Browsing by Title

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten MiFID lainsäädäntöä on implementoitu Aktia pankin sijoitusneuvonnassa sijoitusasiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, miten sijoitusasiantuntijat kokevat MiFiDin direktiivin myötä tulleiden muutosten vaikuttaneen heidän työhänsä ja minkälaisina he ovat muutokset kokeneet. Teoriapohjana käytetään mm. Timo Santalaisen organisaatiomuutoksen teoriaa. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu fenomenografiseen analyysiin. Fenomenografiassa on tarkoitus selvittää ihmisten kokemus jostain asiasta ja tutukimuksen kannalta on relevanttia, miten asioiden ymmärretään olevan kuin se, miten asiat todellisuudessa ovat. Tutkimusmenetelmänä käytetään puolistrukturoituja haastatteluja eli teemahaastatteluja, jonka haastattelumuoto on keskustelunomainen. Tutkimuksessa haastateltiin sijoitusasiantuntijoiden lisäksi Aktian varatoimitusjohtajaa ja pankkilakimiestä. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin, MiFIDin, mukaiset lainsäädännöt tulivat voimaan Suomessa v. 2007. Direktiivin tarkoitus oli yhtenäistää ja kehittää EU:n sisämarkkinoita sekä parantaa sijoittajan suojaa markkinoilla. Direktiivin myötä sijoituspalveluiden tarjoajan vastuu sijoituspalveluiden myynnissä kasvoi merkittävästi. Sijoituspalvelun tarjoajalle asetettiin tiedonantovelvollisuus, joka määräytyi asiakasluokitusten mukaan. Ei-ammattimaiselle asiakkaalle on annettava kaikkein eniten tietoa sijoitustuotteista. Sijoituspalvelun tarjoajat velvoitettiin selonottovelvollisuuden kautta myös kartoittamaan asiakkaan taloudellinen tilanne ja selvittämään asiakkaan sijoituskokemus- ja tietämys sekä dokumentoimaan tehdyt selvitykset. Tästä syystä pankit ja muut rahoituslaitokset joutuivat muuttamaan työohjeistustaan ja työrutiinejaan sijoitusneuvontaa antaessaan MiFID direktiivin tullessa voimaan. Organisaation muutostarve lähtee Timo Santalaisen mukaan jostakin kolmesta 'muutosten moottorista', joita ovat kriisi, vahvat signaalit tai strateginen näkemyksellinen toiminta. Organisaation muutosprosessin onnistuminen edellyttää organisaation muutosvalmiutta, johon kuuluu riittävä osaamistaso sekä oikea asenne, sekä muutoksen käytännön toteutusta suunnitellusti vaiheittain. On myös tärkeää, että vakiinnutetaan toteutettu muutos organisaatioon. Aktia pankissa kehitettiin MiFID direktiivin mukainen säästäjä- ja sijoittajaprofiili. Tämän työkalun avulla käydään läpi asiakkaan talouden kokonaistilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä asiakkaan kokemus ja tietämys sijoitustuotteista. Profiili sisältää kysymyksiä, joita käydään asiakkaan kanssa läpi ja kirjataan vastaukset. Ohjelman avulla saadaan asiakkaalle sijoitussuositus, joka allekirjoitetaan ja tallennetaan. Aktian varatoimitusjohtajan ja pankin lakimiehen mukaan MiFIDin direktiivin muutosprosessiin panostettiin sekä henkilöstöresursseja että taloudellisia resursseja ja heidän mukaansa koulutus oli kattavaa ja implementointiprosessi kokonaisuudessaan hyvin läpiviety. Sijoitusasiantuntijoiden haastatteluissa esille tulleista keskeisistä käsityksistä muodostettiin kuvauskategorioita, jotka jäsensivät vastauksia tutkimuksen kannalta tärkeiden osa-alueiden osalta. Vastauksista voidaan päätellä, että yhteisenä kokemuksena MiFIDin mukanaan tuomista muutoksista oli kokemus työn määrän lisääntymisestä ja dokumentoinnin lisääntymisestä. Suurin osa haastatelluista sijoitusasiantuntijoista myös koki, että uusista toimintatavoista saatiin riittävästi koulutusta. Muutoksen koettiin myös tulleen kuitenkin yhtäkkiä vaikka siihen olikin saanut valmistautua. Melkein kaikki haastatelluista kokivat oman asenteensa muutokseen olleen positiivinen, vaikka organisaatiossa koettiin olevan myös muutoksen vastustajia. Toiset sijoitusasiantuntijoista kokevat, että heille asetetut myyntitavoitteet ja myyntikeskusteluiden kautta tulevat myyntipaineet ovat joskus ristiriidassa asiakkaalle soveltuvuus- ja asianmukaisuusarvioinnin kautta tulevien suositusten kanssa.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten pääministeri Sanna Marinin hallitus perusteli Suomen valtakunnan ja Uudenmaan maakunnan rajoille asetettuja liikkumisrajoituksia keväällä 2020. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoria. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko tutkimusaineistossa havaittavissa turvallistamisen piirteitä ja voiko hallituksen katsoa yrittäneen turvallistaa rajanylitykset keväällä 2020, sekä minkälaisia mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroja on havaittavissa Suomen valtion rajoja ja Uudenmaan maakuntarajaa koskevissa päätöksissä ja niiden perusteluissa. Tutkimuksen aineiston muodostavat valtioneuvoston rajapolitiikkaa koskevien päätösten perustelumuistiot sekä hallituksen rajapolitiikkaa koskevat tiedotustilaisuudet aikavälillä 17.3.2020–12.6.2020. Aineiston analysointia varten luodaan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteoriaa mukaileva viitekehys turvallistamisargumentin piirteistä, minkä jälkeen aineistoa tarkastellaan tämän viitekehyksen läpi. Aineiston perusteella voi todeta, että turvallistamisargumentteja on esitetty systemaattisesti ja ne muodostavat molemmissa tarkastelluissa tapauksissa selkeitä turvallistamisyrityksiä. Uudenmaan rajapäätösten tapauksessa turvallistaminen oli voimakkaampaa, valtakunnan rajojen tapauksessa hieman lievempää, mutta turvallistamisargumentit olivat molemmissa tapauksissa hyvin samankaltaisia. Tutkimusulosten voi katsoa hyödyttävän tutkimusta korona-ajan rajapolitiikasta sekä Suomen kontekstissa että laajemmin. Vaikka hallituksen turvallistamisyritykset todennäköisesti saivat suomalaiset hyväksymään rajoitustoimenpiteet helpommin, jatkossa on syytä tutkia, millaisia pitkäaikaisvaikutuksia korona-ajalla ja turvallistamisella tulee olemaan Suomen rajapolitiikalle tai laajemmin vapaalle liikkuvuudelle.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen avulla pääkaupunkiseudulla asuvien vanhempien näkemyksiä lastenkasvatuksesta. Tutkielma tuo siis täydentävän näkökulman aikaisempaan tietämykseen suomalaisesta lastenkasvatuksesta analysoimalla vanhempien haastatteluissa esittämiä perusteluja näkemyksilleen. Haastateltavat vanhemmat ottivat kantaa läheisyyteen, vanhemman auktoriteetinkäyttöön sekä lapsen itseohjautuvuuteen liittyviin väittämiin. Aineisto koostui kuudesta haastattelusta: haastateltavana oli neljä äitiä ja kaksi isää. Heidän selontekonsa koskivat pääosin päiväkoti-ikäisiä lapsia. Haastateltavien lapset olivat 2-5-vuotiaita, mutta osalla heistä on lisäksi sitä nuorempia tai vanhempia lapsia. Selvitän tässä tutkielmassa ensinnäkin sitä, millä tavoin haastateltavat vanhemmmat perustelevat kasvatuksellisia näkemyksiään ja valintojaan. Toiseksi olen kiinnostunut siitä, minkälaisena lapsen ja vanhemman välinen suhde nähdään, tai minkälaiseksi se puheessa rakentuu. Laadullisen asennetutkimuksen kaksivaiheisen analyysimenetelmän ensimmäisessä vaiheessa, luokittavassa analyysissa, haastateltavien kannanottoja ryhmitellään aineiston kirjaimellisen lukemisen kautta. Tässä työssä selvitän ensin puoltavatko vai vastustavatko haastateltavat esitettyjä väittämiä. Toiseksi ryhmittelen selontekoja näkökulman mukaan. Tarkastelen myös sitä, yhdistyvätkö eri näkökulmat haastateltavien puheenvuoroissa ja millaisia yhdistelmiä niistä muodostuu. Toisessa vaiheessa, tulkitsevassa analyysissa, tulkitsen haastateltavien selontekoja suhteessa kolmeen vanhemmuustyyliin, autoritääriseen, auktoritatiiviseen ja sallivaan. Aikaisemmin on esitetty, että suomalainen vanhemmuus on ajan saatossa kulkenut autoritäärisestä sallivaksi. Sovitan myös haastateltavien perustelut vanhemmuuden perustelun asteikolle (eng. Level of parental reasoning scale) kuvaillakseni selontekojen yksilöllistyneisyyttä tai yksilöllistymättömyyttä. Soveltuvilta osin käytän tulkintakehyksenä myös kiintymyssuhdeteoriaa eri kiintymystyylien kuvausten muodossa selvittääkseni, löytyykö haastateltavien kielenkäytöstä viitteitä etenkin Suomessa yleisen välttelevästä kiintymystyylistä. Tulokset näyttävät, että haastateltavista valtaosan selonteoissa korostui rationaalisuuteen pyrkiminen ja lapsikeskeisyys. Tämä näkyi siten, että haastateltavat monesti häivyttivät omaa vanhemman näkökulmaansa ja rooliaan ja keskittyivät puheenvuoroissaan lapseen tai yleiseen käsitykseen lapsista. Osa haastateltavista ilmaisi jonkin verran tietämystä ja tiedostavuutta lapsen psyykkisestä kehityksestä. Haastateltavat myös kertoivat spontaanisti esimerkkejä omasta perheestään ja tavoistaan. Luokittavan analyysin kautta ilmeni, että haastateltavat olivat yleisesti samaa mieltä ja eri mieltä samoista väittämistä - selkeää mielipiteiden jakautumista näkyi yhden väittämän kohdalla. Haastateltavat tarkastelivat väittämiä useasta eri näkökulmasta, eli he päätyivät keskenään samankaltaisiin lopputulemiin eri reittejä pitkin. Toistuvia näkökulmia oli kuitenkin luokittavan analyysin avulla löydettävissä: väittämiä tarkasteltiin useamman kerran kykyjen näkökulmasta ja opetusnäkökulmasta. Tulkitsevassa analyysissa haastateltavien suhtautuminen lastenkasvatukseen näyttäytyi pääosin auktoritatiivisena, jossa oli paikoin autoritäärisiä piirteitä. Sallivasta vanhemmuudesta löytyi muutamia viitteitä. Vanhemmuuden perustelun asteikolla haastateltavilla näyttäytyi yksi ns. perustaso, jolta joidenkin väittämien kohdalla saatettiin poiketa ylöspäin tai alaspäin. Haastateltavat olivat perustelutyyleissään johdonmukaisia myös sikäli, että yksilöllistymättömät ja yksilöllistyneet perustelutavat usein olivat peräisin samoilta haastateltavilta. Suomessa yleisestä välttelevästä kiintymystyylistä löytyi jonkin verran viitteitä joidenkin haastateltavien puheenvuoroista. Aineistosta nousi lisäksi esiin haastateltavia yhdistäviä näkökulmia ja suhtautumistapoja. Näitä olivat suhtautuminen jäähyyn soveltuvana kurinpitokeinona pienille (alle 4-vuotiaille) lapsille, sekä taipumus pohtia perheidensä päätöksentekijöitä samalla sivuuttaen lapsen kuunteleminen hänen omissa asioissaan ilmiönä. Myös lapsen kehuminen nähtiin haastateltavien parissa harkittuna asiana sikäli, että vaikka haastateltavat kertoivat pitävänsä kehumista tärkeänä, heillä oli tarkat näkemyksensä siitä, minkälaisissa tilanteissa he eivät kehu(isi) lapsiaan. Jotkut haastateltavat esittivät perusteluissaan lisäksi kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyviä huomioita. Monesti näitä huomioita esitettiin kriittisesti, etäisyyden ottamiseksi koetuista epäkohdista, mutta joissakin puheenvuoroissa arvostettiin myös yhteiskunnallisesti merkittäviä arvoja, kuten tasa-arvoa. Voi siis todeta, että tämän tutkielman tarkastelemat lastenkasvatusasenteet eivät olleet yksioikoisia, vaan haastateltavat edustivat puheenvuoroissaan useaa eri näkökulmaa ja näkökulmayhdistelmää, mikä teki heidän selonteoistaan vivahteikkaita.

Ilmastonmuutos vaikuttaa lähes kaikkeen yhteiskunnassa ja ympäristössä. Sen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat aikamme suuria haasteita. Myös journalismilla on monta erilaista tehtävää ilmastonmuutokseen liittyen: tiedonvälittäminen, ilmastotieteen ja -politiikan selventäminen sekä tavallisten kansalaisten ja politiikkojen sitouttaminen ilmastonmuutoksen hillintään. Tämän tutkielman lähtökohtana on kysymys siitä, miten journalismi nämä tehtävät toteuttaa, toisin sanoen, miten ilmastonmuutoksesta mediassa kirjoitetaan. Tutkimuskysymys on: Millaisia rakentavan journalismin piirteitä Helsingin Sanomien ilmastonmuutosaiheisissa pitkissä reportaaseissa käytetään? Rakentava journalismi on suuntaus tai metodi, jonka avulla halutaan kehittää tasapainoisempaa journalismia. Tähän pyritään muun muassa esittelemällä vaikeisiinkin aiheisiin ratkaisuvaihtoehtoja ja hyviä toimintatapoja, tarkastelemalla aihetta monesta näkökulmasta sekä sisällyttämällä tekstiin mahdollisuuksiin ja kehitykseen keskittyvää tulevaisuuspuhetta. Rakentava journalismi on vielä kehitysvaiheessa, ja osittain sen takia sillä on monia erilaisia määritelmiä. Tutkielman aineistona on Helsingin Sanomissa vuoden 2019 aikana ilmestyneet pitkät ilmastonmuutosaiheiset reportaasit. Metodina käytetään laadullista sisällönanalyysia. Koodausrungon avulla aineiston artikkeleista analysoitiin rakentavan journalismin piirteitä. Nämä piirteet ovat: taustoittaminen ja selventäminen, kattavuus ja moninaisuus, artikkelissa esiintyvien ihmisten roolit, ratkaisut ja mahdollisuudet, positiivisten tunteiden herättäminen sekä lukijoiden osallistuminen ja osallistaminen. Analyysissä kävi oletuksen mukaisesti ilmi, että aineiston reportaaseissa käytetään rakentavan journalismin piirteitä vaihtelevasti. Lähes kaikki aineiston artikkelit ovat hyvin taustoitettuja, ja niissä on käytetty paljon sekä kielellisiä että graafisia selvennyskeinoja. Useimmissa aineiston artikkeleissa on myös monia erilaisia ääniä ja näkökulmia. Ne eivät kuitenkaan aina esiinny tasapuolisesti, eikä eri näkökulmien välille juuri muodostu dialogia. Tässä kappaleessa mainittujen piirteiden voi nähdä olevan yleisesti laadukkaan journalismin piirteitä, eikä niiden suuri esiintyvyys ollut yllättävää. Ratkaisujen määrän perusteella artikkelit voi jakaa kolmeen osaan: ratkaisukeskeisiin, ongelmapainotteisiin ja ongelmakeskeisiin. Kahteen ensimmäiseen ryhmään kuuluu suunnilleen yhtä paljon artikkeleita. Aineiston artikkeleissa on enemmän uhkiin kuin mahdollisuuksiin ja kehitykseen keskittyvää tulevaisuuspuhetta. Sekä ratkaisujen määrä että tulevaisuuspuheen sävy riippuvat paljon artikkelin aiheesta. Mitä vaikeampi aihe sitä vähemmän ratkaisuvaihtoehtoja ja enemmän negatiivista tulevaisuuspuhetta. Vähiten käytetty rakentavan journalismin piirre artikkeleissa oli lukijoiden osallistuminen ja osallistaminen. Rakentavaa journalismia on tutkittu toistaiseksi melko vähän, vaikkakin tutkimus on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti. Tutkimuksessa on keskitytty lähinnä rakentavan journalismin vaikutuksen tutkimiseen. Näissä tutkimuksissa on käytetty kokonaan rakentavan journalismin mukaan kirjoitettuja artikkeleita. Tässä tutkielmassa on erilainen lähestymistapa, koska tutkimuskohteena on rakentavan journalismin piirteiden esiintyminen. Näin ollen tulosten vertaaminen suoraan aikaisempaan tutkimukseen on haastavaa. Tämä tutkielma voi suppealta osaltaan kertoa, millaista ilmastonmuutosjournalismi Suomessa on tällä hetkellä. Se on tärkeää, kun raportointia ilmastonmuutoksesta halutaan kehittää. Ilmastonmuutoksen vaikutusten tullessa entistä näkyvämmiksi myös Suomessa, kiinnostus ilmastonmuutosta kohtaan kasvaa entisestään. Silloin toimittajien ammattitaidon merkitys ilmastonmuutoksen suhteen on entistä tärkeämpää. Yhteiskunnassa tullaan myös tekemään enemmän ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia päätöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Journalismille tulee olemaan rooli näiden toimien välttämättömyyden selventämisessä ja niiden hyväksymisen tukemisessa. Näissä tehtävissä tutkimus voi auttaa selvittämällä, millaisella journalismilla näihin tavoitteisiin parhaiten päästään. Rakentava journalismi on yksi metodi, jonka käytöstä ilmastonmuutosjournalismissa tarvitaan lisätutkimusta.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella rakenteellisen tiedon tuottamista lastensuojelun sijaishuollon vastuusosiaalityön toimintapaikasta käsin. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia ilmiöitä sosiaalityöntekijät havaitsevat asiakastyössään, millä tavalla palvelut kohdentuvat sekä millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on rakenteellisen tiedon tuottamisesta. Toimintaympäristön teoreettisena jäsennyksenä sovellettiin Erja Sauraman (2002) lastensuojelun kiistakolmiota, joka käsittää sosiaalityöntekijän, lapsen ja perheen toimintapaikat triangelin subjektipositioina. Tutkimuksessa keskeisiksi muodostuvia ilmiöitä kuvataan mikro- meso- ja makrotasoilla. Tutkimuksessa haastateltiin kahtatoista sosiaalityöntekijää. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta fokusryhmähaastattelusta. Lähestymistapana sovellettiin Dorothy E. Smithin (1987) institutionaalista etnografiaa, jonka metodologisena lähtökohtana on hallinnan suhteiden paljastaminen subjektin toimintapaikan näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tutkittavaa aihetta tarkastellaan sijaishuollon vastuusosiaalityöntekijän toimintapaikasta. Institutionaalisen etnografian käsitteet, hallinnan suhteet ja päivittäinen elämä, toimivat aineiston ymmärtämistä ohjaavina välineinä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti abduktiivista päättelylogiikkaa ja kriittistä reflektiota soveltaen siten, että teoreettiset jäsennykset yhteiskunnan rakenteellisuudesta sekä lastensuojelun kiistakolmiosta alistettiin tutkimusaineiston tarjoamalle konkretialle. Tutkimuksen tuloksena jäsentyivät toimintapaikkaan näyttäytyvät keskeiset mikrotason ilmiöt: lapsen varhaisten kokemusten merkitys sekä lapsen tarpeiden näkymättömyys perheessä, nuoruusiän oireilu, sekä tukiverkostojen puute. Mesotason ilmiöinä jäsentyivät avohuollon tukitoimien tehottomuus, sijaishuoltopaikan valinnan merkityksellisyys, psykososiaalisen työnjaon pulmallisuus sekä tahdonvastaisuuden tematiikka pitkäaikaisessa sijaishuollossa. Makrotasolla rakenteellisen tiedon tuottamisen edellytyksiin liittyivät kysymykset organisaation rakenteesta ja tiedon kulun puutteista, sekä vastuusosiaalityön organisoinnista. Lisäksi rakenteellisen tiedon tuottamisen edellytyksiin liittyivät havainnot määrällisen tiedon ensisijaisuudesta laadulliseen tietoon nähden. Havainnot liittyivät sekä sosiaalityön asemaan kansalaisyhteiskunnassa että sosiaalityön asemaan hyvinvointiyhteiskunnan professioiden joukossa. Sijaishuoltoa koskevan rakenteellisen tiedon tuottamisen tutkiminen on sosiaalityön näkökulmasta yhteiskunnallisesti merkittävää. Hallinnan suhteiden ja päivittäisen elämän yhteys näyttäytyy sosiaalityöhön tavalla, joka tulisi saattaa sekä yhteiskunnalliseen tietoisuuteen että hallinnon ja päätöksenteon käyttöön sosiaalityön valtaistavan tavoitteen vuoksi. Sosiaalityön sekä sijaishuollon näkyväksi tekeminen palvelee sosiaalihuollon rakenteiden kehittämistä sekä niissä havaittujen puutteiden korjaamista.

Tiivistelmä Tiedekunta: valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: sosiaalitieteiden maisteriohjelma Opintosuunta: sosiologia Tekijä: Hanna-Sisko Lehtolainen Työn nimi: Rakkauden simulaatio: hyperreaali romantiikka ja sukupuolen simulacra korealaisissa draamasarjoissa Työn laji: maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: toukokuu 2023 Sivumäärä: 76 s Avainsanat: romantiikka; simulaatio; hyperrealismi; simulacra Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella romantiikan ja sen kontekstissa sukupuolen simulaatiota romanttisessa korealaisessa draamasarjassa: millaisia simulacroja aineistosta oli löydettävissä ja millaisista semioottisista resursseista ne muodostuivat. Tutkielman teoreettinen käsitteistö nojasi Jean Baudrillardin teoriaan jälkimodernin yhteiskunnan hyperrealismista sekä sen tuottaman simulaation aikaansaamasta simulacrasta. Aineistona tässä maisterintutkielmassa toimi eteläkorealainen draamasarja Business Proposal vuodelta 2022. Korealaisten draamasarjojen teemallinen, juonellinen, sisällöllinen ja visuaalinen samankaltaisuus helpotti aineiston valikoimista edustavuuden näkökulmasta. Lisäksi kyseisen sarjan valintaa puolsi sen tuoreus ja laajalevikkisyys. Tutkimusmetodina hyödynnettiin sosiaalisemioottista analyysia eritoten diskurssin ja semioottisen resurssin käsitteiden kautta. Tutkimusaineistosta valittiin tarkemman analyysin kohteeksi tutkimuskysymykseen vastaamisen näkökulmasta saturoituneimmat sekvenssit ja kohtaukset. Analyysin tuottamat tutkimustulokset kertovat sarjan romantiikan olevan heteroromanttista ja nojaavan perinteiseen, miesvaltaiseen parisuhdemalliin. Henkilöhahmot muodostavat sukupuolisimulacroja ja romantiikan simulaatiota, jolla ei ole viittaussuhdetta elettyyn elämään. Romantiikka rakentuu vastakohtaisuudelle ja on sisällöltään ylenpalttista, todellisuutta intensiivisempää, so. hyperreaalia. Sarja myös samaistaa romantiikan kuluttamiseen ja visuaaliseen kauneuteen. Kyseisen kaltaisen kulttuurituotteen voi nähdä osana yhteiskunnan ja kulttuurin laajempaa kuvallistumista, jossa simulacran muodostama kokemusmaailma vetää ihmistä puoleensa eletyn elämän kustannuksella.

Kysymys valtiollisen rankaisemisen oikeuttamisesta on yksi oikeusfilosofian keskeisistä tutkimuskohteista. Vaikka rikollisten rankaisemisen oikeutus tuntuukin intuitiivisesti selvältä, tarvitsee järjestelmä, jonka ensisijaisena tarkoituksena on piinan aiheuttaminen ihmisille, hyvin vahvan oikeutuksen toiminnalleen. Työn tarkoituksena on osoittaa, ettei tällaisen oikeutuksen löytyminen ole lainkaan itsestään selvää ja todistustaakka rankaisemisen oikeuttamisen suhteen pitäisi asettaa hyväksyttävällä tavalla, eli siirtää perusteluvelvollisuus rikosoikeusjärjestelmälle, eikä sen kriitikolle. Rangaistusteoreettisen keskustelun kannalta on tärkeää, ettei rikoksen ja rangaistuksen käsitteitä määritellä siten, että ne tukevat jo lähtökohtaisesti jonkin tietyn teorian perusteluja. Vaikka siis antropologisesta ja psykologisesta näkökulmasta jonkinlaiset sanktiot olisivat välttämättömiä ihmisyhteisöille, ei ihmisen luonto tai mikään muukaan määrittele ennalta niiden sisältöä ja ankaruutta. Mainittuihin kahteen käsitteeseen on liitettävä myös yleiset lainsäädäntöä koskevat ehdot, jotka kriminalisointien tulee täyttää. Valtiollista rankaisemista on perinteisesti yritetty oikeuttaa joko utilitaristisen tai retributivistisen rangaistusteorian kautta. Ensimmäisen tapauksessa rankaisemisen oikeutus palautuu sanktioiden tuottamiin positiivisiin seurauksiin, jotka kohdistuvat pääsääntöisesti muuhun yhteisöön. Utilitaristisen teorian on kuitenkin hyvin vaikea määrittää kohtuullisia rajoja rangaistusten ankaruudelle jolloin yksilöä käytetään muiden mielihyvän tuottamisen välineenä ja toiseksi sen on teoriassa mahdollista kohdistaa toimenpiteensä myös viattomiin ihmisiin. Retributivistisessa järjestelmässä rangaistuksen kohteena voi olla ainoastaan syyllinen itse ja seuraamukset katsotaan oikeutetuiksi, koska rikollinen teki väärin ja järkytti teollaan oikeudellista tasapainoa, jonka rangaistus taas palauttaa. Retributivismin ongelmiksi muodostuvat rangaistusten ankaruuden määrittelyn ohella sen epäinstrumentaalisuus. Ratkaisua rankaisemisen oikeuttamisen ongelmaan on haettu myös yhdistämällä keskenään sekä utilitaristisen että retributivistinen teoria jolloin ensimmäinen oikeuttaa rangaistusinstituution ja jälkimmäinen määrittelee ketä voidaan rangaista. Koko rangaistusjärjestelmän lakkauttamista ja rikoksen käsitteen korvaamista konfliktin käsitteellä vaativa abolitionismi ei kuitenkaan ole mainittujen rangaistusteorioiden kritiikin lisäksi onnistunut luomaan omia ehdotuksia siitä miten rikollisuuteen pitäisi suhtautua. Restoratiivinen oikeudenmukaisuus on abolitionistisesta taustastaan huolimatta yhtä altis kritiikille kuin utilitaristinen ja retributivistinen rangaistusteoria. Se ei täytä rikoslain yleisiä ehtoja ja toiseksi restoratiivisen oikeudenmukaisuuden välttämättömänä ehtona on perinteisen rangaistusparadigman säilyttäminen. Koska rankaisemisen oikeuttamisesta käytävässä filosofisessa keskustelussa vedotaan usein siihen intuitioon, että ihmisiä rankaisemalla luodaan pelotevaikutusta, joka vähentää muiden vastaavaa käytöstä, olen joutunut käyttämään työssäni oikeusfilosofisen kirjallisuuden lisäksi lähteenä jonkin verran kriminologisia ja oikeussosiologisia teoksia. Mainitun kirjallisuuden kautta osoitan, ettei liialliseen luottamukseen siihen, kuinka tietylle väärintekijälle aiheutettu piina vaikuttaa muiden käytökseen, ole syytä.

Klimatförändringen har länge funnits på folks läppar. Befolkningen tar del av ny information via medierna, som är har ett stort ansvar att utbilda sina läsare. Hur man har skrivit om miljönyheter har ändrat genom tiderna. Både antalet artiklar har förändrats och hur man har skrivit om miljönyheter har förändrats. Syftet med den här avhandlingen är att ta reda på hur sättet att skriva har förändrats mellan två årtal: 1988 och 2018. Analysen sker både kvantitativt och kvalitativt. Till analysen har jag använt mig av tidningen Hufvudstadsbladet. Fokuset kommer att ligga på det kvalitativa men en kvantitativ genomgång ingår också. Metoden som används är mixed methods. I undersökningen används sökorden koldioxid och atmosfär för året 2018 och sökorden luft och förorening för året 1988. I den kvantitativa analysen visade det sig att det publicerades fler artiklar 1988 än 2018. Under 1988 var den mest förekommande genren inrikesnyheter och den mest förekommande genren för 2018 var insändare. Resultaten från den kvalitativa undersökningen visar att det finns både likheter och skillnader mellan de två undersökningsåren. Likheter är bland annat handling, tema samt tempus i vilken artiklarna skrevs. Trots tidsskillnaden var många miljönyheter lika aktuella 1988 som 2018. När det kommer till tempus visade det sig att presens var det mest förekommande tempuset för båda undersökningsåren. Skillnader hittades bland annat i hur man använde sig av intervjuer, vilka genrer som var mest förekommande samt hur visuellt beskrivande artiklarna var. Under 1988 var det inte vanligt att använda sig av citat i artiklarna, medan varje artikel under 2018 innehöll synliga intervjuer och citat. När det gäller det visuella så innehöll artiklarna från 2018 fler bilder och grafer än artiklarna från 1988.

Maahanmuutto Suomeen yleistyi vasta 1990-luvulla ja nykyisenkaltainen maahanmuutto on suomalaisille kohtuullisen uusi ilmiö. Suomessa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia on tutkittu vain vähän. Tutkielmassa tutkitaan erään internetin keskustelupalstan jäsenten suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin samoin kuin suhtautumista maahanmuuttajien sosiaaliturvaan ja heihin kohdistuvaan sosiaalityöhön sekä suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Tutkielmassa tutkitaan myös tutkittavien käsityksiä monikulttuurisuudesta. Tutkielman teoriakehyksenä käytetään rasismia ja maahanmuuttokriittisyyttä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla Hommaforumin, maahanmuuttokriittisen internetissä toimivan keskustelupalstan, jäseniltä. Kyselyyn vastasi 37 henkilöä ja vastaajista oli kuusi naista sekä 30 miestä. Vastaajat edustivat vain murto-osaa Hommaforumin jäsenistä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen lähtökohta oli sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto teemoiteltiin. Teemoilla – maahanmuuton kielteiset teemat, maahanmuuton myönteiset teemat sekä maahanmuuton rakenteelliset teemat - sekä teemojen alle muodostetuilla luokilla tuotiin esiin vastaajien suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat mainitsevat ongelmat useammin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla sekä vastaavasti positiiviset kokemukset, kun on puhe maahanmuuttajista. Kolmasosa vastaajista suhtautuu pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin kielteisesti. Suhtautuminen maahanmuuttajia koskevaan sosiaaliturvaan on ambivalentti eli puolet vastaajista kannattaa ja puolet vastaajista vastustaa sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Vastaajat perustelevat myönteistä kantaa sosiaaliturvalakiin vedoten ja kielteistä kantaa puolestaan hyväksikäyttöön, taloudellisiin seikkoihin ja sosiaaliturvan passivoivaan vaikutukseen nojaten. Vastaajat kannattavat maahanmuuttajiin kohdistuvaa sosiaalityötä vähemmän kuin sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Kolmasosa vastaajista ei koe voivansa ottaa kantaa aiheeseen tiedon puutteen vuoksi. Kaksi kolmasosaa vastaajista kokee, että tiedon puute vaikeuttaa myös vastaamista kysymykseen, jossa kysytään vastaajien suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Enemmistö vastaajista kannattaa tai suhtautuu neutraalisti maahanmuuttajien oman kulttuurin ylläpitämiseen Suomessa. Kuitenkin noin kolmasosa vastaajista vastustaa tätä. Esioletus siitä, että maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia kumoutuu. Välillä maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia, mutta pääosin näin ei ole. Aineiston avulla päädytään lopputulokseen, että vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat maahanmuuttajien sosiaaliturvaan samoin kuin monikulttuurisuuteen kaksijakoisesti. Talous, uskonto ja maahanmuuttopolitiikan merkitys vaikuttaa vastaajien suhtautumiseen pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin. Syy siihen miksi vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin johtuu mahdollisesti lamasta ja sen seurauksista. Uskonnon merkityksen korostuminen voi johtua siitä, että islamin usko koetaan vieraana sekä mahdollisena uhkana. Suomen maahanmuuttopolitiikka on luotu vasta vuonna 1997 jonka jälkeen sitä on päivitetty yli neljäkymmentä kertaa ja tämä voi olla syy siihen, että maahanmuuttopolitiikka tulee usein esille vastauksissa. Maahanmuuttopolitiikasta on myös keskusteltu vilkkaasti mediassa sekä osana puoluepolitiikkaa.

Tutkielman tarkoitus on selvittää, millä tavoin raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön puuttuminen ja raskaudenaikana päihteitä käyttävien äitien toimijuus näkyy aiheesta kirjoitettujen uutisartikkelien kommenttiosioissa. Toimijuutta tarkastellaan tutkielmassa sen kautta, miten aineistossa raskaudenaikana päihteitä käyttävien äitien toimijuus rakentuu ja rajautuu suhteessa yhteiskuntaan ja kulttuurisiin normeihin. Keskustelu raskaudenaikaisesta päihteidenkäytöstä liittyy sikiön terveyteen ja oikeuksiin sekä raskaudenaikaisen päihteidenkäytön hoidon järjestämiseen. Raskaudenaikainen päihteidenkäyttö liittyy myös äitiyteen. Äitiyteen liittyy monenlaisia kulttuurisia odotuksia, jotka kohdistuvat päihteitä käyttäviin naisiin heidän tultuaan raskaaksi. Oleellista raskaudenaikaisen päihteidenkäytön hoidossa on huomioida myös päihteidenkäyttöön liittyvät naiserityiset piirteet, kuten esimerkiksi häpeän merkitys hoitoon hakeutumisessa. Aineistona on raskaudenaikaisesta päihteidenkäytöstä vuosina 2017–2020 kirjoitetun viiden uutisartikkelin kommentti- eli verkkokeskusteluosiot. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä Grounded theory (GT) pohjaisella laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä, jossa tarkoitus on analysoida aineisto systemaattisesti aloittaen riveittäisestä koodauksesta ja edeten pikkuhiljaa kohti laajempaa tulkintaa ja kategorioiden muodostamista. Systemaattisen analyysityön jälkeen aineiston keskeiseksi kategoriaksi muodostui raskaudenaikana päihteitä käyttävien äitien toimijuus. Toimijuus yhdistyi aineistossa raskauden aikaiseen päihteidenkäyttöön puuttumiseen, jakautuen vielä kysymyksiin puuttumisen tavoista ja siihen liittyvistä vastuista. Tutkielma osoittaa, kuinka verkkokeskusteluissa kommentoijat jakavat yhteisen käsityksen siitä, että raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön tulee sikiön terveyden turvaamiseksi puuttua. Eriävät mielipiteet kommentoijien välillä liittyvät lähinnä siihen, onko päihteidenkäyttöön puuttuminen ensisijaisesti yksilön vai yhteiskunnan vastuulla, ja tulisiko päihteidenkäyttöön puuttua tukemalla päihteitä käyttäviä äitejä muun muassa resursoimalla jo olemassa olevia palveluja, vai määräämällä heidät sikiön terveyden turvaamiseksi tahdosta riippumattomaan pakkohoitoon. Tutkielma osoittaa myös, kuinka vaatimus puuttua raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön rajaa äitien toimijuutta ja äitien toimijuus näyttäytyykin aineistossa suurimmaksi osin minimaalisena tai vääränlaisena. Vääränlaisena toimijuutena nähdään äitiyteen liitettävien yhteiskunnallisten ja kulttuuristen normien vastainen itsekäs ja lasta vahingoittava toiminta. Osin äitien toimijuus näyttäytyy myös kulttuuristen odotusten mukaisena. Keskustelu raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön puuttumisesta ja hoidon järjestämisestä näyttäytyy tutkielman valossa ristiriitaisena ja siihen liittyy monia eettisiä ja oikeudellisia pohdintoja. Äitiyteen kohdistuvat yhteiskunnalliset vaatimukset nousevat puuttumisen vaatimuksessa esiin. Äitien odotetaan pystyvän huolehtimaan lapsestaan ja koska he raskaudenaikaisen päihteidenkäytön vuoksi epäonnistuvat tässä tehtävässä, heitä ei nähdä oikeutettuina toimimaan äiteinä, mikä antaa muille oikeuden puuttua heidän toimijuuteensa. Puuttumisen lähtökohtana ei siis ole naisten omat tarpeet vaan heidän huolenpitotehtävänsä äitinä.