Browsing by Title

Sananvapautta on yhteiskuntatieteissä pidetty käsitteenä, jolla ei ole yhtä oikeaa määritelmää, ja jonka taustalla on erilaisia käsityksiä yhteiskunnasta ja poliittisesta toimijuudesta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten kansalaiskeskustelussa perustellaan sananvapauden merkitystä ja olemassaoloa. Tutkimusaineistoni koostuu blogikirjoituksista ja verkkokeskusteluista, ja soveltamiani tutkimusmenetelmiä ovat laadullinen sisällönanalyysi ja argumenttianalyysi. Tuomalla vähemmälle kartoitukselle jääneen kansalaisnäkökulman muiden näkökulmien rinnalle tarjoan akateemiseen ja julkiseen sananvapauskeskusteluun uuden analyyttisen jäsennyksen. Tutkielmani teoriaosiossa erittelen sananvapautta moniulotteisena yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä. Esittelen akateemista sananvapauskeskustelua usein jäsentävät käsiteparit negatiivinen–positiivinen ja yksilähtöinen–yhteisölähtöinen sekä käyn läpi klassiseen liberaaliin sananvapauskäsitykseen pohjaavat sananvapauden oikeutusperusteet, jotka ovat myös analyysini pohjalla. Tarkastelen myös akateemista keskustelua tutkielmani kontekstista eli verkon kansalaiskeskustelusta. Analyysini perusteella sananvapaudesta käytävä kansalaiskeskustelu muistuttaa akateemista keskustelua siinä, että perustelut voidaan jakaa instrumentaalisiin ja konstitutiivisiin. Moni aineistoni keskustelija ei varsinaisesti perustele sananvapautta vaan lähestyy sitä ehdottomana joko–tai-tilanteena. Merkittävä osa keskustelijoista kuitenkin liittää sananvapauden olemassaolon ja merkityksen ennen kaikkea sen hyviin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotka puolestaan liitetään usein vapaan keskustelun tuloksena saavutettavaan uuteen tietoon ja uusiin näkökulmiin. Oletus ja toivomus tiedon lisääntymisestä ja totuuden löytymisestä ovat keskeisiä myös klassisessa liberaalissa sananvapauskäsityksessä. Aineistoni keskustelusta nousee muitakin selkeitä yhtäläisyyksiä juuri klassiseen liberaaliin sananvapausteoriaan, kuten rationaalisen keskustelun painotus ja konsensushakuisuus. Toisaalta moni keskustelija painottaa yhteisymmärryksen tavoittelun sijaan sitä, että kaikenlaisten näkemysten tulee saada olla olemassa. Näkemystä voidaan peilata jälkistrukturalistiseen teoriaan, jossa olennaisena pidetään nimenomaan vastakkaisia näkemyksiä sisältävää keskustelua eikä niinkään parhaan mahdollisen lopputuloksen tavoittelua. Positiivisen ja negatiivisen vapauskäsityksen näkökulmasta voidaan todeta, että aineistossani puhutaan enemmän keskustelun rajoista ja rajoituksista kuin siitä, miten sananvapauden toteutumista tai tasapuolista jakautumista voisi edistää. Toisin kuin etukäteen olisi voinut olettaa, kansalaiskeskustelu sananvapaudesta ei aineistoni perusteella kuitenkaan ole pelkkää tunnepitoista kiistelyä siitä, mitä sananvapaus on tai ei ainakaan ole. Akateemisen keskustelun tavoin se sisältää monenlaisia rinnakkaisia ja ristiin meneviä näkemyksiä esimerkiksi vapauden olemuksesta ja poliittisen toiminnan tavoitteista.

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan Kongon demokraattisen tasavallan sisällissotien 1996–2003 jälkeen Itä-Kongossa jatkuneesta konfliktista käytyjä seksuaalisen väkivallan aseellisen käytön diskursseja mediassa. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, minkälaisia diskursseja Kongon seksuaalisesta väkivallasta mediassa esiintyi ja mitä syitä ja seurauksia niillä on. Keskeinen osa tutkimusta on aiemman sukupuolia, seksuaalisuutta ja sotaa käsittelevän tutkimuksen esittely ja osallistuminen aiheesta käytävään keskusteluun. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on postkolonialistinen feminismi. Tutkielman aineistona on 77 Kongon demokraattisen tasavallan seksuaalista väkivaltaa käsittelevää artikkelia, jotka on julkaistu yhdysvaltalaisissa, brittiläisissä ja ranskalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä sekä internetissä vuosien 2004–2012 välisenä aikana. Aineistoa on kerätty osittain systemaattisesti ja osittain täydentäen, pyrkien mahdollisimman laajaan kattavuuteen. Aineiston keskeisen osan muodostavat uutisreportaasit, mutta mukana on myös uutisanalyysejä, aikakauslehtiartikkeleita, puheenvuoroja ja muita aihetta käsitteleviä täydentäviä artikkeleita tarkasteluväliltä. Aineistoa teemoitellaan keskeisten aiheiden löytämiseksi ja tämän jälkeen sitä analysoidaan Norman Fairclough’n esittelemän kriittisen diskurssianalyysin menetelmällä. Aineistosta nousee esille seitsemän diskurssia Kongon seksuaalisen väkivallan syistä ja luonteesta. Diskurssit ovat 'Naiset konfliktin uhreina', 'Raadellut vaginat – raiskattu Kongo', 'Maailman raiskauspääkaupunki', 'Naisten armeija', 'Vaietuista vaietuin', 'Pimeä manner' ja 'Hylätty Kongo'. Diskurssit eroavat toisistaan siinä, miten seksuaalista väkivaltaa ja eri toimijoita representoidaan, minkälaisia syitä ongelmalle esitetään ja minkälaiset ratkaisut nähdään mahdollisina. Tyypillisesti diskursseissa seksuaalisen väkivallan luonne aseena tunnustetaan, mutta sen käytön syistä ja luonteesta on toisistaan poikkeavia käsityksiä. Diskursseista nousevat seksuaalisen väkivallan selitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään. Kulttuurisissa selityksissä seksuaalisen väkivallan taustalla nähtiin patriarkaatin toiminta tai kongolainen kansanluonne. Näissä selityksissä korostui seksuaalisen väkivallan opportunistisuus. Strategisissa selityksissä korostettiin seksuaalisen väkivallan luonnetta poliittisiin ja strategisiin tarkoitusperiin käytettävänä aseena. Yksittäisissä diskursseissa saattoi myös olla piirteitä molempien ryhmien selityksistä. Diskurssit voi lisäksi erotella sen mukaan, esitetäänkö seksuaalinen väkivalta keskeisesti erillisenä konfliktin myötä syntyneenä ilmiönä vai osana pidempää jatkumoa. Analyysi osoittaa, että vallalla on samanaikaisesti keskenään hyvin poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä tekijät ja syyt vaikuttavat seksuaalisen väkivallan taustalla, keihin asetta käytetään, ketkä lasketaan uhreihin kuuluviksi ja kenen vastuulla tekojen lopettaminen nähdään. Diskursseissa toistuvat stereotyyppiset sotien sukupuoliroolit naisista uhreina ja miehistä sortajina. Niihin sisältyy voimakkaita olettamuksia naisten rauhanomaisuudesta ja huolehtivuudesta sekä asemasta yhteisöidensä kannattelijoina. Sukupuolten ominaisuuksien biologista alkuperää ei kyseenalaisteta. 'Naiset konfliktin uhreina' -diskurssin kohdalla voidaan puhua jopa hegemonisesta diskurssista, sillä diskurssin kehystys naisten asemasta yhteiskunnassa ja sodissa esitetään kyseenalaistamatta ja samankaltaisia representaatioita esiintyy myös muissa diskursseissa kautta aineiston. Diskursseissa pitkälti vahvistetaan stereotyyppisiä representaatioita sukupuolten rooleista sodassa, mutta poikkeuksiakin löytyy. 'Vaietuista vaietuin' -diskurssi kyseenalaistaa käsitystä naisista sotien vaiettuina uhreina ja nostaa seksuaalisen väkivallan miesuhrit keskiöön. Huomionarvoista on, ettei yhdessäkään diskurssissa tuoda esille naisten roolia seksuaalisen väkivallan tekijöinä, mikä osoittaa aiheen tabu-luonnetta. Sukupuolten lisäksi diskursseissa määriteltiin voimallisesti 'Kongoa' ja 'kongolaisuutta'. Diskurssien syitä ja seurauksia analysoidaan postkolonialistis-feministisen viitekehyksen avulla. Postkolonialistis-feministisestä näkökulmasta eri osapuolten representaatiot näyttäytyvät yrityksenä ylläpitää läntistä ja patriarkaalista hegemoniaa ja rakenteellista syrjintää. Diskursseissa painottuivat länsimaisten hegemonisten feminismien näkökulma kongolaisten elämään. Seksuaalisen väkivallan selittämiseen kulttuurilla sisältyy oletus kulttuurien välisestä hierarkiasta. Varsinkin 'Pimeä manner' -diskurssissa on toisintoja läntisestä historiallisesta ja rasistisesta Afrikka-kuvasta. Tällaiset selitykset saavat väkivallan näyttämään luonnolliselta ja tekevät ulkopuolisesta interventiosta haluttavan. Toisaalta seksuaalisen väkivallan opportunistisissa ja strategisissa kehystyksissä taustalla vaikuttavat syvemmät sosiaaliset ja rakenteelliset syyt jäävät käsittelemättä. Tutkimus osoittaa, että seksuaalisen väkivallan käyttö aseena on moninainen ilmiö, jonka keskeisistä määritelmistä ei ole yhteisymmärrystä. Määritelmien taustalla vaikuttavat käsitykset sukupuolten ominaisuuksista ja rooleista konfliktissa ja yhteiskunnassa, käsitykset ympäröivästä kulttuurista ja konfliktin luonteesta. Seksuaalinen väkivalta näyttäytyy aseena, jonka ymmärtäminen on aina suhteessa sosiaaliseen todellisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin, jolloin sen luonne voi näyttäytyä erilaisena konfliktista riippuen. Johtopäätöksenä todetaan, että etenkin paikallisen kulttuurin ja sukupuolen merkitystä seksuaalisen väkivallan aseellisen käytön luonteen ymmärtämiselle tulisi tutkia lisää.

Maailma vaikuttaisi muuttuvan yhä kiihtyvämmällä tahdilla ja erilaisten ääri-ilmiöiden ennakoidaan lisääntyvän. Siitä, mitä aiemmin pidettiin normaalina onkin tulossa epänormaalia ja "normaalin" kategoria ylipäätään on hämärtynyt. Yhä entisestään lisääntyvät myös sellaiset ilmiöt, joiden alkuperä on jossain muualla kuin Suomi- nimisen valtion rajojen sisäpuolella, mutta jotka kuitenkin oleellisesti vaikuttavat Suomen ja suomalaisten toimintaan. Tutkimuskysymyksenä tässä työssä onkin millaiselta maailma näyttää vuonna 2050 ja minkälaisia Suomen ulkopuolisesta ympäristöstä kumpuavia haasteita tai uhkia Suomen ulkopolitiikka kohtaa vuonna 2050? Tutkimus on toteutettu Delfoi-menetelmällä. Delfoissa valitaan asiantuntijoista koostuva paneeli, tässä 12 asiantuntijaa, jotka haastatellaan yksitellen. Kaikki ensimmäisen kierroksen haastattelut on tässä työssä tehty kasvokkain. Haastatteluissa haastattelijalla ei ollut mukanaan valmiita kysymyksiä, vaan aiherajauksena toimi tutkimuskysymys ja haastattelun on annettu ohjautua niille urille, joille haastateltava sen ohjasi. Ensimmäisen kierroksen haastattelujen perusteella muodostettiin väitelauseita ja nk. miniskenaarioita, jotka lähetettiin sähköpostitse kaikille panelisteille. Toisella kierroksella panelistit kommentoivat väitelauseita ja miniskenaarioita sähköpostitse ja näiden kommenttien perusteella muodostui tutkimuksen pääasiallinen aineisto ja sen analyysistä tulokset. Vastaaminen tapahtui puolianonyymisti: kaikki tiesivät, keitä paneeliin kuuluu mutta eivät sitä, kuka sanoi mitäkin. Tuloksia verrattiin vielä kolmeen julkaisuun: "Global Trends 2025", "Global Risks 2011" sekä "Yhdessä ja erikseen - Maailma ja Suomi 2010- luvulla". Delfoin avulla etsittiin nk. heikkoja signaaleja: sellaisia merkkejä tulevasta, joita suurin osa ihmisistä ei vielä tunnista. Uusien ideoiden ja heikkojen signaalien löytämiseksi asiantuntijat koottiin laajasti eri tahoilta. Mukana oli tutkijoiden ja virkamiesten lisäksi myös järjestöjen ja yritysten sekä median edustajia. Koska työssä etsittiin teemoja, oli aiherajaus tarkoituksella hyvin löyhä. Asiantuntijat saivat haastatteluissa puhua mistä tahansa Suomen ulkopolitiikan toimintaympäristöön vuonna 2050 vaikuttavista tärkeimmiksi kokemistaan tapahtumista, tapahtumakuluista tai prosesseista. Yksittäisiin teemoihin sisälle meneminen jää jatkotutkimuksen tehtäväksi. Tutkimuksessa löytyi sekä yhtäläisyyksiä että uusia näkökulmia verrokkeina toimineisiin julkaisuihin. Lisäksi panelisteista oli mahdollista hahmotella kaksi vastaajatyyppiä: realistinen ja idealistinen. Yleisesti ottaen asiantuntijat ja verrokkiraportit olivat yksimielisiä sen suhteen, että kaikenlainen arvaamattomuus maailmassa on lisääntymässä. Maailman uskottiin olevan moninapainen ja sen keskuksiksi arveltiin ainakin Kiinaa, Intiaa ja Brasiliaa. Tosin sekä panelistit että yksi raportti ennakoivat jonkinlaisia levottomuuksia Kiinassa, jotka saattaisivat jopa heikentää sen asemaa. Ilmastonmuutoksen uskottiin aiheuttavan monenlaisia ongelmia, joihin on löydettävä ratkaisuja. Yksi suurimmista eroista verrokkiraporttien ja Delfoi-panelistien välillä oli suhtautuminen Eurooppaan ja sen asemaan tulevaisuudessa. Kahdesta ulkomaisesta verrokkiraportista poiketen Delfoi- panelistit eivät myöskään tunnistaneet esimerkiksi rikollisuuden kasvua erityiseksi vaaratekijäksi Euroopassa tai Suomessa. Tutkimuksen avulla on mahdollista kiinnittää huomiota näihin ja muutamiin muihin uhkakuviin, joiden ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamiseen tulisi kiinnittää nykyistä huomattavasti enemmän huomiota.

Erilaisten toiminnallisten addiktioiden diagnosointi ja toiminnallisia riippuvuuksia koskeva keskustelu on lisääntynyt lähivuosina yhteiskunnassamme. Keskustelu näkyy muun muassa tieteen kentällä, mediassa ja maallikkopuheessa. Toiminnalliset riippuvuudet määritellään välitöntä tyydytystä tuottaviksi toiminnoiksi, joihin ei liity minkään kemiallisen aineen nauttimista. (http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/411-aine-ja-toiminnalliset-riippuvuudet). Tutkimuksessani tarkastelen käsityksiä seksiaddiktiosta maallikkokeskusteluissa. Kiinnostukseni kohdistuu siihen, millä tavoilla maallikot jäsentävät seksiaddiktiota ja mikä on selontekojen suhde erilaisiin tieteen kentillä käytäviin keskusteluihin. Erityisesti huomioni kohdistuu seksiaddiktion medikalisoitumiseen. Pohdin tutkimuksessani myös tapaa, joilla maallikot määrittelevät normaalin ja epänormaalin seksuaalisen halun rajoja. Tutkimusaineistoni koostuu 26:sta suomenkielisestä avoimesta internetkeskusteluista, joissa käsitellään seksiaddiktiota. Keskustelut on käyty vuosina 2006-2013. Tutkielmani analyysissä ja johtopäätöksissä tarkastelen ja avaan tämän hetken maallikkokäsityksiä seksiaddiktion olemuksesta ja normaalin ja epänormaalin seksuaalisuuden ja halun määrittelyistä suomalaisessa internet- keskusteluissa.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset poliitikot joutuvat tasapainottelemaan erilaisia heidän vähemmistötaustaansa liittyviä odotuksia ja toisiaan leikkaavia ryhmäjäsenyyksiä. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on perehtyä tähän maahanmuuttajataustaisen poliitikon erityiseen asemaan yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten maahanmuuttajataustaiset poliitikot rakentavat diskursiivisesti etnistä ja kansallista identiteettiään poliittisissa blogeissaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmen maahanmuuttajataustaisen poliitikon – Abdirahim Husseinin, Nasima Razmyarin ja Ozan Yanarin – 37 poliittisesta blogikirjoituksesta. Maisterintutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusaineistoa lähestytään kriittisen diskursiivisen psykologian ja retorisen psykologian tarjoamien käsitteellisten ja menetelmällisten työkalujen avulla. Kriittisen diskursiivisen psykologian näkökulman mukaisesti identiteettiä lähestytään diskursiivisena toimintana ja neuvotteluna, ei yksilön sisäisenä ominaisuutena. Analyysin apuna käytetään subjektiposition käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia diskursiivisia resursseja ja retorisia keinoja poliitikot käyttävät rakentaessaan subjektipositioita. Retorisen psykologian näkökulman mukaisesti tutkielmassa otetaan huomioon kielenkäytön argumentatiivinen luonne ja se, että poliitikot kirjoittavat blogeja poliittisten viestien välittämiseksi. Poliittisen ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin huomioiminen tarkoittaa myös sitä, että tutkielmassa tarkastellaan poliitikkojen blogikirjoituksissaan rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita. Poliitikkojen etniseen identiteettiin liittyvä puhe jakautui aineistossa kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kyseessä itse määritelty vai ulkopuolelta määritelty identiteetti. Poliitikot rakensivat etnistä identiteettiään aktiivisesti itse määritellyllä tasolla, mutta torjuivat sen ulkopuolelta määritellyllä tasolla. Itse määritelty etninen identiteetti rakennettiin monipuolisesti muun muassa olemisen, tietämisen, tekemisen, tuntemisen ja haluamisen tasoilla sekä rinnakkain suomalaisen kansallisen identiteetin kanssa. Lisäksi poliitikot tekivät paljon diskursiivista työtä suomalaisen kansallisen identiteetin rakentamiseksi. Aineistossa kuitenkin korostuivat erilaiset diskursiiviset ja retoriset keinot, joilla poliitikot haastoivat ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä. Poliitikot siis rakensivat sekä etnistä että kansallista identiteettiään usein ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin haastamisen kautta. Poliitikot haastoivat ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin muun muassa kritisoimalla suomalaisuuden kiistämistä ja maahanmuuttajien toiseuttamista. Lisäksi poliitikot vastustivat etnisen identiteetin ensisijaisuutta ja erityisen arvioinnin kohteeksi joutumista. Kriittinen suhtautuminen ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä kohtaan näkyi myös yleistämisen, arvottamisen, luokittelun ja stereotyyppisen ajattelun vastustamisena. Poliitikkojen rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita olivat rasismin osoittaminen Suomea yhä vaivaavaksi ongelmaksi, tavallisten suomalaisten mobilisoiminen syrjintää ja oikeistopopulististen puolueiden ideologiaa vastaan sekä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Muita subjektipositioiden funktioita olivat yhteiskunnan jakautumisen ehkäiseminen ja suomalaisuuden käsitteen laajentaminen sellaiseksi, joka tukee eri etnisten ryhmien sisällyttämistä yhteisen suomalaisuuden alle. Tutkielman tulokset asetetaan vuoropuheluun Petterssonin ym. (2016) tutkimuksen kanssa, sillä molemmissa tutkimuksissa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen identiteettineuvotteluja poliittisissa blogeissa. Erot tutkimusten tuloksissa osoittavat sen, miten joustavasti ihmiset rakentavat identiteettejään ja miten diskursiivisesti rakennettuja identiteettejä on mahdollista käyttää erilaisten diskursiivisten funktioiden aikaansaamiseksi ja erilaisten poliittisten viestien välittämiseksi.

Uudenvuodenyönä 1994 aseellisen kapinan Meksikon Chiapasissa aloittanut Zapatistien kansallinen vapautusarmeija nousi 1990-luvulla poikkeuksellisen laajaan kansainväliseen julkisuuteen saavuttaen jopa symbolisen aseman globalisaationvastaisessa aktivismissa. Internetin kautta yleiseen tietoisuuteen nousseen liikkeen tulkinnoista heränneessä vilkkaassa kansainvälisessä keskustelussa syntyi laajahko yhteisymmärrys määritelmästä, jonka mukaan käsillä olisi ensimmäinen postmoderni sissiliike. Useissa liikkeestä esitetyissä analyyseissä toistui myös zapatistien oma luonnehdinta liikkeestään täysin uudenlaisena, kaikenlaisia teorisointeja ja määrittelyjä pakenevana liikkeenä. Näiden määritelmien empiirinen koettelu on tämän tutkimuksen tavoite. Analyysin kohteeksi rajautuu siten sekä zapatistiliikkeen dynaaminen itsemäärittely että liikkeeseen ulkoapäin liitetyt määrittelyt. Onhan syytä olettaa, että näiden määrittelyjen välillä on myös ollut vuorovaikutussuhde. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi eritellä empiirisesti, mitkä elementit zapatistiliikkeessä on ajateltu sitä aikaisemmista liikkeistä erottaviksi, sekä arvioida näille määritelmille esitettyjen perustelujen mielekkyyttä. Tutkimuksen alkuperäisaineisto koostuu zapatistiliikkeen virallisista julkilausumista sekä liikkeen puhemiehen subcomandante Marcosin puheista ja haastatteluista vuosilta 1992-2012. Liikkeeseen ulkopäin liitettyjä määritelmiä tarkasteltaessa aikaisempi tutkimuskirjallisuus nousee myös analyysin kohteeksi. Tutkimuksen keskeisimpänä metodologisena viitekehyksenä toimii Alberto Meluccin kollektiivisen toiminnan teoria, joka tarjoaa hedelmällisen apuvälineen sekä zapatistiliikkeen dynaamisen itsemäärittelyn että siinä tapahtuneiden muutosten takana olevien syiden analysoimiseksi. Zapatistiliikkeen eri elementtien uutuutta arvioitaessa Meluccin viitekehys tuo esiin myös lukuisia tuoreita näkökulmia. Zapatismia aikaisemmista sissiliikkeistä erottavina elementteinä on määrittelijästä riippuen nähty sen yhteisön kuuntelemiseen perustuva hallintotapa, vallantavoittelun hylkääminen, demokratian korostaminen, erilaisten ideologioiden yhdisteleminen, etniseen identiteettiin vetoaminen, moniarvoisuuden kunnioittaminen, uudenlainen retoriikka tai internetin hyödyntäminen verkostoitumisvälineenä. Meluccin viitekehyksessä tarkasteltuna kaikki nämä elementit ovat kuitenkin nykypäivän uusille yhteiskunnallisille liikkeille yhteisiä, eikä niitä voida pitää zapatisteja muista liikkeistä erottavina piirteinä. Viimeistään aseellisen konfliktin päättymisen jälkeen zapatismi olikin luontevimmin määriteltävissä uudeksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi. Zapatismi on mahdollista sijoittaa myös sissiliikkeiden, intiaaniliikkeiden sekä globalisaationvastaisen liikkeen kenttiin, sillä zapatismiin on liikkeille ominaiseen tapaan yhdistetty elementtejä eri ideologioista uuden solidaarisuuden muodostamiseksi. Vaikka zapatistiliikkeen itsemäärittely on koko sen historian ajan sisältänyt useita limittäisiä aspekteja, siitä on mahdollista erottaa erilaisia perspektiivejä, periodeja sekä siirtymiä painotuksesta toiseen, samoin kuin muutoksia suhteessa eri yleisöihin. Analyysin pohjalta näyttää myös selvältä, että liike on määritellyt itseään uudelleen aina tilanteissa, joissa sen tavoitteet ovat alkaneet vaikuttaa muuten mahdottomilta saavuttaa. Koska zapatistien sinänsä ansiokas retoriikka näyttää sekä Meluccin viitekehyksessä että retoriikantutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna noudattavan kaikille yhteiskunnallisille toimijoille yhteisiä kehystämisen perus-mekanismeja, ei liikkeen usein uudenlaisena pidetyn retoriikan voida myöskään ajatella edustavan eroa vanhaan. Sen sijaan zapatistiliikkeen nousun kanssa samanaikaisesti yleistymässä ollut internet todella toi liikkeelle sitä aikaisemmista liikkeistä erottavan elementin. Internetin hyödyntämisellä ei kuitenkaan voida perustella uusia piirteitä liikkeissä vaan pikemminkin muutoksia niiden toimintaympäristössä. Analyysin pohjalta näyttääkin selvältä, että kaikkien liikkeiden 'uutuus' sijaitsee tosiasiallisesti vain niiden omassa retoriikassa. Tässä suhteessa zapatistiliike tapaustutkimuksena haastaa myös liikkeiden jakoa ylipäätään uusiin ja vanhoihin liikkeisiin.

Ulkosuomalaisuus-käsite kantaa mukanaan mielenkiintoisia merkityksiä. Käsitteeseen sisältyy ajatus, jossa ulkosuomalainen asettuu samanaikaisesti sekä suomalaisuuden ulkopuolelle että sen sisäpuolelle. Tutkielmassani analysoin soveltaen diskurssianalyyttista luentaa suomalaisuuden rakentumista ulkosuomalaisten blogeissa. Kansallisuuden on sanottu rakentuvan yhä enenevissä määrin internetin mahdollistamissa vuorovaikutuksissa. Ulkosuomalaisten blogit avaavatkin kahdella tavalla kiinnostavan näkökulman suomalaisuuteen. Ensinnäkin niiden olemassaolo itsessään kertoo jotakin kansallisuuden merkityksestä ylirajaisessa maailmassa. Toisekseen ne tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden tarkastella niitä arkipäiväisiä tapoja ja yleisiä odotuksia, joilla suomalaisuudesta puhutaan. Tutkimukseni sijoittuu sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen. Ymmärrän suomalaisuuden tulevan rakennetuksi ja ylläpidetyksi kielellisesti ihmisten välisissä vuorovaikutuksissa. Keskeisenä lähtökohtana on ajatus siitä, kuinka kansakuntien olemassaolon voidaan tulkita olevan yksi keskeisimmistä nykymaailmaa jäsentävistä ajatuksista. Aineistoni koostuu 276 blogipäivityksestä, jotka olen poiminut yhdeksästä otsikon 'ulkosuomalainen' alle lisätystä julkisesta blogista. Diskurssianalyyttisen perinteen mukaisesti analyysini kohdistuu kieleen ja sen käyttötapoihin. Hyödyntäen tulkintarepertuaarin käsitettä tarkastelen blogiteksteissä sitä, minkälaisia tulkintoja ja puhetapoja suomalaisuudesta niistä on paikannettavissa. Tulkitsin aineistostani neljä sisäisesti yhtenäistä tapaa puhua suomalaisuudesta. Nämä neljä paikantamaani tulkintarepertuaaria ovat: Ylläpidetty suomalaisuus, Juurtunut suomalaisuus, Sydämen suomalaisuus ja Suomi toisin silmin. Suomalaisuus rakentui repertuaareissa tapojen ja traditioiden paikantamisena, maailmankatsomuksena, henkilökohtaisena tuntemuksena ja suomalaisuuden kyseenalaistamattomana tuttuutena. Jokaisessa repertuaarissa oma itse positioitiin ehdoitta suomalaiseksi. Tulkintarepertuaarien tarkastelu aikaisempien tutkimusten valossa kertoo muun muassa siitä, kuinka kansallisuuden voi nähdä rakentuvan mitä moninaisimmin tavoin osaksi jokapäiväistä elämää ja kuinka suomalaisuuden merkitys rakentuu myös pienien arkipäiväisten asioiden kautta. Merkillepantavaa repertuaareissa on myös niissä rakentuneen suomalaisuuskuvan positiivisuus. Lisäksi tutkimukseni keskeisenä havaintona on se, että ulkosuomalaisten blogien voi tulkita rakentavan aivan omanlaisensa tilan suomalaisuuden esittämiselle.

Suomessa maatalousalalla on käynnissä voimakas rakennemuutos, jonka vaikutusta maatalouden tuotantokustannuksiin on tutkittava huomioiden pitemmän aikavälin muutokset. Maatalouden kannattavuuskirjanpitotoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet ja tietoja kerätään vuosittain noin tuhannelta toimintaan vapaaehtoisesti liittyneeltä tilalta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) kerää vuosittain maa- ja puutarhatalouden yrityskohtaisen kirjanpitoaineiston. Aineiston tuloksia sopivasti painottamalla pyritään kuvaamaan koko Suomen maatalouden kannattavuutta. Suomen tulokset julkaistaan Taloustohtori–sivuston maa- ja puutarhatalousverkkopalvelussa. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan mikropaneeliaineiston ja lineaarisen sekamallin ominaisuuksia ja tutustutaan maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoon. Soveltavassa osassa selvitetään tuotantokustannusten muuttumista suomalaisilla kannattavuuskirjanpitotoimintaan osallistuvilla maatiloilla aikajaksolla 2000–2011 sekä testataan lineaarisen sekamallin käytettävyyttä mallinnettaessa maatalousyrityksen tuotantokustannuksia. Tuotantokustannuksia tarkastellaan kokonaistuotantokustannuksina ja yksikkötuotantokustannuksina. Kokonaistuotantokustannukset ovat olleet kasvussa koko 2000-luvun ajan kaikissa tuotantosuunnissa. Yksikkötuotantokustannus maitolitraa kohden on pysytellyt tarkastelujakson lähes samalla tasolla tai hieman pienentynyt. Tulosten perusteella lehmien määrän lisääntyminen tiloilla pienentää yksikkökustannusta. Tärkeimmät tuotantokustannuksia selittävät muuttujat liittyvät aikamuutokseen ja tilan suuruutta kuvaaviin tekijöihin, kuten viljelyala ja lehmien määrä. Tutkimuksessa selvitetään myös maatilojen kokoluokan ja maantieteellisen sijainnin merkitystä kustannusten selittäjänä. Tulosten perusteella tilan sijainti ei ole kovin tärkeä selittäjä kustannusten muodostumisessa ja kokoluokista eniten erottuu pienien maatilojen joukko, joka eroaa merkitsevästi keskisuurista ja suurista tiloista siten, että yksikkökustannustaso oli suurempi. Kokonaistuotantokustannukset kasvavat tilakoon kasvaessa. Mallien toimivuustarkastelujen perusteella lineaarinen sekamalli toimii parhaiten kokonaistasolla ja keskisuurilla ja suurilla kokoluokilla. Pienien tilojen kuvaaminen lineaarisella sekamallilla on epätarkempaa. Tuotantosuunnittain katsottuna malli näyttää antavan aliarvion kokonaiskustannuksista siipikarja-, kasvihuone- ja sikatuotannossa, ja toisaalta yliarvioivan kustannukset viljanviljelyssä, muussa kasvinviljelyssä ja muussa laidunkarjatuotannossa, mutta ero ei kuitenkaan ole merkitsevä. Tilannetta voitaisiin parantaa siten, että kannattavuuskirjanpitotoimintaan pyrittäisiin rekrytoimaan lisää pieniä tiloja ja sellaisien tuotantosuuntien tiloja, joita on nyt aineistossa vähän, esimerkiksi siipikarjatuotannon ja muuta laidunkarjatuotantoa harjoittavia tiloja.

This thesis focuses on rational bubbles. Such bubbles belong to the indeterminacy school of economics, as they deviate economic models from equilibria determined by real economic factors. This topic is studied with an extensive literature review on theoretical and empirical research. Additionally, independent contributions provide new evidence and elaborate the topic further. The theoretical literature review begins afar to elaborate the classic Samuelson–Diamond–Tirolé model. However, this classical model is deterministic, dynamically inefficient and contractionary. Review of literature focus on models that overcome these three weaknesses. Particularly models with financial frictions are given much emphasis. Rational bubbles are explored better in the framework of a Martin–Ventura model. The Martin–Ventura model is similar to the classic model, but it overcomes classical weaknesses with stochasticity and financial frictions. This model is examined in close detail and simulated to show how rational bubbles can have both expansionary and contractionary effects in the Martin-Ventura model. Bubble detection is an inseparable part of bubble theory, and empirical literature review introduces different testing strategies. For example, variance bound, unit root, cointegration, instrument variable and switching-regime tests are discussed. However, many tests require data on many variables that are hard to observe, and nevertheless, the results are often ambiguous. The independent empirical work uses aggregate data of GDP, capital stock, consumption and wealth in the USA and Japan. The aggregate wealth is univariately tested for bubbles with the PSY test and autoregressive change in persistence tests. The multivariate real effects of prospective wealth bubbles are studied with vector autoregression. Similar univariate and multivariate approaches have been applied in other empirical studies, but in more specific setups. The literature review shows that rational bubbles are a diverse concept that is extendable to many models. Furthermore, such indeterminacies often improve the performance and plausibility of conventional (deterministic) models. The theoretical and empirical contributions are aligned and provide tentative bubble-supporting evidence in both countries. In light of the results, both economies, the USA and Japan, have accommodated economic bubbles during the last five decades.