Browsing by Author "Huuhtanen, Sanna"

Tässä tutkimuksessa pyritään lisäämään tietoa parisuhdeväkivallasta epäiltyjen tavoista perustella väkivaltaansa poliisikuulustelussa. Tutkimuksen teoreettisessa taustassa yhdistetään kognitiivista sosiaalipsykologiaa, erityisesti attribuutioteorioita ja Albert Banduran moraalisen irtautumisen teoriaa sekä klassista kriminologista neutralisaatioteoriaa. Tutkimuksen fokus on attribuutioissa ja neutralisaatioissa, joita tarkastellaan strategioina. Tutkimuksen aineistona ovat 66 parisuhdeväkivallasta epäillyn kuulustelupöytäkirjat, jotka poliisin järjestelmässä aineiston keruuhetkellä ovat olleet merkittynä lähisuhdeväkivaltakoodilla. Parisuhteeksi määriteltiin avioliitot, avoliitot ja vakiintuneet seurustelusuhteet, joita arvioitiin pöytäkirjojen ja tutkintailmoitusten kuvausten kautta. Pöytäkirjoista 48:ssa epäiltynä on mies ja 18:ssa nainen. Analyysimetodina tutkimuksessa käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa arvioitiin tiettyjen strategioiden toistuvuutta koko aineistossa ja analyysiä täydennettiin tarkastelemalla erikseen miesten ja naisten käyttämiä strategioita sekä eri strategioiden yhteiskäyttöä. Attribuutiot eroteltiin tilannekohtaisiin, toiseen osapuoleen kohdistuviin ja itseen kohdistuviin attribuutioihin. Alaluokkia muodostettaessa kiinnitettiin erityistä huomiota vastuun sijoittamiseen ja luokittelussa huomioitiin erikseen vastuuta korostavat ja lieventävät syytekijät. Neutralisaatioiden osalta luokittelussa tunnistettiin aiemmassa tutkimuksessa määritellyt tekniikat. Lisäksi neutralisaation määritelmää laajentamalla eriteltiin aineistosta tekniikoita, joita klassinen kriminologinen neutralisaatioteoria ei aiemmin ole ottanut huomioon. Tutkimuksessa havaittiin, että attribuutioita ilmaistiin hyvin eri tasoisina ja perustelut muodostivat eritasoisten syiden ketjuja. Eniten parisuhdeväkivallan syitä attribuoitiin toiseen osapuoleen ja ennen kaikkea toisen osapuolen toimintaan, kun taas tilannekohtaisia tai itseen kohdistuvia attribuutioita käytettiin kohtuullisen tasaisesti. Riita oli myös vahvasti väkivaltatilanteeseen yhdistetty konteksti. Neutralisaatiotekniikoissa korostuivat klassisessa neutralisaatioteoriassa määritellyt uhrin kieltäminen, vastuun kieltäminen, tuomitsijoiden tuomitseminen ja tarpeellisuuteen vetoaminen. Lisäksi aineistossa havaittiin sekä aiemman tutkimuksen mukaisia että uudenlaisia tapoja neutralisoida väkivaltaa itsen sympatisoinnin ja uhriutumisen kautta sekä tapoja kieltää oma väkivalta erilaisten määrittelyiden ja tekniikoiden kautta. Aiemman teorian ja aineiston erityispiirteiden kautta luotiin luokittelu, jonka pohjalta klassisia kriminologisia neutralisaatiotekniikoita täydentämään ehdotetaan väkivallan kieltämistä määrittelyn kautta sekä itsen sympatisointia sääliin vetoamisen tekniikan kautta.