Browsing by Author "Huunonen, Milla"

Arktisen alueen strateginen merkitys on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Alueeseen vaikuttavat suuret globaalit kehityskulut, kuten ilmastonmuutos, suurvaltojen väliset jännitteet, kyberturvallisuuskysymykset ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Arktinen alue on Euroopan unionille kriittinen huoltovarmuuden takaaja ja keskeinen strateginen alue unionin pohjoisessa puolustuksessa. Arktisena valtiona ja Euroopan unionin jäsenvaltiona arktisen alueen kehityskuluilla on kriittinen vaikutus myös Suomen sisäisen turvallisuuteen. Tämä tutkielma selvittää arktisen alueen turvallisuusympäristön muutosta kriittisen geopolitiikan näkökulmasta. Muutosta tarkastellaan suhteessa Venäjän suorittamaan laittomaan Krimin niemimaan miehitykseen Ukrainassa ja sen liittämiseen osaksi itseään vuonna 2014. Aineisto koostuu Suomen Valtioneuvoston arktisen politiikan strategioista vuosilta 2010–2021 sekä Euroopan unionin arktiseen alueeseen liittyvistä asiakirjoista vuosilta 2008–2021. Tutkimusmenetelmänä käytettään Norman Faircloughn kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysiprosessi oli kolmivaiheinen ja työkaluna aineiston hallinnassa käytettiin Atlas.TI- järjestelmää. Ensin aineisto luettiin läpi kertaalleen, toisella lukukerralla aineistoon koodattiin usein toistuvia teemoja ja kolmannessa vaiheessa näiden teemojen pohjalta muodostettiin aineistosta esiin nousevat diskurssit. Kriittisen diskurssianalyysin tuloksena muodostetaan neljä muuttuvaa diskurssia Suomen Valtioneuvoston asiakirjoista, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kansainvälisen yhteistyön diskurssi, sosiaalisen kestävän kehityksen diskurssi, ympäristön kestävän kehityksen diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena osaajana ja liikekumppanina. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset Suomen Valtioneuvoston diskurssit ovat suurvaltakamppailun diskurssi, saamelaisten oikeuksien diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi Suomesta arktisena tiennäyttäjänä. Euroopan unionin asiakirjoista muodostetaan kolme muuttuvaa diskurssia, jotka ovat ennen Krimin niemimaan miehitystä kolmansien valtioiden intressien diskurssi, ympäristödiskurssi sekä diskurssi, joka kysyy, onko EU luonnollinen arktinen toimija. Krimin niemimaan miehityksen jälkeiset diskurssit ovat EU:n asiakirjoissa suurvaltakamppailun diskurssi, ilmastokriisin diskurssi sekä diskurssi EU:sta luonnollisena arktisena toimijana. Kriittisen geopolitiikan näkökulmasta analysoidaan diskurssien kautta hahmottuvia uhkakuvia arktisella alueella. Suomen Valtioneuvoston diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, globaali ilmastokriisi, saamelaisten kulttuurillinen häviäminen sekä Suomen jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Euroopan unionin diskurssien kautta muodostuvat uhkakuvat ovat sotilaallinen konflikti, arktinen alue ilmastokriisin edistäjänä sekä EU:n jääminen ulkopuolelle arktisesta yhteistyöstä. Johtopäätöksenä todetaan, että Krimin niemimaan miehitys on vaikuttanut suoraan Suomen Valtioneuvoston kansainvälisen yhteistyön diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi sekä Euroopan unionin kolmansien valtioiden intressien diskurssin muutokseen suurvaltakamppailun diskurssiksi. Siten Krimin niemimaan miehitys ja Venäjän käymä sota Ukrainassa ovat nostaneet sotilaallisen konfliktin uhkakuvan keskiöön arktisella alueella. Tutkimus täydentää arktista aluetta koskevaa tutkimusta tuomalla uuden avauksen kentälle yhdistämällä Suomen Valtioneuvoston sekä Euroopan unionin arktisen politiikan asiakirjat yhden tutkimuksen alle.