Browsing by Author "Faugel, Marjaana"

Tämä on tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista, jotka ovat luopuneet papin työstä. Tutkimus on puheenvuoro työelämän muutosta ja uskonnollista murrosta koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jossa pappeuden kokemuksia ja pappien alanvaihtoa on suomalaisessa kontekstissa käsitelty varsin vähän. Tutkimuksessa kuvataan papin työstä luopumisen syitä ja selvitetään syiden suhdetta papin ammatin luonteeseen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilanteeseen 2010-luvulla. Tutkimus on kertomus alaa vaihtaneiden pappien ammatinvalinnasta, pappeuden kokemuksista ja papin työstä luopumiseen johtaneista syistä. Lisäksi se sisältää tilastollisen kartoituksen alanvaihdon yleisyydestä. Tutkimuksen näkökulma on narratiivinen. Aineisto koostuu viiden alaa vaihtaneen papin keskusteluista, jotka kerättiin muistelutyömenetelmällä ja yhdellä teemahaastattelulla. Muistelutyöryhmä kokoontui kolme kertaa, ja osallistujat valmistelivat jokaiselle kerralle oman puheenvuoronsa yhteisestä aiheesta. Pappien yhdessä tuottamia kertomuksia tarkastellaan narratiiveina, joilla he tekevät päätöstään luopua papin työstä ymmärrettäväksi itselleen ja muille. Tutkielmassa Greimasin aktanttimalli paljastaa, että papin työn tavoite on hämärtynyt. Papin työn tavoitetta tarkastellaan lähemmin Abbottin ammatin toimialueen käsitteen avulla. Työn tavoitteen epäselvyyden lisäksi monet tekijät estivät tutkimuksen pappeja tekemästä työtään haluamallaan tavalla. Papin työtä estäneitä vastustajia analysoidaan uudesta työstä käytyjen keskustelujen ja erityisesti professionaaliseen työhön liitettyjen haasteiden kautta. Papit tekevät päätöstään luopua papin työstä ymmärrettäväksi neljällä tavalla. Ensinnäkin heidän tiensä papiksi oli seurausta ajautumisesta eikä useimmilla heillä ollut kutsumusta papin työhön alun perinkään. Tämä tulos vahvistaa aiemman tutkimuksen tuloksia siitä, että teologisesta tiedekunnasta papiksi päätyy ihmisiä, jotka eivät opintojen alussa ole halunneet papiksi. Toiseksi papit kärsivät papin profession ja kirkon toimialueen epäselvyydestä. Heidän mukaansa kirkon ydintehtävä ei välittynyt ihmisille eivätkä he kokeneet työtään merkitykselliseksi. Kolmanneksi vaikka työn objekti olisi ollut selvä, suuren organisaation byrokraattisuus ja monet työyhteisön haasteet estivät pappeja tekemästä työtään ihanteellisella tavalla. Neljänneksi papit tekevät alanvaihtopäätöstään ymmärrettäväksi sillä, että he eivät halunneet antaa papin työn määrittää elämäänsä liikaa. Pappien alanvaihdon syyt liittyvät uudesta työstä käytyihin keskusteluihin, kuten työn henkilökohtaisuuteen, perheen ja työn yhteensovittamisen vaikeuteen, työn silppuuntumiseen ja merkityksen kokemuksen puuttumiseen. Papit haastavat perinteistä kutsumusajattelua ja liittyvät ajatukseen, jonka mukaan pappeus on kutsumuksen sijaan ammatti, jossa työ ja vapaa-aika pitää voida erottaa toisistaan. Uskonnollinen murros ja kirkon jäsenkato haastavat papin profession päivittämään toimialueensa. Pappien mukaan heidän työnsä objekti eli papin ja kirkon toimialue yhteiskunnassa kaipaa selventämistä ja päivittämistä. Pappien kertomuksissa kuuluu huoli kirkon ja papin profession autonomian menetyksestä. Sitä voidaan pitää seurauksena kirkon jäsenkadosta ja sen tuomasta tarpeesta miellyttää kaikkia ihmisiä. Jäsenkadon tuomat haasteet voidaan liittää myös markkinalogiikan professioammateille asettamiin haasteisiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitetään, että useimmat pappien alanvaihdon syyt liittyvät työelämän muutoksen ja uskonnollisen murroksen tuomiin haasteisiin, joihin papin professio ei ole onnistunut vielä vastaamaan.