Browsing by Author "Färkkilä, Heini"

Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ovat kansalliset asiakassuunnitelmat eli työllistymis- ja aktivointisuunnitelmat sekä monialaiset työllistymissuunnitelmat suomalaisessa aktiivipolitiikassa hallinnan ja itsehallinnan välineinä. Tutkimuksessa keskitytään seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miten lainsäädännössä asiakassuunnitelmilla rakennetaan työttömistä tietynlaisia toimijoita? Tätä kattokysymystä tarkentavat: Miten virallisaineistossa muodostetaan itsehallinnan tekniikoita ja suunnitelmista työttömien (itse)hallinnan väline? Miten asiakassuunnitelmilla rakennetaan työttömistä aktiivisia ja vastuullisia sopimuskumppaneita? Aktivointi ja aktiivipolitiikka kehittyi alun perin erityisesti 1980-luvulla hyvinvointivaltion kritiikkinä. Sen taustalla vaikuttavia lähtökohtia ovat yksilöllistäminen, oikeuksien ja velvollisuuksien korostaminen, sanktiot, aktivointi, vastuuttaminen ja osallistuminen sekä paternalismi ja sosiaalinen kansalaisuus. Nämä kaikki yhteenkietoutuvat asiakassuunnitelmissa, jotka on omaksuttu hyvin samankaltaisina Euroopassa osittain Euroopan unionin ja OECD:n suositusten ohjaamana. Tutkimuksessa painoarvoa annetaan erityisesti sopimuksellisuudelle (contractualism), jota on Suomessa tutkittu tähän mennessä hyvin vähän, vaikka sopimuksen kaltaiset mekanismit ovat lisääntyneet yksityisen ja julkisen toimijan välisissä suhteissa vuosi vuodelta. Sopimuksellisuus tarkoittaa sopimusten tai sopimusten kaltaisten mekanismien kuten suunnitelmien käyttöä yksityisen ja julkisen vallan välisessä suhteessa. Sopimuksellisuus on tutkimuksen mukaan nähtävissä sekä taustateoriana ja lähestymistapana että osoittamassa hallinnon muutosta toisaalta niin sosiaalisen kontrollin sopimuksissa, joita tässä tutkimuksessa käsiteltiin, että myös taloudellisissa suhteissa ja hallintosopimuksina. Sopimuksellisuus ja suunnitelmat ovat yhteenkietoutuneita. Tutkimuksen metodina käytetään hallinnan analytiikkaa sekä foucault’laista diskurssianalyysia. Tutkimusaineiston muodostavat asiakassuunnitelmia koskeva virallisaineisto eli niitä koskeva lainsäädäntö, hallituksen esitykset sekä eduskunnan valiokuntakäsittelyssä annetut mietinnön ja lausunnot. Yhteensä aineisto on laajuudeltaan noin 770 sivua, ja se sijoittuu vuodesta 1993 vuoteen 2015. Analysoitava aineisto on siten myös kulloinkin voimassa ollutta asiakassuunnitelmia koskevaa lainsäädäntöä ja sen soveltamista ohjaavia oikeuslähteitä. Hallinnan analytiikan ja diskurssianalyysin keinoin aineistosta havaitaan kahdenlaisia diskurssimuodostelmia: paternalistisia ja sosiaalista kansalaisuutta korostavia sekä sopimuksellisuuden diskursseja. Analyysi osoitti, että sopimuksellisuuden diskurssi on aineistossa voimakkaana. Se korostaa työtöntä aktiivisena markkinatoimijana, neuvottelijana, joka hallitsee itseään ja suunnitelmansa noudattamista tarkkailemalla pääsee takaisin normiin, työssäkäyväksi henkilöksi. Toisaalta diskurssit korostivat asiantuntijoiden merkitystä työttömien tarpeiden määrittelyssä sekä työttömiä yhteiskunnan apua kaipaavina potentiaalisina syrjäytyjinä. Tätä asiantuntijadiskurssia ei aiemmassa tutkimuksessa ole juuri tuotu esille. Analyysi osoittaa, kuinka asiakassuunnitelmat ovat merkittävä elementti työttömyyden hallitsemisessa. Suunnitelmista on muodostunut väline, jonka kautta sekä viranomainen että työtön itse tarkkailevat työttömän toimintaa, sen oikeuksia ja velvollisuuksia yksilöllistetyn suunnitelman kautta, jonka toteuttamista tehostavat entisestään sanktiot. Suunnitelmat ovat nähtävissä hallinnan ja itsehallinnan välineinä.