Browsing by Author "Ahonen, Liisa"

Työssäni selvitin, miltä suomalainen kotisyntymä näyttäytyy kasvavien ja nykyisten ammattilaisten, kotikätilön ja opiskelijan näkökulmista. Kysyin, minkälaisia merkityksiä he antavat työlleen ja kodille syntymän paikkana. Pohdin myös miten käsitteellistää luonnollista syntymää sekä siihen liittyvää kotona tehtävää kätilötyötä osana suomalaista ja myöhäismodernia kontekstia. Empiirinen aineistoni koostui neljän kätilön ja neljän opiskelijan teemahaastatteluista. Tutkimukseni näkökulma on feministisesti orientoitunut ja naisspesifinen. Lähestyin raskautta ja kotisynnytystä naisvaltaisen ammattialan eli kätilötyön kautta. Analysoin laadullista aineistoani teoriasidonnaisen luentana. Pohdin haastattelupuhetta myös suhteessa materiaaliseen mm. Reigerin ja Dempseyn (2006) tekstin inspiroimana. Kiinnostus kotikätilötyöhön limittyi ammattilaisilla naisten tarpeisiin sekä työssä saatuihin näkymiin itsenäisemmän ja jatkuvuuksin rakennetun kätilötyön mahdollisuuksista. Kaikki opiskelijat olivat suunnitelleet kotisynnytystä ja opiskelijoilla oli vahva halu kehittyä fysiologisen syntymän ammattilaisiksi ja he olivat itseopiskelulla ja formaalin koulutuksen ulkopuolisella koulutuksilla jo opiskeluaikanaan luoneet voimakkaan viitekehyksen ei-interventionistisesta ja naisen tarpeista lähtevästä kätilötyöstä. Opinnoissa he neuvottelivat jatkuvasti tilaa tämänkaltaiselle kätilötyölle ja suuntasivat kotimaisten harjoitteluympäristöjen puutteen takia harjoitteluihin myös ulkomaille kätilöehtoisiin ympäristöihin. Kotikätilötyön lähtökohdaksi kuvattiin ajan kanssa mahdollistuva suhteen luominen synnyttävään naiseen ja tuttuus. Synnytyksessä kätilötyötä kuvattiin odottamisena ja tarkkailevana läsnäolona, jossa sosiaalisella ja terapeuttisen emotionaalisen työn kautta rakennettu turva tulkittiin materialisoituvan kehoon. Myös riskejä luettiin osana laajempaa hyvinvointia. Tulkitsin että keskeiset ristiriidat suhteessa sairaalakätilötyöhön olivat instituution kartesiolainen kehonkuva ja tuottava ja lineaarinen aika, joka ei tunnistanut työssäni kuvaamia sosiaalis-materiaalisia suhteita. Autonomisempi asema mahdollisti ajan hallintaa. Koti nähtiin myös symbolina kätilön roolille naisen kumppanina ja tiedon synnyttämisen paikkana, jota oli mahdollisuus levittää myös sairaalaan. Koti sai työn paikkana haastateltavien puheessa moninaisia puolia ja se oli sekä helppo, syvästi tyydyttävä että raskas. Toisaalta kätilöt kuvailivat siirtymäkohdassaan kotiin myös äärimmäisiä pelon tunteita ja moraalisen riskin uhkaa, joka liittyi kulkemisesta vastoin suomalaisen järjestelmän autoritaarista tietoa ja ammatillista koheesiota. Haastateltavat yhdistelivät pragmaattisesti erilaisia tietopohjia. Tulkitsin, että näyttöön perustuvan hoitotyön ihanne oli tärkeä resurssi myös puhdistettaessa kulttuurisesti vierasta kotisynnytystä tieteen kautta.