Browsing by Author "Haaranen, Päivi"

Rauhanrakentamisen tarve on lisääntynyt huomattavasti kylmä sodan jälkeen. Rauhanrakentamisella pyritään saavuttamaan pysyvä rauha konfliktista kärsineeseen maahan. Tämä tehtävä on vaikea ja sen onnistumiseen vaikuttaa monet eri tekijät yhteiskunnan kaikilta eri aloilta. Tärkeää rauhantyössä on pyrkiä poistamaan ne perimmäiset syyt, miksi konflikti syttyi. Rauhanrakentamisen työhön osallistuu erittäin laaja joukko erilaisia toimijoita kansainvälisistä organisaatioista valtioihin, kansalaisyhteiskunnan toimijoista alueellisiin järjestöihin, unohtamatta itse paikallista väestöä. Näiden toimijoiden rooli on ollut suuressa kasvussa viime vuosina, mikä on johtanut toimijoiden välisen koordinointiongelman syntymiseen. Yhdistyneet kansakunnat perustivat turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen alaisien YK:n rauhanrakennuskomission vuonna 2006, jonka yhdeksi tavoitteeksi asetettiin juuri koordinoinnin selkeyttäminen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan YK:n rauhanrakennuskomission roolia rauhanrakentamisen kentällä juuri koordinointihaasteeseen liittyen. Tämän saavuttamiseksi YK:n rauhanrakentamisen kenttää tutkitaan organisaatioiden valossa, etenkin verkostomallin kautta. Verkostomallin mukainen toiminta edesauttaa koordinoinnin paranemista organisaatioiden välillä. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia haasteita rauhanrakennuskomission toiminnassa on sen ensimmäisten vuosien aikana ollut ja millaiseksi sen roolin toivotaan muodostuvan. Lisäksi tarkastellaan millainen organisatorinen malli sopisi parhaiten YK:n rauhanrakentamisen kentällä ja millainen rooli rauhanrakennuskomissiolla voisi siinä olla. Lopuksi pyritään selvittämään komission tulevaisuuden näkymiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa aineistona toimii rauhanrakentamisen tutkijoiden arvioita komission toiminnasta sekä YK:n rauhanrakennuskomission toiminnan viisivuotisselonteko. Aineiston käsittelyssä käytetään apuna teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimus osoittaa, että YK:n rauhanrakentamisen kentässä on verkostomallin piirteitä mutta täydellinen verkosto ei ole kyseessä. Tutkimuksen edetessä keskusorganisaatiollinen verkostohallinnon malli nousee kuitenkin koordinointihaasteen kannalta parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Tutkimustulosten mukaan YK:n rauhanrakentamisen kentällä on runsaasti sekä rakenteellisia että laajempialaisia haasteita, joiden ratkaiseminen on vaativaa. Tulokset komission tulevaisuuden roolista ovat kuitenkin positiivisia ja toiveikkaita. Rauhanrakennuskomission ja YK:n rauhanrakentamisen kentän tarttuessa haasteisiin voi myös keskusorganisaatiollisen verkostohallinnon mallin sisäistäminen olla mahdollista.