Browsing by Title

The aim of this thesis is to examine the representations of Russian-European relations in the articles covering the Pussy Riot case in four Russian newspapers: Rossiyskaya Gazeta, Kommersant, Vedomosti, and Izvestia. The subject matter is relevant due to the fact that in recent years relations between Russia and Europe have become stagnant and unproductive. There are a variety of reasons that underpin the deterioration of Russian-European relations, including the world economic crisis and NATO expansion. However, coverage of these changes in the Russian press is influenced not only by the actual situation, but also by the discourses of political parties as well as by Russian national political culture. Because media representations convey values, beliefs, and meanings, the representations in Russian newspapers play a crucial role in shaping the way people see themselves and the country they live in. Media representations also have potential to influence how people perceive their relations with others and have an impact on their behavior. It means that Russian-European relations are eventually partly constructed by the way they are represented in the Russian press. The main research question is: how are relations between Europe and Russia represented in the articles covering the Pussy Riot case and in the context of Russian political culture and the discourses of different Russian political powers? The Pussy Riot case and associated events are a suitable angle for the research because they have invoked wide spread discussion in mass media and demonstrated some fundamental differences in Russian and European cultures. The Pussy Riot case is a criminal process of three members of the punk band Pussy Riot who were charged with hooliganism. The research is conducted within the theoretical frames of media discourse and international relations theory. The basic supposition implies that media discourse is, to a large extent, shaped by the discourses of diverse political forces and by a national political culture. In order to answer the research question, a critical discourse analysis of the relevant texts has been conducted on three levels: linguistic, intertextual, and the macro level of social structures. In the course of the analysis, it has been possible to retrieve a variety of representations of Russian-European relations. These representations are: political, cultural, and religious collision, Europe as a mentor, Europe as a savior, Europe as an economic partner, Russia as an integral part of Europe. The first one is more widely employed by the pro-government publications. The second and the third seem to be more relevant for the liberal press, while the last two representations are associated with the opinions of particular experts and politicians. Overall, the results enable us to conclude that the representation of Russian-European relations as a collision is hegemonic. It purports that regardless of what Putin’s government states in official papers and speeches meant for the European audience, it still does not consider Europe as a friend.

In recent years, loneliness has been talked about in the media relatively often. There are multiple studies about harmfulness of loneliness for one's health and safety both nationally and internationally. The aim of this master's thesis is to find out how the loneliness discourse has changed in the Finnish parliamentary discussions and why. The main research questions are: How often has loneliness been brought up between the years 1980 and 2019 in the Finnish governmental documents and which actor groups and themes can be identified in the discussion. In addition, the thesis will look at by whom have the actor groups and themes been brought up. The data of this thesis are governmental documents: governmental proposals, expert opinions and debate initiatives. The used methods are both quantitative and qualitative. In the first part, the data is analyzed using quantitative content analysis, more specifically categorization. By processing the data this way, one gets an answer to the first two research questions: how often has loneliness been brought up and which actor groups and themes can be identified in the discussion. In the second part of the thesis, the findings are analyzed using narrative analysis as a qualitative method. This reveals what kind of narratives are linked to findings and in which context and by whom they have been brought up. In the third part of the thesis, there is a brief review on the wider Finnish (socio)political environment and how it might have affected the results. The most important findings in this thesis are that the loneliness discussion has increased and peaked only in the 2010s. The most often mentioned group is child loneliness. Loneliness as a subjective feeling is relatively new topic in the parliamentary discussions. It started to emerge only in the 2000s and peaked after 2015. In the 2000s, organizations used the prevention of loneliness as an argument to get funding or to justify the importance of their work. This proves that in the 2000s loneliness had become something that is considered harmful. Security is a new viewpoint in the loneliness discussion: in 2010s it has started to emerge in the media as a security problem, partly because of school shootings and radical lone operators. In the 2020, the Finnish Security and Intelligence Service (Supo) mentions that lone operators are among the biggest security threats in Finland. While the demands towards the state has increased, loneliness in the Parliament has always been talked about through something else, or as a "side effect" of another problem.

The accession to the European Union (EU) in 1995 has been one of the most important decisions made in the post-Cold War Finland. A decade after the end of the Cold War period, Finland had become a full member of both the EU and the European Economic and Monetary Union (EMU) entering the inner circle of European decision-making. Deepening European integration created a challenge for Finnish parties which had traditionally based their ideology on national default lines. For Vasemmistoliitto (VAS), the dimension of European integration created a challenge. In the 1990’s, VAS, established as a successor of Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL), had to form its opinion on European integration. As other European radical left parties, VAS too, struggled to find its ideological basis on the post-Cold War Europe. This study discusses VAS position on European integration from the establishment of the party in 1990 until 1998. By means of qualitative content analysis, it seeks to answer what the VAS position on European integration was and why did it change. Party archives, two interviews of VAS party secretaries and newspaper material have been used as primary sources of the analysis. The main finding of this study is that VAS position on European integration was characterized by the party’s will to be seen as fit to govern. VAS leadership avoided taking an official position to the EU membership and finally in 1997, after a member referendum, the party adopted a pro-EMU line. As all major parties supported European integration, anti-EU and anti-EMU positions would have meant a role in opposition ranks for VAS for years to come. In the 1990’s, VAS was characterized by inner conflict and the rise of social populism inside the party. As the majority of VAS voters were against European integration, VAS position on Europe did not reflect the opinions of the voters of the party very well. VAS was traumatized by the deep inner split of its predecessor SKDL and isolation from the mainstream Finnish politics. The long path in opposition that SKDL had experienced was a frightening future scenario for VAS. In order to advance values and politics central to the party, VAS had the urge to be seen as fit to govern and as a reliable coalition partner. The Nordic sister parties’ decades long path in opposition only strengthened the will of VAS to be there where the decision were made. The accelerating pace of European integration in the 1990’s partly urged VAS to rethink in which direction it as a radical left-wing party was heading to. The questions on the EU and the EMU were a stimulus for VAS to define what kind of values it aimed to advance.

This study investigates the relationship between policy and practice of access to education within the architectures of humanitarian action. The importance of education as a human right has been internationally widely acknowledged, and more recently it has gained more foothold in discussions about humanitarian action practices. The thesis deploys a research approach that is based on discourse analysis. To analyse policy, internationally and universally recognized and applicable key documents dealing with access to education have been selected for further inspection. Practice is approached through semi-structured interviews with practitioners in the field of humanitarian action and education, and through a case study of Za’atari refugee camp in the Hashemite Kingdom of Jordan. Theoretically this thesis is inspired by poststructuralist development theory (PSDT) and its hyponym discursive institutionalism (DI). Based on these influences, I treat education as an institution that is subject to interventions by different actors and phenomena. The findings of this thesis demonstrate, on one hand, that education has become a more central aspect of policy regarding humanitarian action. On the other hand, the results sheer light on various challenges that actors on the practical side face while intending to implement and follow through on policies and principles of the before mentioned documents in the field. Actors that operate in the field are especially facing challenges with unstable financial resources and shortcomings in bringing policy closer to the needs of the field. The findings of this study also suggest that the importance of education as a central element of humanitarian action in crisis and conflict situations need to be realized further. This applies to both policy and practice, for education is now realized as a mean of protection rather than additional good or service.

Modern China has entered an era of risk society. The emerging public crises are challenging the government's reactions including the openness and speed of information, the reconstruction of credibility and reputation. On the other hand, the media environment has changed enormously. Despite the tight censorship of China's traditional media, social media provide both opportunities and challenges for government crisis communication in terms of its fast speed of transmitting and instantaneous sharing of information, reliance on user-generated content, and openness of public opinions and easiness to access. Since social media are empowered to reshape the public opinion field, media manipulation from the government changes accordingly. Therefore, this study focuses on the way social media was used actively in the crisis communication in the 2013 Ya'an earthquake by the Chinese government and respond from the public. Mixed research methods are used in the study, including content analysis as quantitative method, and frame analysis as qualitative method. This research first identifies how did the state-owned media presented the crisis. Subsequently, it explores what crisis communication strategies the state-owned media applies on social media during the earthquake, and how effective those strategies are based on attitudes of the public. As an authoritarian country, the Chinese government used to cover crisis and suppress discussions to maintain stability of the society, which caused distrust among the public. However, different from the stereotype, the Chinese government tends to guide public opinion to the positive direction rather than hiding the truth nowadays. Based on the analysis, the conclusion can be drawn clearly how the Chinese government managed and responded to the crisis through the state-owned media.

This thesis examines the Europeanisation of public spheres. According to the deliberative democratic theory, political decisions need to be based on public consideration. Similarly to the decision-making processes in the nation states, in order for democracy to function also in the European Union, there is a need for a joint European public sphere where the peoples of Europe can discuss common issues of relevance and thereby contribute to the EU decision-making. Research conducted on the gradual Europeanisation of public spheres examines how politicisation of EU issues on the national levels contributes to cross-border communication, creation of joint communities of communication and a strengthening of collective European identity. Drawing on previous research in this field, this study highlights communication flows and discursive frames in the selected national media outlets and examines to what extent these discussions point to the emergence of a collective European identity strong enough to sustain mutualisation of debt and fiscal transfers, justifying ”solidarity among strangers” within the community. Through analysis of media coverage on the EU Recovery Fund – the political and politicised face of the 2020 coronavirus pandemic response on the EU level – this thesis examines to what extent the public spheres in Germany, France and Finland are Europeanised in these debates and whether it is possible to identify a joint community of communication pointing to a collective European identity. The theoretical framework of this study draws largely on Jürgen Habermas’s public sphere theory and its later developments (and criticisms) as well as on the growing body of literature on the gradual Europeanisation of national public spheres in the EU Member States. Contrary to the early studies on the European public sphere, later research points towards increasing politicisation of EU affairs in the national public spheres and the related strengthening of Europeanisation. No consensus, however, exists yet among researchers on whether these developments will lead to enhanced European identity and further integration or renationalisation and further rise of Euroscepticism. This thesis contributes to that discussion through a case study on the Europeanisation of national public spheres in relation to the discussion on the EU Recovery Fund in 2020.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani venäläisen News Front -propagandasivuston Suomesta ja Suomen Nato-jäsenyysprosessista kertovaa uutissisältöä. Tutkielma selvittää, millaista kuvaa News Front luo Suomesta ja Suomen Nato-jäsenyyden etenemisestä. Keskeinen käyttämäni käsite on propagandan ja viestinnän tutkimuksen alalla yleistynyt strateginen narratiivi. Strateginen narratiivi tarkoittaa yhteiskunnallisen eliitin intressien mukaisesti muotoiltua kertomusta, joka järjestää nykyhetkeä selittävät historialliset tapahtumat vallanpitäjien kannalta mielekkäästi. Se vetoaa kohdeyleisönsä tuntemiin kulttuurisiin tosiasioihin, maalaisjärkeen ja yhteisön jakamiin myytteihin. Narratiivit välittyvät yleisölle median kautta. Tutkielmani teoriataustassa esittelen propagandan ja strategisen narratiivin teoriaa sekä nyky-Venäjällä käytettäviä narratiiveja. News Front on venäläinen uutissivusto, jolla vierailee miljoonia käyttäjiä kuukaudessa. Vuonna 2014 perustetun sivuston alkuperäinen tarkoitus oli oikeuttaa Krimin niemimaan liittäminen Venäjään, ja sittemmin se on kasvanut maailmanlaajuiseksi propaganda-alustaksi. Sivusto ilmoittaa olevansa yksityinen ja itsenäinen media, joka tarjoaa näkökulmia geopolitiikkaan. Näennäisestä itsenäisyydestään huolimatta sivusto tuottaa Venäjän virallisen linjan mukaisia narratiiveja. Sisällölle ominaista on Nato-vastaisuus ja Venäjä-myönteisyys. Sisällön joukossa on valeuutisia ja salaliittoteorioita. EU, Yhdysvallat ja lukuisat muut maat ovat asettaneet News Frontin perustaja Konstantin Knyrikille pakotteita propagandistisen toiminnan takia. Aineistoni koostuu 102 englanninkielisestä uutisesta ja artikkelista, jotka on julkaistu News Frontissa 15.12.2021–15.3.2023. Englanninkieliset uutiset on todennäköisesti suunnattu kansainväliselle yleisölle. Keräsin aineiston käyttämällä News Frontin sisäistä hakukonetta ja seuraamalla sivuston uutisointia viikoittain. Luokittelin uutisia sen mukaan, mitkä strategiset narratiivit nousivat keskeisesti esiin ja toistuivat uutissisällössä. News Frontin uutissisältö osoittautuu kirjavaksi: joukossa on lyhyitä uutisia kuin analysoivia artikkeleitakin. Osa teksteistä on kopioitu toisilta venäläisiltä uutissivustoilta, osa perustuu länsimaisiin lähteisiin. Lähteiden käyttö ja nimeäminen on vaihtelevaa. Yksittäiset aineiston artikkelit on kirjoitettu yksinomaan News Frontille. Aineistosta käy ilmi, että News Front suhtautuu uutisoinnissaan Suomeen ja Suomen Nato-jäsenyysprosessiin negatiivisesti. Vain yksi aineiston uutinen esittää Suomen positiivisessa valossa. Jäsenyyden hakeminen esitetään typeränä, järjettömänä ja tuhoisana päätöksenä, ja itse jäsenyysprosessi kuvataan kaoottisena epäonnistumisena. Suomen päätös hakea Natoon kuvataan laittomana ja kansan tahdon vastaisena. Aineistossa erottuu viisi keskeistä strategista narratiivia, jotka mukailevat Venäjän hallinnon virallista linjaa. 1) Suomi esitetään Venäjän ja lännen välisen konfliktin osana, passiivisena Euroopan unionin osana tai jopa Yhdysvaltain kolonisoimana vasallivaltiona. Välillä Suomi myös esitetään aktiivisena ja hyökkäävänä. 2) Narratiivi suomalaisten ja venäläisten yhteisestä historiasta kuvaa Suomen Venäjän suojelusta nauttineena maana, joka on kääntynyt Venäjää vastaan unohtaen oman historiansa. 3) Yksittäisissä jutuissa Suomi esitetään lännen tavoin moraalisesti ja kulttuurisesti rappioituneena. Suomen vastakohtana toimii Venäjä, jonka tehtävänä on toimia kunnollisen eurooppalaisen moraalin ja kulttuurin viimeisenä linnakkeena. 4) Moraalisen rappion lisäksi Suomesta luodaan narratiivia taloudellisesti ja poliittisesti epäonnistuneena yhteiskuntana. Esimerkiksi uutisointi maakaasun maahantuonnin loppumisesta ja Venäjän vastaisten pakotteiden vaikutuksesta Suomen talouteen luovat vaikutelmaa kriisin partaalla olevasta maasta. 5) Narratiivi hajoavasta Natosta toistuu aineistossa, sillä uutisointi keskittyy Suomen Nato-jäsenyysprosessin haasteisiin. Nato-jäsenyyden eteneminen kiinnostaa News Frontia vaihtelevasti. Lisäksi huomaan, että Venäjän narratiivi toisen maailmansodan perinnöstä ja lännen väitetystä natsistisuudesta esiintyy sivuhuomautuksena vain yksittäisissä Suomea koskevissa teksteissä. Analyysini osoittaa myös, että neutraali uutinen voi palvella propagandistisia tarkoituksia, sillä uutisoiminen tietystä asiasta on strateginen valinta. News Frontin uutisista noin puolet on tyyliltään neutraaleja, mutta näennäisestä neutraaliudesta huolimatta ne tuovat esille Venäjän virallisia kantoja ja palvelevat tiettyjä narratiiveja. Tutkielmani havainnot ovat linjassa aiemman Venäjän informaatiovaikuttamisesta ja strategisista narratiiveista tehdyn tutkimuksen kanssa, sillä aiempi tutkimus on havainnut Venäjän kertovan samanlaisia narratiiveja länsimaista. Samoin aiempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota Venäjän propagandistisen uutisoinnin negatiivisuuteen ja epätarkkoihin lähdekäytäntöihin. Kokonaiskuvassa Suomen rooli News Frontin propagandassa on kuitenkin marginaalinen, sillä erityisesti Yhdysvallat ja Ukraina saavat merkittävästi enemmän huomiota sivuston sisällöissä.

Integration in the field of defence and security policy was long regarded unlikely by integration theorists, but the European Union’s competences in the policy area have gradually expanded. The recent launch of the European Defence Fund (EDF) illustrates an ambitious supranational policy being put forward under the Commission’s political leadership. This study investigates why Member States decided to accept the proposal for establishing the EDF and transfer sovereign powers to a supranational institution. To understand their decision, I analyze the negotiations and decision-making process from the perspective of three different Member States: Germany, Greece, and Sweden. This thesis provides an empirical contribution to the study of EU defence–industrial integration and follows a limited number of studies in addressing the question of why such integration is welcomed by Member States. Prior research has suggested that economic gains were the primary motive for accepting the EDF’s precursor program ─ the Preparatory Action on Defence Research (PADR) ─ and building on these findings, I explore whether cost-benefit calculations also led Member States to accept the EDF. The explanatory power of another logic of political action will also be considered, namely that of rule following. This perspective allows for analyzing the significance of the institutional context and rules guiding appropriate behavior. In order to build a case study tracing the decision-making process, I gathered data through semi-structured interviews with government officials involved in the process and researchers familiar with national negotiating positions. Additional material used for this study includes Council meeting documents related to the EDF, European Council conclusions, Commission press releases and communications, as well as other official statements on the EDF. The case study shows that all the studied countries entered the negotiations with different expectations and that their motives for accepting the EDF differed. A key finding of this study is that Member States did not collectively accept the EDF proposal because of an expected economic benefit. In comparison with the PADR, which Member States perceived as ‘extra funding’ given that the funding came from both unallocated and reallocated funds in the EU budget, the EDF’s funding was separately negotiated in connection with the MFF for 2021-27. Economic motives did inarguably constitute an important reason for many countries including Greece and Germany, but economic rationality cannot explain why Sweden decided to accept the initiative despite the possibility that it could create a 'gap' in the state budget. Sweden’s vote in favor of the EDF can rather be explained through its adherence to community norms and self-identification as a pro-European country supportive of joint research efforts. These findings are significant because they point to a need to expand our understanding of the reasons for why Member States support integration in the policy area.

Fyysisellä kosketuksella on tutkittu olevan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Kosketuksen on huomattu vaikuttavan koehenkilöiden mielialaan ja itsetuntoon sitä kohottavasti sekä lisäävän yhteyden tunnetta ja positiivisia tunteita muita kohtaan. Ikäihmisille suunnattu päivätoiminta on toimintaa, jonka tavoitteena on edistää hyvinvointia tarjoamalla heille virikkeitä, liikuntaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Päivätoiminnan avulla pyritään parantamaan ikäihmisten osallistumismahdollisuuksia ja ehkäisemään yksinäisyyttä. Tutkielman tavoitteena on tutkia, vaikuttaako ikäihmisille suunnatussa keskusteluryhmässä saatu ja annettu kosketus osallistujien mielialaan, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen positiivisesti. Tutkimus toteutettiin kokeellisena asetelmana ikäihmisille suunnattun palvelukeskusken tiloissa, missä koehenkilöt osallistuivat keskusteluryhmiin neljän viikon ajan kerran viikossa. Kaikki osallistujat (N=37) olivat eläkkeellä olevia pääkaupunkiseudulla asuvia naisia. Osallistujien ikäjakauma oli 59–91 vuotta iän keskiarvon ollessa 75 vuotta. Osallistujat jaettiin koeryhmiin (n=20) ja kontrolliryhmiin (n=17). Keskusteluryhmien varsinaiseksi tapaamisajaksi oli varattu aina yksi tunti. Keskusteluryhmissä koehenkilöt antoivat pareittain toisilleen hierontaa sisältävää käsihoitoa 10 minuutin ajan vuorollaan sekä keskustelivat samalla valmiiksi annetusta aiheesta. Kontrolliryhmän koehenkilöt vuorostaan keskustelivat samasta valmiiksi annetusta aiheesta 20 minuutin ajan ilman fyysistä kosketusta. Loppuaika keskusteltiin yhteisesti. Tutkimusaineistö kerättiin kyselylomakkeilla ennen ja jälkeen koetilanteen. Kyselylomakkeet sisäl-sivät itsearviointimittareita, joilla mitattiin mielialaa, itsetuntoa ja ryhmäytymistä. Koehenkilöiltä tiedusteltiin myös heidän arvioitaan keskustelutilanteen ja keskustelukumppanin mielekkyydestä. Aineisto analysoitiin testaamalla kosketuksen vaikutusta mielialaan, itsetuntoon ja ryhmäytymiseen toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Kosketuksen vaikutusta keskustelukumpanin ja keskustelutilanteen mielekkyyteen testattiin riippumattomien otosten t-testillä. Kosketuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta itsetuntoon, negatiiviseen mielialaan tai ryhmäytymiseen. Imputoidulla aineistolla saaduissa tuloksissa, positiivinen mieliala nousi neljän viikon aikana tilastollisesti merkitsevästi enemmän koeryhmän jäsenillä kuin kontrolliryhmän jäsenillä (F(4,436) = 3.64, p < .006, η² = .115). Havaitulla aineistolla ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa, (F(3,221) = 2.20, p = .09, η² = .136). Kosketuksen vaikutus oli kuitenkin melko suuri. Kosketus selitti 13,6 % positiivisen mielialan vaihtelusta. Negatiivinen mieliala laski molemmilla ryhmillä tilastollisesti merkitsevästi neljän viikon aikana (F(2,219) = 6.80, p = .003 , η² = .327). Tutkielman perusteella näyttää siltä, että kosketus osana keskusteluryhmän toimintaa saattaa käsiin kohdistettavana hierontana voimistaa sosiaalisen vuorovaikutuksen positiivisia vaikutuksia eläkeikäisillä naisilla kohottamalla heidän mielialaansa ja siten edistämällä terveyttä ja hyvinvointia. Tuloksia tulkitessa huomioitavaa kuitenkin on, että puuttuvien tietojen takia otos jäi luotettavan tilastollisen testauksen kannalta pieneksi.Tutkimus olisikin jatkossa mielenkiintoista toistaa suuremmalla otoskoolla ja paremmalla koeasetelman kontrolloinnilla.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston käynnistämän Esikaupunkien renessanssi -täydennysrakentamishankkeen tuloksena syntynyttä pientalokohdetta Helsingin Maunulassa. Täydennysrakentaminen on yhtäältä keino tiivistää kaupunkirakennetta ja kohentaa palvelujen toimintaedellytyksiä; toisaalta se on keino monipuolistaa lähiöalueiden asuntokantaa ja täten väestön sosioekonomista rakennetta. Täten sen tulkitaan olevan sosiaalista sekoittamista. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, miten täydennysrakentamisella luotu asuinympäristö sopii yhteen täydennysrakentamiskohteessa asuvien pientaloasukkaiden kulttuuristen merkityksenantojen ja arkitoiminnan kanssa. Näin pyritään laajentamaan ymmärrystä asumiskokemukseen vaikuttavista sosiaalisista tekijöistä sekä arvioimaan sosiaalisen sekoittamisen sosiaalisia seurauksia. Taustalla vaikuttaa Helsingin seudulla, 1990-luvun alun laman jälkeen, havaittu alueellinen eriytyminen. Reaktiona tähän Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto aloitti täydennysrakentamishankkeen lähiöiden elävöittämiseksi kymmenisen vuotta sitten. Helsingissä käynnistynyttä täydennysrakentamista voidaan peilata Keski-Euroopassa käytyyn urban restructuring -keskusteluun. Siellä alueellinen eriytyminen on ollut jo pidemmän aikaa niin tutkijoita kuin päätöksentekijöitä askarruttava ilmiö. Kaupunkipolitiikan tavoitteet, oletukset ja keinot ovat olleet vilkkaan keskustelun aiheina. Tutkimuksissa on puhuttu niin sosiaalisesta koheesiosta, sosiaalisesta pääomasta kuin sosiaalisesta kontrollistakin. Nämä käsitteet kehystävät tätäkin tutkimusta. Tarkoituksena on kuitenkin ollut sukeltaa syvemmälle asuinalueelle ja tarkastella pientaloasukkaiden suhdetta niin tilaan ja paikkoihin kuin kodin ympäristöstä löytyviin ihmisiin. Tutkielman aineisto koostuu viidestä Maunulan täydennysrakentamiskohteessa asuvan pientaloasukkaan puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineiston avaamiseksi tehdään kaksi analyyttista jaottelua: Ensimmäinen jakaa tilan kotoa havaittavaan asumisen tasoon sekä vapaa-ajan puitteista ja palveluista muodostuvaan asuinalueen tasoon. Toinen jaottelu koskee merkityksenannon ja toiminnan, sanojen ja tekojen, keskinäistä suhdetta. Jaottelujen avulla pyritään analysoimaan, miten asukkaat kokevat asuinympäristönsä niin fyysisenä kuin sosiaalisena ympäristönä. Tutkimuksen keskeinen havainto on, että fyysiseen ympäristöön liittyvät merkitykset vaikuttavat vahvasti pientaloasukkaiden asumiskokemukseen. Tämä kuuluu turvallisuutta, hallintaa ja valvontaa korostavissa puheenvuoroissa. Johtopäätöksenä esitetään, että pientaloasukkaiden asumiseen liittämät kulttuuriset merkitykset eivät sovi ongelmitta yhteen täydennysrakentamisella luodun asuinympäristön kanssa. Tämä tulos johtaa kysymään, tulisiko sosiaalisen sekoittamisen tavoitteet ja keinot arvioida uudelleen.