Browsing by Author "Hakamäki, Teija"

Tutkielman aiheena on työn epävarmuustekijöiden yhteys organisaatio- ja ansiotyösitoutumiseen. Kohdejoukkona ovat työssäkäyvät suomalaiset. Tarkasteltavat epävarmuustekijät edustavat työn koettua epävarmuutta ja ne on jaettu kolmeen ryhmään, työsuhde-, työasema ja työmarkkinaepävarmuuteen. Tarkoituksena on tutkia, ovatko epävarmuustekijät yhteydessä organisaatio- tai ansiotyösitoutumiseen ja millainen mahdollinen yhteys on. Lisäksi tarkoituksena on kuvata epävarmuustekijöiden yleisyyttä ja työssäkäyvien sitoutumista työorganisaatioon ja ansiotyöhön. Kirjallisuudessa on esitetty työn epävarmuuden lisääntyneen viime vuosituhannen lopulta lähtien, ja epävarmuudella on tutkimusten mukaan monia negatiivisia seurauksia. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu työn epävarmuuden olevan yhteydessä organisaatio- ja ansiotyösitoutumiseen, ja sen on havaittu heikentävän sitoutumista. Tältä pohjalta tutkielmassa oletetaan työn epävarmuustekijöiden heikentävän sekä organisaatio- että ansiotyösitoutumista. Poikkeuksena on työmarkkinaepävarmuus, jonka oletetaan saattavan vahvistaa organisaatiositoutumista, sillä työmarkkinaepävarmuuden on todettu lisäävän riippuvuutta nykyisestä työnantajasta. Aineistona käytetään ISSP (International Social Survey Programme) 2005: työorientaatiot III: -kyselyn Suomea koskevaa aineistoa. ISSP on maailmanlaajuinen yhteiskuntatieteellinen vertailututkimusohjelma, jonka työorientaatioita koskeva kysely toteutettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2005. Aineiston tuottajina olivat Tampereen yliopisto (Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos), Tilastokeskus ja Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Aineistonkeruu tehtiin postikyselynä syksyllä 2005, sen toteutti Tilastokeskus ja siinä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta. Aineistosta muodostettuun työssäkäyvien osa-aineistoon kuuluu 782 vastaajaa. Epävarmuustekijöiden ja organisaatio- sekä ansiotyösitoutumisen välisten yhteyksien analysointiin käytetään logistista regressioanalyysia, joka tehdään organisaatio- ja ansiotyösitoutumiselle erikseen. Mallinnuksessa tarkastellaan ensin selittävien tekijöiden yksittäisiä yhteyksiä, tämän jälkeen taustamuuttujilla vakioituja yhteyksiä ja lopuksi tarkastellaan, miten yhteydet muuttuvat, kun malliin tuodaan muita epävarmuustekijöitä. Tulosten perusteella naiset ja korkeasti koulutetut ovat vahvasti ansiotyöhön sitoutuneita. Esimiehet ja yrittäjät ovat sitoutuneita sekä ansiotyöhön että organisaatioon, mutta organisaatioon voimakkaammin. Työn epävarmuustekijöistä vahvimmin ansiotyösitoutumiseen näyttävät olevan yhteydessä työtyytymättömyys sekä huonoksi koetut tulot. Viimemainittua voidaan pitää yllättävänä, sillä tutkittu ansiotyösitoutuminen kuvaa asennoitumista ansiotyöhön muutenkin kuin vain toimeentulon lähteenä. Organisaatiositoutumiseen näyttävät olevan voimakkaimmin yhteydessä työtyytymättömyys sekä huonoksi koetut tulot, kuten ansiotyösitoutumiseenkin, ja lisäksi taitoja kehittämätön työ, huonot suhteet esimiesten ja alaisten välillä sekä ei-turvattu työpaikka.