Browsing by Author "Ahtola, Saara"

Tutkimuksessa on tarkasteltu monimuotoisen perheterapian kontekstissa tapahtuvaa tunnetyöskentelyä. Monimuotoinen perheterapia on Yhdysvalloissa kehitetty terapiamuoto, jonka Suomen Mielenterveysseura on Palaset kohdalleen -hankkeessaan tuonut Suomeen. Aineistona tutkimuksessa oli viisi Yhdysvalloissa kuvattua monimuotoisen perheterapian viitekehyksen mukaan toteutettua terapiaistuntoa, jotka saatiin hankkeen kautta. Perheterapian teoreettinen viitekehys nojautuu voimakkaasti systeemiteoreettiseen ajatteluun, jonka mukaan perhe muodostuu keskenään vuorovaikutuksessa olevista systeemeistä. Tunteiden kanssa työskentely on tärkeä osa nimenomaan monimuotoisen terapian viitekehystä, mikä tekee siitä myös hieman poikkeavan perinteisestä perheterapeuttisesta lähestymistavasta. Perheterapiaan liittyvästä runsaasta tutkimuksesta huolimatta, tunnetyöskentelyä ilmiönä ja prosessina ei edelleen tunneta kovin hyvin. Tutkimukseni tavoitteena olikin tarkentaa ymmärrystä tunnetyöskentelystä perheterapian kontekstissa ja myös määritellä se aiempaa tarkemmalla tavalla. Aineistossa ilmenevää tunnetyöskentelyä tarkasteltiin hyvin aineistolähtöisesti hakemalla eri tunteiden ilmaisemiseen, tunnistamiseen tai työstämiseen viittaavia terapeutin ja asiakkaan välillä olevan työskentelyn muotoja. Keskityin analyysissani erityisesti terapeuttien toimintaan ja heidän käyttämiinsä keinoihin tunnetyöskentelyn aikaansaamisessa ja toteuttamisessa. Tunnetyöskentely ilmeni aineistossa tunteisiin ja tunneyhteyteen liittyvänä suorana tunnepuheena sekä perheenjäsenten välisen tunneyhteyden huomioimisena ja suojelemisena. Terapeuttien tekemä ongelman kuvaaminen, tunnetyöskentelyyn valmistaminen ja positiivinen vahvistaminen näyttivät kohdistuneen toisaalta paremman yhteyden saamiseen sekä perheeseen että perheenjäsenten välille ja toisaalta asiakkaiden ymmärryksen lisäämiseen tunnetyöskentelyn tärkeydestä ja merkityksestä. Terapeuttien rooli tunnetyöskentelyssä riippui terapiatilanteesta ja sen dynamiikasta. Terapeutit olivat usein aloitteentekijän roolissa, he ehdottivat tunteita puheenaiheeksi tai tekivät tunteisiin liittyviä kysymyksiä tai tulkintoja. Tunnetyöskentelyn vireillepanon jälkeen, terapeuttien rooli muuttui tunnetyöskentelyn aktiiviseksi ja määrätietoiseksi ylläpitäjäksi. Avoimet kysymykset, kysymysten uudelleenmuotoilu, toiston käyttö ja aiheen keskustelussa pitäminen olivat tunnetyöskentelyn ylläpitämiseen liittyvää terapeuttien tyypillistä toimintaa. Tunnetyöskentelyssä joko vahvistettiin positiivisia tunteita tai käsiteltiin negatiivisia tunteita. Tunnetyöskentely saattoi ilmetä suorana tunnepuheena, jota voi kuvata terapiatilanteessa tapahtuneena tunteiden tunnistamisena ja tarkasteluna sekä niiden työstämisenä keskustelun kautta. Useimmiten tunnetyöskentely kuitenkin näyttäytyi epäsuoremmassa muodossa, esimerkiksi keskusteluyhteyden rakentamisena perheenjäsenten välille tai perheen ongelmallisen vuorovaikutusdynamiikan kuvaamisena. Tutkimuksen perusteella tunnetyöskentely näyttäytyy terapiatilanteessa rakentuvana vuorovaikutuksena ja yhteistyönä, jossa terapeutin ja asiakkaiden roolit vaihtelevat ja peilautuvat toisiinsa. Yhteistyösuhteeseen liittyvät tekijät, kuten pyrkimys luoda keskusteluyhteys terapeutin ja asiakkaan välille ja dialogia perheenjäsenten välille sekä terapeutin reagointivalmius vuorovaikutustilanteen muutoksille, olivat mahdollistamassa tunnetyöskentelyä perheterapeuttisena interventiona. Tässä aineistossa tunnetyöskentelyn perimmäisenä tavoitteena vaikutti olevan nuoren ja vanhemman välisen suhteen uudelleen rakentaminen ja vahvistaminen. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tunteilla on paikkansa myös perheterapialle ominaisessa systeemiteoreettisessa ajattelussa.