Browsing by Author "Huovila, Leena"

Sosiaalityö on suosittu aihe mediassa. Median on todettu vaikuttavan mielipiteiden muodostumiseen. Media on tuonut valikoivasti asioita esiin sosiaalityöstä, sillä se kuvataan useimmiten negatiivisessa valossa. Lastensuojelu on saanut muita sosiaalityön kenttiä enemmän huomiota mediassa. Lisäksi viime vuosien aikana sosiaalityön ammattilaiset ovat ottaneet näkyvämmin osaa sosiaalityön julkisuuskuvan rakentamiseen mediassa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen julkisuuskuva sosiaalityöstä muodostuu Helsingin Sanomien kirjoituksissa. Aineisto kerättiin aikavälillä 1.1.-31.8.2018. Aineisto sisälsi yhteensä 96 kirjoitusta Helsingin Sanomien eri osioista. Aineisto analysoitiin hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin perusteella muodostettiin seitsemän sosiaalityön julkisuuskuvaa rakentavaa kategoriaa, jotka olivat sosiaalityön resurssien vähyys, työn kuormittavuus, keinottomuus, puuttumattomuuden ja puuttumisen kokemukset, onnistumistarinat, osaaminen ja asiantuntijuus sekä sosiaalityön monipuolisuus. Helsingin Sanomien kirjoituksissa sosiaalityöstä muodostunut julkisuuskuva ei ole pelkästään kielteinen, vaan myös positiivisia asioita tuotiin esiin. Tulosten perusteella vähäisten resurssien vuoksi sosiaalityö näyttäytyy suurista asiakasmääristä ja ajanpuutteesta kärsivänä instituutiona, jossa resurssien puute on esteenä paneutuvalle sosiaalityölle. Työn kuormittavuus on yhteydessä resurssien vähyyteen ja se vaikuttaa myös työntekijöiden sitoutumiseen sekä rekrytoimiseen. Sosiaalityön keinot koetaan riittämättöminä asiakkaiden tilanteisiin vaikuttamisessa. Tämän lisäksi sosiaalityöhön liitetään puuttumattomuuden kokemuksia, joissa sosiaalityöntekijöiltä ei saatu haluttua apua. Toisaalta puuttumista saatetaan pelätä tai vältellä. Sosiaalityön julkisuuskuva rakentuu myös onnistumistarinoiden kautta ja sen asiantuntijuutta sekä osaamista arvostetaan. Tulosten perusteella sosiaalityöstä saa monipuolisen kuvan, sillä sosiaalityöntekijät työskentelevät erilaisten asiakkaiden kanssa ja tekevät moniammatillista yhteistyötä. Tutkielman pohjalta herää kysymys siitä, voisiko sosiaalityön muita osa-alueita tuoda enemmän esiin, jotta sosiaalityön julkisuuskuva ei rakentuisi niin vahvasti lastensuojelun ympärille. Alan ammattilaiset näkyivät Helsingin Sanomien kirjoituksissa, mutta heidän osallistumistaan sosiaalityön julkisuuskuvan muodostumiseen tarvitaan yhä enemmän. Usein sosiaalityöstä puhutaan mediassa vain asiakkaiden ja heidän läheistensä näkökulmasta, jolloin viranomaisten toimintaa ei perustella ja asiasta voi jäädä vääränlainen kuva.