Browsing by Author "Hafeez, Kirsi"

Tutkimus käsittelee udmurttien kansanuskoon liittyviä pyhiä paikkoja. Kyseessä on etnografinen tapaustutkimus, jonka kohteena on Baškortostanin tasavallassa sijaitseva Badǯ́ym Kač́akin kylä. Baškortostanin tasavallan udmurtit ovat osa Kaman-takaisten udmurttien diasporaa. Kylän pyhiä paikkoja tarkastellaan 1800-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa pyhillä paikoilla tarkoitetaan udmurttien kansanuskoon liittyviä rituaalipaikkoja, joilla on vakiintuneet paikat maisemassa ja, jotka ovat pääosin rakentamattomia luonnonpaikkoja. Kyläläisten toiminnan kautta käsitellään sitä, kuinka paikkojen merkitys pyhänä määrittyy suhteessa profaaniin kylämaisemaan 1800-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen, millaisia sosiaalisia ryhmiä pyhät paikat kokoavat yhteen, ja millaisia eroja eri sosiaalisten ryhmien toiminnan välille muodostuu pyhissä paikoissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalinen muistin paikallistumista pyhiin paikkoihin 2000-luvun alussa kertomusten ja kehollisen toiminnan kautta. Tutkimus pyrkii valaisemaan pyhien paikkojen merkitystä myös Neuvostoliiton aikana Badǯ́ym Kač́akin kylässä. Kaiken kaikkiaan pyhien paikkojen saamia merkityksiä pyritään ymmärtämään suhteessa kunkin aikakauden yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimus perustuu 1800-luvun lopun ja 2000-luvun alun aineistoon Badǯ́ym Kač́akin kylästä. 1800-luvun lopulta peräisin oleva aineisto pohjautuu suomalaisten kansa- ja kielitieteilijöiden kenttätutkimukseen kylässä kesällä 1884 ja 1894. Tämä aineisto koostuu pyhien paikkojen kirjallisista kuvauksista ja valokuvista. 2000-luvun alun aineisto rakentuu etnografisesta kenttätutkimuksesta, joka toteutettiin kylässä kesällä 2008. Aineisto on kerätty osallistuvan havainnoinnin ja haastattelujen avulla. Osallistuvaa havainnointia toteutettiin vierailemalla pyhissä paikoissa arkena ja rituaalien aikana. Aineistoon sisältyy myös pyhiä paikkoja koskevia valokuvia ja karttoja. 1800-luvun lopun ja 2000-luvun alun aineistot tuovat esille, että pyhät paikat poikkesivat tilallisesti ja ajallisesti ympäröivästä profaanista kylämaisemasta. Osa paikoista sijoittui kylän ulkopuolelle ja osa sisäpuolelle, mutta ne erottuivat profaanista maisemasta fyysisten piirteidensä ja niihin liitetyn toiminnan kautta. Ajallisesti paikat poikkesivat profaanista siten, että niitä koskeva toiminta aktivoitui suhteellisen harvoin pääasiassa kalendaaririittien, mutta myös siirtymä- ja kriisiriittien aikana. Tämä pätee sekä 1800-luvun loppuun että 2000-luvun alkuun. 2000-luvun alussa suurimmasta osasta 1800-luvun lopun pyhistä paikoista oli kylässä muistikuvia, mikä kertoo paikkojen merkityksellisyyden säilymisestä. Tämä näkyi siten, että osa paikoista oli elvytetty rituaalikäyttöön 1990-luvun lopulla. Toiminta paikoissa aktivoitui edelleen suhteellisen harvoin kalendaari-, kriisi- ja siirtymäriittien aikana. Pyhien paikkojen, rituaalien ja rukoiltavien jumalien määrä oli kuitenkin vähentynyt verrattuna 1800-luvun loppuun. Useita 1800-luvun lopulla toimineita pyhiä paikkoja ei ollut otettu rituaalikäyttöön, mutta paikkoihin liitettiin runsaasti muistoja ja uskomustarinoita, jotka osaltaan loivat niiden merkitystä pyhinä ja säilyttivät ne koskemattomina kylämaisemassa. Neuvostoliiton aikana tapahtuneet kylämaiseman muutokset vaikuttivat joihinkin pyhiin paikkoihin radikaalisti, mutta tämä ei tarkoittanut niiden pyhän merkityksen täyttä katoamista. 1800-luvun lopulla pyhät paikat koostuivat perheen, sukulaisryhmien, kylän ja lähialueen yhteisistä pyhistä paikoista. Tuolloin sukulaisuusjärjestelmä ja sukupuoli määrittivät kyläläisten toimintaa suhteessa pyhiin paikkoihin. Pyhien paikkojen rituaalit liittyivät olennaisesti maaviljelykseen, vuodenkiertoon sekä perheen ja suvun hyvinvointiin. 2000-luvun alussa sukulaisryhmien ja sukupuolten rooli ei enää korostu, vaan valtaosa rituaalikäytössä olevista pyhistä paikoista on alueellisia tai kyläkohtaisia. Pyhien paikkojen ja niissä tapahtuvien rituaalien kautta ilmennetään nykyään oman udmurttikylän identiteettiä suhteessa muihin kyliin, mutta myös oman alueen identiteettiä suhteessa muihin Kaman-takaisiin udmurtteihin. Pyhien paikkojen kautta luodaan myös oman diasporaryhmän identiteettiä suhteessa muihin udmurtteihin, jolloin neuvotellaan etenkin perinteen oikeanlaisesta elvyttämisestä. Tutkimus osoittaa, että pyhä järjestää toimijoita, esineitä ja asioita eri tasoihin, joista toisten on sallittua olla lähempänä sitä kuin toisten. Näin ollen pyhien paikkojen rajat määrittyvät suhteessa paikkoja koskevaan toimintaan. Pyhää ei määrittele pelkästään eron tekeminen profaanista, vaan pyhä voi sisältää myös eri pyhän lajeja, joiden pitää olla erillään toisistaan yhtä lailla kuin profaanin. 1800-luvun lopun ja 2000-luvun alun aineistojen vertailu osoittaa, että pyhät paikat ovat varsin pysyvä ja hitaasti muuttuva osa kylämaisemaa. Pysyvyydellä ei tarkoiteta sitä, että paikkojen merkitykset olisivat muuttumattomia. Pikemminkin paikat ovat toimineet keskeisinä symboleina kylämaisemassa keräten eri aikakausina erilaisia pyhiä merkityksiä.