discourse of a shared European identity. Informed and inspired by the current debates, this Master’s Thesis investigates the potential of a shared past to create shared identity. It also addresses the logic of cultural exclusion that is often connected to collective cultural identities. The source material is a combination of exam essays, written as answers to the history tests in the Finnish matriculation examinations of 2005-2008, and upper secondary school history textbooks. From the sources, current perceptions of Islam (as Europe’s Other) and the age of imperialism (as a debated period from Europe’s past) among the youth are studied. Through the analysis the thesis aims to indicate the level of consensus within the pupils’ identification with the past and with Europe. This objective is pursued through examining the pupils’ perceptions of Europe’s past and its relationship to non-European cultures and countries as they are manifested in the essays, and reflecting upon the level of influence that history textbooks as representatives of national hegemonic historical narratives might have on the contents, framings and emphases with and through which the pupils approach, imagine, and reproduce Europe’s past. The approach is based on previous research on the presence of history and the field of textbook research. The theoretical categories with which the sources are analyzed are derived primarily from literature on identity, European integration, history and memory, postcolonial criticism, and theorizations of European identity. Results of the research project suggest that the rhetoric of European superiority, despite its apparent demise, still resonates in contemporary understandings of Europeanness. Dominant perceptions of imperialism comprise of European agency and colonial submission, dominant perceptions of the Islamic world of fundamental difference. Identification with European history among the Finnish youth is rather shallow when examined through perceptions of imperialism; the Islamic world is perceived as Other and its representations are dominated by recent and contemporary international relations.

Tutkielmassa selvitetään asiakaslähtöisen toiminnan edellytyksiä työ- ja elinkeinohallinnon alaisissa ELY-keskuksissa. Ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on se, millaiset edellytykset ELY-keskuksilla on tällä hetkellä asiakaslähtöisten toimintatapojen toteuttamiseen ja siten omien asiakaslähtöisyyteen kannustavien strategioidensa noudattamiseen. Tutkielman toinen tutkimuskysymys selvittää sitä, voidaanko asiakaslähtöisyyden edellytysten toteutumisella selittää asiakaspalvelun sisäistä toimivuutta ELY-keskuksissa. Toisin sanoen, kannattaisiko asiakaspalveluaan parantamaan pyrkivien ELY-keskusten panostaa erityisesti joidenkin organisaatioidensa ominaisuuksien kehittämiseen? Asiakaslähtöisyyden käsitettä lähestytään julkishallinnon muutoksen ja uuden julkisen johtamisen näkökulmasta ja teoriaosuudessa korostuvat erityisesti Pirjo Vuokon ja Christian Grönroosin näkemykset aihepiiristä. Asiakaslähtöisyyden käsite määritellään tässä yhteydessä organisaation toimintatavaksi, joka toimiessaan mahdollistaa laadukkaan asiakaspalvelun ja siten organisaation positiivisen tuloksen. Asiakaslähtöisyyden edellytyksiä on empiirisesti tutkittu varsin vähän, joten tutkielmassa luodaan uusi, viisiosainen asiakaslähtöisyyden edellytysten malli, joka viimeistellään faktorianalyysin avulla. Mallissa asiakaslähtöisyyden edellytykset jaetaan johtamisedellytyksiin, strategisiin edellytyksiin, asiakaspalvelun edellytyksiin, työntekijöiden edellytyksiin sekä organisatorisiin edellytyksiin. Näitä ryhmiä ja niiden suhteita tutkitaan ensin kuvailevan analyysin (1. tutkimuskysymys) ja myöhemmin kvantitatiivisen regressioanalyysin avulla (2. tutkimuskysymys). Tutkielman varsinaisena aineistona toimii ELY-keskusten yritysasiantuntijoille suunnattu kysely organisaatioiden uudistumiskyvystä. Tutkielman tekijän ELY-keskuksiin toukokuussa 2010 lähettämään kyselyyn saapui 114 vastausta, mikä tarkoittaa, että noin joka kolmas ELY-keskusten yritysasiantuntijoista vastasi kyselyyn. Tutkielman oheisaineistona toimivat ELY-keskuksia edeltäneiden TE-keskusten toteuttamat asiakaspalautteet ja ulkoiset arvioinnit, joissa ilmenneitä huomioita peilataan uudistumiskykykyselyn tuloksiin. Analyysiluvussa ilmenee, että ELY-keskusten yrityspalveluissa asiakaslähtöisyyden edellytykset toteutuvat tällä hetkellä kohtuullisesti. Strategisella tasolla ja asiakaspalvelussa tilanne on tyydyttävä, työntekijöiden työmotivaation, asiantuntemuksen sekä työyhteisöjen ilmapiirin parissa tilanne on hyvä, mutta organisaatioiden johtamisen kohdalla tilanne on heikko. Johtamisen parissa erityisen ongelmallisilta vaikuttavat työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin liittyvät tekijät, joilla on aiemmassa tutkimuksessa todettu olevan positiivinen yhteys työorganisaation tulokseen. Positiivista on puolestaan se, että työmotivaatio ja organisaatioiden ilmapiiri vaikuttavat olevan kunnossa ja työntekijöiden yhteistyö toimii ongelmitta. Tutkielman toisen tutkimuskysymyksen vastaukseksi selviää, että ELY-keskusten asiakaspalvelun sisäiseen toimivuuteen vaikuttavat erityisen vahvasti asiakaslähtöisyyden johtamisedellytysten toteutuminen. Nämä samat tekijät, joiden toteutumiseen ELY-keskusten yritysasiantuntijat ovat kaikkein tyytymättömimpiä, ovat myös niitä, jotka kehittyessään vaikuttavat positiivisimmin asiakaspalvelun sisäiseen toimivuuteen. Molempien tutkimuskysymysten vastausten valossa vaikuttaakin ilmeiseltä, että johtamisen kehittäminen ja etenkin työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen tulisi nähdä ELY-keskuksissa ensisijaisen tärkeinä tavoitteina.

This thesis studies the political process in Pakistan between 1988 and 1999. The aim of the study is to explain why the transition to democracy failed during this period. Three major problems have been singled out for this purpose: the ethnic structure, the political structure and the role of the military. The thesis also shows how similar problems have appeared throughout Pakistan’s history and for this reason the obstacles to democracy are described as long-term, structural problems. Pakistan’s role as a frontline state in global anti-terrorist efforts has prompted a need for fresh perspectives on the country’s political development. Previous research on Pakistan is characterized as lacking historical understanding. Therefore this thesis attempts to provide a historical dimension by tracing the roots of Pakistan’s political problems. The primary sources for the thesis consist of autobiographical material, speeches, interviews and party manifestos, but the argumentation relies heavily on secondary sources. The theoretical sections of the thesis consult e.g. Dahl, Linz and Stepan for definitions of democracy and democratic transitions, Huntington for the concept of political institutionalisation and Koonings & Kruijt for approaches to political armies. The main result of the thesis is that although Pakistan began a democratic transition in 1988, it was never completed and the political process was rather more like a 'nontransition'. Above all, the transition was severely constrained from the outset. The greatest obstacle to democratization was arguably the Pakistani military’s consistent interference in politics through a constitutional amendment enacted during military rule in 1985. Moreover, the lack of commitment to democratic values among the political elite puts into question whether there was a movement towards democracy at all during this period. The inability or unwillingness of successive governments to address the ethnic and regional cleavages in Pakistani society as political issues rather than law and order issues also served to undermine the legitimacy of the entire political system. The thesis concludes that the same problems seem to have halted democratic initiatives in Pakistan since the country became independent in 1947; it therefore seems likely that they will also persist unless the underlying issues are specifically addressed.

It has been globally accepted that women are integral part of the society and we should leave no stone unturned to empower them. In spite of this global consensus, in many parts of the world, women are marginalized and treated unequally. Nepal, one of the poorest countries by Gross Domestic Product (GDP) per capita, is not an exception and faces multitude of challenges with regard to women. Decade long civil war left many women widowed and made them even more vulnerable. The aim of this thesis is to assess the level of participation in decision making of those war widows from Nepal. The study is based on the primary data collected in from four districts in Nepal from November 2011 to February 2012. Participation in decision making is used as a dependent variable and four socioeconomic measures are used as independent variables. Binary regression model was used to calculate the odds ratios in the final model. The results showed that human poverty measures affect the most in decision making among war widows in Nepal. Specifically, social restriction was found to be the main factor that is limiting participation in decision making. Lack of education and early age marriage were also found to diminish participation in decision making.