Browsing by Author "Finander, Laura"

Sosiaalihuoltolaki määrittää, että erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan omatyöntekijän tulee olla sosiaalityöntekijä. Se, kenet ja millä perustein määritellään erityistä tukea tarvitsevaksi, vaikuttaa asiakkaan oikeuksien toteutumiseen sekä sosiaalialan ammattihenkilöiden väliseen työnjakoon. Tutkimukseni tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät näkevät ja määrittelevät erityisen tuen tarpeen. Erityisen tuen tarve aikuissosiaalityössä on myös aihe, jota on harvemmin tutkittu, vaikka uusi sosiaalihuoltolaki astui voimaan jo 2015. Määrittely on myös yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmasta ensisijaisen tärkeä. Tämän laadullisen tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen teoria, kriittinen sosiaali-työ, sekä pragmatistinen tieteenfilosofia. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millainen on erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky sosiaalityöntekijöiden määrittelemänä? 2) Mitkä seikat vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden mielestä erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakykyyn? Aineistona on viisi (5) aikuissosiaalityössä työskentelevän sosiaalityöntekijän teemahaastattelua, jotka on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia käyttäen. Sosiaalityöntekijöiden haastattelujen analyysin perusteella erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyky on merkittävästi alentunut, mikä ilmenee ensisijaisesti vaikeuksina palvelujen hakemisessa, saamisessa sekä niissä asioinnissa. Lisäksi alentuma ilmenee arkielämän toiminnoissa. Toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat palveluiden saatavuus sisältäen niiden tarpeiden mukaiset palvelut sekä saavutettavuuden. Lisäksi toimintakykyyn vaikuttaa ammattihenkilöiden tekemä työ, joka sisältää asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen sekä sosiaalityöntekijän osaamisen. Sosiaalityöntekijät näkevät myös yhteiskunnallisen ilmapiirin ja ammattilaisten asenteiden vaikuttavan erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Tutkimukseni tuottaa arvokasta tietoa siitä, miten sosiaalityöntekijät ymmärtävät erityistä tukea tarvitsevan asiakkaan toimintakyvyn sekä vahvistaa tietoisuutta siihen vaikuttavista tekijöistä. Merkittävä tulos on se, että toimintakyky ja siihen vaikuttavat tekijät ovat osittain rinnakkaisia. Analysoimieni haastattelujen pohjalta erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden toimintakyky määrittyy alentuneeksi palvelujen hakemisen, saamisen ja asioinnin osalta, mutta tarjolla olevat palvelut eivät vastaa tuen tarpeisiin tai ole saavutettavia. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri ja ammattilaisten asenteet vaikuttavat negatiivisesti erityistä tukea tarvitsevien toimintakykyyn. Kaikkein haavoittuvaisimmassa tilanteessa ovat ihmiset, joilla on sekä vakava päihderiippuvuus että vakava mielenterveyden häiriö, sillä heille ei ole heidän tuen tarvettaan vastaavia palveluita eivätkä ne ole saavutettavia. Erityistä tukea tarvitsevat asiakkaat hyötyisivät myös arjen tuen palvelusta, joka mahdollistaisi sosiaalisen kuntoutumisen. Tutkimukseni aineiston ollessa pieni, on yleistettävyyden suhteen oltava kriittinen, mutta tulokset ovat linjassa aiemmin sosiaali- ja terveyspalveluista tehdyn tutkimuksen kanssa.