Browsing by Author "Huttunen, Petri"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan helsinkiläisten vaikeavammaisten kuljetuspalveluasiakkaiden toimijuuden rakentumista näiden käyttäessä itse valitsemiaan vakiotakseja ja tilatessa myöhemmin kuljetuspalvelumatkojaan Helsingin Matkapalvelun kautta. Aihe on tärkeä, koska vaikeavammaisille tarkoitettuja kuljetuspalveluja ei ole aiemmin tutkittu toimijuuden näkökulmasta, eikä vakiotaksin käytön vaikutuksia ole keskitytty tutkimaan laajemmin tieteellisesti. Kiinnostus aiheeseen pohjautuu muun muassa siihen, että Matkapalvelu-järjestelmän toimivuuden epäkohtia on tuotu esiin muutamissa aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta vaikeavammaisten kokemuksia Matkapalvelun ja vakiotaksin käytöstä ei ole verrattu niissä juurikaan toisiinsa. Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa vaikeavammaisten toimijuuden rakentumisen eroja ja yhtäläisyyksiä tarkasteltaessa vakiotaksin ja Helsingin Matkapalvelun käytön kokemuksia sekä kuljetuspalvelun järjestämistapojen vaikutuksia vaikeavammaisten jokapäiväiseen elämään. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1) Millä tavoin vakiotaksin käyttöoikeus ja myöhemmin sen menettäminen on vaikuttanut vaikeavammaisen kuljetuspalveluasiakkaan toimijuuteen? 2) Millaisia toimijuuden modaliteetteja on löydettävissä vaikeavammaisten kuljetuspalvelukokemuksista? Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu toimijuuden teoretisoinnista sekä tarkemmin Jyrki Jyrkämän toimijuuden modaliteettimallista, jossa toimijuus määrittyy täytymisen, voimisen, osaamisen, kykenemisen, haluamisen ja tuntemisen ulottuvuuksien kautta. Tutkimusaineisto hankittiin helmikuussa 2019 toteutetuissa viidessä yksilöhaastattelussa, ja haastatteluissa käytettiin narratiivista eli kerronnallista menetelmää. Litteroitu aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen teemoitellen etsimällä siitä Jyrkämän mallin mukaisia modaliteetteja sisältäviä ilmaisuja. Kuljetuspalvelukokemuksissa näkyvästä toimijuuden rakentumisesta saatuja tuloksia esitellään Jyrkämän ja esimerkiksi Anthony Giddensin näkemyksiin peilaten. Vakiotaksin käyttö tuki vaikeavammaisten toimijuutta. Tutun liikennöitsijän tuottama kuljetuspalvelu mahdollisti palvelunkäyttäjien harrastamisen, työnteon, omaehtoisen osallistumisen sekä aktiivisen sosiaalisen elämän ylläpidon. Tuttuihin kuljettajiin luotettiin paljon, ja vaikeavammaiset saivat näiltä palvelua yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Erityisen tärkeänä koettiin, että vakiotaksiyrittäjän kanssa oli mahdollista sopia kuljetusten aikatauluista joustavasti, mistä johtuen kuljetuspalvelua uskallettiin käyttää aktiivisesti. Vaikeavammaiset olivat toimijoita vakiotaksia käyttäessään, koska nämä kykenivät vaikuttamaan toiminnan rakenteena olleen palveluntuottajan toimintaan haluamallaan tavalla. Vakiotaksin käytöstä kerrottiin useimmiten voida-modaliteetin tai myönteisen tuntea-modaliteetin sisältävällä ilmaisulla. Helsingin Matkapalvelusta saadut kokemukset ja toimijuuden rakentuminen niissä näyttäytyvät päinvastaisena vakiotaksin käyttöön verrattuna. Vaikeavammaiset saivat kuljetuksensa toistuvasti joko etuajassa tai huomattavan myöhässä, mistä johtuen palvelun käyttö pyrittiin minimoimaan. Tämä heikensi kuljetuspalveluasiakkaiden toimijuutta, koska he vähensivät esimerkiksi harrastamistaan ja ystäviensä tapaamista. Kuljetusten epävarmuus vaikutti haitallisesti myös työntekoon. Vaikeavammaisten toimijuus heikentyi, koska nämä eivät voineet vaikuttaa keskitetyn järjestelmän toteutustapoihin, eivätkä toimia arjessa haluamallaan tavalla. Kuljettajien toimintaan ei luotettu, eivätkä palvelunkäyttäjät saaneet näiltä tarvittaessa apua samalla tavoin kuin vakiotaksilta. Kuljettajat käyttäytyivät usein myös epäasiallisesti ja jopa aggressiivisesti. Tästä johtuen osa vaikeavammaisista turvautui läheistensä apuun voidakseen esimerkiksi asioida ruokakaupassa. Koska palvelu koettiin hankalaksi ja turvattomaksi, ihmiset alkoivat elää aiempaa passiivisemmin. Tämä heikensi monien psyykkistä jaksamista. Helsingin Matkapalvelun käytöstä kerrottiin eniten kielteisillä tuntea-modaliteetti-ilmaisuilla sekä täytyä-modaliteetteja ja voida-modaliteettien negaatioita käyttäen. Kokemukset vakiotaksin ja Helsingin Matkapalvelun käytöstä olivat eri vammaryhmien edustajien välillä samanlaisia. Vakiotaksin käytön voi katsoa mahdollistaneen tutkimukseen osallistuneiden vaikeavammaisten toimijana toimimisen, kun taas Helsingin Matkapalvelun käytön vaikutus oli päinvastainen. Johtopäätöksinä voidaan lisäksi esittää, että Helsingin Matkapalvelun kuljetusten aikataulujen paikkansapitävyyttä tulee parantaa ja kuljetusten odotusaikoja lyhentää nykyisestä. Tila-autoilla matkustavien sähköpyörätuolin käyttäjien toimijuutta parantaisi myös se, että heillä olisi henkilöautolla matkustavien lailla yhdenvertainen oikeus poikkeustilanteissa tolppaluvan saantiin. Lisäksi kuljetuspalvelun käyttäjän tulee voida saada irrotus keskitetysti toteutetusta matkojen tilaus- ja välitysjärjestelmästä, mikäli henkilön terveydentilan takia vakiotaksin käytön voi todistetusti katsoa olevan välttämätöntä.