Browsing by Author "Ervasti, Anu-Elina"

Selkeän kielenkäytön hyödyt on yleisesti tunnistettu viranomaisten ja terveydenhuollon viestinnässä. Selkokieli on yksi tapa lisätä terveyteen liittyvän viestinnän ymmärrettävyyttä ja tukea palvelujen käyttäjien terveyslukutaitoa, mutta sen käytöstä potilas- ja asiakasviestinnässä on niukasti tutkimustietoa. Satasairaalassa selkokieltä on käytetty vuodesta 2012 lähtien kaikille potilaille ja asiakkaille suunnatussa viestinnässä, kuten potilasohjeissa ja sairaalan (nyttemmin hyvinvointialueen) verkkosivuilla. Selkokielen käyttöönotto voidaan nähdä organisaation terveysviestintätaidon interventiona, jonka tavoitteena on lisätä viestinnän saavutettavuutta sekä kaventaa kuilua yksilöiden kyvykkyyksien ja terveydenhuoltojärjestelmän vaatimuksien välillä. Tämä tutkielma käsittelee Satasairaalan potilastyötä tekevien työntekijöiden kokemuksia selkokielen merkityksestä ja vaikutuksista, etenkin selkokielen koetuista hyödyistä ja haasteista potilasviestinnässä sekä sen roolista saavutettavuuden edistäjänä erilaisissa potilasryhmissä. Tutkielma on osa Selkokieli Satasairaalassa -tutkimushanketta, joka selvittää selkokielen käytön vaikuttavuutta ja kokemuksia sen käyttöönotosta sairaalaympäristössä. Tutkielmaa varten haastateltiin keväällä 2022 kahdeksaa työntekijää eri puolilta Satasairaalaa puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Haastatellut työntekijät suhtautuivat oman työkokemuksensa perusteella selkokielen käyttöön positiivisesti ja kannattivat selkokielen käytön laajentamista myös muille hyvinvointialueille. Useat haastateltavat kertoivat, että selkokieli voi joissain tilanteissa hyödyttää myös työntekijöitä. Selkokielen hyötyjen nähtiin liittyvän etenkin viestinnän ymmärrettävyyteen potilaille ja joissain tapauksissa myös työntekijöille. Osa haastateltavista arvioi selkokielen vähentäneen esimerkiksi toimenpiteiden perumisia tai potilailta tulevia kysymyksiä, vaikkakin näille ilmiöille on myös muita mahdollisia selityksiä. Haasteita arvioitiin liittyneen esimerkiksi potilasohjeiden mukauttamiseen yleiskieleltä selkokielelle ja selkokielen hyväksyttävyyteen työntekijöiden tai potilaiden parissa. Osa haastateltavista myös koki, ettei selkokielestä ollut tiedotettu henkilöstölle tarpeeksi. Haastattelut antoivat viitteitä siitä, että työntekijöiden selkokieleen liittyvät asenteet voivat muuttua myönteisemmiksi ajan mittaan, kun selkokielestä saadaan lisää tietoa ja kokemusta. Perinteisesti selkokieli on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää tavallista yleiskieltä. Useimmat tämän tutkielman haastateltavista kuitenkin katsoivat, että selkokielestä hyötyvät ainakin jossain määrin muutkin kuin sen perinteiset kohderyhmät. Selkokielen hyödyt potilasviestinnän saavutettavuuden parantamisessa saattavatkin ulottua laajemmalle kuin on ajateltu.