Browsing by Title

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan korkofutuureista laskettujen rahapolitiikkashokkien vaikutuksia bruttokansantuotteeseen, brutto yksityisiin kotimaisiin investointeihin, kuluttajahintaindeksiin sekä yksityisiin kulutusmenoihin. Tutkimuksessa keskitytään Yhdysvaltain finanssimarkkinoihin. Tässä tutkimuksessa syvennytään futuurijohdannaisiin, jotka ovat lyhytaikaisia korkofutuureja.  Fed funds -futuurit ovat korkofutuurit, joita voidaan käyttää ennustamisen työkaluna. Fed funds -futuureilla myös suojaudutaan ja hyödynnetään lyhytaikaisia korkoriskejä, sekä nämä futuurit kuvaavat Fedin tulevaisuuden rahapolitiikan kurssien käyttäytymistä. Fedin koron muutoksien todennäköisyyttä markkinoilla voidaan estimoida käyttämällä fed funds -futuureita. Kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan fed funds -futuureja, tavoitekoron muutoksen ja koron aikarakenteiden mallia sekä paikallisten projektioiden menetelmää. Korkofutuureilla suojaudutaan korkoriskeiltä. Fed funds -futuureilla voi suojautua odottamattomilta muutoksilta lyhytaikaisissa koroissa. Näiden futuureiden avulla treidaajat pystyvät keinotella suhteessa korkojen muutoksiin sekä Fed toimintoihin. Tutkimuksessa käytetään Keaslerin ja Goffin (2007) fed funds -koron määrittelyä. Futuureiden hinnoittelu määrittyy sopimuksen erääntymiskuukauden mukaan. Rahapolitiikkashokkeja lasketaan käyttämällä Gospodinovin ja Jamalin (2015) menetelmää. Tutkimuksessa tarkastellaan Balduzzin ym. (1997) tavoitekoron muutoksen ja koron aikarakenteiden mallia, joka tarkastelee lyhytaikaisten fed funds -korkojen vaikutusta korkojen aikarakenteisiin. Inflaatio-odotuksella ja lyhytaikasilla likviditeetin vaikutuksilla voi vaikuttaa korkoon rahapolitiikassa. Tavoitekorkojen muutoksien odotukset vaikuttavat lyhytaikaisten fed funds -korkojen ja yli yön fed funds -koron kurssieroihin. Empiirisessä tutkimuksessa käytetään Jordan (2004) paikallista projektioiden menetelmää. Hän puolestaan tutki, miten paikallisilla projektioilla saadaan rahapolitiikkashokille impulssivasteen estimointia ja päättelyä. Jordan (2004) tutkimuksessa korkokannan estimointi tapahtuu paikallisella projektioilla sen jokaisessa periodissa. Rahapolitiikkashokkien aineisto koostuu fed funds -koroista ja 30 päivän fed funds -futuureista. Aineiston aikaväli on 31.3.1989 - 30.6.2016. Selitettävien muuttujien aineisto koostuu bruttokansantuotteesta, brutto yksityisistä kotimaisista investoinneista, kuluttajahintaindeksistä ja yksityisistä kulutusmenoista. Tämän aineiston aikaväli on 1.1.1989 - 1.7.2016. Näiden aineistojen frekvenssi on kvartaali. Rahapolitiikkashokin ja bruttokansantuotteen logaritmisia differenssejä kerrottuna sadalla on välillä positiivinen vaikutus, mutta tilastollinen merkitsevyys on matala. Bruttokansantuotteen logaritmisten differenssien kerrottuna sadalla regression impulssivasteista rahapolitiikkashokeille huomataan, että fed funds -laskettujen rahapolitiikkashokeilla on negatiivinen vaikutus bruttokansantuotteeseen. Rahapolitiikkashokeilla ja brutto yksityisten kotimaisten investointien välillä on positiivinen vaikutus. Brutto yksityisten kotimaisten investointien differenssien kerrottuna sadalla regression impulssivasteista rahapolitiikkashokeille huomataan, että myös rahapolitiikkashokeilla on negatiivinen vaikutus brutto yksityisiin kotimaisiin investointeihin.  Rahapolitiikkashokilla on positiivinen vaikutus kuluttajahintaindeksiin, mutta tilastollinen merkitsevyys on matala. Vain edellisen puolen vuoden fed funds -laskettujen rahapolitiikkashokeilla on positiivinen vaikutus kuluttajahintaindeksiin. Rahapolitiikkashokeilla ja yksityisten kulutusmenojen välillä ei ole tilastollista merkitsevyyttä. Vain edellisen neljän vuoden ja kolmen kvartaalin rahapolitiikkashokeilla on negatiivinen vaikutus yksityisiin kulutusmenoihin. Koska tilastollinen merkitsevyys on vain melkein viiden vuoden rahapolitiikkashokki, rahapolitiikkashokkien ja yksityisten kulutusmenojen välillä on tilastollisesti matala merkitsevyys. Vain brutto yksityisillä kotimaisilla investoinneilla on tilastollisesti merkitsevä vaikutus rahapolitiikkashokkeihin. Muiden muuttujilla ei ole tilastollisesti merkitsevää vaikutusta rahapolitiikkashokkeihin.

The topic of my thesis is the learning process of wind tunnel flying skills from master to novice, and the simultaneous novice’s integration into community of practice. Learning the flying skills is not just mechanical repetition in the guidance of a flying instructor, although especially the early stages of learning occur by following a rather structured program. On the contrary, especially those who have proceeded to become skilled flyers themselves are encouraged to become innovative and develop the discipline into new levels. What characterizes the learning process in itself is the environment in which the flying and learning takes place: a cylinder shaped wind chamber, which has a turbine generated strong wind stream that in turn is loud enough to make speaking or listening in the wind chamber impossible. For this reason the language used for teaching and learning has developed into making use of the senses that are most conveniently used in the wind chamber, namely sense of touch and vision. In addition to this, the important aspects in the learning process are the sense of space, time and feeling the air, and the ability of body to remember the correct movements and how the air stream should feel in different flying positions and transitions. Learning to become a member of a community of practice happens side by side with gaining the flying skills: connecting with the other wind tunnel flyers takes place effortlessly, and especially through social media the availability of video narratives that take a form of a visual story, bring the members of social community close to one another regardless where they are physically located. There were three distinctive phases in the process of gathering the material for my thesis. The first one was integrating myself into the world of skydivers and after that into community of wind tunnel flyers – without this phase I would not have been able to ask the relevant questions concerning the learning of skills nor could I have understood the answers I received. The second was the actual filed work that was a combination of eight visits to Freezone wind tunnel near Moscow during the years 2009-2012 and shorter visits to other wind tunnels. My material from the field consists mostly of participant observation, videos of learning the flying skills, photographs, and conversations with both skilled coaches and their students. Interviews, the third phase, took place after I had finished gathering material from the field; in the interviews I concentrated into questions that still needed more detailed answers from informants. My thesis can be placed as a part of a more general discussion of anthropology of learning, especially as it pertains to learning in communities of practice, in which it is essential for members to show both commitment to a common goal and taking the responsibility of reaching the ambition while sharing the existing skills with newcomers. As a background material I used the research data of similar minded communities of practice, such as skydivers, climbers and skiers, and this data supported my own field material as it pertained to learning and becoming a member in a community. The characteristic phenomenon among wind tunnel flyers was, that after the rather structured beginning in the learning process, the skilled flyers were encouraged towards being innovative and developing the discipline of freeflying. As a conclusion of my thesis, we are able to propose that wind tunnel flying not just exemplifies well the old fashioned learning method of novice and master, but also the continuous dynamic character of not just the discipline of freeflying but also the applicable technology (wind tunnels) and social media. While some of my case examples of social worlds (such as yoga and Arabic calligraphy) were based on preserving and honoring the old traditions, the community of practice of wind tunnel flyers was quite the opposite, and the members were quick to react to new innovations, and skills were spread rapidly to the whole worldwide community.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen akateemista kenttää sukupuolinäkökulmasta 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan alkuun. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat miten Suomen akateeminen kenttä näyttäytyy sukupuolinäkökulmasta 1900-luvun alkupuolella sekä millaisia akateemisen naisen hahmoja aikakaudella on esiintynyt. Huomio on akateemisten naisten moniulotteisuudessa, eli sukupuolen lisäksi tutkielmassa on huomioitu naisten sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma sekä ensisijainen kieli. Tutkimusmenetelmä on joukkobiografinen: akateemista kenttää tutkitaan Suomen ensimmäisen kolmenkymmenenkuuden tohtoriksi väitelleen naisen kautta. Aineisto koostuu arkistoainestosta, henkilötietokirjallisuudesta sekä digitoidusta sanoma- ja aikakausilehtiaineistosta. Lisäksi aineistoa on täydennetty kolmen tutkimusjoukkoon kuuluvan tohtorinaisen päiväkirja- ja muistelma-aineistolla, joka kertoo akateemisen kentän kokemisesta. Tutkitut naiset olivat yleisesti ottaen melko korkeasta sosioekonomisesta taustasta, ja sosiaalisella ja kulttuurisella pääomalla vaikuttaa olleen merkitystä akateemiseen menestykseen. Sosiaalisella pääomalla on ollut naisille monenlaista merkitystä. Yliopisto on merkinnyt monille myös sosiaalista nousua. Vaikka ruotsinkieliset naiset olivat joukossa yliedustettuna, akatemian kielessä tapahtuva muutos suomenkielisyyteen on havaittavissa tutkimusjoukossa. Tutkimusjoukosta ei ole selvästi havaittavissa yhtä akateemisen naisen tyyppiä, vaan useita. Tämä liittyy paitsi yliopiston ja yhteiskunnan muutokseen tutkitulla ajanjaksolla, myös akateemisen kentän jakautumisesta alakenttiin, tässä tutkielmassa etenkin filosofiseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan. Naisten luokka- ja kielitaustoissa on ollut eroja tiedekunnasta riippuen, minkä lisäksi perheen perustaminen on ollut yleisempää filosofian tohtoreille. Ajallisesti muutosta on tapahtunut paitsi naistohtoreiden määrän kasvussa myös muun muassa akateemisen kentän suomenkielistymisessä sekä akateemisen naisen hahmon muuttumisessa: avioituminen on ollut yleisempää ajanjakson loppupuolella väitelleille naisille. Toisaalta yliopistomaailmaa ei ole koettu sukupuolisesti tasa-arvoisena, vaikka akateeminen kenttä on tarjonnut naisille monia mahdollisuuksia, ja vaikka melko suuri osa naisista eteni akateemisella uralla vähintään dosentiksi. Sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman merkitys ei vaikuta juuri muuttuneen. Akateeminen kenttä sukupuolinäkökulmasta ei ole ollut täysin yhtenäinen, vaan moniulotteinen ja osittain ristiriitainen, ja kenttä on muuttunut tutkitulla ajanjaksolla.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan populismin toimintalogiikkaa ja siihen sisältyvää vastakkainasettelujen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimusanalyysin lähtökohtana on oikeistopopulismin suhde feminismiin, ja tämän ilmeneminen Twitterissä. Tutkimusaineisto perustuu perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon vuoden 2020 Twitter -julkaisuihin, joissa kritisoidaan feminismiä ja feministisiä toimijoita sekä näiden julkaisujen kommentteihin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Jussi Halla-aho rakentaa vastakkainasetteluja feminismiä kohtaan Twitterissä? ja 2) Miten populismin logiikka ilmenee vastakkainasettelujen rakentamisessa? Tutkimusanalyysi pohjautuu ensisijaisesti Ernesto Laclaun diskursiivis-teoreettiseen näkemykseen populismista, jonka mukaan populismi tarkoittaa viholliskuvan rakentamista suhteessa määriteltyyn “toiseen”. Tutkielman tarkoitus on analysoida, kuinka populismin toimintalogiikkaa ymmärtämällä, voidaan havainnollistaa vastakkainasettelujen muodostumisen prosessia. Analysiin tarkoituksena on näin ollen läpivalaista Jussi Halla-ahon harjoittamaa poliittista viestintää Laclaun kuvaaman populismin logiikan viitekehyksessä. Analyysissa Halla-ahon julkaisuja ja niiden kommentteja tarkastellaan ennen muuta merkitysten liittämisen sekä hegemonian muodostamisen prosessien kautta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että vastakkainasettelujen rakentuminen on noudattanut Laclaun kuvaamaa populismin logiikkaa. Halla-ahon feminismiin ja feministisiin toimijoihin kohdistamaa kritiikkiä analysoimalla, voidaan havaita, että Halla-aho pyrki tietoisesti liittämään näihin kohteisiin kriittisiä merkityksiä ja rakentamaan siten viholliskuvaa sekä muodostamaan vastakkainasetteluja. Halla-ahon viestit ovat aiheuttaneet kärjekästä ja kovasanaista kommentointia selkeästi sekä julkaisujen puolesta että niitä vastaan. Halla-ahoon ja tämän harjoittamaan viestintään kohdistetaan, myös voimakasta kritiikkiä kommenteissa. Aineistossa feminismi ei kuitenkaan saanut osakseen muita kuin kriittisiä määritelmiä, eikä Halla-ahon esittämiä määritelmiä pyritty kyseenalaistamaan. Kommenttikentässä kriittisten merkitysten liittämisen prosessi on sen sijaan tehostunut, sillä lukuisat kommentoijat ovat jatkaneet Halla-ahon käyttämien kriittisten merkitysten liittämistä feminismiä ja feministisiä toimijoita kohtaan. Analyysin kautta kuvataan, kuinka vastakkainasettelujen muodostumisessa on lopulta kyse poliittisesta vallanjaosta ja sen rakentumisesta diskursseissa. Sekä Jussi Halla-ahon sosiaalisen median julkaisut että feminismi edustavat tässä tutkielmassa ennen muuta esimerkkiparia, joiden kautta tarkastellaan populististen toimijoiden harjoittamaa vastakkainasettelujen rakentamista diskursiivis-performatiivisena toimintana.

Tiivistelmä – Referat – Abstract This study aims to ”sense the sense of border(s) in Pykeijä”, a small fishery on the northeast boundary of Europe, through exploring how its inhabitants experience, narrate, confront, and sense the Norwegian-Russian and Norwegian-Finnish borders lying nearby their village. This work thus, contributes to the anthropology of borders in seeking to unravel the processual character of the idea of a border and to enhance the conceptual reflections about the symbolic functions and material impacts of borders on the everyday lives of the people living near and across them. Borders are understood here as parts of the wider historical, cultural, political, and epistemological entirety unfolding on a given border land at any given time. Thus, the development of Pykeijän sense of border(s) is followed through three distinct border logics, dominating the life on the border land in succession from the mid-19th century onwards. The Imperial border logic allowed for the current Pykeijän’s Finnish ancestors to move across the northern periphery and to settle on the cape of Pykeijä. The National border logic placed Pykeijäns under the intense Norwegianization policy, by which the forming Norwegian state strived to achieve a homogenous nation within its borders. In conclusion, Pykeijäns are also presented as people whose history is so inalienably entwined with the emergence and development of the nearby borders, that they could indicate if there was something happening with the border logics again – as is widely suggested across border studies. Methodologically this study adheres to the anthropology of borders, which emphasizes the importance of time-consuming fieldwork amongst border people and delving into their experiences and understandings. The data was gathered during three months of fieldwork in Pykeijä in summer 2017. It consists of 56 interviews with 39 Pykeijäns, as well as the understandings attained through extensive participant observation of the everyday life in Pykeijä. This data is treated essentially as narratives instead of realistic descriptions of the objective reality, to allow for an access to the informal means of understanding as well. Narrative analysis found a number of recurrent narrative clusters from the data, which were then worked into the main themes of this study – the historical changes in the meanings of borders, the materiality of borders (fences), borders as distinctions of separation (neighbours) and crossing the borders in a pursuit for a better life (greener grass). These themes are wrapped around two well-known proverbs, “Good fences make good neighbours” and “The grass is always greener on the other side of the fence”, which capture many of the main findings of this study. Namely, that there are two highly antithetical borders lying nearby Pykeijä - different in almost every respect, but at the same time, both constituting equally ”good” and functional borders and a good neighbourhood. What makes up a good border must be a question of relativity, then. At times a good fence is one that prevents and halts, while sometimes it is best almost unnoticed. What is shown in this study, is that the sense of border(s) in Pykeijä highlights the importance of knowing one’s neighbours and how to best distinguish oneself from them, leaving room for whatever ambiguity and borderness is required to be able to live on and as a border. Also, since both of their borders are essentially “good fences, making good neighbours”, there is a sense of trust and safety about the Pykeijän sense of their borders. Because of this, the current European discourses on borders and border-crossers as threats, have not gained ground in Pykeijä, but are forcefully overpowered by a discourse of Pykeijäns’ own immigrant past. As such, this study serves to prove, that a history of trust and amity can abide on a border land, just as well as conflict and fear do.

Enlargement is the most important foreign policy tool of the European Union. Beyond changing the geographical borders of the Union, enlargement also concerns EU’s self-other relations, bringing to the fore the definitions of “European” space, values and norms. Recent, critical approaches to European and EU studies have called scholars to pay attention to the colonial roots of the EU, arguing that EU as an agent in the global arena and its neighbourhood cannot be understood outside or separate from colonial discourses. Drawing from this perspective as well as from the rich literature on the Europe’s historical relation to East and the current accession states in the Balkans, this thesis asks (how) is the EU’s enlargement policy postcolonial. To explore, understand and critically assess the normative assumptions that are embedded in enlargement policies, this thesis uses post-structuralist discourse theory (PDT) and the logics approach by Jason Glynos and David Howarth (2007) that offers a more specific application of the PDT in empirical analysis. The analysis approaches four most recent EU enlargement policy papers from three angles: what is taken as granted (social logic), what is challenged or institutionalized (political logic) and how the policies are argued for (fantasmatic logic). The analysis in this thesis brings the postcolonial theoretical concepts into the context of enlargement policies and demonstrates the diversity of the forms in which colonialist assumptions in enlargement policy can play out in practice. Enlargement and the EU’s relation to the Balkans emerges from the material as paradoxical and contradictory, producing ambivalence on the Western Balkan’s standing in relation to Europe through a discursive double move of simultaneous inclusion and exclusion.

Suomen sisällissota syttyi, ennen kuin itsenäisyysjulistuksesta oli kulunut kahta kuukautta. Vuoden 1918 kriisi viilsi haavan, jonka paraneminen on kestänyt kauan. Sisällissota on ollut suomalaisen historiantutkimuksen keskeisimpiä kohteita 1960-luvulta alkaen. Tutkimus jatkuu yhä, yli sata vuotta sisällissodan jälkeen, muun muassa Suomen sotasurmat 1914–1922 -hankkeessa. Vuotta 1918 kuvaavaa kotimaista kaunokirjallisuutta ja draamaa on julkaistu ja esitetty runsaasti, ja muistovuosi 2018 antoi uuden sysäyksen tieteen ja taiteen tekijöille. 2000-luvun, etenkään 2010-luvun, fiktiota ei toistaiseksi ole tarkasteltu historiatieteissä erityisen syvällä luotauksella. Tämä poliittisen historian tutkielma erittelee, mitä näkökulmia tuore kaunokirjallisuus ja draama ovat tuoneet ja luoneet vuoden 1918 muistamisen historiaan, eritoten punaisen naisen osaan. Pro gradu arvioi, miten nykykirjailija tuottaa ja käsittelee sisällissodan merkityksiä. Muistin politiikan ohella pro gradu sivuaa muistitietotutkimusta ja sotafiktion diskurssianalyysia sekä pohtii tunteiden historiaa. Tärkeimpänä tutkimusaineistona on kuusi fiktiivistä teosta: Anneli Kannon ja Heini Tolan Erottaja 1917–18 (2017), Leena Landerin Käsky (2003), Kjell Westön Kangastus 38 (2013), Heidi Köngäksen Sandra (2017), Anni Kytömäen Kultarinta (2014) ja Jari Järvelän Kosken kahta puolta (2018). Tutkielma valottaa, mikä näissä varsinkin punaisten naisten kohtaloita kuvaavissa nykykirjallisuuden teoksissa on merkityksellistä poliittisen historian näkökulmasta. Erottaja 1917–18 on näytelmäteos, jonka Teatteri Avoimet Ovet kantaesitti Helsingissä syksyllä 2017 itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan ja sisällissodan muistovuoden tiimoilta. Myös Kangastus 38 sai oman näyttämötulkintansa Kansallisteatterissa syyskaudella 2017. Tutkimuksellisia innoittajia ja taustoittajia pro gradulle ovat olleet muun muassa Seppo Hentilän Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka (2018), Tiina Lintusen Punaisten naisten tiet (2017), Tuomas Teporan ja Aapo Roseliuksen toimittama Rikki revitty maa. Suomen sisällissodan kokemukset ja perintö (2018, englanninkielinen alkuteos 2014) sekä Ulla-Maija Peltosen Muistin paikat. Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta (2003). Pro gradu tarkastelee, millaisin keinoin ja päämäärin kaunokirjallisuus rakentaa vuoden 1918 muistokulttuuria lähes 100 vuoden perspektiivillä. Vuotta 1918 käsittelevässä 2000-luvun kotimaisessa kirjallisuudessa ja draamassa esiin nousevat tavallisen naisen sotakokemus, yksilöpsykologia ja sekä selviämisen että traumatisoitumisen kuvaukset. Sisällissotaa käsittelevä fiktio eläytyy epäpoliittisen siviilin osaan ja lapsen sotakokemukseen sisällissodan ylisukupolvista jälkeä hahmotellen. Nykyfiktiossa painottuvat vastakohtaisuuksien ylittäminen ja allegoriat yhteiskuntarauhan, sovinnon ja demokratian vahvistumisesta. Kirjailijat pohtivat tutkijoiden tavoin, miten Suomen sisällissodan historia on heijastunut sekä yksilöiden kohtaloon että yhteiskuntaan. Kirjallisuus käsittelee ja tuottaa merkityksiä sodasta ja osallistuu siten vuoden 1918 muistamisen politiikkaan.

Tässä tutkielmassa käsittelen finanssisyklien säännönmukaisuuksia ja selvitän niiden paikkansapitävyyttä Suomessa. Finanssisyklit ovat makrotaloustieteen tutkimuskohde, joka on läheistä sukua reaalitalouden muuttujiin keskittyvälle suhdannesyklien tutkimukselle. Finanssisyklit muotoutuivat tutkimusaiheeksi vuosien 2007–2009 finanssikriisin jälkeen, kun rahoitusmarkkinoiden ylikuumentumisia ja romahduksia ruvettiin tutkimuksissa tarkastelemaan syklisenä liikkeenä. Finanssisyklien säännönmukaisuuksia, eli niin kutsuttuja tyyliteltyjä faktoja, voidaan käyttää makrotaloustieteen mallien muotoilemiseen. Kirjallisuudessa finanssisyklit identifioidaan yleisimmin luottokantojen, asuntojen hintojen ja asuinkiinteistöjen hintojen avulla. Näistä tunnistettujen syklien ominaisuuksia verrataan usein BKT:n sykleihin. Tutkielmassani tarkastelen Suomen luottokannan, asuntojen hintojen ja BKT:n syklejä ajanjakson 1970Q4–2020Q3 kattavalla neljännesvuosiaineistolla. Lisäksi tutkin Suomen lainakannan, asuntojen hintojen ja BKT:n syklejä ajanjakson 1905–2017 kattavalla vuosiaineistolla. Käytän analyysissäni käännekohtamenetelmää, havaitsemattomien komponenttien malleja ja CF-suodatinta. Käyttämäni menetelmät ja aineistot antavat yhdenmukaisen kuvan siitä, että Suomen luotto- ja lainakannoissa, asuntojen hinnoissa sekä BKT:ssa on 8–20 vuoden mittaisia keskipitkän aikavälin syklejä, jotka liikkuvat ajallisesti tarkasteltuna läheisesti yhdessä. Tuloksieni mukaan luotto- ja lainakantojen sekä asuntojen hintojen syklien värähdyslaajuus on BKT:n syklejä suurempaa. Tuloksistani on myös havaittavissa, että luotto- ja lainakantojen sekä asuntojen hintojen syklien huipuilla on taipumusta ajoittua finanssikriiseihin sekä muihin epävakaisiin ajanjaksoihin rahoitusmarkkinoilla. Tulokseni vastaavat kirjallisuudessa vallitsevia käsityksiä finanssisyklien tyylitellyistä faktoista kehittyneissä maissa. Tutkimukset eivät ole yksimielisiä siitä, onko finanssisyklien pituus ja värähdyslaajuus kasvanut vuoden 1985 jälkeen. Tutkielmassani arvioin tutkimushypoteesia CF-suodattimen ja havaitsemattomien komponenttien mallien avulla. Saamani tulokset viittaavat siihen, että Suomen lainakannan ja asuntojen hintojen syklit ovat olleet vuoden 1985 jälkeen pidempiä kuin vuosina 1950–1984, mutta ainoastaan lainakannan syklien värähdyslaajuus on kasvanut. Uudemmissa tutkimuksissa on tutkittu vähemmän sitä, kestävätkö finanssisyklien noususuhdanteet keskimäärin pidempään kuin laskusuhdanteet, ja onko tämä epäsymmetrisyys suurempaa kuin BKT:n sykleillä. Käsittelemäni tutkimuksen sekä käännekohtamenetelmällä saamieni tuloksien mukaan finanssisyklien noususuhdanteet kestävät laskusuhdanteita pidempään, mutta tämä epäsymmetrisyys ei ole suurempaa kuin BKT:n sykleillä.

The aim of this thesis is to explore how the Finnish state has adopted knowledge branding as a way to improve Finland’s competitiveness during the 21st century, and simultaneously examine what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work due to challenges posed by climate change. In policy spheres, knowledge branding refers to the act of knowledge being packaged into saleable and user-friendly “toolkits”, i.e. knowledge brands, by renowned consultants, policy experts and academics. These knowledge brands are manifested through international ranking institutions, which are assessing countries according to various performance areas. This has only enhanced the global competition between nations. Today, the long predominance of market-liberal imaginaries around globalization, competitiveness and the knowledge-based economy has been seriously contested due to the climate crisis demanding a greener economy. These green ideas have translated into new knowledge brands such as ’sustainability’, ’carbon neutrality’ and ‘circular economy’. However, despite the apparent clash of two contradictory sets of beliefs, capitalist growth aims have continued to thrive, showing flexible adaptation in the form of hybridization. As a result we see phenomena such as climate capitalism, carbon compensation and carbon trading. Since I find that the CPE field lacks a collective notion describing different degrees of such hybridization of ideas, I introduce the concept of ‘hybrid imaginary’ to denote the dynamic alignment of traditional capitalist, consumerist ideas with the more altruistic worldview of global responsibility and environmental sustainability. Theoretically, I support myself on the cultural political economy (CPE) approach, which regards imaginaries as necessary for us to be able to structure and make sense of the complexity of the world. More recently, CPE has explored the adoption of knowledge brands in public policy spheres. Considering the fact that Finland, branding itself as “A land of solutions”, has received much positive attention in recent years due to its success in international rankings, and today also aspires to be the world’s first fossil-fuel free country by 2035, I find my home country to be an interesting case to examine in terms of increased use of knowledge branding in the state sector. Methodologically, I approach this topic by conducting a combined qualitative content and discourse analysis on the fairly new state operator Business Finland and its predecessor Finpro (1999-2017). The operator promotes Finnish competitiveness in the fields of internationalization of enterprises, investments and the travel industry by the help of its huge network of consultants, thus making it fit for knowledge branding. Hence, my research question is as follows: “How has Business Finland adopted knowledge branding as a way to improve Finland's competitiveness during the 21st century and what contesting imaginaries of competitiveness are underlying its work?”. The analysis consists of three dimensions: 1) organizational reforms during the 21st century enabling knowledge branding; 2) nation branding as an example of a knowledge brand applied by the travel promotion unit Visit Finland; and 3) Business Finland’s use of hybrid imaginaries in response to the climate crisis. The results of the analysis show that Business Finland has become increasingly dynamic in response to global pressure, while the operator’s current focus on climate innovations shows how ‘responsibility’ and ‘sustainability’ are treated as competitive factors. Thus, my main conclusive argument is that when environmental values are utilised for national competitiveness purposes, their morally good nature may become distorted. This observation resonates with the fact that sustainability and responsibility have become performances measured through global indexes. So, paradoxically, the good intentions of government strategies for mitigating climate change are in danger of being held back due to the excessive focus on individual performance, instead of finding ways to join forces for more collaborative transnational efforts. Ultimately, hybrid imaginaries in combination with an increased commercialization of knowledge raises concerns for the long-term effects on our human ability to imagine alternative futures in writing the narrative of climate change.

Throughout history, conflict situations have affected people differently depending on the gender. The United Nations Security Council acknowledged the problem by adopting Resolution 1325 on Women, Peace and Security to be implemented by all member states. The aim of this thesis is to examine the country image that Finland has created of its peace mediation policy from a gender perspective during 2015-2018. This research is a qualitative content analysis. As the Finnish model of peace consists of cooperation between the government and non-governmental actors, the research material was divided into two perspectives. The first primary source was Finland’s National Action Plans on Women, Peace and Security published by the Ministry for Foreign Affairs during the years of 2012-2018. The second primary source was the Finnish member profiles of the Nordic Women Mediators Network. The research followed a thematic structure of the themes Nordicness, gender mainstreaming and sustainable peace. The study shows that Finland’s country image on gender-equal peace mediation emphasises the role of women in particular. One central finding from the thematic perspective is that the Action Plans have given more importance to sustainable peace after the 2030 Agenda for Sustainable Development was launched by the United Nations. The profiles of the Nordic Women Mediators Network emphasise versatile cooperation between peace actors and through multidisciplinary backgrounds. In addition, the Nordic Women Mediators Network bring added value to the Nordic presence of the Action Plans. All in all, the Finnish Women, Peace and Security agenda has diversified in its themes the more Action Plans have been launched. The findings of this study reflect that creating a country image is a significant part of nation-branding. The visibility of values in different contexts also reflect how the country identifies itself. Cooperating with independent actors by sharing skills not only strengthens the foreign policy but the overall image of the Finnish way in peace-making.