Browsing by Title

Surveytutkimuksessa saadaan harvoin kerättyä täydellisen edustavaa aineistoa tavoitellulta vastaajajoukolta. Lähes aina osa vastauksista tai vastaajista jää puuttumaan. Puuttuneisuudella voi olla suuri merkitys aineiston tilastollisen analyysin kannalta. Se vähentää aineistosta laskettavien estimaattien tarkkuutta ja voi pahimmillaan myös aiheuttaa harhaa estimaatteihin. Otantatutkimuksessa virhettä tulee lisäksi itse otannasta. Puuttuneisuudesta ja otannasta johtuvia virheitä surveyaineistossa pyritään usein korjaamaan aineiston uudelleenpainotuksella. Tässä työssä on tutkittu kalibrointiin ja vastaustaipumuksen mallintamiseen perustuvien uudelleenpainotusmenetelmien vaikutusta estimoinnin laatuun, kun otosaineistosta halutaan estimoida erilaisten tutkimusmuuttujien keskiarvoja perusjoukossa. Näiden kahden eri lähestymistavan vertailun lisäksi on haluttu tutkia, voisiko vastaustaipumusmallilla tuotettuja painoja parantaa kalibroimalla (eli muodostamalla ns. yhdistelmäpainot). Käytetty tutkimusaineisto on peräisin Suomessa vuosien 2009 ja 2010 taitteessa toteutetusta EU-rikosuhritutkimuksen pilottivaiheesta. Aineisto sisältää erilaisten rikosten kohteeksi joutumiseen ja turvallisuuden tunteeseen liittyviä muuttujia. Rikosuhritutkimuksessa kerätty otosaineisto on tätä tutkimusta varten monistettu koko populaatiota edustavaksi synteettiseksi dataksi. Synteettisestä perusjoukosta on poimittu satunnaisotoksia jäljitellen aitoa otantatutkimuksen tilannetta. Eri tavoin painotetuista otoksista laskettuja estimaatteja on verrattu toisiinsa sekä tunnuslukujen oikeisiin arvoihin perusjoukossa. Painojen muodostuksessa ja tunnuslukujen estimoinnissa on käytetty SAS-ohjelmistoa. Kalibrointipainot on laskettu käyttämällä Calmar 2-nimistä SAS-makroa, jonka voi ladata ilmaiseksi Ranskan kansallisen tilasto- ja taloustutkimuslaitoksen INSEEn internetsivuilta. Estimoinnin tulosten perusteella voidaan todeta, että uudelleenpainotuksella pystyttiin parantamaan estimoinnin laatua lähes kaikkien tarkasteltujen muuttujien kohdalla. Kaikki painotusmenetelmät eivät kuitenkaan toimineet kaikissa tilanteissa yhtä hyvin. Estimoitaviksi oli tarkoituksella valittu eri tyyppisiä muuttujia. Toiset muuttujista olivat helpompia estimoitavia, eli painotuksella päästiin lähelle estimoitavan muuttujan oikeita arvoja. Osa muuttujista oli kuitenkin sellaisia, joiden kohdalla mikään uudelleenpainotus ei tuonut kovin hyviä estimointituloksia, vaan estimaatteihin jäi reilusti harhaa. Estimointituloksissa näkyi selviä eroja vertailtavien menetelmien välillä. Useimpien muuttujien kohdalla parhaat estimointitulokset saatiin yhdistelmäpainoilla. Yhdistelmäpainojen etu on se, että niissä yhdistyy yksilö- ja makrotason lisäinformaation hyödyntäminen estimoinnin harhan korjaamisessa. Myös puhtailla kalibrointipainoilla saatiin joidenkin muuttujien tapauksessa muita parempia tuloksia, mutta kyse oli sellaisista muuttujista, joiden kohdalla parhaatkaan estimaatit eivät olleet kovin harhattomia. Vastaustaipumusmallinnukseen perustuva menetelmä toimi yleisesti ottaen hyvin, mutta yhdistelmäpainot olivat yleensä vähän paremmat, eli kalibroinnista oli apua. Kalibroinnin kanssa on kuitenkin noudatettava varovaisuutta, koska sillä voidaan pahimmillaan myös huonontaa estimaattien laatua, kuten yhdessä esimerkkitapauksessa näkyi. Lähes kaikkien muuttujien kohdalla estimaatteihin jäi uudelleenpainotuksenkin jälkeen vielä harhaa, joten menetelmien suhteen jäi vielä parannettavaa. Kehitettävää voi löytyä vastaustaipumuksen mallinnuksessa itse mallista. Kalibroinnin tapauksessa on huomattava, että vaikka menetelmällä saadaan reunajakaumat täsmäämään, se ei kuitenkaan takaa, että itse tutkimusmuuttujat estimoituisivat hyvin. Uudelleenpainotuksessa on myös oletettu, että puuttuvuus voidaan selittää käytettävissä olevilla taustamuuttujilla, ja ettei se riipu tutkittavista muuttujista. Näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan Helsingin Kallion asuinalueen kehitystä ravintolapalveluiden näkökulmasta. Kallion kaupunginosa sijaitsee Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Asuinalueella on ollut varsin värikäs historia ja ominaispiirteensä, jonka 1900-luvun alkupuoliskon kehityskulkua Heikki Waris avaa perusteellisesti teoksessaan Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle I-II (1932 & 1934). 1900-luvun alussa Kallio leimaantui vahvasti työväenluokan asuinalueeksi pienine, ahtaine asuntoineen. Suomessa gentrifikaatiotutkimuksen pioneerina voidaan pitää Pasi Mäenpäätä, jonka teos Kallion kaupunginosan keskiluokkaistuminen 1980-luvulla. Työläisyhteiskunnan tuho? julkaisiin vuonna 1991. Mäenpään mukaan jo 1980-luvulla Kalliossa oli nähtävissä keskiluokkaistumista, joka alkoi murentaa Kallion imagoa työväenluokan asuinalueena. Tästä huolimatta alueen villi maine ja rosoinen elämänmeno olivat vahvasti voimissaan vielä 1990- ja 2000-luvulla. Vasta 2010-luvulla asuinalueen muutos keskiluokkaisempaan suuntaan on ollut kuuma puheenaihe ja sen seuraukset havaittavissa myös asuntojen hintakehityksessä. Sharon Zukin (1995) on lähestynyt gentrifikaatiota (karkeasti suomennettuna alueen keskiluokkaistumista) kulttuurisen kulutuksen lisääntymisen näkökulmasta. Hänen mukaansa materiaalisesta kulutuksesta ja sen ihannoinnista on siirrytty kohti elämyskulttuuria ja ”symbolista taloutta”, joka näkyy ravintoloiden, museoiden ja ylipäätänsä kulttuurin arvostuksen ja käytön nousuna. Mäenpää (2005) on tutkinut kulutuskulttuurin ja julkisen tilan välistä suhdetta sekä 1980-luvulla alkanutta kaupunkikulttuurin murrosta Suomessa, kuvaillen ilmiötä kulutuskeskeiseksi kaupunkikulttuuriksi. Kaupunkielämän ydin on kuluttaminen, joka näkyy sekä uudessa kaupunkikuvassa että kaupunkikulttuurin kasvavassa merkityksessä. Zukinin ja Mäenpään esiintuoma kulttuurisen kulutuksen ja elämyskulttuurin lisääntyminen ovat havaittavissa myös Kalliossa. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on tarkastella Kallion gentrifikaatiota juuri tästä näkökulmasta. Työväenluokkainen ja perinteisesti varsin huonomaineinen Kallio on viimeistäänkin 2000-luvulla siistiytynyt ja rauhoittunut asuinalueena. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida Helsingin Kallion ravintolakulttuurissa ja -palveluissa tapahtuneita muutoksia. Tutkimukseni pohjautuu kahdeksaan ravintola-alan toimijan haastatteluun, jotka on tehty syksyllä 2018.

The Thesis presents a state-space model for a basketball league and a Kalman filter algorithm for the estimation of the state of the league. In the state-space model, each of the basketball teams is associated with a rating that represents its strength compared to the other teams. The ratings are assumed to evolve in time following a stochastic process with independent Gaussian increments. The estimation of the team ratings is based on the observed game scores that are assumed to depend linearly on the true strengths of the teams and independent Gaussian noise. The team ratings are estimated using a recursive Kalman filter algorithm that produces least squares optimal estimates for the team strengths and predictions for the scores of the future games. Additionally, if the Gaussianity assumption holds, the predictions given by the Kalman filter maximize the likelihood of the observed scores. The team ratings allow probabilistic inference about the ranking of the teams and their relative strengths as well as about the teams’ winning probabilities in future games. The predictions about the winners of the games are correct 65-70% of the time. The team ratings explain 16% of the random variation observed in the game scores. Furthermore, the winning probabilities given by the model are concurrent with the observed scores. The state-space model includes four independent parameters that involve the variances of noise terms and the home court advantage observed in the scores. The Thesis presents the estimation of these parameters using the maximum likelihood method as well as using other techniques. The Thesis also gives various example analyses related to the American professional basketball league, i.e., National Basketball Association (NBA), and regular seasons played in year 2005 through 2010. Additionally, the season 2009-2010 is discussed in full detail, including the playoffs.

Den här magisteravhandlingen är en kvalitativ analys av barns- och barnfamiljers upplevelser av delaktighet inom funktionshinderservicen. Syftet med avhandlingen är att undersöka om barn med funktionsnedsättning och deras familjer är delaktiga i serviceplaneringsprocessen samt att synliggöra hur man kan göra barn och barnfamiljer mera delaktiga inom funktionshinderservicen. Forskningsfrågorna som jag söker svar på är; Hurudana möjligheter ges barn med funktionsnedsättning och deras familjer att delta i ärenden som rör dem själva? Vad kunde göras för att öka delaktigheten hos barn och barnfamiljer? De teoretiska perspektiven för avhandlingen är barns delaktighet och barnperspektiv. En förutsättning för barns delaktighet är att vuxna har förmåga att se barns perspektiv. Delaktighet och makt har ett samband; delaktighet är barnens och familjernas rätt att vara delaktig i ärenden som rör en själv. Det empiriska materialet består av enkätsvar insamlade av FDUV, en intresseorganisation för svenskspråkiga personer med intellektuell funktionsnedsättning i Finland. Enkäterna har besvarats av 17 anhöriga till personer med en intellektuell funktionsnedsättning och av ett barn med intellektuell funktionsnedsättning. Resultatet bekräftar sådant som har kommit fram i tidigare forskning och har av mig kategoriserats enligt följande; Ta med barnen, bli tagen på allvar, individanpassade lösningar och de professionellas betydelse. Analysen visar att barnens delaktighet behöver förbättras inom funktionshinderservicen. Familjerna upplever en högre grad av delaktighet jämfört med enbart barnens delaktighet. Det finns utrymme att utveckla service och bemötande av hela familjen.

Energian rooli on noussut 2000-luvulla merkittäväksi maailmanpolitiikan kysymykseksi. Uusiutumattomat energiavarat ovat kuitenkin jakautuneet epätasaisesti. Venäjä ja Euroopan unioni ovat tärkeitä kauppakumppaneita ja niiden keskinäisriippuvuus energiamarkkinoilla on selvä. Venäjä on yksi maailman suurimpia kaasun viejämaita ja EU:n tuontikaasun varassa. Tässä energiapelissä on kyse siitä, kuka saa Keski-Aasian kaasua vahvistaakseen energiaturvallisuuttaan. Tutkielmassani tarkastelen Keski-Aasian kaasuvaroja Venäjän ja EU:n energiapolitiikassa vuosina 2003-2009. Käsittelen ensin Venäjän ja Euroopan unionin energiapolitiikkaa energiaturvallisuuden näkökulmasta. Toisessa käsittelyluvussa paneudun ensin Euroopan ja Venäjän keskinäisiin suhteisiin, jotka rakensivat osaltaan pohjaa maiden näkemyksiin Keski-Aasian kaasusta. Lopuksi käsittelen sitä, miten Venäjän ja EU:n keskinäiset suhteet ja omat energiaturvallisuuteen liittyvät intressit heijastuvat Keski-Aasian kaasuputkiprojekteihin. Pääaineistonani minulla on Venäjän energiaministeriön laatimat energiastrategiat, jotka ilmestyivät vuosina 2003 ja 2009 sekä EU:n komission laatima vihreä kirja: Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi. Tärkeänä lähteenä ovat myös Keski-Aasian strategiat, kuten Regional Strategy for Assistance to Central Asia for the period 2007-2013 sekä The EU and Central Asia: Strategy for a New Partnership. Tutkimukseni teoreettisena pohjana hyödynnän kriittistä geopolitiikkaa. Tämä tutkimussuunta keskittyy 'mielikuvien karttoihin' pelkkien perinteisten maantieteellisten karttojen sijaan. Aineistojeni perusteella energiaturvallisuus nähtiin tärkeänä asiana. Molemmat korostivat energian saannin turvaamista, mutta EU korosti enemmän ympäristötekijöitä ja kaasun vaihtoehtoistenreittien tärkeyttä. Venäjä ja EU olivat riippuvaisia toisistaan kaasumarkkinoilla, mutta Ukrainan kaasukriisien jälkeen EU halusi muutosta tilanteeseen. Aineistostani tulee ilmi, että Venäjä ja EU eivät pystyneet tekemään yhteistyötä Keski-Aasian kaasun kuljettamisessa, vaan molemmat toimivat omien intressiensä mukaan. Tutkimuskirjallisuudessa ja omassa aineistossani nousee toistuvasti esiin Keski-Aasian kuljetusreittien tärkeys. EU epäonnistui tekemään yhtenäistä energiapolitiikkaa ja heräsi verrattain myöhään kilpailuun Keski-Aasian kaasusta. Venäjän historialliset kytkökset Keski-Aasiaan ja Venäjän yksimielinen energiapolitiikka vahvisti Venäjän asemia energiapelissä.

Tutkimuksen aiheena ovat verkkokeskustelijoiden tavat arvioida asiantuntijuutta terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksissä. Tämä on ajankohtaista, sillä vaikka asiantuntijatieto toimii niin yhteiskunnallisen kuin yksilöidenkin päätöksenteon tukena, yleisöjen tavat arvioida asiantuntijuutta ovat alitutkittuja. Perinteisesti asiantuntijuus on ollut tiede- ja professiokeskeistä, mutta instituutioiden kritiikin, yksilöllistymisen ja muuttuneen mediaympäristön vuoksi sen laajentumisesta käydään symbolista kamppailua julkisuudessa, myös verkkokeskusteluissa. Asiantuntijoiksi hyväksytään myös muita kuin tieteen edustajia, kun yksilöitä palvelevalle asiantuntijuudelle on kasvavaa kysyntää. Maria Nordinin Eroon oireista -kurssista käydyssä keskustelussa kohtaavat asiantuntijuuden laajentuminen, verkkoympäristön rooli ja terveyden ja hyvinvoinnin kysymykset. Tutkimuskysymykset ovat, miten verkkokeskustelijat arvioivat terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijuutta Maria Nordinin Eroon oireista -kurssiin liittyvissä keskusteluissa sekä miten tämä keskustelu kytkeytyy asiantuntijuuden laajentumiseen ja miten se mahdollisesti laajentaa asiantuntijuuden määrittelyä edelleen. Aineistona on käytetty kahta vauva.fi-keskustelufoorumin ketjua aiheesta syksyllä 2019. Analysoitavan aineiston koko oli 237 kommenttia. Menetelmänä on käytetty laadullista kehysanalyysia, jolla haettiin vastauksia siihen, mitä näkökulmia verkkokeskustelijat nostavat keskeisiksi asiantuntijuutta arvioidessaan. Aineistosta on löydettävissä neljä kehystä. Kehys 1, Kuluttajan asiantuntijuus, korostaa kokemusten merkitystä sekä yksilön omaa vastuuta ja asiantuntijuutta terveydestään. Kehys 2, Tiede- ja professiokeskeinen asiantuntijuus, pitää koulutusta asiantuntijuuden takeena ja suhtautuu kriittisesti itseoppimiseen ja kokemusten selitysvoimaan. Kehys 3, Perinteisen asiantuntijuuden kyseenalaistaminen, suhtautuu kriittisesti perinteisiin tiedollisiin auktoriteetteihin, ja näkee, että asiantuntijuutta voi kartuttaa itse ja kehittyä samalla edelläkävijäksi. Kehys 4, Vaihtoehtoasiantuntijuuden moraalittomuus, pitää perinteisiä tiedollisia auktoriteetteja arvossa, mutta moraalisin perustein. Tulokset osoittavat, että tiedettä ja professioita pidetään edelleen laajasti asiantuntijuuden takeena. Näiden rinnalle ovat nousseet myös uudet asiantuntijuuden muodot, ja tiedollisen arvioinnin lisäksi asiantuntijuuden arviointiin yhdistyvät kokemusten merkitys ja moraaliset painotukset. Kehysten välillä on jännitettä: tiede- ja professiokeskeistä asiantuntijuutta korostavat kehykset 2 ja 4, kun taas asiantuntijuuden laajentumista ilmentävät kehykset 1 ja 3. Asiantuntijuuden laajentumista ilmentävät kehykset korostavat yleisön vastuuta ja roolia suurempana kuin perinteistä asiantuntijuutta puolustavat. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä esimerkiksi tiedeviestinnän ja viranomaisviestinnän parantamisessa, sillä ne avaavat kaivattua yleisönäkökulmaa asiantuntijuuden arviointiin.

Helsingin kaupunginvaltuusto teki vuonna 2016 päätöksen niin sanottujen Kruunusiltojen rakentamisesta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Helsingin Kruunuvuorenrannan joukkoliikennejärjestelyjen ympärille muodostuneita kannatuskoalitioita käyttäen lähtökohtana Sabatierin ja Jenkins-Smithin kehittämää ja viime vuosina suuresti suosiotaan kasvattanutta kannatuskoalitioviitekehystä. Tutkimuksessa selvitetään, mitä kannatuskoalitioita policy-kysymyksen ympärille on muodostunut ja mitkä ovat näitä koossa pitäviä uskomuksia. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietämystä varsinkin Helsingin alueella ajankohtaisiin suuriin joukkoliikennehankkeisiin liittyvän päätöksenteon taustoista. Kruunuvuorenrannan joukkoliikenneratkaisuun liittyvää keskustelua tutkitaan laadulliista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tutkimusaineiston muodostavat Helsingin Sanomissa vuosina 2002–2016 julkaistut hankkeeseen liittyvät lehtikirjoitukset. Kannatuskoalitioita ja niitä yhdessä pitäviä uskomuksia tutkitaan Sabatierin policy-ydinuskomusten tunnusmerkistöstä aineiston perusteella johdetuissa ratkaisumalliin, arvopriorisointeihin ja ongelmankuvauksiin liittyvissä kategorioissa, joista ensimmäisellä haetaan vastausta koalitioiden koostumukseen, ja jälkimmäisillä niitä koossa pitävään uskomusjärjestelmään liittyvään kysymykseen. Tutkimusaineistosta käy ilmi, että Kruunuvuorenrannan joukkoliikennehankkeen ympärille muodostui vuosista 2007–2008 alkaen dominoiva siltaratkaisua kannattava kannatuskoalitio, joka kattaa lähes koko toimijakentän. Siihen kuuluu poliittisia ryhmiä, kaupunginjohtajia, kaupungin virastoja ja muita julkisia yksiköitä, asukasyhdistys sekä maan suurin päivälehti. Vastapuolena toimiva siltaa vastustava ja lauttavaihtoehtoa kannattava koalitio muodostuu käytännössä muutamasta ranta-alueiden asukasyhdistyksestä ja näiden jatkeena toimivasta asukasyhdistysten yhteenliittymästä. Siltavaihtoehdon kannatus liittyy aineistossa ennen muuta kaupunkirakenteeseen ja liikenteeseen liittyviin arvopriorisointeihin sekä kaupungin maineeseen ja velvollisuuksiin liittyviin arvopriorisointeihin. Siltavaihtoehdon vastustus liittyy puolestaan taloudellisten sekä luonto-, ympäristö- ja maisema-arvojen priorisoimiseen. Tutkimusaineiston analyysin perusteella ongelmankuvaukset näyttäisivät olevan arvopriorisointeja uskottavampi vaikuttava tekijä lopputuloksen kannalta: analyysin perusteella päädytään esittämään, että siltakoalitiota pitää yllä sen jäsenten jakama uskomus siitä, että vallitsevan asiaintilan jatkuminen ei ole toivottavana tai edes mahdollisena pidettävä vaihtoehto. Mahdollisessa jatkotutkimuksessa olisi kuitenkin hyvä vielä syventää tässä työssä tehtyä koalitioiden uskomusten kartoitusta.

Tässä tutkimuksessa selvitetään ei-valtiollisten toimijoiden, pääasiassa monikansallisten yritysten, suhtautumista OECD:n verovälttelyn vastaiseen Base Erosion and Profit Shifting (BEPS- hankkeeseen). Tutkimus esittää, että monikansalliset yritykset lähestyvät BEPS-hanketta ennen kaikkea teknisestä näkökulmasta eivätkä korosta ideologisia tai normatiivisia kysymyksiä kuten aiempien verovälttelyn vastaisten hankkeiden yhteydessä. Tutkimuksen teoreettisena lähestymistapana on näkemys globaalista taloudesta 'sileänä' tilana, jossa valtiot ja monikansalliset yritykset osallistuvat reterritorialisoiviin toimenpiteisiin. Soveltaen kriittisen realismin ikonisten mallien lähestymistapaa ja pohjautuen erityisesti Ronen Palanin näkemykseen globaalista taloudesta tämä tutkimus pyrkii esittämään globaalin talouden sileän tilan ikonisen mallin, jonka avulla eri toimijoiden käytöstä BEPS-hankkeen yhteydessä on mahdollista selittää reterritorialisaation käsitteen kautta. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa toimijoiden suhtautumista hankkeeseen tutkitaan niiden hankkeen aikana pidetyissä julkisissa konsultaatioissa annettujen vastausten kautta. Tutkimuksen aineisto sisältää kaikkiaan 1478 eri konsultaatioiden yhteydessä annettua vastausta yli 400 eri vastaajalta. Näitä vastauksia on analysoitu käyttäen laskennallisiin analyysimenetelmiin kuuluvaa aihemallinnusta. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että merkittävyydestään ja laajuudestaan huolimatta OECD:n BEPS-hanke ei ole saanut osakseen merkittävää negatiivista suhtautumista hankkeeseen osallistuneiden ei-valtiollisten toimijoiden taholta. Toimijoiden lähestymistapaa voi kuvailla ennen kaikkea tekniseksi ja asiantuntijaroolia hyväksikäyttäväksi. Tämä viittaa paitsi siihen, että globaalin talouden hallinnasta käytävä keskustelu ei ylipäätään ole luonteeltaan poliittista myös siihen, että valtioiden ja ei-valtiollisten toimijoiden suhde ei ole luonteeltaan niin kontrastinen kuin osa aikaisemmasta tutkimuksesta antaa ymmärtää.

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin eri toimielinten ulkopoliittisia kantoja liittyen Syyrian arabi-kevään tapahtumiin ja sisällissotaan vuosina 2011–2015. Eri toimielinten näkemyksiä tarkastellaan pääasiassa suojeluvastuun periaatteen ja suvereniteetin rajalla käydyn keskustelun näkökulmasta, jolloin nämä kaksi nousevat tutkielmassa keskeisiksi käsitteiksi sekä muodostavat tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Samalla tutkielmassa käsitellään unionin ulkopolitiikan johdonmukaisuuden ja toisaalta epäjohdonmukaisuuden teemoja. Euroopan unionin tunnuslause on ”moninaisuudessaan yhtenäinen” ja usein unionin ulkopolitiikassa nostetaan esiin ”yhdellä äänellä puhuminen”, jolloin näiden teemojen käsittely tulee tutkimusasetelman vuoksi myös yhdeksi osa-alueeksi tutkielmaan. Lähestymistapa on käsite-historiallinen ja EU:ta käsitellään monitasoisen hallinnan lähestymistavan avulla. Tutkimusaineisto koostuu EU:n eri toimielinten päätöslauselmista, päätelmistä, kannanotoista ja suosi-tuksista. Näillä asiakirjoilla EU:n toimielimet ilmaisevat poliittisia kantojaan ja näkemyksiään. Tässä tutkielmassa ei käsitellä unionin eri toimielinten sisäisiä keskusteluita. Pääasiassa tarkasteltavat toimielimet ovat Euroopan unionin neuvosto, Euroopan unionin ulkosuhdehallinto ja Euroopan parlamentti. Aineisto koostuu noin 124 asiakirjasta, joka muodostaa kokonaisuudessaan noin 800 sivuisen aineiston. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistoanalyysi alkaa Syyrian arabikevään tapahtumista ja ulottuu EU:n maaliskuussa 2015 julkaisemaan Syyria-strategiaan. Aineistoanalyysin esitystapa on kronologinen. Syyrian tapahtumia tarkastellaan suojeluvastuun ja suvere-niteetin linssien läpi tilanteen muotoutuessa. Tutkimustulokset vastaavat suurelta osin tutkielman hypo-teeseja: Euroopan parlamentti näyttäytyy vahvana suojeluvastuun periaatteen kannattajana, kun taas unionin ulkosuhdehallinnon ja neuvostojen kannoissa suojeluvastuu ei ylitä valtion suvereniteettia. Tässä tarkastelussa nähdään myös eroavaisuuksia toimielinten ulkopoliittisten kantojen johdonmukaisuuden välillä. Suvereniteetin näkökulmasta suurvaltojen intressit ylittivät ihmisten suojelun velvoitteen. EU näyttäytyy kuitenkin vahvana humanitaarisen avun ja ihmisoikeuksien kannattajana.

Tutkin Pro Gradu – tutkielmassani kansainvälisen yhteisön toimeenpanemien sanktioiden ongelmallisuutta, niiden toimivuuden näkökulmasta. Aiempien tapausten valossa, sanktioiden suurimpana kärsijänä on usein nähty olevan siviiliväestö. Sanktioista huolimatta ne henkilöt ja ryhmät joiden katsotaan ollen vastuussa tilanteesta, ovat kuitenkin kyenneet jatkamaan toimintaansa. Sanktio-keskustelua onkin jakanut suhtautuminen sanktioiden hyödyllisyyteen, ennen kaikkea siihen miksi niitä käytetään kun ne eivät toimi. Pyrin työlläni osallistumaan kyseiseen keskusteluun kansainvälisten suhteiden tutkimuksen näkökulmasta. Aikaisemmin akateemista keskustelua on käyty pitkälti oikeudellisesta sekä taloudellisesta näkökulmasta. Työ on teoriasidonnainen tutkimus, jossa vertailevan tapaustutkimuksen keinoin haetaan teorioista tukea esimerkkitapausten käsittelyyn sekä johtopäätöksien tulkintaan. Tutkimuskysymystä lähestytään ensiksi aihepiirin teoreettisen sisällön esittelyllä, jonka jälkeen sitä sovelletaan kolmeen esimerkkitapaukseen. Esimerkkitapaukset ovat Rhodesia, Etelä-Afrikka ja Zimbabwe. Maat on valittu niiden sanktioihin johtaneiden olosuhteiden samankaltaisuuden vuoksi. Zimbabwe on lisäksi esimerkki sanktioissa ja niiden käytössä tapahtuneesta muutoksesta. Muutos on ollut siirtyminen kokonaisvaltaisista sanktioista kohdennettuihin sanktioihin. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on toimijoiden rationaalinen toiminta, jonka lähtökohtana ovat heidät omat intressit. Kyseinen toiminta myötävaikuttaa osaltaan sanktioiden toimimattomuuteen, toimijoiden suhteuttaessa aina oman toimintansa muiden toimintaan. Sanktiokeskustelun sijoittumista tieteellisessä keskustelussa selvennän regiimiteorian avulla. Sanktioiden eri osapuolten toimintaa pyrin vuorostaan tuomaan esille rationaalisen valinnan teorian, eritoten peliteorian, avulla. Mainitun lisäksi tuon esille myös poliittisen päätöksenteon epävarmuuden, sekä sen vaikutukset osapuolten toimintamalleihin. Hypoteesina tutkimukselle on, että sanktioita lähettävien maiden keskinäisen yhteistyön heikkous sekä niiden omat kansalliset intressit vaikeuttavat sanktioiden toimintaa. Lähteinä työssä on käytetty julkisia lähteitä, jotka käsittelevät aihepiirin yleistä sekä teoreettista keskustelua. Esimerkkitapauksissa on käytetty myös julkisia lähteitä, sekä aikalaiskirjoituksia. Viimeksi mainitun taustalla on kahden esimerkkitapauksen, Rhodesian ja Etelä-Afrikan, historiallinen näkökulma. Kolmen esimerkkitapauksen kautta, tutkielmassani vahvistuu siinä esitetty hypoteesi. Tämän mukaan sanktioiden toimintaa vaikeuttavat sanktiota lähettävien maiden keskinäisen yhteistyön puute sekä niiden kansalliset intressit. Yhtä lailla sanktioitavat maat ovat sanktioprosessien hitaudesta johtuen kyenneet ennakoimaan ja varautumaan tuleviin muutoksiin. Esimerkkitapauksista Rhodesian ja Etelä-Afrikan kohdalla halutun muutoksen taustalla voidaan katsoa olleen pääasiallisesti muut tekijät kuin sanktiot. Zimbabwen osalta voidaan vuorostaan todeta, että siinä missä kokonaisvaltaiset sanktiot eivät toimineet Etelä-Afrikan ja Rhodesian tapauksissa halutulla tavalla, kohdennetut sanktiot ovat olleet yhtä lailla ongelmallisia. Esimerkkitapausten tuloksista ei voida vetää vedenpitäviä johtopäätöksiä joilla kyettäisiin arvioimaan tai ennustamaan sanktioiden toimivuutta kokonaisvaltaisemmin. Syynä on kansainvälisten sanktio-tapausten yksilöllisyys sekä sanktioiden käytön kiistanalaisuus kansainvälisessä politiikassa.