Browsing by Author "Huotari, Satu"

Tutkielma käsittelee Yhdysvaltojen ja Venäjän federaation antamien roolien vaikutusta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (myöhemmin ETYJ) kehitykselle ja sen Helsinki +40 -prosessille. ETYJ oli merkittävä turvallisuusorganisaatio kylmän sodan aikana, mutta nykyään sen merkityksen eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin osana voi tulkita vähentyneen huomattavasti. Organisaation 2000-luvun toimintaa leimasi kankeus ja kyvyttömyys saavuttaa yhteisymmärrystä asialistalla olleista aiheista. Tästä huolimatta ETYJin jäsenvaltiot päättivät vuonna 2012 aloittaa organisaation toiminnan tehostamiseen sekä agendan päivittämiseen tähtäävän Helsinki +40 -prosessin. Yhdysvaltojen ja Venäjän ETYJille antamia rooleja analysoimalla voidaan tulkita organisaation kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielman keskeisenä käsitteenä on organisaation rooli, jonka kautta analysoidaan valtion vaikutusta organisaatioon. Realismin, institutionalismin ja konstruktivismin muodostaman teoreettisen viitekehyksen avulla selitetään roolien muodostumiseen vaikuttaneita tekijöitä sekä niissä tapahtuneita muutoksia ja syitä muutosten takana. Organisaation rooli muodostetaan analysoimalla sisällönanalyysin avulla tarkasteltavien valtioiden korkean tason poliittisten edustajien puheita ETYJin kokouksissa sekä ulkopoliittisia linjapapereita ja raportteja. Roolihahmotelmien tulkinnan tukena käytetään myös sekundaariaineistoa poliittisen kontekstin vaikutuksen tulkitsemiseksi. Helsinki +40 -prosessi esitellään esimerkkitapauksena annettujen roolien vaikutuksesta ETYJin kehitykselle. Aineiston myötä muodostuneiden roolihahmotelmien perusteella esitetään tulkinta, jonka mukaan Yhdysvaltojen antamat roolit ovat vaikuttaneet ETYJin kehitykseen ja Venäjän federaation eivät. Yhdysvaltojen ETYJille antamiin rooleihin ovat vaikuttaneet sen suurvaltaidentiteetti sekä instrumentaalinen multilateralismi. Yhdysvallat on saanut edistettyä intressejään ETYJin kautta ja muutettua organisaation agendan painotusta. Venäjän ETYJille antamissa rooleissa keskeinen teema on halu muuttaa ETYJiä velvoittavampaan suuntaan, jotta se vakiinnuttaisi valtansa Euroopassa. Tämä tavoite ei ole toteutunut, minkä johdosta Venäjä on turhautunut organisaatioon ja toteuttaa 2000-luvulla alkaneita suurvaltapyrkimyksiään ETYJin viitekehyksen ulkopuolella. Valtioiden ristiriitaisten roolien sekä muualle keskittyvien intressien johdosta ETYJ on ajautunut nykyiseen tilanteeseen ilman selkeää agendaa. Ukrainan kriisin johdosta Helsinki +40 -prosessi ja sen tavoitteet ovat jäissä ja organisaation tulevaisuus epäselvä.