Browsing by Author "Aaltonen, Essi"

Lähisuhdeväkivaltaa on yleisesti tutkittu melko laajasti, mutta tietoa sukupuolivähemmistöihin kohdistuneesta lähisuhdeväkivallasta ei juurikaan ole. Lähisuhdeväkivalta on läheisen ihmisen toimesta koettua henkistä, fyysistä, taloudellista, hengellistä tai seksuaalista väkivaltaa. Kokemukset lähisuhdeväkivallasta vaikuttavat laajasti henkilön hyvinvointiin ja ovat yhteydessä esimerkiksi masennukseen ja itsetuhoisuuteen, jonka vuoksi kaikki lisätieto lähisuhdeväkivallasta on merkittävää. Sukupuolivähemmistöihin kohdistuva lähisuhdeväkivalta voi olla entistä haavoittavampaa, eikä sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa osata aina tunnistaa. Tässä tutkimuksessa selvitetään sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten aikuisten kokemuksia lähisuhdeväkivallasta sekä sen vaikutuksia henkilöön. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen, koska tutkimuksen kohteena on yksilön omakohtaiset kokemukset lähisuhdeväkivallasta. Haastatteluihin osallistui yhteensä neljä henkilöä, joille kaikille annettiin tutkimuksen analyysia varten omat sukupuolineutraalit pseudonyymit. Haastattelut toteutettiin loppukesän ja syksyn 2022 aikana ja haastattelujen kesto vaihteli puolesta tunnista tuntiin. Haastateltavat olivat iältään 18-34-vuotiaita ja sukupuoli-identiteetiltään muunsukupuolisia tai transsukupuolisia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja yksilöllisiä teemahaastatteluja ja analyysimetodina teemoittelua. Kaikki neljä haastateltavaa kertoivat kokemuksistaan henkisestä lähisuhdeväkivallasta ja kaksi haastateltavaa kertoivat fyysisen lähisuhdeväkivallan kokemuksista. Rajoittamista ja kontrollointia kuvailtiin aineistossa eniten henkisen lähisuhdeväkivallan muotona. Haastatteluissa ilmeni myös muita lähisuhdeväkivallan muotoja, kuten hengellinen lähisuhdeväkivalta ja sukupuoli-identiteettiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Kaikki haastateltavat kertoivat myös kärsivänsä masennuksesta ja välttelevänsä konfliktitilanteita, jotka mukailevat aiempia tutkimustuloksia lähisuhdeväkivallan vaikutuksista henkilöön. Kolme haastateltavista kertoi kärsivänsä näiden lisäksi myös ahdistuksesta. Haastateltavat eivät aina olleet tietoisia kokemuksiensa olevan lähisuhdeväkivaltaa, joka on osaltaan vaikuttanut lähisuhdeväkivallasta raportointiin. Lähisuhdeväkivaltatilanteet jäävätkin usein piilorikollisuuteen, sillä kokemuksia ei syystä tai toisesta raportoida viranomaisille. Sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa on tärkeä tutkia, jotta lähisuhdeväkivallan erityisiä muotoja osataan tunnistaa lähisuhdeväkivallaksi ja tietoisuutta lähisuhdeväkivallasta sekä auttavista tahoista voidaan lisätä. Lisäämällä tietoisuutta voidaan myös ehkäistä lähisuhdeväkivallan jäämistä piilorikollisuuteen.