Browsing by Author "Hurmalainen, Sami Pekka"

Suomi on sitoutunut kansainvälisissä sopimuksissa vähentämään kasvihuonepäästöjään (vuoden 1990 tasosta) 80-95 % vuoteen 2050 mennessä. Tämä velvoittaa, että Suomen energiapolitiikkaa sekä tulevaisuuden energiamuotoja tulee tarkastella kriittisesti. Suomen tulee löytää riittävän tehokkaat ja tarkoituksenmukaiset keinot omille energiapoliittisille toimille, jotta voidaan kantaa vastuu päästöistä ja ilmastomuutoksen torjunnasta. Ilmastonmuutoksen torjunnan ohella Suomen energiapolitiikkaa ohjaavat kansainväliset ilmastosopimukset. Tässä tutkimuksessa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin Uusi energiapolitiikka -Facebook-ryhmän julkisia keskusteluita Suomen energiapolitiikasta. Tutkimuksessa selvitetään, että mitä oikeuttamisen maailmoja ja argumentteja kirjoittajat käyttävät esittäessään kritiikkiä ydin-, aurinko- ja tuulivoimaa kohtaan sekä miten kirjoittajat tuovat esille Suomen uuden energiapolitiikan haasteita oikeuttamisen maailmojen valossa. Tutkimuksessa keskityttiin ydinvoiman, tuulivoiman sekä aurinkovoiman teemoihin, koska ne esiintyivät keskusteluissa vahvasti. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Boltanskin ja Thévenotin oikeuttamisen maailmoja (inspiraation, kodin, kansalaisuuden, maineen, markkinoiden, teollisuuden sekä ekologian maailma) sekä analyysivälineenä samasta teoriasta johdettua julkisen oikeuttamisen analyysimenetelmää. Aineisto koostui useista tuhansista vuosien 2014-2016 aikana lähetetyistä viesteistä. Rajatusta aineistosta koodattiin argumentteja eli vaateita yhteensä 441 kappaletta sekä niistä oikeuttamisen maailmoja yhteensä 692 kappaletta. Tuloksien mukaan ydinvoiman oikeuttaminen keskittyi olennaisesti teollisuuden, maineen sekä ekologisen maailman ympärille. Tehokas, turvallinen ja ympäristöystävällinen energiamuoto, mikä pelastaa ilmastonmuutokselta. Negatiiviset vasta-argumentit keskittyivät ekologian- ja maineen maailmaan, ottaen huomioon ydinjätteen, säteilyn sekä tapahtuneet ydinonnettomuudet sekä sen historian kokonaisuudessaan. Ydinvoima esittäytyi aineistossa peruspilarina, mihin muita energiamuotoja verrattiin. Aurinkovoima esiintyi hyvässä valossa oikeuttamisen maailmojen näkökulmasta katsottuna. Aurinkovoimaan kohdistui argumentteja jokaisen maailman puolesta tasaisesti. Se nähtiin tulevaisuuden energiamuotona ja monien inspiraatioiden kohteena tulevaisuudessa. Aurinkovoiman tehot ja hyödyt nähtiin kilpailukykyisinä muutaman vuoden päästä, joten sen potentiaali tunnustettiin niin markkinoiden kuin teollisuuden maailman kautta vahvasti. Tuulivoiman oikeuttamisen maailmat keskittyivät ekologian, markkinoiden, teollisuuden, kodin ja maineen keskuuteen. Tuulivoiman argumentit olivat vahvasti negatiivissävytteisiä. Tuulivoima nähtiin luonnon ja ihmisten ympäristön tuhoajana. Sen saamien tukien katsottiin vääristävän tervettä kilpailua ja yleisesti se nähtiin vielä tehottamana ja säätövoimaa tarvitsevana energiamuotona. Tuulivoiman maine syntyi jokaisen maailman yhteisvaikutuksesta. Suomen energiapoliittiset haasteet oikeuttamisen maailmojen valossa kumpuavat ekologisen maailman kautta, koska päästöt ja ilmastonmuutos asettavat suurimmat haasteet Suomen energiapoliittisille toimille. Muut energiapoliittiset haasteet liittyvät mm. tutkimustoimintaan, innovaatioihin ja koulutukseen, lainsäädäntöihin, byrokratiaan, työpaikkoihin, energiatehokkuuteen, moraaleihin ja arvoihin, demokratiaan, maantieteelliseen sijaintiin sekä energiariippuvuuteen. Teoreettinen viitekehys oikeuttamisen maailmoista sekä julkisen oikeuttamisen analyysi tarjoavat mielenkiintoisen menetelmätyökalun energiapolitiikan tarkastelulle.