Browsing by Author "Hyvämäki, Tanja"

Koulukiusaaminen on eräs merkittävimmistä koululaisten hyvinvointia uhkaavista tekijöistä, mikä asettaa yhteiskunnallemme mittavia haasteita lasten ja nuorten tasapainoisen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Suomalainen koulukiusaamisen valtavirtatutkimus perustuu pitkälti määrällisiin menetelmiin, joten ilmiön laadullinen tutkimus on jäänyt melko vähäiselle huomiolle. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan koulukiusaamisen kulttuurisia merkityksiä analysoimalla suomenkielisessä valtamediassa tuotettua koulukiusaamista käsittelevää verkkokeskusteluaineistoa. Kulttuurisia merkityssysteemejä lähestytään tässä tutkimuksessa sosiaalisen konstruktionismin viitekehykseen pohjautuvaa diskursiivista lähestymistapaa hyödyntäen. Tässä diskursiivisessa tutkimuksessa kielenkäyttöä lähestytään sosiaalisena toimintana, ja huomio kiinnitetään sellaisten kielellisten keinojen tarkasteluun, joilla sosiaalista todellisuutta konstruoidaan. Merkityssysteemejä tulkitsevassa analyysissa identifioidaan verkkokeskusteluissa konstruoituja tulkintarepertuaareja, joiden tuottamista, ylläpitämistä sekä aktualisoitumista tarkastellaan kulloisessakin vuorovaikutuskontekstissa. Tulkintarepertuaarien kielellistä aktualisoitumista käsittelevässä analyysivaiheessa puolestaan lähestytään repertuaarien yhteydessä tuotettuja versioita todellisuudesta sekä niissä tapahtuvaa vastuullistamista. Tutkimuksen tulosten mukaan koulukiusaamista tehdään ymmärrettäväksi tutkimusaineistona toimivassa verkkokeskustelussa viiden tulkintarepertuaarin avulla: koulukiusaaminen yksilölähtöisenä, koulukiusaaminen ryhmäilmiönä, koulukiusaaminen koko yhteisön asiana, koulukiusaaminen yhteiskunnan tuotteena ja koulukiusaaminen kulttuurin kuvana. Vastuullistaminen tuotetaan aineistossa hyvin vaihtelevin tavoin konstruoimalla erilaisiin toimijuuksiin liitettyjä koulukiusaamisen syitä, seurauksia sekä siihen liittyviä attribuutioita. Vastuullistaminen kohdistetaan aineistossa usein aikuisille, jopa silloin kun koulukiusaamista pyritään tekemään ymmärrettäväksi oppilaiden toiminnan näkökulmasta. Vastuullistamisen avulla käsitellään myös kirjoittajan omaa vastuullisuutta, etenkin silloin kun kommentti koskee kirjoittajan henkilökohtaista suhdetta kyseessä olevaan ilmiöön. Kaiken kaikkiaan vastuullistaminen palvelee aineistossa erilaisia kielenkäytön funktioita, jotka osaltaan tuottavat ja ylläpitävät edellä mainittuja tulkintarepertuaareja. Tutkimusaineistossa koulukiusaamisilmiötä tehdään ymmärrettäväksi erilaisia sosiaalisia tasoja kuvailevien merkityksellistämisen tapojen kautta. Kyseinen ilmiö tulee siten ymmärretyksi nykyistä, pitkälti oppilaiden vertaissuhteisiin ja koulun kontekstiin rajoittuvaa, suomalaisen valtavirtatutkimuksen näkökulmaa laaja-alaisempana yhteisöllisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tasojen ilmiönä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että koulukiusaamistutkimus sekä koulukiusaamisen vastaiset käytännön toimenpiteet voisivat jatkossa hyötyä lähestymistavasta, jossa ilmiötä pyritään ymmärtämään aikaisempaa laajemmasta sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Keskeisiä teoksia teoreettismetodologisen lähestymistapani kannalta ovat Potter & Wetherell (1987), Edwards & Potter (1992) sekä Jokinen, Juhila & Suoninen (2016a). Koulukiusaamiskirjallisuudessa olen painottanut kotimaisen tutkimuksen päälinjaa, jota kattavasti esittelevät Salmivalli (2010) ja Saarento, Garandeau & Salmivalli (2015) artikkeleissaan. Kokonaisuudessaan tutkimukseni suuntaan on vaikuttanut lisäksi koulukiusaamista erilaisista näkökulmista lähestyvä ja koko tutkimusalaa uudistamaan pyrkivä tutkimuskirjallisuus, jota yhteen ovat koonneet Schott & Søndergaard, (2014a).