Browsing by Author "Elovaara, Kaisa"

Tutkielmassa tarkastellaan yksilön ja asuinalueen sosioekonomisen aseman eri ulottuvuuksien yhteyttä altruistiseen turvattomuuteen. Altruistinen turvattomuus rajataan tutkielmassa lasten puolesta koetuksi turvattomuudeksi ja keskeisenä tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa lasten puolesta koetusta turvattomuudesta suomalaisilla lähiöasuinalueilla. Tutkielma hyödyntää rikollisuuden pelon kohdalla yleisesti käytettyjä haavoittuvuuden ja sosiaalisen disorganisaation teoriaperinteitä. Lisäksi tutkielma kritisoi yleisesti käytössä olevaa rikollisuuden pelon käsitettä suosien sen sijaan termiä turvattomuus. Aineistona tutkielmassa käytettiin Suomen Akatemian rahoittaman Uusi kaupunkiköyhyys ja lähiöiden peruskorjaus -hankkeen (PREFARE) keräämää kyselytutkimusta, johon on yhdistetty tietoja väestörekisteristä ja ruututietokannasta. Aineisto kerättiin vuonna 2013 ositetulla ryväsotannalla 60- ja 70-luvuilla rakennetuilta lähiökerrostaloalueilta. Vastaajia aineistossa on yhteensä 7 728 jakautuneena 71 asuinalueelle. Analyysimenetelmänä käytettiin logistista monitasomallinnusta. Vastemuuttujana oli itse raportoitu lasten puolesta koettu turvattomuus. Pääasialliset selittävät muuttujat olivat yksilötason ja asuinaluetason sosioekonomista asemaa kuvaavat muuttujat. Lisäksi analyyseissa otettiin huomioon aiemman tutkimuksen ohjaamana sosiodemografisia muuttujia, yksilön uhrikokemukset sekä vanhemmuus. Tutkielman tulosten perusteella yksilötasolla sosioekonomisen aseman subjektiivinen puoli on yhteydessä altruistiseen turvattomuuteen: toimeentulonsa huonoksi kokevien vetosuhde kokea turvattomuutta lasten puolesta on suurempi kuin toimeentulonsa hyväksi kokevien. Muiden yksilön sosioekonomista asemaa kuvaavien muuttujien ja altruistisen turvattomuuden väliltä ei löytynyt yhteyttä kontrolloivien muuttujien huomioimisen jälkeen. Asuinalueen kohdalla ainoastaan asuinalueen matala koulutustaso on yhteydessä altruistiseen turvattomuuteen. Lisäksi korkeakoulutus saattaa olla yhteydessä altruistiseen turvattomuuteen lähiöasuinalueilla. Tulokset ovat osittain ristiriitaiset aiempaan tutkimukseen nähden, jonka perusteella matala sosioekonominen asema on yhteydessä sekä henkilökohtaiseen että altruistiseen turvattomuuteen. Kuitenkin lähes kaikki altruistista turvattomuutta tarkasteleva tutkimus on tehty Yhdysvalloissa, jossa sosiaalinen ja sosioekonominen kointeksti on hyvin erilainen kuin Suomessa. Lisäksi tutkielman aineisto rajautuu lähiöasuinalueille, jotka ovat sosioekonomista eroistaan huolimatta muun muassa rakennetuilta piirteiltään samankaltaisia. Joka tapauksessa lasten puolesta koettu turvattomuus näyttäisi linkittyvän huoleen toimeentulosta. Tämä puolestaan istuu näkemykseen turvattomuuden kanavoitumisesta, eli ajatuksesta, jonka mukaan koettu turvattomuus pitää sisällään myös yleisempää epävarmuutta tai ahdinkoa. Lisäksi tutkielmassa esitetään, että altruistinen turvattomuus saattaa myös kiinnittyä muuttohalukkuuteen ja segregaatioon.