Browsing by Author "Ahola, Heidi"

Tämän päivän Venäjällä seksikauppa on avointa ja vahvasti epävirallisen säätelyn piirissä, mikä on ristiriidassa konservatiivisten valtiollisten diskurssien kanssa. Venäläisen seksikaupan juuret ovat osin maan työelämän 1990-luvulla alkaneissa ja yhä jatkuvissa kehityskuluissa. Seksin myymiseen liittyy Venäjällä monia haasteita, sillä toiminta on laitonta. Lisäksi keväällä 2020 alkanut koronaviruspandemia oletetusti lisäsi venäläisten seksityöntekijöiden haasteita entisestään. Globaalilla tasolla koronapandemian tiedetään muun muassa heikentäneen seksityöntekijöiden toimeentuloa ja turvallisuutta. Lisäksi pandemian tiedetään joissakin tapauksissa vahvistaneen seksityöntekijöiden keskinäisiä hierarkioita. Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy seksityöntekijöiden välisiin hierarkioihin koronapandemian kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia ajatuksia “hyvästä escortista” koronapandemian ensimmäinen aalto herätti venäläisissä seksiä myyvissä naisissa. Hyvään escortiin liitettyjä ominaisuuksia lähestyttiin stigmahierarkioiden kautta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, perustuuko venäläisten escortien välinen sekundäärinen järjestäminen demografiseen vai moraaliseen stigmaan. Seksityötä lähestytään tutkielmassa likaisen työn käsitteen kautta, jota ovat Everett Hughesin (1951, 1962) alkuperäisen teorian pohjalta merkittävästi kehittäneet Blake Ashforth ja Glen Kreiner (1999) soveltamalla siihen Erving Goffmanin (1963) käsitettä stigmasta. Likainen työ viittaa työhön, joka tahrii sosiaalisesti tekijänsä. Seksityö on likaista työtä, ja seksityöntekijät tekevät stigman hallintaa ylläpitääkseen positiivista minäkuvaa. Yksi stigmanhallinnan tavoista ovat stigmahierarkiat, joissa muita saman stigman kanssa eläviä asetetaan hierarkialle stigman ominaisuuksien mukaan. Osana stigmahierarkioita tapahtuu jakoa ”hyviin” ja ”huonoihin” seksityöntekijöihin ja itsen etäännyttämistä jälkimmäisistä. Tutkimus toteutettiin refleksiivisenä teema-analyysina. Tätä laadullista tutkimusmenetelmää ovat kehittäneet erityisesti Virginia Braun ja Victoria Clarke (2006, 2019, 2021). Menetelmässä tekstiaineistoa kooditetaan siinä esiintyvien toistuvuuksien perusteella, minkä pohjalta muodostetaan tutkimuskysymyksestä käsin ohjautuen teemoja. Tutkijan subjektiivisuus tiedostetaan menetelmässä ja sitä pidetään hyväksyttävänä asiana. Tutkimuksen aineistona oli verkossa toimivalta, venäjänkielisille escort-työtä tekeville naisille suunnatulta keskustelupalstalta poimittuja koronapandemiaa käsitteleviä keskusteluja. Tutkimuksen perusteella venäläisten seksiä myyvien naisten näkemyksissä keskeiset ”hyvän escortin” ominaisuudet ovat taloudellinen järkevyys, kyky pärjätä henkisesti omillaan, ”sopiva” feminiinisyys ja ammattitaitoisuus. Hyvän escortin odotetaan ilmentävän näitä ominaisuuksia myös pandemia-aikana. Tutkitut escortit jakavat saman fyysisen stigman ja asettavat toisiaan stigmahierarkialle demografisen tai moraalisen stigman perusteella. Osa eronteoista on selkeästi toiseen stigmoista perustuvia, mutta aina stigmojen väliset rajat eivät ole selkeitä. Koronapandemia tekee escortien stigmahierarkioita näkyviksi. Stigmahierarkiat eivät lakkaa olemasta yhteiskunnallisessa kriisitilanteessa, vaan vaikuttavat seksityöntekijöiden keskinäiseen kanssakäymiseen ja tutkitusti myös vähentävät järjestäytymisen todennäköisyyttä. Seksityö on likaista työtä, johon stigma kuuluu erottamattomasti. Seksityön tutkimuksessa olisikin hyvä pitää jatkossakin mukana stigmanäkökulma.