Browsing by Author "Bergström, Maija"

Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin uutta asuinaluetta Kalasatamaa ja sitä koskevia mielikuvia. Tarkastelun kohteena ovat alueen kaavojen vuorovaikutusraportit ja niissä näyttäytyvät argumentaatiokeinot. Lisäksi tutkitaan minkälaisia assosiaatioita ja visualisointeja kaupunkilaiset alueesta tuottavat ja tarkastellaan näitä yhdessä päätöksentekoprosessissa ilmenneiden mielikuvien kanssa sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten paikkaa konstruoidaan puheessa ja visuaalisesti. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalisten representaatioiden teoria, jonka rinnalla käytetään diskursiivisen ja retorisen sosiaalipsykologian tekstinanalyyttisia menetelmiä. Aineisto koostuu asiakirjoista (vuorovaikutusraporteista) sekä lomakeaineistosta, jolla on kerätty mielikuvakarttoja Kalasatamasta sekä siihen ja kahteen muuhun virikesanaan (‘Suvilahti’, ‘Korkea rakentaminen Helsingissä’) liittyviä assosiaatioita. Tutkimus osoittaa että Kalasataman representaatio on vasta muodostumassa. Suvilahdelle on jo muodostunut selkeä representaatio joka ankkuroituu vahvasti kulttuuriin. Väliaikaiskäytön ja kulttuuritapahtumien kautta alueelle on muodostunut oma identiteetti. Tämä assosiaatio ei kuitenkaan ulotu laajemmin Kalasataman alueeseen. Vuorovaikutusraporteissa niin Kalasataman kuin Suvilahdenkin kautta käydään laajempaa keskustelua Helsingin kaupunkikehityksestä. Tätä keskustelua jäsentää dikotominen kantateema uusi/moderni – vanha/historiallinen jossa suojelun ja säilyttämisen tarve sekä toisaalta kehittämisen ja tehostamisen tarve kohtaavat synnyttäen osaltaan ristiriitoja. Nämä ristiriidat näyttäytyvät myös korkeaa rakentamista koskevissa assosiaatioissa, jotka olivat hyvin ambivalentit, ja joissa näkyivät jakautuneet mielipiteet siitä, minne korkea rakentaminen sopii. Visuaalinen materiaali, jota alueesta tuotetaan on yksisuuntaista: sitä tuottavat asiantuntijatahot. Tutkimuksessa tilanne oli käännetty toisin päin ja tarkastelun kohteena olivatkin kaupunkilaisten tuottamat visualisoinnit, mielikuvakartat kehittyvästä alueesta. Mielikuvakartoista oli nähtävissä kiinnostavia piirteitä siitä, miten kaupunkilaiset kokevat ja jäsentävät rakentuvaa tilaa ja paikkoja. Kartat tarjoavat myös uuden näkökulman asukasosallisuuteen tapana tutkia ihmisten kokemuksia ja mielikuvia tavalla, joka ei vaadi kykyä jäsentää ajatuksia kirjallisesti. Paikka rakentuu suhteessa muihin alueisiin. Näkökulma paikasta ensisijaisesti materiaalisena, visuaalisesti kuvattavan muutoksen tuloksena välittyy myös asiakirjatekstien analyysistä. Asiakirjoissa oli huomattavan vähän viitteitä alueen tarjoamiin mahdollisuuksiin ihmisten toiminnalle ja sen mahdollisista vaikutuksista ihmisten toimintaan ja käyttäytymiseen. Kuitenkin kokemus uudesta alueesta syntyy ensisijaisesti sen käytön seurauksena. Uusien, rakentuvien alueiden representaatiot ovat vähän tutkittu aihe. Jotta mielikuvien kehittymistä voisi todella tarkastella, läpileikkausaineisto ei riitä, vaan olisi tarpeen käyttää pitkittäistä vertailua. Näin voitaisiin parhaiten tarkastella rinnakkain mielikuvien ja fyysisen alueen rakentumista.