Browsing by Author "Åkerblom, Tuija"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten sosiaalinen toimintakyky on kirjattu 65 vuotta täyttäneille tehtyjen palvelutarpeen arviointien perusteella kirjattuihin palvelutarpeen arvioihin. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaisiin sosiaalisen toimintakyvyn osatekijöihin palvelutarpeen arvioissa on kiinnitetty huomiota, minkälaisia asioita sosiaalisesta toimintakyvystä on kirjattu arvioihin ja minkälainen kokonaiskuva asiakkaan sosiaalisesta toimintakyvystä palvelutarpeen arvioon tehtyjen kirjausten perusteella muodostuu. Lisäksi tarkastellaan sitä, missä määrin palvelutarpeen arvioissa tulee näkyviin sosiaalinen toimintakyky voimavarana ja siten muun muassa mahdollisuutena tukea asiakkaan hyvinvointia ja arjesta selviytymistä. Tutkielman aineistona oli 48 palvelutarpeen arviota vuodelta 2017. Aineiston asiakkaat olivat iältään 66–95-vuotiaita. Analyysimenetelmänä oli teoriaohjautuvasti tehty laadullinen sisällönanalyysi. Sosiaalinen toimintakyky oli nimenomaisesti mainittu vain harvassa palvelutarpeen arviossa. Lisäksi sosiaalisen toimintakyvyn kuvaus yksittäisissä asiakirjoissa vaihteli huomattavasti. Sosiaalinen toimintakyky ei tullut arvioissa esille selkeästi yhtenä kokonaisuutena, vaan se piti koota pitkin palvelutarpeen arviota esiin tulevista tiedoista. Tarkimmin asiakirjoihin oli kirjattu tiedot asiakkaan puolisosta ja lapsista. Muuta verkostoa oli kuvattu vaihtelevasti. Virallisverkostosta kattavimmin oli kirjattu tieto siitä, käykö kotihoito asiakkaan luona. Asiakkaan sosiaalisen toiminnan kannalta oleellinen tieto asiakkaan liikkumiskyvystä ja etenkin kyvystä liikkua kodin ulkopuolella tuli hyvin esille palvelutarpeen arvioissa. Sen sijaan tietoa asiakkaan sosiaalisesta toiminnasta oli melko niukasti. Yleisimmät sosiaalista toimintakykyä tukevat asiakkailla olevat palvelut olivat iäkkäiden päivätoiminta ja lyhytaikaishoitojaksot. Tutkimuksessa käytetyn sosiaalisen toimintakyvyn määritelmän mukaan sosiaalinen toimintakyky muodostuu yksilötekijöiden, ympäristötekijöiden ja sosiaalisen toiminnan muodostamana kokonaisuutena, jossa oleellista on ihmisen vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Analyysissa nousi esiin tarve liittää määritelmään asiakkaan kokemus sosiaalisista suhteistaan ja sosiaalisesta toiminnastaan sekä niiden tunnetason merkitykset asiakkaalle. Sosiaalinen toimintakyky voi olla ihmiselle merkittävä voimavara, mutta voimavara-arviointi edellyttää monen tekijän kohdalla tietoa siitä, miten asiakas eri asiat kokee, mikäli voimavara määritellään kuten tässä tutkielmassa oli tehty eli tekijänä, jolla on positiivinen vaikutus ihmisen elämään.