Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Aaltonen, Helena"

Sort by: Order: Results:

  • Aaltonen, Helena (2019)
    Asunnottomista on naisia reilu viidesosa. Naiset ovat asunnottomina melko näkymättömiä, puhutaankin naisten piiloasunnottomuudesta. Naiset välttelevät ensisuojia ja asunnottomille tarkoitettuja palveluja, kuten päiväkeskuksia. Naiset käyttävät sosiaalisia verkostojaan hyväkseen ja tukeutuvat niiden antamaan tukeen. Tämä on laadullisia menetelmiä hyödyntävä pro gradu, jossa tarkastellaan kahdeksan aikaisemmin asunnottomuutta kokeneen naisen elämää asunnottomuuden aikana. Haastattelumenetelmä oli puolistrukturoitu haastattelu. Tutkimuskysymyksenä oli miten asunnottomuutta kokeneet naiset hyödyntävät sosiaalista pääomaa etsiessään ratkaisua asunnottomuuteensa, ja sosiaalisen tuen sekä toimijuuden muotoutuminen. Tähän vastatakseni, olen tarkastellut keitä naisten verkostoihin kuului, minkälaista tukea naiset saivat ja hakivat, ja miten sosiaalinen pääoma ilmeni. Tarkastelunäkökulma on kriittinen realismi. Viitekehyksen ohjaamana olen kiinnostunut haastateltavien kuvaamista ilmiöistä konkreettisin esimerkein ennemminkin kuin miten he puheessa rakentavat kuvaa tapahtumista. Luin aineiston realistisella otteella. Aineisto on analysoitu teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä hyödyntäen. Naiset saivat sosiaalisista verkostoistaan monenlaista sosiaalista tukea päivittäiseen selviytymiseensä asunnottomana. Ystäviltä ja sukulaisilta saatiin varsinkin emotionaalista tukea. Instrumentaalista tukea, kuten yösijaa tai erilaisia hyödykkeitä, naiset saivat laajasti sukulaisilta, ystäviltä ja tuttavilta. Naiset käyttivät taitavasti hyväkseen sosiaalista pääomaansa. He joutuivat tasapainoilemaan oman tarvitsevuuden ja verkostonsa rasittamisen välillä. Naisilla oli paljon kokemuksia eri sosiaali- ja päihdehoidon palveluista. Naiset olivat pääosin pettyneitä sosiaalipalveluihin, vaikka yksittäiseen sosiaalityöntekijään olivat tyytyväisiä. Sosiaalisen pääomansa avulla he kykenivät tyydyttämään tarpeitaan, silloin kun sosiaalitoimesta ei ollut apua saatavilla. Monet naisista luottivat ensisijaisesti omiin verkostoihinsa, ja vasta toissijaisesti sosiaalitoimeen. Riittämätöntä sosiaalitoimen apua paikattiin sosiaalisen verkoston tuella.