Browsing by Title

Tutkielma käsittelee dollarijärjestelmän maailmanpoliittista luonnetta ja järjestelmän historialliseen evoluution kytkeytyviä valtaulottuvuuksia maailman poliittisen talouden monetaarisessa transformaatiossa. Tutkielman tutkimuskysymystä suunnataan kiinnittämällä erityistä huomiota kansainvälisen rahan luonteeseen ja sitä koskeviin määritelmiin. Näkökulmaa testataan syventymällä eurodollarijärjestelmän historialliseen evoluutioon. Tutkimusongelma sijoitetaan laajan, mutta samalla sisäisesti hajanaisen tieteenalan kontekstiin. Kysymys dollarijärjestelmän pysyvyydestä ja muuntuvuudesta laajempine maailmanpoliittisine implikaatioineen kattaa ajanjakson Bretton Woods -järjestelmän purkautumisesta nykypäivään. Yhteiskunnallisten keskustelujen tasolla aihepiirin kontekstin muodostavat toistuvat romahdusodotukset, joihin vastaaminen osaltaan ilmentää aihepiirin jatkuvaa relevanssia. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään aihepiirin keskeisiä tutkimuslähteitä ja paradigmoja. Kirjallisuus etenee hegemonisesta johtajuudesta ja valtiokeskeisestä toimijaymmärryksestä avoimen talouden imperatiivien paradigmaan. Uuden suunnan kirjallisuudessa muodostavat modernin makrorahoituksen tutkimussuuntaukset, jotka erkaantuvat perinteisistä maailmanpolitiikan ja poliittisen talouden tutkimuksellisista kehyksistä. Tutkielmassa omistetaan luku tieteenfilosofisen taustatyön merkitykselle sosiaalisia järjestelmiä koskevien kontrastiivisten selityskysymysten muodostamisessa. Tieteenfilosofisen taustatyön pohjalta johdetaan metodologia valtioiden ja markkinoiden kompleksien ja monisuuntaisten valtaulottuvuuksien tutkimiseen. Tutkielman neljännessä luvussa syvennytään eurodollarijärjestelmän syntyyn valtiollisten sääntelyllisten piirien ulkopuolella ja sen vakiintumiseen dollarien pääasialliseksi lähteeksi maailman poliittisessa talousjärjestelmässä. Eurodollarijärjestelmä todetaan valtioiden, markkinoiden ja rahapoliittisten eliittien hybridimuodoksi, jossa vaikuttavien valtaulottuvuuksien monisuuntaisuutta havainnollistetaan infrastrukturaalisen kehyksen avulla. Dollarijärjestelmä päädytään esittämään aidosti globaalina järjestelmänä. Todenmukainen käsitteellistys Yhdysvaltain dollarista globaalina rahana on syvällisempi ja laajempi kuin vakiintuneessa kansainvälisen valuutan tai viime aikoina renessanssin kokeneessa valtiorahan käsitteellistyksissä. Kansainvälisen rahan nimellisyksikön määrääminen ei näyttäydy niin voimakkaana maailmanpoliittisen kamppailun kohteena kuin kirjallisuudessa on päädytty olettamaan. Tutkielmassa osoitetaan perusteita siirtää dollaria koskeva tarkastelu perinteisen suurvaltapoliittisen logiikan tuolle puolen.

Tutkielman lähtökohtana on pohtia Pariisin ilmastoneuvotteluiden loogista jatkumoa: mitä energiateknologioita ihmiskunnalla on käytettävinään ilmastonmuutoksen torjumisessa. Analyysinkohteiksi valikoituivat 2010­-luvulla hyödynnettävissä olevat ympäristöystävälliset energiateknologiat eli ydinvoima ja uusiutuvat energiateknologiat. Energiapolitiikkaan sisältyy kuitenkin aina riskejä, joten tämän tutkimus keskittyi analysoimaan nimenomaisesti näihin energiateknologioihin liitettyjä riskejä. Nämä riskit voivat olla joko todellisia tai sosiaalisesti rakentuneita, sillä todellisuutemme ja poliittisen päätöksenteon muodostumisen kannalta olennaisinta ei niinkään ole todellinen riskitaso vaan se, kuinka yhteiskunnat reagoivat riskeihin. Tutkimuksessa analysoitiin sitä, mitä riskejä ydinvoimassa ja uusiutuvissa teknologioissa on tai nähdään olevan, joiden vuoksi ne eivät kykenisi ratkaisemaan energiantuotanto-­ongelmia ilmastonmuutoksen uhatessa maapalloa. Erityisesti keskityttiin analysoimaan sitä, kuinka yhteiskunnat reagoivat näihin riskeihin, ja miten kansallisen ja globaalin hallinnan keinoin voidaan vaikuttaa riskien saamiin merkityksiin. Tutkielmassa analysoitiin ydinvoimaan ja uusiutuviin energiateknologioihin perustuvia skenaarioita. Nämä skenaariot rakentuivat kolmen laajan tulevaisuuskatsauksen perusteella. Tutkielmassa keskityttiin skenaarioiden ympäristöriskien analysointiin, sillä juuri nämä riskit vaikuttavat ensisijaisesti energiateknologioiden kykyyn vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Tutkielman teoreettista taustaa koskeva aineisto koostuu riskien sosiaalisen amplifikaation teoriakehystä valottavasta kirjallisuudesta ja tutkimuksesta sekä Ulrich Beckin riskiteoriaa jäsentävistä teoksista. Tutkimusaineiston pääpaino on akateemisissa lehdissä julkaistuissa artikkeleissa mutta riskien tunnistamista koskeva aineisto perustuu lähinnä erinäisten ympäristöjärjestöjen julkaisuihin. Ydinvoimariskien analysoinnin perusteella voidaan sanoa, että ydinvoimalaonnettomuuksien välittömien seurausten ja lopullisten yhteiskunnallisten vaikutusten välillä on epäsuhta, sillä ydinvoimaonnettomuuksista aiheutuu yleensä merkittävämpiä yhteiskunnallisia seurauksia kuin muista verraten yhtä vakavista onnettomuuksista. Monien elementtien yhteisvaikutus, kuten esimerkiksi useiden sosiaalisten ryhmien aktivoituminen, on johtanut siihen, että yhteiskunnissa tunnistetaan ydinvoimariskit hyvin. Näin ollen ydinvoiman kykyä toimia varteenotettavana osana tulevaisuuden energiantuotantoa rajoittaa ensisijaisesti siihen liittyvä pelko ja vastustus. Uusiutuvien energiateknologioiden osalta todettiin, että jotkin ympäristöaktivistit ja tieteentekijät ovat nostaneet esiin uusiutuvien teknologioiden potentiaaliin liittyviä riskejä, mutta näitä riskejä ei ole tunnistettu kovinkaan laajalti. Nimenomaan tämä saattaa johtaa siihen, että uusiutuviin teknologioihin kohdistuu epärealistisia odotuksia. Uusiutuviin teknologioiden suurin riski on siis se, että niiden riskejä ei tunnisteta kovin hyvin, jolloin ne saavat tilaa kasvaa. Tutkimuksen hallintaa koskeva analyysi osoittaa, että hallinnan tehtävänä on pyrkiä vähentämään riskeihin liittyvää epävarmuutta. Riskienhallintaan täytyy sisältyä sekä riskien tekninen arviointi että riskeihin liittyvän huolen ja ristiriitojen käsittely. Yksi tutkielman keskeisistä johtopäätöksistä on se, että riskeihin liittyvän päätöksenteon avoimuus ja reiluus ei ole pelkästään normatiivinen ihanne vaan keino saada toimeenpantua energiapoliittista strategiaa, sillä mielikuva prosessuaalisesta reiluudesta vaikuttaa energiateknologioiden hyväksyttävyyteen.

Tutkimus käsittelee yksityisten alojen työeläkejärjestelmän institutionaalista muutosta ja kehitystyötä Suomessa ja Ruotsissa vuosina 1980–1996. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat siirtäneet painopistettä universalistisista, asumiseen perustuvista sosiaalisista oikeuksista palkkatyöhön perustuviin etuihin, joista eläkejärjestelmä on tärkein. Kiinnostuksen kohteena on yksityinen vakuutusala, joka hallinnoi eläkepääomia ja hoitaa keskeiset sosiaalivakuutukset. Vakuutusala pyrkii vaikuttamaan Sosiaali- ja terveysministeriön, Eläketurvakeskuksen ja työmarkkinajärjestöjen laatimiin muutosehdotuksiin, joista eduskunta lopulta päättää. Ruotsissa eläkeuudistusten valmistelu tehdään parlamentaarisena työnä. Tutkimuksessa arvioidaan sitä, millaista ansioeläkejärjestelmää Suomessa rakennettiin, mikä rooli vakuutusalalla oli hyvinvointivaltion menojen supistamisessa 1990-luvun alussa ja oliko yksityisellä hallintomallilla vaikutusta siihen, että Suomen ja Ruotsin eläkereformit 1990-luvun alussa toteutettiin eri tavoin. Tutkimuksessa käytetään historiallisen institutionalismin teoriaa. Historiallinen selitys ja institutionaalinen muutosta vastustava ympäristö ovat eläkejärjestelmiä voimakkaasti ohjaavia tekijöitä. Paul Piersonin tutkimus hyvinvointivaltion leikkauksista 1990-luvulla on merkittävässä asemassa historiallisen institutionalismin teoriassa, jossa politiikka ohjaa vallankäyttöä ja mahdollistaa sosiaalivakuutusten lakiuudistukset. Globaalin kilpailuvaltion eläkejärjestelmän tavoitteet poikkeavat keynesiläisen politiikan luomista sosiaaliturvajärjestelmistä. Politiikkateorioiden mukaan korporatismilla työeläkejärjestelmissä on polkuriippuvuutta vahvistava toimintatapa, joka suojelee hyvinvointivaltion valmiita rakenteita. Tutkimuksessa selitetään polkuriippuvuuden mekanismia, jolla Suomen 1990-luvun alun eläkeuudistukset toteutettiin. Tämän tutkimuksen aineistona ovat Vakuutussanomat-lehden 147 numeroa vuosilta 1980–1996. Lehti oli vakuutusalan merkittävin aikakauslehti, jonka toimituskunta koostui vahinko-, henki- ja eläkevakuutusyhtiöiden ja kunnallisten eläkevakuuttajien asiantuntijoista. Toinen pääaineisto tutkimuksessa ovat lainsäädäntöasiakirjat niistä hallituksen esityksistä vuosilta 1980–1996, jotka käsittelevät yksityisten alojen työeläkejärjestelmään toteutettavia muutoksia. Tutkimuksen menetelmä on teoriaohjaavasti toteutettu sisällönanalyysi. Aineistoa käsiteltiin luokittelemalla ja analysoimalla sitä eläkkeiden avoimelle koordinaatiolle asetettujen kolmen funktion avulla: eläkkeiden riittävyyden, eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyyden ja eläkejärjestelmien nykyaikaistamista koskevien funktioiden avulla. Ensimmäisen funktion näkökulma on sosiaalipoliittinen, toisen talouspoliittinen ja kolmannen modernisoinnin näkökulma. Aineiston tulkinnassa hyödynnetään teoriasta ja aikaisemmasta tutkimuksesta johdettuja käsitteitä. Työeläkkeiden muutoksia koskevat havainnot kvantifioitiin edellä mainittujen funktioiden lisäksi 15 alaluokalla, joiden perusteella valittiin kuusi eniten havaintoja saanutta aihealuetta. Nämä aiheet on tutkimuksessa käsitelty mahdollisimman tarkasti. Tutkimuksen tuloksena havaittiin se, että yksityisellä vakuutusalalla oli johdonmukainen pyrkimys ansioeläkejärjestelmän rahoituksellisen kestävyyden vaalimiseen. Vakuutusala vastusti poikkeamia työeläkkeiden rahoituksen pitkän aikavälin suunnitelmasta. Tällaiset poikkeamat syntyivät talouden suhdanteista tai työmarkkinaneuvotteluissa tehdyistä kompromisseista. Eläketurvakeskuksen, Työeläkelaitosten liiton, tai Vakuutusyhtiöiden keskusliiton esittämät korjaavat näkemykset olivat usein yhteneväisiä. Tutkimuksesta voi havaita sen , että vakuutusala pyrki Suomessa varmistamaan yksityisen sosiaalivakuutusten hoitomallin jatkuvuuden. Aihetta käsiteltiin koko tutkimuksen kattaman ajan kannanotoissa ja diskurssissa korostaen yksityisen toimeenpanon etuja ja julkisen vaihtoehdon haittoja. Sosialisointikeskustelu oli vilkkaimmillaan sosiaalidemokraattisten hallituskokoonpanojen ollessa vallassa. Suomessa työmarkkinoiden ongelmia ja vanhenevien pitkäaikaistyöttömien sosiaalista turvaa hoidettiin eläkejärjestelmällä, joka oli vastoin vakuutusalan toiveita. Ikääntyneiden työttömien työeläkejärjestelmään aiheuttamien kustannuksien rahoittamiseen ei voitu käyttää vakuutusalan riskienhallinnan tai lääketieteen osaamista, koska työttömyyseläkkeiden taustalla olevat päätökset olivat poliittisia. Suomessa ja Ruotsissa siirryttiin 1990-luvun aikana työeläkejärjestelmän supistamisen aikakaudelle. Tärkeimpänä syynä tähän oli kilpailuvaltion kansantalouden ja budjetin hallinnan vaikeus. Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kriisi oli nähtävissä eläköitymisen lisääntyessä ja demografisten ennusteiden osoittaessa, etteivät eläkejärjestelmät olleet pidemmän päälle rahoituksellisesti kestäviä. Tutkimuksessa havaittiin myös se, että eläkejärjestelmiin tehdyt muutokset ovat hitaita, yhteiskunnallisen muutosten ”pakottamia” valintoja. Tämä havainto vahvistaa aikaisempaa tutkimusta siitä, että 1990-luvun ”uuden politiikan” luomisen taustalla oli Suomessa ja Ruotsissa useita pitkään vaikuttaneita syitä. Tutkimuksessa löydetty ulkoinen shokki on institutionalisoituneiden käytäntöjen ja toimijoiden rooleihin liittyvä yllätyksellisyys. Valtiovarainministeriö teki oman hallinnonalansa ulkopuolisia aloitteita. Tutkimus paljastaa eläkkeiden kehityksessä tapahtuneen muutoksen. Työmarkkinoilla keskitetty sopiminen on muuttunut ja eläkeiästä ja muista eduista neuvotteleminen yhdessä palkankorotusten kanssa on vaikeutunut. Eduskunta on luovuttanut lisää eläkepolitiikkaan liittyvää valtaa poliittisesta vastuusta vapaalle virkamieskoneistolle ja institutionaalista epämääräisyyttä ei ole korjattu. Eduskunta voi pyrkiä työeläkkeisiin liittyvän poliittisen vallan kasvattamiseen. Muuten korporatistinen toimintamalli jatkuu nykyisellään tai yksityiset markkinat saavat entistä suuremman roolin lisääntyneen kilpailun avulla.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yhteisen (common) tuotantoa Michael Hardtin ja Antonio Negrin esittämän keskustelun pohjalta, joka nousee autonomimarxilaisesta politiikan teorian perinteestä. Hardtin ja Negrin mukaan kapitalistinen tuotanto on muuttunut siten, että elämästä itsessään on tullut tuottavaa ja tuotannon tulokset ovat enenevässä määrin sosiaalisia suhteita ja elämänmuotoja. Tarvittavat tuotannonvälineet ovat yhä useammin erilaisia ihmisillä olevia ominaisuuksia ja kykyjä, jolloin biopoliittisen työvoiman on mahdollista alkaa tuottaa yhteistyötä yhä riippumattomammin pääomasta ja sen kontrollista. Siten biopoliittinen tuotanto määrittää merkittävällä tavalla uudelleen olosuhteita yhteisen tuottamiselle. Tutkielman päämääränä on selvittää, onko Hardtin ja Negrin yhteisen tuotannon poliittinen tila todella globaali. Tätä tarkastellaan kysymällä, mitä instituutioita globaalien liikkeiden yhdistäminen edellyttää ja millaisia ovat ne erot, joita globaalissa maailmassa on otettava huomioon näitä liikkeitä rakennettaessa. Tutkielmassa selvitetään poliittisen tilan piirteitä tutkimalla millaisissa kategorioissa yhteinen ilmenee Hardtilla ja Negrillä ja tarkastelemalla näitä kategorioita (tuotanto, subjekti, vastarinta) globaalin liikkeen syntymisen kannalta. Tutkielman päälähteenä on Hardtin ja Negrin trilogia, joka käsittää teokset Imperiumi (2005), Multitude (2006) ja Commonwealth (2009) sekä lisäksi Declaration (2012). Hardtin ja Negrin käsityksiä yhteisen tuotannosta peilataan suhteessa niistä esitettyyn kritiikkiin sekä näkökulmaltaan läheisten teoreetikkojen kirjoituksia vasten (Massimo de Angelis, David Harvey, John Holloway, Kevin C. Dunn, Mark Laffey, Jutta Weldes, Ernesto Laclau, Teivo Teivainen, Henry Veltmeyer, Saskia Sassen) ja tarkastellaan niiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Hardtin ja Negrin teorian kritiikeissä nousevat esille yksipuolinen keskittyminen immateriaalisuuteen ja biovaltaan, hierarkian roolin väheksyminen globaalissa väessä, maantieteestä irrottautuminen, paikan merkityksen ohittaminen subjektiviteetin muodostumisessa sekä ytimen ja periferian välisen jaon hämärtäminen. Toisaalta kritiikissä pidetään Hardtin ja Negrin käsityksiä heikentyvistä valtiorakenteista eurosentrisinä. Tutkielman tuloksena on, että Hardtin ja Negrin kuvaus globaalien liikkeiden liittoumien syntymisestä tekemisessä jää vajavaiseksi. Tutkielma esittää näkemyksen, että prefiguratiivinen politiikka edellyttäisi tarkempaa poliittisen tilan valtasuhteiden ja hierarkioiden analyysia. Jos tuotanto luo sitä vastaavia poliittisen toiminnan muotoja, olisi olennaista tarkastella miten tuotannon eri vaiheet eri paikoissa vaikuttavat kamppailujen liittoutumiseen. Tutkielma osoittaa, että maaseudun, globaalin etelän ja niiden olemassa olevien kamppailujen rooli yhteisen tuotannon poliittisen tilan luomisessa jää Hardtin ja Negrin teoriassa vaille sijaa. Tutkielman johtopäätös on, että yhteisen tuotannon globaalin poliittisen tilan luomiseksi tarvitaan uusia globaaleja instituutioita singulariteettien kommunikointiin, liittoutumien muodostamiseen ja esteiden purkamiseen. Hardtin ja Negrin todetaan löytävän joitakin tällaisten instituutioiden ituja. Analyysin perusteella jää kuitenkin avoimeksi, miten poliittisia affekteja luodaan ja välitetään globaalisti. Toiseksi tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että Hardt ja Negri käsittelevät hyvin vähän eroja materiaalisissa resursseissa ja valtasuhteissa, eikä ole selvää mitkä kamppailut haluavat liittoutua keskenään. Analyysi osoittaa, että Hardtin ja Negrin teoreettisen kehikon avulla ei pystytä kokonaisvaltaisesti käsittelemään globaalin etelän singulariteettien toimintaedellytyksiä ja haluja. Siten heidän väitteensä kamppailujen globaalista tilasta jäävät vaille riittävää teoreettista perustaa.

2000-luvulle tultaessa yritysten yhteiskuntavastuu on noussut esille julkisessa keskustelussa. Tähän keskusteluun liittyy tutkimukseni Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Global Compact -aloitteesta ja sen viestimisestä yritysten vastuullisuusviestinnässä. Global Compact -aloite on kiinnostava tutkimuskohde. Se nivoo yhteen osallistujia kansallisten yhteiskuntien joka sektorilta, mutta myös kansainvälisen järjestelmän eri sektoreilta. Global Compact on kiinnostava tutkimuskohde myös sen takia, että se asettaa yritysten yhteiskuntavastuulle raamit. Tutkimuksessa keskitytään siihen, millainen aloite Global Compact oikeastaan on ja myös mitä se on tehnyt eli mihin aloite ja siihen sitoutuneet toimijat oikeastaan ottavat kantaa, osallistuvat ja mitä he tavoittelevat. Tutkimuksessa perehdytään aloitteen taustoihin, kehitykseen ja sisältöön. Lisäksi esitellään, millaisesta toimijajoukosta on ollut aloitteen kohdalla kyse. Tutkimuksessa tuodaan esille millaisia asioita yritykset kohtaavat raportoidessaan vastuullisuudesta ja Global Compact -aloitteesta. Yritysten vastuuviestintää tarkastellaan tapaustutkimuksen kautta kolmea suomalaisyritystä. Näiden yritysten kautta tuodaan erityisesti esille sitä, miten yritykset esittävät itsensä yhteydessä Global Compact -aloitteeseen. Yritykset toimivat esimerkkinä siitä, miten aloite toimii käytännön raportoinnissa. Tutkimuksen aineistona on YK:n tuottamaa materiaalia Global Compact -aloitteesta ja kolmen suomalaisyrityksen vastuullisuus- tai vuosikertomuksia. YK:n tuottama materiaali perustuu sekä aloitteen osallistujille tarjolla oleviin oppaisiin että aloitteen omiin verkkosivuihin. YK:n tuottamaan materiaaliin sisällytetään aloitteen suunnittelussa mukana olleiden kirjoitukset aloitteen synnystä ja tarpeellisuudesta sekä YK:n pääsihteeri Kofi Annanin pitämän puheen. Näkökulmia yritysvastuuseen käsitellään teorioiden ja käsitteiden kautta. Esitellyt teoriat, kuten kolmen pilarin teoria ja sidosryhmä-teoria ja käsitteet, kuten yrityskansalaisuus, kuuluvat tutkimuskohteeseen niiden ollessa yritysten yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Yritysten yhteiskuntavastuun historiallisen taustoituksen kautta esitetään aloitteen historiallista taustaa ja esitetään mihin tilanteeseen aloite luotiin. Kofi Annanin puhetta yritysmaailmalle analysoidaan erityisesti retorisen analyysin keinoin. Historiallisen taustoituksen perusteella esitetään, että yritysten yhteiskuntavastuu on pidempi aikainen ilmiö ja näin ollen Global Compact -aloite asettuu siihen jatkumoon. Tutkimuksen perusteella aloite on huomattava sen lukumäärän jäsenten vuoksi. Lisäksi huomattavuutta lisäävät osallistujien monimuotoisuus eri maantieteellisiltä alueilta, teollisuusaloilta ja yhteiskunnan muilta sektoreilta. Aloitteen perustuminen tunnetuille kansainvälisille julistuksille lisää myös sen merkittävyyttä. Aloite saa legitimiteettiä YK:n instituution kautta ja sen institutionaalisesta rakenteesta. Global Compact sisällöllisesti on laaja aloite, jossa näkyy useita eri yhteiskuntavastuun perusteluja ja sen kehittämisen suuntaviivoja. Tutkimuksen mukaan aloite itse määrittelee itsensä kutsuna tai alustana, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kehittää, toteuttaa ja paljastaa vastuullisuustoimiaan. Lisäksi Global Compact -aloite pyrkii tuomaan esille YK:n ja kestävän kehityksen tavoitteita. Global Compact -aloite kuvailee tarjoavansa yrityksille arvoihin perustuvan alustan kannustaen institutionaaliseen oppimiseen. Kaiken kaikkiaan aloite rakentaa itsestään kuvaa paikkana, jossa yritykset voivat käsitellä yhdessä muiden toimijoiden kanssa vastuullisuuden ongelmia ja mahdollisuuksia. Tutkimuksessa esitetään, että Global Compact -aloite ja siihen liittyvät materiaalit voi nähdä YK:n pyrkimyksenä rakentaa kollektiivisesti omaa rooliaan ja vastuullisuuttaan nykyisessä kansainvälisessä järjestelmässä. Lisäksi YK:n tuottaman materiaalin aloitteesta tehtävänä voi vakuuttaa ja sitouttaa sidosryhmiä aloitteeseen ja YK:n arvoihin. Global Compact -aloite ottaa kantaa ja rakentaa kuvaa siitä, miten hyvä yritys toimii. Lisäksi aloitteen nähdään ottavan kantaa miten hyvä yhteiskunta ja kansainvälinen järjestys rakentuvat ja miten ne toimivat. Aloitteen määritelmän mukaan vastuullinen yritys toimii vastuullisesti sovittamalla kymmenen periaatetta yritystoimintaansa ja tukemalla ympäröiviä yhteiskuntia. Lisäksi vastuullinen yritys sisällyttää vastuullisuuden toimintansa ytimeen. Lisäksi yritysten tulee raportoida säännöllisesti ja toimia paikallisesti ollakseen vastuullinen. Osallistumalla aloitteeseen yritykset sitoutuvat tähän määritelmään ja hyväksyvät sen luoman kuvan vastuullisuudesta. Global Compact -aloitteen voi sijoittaa keskusteluun yhteiskuntavastuuta koskevista keinoista ja tavoitteista, joita on kehitelty ja perusteltu viime vuosikymmeninä uusin teoreettisin ja käsitteellisin välinein

This thesis examines the power relations of the United States pharmaceutical industry to answer two research questions: (1) to what extent does the US pharmaceutical industry have power? and (2) does the US-based pharmaceutical industry attempt to gain power abroad? This work builds on the assumption that the US industry has some level of power, particularly as it is able to operate in an environment in which it operates with unregulated prices, high profit margins, patent monopolies, all while receiving assistance in the form of publicly funded research and tax breaks from the government. Following the introductory Section 1, Section 2 provides a background of the main concepts considered within this study. A brief history of the pharmaceutical industry is provided, as well as discussion surrounding today’s era of medical neoliberalism, i.e. neoliberal ideas in the healthcare sphere. Corporate lobbying is introduced in terms of theoretical perspectives as to why firms lobby, a prominent idea being that firms lobby to create value. The importance of intangible assets and intellectual property rights for pharmaceutical firms is presented, as are two theoretical perspectives on how the pharmaceutical industry should operate: neoclassical economics and social justice. Section 2 concludes with a framework on power as presented by Steven Lukes on three dimensions of power: decision-making, non-decision-making, and ideological. Section 3 presents the research design that this study undertakes. Building on the power dimensions of Lukes, this thesis considers three forms of power: ideational power (neoliberal ideas of e.g. innovation), vertical power (political connections), and property power (intellectual property rights). As such, three collections of material are used to analyze each power type individually. Articles from the New York Times are used to examine ideational power, focusing on various discourses found in the articles. Lobbying reports of three large pharmaceutical companies, Pfizer, Eli Lilly, and Merck are used to determine what issues and areas the firms spend resources on. The negotiation process of the TRIPS Agreement is discussed to show how the US pharmaceutical industry was a main player in terms of creating an international intellectual property rights regime. Section 4 analyzes the three power types framed above, and Section 5 discusses the findings. Ideational power showed a general norm in which the pharmaceutical industry’s operations are normalized in the United States and more broadly the Global North. Vertical power found that pharmaceutical companies are interested in engaging with issues both domestically and internationally. On an international level, the firms focused on intellectual property rights, trade agreements, and taxes. Property power showed that the TRIPS Agreement emerged in part due to corporate interests in the United States, including the pharmaceutical industry. These private actors were able to collaborate and work with governments to create a more favorable international environment in terms of intellectual property protections. Section 5 also discusses the contributions of this study to the overall field of global political economy, as well as presenting limitations and paths of future research. Section 6 concludes.

The market size of the European professional football market grew from 13,6 billion to 25,5 billion euros during the time-period 2006 – 2017. While the overall market size is constantly growing, the market sizes of some football clubs seem to grow faster than the other ones. Several studies on the field of sports economics suggest that the bigger clubs tend to get bigger and the smaller stay small. One potential explanation for this is so-called glory hunter effect that means a phenomenon where people suddenly form a strong connection to a certain club when the club is enjoying a spell of increasing success. In terms of consumer theory, glory hunting would mean that a football game as a good is more attractive to the customers when their favorite team is doing good in the competition, which would mean higher stadium attendances when a team is higher in the league standings and thus increase the market size for the company that in this case is a football club. In this thesis the glory hunter effect will be studied by a question: How does the competitive success affect the stadium attendance levels in the English Football League Championship during the seasons 2013/2014 – 2017/2018. Competitive success in this thesis is measured by the league standings that the teams had before a game took place. The research question is studied using three different models that use OLS and Prais Winsten methods and are based on both the earlier literature on the field and the dataset used in this thesis. The dataset consists of match by match data from the five seasons that are studied and it contains game-related, club-related and socio-economic variables. The variables that are found to have an effect of some signifficance on the stadium attendance in the earlier literature are included in the regressions with some modifications since the earlier literature on this field mainly focuses on the top-5 national leagues in Europe and there are few earlier studies that consider the case of lower league football. Results obtained with the three models used in this thesis strongly indicate that there is a significant relationship between competitive success and the attendance levels. Depending on the model, the results suggest that one position higher league standing of a home team means a bit over or under a one percent more attendance to the stadium. The effect appears to be highest in the model that does not use a habit variable and has the lowest explanation level from the three models. A high effect that the average attendance level of a team, which is used as a habit variable in the two other models, has on the explained variable that is the actual attendance level at a game suggests that eventhough the competitive success has a significant effect on the stadium attendance, most of the people that go to English Football League Championship games are not that sensitive for short term changes in their teams´ performance in the league. These two findings give support for a theory presented by Sass (2016) which proposes that a longer period of great competitive success has a significant positive effect on the market size of a football club.  

The economies of East Asia, notably China, South Korea and Vietnam, have undergone significant industrial transformations over the last several decades. The rapid transition from largely low-productivity, agriculture-based to high-productivity, modern economies was built on a foundation of manufactured exports to the developed world. In contrast, the economies of Sub-Saharan Africa are still largely resource-based, with little manufacturing export activity. This thesis examines the potential role of exchange rate policy in promoting the manufactured export sector in Africa. Both empirical and theoretical work suggests undervalued domestic currencies played a key role in promoting the growth of manufactured exports in East Asia. The thesis begins by looking at why manufactured exports are important for economic development, looking at both empirical findings and the theoretical underpinnings. The role of exchange rates in the industrialization process is examined, with presentation of both empirical work and an in-depth look at two theoretical models. These findings are then used to assess the potential for a successful strategy of currency undervaluation in Africa. The main finding of the thesis is that such a strategy seems difficult both in terms of economic fundamentals and political reality and could present significant issues going forward.

Originally founded as a Finnish utopian colony in 1929, Penedo in Brazil has developed over the decades from full-board guest housing activity to a full-fledged tourist destination. Nowadays Penedo is a popular day or a weekend trip destination that attracts predominantly domestic Brazilian domestic tourists with its Finnish exoticism in its townscape. Pequena Finlândia shopping center and the folk-dance nights organized by the Clube Finlândia are the two primary tourist attractions. In Penedo, there still lives a Finnish community of a few dozen people. Only a handful of the Finnish Penedians participate in the tourism industry, but many more reside in the area affected by tourism. This study examines the Finnish Penedians’ perceptions of tourism and of its impact on the town, community, and Finnish culture. Tourism in Penedo is built on the image of Finnishness, and thus the work concentrates on some of the classic discussions in anthropology of tourism about commodification of culture and cultural authenticity in a tourist setting. In addition, the work discusses the potential of tourism in the maintenance of Finnish culture in Penedo. The data for this study was collected during a six-month long ethnographic fieldwork period from September 2017 until March 2018. The data was gathered mainly by participant-observation and different types of interviews. The data is comprised of 24 transcribed interviews and field notes, but it also includes a small amount of other written data. The data was analyzed by employing the grounded theory method. The research shows that the Finnish Penedians’ perceptions of tourism are not uniform and straightforward. From the local perspective, tourism does not embody such meanings that it could be unequivocally deemed as good or bad. Tourism is understood as indispensable for the town’s existence, but its rapid growth has brought about challenges to the town’s infrastructure and negative consequences especially to the environment. The local community feels it does not culturally benefit from the growing mass tourism. The commodification of Finnishness divides the community. On one hand, it is seen as cultural exploitation for economic profit, particularly when the culture is being commodified by the Brazilian entrepreneurs. On the other, the commodification of Finnish culture is regarded as means for the preservation of Finnishness in Penedo. The local Finnish community experiences that there is not much “real Finnishness” in the town anymore. Instead, culture and traditions have adopted new forms and embraced new functions and meanings. The maintenance of Finnishness and its appearance to tourists is considered important. Finnishness works as a reference of the origin of Penedo as a Finnish colony and as a nest of Finnish culture in Brazil. With the growing tourism and disappearing Finnishness, phenomena brought about by globalization and modernization are seen as a future challenge, since they are perceived as something that take the interest of tourists and Finnish descendants away from the cultural traditions.

Interaktionen mellan ledarskap och arbetshälsa är ett mindre utforskat område och speciellt studier om ledarskap inom socialt arbete är ovanliga. Socialbyråns arbetsmiljö är ett återkommande forskningsområde inom socialt arbete. Tidigare forskning är inriktad på hur de anställda på socialbyrån hanterar den utmanande arbetsmiljön och de problem som finns där. Intresset för välbefinnandet hos personer i arbetslivet har ökat samtidigt som psykisk ohälsa blivit allt vanligare. Syftet med föreliggande pro gradu-avhandling är att undersöka arbetshälsa och gott ledarskap inom vuxensocialarbete samt vilka positiva effekter ett gott ledarskap kan ha på anställdas arbetshälsa. Genom att tillämpa positiv psykologi som perspektiv i avhandlingen möjliggörs ett fokus på det som är bra och gott i denna interaktion mellan ledarskap och arbetshälsa utan att helt förbise de utmaningar som finns. Forskningsfrågorna som ställs är 1: Hur beskrivs bra arbetshälsa inom vuxensocialarbete? 2: Hur beskrivs bra ledarskap inom vuxensocialarbete? och 3: Vilken betydelse tillskrivs ett gott ledarskap för en god arbetshälsa? Att studera ledarskapets positiva inverkan på arbetshälsan hos de anställda i kontexten av en socialbyrå ökar förståelsen för hurdant ledarskap de anställda anser att är gott. De anställda på en socialbyrå består av socialhandledare, socialarbetare och ledande socialarbetare. Materialet består av fyra gruppintervjuer med anställda på en socialbyrå, totalt åtta informanter. Som analysmetod används kvalitativ innehållsanalys. Resultaten har visualiserats i tre bilder enligt de forskningsfrågor som ställs i föreliggande avhandling. Fyra aspekter som informanterna i avhandlingen anser höra till en bra arbetshälsa är kompetens, arbetsgemenskap, flexibilitet och autonomi. I ett gott ledarskap ser de substanskunskap, flexibilitet, närvarande och förtroende som centrala aspekter. Slutligen i ett gott ledarskap för arbetshälsan återfinns fyra aspekter: flexibelt, skapar arbetsgemenskap, närvarande och kompetent. Resultaten visar på betydelsen för de anställdas arbetshälsa då en socialbyrå som arbetsplats har en funktionell dialog och närvarande kolleger och närchefer. De kontinuerliga förändringarna i samhället gör också att det sociala arbetets utformning ständigt förändrar sig. Det medför nya utmaningar för den offentliga socialservicens arbetsprocesser och socialbyråns anställda. De anställda på socialbyrå behöver tillräckligt med tid för sina egna relationer med sina kolleger och närchefen, inte enbart tillräcklig tid för arbete med klienter. Den ledande socialarbetaren har möjlighet att utgöra ett stort stöd och starkt bidra till sina medarbetares arbetshälsa om den ledande socialarbetare får tillräckligt med tid och utrymme för det. Ett gott ledarskap tillskrivs en stor betydelse för en bra arbetshälsa.