Browsing by Title

Now showing items 2181-2200 of 5399

Kuvastojen etiikka humanitaarisessa viestinnässä

Utti, Helena (2022)

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia eettisiä näkökohtia liittyy humanitaarisen viestinnän kuvastotyyppeihin ja niiden kritiikkeihin. Humanitaaristen järjestöjen kuvastot ovat saaneet aikaisemmassa tutkimuksessa sekä julkisessa keskustelussa paljon kritiikkiä useista erilaisista syistä, kuten esimerkiksi niiden toiseuttavuudesta sekä jopa kolonialististen mielikuvien toisinnoista. Nämä erilaiset kritiikit tiivistyvät kuitenkin kysymyksiin erilaisten kuvastojen eettisyydestä, jota tutkimuksessa tutkittiin. Tutkimuksen teoreettinen tausta perustui humanitaarisen viestinnän sekä viestinnän etiikan tutkimuksiin. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin semiotiikan käsitteitä. Tutkimuksen keskiössä olivat humanitaarisen viestinnän kuvastot, jotka on aiemmassa tutkimuksessa jaoteltu neljään eri tyyppiin. Näitä tyyppejä ovat negatiiviset kuvastot, positiiviset kuvastot, post-humanitaariset kuvastot sekä julkkiskuvastot. Kuvastoja eriteltiin tutkimuksessa ensin semioottisten käsitteiden avulla, joiden avulla pyrittiin erittelemään erilaisten kuvastojen synnyttämiä tunteita, toimintaa ja ajattelua niiden yleisöissä. Näiden semioottisten erittelyjen avulla pyrittiin helpottamaan eri kuvastoihin liittyvien eettisten näkökohtien paikantamista. Tutkimuksessa kuvastojen erilaisia eettisiä näkökohtia eriteltiin aiemmassa viestinnän etiikan tutkimuksessa esiteltyjen viestinnän eettisten arviointimenetelmien avulla. Kuvastoihin liittyvät eettiset näkökohdat eriteltiin kuvastojen aiheuttamiin seurauksiin, viestijän velvollisuuksiin ja hyveisiin sekä viestinnän tiedollisiin arvoihin. Eri kuvastojen käyttöä vastaan painavia seurauksia ovat niiden aiheuttamat mahdolliset haitat, velvollisuuksista vastaan painaa esimerkiksi viestijän velvollisuus yksityisyyden varjelemiseen. Kuvastojen käytön puolesta painavia eettisiä näkökohtia ovat positiiviset seuraukset, kuten kuvalla aikaansaatu näkyvyys. Velvollisuuksista kuvien käytön puolesta painaa viestijän velvollisuus tiedon välittämiseen. Tiedollisista arvoista väärien mielikuvien välittäminen on kuvastoilla viestimistä vastaan painava seikka. Tutkimuksessa selvisi, että mitä enemmän informaatiota kuvasto sisältää, sitä enemmän siihen liittyy sen käyttöä puoltavia että vastustavia eettisiä näkökohtia. Mitä vähemmän tietoa kuvasto sisältää, sitä vähemmän siihen liittyy sen käytön puolesta ja vastaan painavia eettisiä näkökohtia. Lisäksi tutkimuksessa tultiin johtopäätökseen, että kuvastojen eettisyyttä arvioitaessa tai vertaillessa ei tule vertailla pelkästään erilaisten eettisten näkökohtien määrien välillä, vaan jokaista näkökohtaa ja sen painoarvoa tulee punnita erikseen kussakin viestintätilanteessa. Tutkimus tarjoaa kattavan esityksen erilaisista humanitaaristen kuvastojen eettisistä näkökohdista, ja tutkimuksessa tehtyjä eettisten näkökohtien erittelyjä voidaan hyödyntää esimerkiksi humanitaaristen järjestöjen viestinnän suunnittelussa.
Kuviin kätketty : hulluuden sosiaaliset representaatiot suomalaisissa 2010-luvun sarjakuvaromaaneissa

Paassilta, Michael (2020)

Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat kotimaisen ns. ’hulluussarjakuvan’ ilmentämät hulluuden ja mielisairauden sosiaaliset representaatiot. Tämän tyyppinen sarjakuvakirjallisuus heijastelee viimeaikaisia trendejä, joissa omakohtaiset vaikeat kokemukset puetaan yhä useammin sarjakuvan ilmaisukieleen. Käytän hulluuden käsitettä eräänlaisena ilmiön kokonaiskenttää kokoavana kansanomaisena kattokäsitteenä eikä sitä tässä yhteydessä ole tarkoitus ymmärtää leimaavassa tarkoituksessa. Teoreettisesti työ asettuu Serge Moscovicin (1961) kehittämän sosiaalisten representaatioiden teorian viitekehykseen, joka kuvaa arkiajattelun sosiaalisia muodostumisprosesseja. Tieteenteoreettisesti työ edustaa maltillista konstruktionismia. Tutkimus keskittyy hulluuden sosiaalisten representaatioiden historialliseen jatkuvuuteen ja vakauteen liittyviin tekijöihin sekä erityisesti representaation kokonaiskenttää jäsentävään syväkerrostumaan ja sen vaikutuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sarjakuvakerronnassa rakentuvien sosiaalisten representaatioiden ydinaineksen kartoittamista ja representaation syväkerrostuman teorialähtöistä analyysiä. Varsinaiset tutkimuskysymykset kiteytyvät siihen, a) millaisia hulluuden figuratiivisia ytimiä aineistosta on tunnistettavissa, ja b) onko aineistosta tunnistettavissa sosiaalista representaatiota jäsentävä kantateema. Eksplisiittisiä tutkimuskysymyksiä ylemmällä meta-tasolla tutkimus tiivistyy pohdintaan representaation kokonaiskenttää jäsentävän syväkerrostuman (käsitteellisellä tasolla representaation kantateema) mahdollistamasta liikkumatilasta – tai toisin sanottuna – miten voimakkaasti kantateema rajoittaa erilaisten vaihtoehtoisten representaatioiden ilmentämismahdollisuuksia tämänkaltaisissa erityisen ilmaisuvoimaisissa kulttuurituotteissa. Tutkimusaineiston osalta tutkimus liittyy osaksi visuaalisia aineistoja hyödyntäneiden sosiaalipsykologisten tutkimusten verrattain harvalukuista joukkoa. Aineisto koostuu kolmesta 2010-luvun aikana julkaistusta sarjakuvaromaanista (kokonaislaajuus noin 1712 sarjakuvaruutua). Analyysi jakaantuu kahteen vaiheeseen, jossa ensimmäinen perustuu teorialähtöiseen laadulliseen sisällönanalyysiin ja toinen teorialähtöiseen avainkäsitteiden operationalisointiin ja niistä johdettavaan päättelyyn. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemman tutkimuskirjallisuuden esittämää käsitystä, jonka mukaan hulluuteen liitetyt mielikuvat näyttävät olevan historiallisesti katsoen hyvin vakaita – toisintaen joiltain osin jopa keskiajalle ulottuvia hulluuskäsityksiä. Ainoa selkeästi aiemmasta tutkimuksesta eroava havainto liittyi yhden teoksen ilmentämään tieteisfiktiiviseen ainekseen. Kantateeman osalta voi todeta, että tämän aineiston ilmentämää hulluutta näyttää jäsentävän toiseuttava minän ja toisen väliseen antinomiaan (self/other) perustuva kantateema. Aiemmin hyödyntämättömän aineistotyypin ja verrattain vähän teoretisoidun ja tutkitun teoreettisen konstruktion empiirisestä tarkastelusta johtuen tutkimusta voi kuvata eksploratiiviseksi, eli uutta kartoittavaksi ja mahdollista jatkotutkimusta pohjustavaksi. Tutkimuksen tulokset tarjoavat kantateeman osalta lähinnä alustavia suuntaviivoja ja perusteellisemman kokonaiskuvan muodostaminen vaatii jatkotutkimusta.
Kuviteltu kehitys : Suomen developmentalistisen kompleksin käsityksiä kehityksestä kehityspoliittisen toimenpideohjelman valmistelutyössä 2011–2012

Vallila, Petra Katariina (2012)

Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma hallituskaudelle 2011-2015 valmistui alkuvuodesta 2012. Ohjelman valmistumista edelsi ns. KEPO Open -prosessi, jonka kautta ulkoasiainministeriön kehitysasioista vastaava ministeri ja virkamiehet osallistivat niin muita politiikanaloja, kansalaisjärjestökenttää kuin yritysmaailmaakin. Tutkielma lähestyy valmisteluprosessia Suomen developmentalistisen kompleksin ilmentymänä. Tutkimusaineistona käytetyt toimenpideohjelmaluonnos, toimenpideohjelma sekä kansalaisjärjestöjä edustavan Kepan lausunnot edellämainittuihin tarjoavat ikkunan tämän kompleksin sosiaaliseen mielikuvitukseen ja käsityksiin kehityksestä. Teoreettisena viitekehyksenä työssä nojaudutaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Kriittisen diskurssianalyysin lisäksi kehitys-käsitteen moniuloitteisuutta etenkin kehitysinterventioiden kontekstissa lähestytään dispositiivin käsitteen kautta. Tutkimusaineiston perusteella Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma puhuu enemmän Suomesta ja Suomen kilpailukyvystä kuin varsinaisesta kehitystyöstä tai kehitysyhteistyön kumppanimaista. Kehitystä ei problematisoida, vaan se otetaan pitkälti annettuna. Kehityksen määrittelyvaltaa on ulkoistettu kansainvälisille kehitysinstituutioille, kuten Yhdistyneet kansakunnat ja Maailmanpankki, vaikka ohjelmassa ja lausunnoissa korostetaankin ihmisten ja eritoten kumppanimaiden "omistajuutta". Muun muassa omistajuus, ihmisoikeusperustaisuus sekä tuloksellisuus näyttäytyvätkin aineistossa merkityksistään tyhjentyneinä, litteinä sanoina, joiden hallitseminen on edellytyksenä viralliseen kehityspuheeseen osallistumiselle. Developmentalistinen kompleksi hahmottuu varsin suljettuna ja omalakisena järjestelmänä, joka ilmitason eksplikoitujen kehitystavoitteiden lisäksi pyrkii ylläpitämään omaa legitimiteettiään. Dispositiivin käsite valottaa diskurssianalyysin rajallisia mahdollisuuksia kehityksen monien ulottuvuuksien käsittelyssä. Kehityksen käsitteeseen kuuluu vahvasti sisäänrakennettuna interventio: toiminta materiaalisessa, ei-diskursiivisessa. Tutkielma kannustaisikin jatkamaan aiheeseen perehtymistä siten, että tutkimukseen otettaisiin mukaan toimenpideohjelmien ja muiden periaatelinjausten lisäksi myös konkreettisia kehitysinterventioita suunnitelmineen ja käytännön toteutuksineen.
Kvadraattisten käyttäytymisfunktioiden eksakti aggregaatio analyysi- ja synteesioperaattorien avulla

Mylläri, Juha (2011)

Eksakti aggregaatio tarkoittaa makrotaloudellisten suureiden välisiä riippuvuussuhteita kuvaavan makroyhtälön johtamista mikrotaloudellisten toimijoiden (agenttien) toimintaa kuvaavista käyttäytymisfunktioista siten, että johdettu makroyhtälö antaa selitettävälle makromuuttujalle määritelmällisesti saman arvon kuin käyttäytymisfunktioiden makroaggregaatti (keskiarvo tai totaali) laskettuna koko mikrotason informaatiosta. Tässä tutkielmassa käsitellään eksaktia aggregaatiota erityisesti affiinien ja kvadraattisten käyttäytymisfunktioiden tapauksessa, mutta esitellään myös menetelmät, ja käsitteet, joilla aggregaatin-ongelmaa voidaan hallita käyttäytymisfunktioiden muodosta riippumatta. Affiinien ja kvadraattisten käyttäytymisfunktioiden eksakti aggregaatio tulkitaan yleisten analyysi- ja synteesioperaattorien avulla. Tarkastellun eksaktin aggregointitavan tuottaman makroyhtälön pääkomponentti on termi, joka ilmoittaa agenttien keskimääräisen vasteen keskimääräiseen syötteeseen. Tämän termin lisäksi käyttäytymisfunktioiden epälineaarisuus voi tuottaa epälineaarisuusefektin ja parametrien vaihtelu agenttien välillä voi tuottaa heterogeenisuusefektin. Kaksi jälkimmäistä komponenttia erottavat tämän aggregointimenetelmän selkeästi edustavan agentin menetelmästä, joka on yksi tyypillisimmistä tavoista lähestyä aggregointiongelmaa. Eksakti aggregaatio osoittaa, että tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta mikroriippuvuuksista johdettuja makroriippuvuuksia ei ole mahdollista esittää pelkästään selittävien muuttujien keskiarvojen tai totaalien funktioina. Selittävinä makromuuttujina voivat esiintyä mm. selittävien mikromuuttujien varianssit tai mikromuuttujien ja -parametrien kovarianssit. Tällaisia muuttujia sisältävät termit syntyvät eksaktissa aggregaatiossa epälineaarisuus- ja heterogeenisuusefekteistä. Makromallit voivat antaa approksimatiivisesti oikeansuuntaisia tuloksia, vaikka niissä ei esiintyisi kaikkia eksaktin aggregaation epälineaarisuus- ja heterogeenisuusefektien tuottamissa termeissä esiintyviä selittäviä muuttujia. Tätä makromallien approksimatiivista toimivuutta on selitetty konjektuurilla, joiden mukaan normaaleissa olosuhteissa pienet muutokset selittävissä muuttujissa eivät vaikuta olennaisesti efektien kokoon. Tutkielmassa konjekt uuria havainnollistetaan GNU Ortave -kielellä ohjelmoiduin tietokonesimulaatioin. Konjektuurin toteutumisen syitä arvioidaan myös epälineaarisuus- ja heterogeenisuusefektien funktiomuodon perusteella. Lopuksi pohditaan, miten esitelty eksaktin aggregaation menetelmä sijoittuu yleiseen aggregaatiokeskusteluun.
Kvalitet inom arbetet på barnskyddsenheter : handledares uppfattningar om och problematiseringar kring kvalitet i arbetet

Grönroos, Livia (2021)

Kvalitetsfrågor är ett centralt forskningsområde gällande arbetet som utförs inom barnskyddsenheter. Få tidigare studier inom ämnet har ändå riktat in sig på specifikt handledarnas perspektiv på kvalitet och deras problematiseringar av kvalitetsfrågor i arbetet. Syftet med den här undersökningen har därmed varit att undersöka handledares uppfattningar om kvalitet i arbetet på barnskyddsenheter samt granska på vilka sätt handledarna problematiserar kvalitetsfrågor inom arbetet. Forskningsfrågorna för avhandlingen är följande: 1) Hur uppfattas kvalitet i arbetet av handledarna? 2) På vilket sätt framkommer förståelse kring skillnaden mellan servicekvalitet och livskvalitet i handledarnas uppfattningar om kvalitet? 3) Vilka problematiseringar tar handledarna upp kring kvalitetsfrågor och utvärdering av kvalitet? Materialet bestod av 21 semistrukturerade intervjuer som utfördes med handledare som arbetar inom två olika barnskyddsenheter i Finland. Intervjuerna analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Resultaten tyder på att handledarna i huvudsak uppfattar kvalitet genom att beskriva vikten av rutiner, regelbundenhet och gemensamma spelregler, genom barnens och ungdomarnas delaktighet i arbetet, stämningen och den fysiska miljön på enheten samt handledarnas egna färdigheter och kunnande. Handledarnas egna färdigheter kan urskiljas såväl i deras teoretiska färdigheter som i deras förmåga till självreflektivitet. Rutinerna och strukturerna uppfattas av handledarna ge upphov till en grundläggande trygghetskänsla hos ungdomarna och också bidra till ett fungerande kommunikations- och informationsflöde. Resultaten tyder på att handledarna har en relativt bred uppfattning om vad kvalitet i arbetet innefattar och kan även urskilja skillnader mellan såväl servicekvalitet som livskvalitet i arbetet. Handledarnas uppfattningar om kvalitet kopplat till servicekvalitet syns i handledarnas beskrivningar av den fysiska miljön, handledarnas teoretiska färdigheter och resursfrågor överlag inom enheten. Livskvalitet förstås av handledarna genom att de betonar vikten av stämningen på enheten, barnens och ungdomarnas delaktighet, deras trygghetskänslor och också handledarnas egna färdigheter i form av att kunna utveckla tillitsfulla relationer till dem. Handledarnas uppfattningar om kvalitet i arbetet är starkt kopplat till att resultaten av arbetet ofta syns först långt senare och att arbetet bör ha positiva effekter på barnens och ungdomarnas liv i framtiden. Detta är ett tydligt sätt som handledarna förstår vikten av livskvaliteten på. Handledarna problematiserar i viss mån kvalitetsfrågor, främst i fråga om hur man kan utvärdera kvaliteten på arbetet och vad utvärderingarna egentligen mäter. Framtida forskning kunde fokusera på att närmare undersöka handledarnas problematiseringar av kvalitet samt granska hur man kunde utveckla mera riktgivande sätt att utvärdera kvaliteten på inom barnskyddsenheterna med tanke på ungdomarnas livskvalitet.
Kvantifiointi määriteltävien relaatioiden yli

Hakulinen, Ville (1999)
Kvantitatiivinen tutkimus Helsingin jälkihuoltonuorten toimintatahtoisuudesta ja palvelujen käytöstä asiakasasiakirjojen valossa vuosina 2013-15

Eriksson, Sari; Karppinen, Riikka (2016)

Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuorta kodin ulkopuolelle tapahtuneen sijoituksen jälkeen ja varmistaa nuoren hyvinvointi ja selviytyminen nuoruuden ja aikuisuuden nivelvaiheessa. Tässä tutkimuksessa jälkihuoltonuorten tilannetta tutkitaan hyvinvoinnin, sosiaalisen toimintakyvyn sekä oman käsitteemme, toimintatahtoisuuden, viitekehyksistä käsin. Tutkimuksella on kolme tavoitetta: 1) selvittää, keitä olivat Helsingin jälkihuoltonuoret vuosina 2013-15, 2) tutkia, miten Helsingin jälkihuoltonuorten toimintatahtoisuus näyttäytyy heitä koskevissa asiakasasiakirjoissa ja 3) selvittää mitä palveluja Helsingin jälkihuoltonuoret käyttivät jälkihuoltonsa aikana. Tutkimuksen aineistona on 600:n jälkihuoltonsa huhtikuussa 2015 päättäneen nuoren asiakasasiakirjoista sähköisille lomakkeille kerätyt tiedot. Tiedot kerättiin Helsingin kaupungin neljästä eri tietokannasta (ATJ, Effica YPH, Pegasos ja Terveys Effica). Lomakkeelle kerättiin tiedot jälkihuoltonuorten lastensuojelutaustasta, terveydentilasta, jälkihuollon päättymishetken elämäntilanteesta (sosiaalinen tilanne, sosiaaliset suhteet, elämäntavat ja arjen hallintataidot, sosiaaliset ongelmat, tulevaisuus) sekä jälkihuollon aikaisten palvelujen käytöstä. Aineisto on analysoitu kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä, ristiintaulukoinnilla ja kvalitatiivisen osuuden osalta sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset antavat kattavan kuvauksen Helsingin jälkihuoltonuorista vuosina 2013-15. Taustoiltaan jälkihuoltonuorista yli puolet oli kasvanut yhden vanhemman (61%) perheessä. Sijoitus tapahtui yleisimmin nuoren ollessa yläasteikäinen (44%). Nuorten koulutustaso oli heikko, sillä vain 14% nuorista oli valmistunut ammattiin jälkihuollon päätyttyä. Toimintatahtoisuus näyttäytyy tulosten mukaan eri tavalla suhteessa yhteiskuntaan ja suhteessa jälkihuoltonuoreen itseensä. Eniten haasteita nuorilla oli päivärytmin (40%), rahankäytön (51%) ja päihteiden (25%) käytön osalta. Myös ympärillä olevat luonnolliset sosiaaliset verkostot puuttuivat monelta. Yhteistyö jälkihuoltonuorten ja viranomaisten välillä toimi kuitenkin kokonaisuutena hyvin. Jälkihuoltonuoret käyttivät runsaimmin jälkihuoltoyksikön palveluja (92%) ja terveyspalveluja (68%). Päihdepalvelujen (13%) ja psykiatristen palvelujen (23%) käyttö oli vähäistä, vaikka jälkihuoltonuorista neljäsosalla päihteiden käyttö oli päivittäistä ja psyykkisiä ongelmia oli 38%:lla. Asiakirjojen kirjausten osalta huomioitavaa oli dokumentoinnin tason vaihtelu työntekijäkohtaisesti sekä puuttuvien tietojen osuus. Jälkihuoltotyöskentelyssä nuoren osallisuuden vahvistaminen, tiivis yhteistyö nuoren ympärillä olevien tahojen kanssa sekä palvelujen suunnittelu hyvissä ajoin ovat merkittäviä jälkihuollon onnistumiselle. Asiakaslähtöiset ja oikea-aikaiset palvelut sekä psykososiaalisen tuen antaminen ovat myös keskeisiä. Nuorten toimintatahtoisuutta voidaan vahvistaa aidolla kohtaamisella ja neuvottelevaan kumppanuuteen perustuvalla työskentelyllä. Jälkihuoltonuoret itsessään tulisi nähdä voimavarana ja luoda palvelujärjestelmään mentorointiin perustuva systeemi. Nykyjärjestelmää tulisi kehittää pidentämällä jälkihuolto-oikeutta ja luomalla jälkihuollolle valtakunnallinen valvonta- ja seurantajärjestelmä.
Kvinnan i reklambilden : sexuellt objekt eller modern hjältinna?

Hanstén, Malin (2011)

Denna forskning handlar om kvinnoidealet som kommer till uttryck genom reklambilder i modetidningar. Fokusen ligger på hur unga kvinnor som aktiva läsare av modetidningar relaterar till de budskap kring kvinnlighet och femininitet som reklambilderna ger uttryck för, samt hur de handskas med de ambivalenta budskapen i reklambilderna. Detta är en kvalitativ forskning i vilken materialet har insamlats genom fyra fokusgruppintervjuer med 3-4 deltagare per grupp. Informanterna består av unga kvinnor och intervjuerna ägde rum i Helsingfors under hösten 2010. I analysen av materialet, som tar fasta på kvinnornas sätt att reflektera kring kvinnoidealet i reklambilder, har element från både ett diskursanalytiskt och ett innehållsanalytiskt tillvägagångssätt tillämpats. Forskningen placerar sig i två olika sociologiska diskussionsområden. Dels är den en del av en feministisk diskussion angående kvinnliga ideal i media, och ger framför allt uttryck för de två olika feministiska inriktningarna "offerfeminism" och ‘powerfeminism’. Dels placerar den sig i den klassiska sociologiska diskussionen kring självidentitet och självförståelse, som i ett senmodernt sammanhang antagit nya former med influens av bland annat Anthony Giddens. Förutom Giddens och hans teori om det reflexiva självprojektet, är en viktig sociologisk källa G.H. Mead och hans teori om signifikanta symboler. Reklambilder (eller närmare bestämt kvinnan i dem) förstås i denna forskning som signifikanta symboler i individens självförståelseprocess, eller reflexiva självprojekt. De mest centrala resultaten i studien är förknippade med ambivalensen eller tvetydigheten angående kvinnoidealet i reklambilder. De åsikter och syner som delar det feministiska forskningsfältet i tu, är verklighet och vardag för unga kvinnor som försöker tolka de budskap angående kvinnlighet som de kvinnliga representationerna i reklam ger uttryck för. Analysen avslöjar att informanterna ständigt bollar mellan olika tolkningssätt, och att de är osäkra på vad reklamkvinnan egentligen är: stark och självständig eller underkuvad och beroende. Studien tyder på att unga kvinnor är väldigt "mediesmarta" och genomskådar exempelvis det overkliga kroppsidealet, men att de samtidigt är medvetna om att detta ideal, trots att det går att genomskåda, påverkar dem i någon män. Varför unga kvinnor ändå läser modetidningar och fascineras av dem, trots att de kan ställa sig väldigt kritiska till det kvinnoideal som de ger uttryck för, förklaras i denna studie med den eskapistiska upplevelsen som modetidningarna erbjuder, och läsningen rättfärdigas ofta med hjälp av powerfeministiska argument angående reklambilderna.
Kvinner og maktdeling i postkonfliktsamfunn : Maktdelingsdimensjoner og deres effekter på kvinnelig politisk representasjon

Tandberg, Nikolai Evensen (2023)

There are few events a country can experience that are as traumatizing as a civil war and its effects can affect a country and its citizens for the foreseeable future. In a civil war, one or more groups are so divided from each other that they end up in an armed conflict. Within political science, there has emerged an interest in how unstable societies, with a divided population, democratically can attempt to maintain the fragile peace. Power Sharing aims to include and distribute power between the opposing groups with the hope that they will develop an interest in avoiding further armed conflict. There are a number of different ways of distributing power and the various tools can be divided into four dimensions of power sharing. The various power-sharing dimensions are political power-sharing, economical power-sharing, military power-sharing, and territorial power-sharing. From a feminist point of view, there are several problematic aspects with power sharing. Although women often constitute the majority of the population in a post-conflict society, women as a group are often completely overlooked in favour of the conflicting groups. As a result, women often experience political exclusion and are underrepresented in politics. Women have also been overlooked for a long time in the research of power sharing and its various political effects. Therefore, the aim of the thesis is to investigate whether there is a connection between the choice of different power-sharing dimensions and the proportion of female political representation in a post-conflict society. Furthermore, I want to investigate which power-sharing dimension gives the highest proportion of female political representation in a post-conflict society. The material consists of 45 civil wars that ended between 1970 and 2022. The material is analysed using a factorial ANOVA. First, the proportion of female political representation at the first national political election after the end of the civil war is analysed. Thereafter, the proportion of female political representation as of 01.01.2022 is analysed At the first political election, the analysis shows that the use of political power-sharing and military power-sharing has a statistically significant effect on the proportion of female political representation, versus not using these. Territorial power-sharing also has a statistically significant effect if one removes the outlier that is identified. These significant findings are not found in the second analysis, but the analysis shows that the use of especially economic power-sharing and political power-sharing gave a higher proportion of female political representation compared to not using these. As the material is relatively small and there are few post-conflict societies that have not adopted political power-sharing, one must be wary of putting too much emphasise of the result. The analyses do not find that use of any of the different power-sharing dimensions results in a significantly higher proportion of female political representation than the others.
Kvinnoorganisationers påverkan på partiers integrering av jämställdhet i partipolitiken: En analys av fyra nordiska högerpopulistiska partier

Dahlqvist, Daniela (2024)

I avhandlingen analyseras fyra nordiska högerpopulistiska partier varav två av partierna har kvinnoorganisationer och två har inte kvinnoorganisationer. Partierna som analyseras är Sverigedemokraterna, Sannfinländarna, Dansk Folkeparti och Fremskrittspartiet. Kvinnoorganisationerna som analyseras är Sverigedemokraternas kvinnoorganisation SD-kvinnor och Sannfinländarnas kvinnoorganisation Sannfinländska Kvinnor. De nordiska högerpopulistiska partierna hör enligt tidigare forskning till den så kallade PRH-partifamiljen. Avhandlingens syfte är se om det förekommer en skillnad mellan de nordiska högerpopulistiska partierna som har en kvinnoorganisation och de nordiska högerpopulistiska partierna som inte har kvinnoorganisationer i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik för att se om det förekommer en påverkan av existensen av en kvinnoorganisation. Avhandlingens material utgörs av politiska program publicerat på nätet av de fyra nordiska högerpopulistiska partierna och politiskt material och stadgar publicerat på nätet av de båda kvinnoorganisationerna. Metoden som har använts i avhandlingen är kvalitativ textanalys med analysfrågor som tar avstamp i tidigare teori och forskning om kvinnoorganisationer och jämställdhetspolitik. Tidigare forskning visar att populism som ideologi inte är intresserad av kön som särskiljande faktor människor emellan men att PRH-partier använder sig av kön och jämställdhet som retoriska verktyg i sin politik. Det teoretiska ramverket som analysen baserar sig på handlar om delmål för en effektiv jämställdhetspolitik i en Nordisk kontext. Delmålen för jämställdhetspolitik handlar om: en jämn fördelning av makt och inflytande, ekonomisk jämställdhet, jämställd utbildning, jämn fördelning, jämställd hälsa och att mäns våld mot kvinnor ska upphöra. Avhandlingens analys visar att kvinnoorganisationernas existens har en påverkan på de nordiska högerpopulistiska partiers integrering av jämställdhet i sin politik. Analysen visar att alla fyra partier integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik men att de partier som hade kvinnoorganisationer integrerade jämställdhet på de flesta nivåerna av de fyra partierna. Dock varierar de konkreta uppgifter som kvinnoorganisationerna har och avhandlingen visar att det finns en skillnad på den påverkan av integrering av jämställdhet som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift substantiell representation har och som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift deskriptiv representation har. Avhandlingens analys visar att även om partierna integrerar jämställdhet i sin politik så finns det en underliggande agenda i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik. Partierna integrerar jämställdhet och ramar in kön och jämställdhet i sin politik på ett sätt som enligt tidigare forskning och teori är typiskt för partier som hör till PRH-partifamiljen. Eftersom alla de högerpopulistiska partierna integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik är det inte en fråga om nordiska högerpopulistiska partier integrerar jämställdhet i sin politik utan frågan om hur partierna integrerar jämställdhet. Därmed har det en betydelse om kvinnoorganisationernas egna politik integrerar jämställdhet på ett sätt som främjar jämställdhetspolitik och vad kvinnoorganisationernas huvudsakliga uppgifter är eftersom kvinnoorganisationer med en verksamhet som främjar jämställdhet och en substantiell påverkan som uppgift kan påverka hur det högerpopulistiska partiet i fråga integrerar jämställdhet i sin politik.
Kvinnoprofileringen i de politiska partierna : En jämförande analys av partiernas principprogram

Vänskä, Linda (2010)

Syftet med min uppsats är att undersöka kvinnoprofileringen i de politiska partierna genom att i första hand jämföra kvinnovänligheten i partiernas principprogram samt de eventuella skillnader i programmen som existerar partier emellan. Jag har även undersökt ifall partierna har specifika jämställdhetsprogram utöver sina principprogram. För att få en mer heltäckande bild av kvinnoprofileringen i partierna har jag utöver dessa två variabler även studerat antal kvinnor på inflytelserika poster inom partierna. Jag har valt att studera fyra oberoende variabler, nämligen partiernas organisation, andelen kvinnliga medlemmar i partiet, partiets uppbyggnad dvs. ifall det är hierarkiskt eller egalitärt samt partiets ålder. Variablerna är alla valda på basis av tidigare liknande studier inom ämnet. Avsikten är att med hjälp av mina fyra bakgrundsvariabler kunna förklara varför vissa partier har ett mer kvinnovänligt principprogram än andra. Genom att som beroende variabel även studera partiets eventuella jämställdhetsprogram och antalet kvinnor på inflytelserika poster inom partiet, har jag kunnat få en klarare bild av hur mycket partierna generellt sett satsat på kvinnoprofileringen. Metoden jag valt att använda är Mest lika-design metoden. Jag började följaktligen med fem partier, nämligen Centern, Samlingspartiet, Socialdemokratiska partiet, Vänsterförbundet och De Gröna. Efter att i enlighet med Mest lika-design metoden eliminerat Centern, Samlingspartiet och SDP från min undersökning kvarstod endast två partier, nämligen Vänsterförbundet och De Gröna. Dessa två partier blev följaktligen de fall jag sedan fortsatte att studera och jämföra. Partierna antar nämligen samma värden på alla oberoende variabler förutom en. Andelen kvinnliga medlemmar är betydligt högre inom Gröna förbundet än inom Vänsterförbundet. Efter att ha studerat de två partiernas principprogram kan jag konstatera att det finns klara skillnader mellan partierna när det gäller programmens kvinnovänlighet. Det gröna principprogrammet satsar betydligt mer på ärenden som berör kvinnor och som står kvinnor nära hjärtat än vad Vänsterförbundets principprogram gör. Ett kvinnovänligt principprogram verkar även gå hand i hand med en stor andel kvinnor på betydelsefulla poster inom partiet samt förekomsten av ett specifikt jämställdhetsprogram. De Gröna har nämligen, i motsats till Vänsterförbundet, även största andelen kvinnor på höga poster och ett enskilt jämställdhetsprogram som handlar specifikt om jämställdhet mellan könen. Jag kan alltså på basis av min analys fastställa att andelen kvinnor inom partiet påverkar såväl partiernas principprogram och förekomsten av ett jämställdhetsprogram som andelen kvinnor på betydelsefulla poster inom partiet. Att det är just andelen kvinnor som är den förklarande faktorn är egentligen inte så förvånande om man utgår från teoridelen i min uppsats som baserar sig bl.a. på Rosabeth Moss Kanters, Gareth Morgans, Hege Skjeies, Ann Philips, Christina Bergqvists, Per Admans, Ann-Cathrine Jungars och Lena Wängneruds teorier.
Kvinnorepresentationen i Finlands kommuner : kan kvinnorepresentationen i kommunfullmäktige förklaras med hjälp av strukturella förklaringsmodeller?

Mickos, Viola (2022)

Finland har enligt internationella kartläggningar ansetts vara ett av de mest jämställda och socioekonomiskt utvecklade länderna i världen. Kvinnor har haft rätt att rösta och kandidera i riksdagsval sedan år 1907 och kommunalval sedan 1917. På nationell nivå har könsbalansen inom politiken förändrats märkbart och är idag nästintill jämn. På lokal nivå hittas däremot stora skillnader i andelen kvinnor i kommunfullmäktige. Det viktigt att kvinnor deltar och representeras i det kommunala beslutsfattandet ur ett demokratiskt perspektiv, men även eftersom kommunen ofta är en viktig arbetsgivare för framförallt kvinnor. Orsaken till kvinnors frånvaro i lokalpolitiken blir därför ett intressant fenomen att studera ur ett statsvetenskapligt perspektiv. Syftet med denna avhandling är att med hjälp av strukturella förklaringsmodeller kartlägga och analysera den rumsliga variationen i kvinnors politiska representation på den lokala nivån i Finland. I avhandlingen hävdas att kvinnors politiska representation i kommunfullmäktige påverkas av ett samspel mellan strukturer, aktörer och institutioner. Fokuset ligger dock på den strukturella kontexten. Tidigare studier som undersökt kvinnorepresentationen inom det politiska beslutsfattandet i Finland har ofta koncentrerat sig på den nationella nivån. För många politiker är dock lokalpolitiken ett viktigt steg på den politiska karriärstegen. Undersökningar som utförs med kommuner eller regioner i fokus kan dessutom ta fasta på och jämföra bl.a. strukturer och olikheter inom ett land, på ett sätt som inte vore möjligt på nationell nivå. Denna avhandling undersöker, med moderniseringsteorin och struktureringsteorin som grund, samt en kvantitativ metod, strukturernas påverkan på kvinnors politiska representation i de finländska kommunernas fullmäktige efter kommunalvalet år 2017. Dessutom görs en kartläggning av kommunernas strukturer och vad som kännetecknar Finlands kommunala landskap. I avhandlingens kvantitativa analys används en egen bearbetning av officiella data från Statistikcentralen. Det extensiva datamaterialet bidrar med information om kommunernas strukturella kontext och andelen kvinnor i kommunfullmäktige. Resultatet i studien visar att en moderniserad strukturell kontext bidrar till en högre andel kvinnor i kommunfullmäktige, medan en traditionell kontext höjer ribban för kvinnor att ta sig in på den lokala politiska arenan. En direkt koppling mellan strukturer och kvinnorepresentation kan dock inte hävdas, utan strukturer är endast en bidragande faktor i variationen i kvinnorepresentation på lokal nivå. Resultatet understryker även budskapet om att de finländska kommunerna inte är homogena och att det kommunala självstyret som kommunerna besitter har en stor inverkan på kommunen.
Kvotflyktingmottagande i Finland : en jämförelse av mottagningsprocessen med Sverige

Blomberg, Christa (2017)

Kvotflyktingmottagande i Finland har visat sig vara en utmanande och lång process. Från att ett beslut om uppehållstillstånd har beviljats har det tagit ca 8-10 månader tills flyktingen anlänt i en kommun i Finland och i vissa fall t.o.m. upp till två år. Den globala situationen har blivit svårare under de senaste åren, med fler och fler människor på flykt och i behov av skydd. En välfungerande kvotflyktingmottagningsprocess är både i Finlands och flyktingarnas intresse. Kvotflyktingmottagandet granskas genom en kvalitativ analys utifrån ett implementeringsperspektiv och beskriver processens steg i Finland. För att fördjupa sig i vilka faktorer som krävs för en framgångsrik implementering och vad som kan vara källor till implementeringsproblem använder jag mig av jämförande metod. En internationell komparation utförs och mottagningsprocessen i Finland jämförs med processen i Sverige eftersom landet har en längre och bredare erfarenhet av kvotflyktingmottagande. Bakom kvotflyktingmottagandet ligger det en policyprocess och att studera policyprocesser handlar om att granska politikens resultat. Mottagningsprocessen kan uppfattas som byråkratisk vilka ofta klingar negativt. Kännetecken för en byråkratisk process är dock en viss trohet till regler och att alla fall ska behandlas lika. Policyprocesser är inte isolerade och statiska utan påverkas av förändringar i samhället och strukturer. Policyprocessen kan delas i stadier var implementeringen av policy är ett stadie. Ett beslut om en policy är inte värd mycket om den inte blir implementerat framgångsrikt. Det finns två perspektiv för studerandet av policyimplementering, det beslutsorienterade uppifrån-ner perspektivet och det handlingsorienterade nerifrån-upp perspektivet, vilka denna avhandling använder sig en syntes av. Implementeringsstyrning enligt Lundquist har en central roll i denna avhandling. Men också betydelsen av kapacitet och vilja för framgångsrik implementering enligt McLauglin får utrymme. Kvotflyktingprocessen i Sverige liknar i viss mån processen i Finland men det finns också en hel del skillnader mellan länderna. Migrationsverket i Sverige har jämfört med Migrationsverket i Finland en mer central roll genomgående i kvotflyktingprocessen t.ex. är Migrationsverket i Finland inte delaktigt i beslutfattandet kring regional inriktning medan Migrationsverket i Sverige har en ledande roll. Koordinering av kommunplatser sköter arbets- och näringsministeriet i Finland medan Migrationsverket i Sverige sköter beredning som regeringen fastställer. Migrationsverket i Finland sköter den kulturella orienteringsutbildningen själva medan Sveriges motsvarighet Sverigeprogram tar med kommunrepresentanter. Det råder brist på kommunplatser i Finland och man har funderat över hur man ska få kommunerna att göra överenskommelser om kvotflyktingmottagande och NTM-centralerna kartlägger för fler platser. Implementeringsproblem som gör att kommunerna tvekar inför mottagande i Finland handlar om kapacitet och vilja som påverkas bl.a. av brist på resurser, kunskap och erfarenhet, bristfällig information och otillräcklig ersättning. Staten har i viss mån reagerat på dessa implementeringsproblem och i statens program för integrationsfrämjande finns det t.ex. redan åtgärder inskrivna för dem. I Sverige har man haft samma problem och fr.o.m. 2017 har kommunerna inte längre möjlighet att frivilligt göra överenskommelser om mottagande utan ifall flyktingar anvisas till kommunen ska de ta emot dem. Ett återkommande problem i samband med att säkra kommunplatser är inrikes migration och att flyktingarna sällan stannar i landsbyggdkommuner. Bostadsbristen är ett stort problem och tomma bostäder tenderar att finnas i orter utan arbetsmöjligheter vilket inte är bra för flyktingarnas möjlighet att bli självförsörjande och är en av orsakerna till inrikes migrationen som gör att trycket på städerna är stort. Fungerande implementering i ett nätverk är krävande. Migrationsverket i Sverige kommer tydligt fram som myndigheten med helhetsöversikt över processen medan ansvarsfördelningen i Finland är mer fragmenterad. Resurskrävande steg i processen som urvalsintervjuerna borde ses över och eventuellt kunde urval utifrån dokument göras i en del fall så som i Sverige. För att säkra tillräckligt antal kommunplatser är det väsentligt att ta implementeringsproblemen i beaktande för att lösa problemen men kapacitet och vilja i kommunerna. Det problemet som dock styr vilja till flyktingmottagandeöverlag i Finland är att det förekommer motsättning till mottagande av flyktingar som delvis styr det politiska beslutsfattandet. Det finns möjlighet att effektivera och förbättra kvotflyktingmottagningsprocessen i Finland. Migrationsverket kunde få en starkare roll som helhetsansvarig och vilket också kunde skydda processen då det sker förändringar i strukturer i samhället. Detta kräver vidare forskning på operationell nivå. Vidare finns det möjlighet till effektivera processen genom mindre förändringar som urvalsförfarandet. Påverkande av kommunernas implementeringsproblem dvs. kapacitet och vilja har lyfts fram och genom att åtgärda dessa torde man vara på bättre väg med att säkra ett tillräckligt antal kommunplatser.
Kyberturvattomuuden politiikkaa? : Kyberavaruuden turvallistaminen Suomessa ja turvallisuus hallinnan tekniikkana

Malmi, Jaakko (2015)

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten ja millä seurauksilla kyberavaruutta on turvallistettu Suomessa. Työn lähtökohtana on kyberilmiöiden ja turvallisuuden välisen yhteyden problematisointi. 2010-luvulla erilaiset kyber-käsitteet ovat levinneet lähes kaikkialle ja mitä moninaisimpiin asiayhteyksiin. Kyberuhkat ja kyberturvallisuuden käsite ovat vakiinnuttaneet paikkansa osana turvallisuuspolitiikkaa ja turvallisuuspoliittisia käytäntöjä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Viime vuosien aikana kyberturvallisuuskeskustelu on muuttunut yhä enemmän keskusteluksi valvonnan ja yksityisyyden välisestä suhteesta. Turvallisuusviranomaisten tiedusteluoikeuksia koskeva lainsäädäntötyö on juuri aloitettu Suomessa, mikä on herättänyt paljon keskustelua turvallisuuden ja valvonnan vaikutuksista yksityisyydensuojalle ja perusoikeuksille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kyberavaruuden turvallistamisen logiikkaa sekä turvallistamisprosessiin liittyviä valtasuhteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu yhtäältä turvallistamisteoriasta ja toisaalta poststrukturalistisesta foucaultlaisesta näkökulmasta, jossa turvallisuus nähdään hallinnan tekniikkana. Turvallistamisteoria määrittyy siten tässä yhteydessä ensisijaisesti sen sosiologisen suuntauksen mukaisena teoriana. Foucaultn hahmottelema hallinnallisuuden käsite on keskeisessä asemassa teoriakehikon poststrukturalistisessa osassa. Tutkimusta ohjaavina metodologisina periaatteina ovat kriittisyys sekä diskursiivisen ja materiaalisen ulottuvuuden ymmärtäminen toisiaan tukevina rakenteina. Tutkimusmenetelmänä tässä tutkimuksessa on turvallistamisteorian ja kriittisen turvallisuustutkimuksen näkökulmasta tehty kriittinen luenta. Kriittisen luennan menetelmällä analysoidaan tutkimusaineistoa, joka koostuu vuosien 2010 ja 2015 välillä julkaistuista suomalaisista turvallisuuspoliittisista asiakirjoista, joissa käsitellään kyberilmiöitä. Yhteenvetona analyysistä voidaan todeta, että kyberavaruutta on turvallistettu Suomessa ennen kaikkea turvallistamisteorian mukaisesti kansallisen turvallisuuden kautta. Kyberavaruus määrittyy turvallisuuspoliittisissa asiakirjoissa lähtökohtaisesti turvattomaksi ja uhkaavaksi ulottuvuudeksi. Kyberavaruuteen sisältyy keskinäisriippuvuuden ja tiedonsiirron nopeuden mahdollistamia uhkia, joilla voi olla merkittäviä kerrannaisvaikutuksia. Kyberavaruuteen liittyvät monimuotoiset uhkat vaarantavat Suomen kansallista turvallisuutta. Niinpä turvallisuustoimijat pyrkivät legitimoimaan poikkeuksellista tilannetta ja toimia vetoamalla kansalliseen turvallisuuteen. Tähän prosessiin yhdistyy Suomen kyberturvallisuuden kontekstissa eksistentialistisuus, johon viitataan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ja kriittisen infrastruktuurin käsitteillä. Näiden viittauskohteiden kautta digitaalisesta ympäristöstä lähtöisin olevat uhat kytketään fyysiseen maailmaan. Viime vuosien aikana tälle turvallistamiselle on noussut vastareaktio ja vastakkainen prosessi, jolla vastustetaan kyberavaruuden turvallistamista kansallisen turvallisuuden kautta. Se kytkeytyy sen sijaan yksilön perusoikeuksiin ja yksityisyydensuojaan, joiden nähdään olevan uhattuna juuri valtion turvallisuuteen tähtäävien valvontatoimien takia. Turvallisuuden keskeinen viittauskohde on tässä näkemyksessä valtion sijaan yksilö. Kyberavaruuden ja turvallisuuden yhteys muuttaa turvallisuuspoliittisia valtasuhteita. Teknologian kehitys kasvattaa turvallisuuden ja teknologian asiantuntijoiden valtaa määritellä turvallisuuden käsitettä ja sen piiriin luettavia ilmiöitä. Valvontateknologian kehitys helpottaa tiedonkeruuta, mikä puolestaan mahdollistaa uudet hallinnan muodot. Turvallisuusasiantuntijoiden mahdollisuus tiedon suodattamiseen ja jakamiseen kasvattaa heidän valtaansa. Samalla myös teknologialla itsellään on performatiivinen rooli sekä uhkien lähteenä että niiden estäjänä. Kyberavaruuden turvallistaminen myös tuottaa demokratian rajoitteita. Kyse ei ole vain valvonnan ja yksityisyyden välisestä rajanvedosta, vaan laajemmin esimerkiksi perusoikeuksien sekä oikeusvaltion keskeisten periaatteiden muuttumisesta, mikäli valvontaa tullaan jatkossa toteuttamaan verkossa ilman kytkentää rikosepäilyyn.
”Kyllähän niitä auttajia oli aika paljonkin, mutta suurin osa ajasta, olit yksinäs.” : Asunnottomuutta kokeneiden naisten sosiaaliset verkostot, sosiaalinen tuki ja pääoma

Aaltonen, Helena (2019)

Asunnottomista on naisia reilu viidesosa. Naiset ovat asunnottomina melko näkymättömiä, puhutaankin naisten piiloasunnottomuudesta. Naiset välttelevät ensisuojia ja asunnottomille tarkoitettuja palveluja, kuten päiväkeskuksia. Naiset käyttävät sosiaalisia verkostojaan hyväkseen ja tukeutuvat niiden antamaan tukeen. Tämä on laadullisia menetelmiä hyödyntävä pro gradu, jossa tarkastellaan kahdeksan aikaisemmin asunnottomuutta kokeneen naisen elämää asunnottomuuden aikana. Haastattelumenetelmä oli puolistrukturoitu haastattelu. Tutkimuskysymyksenä oli miten asunnottomuutta kokeneet naiset hyödyntävät sosiaalista pääomaa etsiessään ratkaisua asunnottomuuteensa, ja sosiaalisen tuen sekä toimijuuden muotoutuminen. Tähän vastatakseni, olen tarkastellut keitä naisten verkostoihin kuului, minkälaista tukea naiset saivat ja hakivat, ja miten sosiaalinen pääoma ilmeni. Tarkastelunäkökulma on kriittinen realismi. Viitekehyksen ohjaamana olen kiinnostunut haastateltavien kuvaamista ilmiöistä konkreettisin esimerkein ennemminkin kuin miten he puheessa rakentavat kuvaa tapahtumista. Luin aineiston realistisella otteella. Aineisto on analysoitu teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Naiset saivat sosiaalisista verkostoistaan monenlaista sosiaalista tukea päivittäiseen selviytymiseensä asunnottomana. Ystäviltä ja sukulaisilta saatiin varsinkin emotionaalista tukea. Instrumentaalista tukea, kuten yösijaa tai erilaisia hyödykkeitä, naiset saivat laajasti sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta. Naiset käyttivät taitavasti hyväkseen sosiaalista pääomaansa. He joutuivat tasapainoilemaan oman tarvitsevuuden ja verkostonsa rasittamisen välillä. Naisilla oli paljon kokemuksia eri sosiaali- ja päihdehoidon palveluista. Naiset olivat pääosin pettyneitä sosiaalipalveluihin, vaikka yksittäiseen sosiaalityöntekijään olivat tyytyväisiä. Sosiaalisen pääomansa avulla he kykenivät tyydyttämään tarpeitaan, silloin kun sosiaalitoimesta ei ollut apua saatavilla. Monet naisista luottivat ensisijaisesti omiin verkostoihinsa, ja vasta toissijaisesti sosiaalitoimeen. Riittämätöntä sosiaalitoimen apua paikattiin sosiaalisen verkoston tuella.
”Kyllä me kaikki taidamme tietää, mistä tässä puhutaan, vaikkei sitä moni haluakaan ääneen sanoa” : pakolaisen representaatio Suomen kotouttamispolitiikassa vuosina 2016–2019

Sillanpää, Leena (2021)

Tässä maisterintutkielmassa tutkin sitä, millainen on pakolaisen representaatio Suomen kotouttamispolitiikassa vuosina 2016–2019. Lähestyn aihetta kotouttamispolitiikassa käytetyn kielen kautta. Kotouttamispolitiikkaa ei ole suomalaisen sosiaalityön tutkimuksessa juurikaan tarkasteltu. Kotouttamispolitiikan ja siinä käytetyn kielen tarkastelu on sosiaalityön kannalta kuitenkin tarpeellista, koska kotouttavassa sosiaalityössä täytäntöön pannaan poliittisessa kielessä luotuja käytäntöjä. Tarkastelen representaatiota postkolonialismin teoreettis-metodologisen viitekehyksen kautta. Teorian keskiössä on orientalismin diskurssin ympärille rakentuva käsitys postkolonialistisesta representaatiosta. Tieteenfilosofisesti tutkimukseni edustaa sosiaalista konstruktionismia. Sosiaalityön tutkimuksen traditiossa tutkimukseni edustaa dekolonialistista ja antirasistista suuntausta. Tutkimusaineistoni kostuu Suomen kansallisista kotouttamispoliittisista asiakirjoista, jotka ovat hallituksen kotouttamisohjelma vuosille 2016–2019, tarkastusvaliokunnan mietintö kotouttamisen toimivuudesta sekä pöytäkirja 23.1.2019 pidetystä eduskunnan täysistunnosta. Tutkimusaineiston analysoinnissa olen käyttänyt välineenä kriittistä diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella pakolaisen representaatio Suomen kotouttamispolitiikassa rakentuu neljästä toisiinsa limittyvästä teemasta. Nämä neljä teemaa ovat pakolainen suhteessa muihin maahanmuuttajiin, pakolainen suhteessa suomalaisiin ja suomalaisuuteen, pakolainen samanaikaisesti aktiivisena toimija sekä passiivisena objektina sekä pakolainen sukupuolittuneena hahmona. Kaikki neljä teemaa antavat hiukan erilaisia painotuksia pakolaisen representaatiolle, mutta muodostavat lopulta jokseenkin yhtenäisen kuvan pakolaisesta. Suhteessa muihin maahanmuuttajiin pakolainen on ei toivottu, koska hänen kotoutumisensa nähdään muita maahanmuuttajaryhmiä vaikeampana ja epätodennäköisempänä erityisesti vieraan kulttuuritaustan ja arvopohjan takia. Kulttuuri ja arvot ovat myös merkittävin erottava tekijä pakolaisen ja suomalaisten välillä. Pakolaisen edustaa vanhoillisuutta, patriarkaalisuutta ja epädemokraattisuutta, jotka käsitetään suomen ja suomalaisuuden edustamille länsimaisille arvoille vastakohtaisiksi. Samalla pakolaisen kulttuuriset ominaisuudet kuvataan annettuina ja ruumiillisina siten, että kotoutuminen tai ”suomalaistuminen” ei niiden takia ole mahdollista. Pakolainen on kotouttamispolitiikassa samanaikaisesti sekä toimija että objekti. Hän on toisaalta kotouttamistoimien passiivinen kohde, mutta toisaalta vastuussa kotoutumisestaan, jolle on määritelty tavoitteet ja toimenpiteet. Näin pakolaista representaation liittyy rajoitettu toimijuus. Pakolaisen sukupuolittuneissa representaatiossa nousee esiin naisten uhrius ja alisteinen asema patriarkaalisessa kulttuurissa sekä miesten aggressiivisuus ja alttius rikoksiin. Sekä pakolaisnaisen että pakolaismiehen hahmo edustavat uhkaa suomalaiselle yhteiskunnalle ja suomalaisille arvoille.
”Kyllä tälleen kun oma läheinen on itsemurhan tehnyt niin sanon että on itsekäs teko.” : laadullinen asennetutkimus itsemurhan tehneiden ja itsemurhaa yrittäneiden henkilöiden läheisten asennoitumisesta itsemurhaan

Hulkko, Marjaana (2020)

Itsemurha on kiistanalainen ja tabuluontoinen, ristiriitaisia tunteita herättävä aihe yhteiskunnassamme. Itsemurhaan sekä itsemurhan tekijään kohdistuu monia myyttejä, stereotypioita ja stigmatisoivia asenteita. Kirjallisuudessa on esitetty, miten itsemurha näyttäytyy länsimaisessa kulttuurissa vahvasti itsekkäänä tekona ja miten sen tekijä näyttäytyy usein negatiivisessa valossa. Itsemurha ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat vaikeita kokemuksia läheisille; arvioiden mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi lähipiirissään keskimäärin 6–10 henkilöä. Tutkielman lähtökohtana oli myytti itsemurhan itsekkyydestä sekä samalla kiinnostus ymmärtää, miten itsemurha rakentuu niiden puheissa, joita se on läheisesti koskettanut. Tavoitteena oli selvittää, miten henkilöt, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle tai joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa, kommentoivat itsemurhan itsekkyysmyyttiä sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja relationistinen sosiaalipsykologia. Teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin laadullista asennetutkimusta, jonka mukaan asenne käsitettiin argumentaatiossa tunnistettavaksi ilmiöksi, jota tulkitaan ja jäsennellään asennekäsitteen kautta. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat asenne ja subjektipositio. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, ja haastateltaville esitettiin väittämä: ”Mielestäni itsemurha on itsekäs teko.” Haastateltavat esittivät itsekkyysväittämään kannattavia ja torjuvia kannanottoja sekä epäsuoran kannattavan ja kritisoivan kannanoton. Näiden kannanottojen pohjalta analysoitiin yhteensä 6 asennetta. Asenteiden esittäminen mahdollistui haastateltaville erilaisiin subjektipositioihin (läheisen positio, itsetuhoisen henkilön positio sekä kriittisen ulkopuolisen positio) asettumalla ja positioita vaihtamalla. Samoista subjektipositioista käsin esitettiin myös vastakkaisia asenteita. Puolet haastateltavista kannatti itsemurhien itsekkyysmyyttiä toisen puolen kumotessa sen. Itsekkyys rakentui myyttiä kannattaneiden asenteissa laadullisesti erilaiseksi sen mukaan, mistä positiosta käsin haastateltava käsitteli aihetta. Myytin torjuneiden asenteissa itsemurha rakentui seuraukseksi mielenterveyden häiriöstä, itsetuhoisen ihmisen positiosta ”palvelukseksi” läheiselle sekä yksilön oikeudeksi. Kriittisen näkökulman yhteydessä arvottaminen itsessään rakentui negatiiviseksi ja kritisoitavaksi asiaksi. Itsemurha rakentui kaikkien haastateltavien puheessa epätoivottavaksi seuraukseksi riippumatta sitä, vastustiko vai kannattiko haastateltava itsekkyysmyyttiä. Merkittävää oli, etteivät haastateltavat pelkästään arvottaneet itsemurhia, vaan arvottaminen laajeni eettisiin kysymyksiin ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yhteiskuntakritiikkiin liittyen yhteiskunnan puutteellisiin ja virheellisiin representaatioihin itsemurhista ja mielenterveydestä. Lisäksi arvottaminen eteni metatasolle haastatteluväittämän sekä sen taustalla olevan arvomaailman päätyessä kritiikin kohteeksi. Haastateltavat esittivät vastakkaisia näkemyksiä suhteessa itsemurhaan. Osa vetosi ihmisten velvollisuuteen ottaa huomioon tekonsa seuraukset muiden ihmisten perspektiivistä, yksi haastateltava sitä vastoin painotti jokaisen oikeutta saada päättää omasta elämästä, vedoten näin oikeuteen toteuttaa itsemurha. Oman edun tavoittelu rakentui niin itsekkääksi ja kielteiseksi kuin toivottavaksi ja kannustettavaksi asiaksi itsemurhien yhteydessä. Kiinnostavasti itsemurha rakentui seuraukseksi niin muiden edun huomiotta jättämisestä kuin vastakkaisesti sen huomioimisesta. Kokoavasti sanottuna itsemurhien rakentumisessa ei ollut avainasemassa se, mistä positiosta käsin arvottamista tehtiin, vaan merkitystä oli sillä, minkälaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin haastateltavat vetosivat, minkälaisia syitä teon taustalla nähtiin olevan suhteessa vastuun, egoismin, altruismin ja mielenterveyden kehyksen teemoihin sekä minkälaiseksi itse arvottamisprosessi rakentui. Tutkimus problematisoi itsemurhan rakentumista yksilöllistetyksi ja itsekkääksi teoksi; tällöin itsemurhan tekijän voitiin tulkita olevan vastuussa teostaan ja empatian kokeminen häntä kohtaan voi hankaloitua. Tällöin myös itsemurhien luonne sosiaalisena ilmiönä jää huomiotta. Itsemurhan käsitteellistäminen yksilöllistettynä ilmiönä voi vaikeuttaa läheisen suruprosessia ja itsemurhan tehneeseen tai itsetuhoiseen läheiseen suhtautumista. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen konstruktionismin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavat voivat tarjota relevantin ja toimivan lähtökohdan itsemurhien asennetutkimuksen valtavirran rinnalle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin itsemurhiin liittyvää arvokeskustelua sekä niitä tapoja, joilla itsemurha rakentui läheisten puheessa heidän ottaessaan kantaa itsemurhan itsekkyysmyyttiin. Samalla tulokset voivat antaa lisää näkökulmia itsemurhan tehneen läheisille tarkoitettujen interventioiden kehittämiseen sekä itsemurhaan liittyvän suruprosessin ymmärtämiseen.
Kylmän sodan aikaiset historian oppikirjat syytettyinä suomettumisesta : Keskustelu historian oppikirjojen tekstien puolueettomuudesta 1979-1982

Norppa, Johanna (2017)

Tämän pro gradu -työn tutkimuskohteena on suomalaiset lukion oppikirjatekstit 1980 -luvulla sekä yhdysvaltalaisen kasvatustieteilijä Larry J. Shaw:n aloittama keskustelu peruskoulun historian oppikirjojen suomettuneisuudesta 1970- ja 1980 -luvun taitteessa. Tutkielman tavoitteena on analysoida millaisin perustein ainedidaktisessa keskustelussa peruskoulun oppikirjoja syytettiin suomettumisesta sekä näkyykö vastaavaa suomettumista myös tutkimuksen kohteena olevan aikakauden lukion oppikirjoissa. Jo kylmän sodan aikana nousi yleiseen keskusteluun suomalaisen yhteiskunnan suomettuminen. Avaamalla keskustelun, hän siirsi syytökset myös historian oppikirjateksteihin. Suomalaiset ainedidaktikot syyllistivät yhdysvaltalaista kasvatustieteilijää puutteellisesta historiatietoisuudesta ja heikosti käytetyistä menetelmistä. Syytöksistä huolimatta keskustelussa ei voitu välttää sitä tosiasiaa, että oppikirjoissa oli nähtävissä Neuvostoliitto-myönteistä historiankirjoitusta. Kansallinen keskustelu johti myös eduskuntakyselyyn. Keskustelu noteerattiin myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Times Educational Supplement kirjoitti, suomalaisen keskustelun jo hiipuessa, oman näkemyksensä Shaw:n artikkelista. Suomalainen erikoisuus, länsisuuntautunut yhteiskunta, mutta itään kallellaan oleva poliittinen elämä, näyttäytyi varsinkin ulkomaisessa keskustelussa. Suomettuminen tuntui olevan suomalaisille kirosana ja länsimaille hieman kyseenalainen, mutta todellinen ilmiö. Tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös kolmea lukion historian oppikirjasarjaa, jotka olivat käytössä 1980 –luvun alkupuolella. Oppikirja-analyysin taustalla on Shaw:n artikkelissa esittelemää historian ”herkkien kohtien” jaottelua, jossa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain näkökulmasta on valittu molemmista seitsemän vaikeaa historian tapahtumaa, joiden käsittelyä on vertailtu. Tapahtumien kuvailun lisäksi, mielenkiintoiseksi osoittautui sellaiset aiheet, joista ei oltu kirjoitettu kirjoissa juurikaan tai käsittelystä puuttui kokonaan. Erityisesti Viron liittäminen Neuvostoliittoon oli aihe, jonka käsittelyä Shaw kaipasi peruskoulun historian oppikirjoihin ja, minkä käsittely puuttui myös tässä työssä tarkastelluista lukion historian oppikirjoista. Tämän kaltainen käsittelyn puuttuminen saattaa kertoa suomettumisesta enemmän kuin jokin enemmän palstatilaa saanut historian ”herkkä kohta”.
Kylmät asunnot ja tyhjät vatsat : tutkimus kaupunkiköyhien elinoloista ja köyhyyden syistä Helsingissä vuosina 1893–1900

Kurki, Siru (2022)

The topic of this master’s thesis is urban poverty in Helsinki in 1893-1900. This study examines the living conditions of the poor and what resources they lacked. The reasons behind poverty are also discussed. Previous studies of poverty are used in order to study poverty in Helsinki. Themes in this study include, for example, the reasons behind poverty, and whose fault it was. The primary source for the analysis is letters that were sent to a charity organisation called Föreningen för välgorenhetens ordnande (F.V.O.), as well as notes from the employees. The focus is on eight files. Additionally, there will be a shorter quantitative study of 294 files (from files 2-2935) which will give us an overview of the time and a better understanding of the overall profile of a poor seeking for help from the organisation. The files for the quantitative part have been selected by systematic sampling, every tenth file is part of the study. The number of the people seeking for help, their occupations, reasons for seeking help, and help received are all topics of interest in the quantitative part. The main method of research is, however, content analysis. The eight files will be studied through this technique. In the qualitative part the main research topics are: The reasons behind poverty, and the living conditions of the poor. From the study we can conclude that there were multiple factors behind poverty. Sickness, unemployment, large families, widowhood, and inherited poverty were all reasons behind poverty. The reasons varied between people and years. Unemployment and sickness seemed to accelerate each other, and it is not clear whether sickness caused poverty or whether poverty caused sickness. Poverty did cause lack of resources which made them seek help. Some of the main reasons for seeking help were the general need for help, unemployment, lack of material goods, and lack of monetary resources. Small and cramped apartments, lack of food, clothing and firewood were common problems for the urban poor in Helsinki. Living in tight quarters also deteriorated their health. Low income did not give enough food security and they pawned their clothes regularly to ease the burden for a moment. Both the letters and the notes from F.V.O.-employees tell the same story about the conditions of the poor. The poor themselves probably used different rhetorical methods to further their agenda, because the charity organisation had its own values, even though this particular organisation gave help liberally. The research results tell us that the poor lacked many resources in their lives. Living in cramped apartments, and lacking food and clothing, plagued the urban poor population of Helsinki. The reasons behind poverty were multiple and varied, although unemployment and sickness were the largest reasons and further deepened poverty. Due to limited material, we cannot draw universal conclusions on urban poverty in Helsinki, let alone nationwide. The results did, however, have similarities with studies done on urban poverty in Tampere and in Europe in general.
Kynnyksiä institutionaalisilla asumispoluilla: asunnottomuutta kokeneiden siirtymät ja valinnan mahdollisuudet työntekijöiden kuvaamina

Ramstadius, Sara (2023)

Tarkastelen tässä tutkielmassa, miten asumispalvelujen järjestämiseen ja myöntämiseen liittyvät institutionaaliset käytännöt muovaavat asunnottomuutta kokeneiden institutionaalisia asumispolkuja. Asumispolku on sekä asunnottomuustutkimuksessa että asunnottomuustyössä käsite, joka kuvaa asumiseen liittyviä merkityksiä ja asumista osana elämänkulun eri vaiheita. Hahmotan institutionaaliset asumispolut polkuina, jotka johtavat asumispalveluihin ja laitoksiin. Tutkielmani aineistona käytän Yhteinen ammatillinen toimijuus Suomen Asunto ensin -työssä -hankkeen (2019‒2021) aikana järjestettyjen työpajojen litteraatteja. Valitsemaani neljään työpajaan osallistui yhteensä 192 ammattihenkilöä, jotka työskentelivät kunnallisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, järjestöissä tai asumispalveluita tuottavissa yrityksissä. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus ja aineisto analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Analyysini nojaa asumistutkija David Claphamin kehittämään asumispolun käsitteeseen ja teoriaan. Analyysin tuloksena aineistosta hahmottuu, että asunnottomuutta kokeneiden institutionaalisia asumispolkuja muovaavat sekä asumispalvelujen hankinta että sosiaalihuollon hallinnollis-juridiset käytännöt. Asumispalvelujen hankintojen suunnittelu vaikuttaa siihen, millaisia asumispalveluja hyvinvointialueen alueella oleskeleville tai asuville voidaan tarjota. Asunnottomuutta kokeneen valinnanmahdollisuudet institutionaalisilla asumispoluilla voivat toteutua vain, jos asumisyksiköitä ja hajasijoitettuja asuntoja on riittävästi. Lisäksi institutionaalisilla asumispoluilla korostuu ammattihenkilöiden harkintavalta, sillä ammattihenkilöllä tai -henkilöillä on yksiköllistä harkintavaltaa arvioida asumispalvelujen tarvetta ja mahdollisesti määritellä sopiva asumismuoto. Aineiston perusteella asumispalvelujen määräaikaiset ostopalvelusopimukset ja niiden vaikutukset asumispalvelujen saantiin näyttäytyvät Asunto ensin -laatusuositusten vastaisina. Määräaikaisen ostopalvelusopimuksen päättyminen voi johtaa asumispalvelun päättymiseen ja siten merkityksellisen kodin menettämiseen ja sosiaalisten suhteiden särkymiseen. Tutkielmani tulosten perusteella näyttäytyy, että asumispalvelujen hankinnoissa tulee kiinnittää erityistä huomiota palvelujen käyttäjien tarpeisiin, asumiseen pysyvyyteen ja pitkäaikaisten asiakassuhteiden turvaamiseen ja Asunto ensin -mallin periaatteiden ja laatusuositusten toteutumiseen.

Now showing items 2181-2200 of 5399

Browsing by Title

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO