Browsing by Author "Etutalo, Sanna"

Pro gradu -tutkielman aiheena on laaja-alainen yleisarviointimalli. Helsingissä, läntisen alueen avohuollon lastensuojelussa aloitettiin laaja-alaisen yleisarviointimallin pilotointi 2013 keväällä. Laaja-alaisen yleisarviointimallin tarkoituksena on toimia avohuollon sosiaalityön sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja palveluohjausvälineenä, jonka avulla kerätään tilastoitavaa tietoa asiakkaiden tuen tarpeista ja tarvittavista tukitoimista. Pro gradu -tutkielman tarkoituksensa on selvittää sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä laaja-alaisesta yleisarviointimallista tilastotiedon keruuvälineenä sekä sen käyttökelpoisuutta sosiaalityöntekijöiden työvälineenä. Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tuottaa niin pilottihankkeeseen tarpeellista kuin yleisimmin lastensuojelun nykyisen tilastoinninkin kannalta tärkeää tietoa sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta, kuinka avohuollon lastensuojelusta ja asiakkaiden palvelutarpeista voitaisiin kerätä tilastotietoa luotettavasti siten, ettei keruu haittaisi lastensuojelutyöskentelyä. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui kaiken kaikkiaan 12 sosiaalityöntekijää ja kolme johtavaa sosiaalityöntekijää. Fokusryhmähaastatteluissa on hyödynnetty myös teemahaastattelun menetelmää. Litteroitua aineistoa on analysoitu sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät pitävät tärkeänä sitä, että lastensuojelun avohuollon sosiaalityöstä kyettäisiin keräämään nykyistä kattavammin tilastoitavaa tietoa. Sosiaalityöntekijät korostivat avohuollon työskentelyn, tukitoimien ja palveluiden tilastoinnin tärkeyttä, sillä sosiaalityöntekijöistä lastensuojelun palvelut ja tukitoimet ovat vähentyneet eikä joidenkin asiakkaiden tarpeisiin ole tällä hetkellä tarvittavia lastensuojelun palveluita. Sosiaalityöntekijöiden mielestä olisi löydettävä keino, jolla voitaisiin merkata tilastollisesti puuttuvat palvelut, joille olisi lastensuojelussa tarvetta, sekä asiakkaille haetut mutta saamatta jääneet palvelut, jotka myös kuvastaisi asiakkaiden todellista palvelutarvetta. Sosiaalityöntekijöiden näkemyksen mukaan laaja-alainen yleisarviointimalli pyrkii yksinkertaistamaan asiakastilanteita. Heistä yleisarviointimallin asiakastilanteiden luokittelutarkoitus on sopimaton lastensuojelutyöhön. Sosiaalityöntekijöiden mielestä laaja-alaisen yleisarviointimallin käyttö haittaa lastensuojelutyöskentelyä sekä malli koettiin sosiaalityöntekijöiden keskuudessa epäeettisenä välineenä, jota oli mahdotonta käyttää lasten kanssa. Tutkimuksessa myös ilmeni, etteivät asiakkaiden todelliset tuentarpeet välttämättä selvinneet laaja-alaisella yleisarviointimallilla. Toisinaan yleisarviointimallin arvio ja palveluohjaus olivat ristiriidassa sosiaalityöntekijöiden tekemän arvion ja palveluohjauksen kanssa. Joissakin sosiaalityöntekijöiden kokeiluissa laaja-alainen yleisarviointimalli tuotti jopa virheellistä tietoa asiakkaiden tuentarpeista, ja tämän takia mallin palveluohjaus oli virheellinen. Laaja-alainen yleisarviointimalli näyttäytyy välineenä, joka määrittelee, mikä tieto on tärkeää, eikä tärkeä tieto määrity niinkään yksilöllisesti asiakastilanteen mukaan. Yleisarviointimalli ei ole tutkimuksen mukaan käyttökelpoinen arvioinnin- tai palveluohjauksen työväline avohuollon sosiaalityön sosiaalityöntekijöille, ainakaan nykyisessä muodossaan. Laaja-alaisen yleisarviointimallin avulla ei myöskään saada kerättyä vertailukelpoista tai luotettavaa tilastotietoa asiakkaiden tuki- tai palvelutarpeista. Tilastoitavat vakavuustasonumerot ovat käyttökelvottomia, koska numerotieto koostuu sekä sosiaalityöntekijän, asiakkaan että vanhemman arvioista, mutta myös tiedoista, mitkä eivät liity lastensuojeluun. Sosiaalityöntekijät myös huomauttivat, että lastensuojelussa asiakkaiden tilanteet elävät koko ajan, joten numeroarviot eivät välttämättä ole paikkaansa pitäviä myöhemmin. Lisäksi vaikeasti ymmärrettävien ja tulkinnanvaraisten kriteerien ja vakavuustasojen takia jokainen työntekijä voi käyttää laaja-alaista yleisarviointimallia eri tavalla ja jokainen asiakas voi tulkita sanalliset kriteerit omalla tavallaan. Sosiaalityöntekijöiden mielestä asiakastietojärjestelmästä irrallisen yleisarviointimallin sijaan tulisi kehittää asiakastietojärjestelmää ja asiakassuunnitelmaa, sekä korjata näiden puutteita tilastotiedon keruuseen soveltuvammaksi. Pilottihankkeen yhteydessä sosiaalityöntekijät laativat kehitysidean, jonka tilastotiedonkeruutapa olisi vähemmän aikaa vievä, käyttökelpoisempi ja eettisempi, jolla saataisiin laadukkaampaa tilastoitavaa numerotietoa. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden mielestä laadullista tietoa, jota ei voida tilastoida, olisi mahdollista kerätä johtavien sosiaalityöntekijöiden johdolla tiimeittäin systemaattisesti tietyin väliajoin raportteihin. Tulevaisuudessa valtakunnallisen lastensuojelun tilastointijärjestelmän kehittämisessä tulisi huomioida sosiaalityöntekijöiden näkemykset ja ehdotukset. Olisi tärkeää ottaa sosiaalityöntekijät mukaan tilastolliseen kehittämistyöhön tekemään yhteistyötä muiden lastensuojelun ulkopuolisten ammattilaisten kanssa. Mikäli päädyttäisiin kehittämään asiakastietojärjestelmää tilastotiedon keruuseen sopivammaksi, olisi myös mahdollisesti kartoitettava sosiaalityöntekijöiden tietoteknilliset taidot ja tarjottava tarvittaessa lisäkoulutusta. Kehittämisessä tulisi myös huomioida lastensuojelussa vallitseva työtilanne ja vältettävä työntekijöiden lisäkuormitusta.