Browsing by Author "Aikkila, Eliisa"

Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan sitä, millaisia diskursseja Helsingin Sanomien toimittajat käyttävät puhuessaan viestinnästä ja viestijöistä. Journalismin perusarvoihin kuuluvat riippumattomuus, puolueettomuus ja objektiivisuus, jotta se voi täyttää julkispalvelun tehtävänsä. Median murros on kuitenkin vaikuttanut journalismin toimintatapoihin, kun uutisten ansaintalogiikka on muuttunut, journalistien määrä vähentynyt ja viestintäala kasvanut. Onkin mahdollista, että myös toimittajien suhtautuminen viestintään on muuttunut. Tutkimuskysymykseni on: Miten toimittajat puhuvat suhteestaan viestintään ja viestijöihin? Tutkielman viitekehyksenä on aiempi journalismin ja viestinnän välisestä suhteesta tehty tutkimus, erityisesti diskurssintutkimus, ja tutkimusmetodina kriittinen diskurssianalyysi. Käsitteenä diskurssi ymmärretään foucault’laisen diskurssikäsityksen mukaan: ympäröivä yhteiskunta muokkaa diskursseja ja diskurssit yhteiskuntaa, ja käytetyillä diskursseilla on valtaa. Tämän takia sillä, millaisia diskursseja toimittajat viestijöistä ja viestinnästä käyttävät, on vaikutusta journalismiin ja siten laajemmin yhteiskuntaan. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja sen aineisto koostuu kahdeksasta Helsingin Sanomien toimittajan teemahaastattelusta. Haastattelujen analyysissa aineistosta tulkittiin seitsemän erilaista diskurssia: aikaisemmin tutkimuskirjallisuudessa esitellyt ja tässä tutkimuksessa entisestään tarkentuneet kieltämisen, spinnauksen, uhriutumisen ja rehellisen välittäjän diskurssit sekä tämän tutkimuksen aineistosta esiin nousseet palvelemisen, symbioosin ja ammattimaistumisen diskurssit. Siinä missä aiemmin tutkimuskirjallisuudessa esitetyissä diskursseissa toimittajien suhtautuminen viestintään on kielteistä eikä viestinnän journalismille tuottamaa hyötyä tunnusteta ääneen, palvelemisen, symbioosin ja ammattimaistumisen diskursseissa toimittajat suhtautuvat viestintään positiivisesti ja myöntävät viestinnän hyödyttävän journalismia. Diskursseista on tulkittavissa alojen välinen valtakamppailu julkisuuden hallinnasta: osassa diskursseista vallassa on selkeästi journalismi, osassa viestintä, ja osassa valta jakautuu. Tutkielman tulosten perusteella voidaan tulkita, että toimittajat suhtautuvat aiempaa positiivisemmin viestintään. Toisin kuin aiemmin, viestinnän tunnustetaan tuottavan hyötyä journalismille. Aikaisemmin viestinnän ja journalismin välillä on korostunut valtakamppailu, mutta nyt toimittajat näkevät viestinnän ja journalismin tekevän myös yhteistyötä. Monessa diskurssissa suhtautuminen viestintään on yhä negatiivista ja viestijöitä kohtaan harjoitetaan vahvaa lähdekritiikkiä, mutta erityisesti julkisten organisaatioiden ja kolmannen sektorin tekemään viestintään suhtaudutaan yritysviestintää vähemmän kriittisesti. Toimittajat kokevat viestinnän viime vuosina ammattimaistuneen, mutta diskursseista käy myös ilmi ymmärtämättömyys viestijöiden tosiasiallisesta työnkuvasta.