Browsing by Title

Pro-graduni käsittelee dopingin määrän vähentämistä urheilussa. Tutkin dopingin määrän vähentämistä urheilussa peliteoreettisin keinoin. Katson urheilua tutkimuksessani taloudelliselta kannalta. Tutkimukseni metodina käytän kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen motivaationa voidaan pitää nykyisen antidopingtoiminnan toimimattomuutta ja sitä, kuinka paljon rahaa urheilussa liikkuu. Täten on hyvä kitkeä urheilusta vilppi pois. Aiemmassa kirjallisuudessa voidaan erottaa selvästi kaksi eri tutkimus-suuntaa. Osa tutkimuksista keskittyy yksittäisten urheilijoiden kannustimeen käyttää dopingia. Osa tutkimuksista taas keskittyy siihen, kuinka antidopingorganisaatioiden toiminta ei ole uskottavaa. Kun tutkitaan dopingin määrän vähentämistä urheilussa dopingin käytön kannustimien vähentämisellä, voidaan saada seuraavia johtopäätöksiä. Yksi keino vähentää dopinginkäyttöä on lajien sääntömuutokset, jolloin urheilijat joutuvat tekniikkamuutoksiin ja täten dopingin vaikutus suoritukseen vähenee. Myös rangaistuksen koventaminen ja esimerkiksi sakkorangaistuksiin siirtyminen voisi toimia dopingin käytön kannustimen pienentämiseen. Kun dopingia ja harjoittelua katsotaan substituutteina, voidaan huomata antidopingtoiminnalla olevan myös haittapuolia, kuten harjoittelun kannustimen pieneneminen. Tämän takia myös sallittu suorituskyvyn parantaminen pitää ottaa huomioon rankaisumenetelmää mietittäessä. Jos taas dopingin käyttö ja sallittu suorituskyvyn parantaminen lasketaan komplementaarisiksi toisilleen todennäköisyysvaikutus vaikuttaa dopingin käyttöä kasvattavasti. Pohjapalkalla taas voidaan pienentää dopingin käytön kannustinta, sillä silloin voitosta saatava hyöty pienenee. Aikaisemmista tutkimuksista käy myös ilmi, kuinka sijoitusperusteinen rankaisujärestelmä toimisi dopingin ehkäisemisessä paremmin kuin tämän hetkinen järjestelmä, jossa urheilijoita rangaistaan tasavertaisesti sijoituksesta riippumatta. Antidopingorganisaatioiden uskottavuuden puutetta voidaan katsoa kahdelta kantilta; sekä kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla että kansallisilla antidopingorganisaatioilla on omat uskottavuuden puutteensa. Kansallisen antidopingtoiminnan uskottavuuden puute liittyy siihen, kun organisaatiot ovat taloudellisesti sidoksista kansallisiin olympiakomiteoihin. Olympiakomiteat saavat helpommin rahoitusta, kun valtion urheilijat pärjäävät kilpailuissa ja tämä taas ajaa kansallista antidopingorganisaatiota höllentämään valvontaa. Tämä voidaan estää sillä, että kokonaisuudessaan antidopingtoimintaa hoitaa kansainvälinen organisaatio, sillä tällä ei ole kannustinta kohdella eri valtioiden urheilijoita eritasoisesti. Myös kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla on oma uskottavuuden puutteensa, sillä se on taloudellisesti kytkettynä kansainväliseen olympiakomiteaan. Kiinnostus olympialaisia kohtaan romahtaisi, jos lajiensa huiput käryäisivät dopingista, eivätkä täten saisi osallistua olympiakilpailuihin. Tämän takia myös kansainvälisellä antidopingorganisaatiolla on kannustin lieventää dopingvalvontaa. Tämä voidaan estää tekemällä kansainvälisestä antidopingorganisaatiosta täysin riippumaton urheilukilpailuiden järjestäjistä. Toinen vaihtoehto on palkata antidopingtoiminnan johtajaksi henkilö, jonka inho dopingia kohtaan on pohjaton. Kolmas vaihtoehto kitkeä kansainvälisen antidopingtoiminnan luottamuspula on asettaa toiminnan johtajalle ”tulospalkkaus” tehdystä työstä.

The largest party holds more than half of the seats in every third Finnish local council and, thus, is likely to govern alone. It is namely the absolute majority that makes the decisions. In this study, I investigate, if single-party and coalition governed municipalities differ in economic outcomes. Theoretical considerations often rely on so-called common pool problem. Common pool models suggest that when there is a governing coalition, all parties want to target some spending to their core constituents, while costs are shared equally across all parties. This results in higher spending than in the case that one party would be governing. However, also contradictory arguments have been proposed. It has been suggested that, for instance, strategic use of debt or role of swing voters in elections could lead to higher spending under single-party government. In this study, I show evidence from Finnish municipalities that is consistent with the idea of common pool models. Following the recent development lines in empirical political economics, I exploit close elections as a source of exogenous variation using regression discontinuity design (RDD) adjusted to proportional system. It is assumed that close elections are as good as if they were random. Estimates suggest that single-party control decreases, on average, total expenditures and revenues by around 200 euros per capita. However, it seems that the effect gets smaller year by year. It could be that re-electoral incentives affect the behavior of parties that govern councils alone. I also analyze the effect in several areas of spending and revenues. The data set that I use in this study includes data from 445 municipalities for a varying number of years between 1980–2010, which makes 13,104 observations in total. These data cover results of 3,778 elections. This study develops a simple though new way of analyzing the research question. I use seat division rules to compute the running variable for the regression discontinuity design. Moreover, most previous studies on the topic compare outcomes in different countries. In this study, the outcomes are compared within the same system, i.e. all units share the same institutional background. Last, the topic has not been studied in the Finnish context before, even though single-party control is common phenomenon and municipalities have an important role in the Finnish system.

Tämä tutkielma käsittelee suomalaisten naisten kokemuksia synnyttämisestä doulan eli synnytystukihenkilön tukemana. Suomessa synnytys tapahtuu yleensä sairaalassa kätilön avustamana. Nykyään yhä useampi synnyttäjä haluaa tuekseen myös doulan mahdollisen puolisonsa tai muun tukihenkilön lisäksi. Doulatoiminta on kasvattanut suosiotaan Suomessa erityisesti 2010-luvulla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä merkitys doulalla on synnyttäjälle ja onnistuneen synnytyskokemuksen muodostumiselle sekä tarkastella, kuinka doula vaikuttaa synnytyksen sosiaaliseen kenttään ja laajemmin suomalaiseen synnytyskulttuuriin. Tutkielma osallistuu syntymän ja lääketieteellisen antropologian keskusteluihin tiedon ja vallan kytköksistä teknologisoituneissa sairaalasynnytyksissä tarkastelemalla, kuinka doulat sijoittuvat osaksi synnytyksen sosiaalista kenttää. Lisäksi tutkielma pohtii synnytyksen eettistä ulottuvuutta tarkastelemalla doulan merkitystä synnyttäjälle Michel Foucault’n moraalifilosofian kautta. Synnyttäjän toimijuus ja sen muodostumista vahvistavat sekä rajoittavat tekijät ovat myös tutkielmassa keskeisessä osassa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan laajemmin doulan vaikutusta suomalaiseen synnytyskulttuuriin performatiivisuuden käsitteen kautta. Tutkielman tarkoitus on laajentaa doulien antropologinen tutkimus myös Suomen kontekstiin sekä laajentaa tällä hetkellä varsin niukkaa syntymän yhteiskuntatieteellistä tutkimusta Suomessa. Tutkimus on toteutettu pääosin eteläisessä Suomessa lokakuun 2017 ja helmikuun 2018 välillä. Tutkimuksen aineisto koostuu neljän doulan ja kolmentoista doulan tukemana synnyttäneen naisen stukturoimattomista keskustelunomaisista haastatteluista sekä havainnoinnista doulaillassa pääkaupunkiseudulla. Tämän lisäksi tutkimusta varten on seurattu sosiaalista mediaa, erilaisia nettisivuja sekä uutisointia synnytyksestä ja doulista. Tutkimus toteutettiin antropologiselle tutkimukselle ominaisen grounded theory -menetelmän avulla, joka tarkoittaa, että tutkielman teoreettinen viitekehys valittiin aineiston ohjaamana. Tutkielmassa analysoidaan synnytystä etiikan linssin kautta. Tällöin doula näyttäytyy synnyttäjän itseen kohdistuvana käytäntönä, eli minäteknologiana, jonka avulla tämä pyrkii saavuttamaan aktiivisen asenteen synnytystä kohtaan raskauden ja synnytyksen aikana. Doula myös auttaa synnyttäjää saavuttamaan vahvemman toimijuuden tunteen ja parantaa näin tämän synnytyskokemusta. Toimijuus ilmenee aina yksilösubjektin suhteessa yhteiskuntarakenteeseen, joten tutkielmassa tarkastellaan myös sosiaalista todellisuutta, jossa synnytys tapahtuu. Synnytys tapahtuu useimmiten sairaalassa, ja siihen liittyy tiedon ja vallan aspekteja. Doula vaikuttaa myös tähän sosiaaliseen kenttään haastamalla biolääketieteellistä tietoa ja siitä johdettuja käytäntöjä ainoana auktoritatiivisena tietona synnytyksessä. Doula vahvistaa diskurssillaan ja toiminnallaan synnyttäjän asiantuntijuutta ja tämän kehollisen tiedon merkitystä yhtä tärkeänä tiedon tapana biolääketieteellisen tiedon rinnalla. Näin doula voi joissakin tapauksissa toimia myös resistanssin muotona. Doulat myös muokkaavat ajatuksia synnytyksestä ja synnyttäjästä. Erityisesti doulaillat toimivat areenana edistää vaihtoehtoista synnytyskulttuuria performatiivisen diskurssin kautta. Doula sijoittuu vaihtoehtoisen tai perhelähtöisen synnytysmallin ja sairaalan biolääketieteellisen synnytysmallin välimaastoon. Tämä antaa tilaisuuden toimia välittäjänä synnyttäjän toiveiden ja tarpeiden sekä sairaalamaailman välillä, mikä vaikuttaisi parantavan synnytyskokemusta. Kyseinen positio tarjoaa myös mahdollisuuden muokata suomalaista synnytyskulttuuria tuomalla vaihtoehtoista synnytysmallia sairaalan seinien sisäpuolelle. Tutkielma toteaa, että doula vaikuttaa synnytyksen sosiaaliseen kenttään ja laajemmin suomalaiseen synnytyskulttuuriin. Lisäksi se esittää, että syntymää tutkittaessa olisi syytä tarkastella myös sen eettisiä ulottuvuuksia. Tarkastelemalla synnytystä eettisenä toimintana ja doulaa synnyttäjän itseen kohdistuvana käytäntönä, eli minäteknologiana, voidaan ymmärtää paremmin sitä, miksi monet synnyttäjät kokevat doulan palkkaamisen merkityksellisenä. Tutkielma väittää, että yksi osa onnistunutta synnytyskokemusta on synnyttäjän tunne aktiivisesta toimijuudesta, ja tämän muotoutumisessa ja vahvistamisessa doulalla on keskeinen rooli.

Downshiftaaminen nousi Suomessa vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi 2010-luvun taitteessa. Puheenvuorot ovat jakaantuneet yhtäältä downshiftaamista vahvasti kannattaviin ja toisaalta vastustaviin kannanottoihin. Suhteessa downshiftaamisen medianäkyvyyteen on ilmiöstä tehty vain vähän tutkimusta niin kansainvälisesti kuin erityisesti Suomessa. Valtaosa tutkimusta on tehty realistisesta viitekehyksestä. Realistisen orientaation jaettuna teoreettisena lähtökohta on kaksoishyötyoletus, jonka mukaan downshiftaaminen palvelee sekä downshiftaajaa itseään parempana elämänlaatuna että ympäristöä vähentyneenä ympäristörasituksena. Realistit ovat tutkineet ilmiön yleisyyttä, demografisia määreitä, elämänmuutoksen toteutustapoja ja tyytyväisyyttä siihen sekä downshiftaajien motiiveja. Aiemmat konstruktionistiset tutkimukset ovat lähestyneet downshiftaamista kielessä rakentuvana kulutuskriittisyytenä eritellen downshiftaajan identiteetin rakentamisen vaiheita ja soveltaen Foucault’n teorioita. Tässä tutkielmassa downshiftaaminen ymmärretään sosiaalisen konstruktionismin mukaan kielessä rakentuvana kategoriana, jolloin realistinen käsitys downshiftaamisesta objektiivisena ja mitattavana ilmiönä näyttäytyy riittämättömänä. Diskurssianalyyttisia menetelmällisiä keinoja käyttämällä analysoidaan yhdeksän downshiftaajan omasta elämänmuutoksestaan kertovia blogikirjoituksia. Analyyttinen lähestymistapa edustaa diskursiivista psykologiaa. Downshiftaajat nähdään diskurssin käyttäjinä, jotka aktiivisesti tuottavat downshiftaamisen konstruktiota teksteissään. Blogikirjoituksia lähestytään selontekoina, jotka ovat sekä osa sosiaalista todellisuutta että tuottavat sitä tietynlaisena. Analyysissa paikannetaan selonteoista tulkintarepertuaareja eli yhtenäisiä puhetapoja, jotka rakentavat downshiftaamista vaihtelevasti. Lisäksi tarkastellaan eri tulkintarepertuaareissa downshiftaajalle määrittyviä subjektipositioita ja downshiftaamisen legitimaatiota repertuaareittain. Aineistosta paikannetaan viisi tulkintarepertuaaria, joilla bloggaajat rakentavat downshiftaamisen konstruktiota, ja joissa donshiftaajan subjektiposito ja downshiftaamisen legitimaatio näyttäytyy vaihtelevana. Ekspressiivisen individualismin repertuaarissa downshiftaaminen konstruoituu aidon itsen ilmaisuna, etsimisenä ja löytämisenä sekä autenttisuutena. Downshiftaaja asettuu itsen ilmaisijan positioon ja downshiftaamisen legitimaatio nojaa todelliseen itseen. Suorittamisrepertuaarissa downshiftaaminen rakentuu erottumisena ulkopuolelta määrittymisestä. Suorittamisesta erottujan positiosta ulkoapäin määrittyminen delegitimoidaan. Yhteiskuntakriittinen repertuaari rakentaa downshiftaamista ympäröivän yhteiskunnan arvosteluna. Tiedostajan positiosta downshiftaaminen legitimoituu moraalilla. Realistisessa repertuaarissa downshiftaaminen konstruoituu arkielämän realiteettioletuksiin pohjaavana järkivalintana. Downshiftaajan positiona on harkitsija ja downshiftaamisen legitimaatioperustana rationaalisuus. Tiede- ja asiantuntijuusrepertuaarissa downshiftaaminen rakentuu asiantuntijatiedon kautta. Asiantuntijuuteen nojaajan positiosta downshiftaaminen legitimoituu eksperttitiedon kautta. Analyysin perusteella downshiftaaminen näyttäytyy monimerkityksisenä kielellisenä ilmiönä. Tutkimuksessa havaitut tulkintarepertuaarit nähdään downshiftaajien resursseina, joilla aiemmissa tutkimuksissa eritellyn identiteetin konstruointitarinan kertominen on mahdollista. Tulkintarepertuaarien mukaisia merkityksenantoja tunnistetaan myös muusta aiemmasta tutkimuksesta. Havainto asiantuntijuuden keskeisyydestä downshiftaamisen rakentamisessa on uusi. Tutkimustuloksilla nähdään käytännön hyödynnettävyyttä downshiftaajien toimijuuden edistäjinä sekä myös työnantajien, markkinoijien ja poliitikkojen ymmärryksen lisääjinä ilmiöstä.

Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Sosiaalitieteiden koulutusohjelma Opintosuunta: Sosiaalityö Tekijä: Katri Scharf Työn nimi: ”Dramaattista on, että uhrit ovat Suomessa näin nuoria” - Diskurssianalyysi Helsingin Sanomissa julkaistuista kirjoituksista nuorten päihteiden käytöstä Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2022 Sivumäärä: 54 + liitteet Avainsanat: nuoret, päihteet, media, diskurssianalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Heidi Muurinen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja media tuottaa nuorten päihteiden käytöstä ja nuorista päihteiden käyttäjistä. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestä Helsingin Sanomissa vuosina 2020 – 2021 julkaistusta lehtikirjoituksesta. Aineisto on kerätty systemaattisesti Helsingin Sanomien sähköisestä arkistosta ja siihen on sisällytetty kaikki nuorten päihteiden käyttöä koskevat lehtikirjoitukset, joiden kirjoittaja on toimittaja tai asiantuntijataho. Aineistoista on rajattu pois maallikoiden mielipidekirjoitukset, koska tutkimuksen tarkoitus on tarkastella asiantuntijoiden tuottamaa keskustelua. Vaikka toimittajat eivät ole päihdeongelman asiantuntijoita, on heillä ammatillisen etiikan puolesta velvoite perustaa kirjoituksensa luotettaviin lähteisiin niin haasteltujen, kuin tilastojenkin osalta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia diskursseja Helsingin Sanomien nuorten päihteiden käyttöä käsittelevissä lehtikirjoituksissa esiintyy? 2) Minkälaisen kuvan media luo nuorista päihteidenkäyttäjistä? Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin keinon, jonka keskeinen ajatus on, että kielen käytöllä rakennetaan sosiaalista todellisuutta. Tutkimuksen teoreettisena taustana esitellään nuoruuden tutkimusta sekä nuorten päihteiden käytön ajankohtaista tilannetta tutkimuksen ja tilastotietojen valossa. Nuorten päihteiden käyttöä koskeva tutkimus luo kontekstin aineiston lehtikirjoituksille. Aineistosta oli jäsennettävissä neljä eri diskurssia. Nämä diskurssit ovat muutokset diskurssi, vastuun diskurssi, toimenpiteiden diskurssi ja haittadiskurssi. Toimenpiteiden diskurssi on jaettu kahteen alakategoriaan, jotka ovat lisääntyneen käytön diskurssi ja polarisoitumisen diskurssi. Myös vastuun diskurssissa on kaksi alakategoriaa, jotka on nimetty vanhempien vastuun diskurssiksi ja yhteiskunnan vastuun diskurssiksi. Muutoksen diskurssissa päihteiden käytön kuvattiin lisääntyneen, mutta myös kasautuneen tietylle osalle nuoria. Vastuun diskurssissa vastuun nähtiin olevan ensisijaisesti yhteiskunnalla, mutta myös vanhempien läsnäoloa nuoren elämässä pidettiin tärkeänä. Toimenpiteiden diskurssi näki yhteiskunnan olevan avainasemassa toimenpiteiden toteuttajana. Itse toimenpiteet liittyivät paremmin saatavilla olevaan päihdehoitoon ja ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Haittadiskurssi lähestyi nuorten päihteiden käyttöä sen aiheuttamien terveydellisten ja yhteiskunnallisten haittojen näkökulmasta. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä. Esimerkiksi muutoksen diskurssista löytyi haittadiskurssin kanssa päällekkäisyyttä, kun päihteiden käytön lisääntymistä kuvattiin lisääntyneitten haittojen näkökulmasta. Myös toimenpiteiden diskurssi ja vastuun diskurssi kietoutuivat toisiinsa ja yhteiskunnalla nähtiin vastuun lisäksi olevan velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin. Aineiston analyysin perusteella nuoret olivat lehtikirjoituksissa melko passiivisessa roolissa. Nuorilta ei odotettu toimenpiteitä eikä heille suoraan osoitettu vastuuta tilanteesta. Nuorten taustoja avattiin aineistossa pinnallisesti, mutta nuoret jäivät kirjoituksissa melko etäisiksi. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että nuorten päihteiden käytön ajatellaan olevan kasvava yhteiskunnallinen ongelma ja yhteiskunnalta toivotaan ratkaisuksi parempia hoidollisia resursseja. Nuoria ja heidän vanhempiaan ei nähdä ongelman syyllisenä eikä heidän odoteta ratkaisevan sitä yksin.

There has been a lot of discussion on the downsides of cash during the 2010’s, while the new payment innovations during this same decade have provoked speculation that cash use will decrease considerably, potentially even disappear, in the upcoming years. However, cash is still used quite extensively, and to my knowledge, no systematic review on drivers of cash use has been made to date. The purpose of this thesis is to fill this gap by providing literature reviews both on the theory explaining cash use and the empirical evidence on the drivers of cash use. Additionally, Finland will be used as an illustration to study the relevance of the existing theories and empirical evidence in an environment where practically no barriers on switching completely from cash use to card use exist. The theoretical models explaining the choice between cash and cards at points of sale are built on assumptions that the pecuniary and/or non-pecuniary costs of cash and cards use differ. Particularly, cards are assumed to be more expensive than cash in some regard, which explains the cash choice. Behaviour wise, cash use is associated with lower transaction value, lower income, higher amounts of cash in the wallet and using cash to monitor liquidity. In empirical literature, factors that affect the payment instrument choice at point of sale are traditionally divided into four categories: payment instrument attributes, transaction specific characteristics, demographic factors and habit. Three out of the four theoretical models presented in this thesis seem relevant in explaining cash use in the view of the empirical evidence, although alternative explanations for the observed behaviour can also be found. Also, several other drivers of cash use are identified. Additionally, as making payments is a very frequent action, it is suggested that habit might have a bigger role in the payment instrument choice than is traditionally assumed, with several of the drivers being potentially a manifestation of habitual behaviour. A considerable limitation of the existing literature is that it focuses solely on explaining and analysing cash use for transaction purposes at points of sale. However, cash is also used for person-to-person transactions and as a store of value, and the reasons for cash use probably differ a lot in these other two use cases. Due to well-developed infrastructure, and cheap and fast card payments, many of the drivers of cash use identified by theoretical models and empirical evidence cannot explain cash use in Finland. In 2016 Finnish people used cash to pay small transactions, to control spending, because they perceived it to be easy to use, when they obtained it from another person or out of habit. Due to the quickly growing popularity of contactless card payments and the mobile phone applications for making easy person-to-person transactions, it is likely, that in future cash will decrease remarkably and it is mainly driven by the need to control spending, difficulty in using electronic payment instruments and habit.

Conflict-related violence and fragility are among the core development challenges of our time. Over the past decades, most armed conflicts have comprised one or more non-state actors, and conflicts commonly arise among domestic actors. These non-state actors cannot resort to conscript armies and thus need to motivate citizens to join their ranks. Due to this, addressing individual participation motivations is an integral part of the study of conflict. Armed conflict participation is puzzling because it comes with significant risks. In contrast, the possible benefits of conflict outcomes are often public and non-excludable goods, making conflict participation subject to a free rider problem. This thesis provides a narrative literature review of individual participation motivations in the presence of the free rider problem. The focus is on situations where individuals are not conscripts, and the armed groups cannot mobilise an existing reserve of combatants. The existing economic literature has addressed individual-level conflict participation motivations relatively little. This thesis assesses different motivational factors’ ability to solve the free rider problem and seeks to inspire future research. Both theoretical and empirical literature is covered. This thesis addresses three motivational factors: (1) material incentives and the opportunity cost of participation; (2) grievances and socio-emotional incentives; and (3) negative incentives, particularly forced participation and the cost of non-action. This thesis does not seek to determine which motivation provides the best explanation. Instead, the logic behind each motivational factor is illustrated, and their ability to solve the free rider problem is critically evaluated. This thesis concludes that each motivational factor can help solve the free rider problem, but relying on a single motivation is often insufficient. This thesis recommends that economists look beyond material incentives and account for various motivations. Complementing material incentives with socio-emotional and negative incentives, in particular, gives a fuller picture of why individuals are willing to participate and risk their lives in conflict activities. However, further empirical research is needed to identify and test the abovementioned motivations.

This thesis answers to a question “Why adolescent girls drop out of school in Northern Uganda?” In Uganda, approximately 70% of the children drop out of public school before 7th grade, the final year of primary school. In northern Uganda, girls drop out of school in more significant numbers than boys, and it happens around the age when girls reach puberty. Northern Uganda is also a particular location because it is recovering from long conflict, affecting strongly the whole population living in the area. The thesis is based on two-month ethnographic fieldwork in northern Uganda during the spring of 2015. To answer the main research question this study seeks to analyse it through taking a look how the school, the community and the girls themselves experience and talk about dropping out, education and growing up in the current post-conflict state of the social life. The thesis argues that the dropout rate is linked to the adolescence as life-stage of becoming an adult that is making the girls to make decisions about the future. The analysis is done through three different perspectives – the educational, societal and personal narratives of the youth. The first perspective is the education and schooling in northern Uganda. It explores the concept of ’educated person’ by Levinson and Holland through sexual education and gender in education. The study shows that Ugandan public primary and secondary education is deriving its ideas and understanding of educated person from the national curriculum, which often conflict with the local concepts of the educated person in the Acholi community, influencing the blamed and real reasons for dropping out. The second perspective looks into the community and the societal pressures the girls are facing when growing up. It will describe family, kinship, marriage and gender in post-conflict context and show how in these areas of life, the past conflict, “loss of culture”, generational conflicts and subsequent disobedience are presented as reasons behind the challenges to stay in school. The third perspective tells the stories of the girls met and talked to during the ethnographic fieldwork in Northern Uganda. It answers the question “What is happening in the life of a girl when she drops out of school?”. It is argued that the girls take actions of a gendered agency to further their lives and become adults. Thus, dropping out of school cannot just be explained as a simple event just suddenly happening without their own will. It will further answer the question “What makes some girls stay in school?” to show how those girls still in school manage the crosscurrents of growing up in Acholiland. The thesis argues that the girls in northern Uganda are active appropriators and social agents who through their own actions contest, struggle and penetrate the structures in their society while also at the same time reproduce them. In Northern Uganda, both the community and the state together with different international agencies will have plans and expectations for the girls’ future. The study shows how the girls navigate the school, community and peer expectations and sociocultural and economic structures to stay or finally drop out of school. These structures are state organised and aid-infused formal schooling and society in amidst of post-conflict recovery which creates a framework where the girls are acting. The school presents the modern and globally orientated educated person, and in contrast to it, the community is looking for to restore ‘traditional’ way of life. It is argued that these two sides are often in conflict and in the middle of this conflict the girls act and solve their way out of it, looking for adulthood and gaining respectable status in the society. The schools, the community and even sometimes the development actors see the girls as passively following the things they will encounter. The thesis will show that they are not. The girls either stay in school or drop out of it, but more often as a consequence of their own decisions and actions than passively because the school or the community could not support them. It is demonstrated that dropping out of school looks more of line a tactic for the future as a respectable grown-up than mere problem to be solved.

In recent years, thanks to developments in information technology, large-dimensional datasets have been increasingly available. Researchers now have access to thousands of economic series and the information contained in them can be used to create accurate forecasts and to test economic theories. To exploit this large amount of information, researchers and policymakers need an appropriate econometric model.Usual time series models, vector autoregression for example, cannot incorporate more than a few variables. There are two ways to solve this problem: use variable selection procedures or gather the information contained in the series to create an index model. This thesis focuses on one of the most widespread index model, the dynamic factor model (the theory behind this model, based on previous literature, is the core of the first part of this study), and its use in forecasting Finnish macroeconomic indicators (which is the focus of the second part of the thesis). In particular, I forecast economic activity indicators (e.g. GDP) and price indicators (e.g. consumer price index), from 3 large Finnish datasets. The first dataset contains a large series of aggregated data obtained from the Statistics Finland database. The second dataset is composed by economic indicators from Bank of Finland. The last dataset is formed by disaggregated data from Statistic Finland, which I call micro dataset. The forecasts are computed following a two steps procedure: in the first step I estimate a set of common factors from the original dataset. The second step consists in formulating forecasting equations including the factors extracted previously. The predictions are evaluated using relative mean squared forecast error, where the benchmark model is a univariate autoregressive model. The results are dataset-dependent. The forecasts based on factor models are very accurate for the first dataset (the Statistics Finland one), while they are considerably worse for the Bank of Finland dataset. The forecasts derived from the micro dataset are still good, but less accurate than the ones obtained in the first case. This work leads to multiple research developments. The results here obtained can be replicated for longer datasets. The non-aggregated data can be represented in an even more disaggregated form (firm level). Finally, the use of the micro data, one of the major contributions of this thesis, can be useful in the imputation of missing values and the creation of flash estimates of macroeconomic indicator (nowcasting).

We consider a so-called principal-agent problem, where our aim is to construct an optimal contract that maximises utilities for the contractor, the principal, and for the effort-exerting party, the agent. In our setting, the time-horizon of the contract is infinite, and the agent receives a continuously paid compensation for exerting effort. Our main goal is to establish a problem introduced in Sannikov (2008) and characterise an optimal contract by restricting the menu of feasible contracts, an approach inspired by Cvitanic et. al. (2018) We begin with an extensive literature review, where we review the continuous-time principal-agent problems and further motivate the scope of this thesis. We start from the notable article Holmström et. al. (1987), and we progress towards the works Williams (2008), Sannikov (2008) and Cvitanic et. al. (2018) Following the review, we construct the problem and lay the mathematical foundations for it. We focus on a new benchmark setting, adapted from Sannikov (2008) and Cvitanic et. al. (2018). We first define the so-called controlled state equation, and construct the canonical probability space. Then, we introduce then impose few assumptions regarding the core concepts, and identify the problems of the agent and the principal and characterise their objective functions. After characterising the problem, we characterise the optimal contract and show that the optimal contract maximises the principal's profit. We characterise the difference function of Sannikov (2008) to the agent's optimisation problem, and then follow Cvitanic et. al. (2018) on the reduction of the problem. The reduction is done by restricting the possible menu of contracts and thus reduce the non-standard problem to a dynamic programming problem. We introduce the corresponding Hamiltonian functionals, together with the value functions to the both principal and the agent. Furthermore, we introduce a family restricted processes, which we show to characterise the optimal contract. We finish with showing that the optimal contract exists even with the notion of retirement. Having completed the main technical contribution, that is, having solved for the optimal contract, we briefly discuss the results and their implications against previous literature. Additionally, we discuss the possible extensions to our research.