Browsing by Title

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millä pelin osa-alueilla Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen edesottamukset poikkesivat vastustajiinsa nähden karsittaessa vuoden 2016 Euroopan mestaruus lopputurnaukseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda menetelmä, jossa tilastolliseen analyysiin perustuen voidaan osoittaa pelin yksittäiset osa-alueet, joissa joukkue suoriutuu vastustajaansa paremmin tai huonommin. Menetelmän tuottaman informaation avulla voidaan toimenpiteet kohdistaa osa-alueisiin, joilla on eniten vaikutusta ottelun lopputuloksen kannalta. Tutkimuksessa selvisi että Suomen maajoukkueella ei ollut vastustajiinsa nähden selkeää etua millään pelin osa-alueella, joita tutkimuksessa mitattiin. Sen sijaan Suomen maajoukkue oli vastustajaansa selkeästi huonompi sekä erikoistilanteissa että maalintekoyrityksissä, joissa maalintekoa yritettiin puskemalla päällä. Tutkimuksen lopputuloksena luotiin myös menetelmä, jossa pelin eri osa-alueiden vaikutus lopputulokseen nähden on kvantitatiivisesti mitattavissa. Tälläistä menetelmää ei löytynyt tutkimusta valmisteltaessa, joten se luotiin osana tutkimusta. Menetelmän kantava ajatus on pelin kuvaaminen käänteisen prosessin mallina, jossa jalkapallopeli pilkotaan pienempiin kokonaisuuksiin, joiden mittaaminen on mielekästä ja mahdollista kvantitatiivisten menetelmien avulla.

Tutkielman tavoitteena on kuvailla ja analysoida jälkihuoltonuorten lastensuojeluhistoriassa tapahtuneita siirtymiä. Aineistona tutkielmassa on lastensuojelussa ja jälkihuollossa kirjoitetut dokumentit. Kaikki nuoret olivat elämänsä aikana olleet huostaanotettuja ja asuneet jossain vaiheessa sijoitustaan lastensuojelulaitoksessa. Olen hyödyntänyt tutkimuskirjallisuutena sijoitetuista lapsista tehtyjä seuranta- ja rekisteritutkimuksia, sekä lastensuojelun dokumentointia koskevaa kirjallisuutta. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja temaattista verkostoanalyysia. Tulosten kuvailussa hyödynnän ryhmittelyä ja tyypittelyä. Kaikilla tutkielman henkilöillä ilmeni kaksi yhteistä siirtymää elämänkaarella: ensimmäinen sijoitus lapsuudenkodista sijaishuoltoon sekä muuttaminen pois lastensuojelulaitoksesta täysi-ikäistymisen kynnyksellä. Ensimmäinen sijoitus kodin ulkopuolelle jäsentyi kolmella tavalla riippuen siitä, millä perustein heidät ensimmäisen kerran sijoitettiin. Ensimmäinen sijoitustyyppi esiintyi lapsilla, jotka sijoitettiin kodin ulkopuolelle jo alle kouluikäisenä. Heidät sijoitettiin vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien ja lasten perushoivan laiminlyönnin vuoksi ja heidän sijoitus näyttäytyi pysyvänä elämäntilana. Toiseen tyyppiin kuuluivat lapset, joiden sijoituksen ensisijainen peruste oli lasten päihteidenkäyttö. Sijoitus oli tällöin huomattavasti lyhytaikaisempi ja yhteys lapsuudenkotiin säilyi. Kolmannen ryhmän lapset sijoitettiin myös teini-ikäisenä ja sijoituksen perusteet olivat moninaiset. Perusteet liittyivät lapsen omaan oirehdintaan sekä kehitystä uhkaaviin kasvuolosuhteisiin. Jälkihuoltonuorten tilanteet itsenäisessä elämänvaiheessa jäsentyivät myöskin kolmella tavalla: itsenäisesti pärjäävät, epävakaasti itsenäistyneet sekä nuoret, jotka ovat joutuneet työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Lisäksi oman tyyppinsä aineistossa muodostivat nuoret, joista oli vain vähän tietoa saatavilla. Asiakirjojen perusteella syntyi vaikutelma, että nuoret olisivat tarvinneet runsaasti tukea ja pysyviä auttamissuhteita myös jälkihuollon vaiheessa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui nuorten oma palveluista kieltäytyminen ja osallistumattomuus tuen muotoihin. Lastensuojeluprosessi saattoi muodostua lapsilla hyvin samankaltaisesti siihen asti, kunnes lapset muuttivat pois lastensuojelulaitoksesta, ja itsenäistymisprosessit puolestaan saattoi erota suuresti. Toisaalta myös jälkihuoltonuorilla, joilla oli täysi-ikäisenä samankaltainen elämäntilanne, saattoi olla toisistaan erittäin poikkeavat lastensuojeluhistoriat.

Tutkimuksessa tarkastellaan Ronald Inglehartin hiljaisen arvovallankumouksen teoriaa refleksiivisen modernisaatioteorian piiristä johdettujen vaihtoehtoisten yhteiskunnallisen epävarmuuden kasvuun liittyvien selitysmallien kautta. Inglehartin teoria antaa ymmärtää, että modernisaation myötä käynnissä on ollut hiljainen prosessi, jossa aineellisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden parissa kasvavat sukupolvet omaksuvat edeltäjiään jälkimaterialistisempia arvoja. Tutkimuksessa johdetaan Inglehartin teorialle kaksi rinnakkaista selitysmallia, jotka perustuvat Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin modernisaatioteoretisointeihin. Ensimmäisessä mallissa Inglehartin määrittämää jälkimaterialismia pyritään selittämään Giddensin teorian avulla modernisaation myötä tapahtuvan traditioiden purkautumisen myötä yksilötasolla ilmenevän uudenlaisen autonomian kokemisen kautta, jolloin jälkimaterialismin oletetaan olevan yleisempää sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka traditioista irtautuessaan kykenevät onnistuneeseen itsereflektioon. Empiiristä mallinnusta varten koostetaan faktorianalyysillä kaksi Giddensin teoriaan perustuvaa jälkimaterialismia selittävää muuttujaa, joiden välinen yhteisvaikutus on tilastollisen analyysin keskiössä. Toinen malli perustuu Beckin riskiyhteiskuntateoretisointiin ja perustuu pitkälle kehittyneen modernisaation mukanaan tuomien uudenlaisten riskien ja epävarmuuksien kokemiseen ja olettaa, että huolestuneisuus uudenlaisten riskien ja epävarmuuksien suhteen näkyy suurempana materialististen arvojen omaksumisena. Selitysmalleja testataan empiirisesti ordinaalisella regression- sekä kovarianssianalyysillä World Values Survey 2005:n, European Values Study 2008:n sekä saksalaisen Political Attitudes, Political Participation and Voter Conduct in United Germany –surveyn vuosien 1994-2002 aineistoilla. Empiirisen analyysin perusteella kumpaakaan mallia ei kuitenkaan voida näyttää toteen käytettävissä olevilla aineistoilla. Tutkimuksessa pyritään siten vielä problematisoimaan tutkimusasetelman operationalisointiin liittyviä ongelmakohtia survey-aineistojen suhteen mahdollisten jatkotutkimuksien kannalta.

Populismi on 2020-luvulle tultaessa erittäin suosittu tutkimuskohde akateemisessa maailmassa. Terminä populismia kuitenkin sovelletaan jatkuvasti useissa eri yhteyksissä tuntematta sen tarkkaa teoreettista taustaa tai määritelmää. Siksi populismiteorioiden analysointi on tärkeää myös filosofisessa kontekstissa. Teoriat eliittiä vastustavasta 'kansasta' ovat merkittävässä osassa myös populismin filosofisissa teorioissa, mutta populismin luomat ja etenkin Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa oikeistopopulismiin viittaavat mielikuvat ovat usein tehneet populismiteorioiden käsittelystä vähintäänkin haastavaa. Tässä työssä puolustetaan populismi-termin käyttöä poliittisen filosofian kontekstissa ja osoitetaan, miten Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen vuonna 1985 muotoilemalla populismiteorialla voidaan selittää politiikan ontologiaa, 'kansan' hegemoniaa ja jälkiperustahakuisuutta. Työssä käsitellään Ernesto Laclaun omintakeista jälkimarxilaista populismiteoriaa ja verrataan sitä Slavoj Žižekin ideologiakäsitykseen. Työssä hyödynnetään muun muassa Oliver Marchartin vakiinnuttamaa jälkiperustahakuista filosofiaa, joka kyseenalaistaa essentialistisen käsityksen politiikasta. Työn tavoitteena on löytää Laclaun ja Žižekin teorioista vasemmistopopulistisia piirteitä. Laclaun omintakeisessa populismiteoriassa populismi kuvaillaan artikulaation logiikkana, jossa tyhjillä merkitsijöillä ja ekvivalenssin ketjulla on merkittävä rooli. Žižekin ideologiakäsityksessä puolestaan ideologisen fantasian käsite on tärkeässä roolissa. Molempien teorioita yhdistää niiden lacanilainen perintö, jossa muun muassa point de capitonit, antiessentialismi ja merkitsijät ovat tärkeässä osassa. Työssä todetaan, että Laclaun populismiteoriassa on vasemmistopopulistisia piirteitä, mutta ne eivät ole yksinomaan vasemmistopopulistisia. Kuitenkin Laclaun synnyinmaassa vaikuttanut ja vasemmistopopulistisia elementtejä sisältänyt peronismi on vaikuttanut hänen teoriaansa. Erityisesti Chantal Mouffen radikaalin demokratian projekti on saanut vaikutteita Laclaulta, ja siinä vasemmistopopulistiset piirteet ovat korostuneita ja postmoderneja identiteettipoliittisia elementtejä hyödyntäviä. Myös Žižekin ideologiakäsityksestä on löydettävissä vasemmistopopulistisia piirteitä muun muassa kapitalismikritiikin muodossa, mutta Žižek itse ei määrittele teoriaansa populistiseksi. Kuitenkin Laclaun ja Žižekin teorioita leimaa vahva lacanilais-marxilainen ja antagonistinen perintö, joka näkyy heidän teorioissaan monella tavalla.

Syftet med denna pro gradu – avhandling är att undersöka jämlikheten i politiken genom kandidatnomineringen till val. En stor del av händelserna innan valet sker utanför offentligheten, inom de politiska partierna. Partierna fungerar som portvakter till kandidatlistan och till politiska mandat. Motivationerna i magisteravhandlingen är att få en insikt i den informella delen av kandidatnomineringen med fokus på riksdagsvalet i Finland våren 2019. Avhandlingens teoretiska utgångspunkter tar avstamp i antagandet om att partierna strävar efter deskriptiva, balanserade kandidatlistor i enlighet med teorin om rationellt handlande. Upplevelserna av särbehandling förväntas variera då kandidaternas egen bakgrund beaktas. I avhandlingen analyseras surveydata från Riksdagskandidatundersökningen 2019 med kvantitativ, statistisk metod. Avhandlingen undersöker kandidaternas upplevelser av en jämlik kandidatnomineringsprocess till riksdagsval på basis av tre sociodemografiska bakgrundsegenskaper: kön, ålder och etnisk bakgrund. Ur resultaten framkommer att majoriteten av kandidaterna upplever positiv särbehandling i allmänhet inom partierna. Däremot upplever majoriteten av kandidaterna inte personligen särbehandling i negativ bemärkelse. I synnerhet kvinnligt kön och ung ålder upplevs vara fördelaktiga egenskaper för en framtida riksdagsvalskandidat. Kvinnor upplever i större utsträckning de studerade sociodemografiska egenskaperna som fördelaktiga i kandidatnomineringen. Det förekommer skillnader i upplevelserna mellan partierna, men de största skillnaderna finns mellan sittande riksdagspartier och de övriga partierna. Variationen i upplevelserna mellan riksdagspartierna förklaras med ideologiska skillnader samt variationen i utbud och efterfrågan av kandidater. Upplevelserna bland kandidater med tidigare politisk erfarenhet skiljer sig betydligt från kandidater utan tidigare erfarenhet. Ju mer kandidaten har tidigare politisk erfarenhet, desto mer upplever kandidaten positiv särbehandling inom partierna. Resultaten visar tecken på att partierna fortfarande behöver anstränga sig för att bilda representativa kandidatlistor. Köns- och åldersrepresentativiteten visar sig vara högsta prioriteter för partierna, den etniska bakgrunden är inte en lika viktig egenskap.

Tarkastelen tutkielmassa Jane Bennettin etiikan ajattelua, jossa ekologiset teemat kytkeytyvät näkemykseen etiikasta eettisen sensibiliteetin kultivoimisena. Käsittelyäni johdattava kysymys on seuraava: Miksi sensibiliteetin kultivoiminen on Bennettin mukaan eettisen elämän edellytys? Osoitan tutkielmassani, että vastaus kysymykseen peilaa hänen käsityksiään subjektista, normatiivisen etiikan sisällöstä sekä etiikan perustasta myöhäismodernin maailmankuvan puitteissa. Bennettin lisäksi tarkasteluni sivuaa Kantin, Schillerin, Foucault’n, Lucretiuksen, Deleuzen ja Guattarin, Stephen K. Whiten sekä William E. Connollyn tekstejä. Sensibiliteetti-termin merkitys kytkeytyy etiikan kontekstissa tiettyihin subjektin ominaisuuksiin, kuten kehollisuuteen, aistimellisuuteen ja havaitsemiskykyyn. Sensibiliteetin nostaminen etiikan ajattelun keskiöön liittyykin Bennettille ensiksi tarpeeseen kiinnittää huomiota niihin edellytyksiin ja rajoituksiin, joita kehollisuutemme asettaa moraalisten periaatteiden noudattamiselle, jolloin etiikan keskeiseksi elementiksi nousee subjektin itseensä kohdistama työstäminen. Toiseksi sen keskeinen rooli liittyy Bennettin ekologista eetosta määrittelevään instrumentalismin kritiikkiin, yhteiselon eettisistä vaatimuksista nousevaan anteliaisuuden eetokseen sekä ontologian merkitykseen näiden taustalla. Bennett asemoi omaa ajatteluaan suhteessa näkemykseen, jonka mukaan moderni maailmankuva on merkinnyt maailmaan sisältyvän tarkoituksellisuuden ja itseisarvon ajatuksen hylkäämistä moraalisen järjestyksen perustana. Tämä muodostaa lähtökohdan hänen ontologiselle projektilleen, jossa uudelleentulkinta materialismista muodostaa affektiivis-kognitiivisen taustan normatiiviselle orientaatiolle. Sensibiliteetti saa tältä osin merkityksensä myös ontologian ja etiikan välisen suhteen muodostavana linkkinä, kun ensiksi mainitun tarpeellisuus jälkimmäisen taustalla tunnustetaan, mutta samalla nähdään ongelmallisena palauttaa etiikka tai politiikka vahvoihin ontologisiin sitoumuksiin. Näiden kahden näkökulman leikkauspisteestä katsottuna Bennettin etiikka näyttäytyy ekologisen sensibiliteetin teoretisoinnin projektina, jossa ekologisuus ei viittaa ainoastaan normatiiviseen periaatteeseen tai käytännön toimiin, vaan myös subjektin itsekäsitykseen ja tapaan suhtautua ympäröivään todellisuuteen. Bennettin materialistisen ontologian myötä avautuu vähemmän hierarkkinen näkemys ihmisen ja muiden olioiden välisistä eroista sekä kaiken olevan materiaalista kytkeytyneisyyttä korostava ekologinen orientaatio ja sensibiliteetti.

Suomesta Ruotsiin suuntautunut muuttoliike 1960–1980-luvuilla kosketti valtaväestön lisäksi myös romaneja. Tätä erityisryhmää ei kuitenkaan ole huomioitu aiemmissa tutkimuksissa lyhyitä mainintoja lukuun ottamatta. Näissä maininnoissa todetaan lähes poikkeuksetta romanien lähteneen Ruotsiin parempien elinolosuhteiden perässä, mutta muuton taustalla olleita motiiveja ei ole eroteltu tarkemmin. Vähäisestä tutkimuksen määrästä huolimatta on romanien muutto Ruotsiin merkittävä osa historiaa, jonka vaikutukset ulottuvat nykyhetkeen saakka. Tutkimusaineiston muodostavat ROM-SF- projektissa vuosina 1988–1999 kerätyt 100 elämänkertahaastattelua, joista 38 valittiin lähempään tarkasteluun. Tämän lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu kymmenen Ruotsiin muuttoon liittynyttä teemahaastattelua, joista seitsemän tehtiin Ruotsissa vuonna 2011 sinne jääneiden romanien keskuudessa. Lopullinen aineisto käsittää 48 haastattelua, joita käsiteltiin ja analysoitiin Atlas.ti -ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimusmenetelmänä on ensisijaisesti muuttokertomuksessa esitettyjen muuttopäätökseen vaikuttaneiden tekijöiden analysointi, jolloin muistitieto toimii tutkimuksessa ensisijaisesti lähteenä. Huomiota kiinnitetään myös kertomuksen rakenteeseen erottamalla toisistaan muuton kollektiivinen ja yksilöllinen muisto. Tarkastelun pääasiallisena kohteena on mitä Suomesta 1960–1980-luvuilla muuttaneet romanit nostavat esille muistellessaan omaa muuttopäätöstään. Tutkielmassa ymmärretään muuttopäätös monimutkaisena prosessina huomioimalla sekä taloudellinen että sosiaalinen näkökulma ja ottamalla huomioon yksilön elämäntilanne ja yhteisössä vallitseva sukupuolijärjestelmä. Tämän lisäksi analyysissa tarkastellaan muuttoa kolmella eri tasolla: makro-, meso- ja mikrotasolla. Tutkimuksessa pidetään kontekstualisoiva tutkimusote vahvasti läsnä huomioimalla romanien muuton kiinnekohdat yhteiskunnan muutoksiin. Vähemmistöjä on usein tutkittu kontekstista erikseen: romanien muuttoliikkeen voidaan katsoa kytkeytyneen vahvasti elinkeinorakenteen muutokseen ja sitä seuranneeseen muuttoon maalta kaupunkiin. Muuttokertomuksissa toistetaan usein sekä yhteisössä vallinnutta käsitystä muutosta että eritellään oman subjektiivisen muuton motiiveja. Haastateltavien toistama kollektiivinen muisto perustuu Suomen ja Ruotsin välisiin elintasoeroihin, joiden taustalla nähdään Suomessa vallinnut rasismi ja Ruotsin ennakkoluulottomampi ilmapiiri. Yksilöllisessä muistossa erottuvat naisten ja miesten erilaiset muuton muistot. Kun miesten varsin homogeeninen kokemus muuton motiiveista liittyy työtilanteeseen, korostuu naisilla muuton sosiaalinen näkökulma. Tämän lisäksi keskeisenä muistelukerronnassa esitettynä muuton motiiveina mainitaan siirtolaisverkostojen sisällä tapahtunut ketjumuutto ja Ruotsin olosuhteista verkostojen sosiaalisten siteiden kautta levinnyt tieto. Haastatteluissa erottuu varsinaisten muutolle annettujen motiivien lisäksi muuttopäätökseen vaikuttaneita muuton kokemuksia. Läpileikkaavana teemana tutkielmassa on muuton helppouden kokemus. Ruotsiin lähdettiin usein aluksi vain 'käymään', vaikka joidenkin kohdalla muuton tilapäisyys muuttui pysyvämmäksi. Muuttoliikkeen laajennettua käsittämään suurempaa osaa romaniyhteisöstä muuttopäätöksen lisääntyi perusteluna muiden romanien Ruotsiin lähteminen. Muuton motiivina haastatteluissa esitetty muiden mukana muuttamien ja muuton spontaanisuuden korostaminen liitetään tutkielmassa niin sanotun muuttamisen kulttuurin syntyyn, joka jatkaa samaa muuton helppouden kokemusta haastateltavien kertomuksissa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten naisten käsityksiä ja kokemuksia dancehall-harrastuksestaan. Dancehall on jamaikalainen kulttuuri, johon kuuluu muun muassa tanssi ja musiikki, ja dancehall-tanssia harrastetaan Suomessakin. Tutkimuskysymys on seuraava: millaisena dancehall näyttäytyy suomalaisten naisharrastajien käsityksissä? Tätä kysymystä lähestytään kahden kysymyksen avulla: miten dancehall vaikuttaa kuvaan ja kokemukseen naiskehosta suomalaisten naisharrastajien puheessa? Miten suomalaiset naiset kokevat dancehall-kulttuurin ja suomalaisen kulttuurin väliset erot ja jännitteet? Tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa dancehallia harrastavaa suomalaista naista ja aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta. Haastateltavat on valittu lyhyen kyselyn perusteella, joka toteutettiin dancehall-tanssitunneilla Helsingissä. Kyselyn perusteella valittiin haastateltaviksi sellaisia harrastajia, jotka itse määrittelivät olevansa todella innostuneita dancehallista. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielmasta selviää, että dancehallilla on ollut myönteinen vaikutus haastateltavien kehonkuvaan sekä itsetuntoon. Haastateltavien naisten mukaan dancehall-kulttuurin sallivampi ja laajempi kauneusihanne sekä erinäköisten ja -kokoisten jamaikalaisten naistanssijoiden esilläolo ja representaatio dancehallissa ovat vaikuttaneet heidän omaan kauneusihanteeseensa sekä kehonkuvaansa niin, että he ovat tyytyväisempiä itseensä ja kehoonsa sellaisina, kuin ne ovat. Dancehall-harrastus on lisäksi tuonut heidän elämäänsä kokonaan uuden yhteisön ja ystäväpiirin. Osan haastateltavista oli mahdollista löytää itsestään uusi, arkiminästä poikkeava “dancehall-persoona”, tai vain kokeilla erilaisia rooleja tanssin avulla. Dancehall-harrastukseen liittyy kuitenkin myös asioita, jotka aiheuttavat haastateltaville jännitteisiä ja ristiriitaisia tunteita. Haastateltavat pohtivat dancehallin naiskuvaa ja dancehallin suhdetta naisiin. Onko dancehall naisia voimauttavaa ja vapauttavaa vai esineellistävää ja alistavaa, vai jotain siltä väliltä? Haastateltavilla on tästä erilaisia mielipiteitä. Lisäksi haastateltaville jännitteisiä ja ristiriitaisia tunteita aiheuttavat dancehalliin ajoittain liittyvät väkivalta ja homofobia, jotka ovat haastateltavien omien arvojen vastaisia ja joihin haastateltavien on vaikea suhtautua. Haastateltavat pohtivat, miten dancehallia voi harrastaa vastuullisesti ja eettisesti. Heille on tärkeää, että he ovat perillä dancehall-kulttuurista, pystyvät tukemaan jamaikalaisia tanssijoita rahallisesti, ja että jamaikalaiset tanssijat hyväksyvät heidän harrastuksensa. Dancehall-harrastukseen liittyy suomalaisilla naisharrastajilla jännitteisiä kokemuksia ja ristiriitaisia tunteita. Näistä huolimatta dancehall on vaikuttanut heidän elämäänsä myönteisesti, erityisesti kehonkuvan ja itsetunnon parannuttua. Dancehall on luonut harrastajille tilan hyväksyä itsensä sellaisina, kuin he ovat. Tätä on mielenkiintoista verrata dancehall-kulttuuriin Jamaikalla, jossa kehitys vaikuttaa olevan kohti länsimaisempaa, yksipuolisempaa kauneusihannetta. Tämä ei silti vähennä sitä, miten merkityksellistä dancehall on suomalaisille harrastajille, kaikesta huolimatta.

This thesis aimed to examine Japan’s lawmaking process that lead to the passage of the PKO law, also known as the peacekeeping law of 1992. The focus was on the government discussions that occurred during the period from September 1991 to June 1992. The issues revolving around the topic were extremely controversial. The root of the problem lies in Japan’s history, and the country’s international standing. This thesis is built on political discourse analysis. The primary objective is to aid in an understanding of the reasons behind the PKO law's creation. Most of the materials cited are government discussions about the law including the explanation of purpose, question rounds, committee reports, and plenary sessions in the House of Councillors and the House of Representatives. The analysis was focused on the expressed views shared by the speakers in the Diet on a micro level, while at the same time showing the effects of the proposed bill on a macro level. Also included were questions about the role played by the leading party, the Liberal Democratic Party, who was the main instigator in the law drafting process. The main questions can be limited to two: Was there a shift in the country's politics as it relates to the issues surrounding the bill's contents? What was the reason that the government strove so hard to pass this bill into law? Through the years, Japan’s foreign policy can be said to be evasive on some points, but with taking part in the peacekeeping operations, there was a slight shift in politics. Japan’s foreign policy was already UN-centered, so participating in the PKO operations was not that massive of a change. Overall, the result of the Gulf Crisis gave the Liberal Democratic Party a reason to make a push for the passing of the PKO bill, and some saw the dispatch of the Self-Defense Forces as the party's last significant effort to redefine Japan as a normal state. In June of 1992 the passed PKO law turned out to be a compromised law. What can be seen from the overall discussions in both houses was that they centered in the perceived unconstitutionality of the bill as well as the use of the army and possible use of force. In some public hearings lawyers and legal advisors stated that they were against the law. Despite this, the opposition, however, did not take into an account changing public opinion, and the government was able to pass the law successfully. Discussion of the bill, in Japan as well abroad, presented a variety of reactions, at the center of them was fear of dispatching the Self-Defense Forces. In conclusion, the army and the peacekeeping operations were two separate matters, and the passing of the bill was a chance for the country to be more active in an international setting.

Tutkielman kysymyksenasettelu koski sosiaalityöntekijöiden asennoitumista alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan. Pyrkimyksenä oli tarkastella asenteiden laadullista variaatiota ensinnäkin sen kannalta, minkälaisina asioina ja miten alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa arvotetaan sosiaalityön kontekstissa? Toiseksi asenteiden laadullista variaatiota lähestyttiin siltä kannalta, miten puheeksiotto ja neuvonta istuvat osaksi sosiaalityötä työntekijöiden näkökulmasta? Kolmanneksi tavoitteena oli tarkastella, näyttäytyvätkö puheeksiotto ja neuvonta edellisten kysymysten osalta samankaltaisina asenneobjekteina niin puheeksiottoon liittyvään mini-interventiokoulutukseen osallistuneiden kuin menetelmää toistaiseksi suhteellisen vähän tuntevien sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? Tutkielman empiirinen aineisto koostui 17 aikuissosiaalityöntekijän haastattelutilanteessa tuottamasta argumentatiivisesta puheesta. Haastattelut toteutettiin laadullisen asennetutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Haastateltaville esitettiin väittämiä, joiden tarkoituksena oli virittää heitä arvottamaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ja käyttöön liittyvää neuvontaa eri kannoilta. Argumentatiivisesti rakentuvan haastattelustrategian tavoitteena oli saada esiin asenteiksi tulkittuja kannanottoja puheessa määrittyvää asenneobjektia kohtaan. Analyysivaiheessa puheaineistosta lähdettiin poimimaan erilaisia kannanottoja perusteluineen. Kannanottoja ja niiden perusteluja hahmoiksi jäsentävässä analyysissa edettiin väittämä kerrallaan. Tulkintoja kokoavassa osassa pyrittiin lisäksi erottamaan kommenteista ne sosiaaliset asiayhteydet, joihin haastateltava väittämän sijoittaa. Analyysissa tarkasteltiin siis paitsi asenteiden kohteiden määrittymistä ja tuottamisen tapoja myös niitä asiayhteyksiä, joissa tuottaminen tapahtuu. Väittämiin esitettyjä kommentteja kokoavasti tulkiten alkoholinkäytön puheeksiotto ja käyttöön liittyvä neuvonta näyttäisivät sijoittuvan niitä arvottavassa puheessa kolmelle tasolle, joilla ne myös määrittyvät asenteen kohteina eri tavoin. Nämä tasot olivat yhteiskunnallinen, voimaantumisen ja vuorovaikutuksellinen taso. Yhteiskunnallisella tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin rationaalisen myönteisesti hyödyn ja sosiaalityöntekijän velvollisuuksien näkökulmasta. Toisella ja kolmannella tasolla arvottaminen kääntyi varauksellisempaan suuntaan. Voimaantumisen tasolla puheeksiottoa ja neuvontaa arvotettiin pääasiassa yksilön voimavarojen vahvistamisen, vuorovaikutuksellisella tasolla puolestaan erilaisten vuorovaikutusstrategioiden olemassaolon kannalta. Tulkinta kolmesta arvottamisen tasosta saattaa olla omiaan paitsi herättämään ajatuksia jatkotutkimuksille myös avaamaan uusia näkökulmia aiempien, pääasiassa kvantitatiivisten puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvien asennetutkimusten tulkintaan. Toinen tärkeä tutkielmassa tehty tulkinta liittyi sosiaalityön ja terveydenhuollon kontekstien välisiin eroavaisuuksiin. Sosiaalityön erityisluonteen ymmärtäminen olisi olennaista sovellettaessa alun perin terveydenhuollon puheeksioton tueksi kehitettyä mini-interventiomenetelmää sosiaalityöhön. Tutkielman tärkeänä retorisen tutkimusnäkökulman lähteenä toimi Billigin Arguing and Thinking. Laadullisen asennetutkimuksen osalta keskeisimpiä lähteitä olivat Vesalan ja Rantasen toimittama Argumentaatio ja tulkinta sekä Vesalan ja Rantasen Pelkkä puhe ei riitä -teos. Tutkielman teoreettisen pohjan muodosti puheeksiottoon ja neuvontaan kytkeytyvä mini-interventiotutkimuskeskustelu. Alkoholihaittojen ennaltaehkäisyyn liittyvän keskustelun tärkeänä lähteenä toimi puolestaan Andersonin, Gualin ja Colomin Alcohol and Primary Health Care: Clinical Guidelines on Identification and Brief Interventions.