Browsing by Author "Haapanen, Vilja"

Ketterää organisaatiomallia on usein ehdotettu ratkaisuksi muuttuvan maailman vaatimuksiin vastaamiseksi. Kuitenkin vain harva organisaatio on muuttanut toimintaansa ketterämmäksi. Tämä tutkimus lähestyy itseohjautuvuutta kriittisestä näkökulmasta kysyen, miksi itseohjautuvuus ei vielä ole levittäytynyt organisaatioihin laajemmin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaiset asiat tällä hetkellä vaikuttavat organisaatioiden valmiuksiin ja halukkuuteen muuttaa toimintamallejaan itseohjautuvammiksi. Samalla tutkimus luo kuvaa siitä, onko ketteryyden leviäminen todellisuudessa mahdollista. Tarkastelussa kiinnitetään erityistä huomiota viestinnän ja ennen kaikkea vauhdilla kehittyvien viestintäteknologioiden rooliin suhteessa organisaation kehitykseen. Tutkimusaiheen teoreettisessa tarkastelussa lähdetään liikkeelle siitä, että merkittävin syy mallin leviämisen hitaudelle piilee organisaatioiden taipumuksessa säilyä ennallaan. Organisaatioiden muutoksen hitautta tarkastellaan kompleksisuusteorioiden ja niihin pohjautuvan polkuriippuvuuden käsitteen näkökulmasta. Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää johtajaa eri toimialojen organisaatioista. Haastateltavat edustavat suuria, enemmän tai vähemmän perinteisesti organisoituneita organisaatioita. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla ja sitä analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen perusteella merkittävin syy sille, että itseohjautuva organisaatiomalli ei vielä ole levinnyt organisaatioihin laajemmin, on sekä aiemman tutkimuksen että haastatteluaineiston perusteella se, että organisaatiot ovat tottuneet organisoitumaan perinteisesti ja siten pysymään polullaan. Vakiintuneissa käytännöissä nähdään paljon säilyttämisen arvoista, koska ne ovat vuosien saatossa osoittautuneet toimiviksi tavoiksi organisoitua. Samanlaista jähmettymistä on havaittavissa myös organisaatioissa vallitsevissa ajatusmalleissa. Vaikka muutosta hidastavat haastatteluaineiston perusteella monet toiminnan tehokkuuteen ja kannattavuuteen liittyvät tekijät, johtajat vaikuttivat olevan ennen kaikkea kiinnostuneita siitä, että töissä voidaan hyvin: hyvinvoivien ja motivoituneiden työntekijöiden uskotaan suoriutuvan tehtävistään paremmin ja sitoutuvan työhönsä entistä syvemmin. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaankin pitää sitä, että itseohjautuvuudesta saatavat työhyvinvointihyödyt tulisi saada laajemmin erilaisten organisaatioiden ulottuville. Joko-tai-ajattelun sijaan itseohjautuvuus tulisi nähdä löyhemmin janana, jolta jokainen organisaatio voisi etsiä itselleen sopivan soveltamisen tavan.